Lapsi ihmis- ja perusoikeuksien subjektina

Lapsen oikeuksien tarkastelun lähtökohtana on ihmisten yhdenvertaisuus oikeuksien haltijoina.²⁷⁴ Näkökulma lapsen oikeuksiin on muuttunut lapsen suojelusta lapsen oikeuksien suojeluksi ja lapsen asema perheenjäsenestä

272 Lasten johdattelusta ja johdattelualttiudesta ks. Lahtinen 2008, s. 184–186. Lap-sen tahtoon vaikuttamisesta vanhempien ero tilanteissa ja huoltoriidoissa sekä vieraannuttamisoireyhtymästä ks. Hannuniemi 2008, s. 992–998.

273 Lagespetz 1993, s. 108.

274 Hakalehto 2013, s. 27. Ks. Nieminen 1990 ja 2004 laajasti lapsen perus ja ihmis-oikeuksista.

yksilöksi.²⁷⁵ Lapsista on tullut aktiivisia perus- ja ihmisoikeuksien haltijoita, joiden itsenäiset oikeudet eivät suoraan sido huoltajia, mutta velvoittaa val-tion huolehtimaan siitä, että lapsen oikeudet toteutuvat myös perheissä.²⁷⁶ Lasta koskevissa ihmisoikeussäännöksissä lapsen oikeudet voidaan jakaa karkeasti kahteen: 1) lapsen suojeluun ja hyvinvointiin ja 2) lapsen osalli-suutta korostaviin oikeuksiin. Kahtiajako on oleellinen, sillä se paljastaa his-toriallisen suhtautumisen lapsen itsemääräämiseen suhteessa aikuiseen.

Oikeus suojeluun ja hyvinvointiin voidaan nähdä lapsen passiivista asemaa korostava, kun taas oikeus mielipiteen ilmaisuun hänen aktiivisuuttaan korostavana. Vanhemmissa sopimusteksteissä korostetaan lapsen suojelua ja uudemmissa lapsen oikeuksien suojelua.²⁷⁷ Lasta ja hänen asemaansa koskeva kansainvälinen säätely luo pohjaa kotimaiselle lainsäädännölle, sillä ne ovat Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Oikeuksien jakami-nen suojeluun ja mielipiteenilmaisuun eli osallistumiseen on jatkoa lapsioi-keuden peruskonfliktin hahmottamissa.

Suomi on ratifioinut YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja saat-tanut sen valtionsisäisesti asetuksen tasoisesti voimaan (16.8.1991/1139).

Lasten oikeuksien yleissopimuksessa säädellään kaikille alle 18-vuotiaille kuuluvista sekä yleisistä ihmisoikeuksista että erityisistä vain lapsia koske-vista oikeuksista. Sopimuksen kantavana teemana ja tärkeimpänä antina on lapsen ihmisarvo, jonka lisäksi sopimuksessa on neljä pääperiaatetta, joiden kautta kaikkia sen artikloita tulee tulkita. Pääperiaatteet ovat syrjin-nän kielto (LOS 2), lapsen etu (LOS 3), oikeus elämään sekä hengissä säily-miseen (LOS 6) ja osallistumisoikeus (LOS 12).²⁷⁸

275 Perheen etu ja perheen elämäntapa eivät enää määrää lapsen etua ja lapsen oikeuksia, vaan lapsella katsotaan olevan tietyt perus- ja ihmisoikeudet, joiden tulee toteutua riippumatta perheestä ja vanhempien elämäntavasta. Ks. lapsesta perheeseen liittyvien oikeuksien subjektina ja siihen liittyvästä EIT:n ratkaisutoi-minnasta, Tolonen, 2015, s. 63–74.

276 Hakalehto 2013, s. 27–30.

277 Fortinin mukaan yleiset ihmisoikeussopimukset, kuten esimerkiksi TSS-sopimus, eivät huomio lasten tarpeita laajasti, Fortin 2009, s. 37.

