Oikeus terveyteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen

Pahoinpitelyrikosten kriminalisoinneilla suojeltavia oikeushyviä ovat ihmi-sen terveys ja ruumiillinen koskemattomuus. Myös nämä ovat suoraan johdettavissa perusoikeuksien 7.1 §:stä, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja tur-vallisuuteen. Terveys on elämän ohella siten yksi kaikkein keskeisimmistä oikeushyvistä ja sillä tarkoitetaan sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä.³⁸⁷ Toisin kuin seksuaalirikoksissa, lapseen kohdistuvaa väkivaltaa koskevat samat rikoslain säännökset kuin aikuistakin. Tämä voi aiheuttaa hankalia tulkintakysymyksiä tilanteissa, jotka koskevat lapsen kasvatukselliseksi

385 Katso törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (RL 20:7) ankaroittamisperus-teista ja kokonaistörkeyden arvioimisesta Ojala 2012, s. 127–141.

386 HE 6/1997, s. 184.

387 Ks. hengestä ja terveydestä oikeushyvinä esim. Matikkala 2018, s. 206–207.

tarkoitettua kurittamista, perheen sisäistä väkivaltaa sekä terveydenhuol-toon liittyviä tilanteita. Kasvatuksellista väkivaltaa koskeva kielto säädettiin alun perin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 1 luvun 1:3 §:ssä. Sittemmin sama kielto siirrettiin kyseisen lain muuttami-sesta annettuun lakiin (190/2019), joka tuli voimaan 1.12.2019. Sen mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin louk-kaavasti.³⁸⁸ Ruumiillisen kurituksen kielolla on tarkoitus vahvistaa myös se, että lapsen huoltajalla ei ole lapseen nähden kuristusvaltaa ja, että RL 21 luvun 7 §:n lievää pahoinpitelyä koskevaa säännöstä voidaan soveltaa myös silloin, kun vanhempi tai muu lapsen huoltaja syyllistyy säännöksessä tarkoitettuun pahoinpitelyyn, vaikkakin tämä tapahtuisi kasvattamisen tarkoituksessa.³⁸⁹

Pahoinpitelyn (RL 21:5) tunnusmerkistö täyttyy ruumiillisen väkivallan tekemisellä tai muulla toisen henkilön terveyden vahingoittamisella. Tun-nusmerkistö jakautuu kahteen osaan siten, että pahoinpitelyyn syyllistyy ensinnäkin se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa. Tämä muodostaa pahoinpitelyn tekotunnusmerkistön. Toiseksi pahoinpitelyyn syyllistyy se, joka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.

Seuraustunnusmerkistössä on kyse kuvatun seurauksen aiheuttamises-ta.³⁹⁰ Ruumiillista koskemattomuutta loukkaavasta väkivallasta aiheutuu tyypillisesti terveyttä vahingoittavia seuraamuksia, mutta se ei ole tunnus-merkistön täyttymisen edellytys.³⁹¹ Lapseen kohdistuvia tyypillisiä väkival-taisia tekoja ovat esimerkiksi lyöminen, ravisteleminen ja kaataminen.³⁹²

Terveyden vahingoittaminen tai kivun aiheuttaminen eivät edellytä ruu-miillista väkivaltaa ollakseen rangaistavia pahoinpitelynä. Terveys kattaa

388 Säännöksen voidaan katsoa tarkoittavan lapsen kaikenlaisen kaltoinkohtelun kieltoa, joista osa on kriminalisoitu.

389 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja holhouslain muuttamisesta sekä niihin liittyvien lakien muuttamisesta. HE 224/1982 vp, s. 12. Nykyisessä lapsen huoltolaissa sama kurituksen kielto on edel-leen 1.3 §:ssä.

390 Jaottelusta ks. myös Matikkala 2018, s. 258.

391 HE 94/1993 vp, s. 95.

392 Fagerlund ym. 2014, s. 42–43.

sekä fyysisen että psyykkisen terveyden ja kivulla taas tarkoitetaan mitä tahansa tahallaan aiheutettua kipua, johon ei ole annettu suostumusta.

Useimmiten se liittyy terveyden vahingoittamiseen, mutta tämä tai ruu-miillinen väkivalta eivät ole välttämättömiä edellytyksiä teon rangaista-vuudelle.³⁹³ Kivun aiheuttamisen kriminalisointi suojaa lasta niin sanotulta kasvatukselliselta väkivallalta, jollaiseksi myös rikosprosessissa käsiteltävä pahoinpitely saatetaan ymmärtää.³⁹⁴

Huoltajat vastaavat lapsen terveydenhuollosta ja voivat antaa luvan kipua aiheuttaviin toimenpiteisiin silloin, kun lapsi ei ikänsä, kehityksensä tai muun tilanteensa vuoksi pysty itse päättämään asiasta.³⁹⁵ Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään sallinut lievän kivun aiheuttamisen ja lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen kajoamisen myös muusta kuin lääketieteellisestä syystä suoritetussa pojan ympärileikkauksessa (KKO 2008:93).³⁹⁶ Suomi on tämän ratkaisun antamisen jälkeen ratifioinut Euroo-pan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaami-seksi biologian ja lääketieteen alalla (SopS 23-24/2010, biolääketiedeso-pimus), jonka mukaan lähtökohtana on, ettei henkilölle, joka ei voi antaa suostumustaan terveyteensä kohdistuvaan toimenpiteeseen, voida suorit-taa toimenpidettä, jollei siitä ole hänelle välitöntä hyötyä (6.1 art.).

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:24 arvioitiin, oliko syytä muuttaa ratkaisussa KKO 2008:93 omaksuttua tulkintaa poikalapsen ympärileikkauksen tekijän ja lapsen huoltajien rikosoikeudellisesta vas-tuusta biolääketiedesopimuksen voimaantulon vuoksi. Johtopäätöksenään

393 HE 94/1993 vp, s. 95.

394 Yleisin syy jättää poliisille ilmoitettu kuritusväkivalta lähettämättä syyteharkin-taan on teon katsominen merkitykseltään lieväksi tai oikeudenkäynti ja rangaistus tarpeettomiksi. Syyttäjälle lähtee yleisimmin tapaukset, joissa lapsella on näkyviä vammoja, vanhemmat tunnustavat teon tai asiantuntijalausunto puoltaa rikosepäi-lyä, Heinonen 2014, s. 298.

395 Huoltajien vastuu ilmenee lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 ja 4 §, potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaslain 2 luvun 6 ja 7 §.

396 Tällöin edellytetään ratkaisussa KKO 2008:93 vahvistettujen edellytysten täyt-tymistä. Oikeus puuttua lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen huoltajaan tai lapseen liittyvillä kulttuurisilla tai uskonnollisilla syillä arvioidaan yksinomaan lap-sen edun näkökulmasta. Laplap-sen eduksi on katsottu laplap-sen kiinnittyminen ja kasva-minen vanhempiensa uskontoon tai kulttuuriin.

korkein oikeus katsoi, että lääketieteellisesti arvioituna asianmukaisesti toteutetut ympärileikkaukset olivat lapsen edun mukaisia. Perusteluissaan korkeimman oikeuden mukaan sanotunlainen puuttuminen lapsen ruu-miilliseen koskemattomuuteen edellyttää, että toimenpide on selvästi ja yksiselitteisesti lapsen edun mukainen. Myös huoltajaan ja lapseen liitty-villä kulttuurisilla ja uskonnollisilla syillä voi olla merkitystä, mutta niitäkin on arvioitava yksinomaan lapsen edun näkökulmasta. Ratkaisussa tuotiin esille, että poikien ympärileikkaus on muslimien keskuudessa vakiintunut, uskonnollisiin traditioihin nojautuva vanha perinne ja yhteisössä koettu vahvasti velvoittavaksi. Lisäksi lasten vanhempien mukaan ympärileikkaa-maton poikalapsi olisi mahdollisesti joutunut omassa yhteisössään syrji-tyksi. Näin ollen korkein oikeus vahvisti linjaansa poikien ympärileikkausten sallittavuudesta ja katsoi, ettei biolääketiedesopimus muuttanut aiemmin omaksuttua linjaa.

Lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen kajoamisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa lapsen edun toteutumisessa merkitystä annetaan molem-pien huoltajien suostumukselle. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:25 isä tuomittiin lapsensa pahoinpitelystä, kun hän oli teettänyt pojal-leen ympärileikkauksen uskonnollisista ja kulttuurisista syistä ilman toisen huoltajan suostumusta. Korkein oikeus katsoi, että vaikka toimenpide oli tehty asiantuntevan lääkärin toimesta, ymmärrettävistä isän ja sitä kautta myös lapsen kulttuuriin liittyvistä syistä, ei peruuttamatonta, ruumiillisen koskemattomuuden suojaa loukkaavaa pieneen lapseen kohdistunutta toimenpidettä, ilman toisen huoltajan suostumusta, voitu pitää kokonai-suutena arvostellen vähäisenä.

Korkein oikeus antoi lapsen edun arvioinnissa suuren painoarvon toisen huoltajan suostumuksen puutteelle. Lapsen ruumiillisen koskemattomuu-den suoja on siten sidottu molempien huoltajien tahtoon. Lapsen suku-puolielimiin voidaan tehdä toiminnallisia ja peruuttamattomia muutoksia perheen uskontoon liittyvillä perusteilla, jos ne suoritetaan lääketieteel-lisesti asianmukaisesti. Kuitenkin kaikenlainen lapsen sukupuolielimen koskettaminen, katselu ja kuvaaminen on kiellettyä lapsen seksuaali-sena hyväksikäyttönä. Lapsen sukupuolielimiin kohdistuva ruumiillisen

koskemattomuuden suoja on huomattavasti heikompi kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja siihen liittyvän turvallisen kehityksen suoja.

Rikoslaissa ei säädetä erikseen lapsen pahoinpitelystä tai kaltoinkohte-lusta. Lapsen kehittymättömyys ja aikuisesta riippuvainen asema on huo-mioitava tunnusmerkistöä sovellettaessa, jotta lapsen ruumiillinen kos-kemattomuus ja oikeus terveyteen voidaan toteuttaa yhtä kattavasti kuin aikuisen. Lapsen kehitystaso sekä tieto- ja kokemuspiiri huomioitiin arvioi-taessa pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttymistä korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:7. Tapauksessa A tuomittiin pahoinpitelystä, kun hän tarjosi 12-vuotiaalle lapselle väkevää alkoholia. Ratkaisun perusteluissa todettiin, ettei 12-vuotias voinut antaa pätevää suostumusta terveytensä vahingoittamiseen, sillä tapauksessa ei tullut esille, että lapsi olisi ymmärtä-nyt alkoholin juomisesta terveydelleen aiheutuvat seuraukset. Ratkaisussa omaksuttiin samanlainen lähestymistapa lapsen itsemääräämisoikeuteen kuin lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden arvioimisessa: lapsi ei voi antaa suostumustaan tekoon, jonka vahingollisuutta hän ei ymmärrä. Teko tuskin muuttuisi sallituksi siinäkään tapauksessa, että lapsen molemmat huoltajat antaisivat siihen suostumuksensa.

Törkeästä pahoinpitelystä säädetään rikoslain 21 luvun 6 §:ssä. Sen tunnusmerkistö täyttyy, jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos teh-dään erityisen raa´alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä.

Lisäksi edellytyksenä on, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.³⁹⁷ Lapseen kohdistetussa väkivallassa huomioon olisi otettava toisen ankaroittamisperusteen mukainen julma tekotapa. Hallituksen esityksessä todetaan esimerkkinä, että puolustuskyvyttömään kohdistunut pahoinpitely voidaan yleensä katsoa julmaksi.³⁹⁸ Lapseen kohdistuvissa vakavissa väkivallan teoissa tulisi siten arvioida, onko lapsi sellaisella tavalla puolustuskyvytön suhteessa tekijään, että teon katsottaisiin olevan julmalla tavalla tehty.