278 Lapsen oikeuksien komitea on nimennyt nämä neljä artiklaa sopimuksen yleis-periaatteiksi, joiden kautta muita sopimuksen velvoitteita on tulkittava, CRC/

GC/2003/5, kohta 12.

Lapsen oikeuksista säädetään muissakin kansainvälisesti merkittävissä sopimuksissa. Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-so-pimus, SopS 6/1976) 10 artiklan 3 kohdassa on säännös lapsen oikeudesta suojeluun ja hyvinvointiin. Myös YK:n sopimuksiin kuuluvassa kansalaisoi-keuksia ja poliittisia oikansalaisoi-keuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuk-sessa (KP-sopimus, SopS 7–8/1976) säädetään lapsen oikeudesta suojeluun (24 art.). Euroopan Unionin perusoikeuskirjassa²⁷⁹ lapsen oikeuksia käsitte-levä 24 artikla on sijoitettu tasa-arvoa koskevaan 3 lukuun. Artikla sisältää kolme keskeistä periaatetta: oikeus suojeluun ja näkemysten ilmaisemi-seen (24 art. 1 kohta), lapsen edun ensisijaisuus (24 art. kohta 2) ja oikeus ylläpitää henkilökohtaisia ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa (24 art. 3 kohta).

Kaikkien ihmisten eli myös lapsen prosessuaalisen aseman kannalta keskeisin eurooppalainen säännös on Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (EIS 6).

Myös Suomen perustuslain (731/1999, PL) 21 §:ssä turvataan oikeudenmu-kaisen oikeudenkäynnin takeet jokaiselle. Käsitteenä oikeudenmukainen oikeudenkäynti perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan ja sitä täydentävään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäy-täntöön. Artikla sisältää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedelly-tykset eli oikeusturvan takeet, mutta jättää tarkemman määrittelyn oikeus-käytännön varaan.²⁸⁰ EIT:n käytännössä esimerkiksi muodollisen oikeuteen pääsyn lisäksi korostuu tosiasiallinen oikeuteen pääsy ja tehokas osallistu-minen.²⁸¹ Ratkaisukäytännön myötä kuulemisperiaate eli kontradiktorinen periaate on noussut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja koko proses-sioikeuden kulmakiveksi.²⁸²

279 EUVL C 83, 30.3.2010.

280 Esim. Ervo 2005, s. 9–10.

281 Ervo 2005, s. 60.

282 Lappalainen 1995, s. 61–62; Huovila 2003, s. 76–77. Oikeudenkäynnin kontra-diktorisuus eli vastavuoroisuus ei käy ilmi EIS 6 artiklan sanamuodosta, mutta se sisältyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteisiin muodostaen sen ytimen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen merkitys lapsen oikeuksien kannalta on kahtiajakoinen. Toisaalta se voidaan nähdä merkittävänä lapsen oikeuk-sien sopimuksena, vaikka se ei sisällä erillisiä lasta koskevia säännöksiä.

Sopimuksen merkittävyys johtuu sitä valvovan ja kehittävän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) soveltamiskäytännöstä. Ihmisoikeus-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on määritelty lapsen oikeuksien ulottuvuus samoin kuin lapsen edun käsite.²⁸³ Lapsen etua on painotettu lukuisissa EIT:n ratkaisuissa lähinnä huolto- ja tapaamisoikeusasioissa sekä huostaanottoa koskevissa valituksissa.²⁸⁴ Toisaalta taas ihmisoike-ussopimuksen ja sen soveltamiskäytännön merkityksen arviointia lapsen prosessuaalisten oikeuksien kannalta pidetään hankalana, sillä EIT on ottanut vain niukasti kantaa lapsen oikeuteen osallistua oikeudenkäyn-tiin.²⁸⁵ Rikosprosessissa EIS:n ja sitä koskevan ratkaisukäytännön merkitys on lapsiuhrin kannalta merkittävä: todistajallakin on oikeuksia ja todistajan suojelemiseksi voidaan käyttää erityisiä menetelmiä, jos syytetyn oikeuk-sista huolehditaan.²⁸⁶ Käytännössä tämä tarkoittaa vastakuulustelumahdol-lisuuden varaamista esitutkinnan aikana tapauksissa, joissa todistajaa ei