397 Ks. ankaroittamisperusteista ja kokonaistörkeyden arvioimisesta Matikkala 2018, s. 255–261.

398 HE 94/1993 vp, s. 96.

Ruumiillinen väkivalta tarkoittaa pahoinpitelyn yleiskielistä merkitystä, joksi katsotaan toisen ruumiillisen koskemattomuuden loukkaaminen tavalla, josta voi aiheutua vamma tai muu terveyden vahingoittuminen.³⁹⁹ Ruumiillisen väkivallan tekeminen siten loukkaa toisen ruumiillista koske-mattomuutta terveyden näkökulmasta relevantilla tavalla. Kyse on pää-asiassa toisen terveyteen kohdistuvasta rikoksesta.⁴⁰⁰ Kaikissa RL 21 luvun säännöksissä on pyritty ottamaan huomioon, että terveys käsitetään paljon laajemmaksi tilaksi, kuin ruumiillisten vammojen ja sairauksien puuttu-miseksi. Toisen mielenterveyttä vahingoittava henkinen väkivalta voidaan siten rinnastaa fyysiseen väkivaltaan.⁴⁰¹ Samoin sairauden tahallinen ja tuottamuksellinen tartuttaminen loukkaa toisen oikeutta terveyteen.⁴⁰² Kivun aiheuttamisen kriminalisointi rajautuu fyysiseen kipuun eikä pelkän mielipahan aiheuttaminen toiselle ole rikollista.⁴⁰³ Psyykkinen vahinko tarkoittaa sekä tavanomaisia traumaattisen kriisin jälkeisiä reaktioita että pitkää toipumisaikaa ja hoitoa vaativaa häiriötilaa. Teon tai tapahtuman luonne vaikuttaa siihen, millaiseksi psyykkinen vahinko kehittyy.⁴⁰⁴

Henkistä pahoinpitelyä ja psyykkisen terveyden vahingoittamista on arvioitu Helsingin hovioikeuden ratkaisussa HelHO 6.2.2015. Ratkaisussaan hovioikeus katsoi työperäisen, esimiehen epäasiallisesta menettelystä joh-tuneen psyykkisen tilan häiriön täyttävän pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Hovioikeudessa todistajina kuullut asiantuntijat arvioivat uhrin lukuisten oireiden, kuten henkisen kuormittumisen, huonovointisuuden, depressii-visen ajatuskulun, unettomuuden, ahdistusoireiden ja psykosomaattisten oireiden sekä muisti- ja keskittymisvaikeuksien sekä työ- ja toimintakyvyn

399 HE 94/1993 vp, s. 95.

400 Matikkala 2018, s. 252.

401 HE 94/1993 vp, s. 91 ja 95–96.

402 Ks. KKO 2015:83 ja KKO 2015:84. Ratkaisuissa arvioitiin suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä olleiden HIV positiivisten rikosoikeudellista vastuuta, kun he olivat salanneet HIV-infektionsa kumppaneiltaan eikä virus tarttunut kumppaniin.

Ks. myös KKO 2017:8 tapauksesta, jossa tartunta tapahtui ja tekijän syyksi luettiin törkeä pahoinpitely.

403 Ks. myös Matikkala 2018, s. 245, jonka mukaan kivulla lienee ymmärrettävä vain fyysistä kipua.

404 Holm – Tolonen 2008, s. 486–487.

alenemisen olevan työperäisiä ja johtuvan syytetyn epäasiallisesta menet-telystä. Tekijän katsottiin vahingoittaneen uhrin terveyttä muuten kuin ruumiillista väkivaltaa tekemällä. Teko katsottiin tahalliseksi, sillä tekijä ei muuttanut käyttäytymistään, vaikka oli saanut tiedon toimintansa vaikutuk-sista uhriin sekä asianomistajan itsensä sanomana että tämän sairauslo-malle jäännin perusteella.