283 Nieminen 2006, s. 72–73. Niemisen mukaan lasten oikeuksia koskevien sään-nösten puuttumisesta huolimatta EIT on kehittänyt myös Euroopan ihmisoikeus-sopimukseen lasten oikeuksia koskevan ulottuvuuden eikä hän tämän vuoksi voi hyväksyä esitettyä käsitystä siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimus olisi ”lapsi-epäystävällinen”.

284 Esim. Paradiso ja Campanelli v. Italia (2017); Kocherov ja Sergeyeva v. Venäjä (2016); A. E. L. v. Suomi (2013); Glensmann v. Saksa (2008).

285 Tämä koskee läheissuhteisiin liittyviä, pääasiassa perheoikeudellisia oikeuden-käyntejä, joissa on tarkasteltu lähinnä vanhempien 8 artiklan yksityis- ja perhe-elä-män suojan mahdollistamia prosessuaalisia oikeuksia, Fortin 2009, s. 238–239.

286 EIT totesi, että myös todistajilla on oikeuksia ensimmäisen kerran ratkaisussa Doorson v. Alankomat (1996). Tapaus koski anonyymia todistelua huumejutussa.

Ks. laajalti lapsiasianomistajan kannalta relevanteista EIT:n ratkaisuista ja lapsito-distajan suojelun kehityksestä Hirvelä 2006, s. 177–194.

kuulla henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä.²⁸⁷ Toisaalta tämä on johtanut käytäntöön, jossa lapsen kuulustelut videoidaan eikä lapselle edes tarjota mahdollisuutta toisenlaiseen menettelyyn.²⁸⁸

Lapsen oikeuksilla on ollut keskeinen merkitys myös lapsioikeudellis-ten periaatteiden muodostamisessa.²⁸⁹ Periaatteet ovat osittain samoja kuin perheoikeudelliset oikeusperiaatteet, mutta ne saavat oman erityisen sisältönsä lapsen oikeuksien sopimuksesta ja osittain EIT:n ratkaisutoi-minnasta.²⁹⁰ Lapsioikeudellisia periaatteita Hakalehdon mukaan ovat per-heyhteyden periaate, suojeluperiaate, yhdenvertaisuuden periaate, osalli-suusperiaate, lapsen edun ensisijaisuuden periaate ja lasten oikeusturvan periaate.²⁹¹ Niemisen mukaan taas kantavia periaatteita ja käsitteitä ovat lapsen etu, lapsen itsemääräämisen periaate, lapsen suojelun periaate, vanhempien ensisijaisen kasvatusvastuun periaate, vanhempien keski-näinen yhdenvertaisuus ja lasten yhdenvertaisuus.²⁹² Lapsen asianomis-taja-aseman järjestelyn kannalta kaikkiin lapsioikeudellisiin periaatteisiin liittyy jännitteitä. Esimerkiksi perheyhteyden periaatteen painoarvo voi riippua siitä, onko kyse perheensisäisestä vai ulkopuolisesta rikosepäilystä.

Rikosprosessilla puututaan lapsen perheyhteyteen erityisesti tilanteissa, joissa rikoksesta epäilty on tutkinnan aikana vangittuna ja tuomitaan

ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Toisaalta perheyhteyteen puututaan

287 Uhridirektiivin myötä jäsenvaltioilla on velvollisuus huolehtia siitä, että kaikki lapsiuhrin kuulustelut voidaan tallentaa ja käyttää todistusaineistona rikosoikeu-denkäynnissä (24 artikla). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta esitutkin-takertomuksen hyödyntämiseen on laajentunut koskemaan myös aikuisia seksu-aalirikoksen uhreja. Tuomioistuin on ottanut tähän kantaa esimerkiksi ratkaisussa Aigner v. Itävalta (2012), jossa tuomioistuin katsoi, että raiskauksen yrityksen asianomistajan esitutkinnassa antaman kirjallisen kertomuksen käyttäminen todis-teena voitiin hyväksyä ja se sai myös olla ratkaiseva todiste, sillä asianomistajaa oli esitutkinnassa kuulusteltu syytetyn ja hänen avustajansa läsnä ollessa.

288 Fortin 2009, s. 662–663.

289 Lapsioikeuden kantavia periaatteita on suomalaisen lapsioikeuden piirissä muo-dostettu 1990-luvun alusta lähtien. Tähän ovat osallistuneet erityisesti Nieminen 1990, Mahkonen 1991, Kurki-Suonio 1999, Pajulammi 2014, Tolonen 2015 ja Haka-lehto 2018.

290 Ks. Hakalehto 2018, s. 70–72.

291 Hakalehto 2018, s. 72—112.

292 Nieminen 2009, s. 237.

myös sellaisissa tapauksissa, joissa lapsen edunvalvonta määrätään per-heen ulkopuoliselle henkilölle.²⁹³ Esitutkinnassa rikoksen selvittämisen funktion kannalta keskeisimmät lapsioikeudelliset periaatteet ovat suoje-lun, edun ja osallisuuden periaatteet.²⁹⁴

Suomen perustuslaissa säädetään lapsen oikeudesta mielipiteen ilmai-suun. Perustuslain perusoikeuksia koskevan 2 luvun 6.3 §:ssä säädetään lasten kohtelusta tasa-arvoisina yksilöinä ja heidän mahdollisuudestaan vaikuttaa kehitystään vastaavasti itseään koskeviin asioihin. Säännöksessä otettu kanta lapsen oikeudelliseen asemaan on varsin laaja verrattuna van-hempiin kansainvälisiin sopimuksiin. Silti myös perustuslaista löytyy viit-tauksia lapsen oikeuteen erityiseen suojeluun, vaikka lähtökohdaksi onkin otettu tasa-arvoisuus ja oikeus käyttää itsenäisesti perusoikeuksiaan.²⁹⁵ Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksella ei kuitenkaan ollut enää käänteen-tekevä merkitystä lapsen perusoikeuksien kannalta, sillä jo aikaisemmin oli katsottu, että perusoikeudet kuuluvat myös lapselle.²⁹⁶

Perus- ja ihmisoikeuksien kuuluminen nimenomaisesti myös lapsille ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Muutosta lasten perus- ja ihmisoikeus-suojassa voidaan kuvata sanoilla ”objektista subjektista”. Nieminen kuvaa tämän muutoksen suojelun kohteesta päätösvaltaiseksi yksilöksi tapahtu-neen aikoinaan myös naisilla. Lasten kohdalla suojelun rooli on kuitenkin yhä suurempi, mutta oikeuksia ei voida enää suojelun nimissä rajoittaa

293 Varsinainen perheyhteyteen ja vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen puut-tuminen eivät kuulu rikosprosessiin. Perheyhteydellä viitataan lapsioikeudellisena periaatteena tavallisesti lapsen oikeuteen ylläpitää suhteitaan vanhempiinsa. Per-heyhteyteen puuttuminen liittyy enemmän lastensuojelulain mukaisiin keinoihin ja perheyhteyden periaate velvoittaa enemmän niitä tahoja, jotka päättävät lasten-suojeluun liittyvistä asioista. Toisaalta esitutkintalain lapsen kohtelun säännös (ETL 4:7) velvoittaa huolehtimaan siitä, ettei tutkintatoimenpiteistä aiheudu tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Perhettä tai kotia ei ole mainittu säännöksessä tai sen esitöissä HE 222/2010 vp.

294 Myös lasten yhdenvertaisuus on merkittävä periaate, mutta se ei tule samalla tavoin esille kaikissa tutkinnoissa, sillä tyypillisesti rikosepäilyyn liittyy yksi lapsi.

Lasten yhdenvertaisuus koskee laajemmin esitutkintatoimintaa ja voi muodostua ongelmaksi tarkasteltaessa eri poliisiasemien resursseja, lapsiin kohdistuneisiin rikoksiin erikoistuneiden tutkijoiden määrää, esitutkinnan ja koko rikosprosessin kestoa, saatavilla olevia tukitoimia jne.

295 Viljanen 2011a, s. 101.

296 Nieminen 2006, s. 70.

miten paljon tahansa, vaan näitäkin tilanteita säätelevät normaalit perusoi-keuksien rajoitusedellytykset.²⁹⁷ Perusoikeusuudistuksen esitöissä tämän-kaltaisia rajoituksia pidetään sinänsä mahdollisina, mutta edellytetään, että rajoitukset on voitava perustella perusoikeussuojan kannalta hyväksyttä-vällä tavalla, eivätkä ne saa merkitä alaikäisten sulkemista kokonaan oikeussäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Hyväksyttävänä perus-teena voi olla esimerkiksi lapsen suojelun intressi.²⁹⁸

Lapsen oikeus suojeluun ja hyvinvointiin mielletään usein merkittä-vimmäksi lapsen oikeudeksi. Vaikka ihmisoikeuksien katsotaan koskevan jokaista ikään katsomatta, on useissa tapauksissa koettu tarpeelliseksi säätää lapsen suojelusta erikseen. Lapsen oikeus suojeluun ja hyvinvointiin perustuu lapsen iästä ja kehityksestä johtuvasta puutteellisesta kyvystä huolehtia itsestään. Ihmisoikeussopimuksiin liitettynä lapsen suojelun ja hyvinvoinnin turvaaminen on myös valtion velvollisuus. YK:n lapsen oikeuk-sien sopimus ei sisällä yksittäistä säännöstä lapsen oikeudesta suojelun, vaan se sisältää useita oikeuksia, jotka merkitsevät suojelua lapsen kehi-tykselle ja hyvinvoinnille haitallisia asioita vastaan.²⁹⁹ Vaatimus lapsen suojelemisesta on johdettavissa myös lapsen oikeuksien sopimuksen pääperiaatteista. Ensimmäiset kolme pääperiaatetta edellyttävät tehokasta rikosoikeudellista suojaa niin seksuaaliselta hyväksikäytöltä kuin väkivaltai-selta kohtelultakin. Neljäs periaate edellyttää osallistumismahdollisuuksien varaamista lapselle ja kuvaa lapsen aktiivista roolia omassa elämässään.³⁰⁰

Lapsen oikeuksien sopimuksen myötä tapahtunut näkökulmamuutos muutos lapsen suojelusta lapsen oikeuksien suojeluun näkyy suojelun ja hyvinvoinnin turvaamisen rinnalle nousseissa osallistumisoikeuksissa.³⁰¹

297 Nieminen 2006, s. 142 ja 147; Pajulammi 2014, s. 298. Perusoikeuksien rajoitus-perusteista yleisesti ks. PeVM 25/1994 vp, s. 5. Ks. myös Viljanen 2001, s. 37–38;

Viljanen 2011b, s. 147–148.

298 HE 309/1993 vp, s. 24.

299 Lapsen suojelua merkitseviä sopimuksen artikloja ovat 2.2; 3.2; 3.3; 11; 16; 19;

20; 24.3; 28.2; 32; 33; 34; 35; 37; 38; 39 ja 40. Ks sopimuksen sisältämien oikeuk-sien luokittelusta Hakalehto 2018, s. 39.

300 Neljäs periaate edellyttää, että lapsi saa tuoda omat näkemyksensä esille kaikilla elämän osa-alueilla sekä mahdollisuutta tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudel-lisissa ja hallinnoloikeudel-lisissa asioissa.

301 Hakalehto-Wainio 2013, s. 27.

Esimerkiksi EU:n perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdassa lapsen suojelun lisäksi säädetään lapsen mielipiteen ilmaisuvapaudesta ja siitä, että lapsen mielipide on hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti otettava huomioon häntä koskevissa asioissa. Artiklan 2 kohdan mukaan kaikissa lasta koske-vissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toiminnassa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lisäksi lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ja antaa suostumus säädetään muun muassa yleissopimuksessa ihmisoi-keuksien ja ihmisarvon suojelemiseksi biologian ja lääketieteen alalla (SopS 23–24/2010) 6 artiklassa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan 1. kohdan mukaan sopi-musvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näke-myksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämä kohta koskee lapsen mielipiteitä yleensä.

Lapsi nähdään ihmisenä, jolla on oikeus esittää omat mielipiteensä ja näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Artiklan 2. kohta kos-kee lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä viranomaisissa. Sen mukaan 1.

kohdan toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädän-nön menettelytapojen mukaisesti. Sopimuksen ratifioineiden valtioiden on lainsäädännössään säädettävä lapsen kuulemismenettelystä ja ikärajoista.

Suomen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevan säännöksen 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Säännöksen tarkoituksena on korostaa, että lapsia tulee kohdella sekä aikuisväestöön nähden tasa-arvoisina että keskenään yhdenvertaisina.

Lisäksi säännöksen esitöissä todetaan, että jokaista lasta tulee kohdella yksilönä, ei pelkästään passiivisena toiminnan kohteena. Säännöksen katsotaan myös tarjoavan pohjan lasten positiiviselle erityiskohtelulle, jotta voidaan turvata lasten tasa-arvoinen asema aikuisväestöön nähden.³⁰² Lasten tasa-arvoisella kohtelulla ei tarkoiteta, että lapsille olisi annettava

302 HE 309/1993 vp, s. 45.

samat oikeudet kuin aikuisilla, vaan että lapsille olisi turvattava tietyt oikeu-det, jotta he saisivat olla lapsia.³⁰³

Osallistumisoikeuden ohella myös vaatimus lapsen edusta ja sen muki-sesta menettelystä on keskeinen lapsen itsemääräämistä ja autonomiaa määrittelevä oikeus. Lapsen edulla tarkoitetaan ratkaisun kohteena olevan lapsen etua käsillä olevassa tilanteessa. Huomioon otetaan myös lapsen etu kokonaisuutena siten, että ratkaisu palvelisi nykyhetken lisäksi lapsen etua tulevaisuudessa.³⁰⁴ Lapsen edun arviointi edellyttää lapsen mielipiteen selvittämistä ja sen huomioon ottamista asiaa ratkaistaessa.³⁰⁵ Lapsen etu voidaan käsittää erilliseksi lapsen tahdosta, vaikka lapsen omalla tulkin-nalla on merkitystä edun määrittelyssä.³⁰⁶

303 Nieminen 1990, s. 10; Freeman 1983, s. 3.

304 Samoin Eekelaar, jonka mukaan lapsen autonomisuutta voidaan rajoittaa siten, että varmistetaan hänen mahdollisimman suuri autonomia aikuisuudessa. Lapsen ei siis anneta tuhota tulevaisuuttaan, Eekelaar 1986, s. 171. Ks. myös Kurki-Suonio 1999, s. 156; Pajulammi 2014, s. 126.

305 Varsinkin vanhempien lasten kohdalla on kysyttävä, millä edellytyksillä hänen mielipiteensä ja tahtonsa voidaan sivuuttaa päätöksenteossa, Tolonen 2015, s. 79.

306 Käsitteiden erillisyys tulee esille esim. LaVM 7/1996 vp, s. 3.