Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
ELISA SILVENNOINEN
Lapsen oikeudet ja lapsiasianomistajan
rooli esitutkinnassa
Lapsen oikeudet ja lapsiasianomistajan
rooli esitutkinnassa
Elisa Silvennoinen
Lapsen oikeudet ja lapsiasianomistajan rooli esitutkinnassa
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 234
University of Eastern Finland Joensuu
2020
Grano Oy Jyväskylä, 2020
Sarjan vastaava toimittaja: Markus Mättö Sarjan toimittaja: Anna Karttunen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-3616-5 (nid.) ISBN: 978-952-61-3617-2 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Tekijän osoite: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU FINLAND
Tohtoriohjelma: Oikeustieteiden tohtoriohjelma
Ohjaajat: Professori Matti Tolvanen, OTT Oikeustieteiden laitos
Itä-Suomen yliopisto JOENSUU
SUOMI
Professori Laura Ervo ,OTT
Institutionen för juridik, psykologi och socialt arbete Örebron yliopisto
ÖREBRO RUOTSI
Esitarkastajat: Dosentti Heini Kainulainen, OTT Oikeustieteellinen tiedekunta Turun yliopisto
TURKU SUOMI
Dosentti Veijo Tarukannel, HTT, hallinto-oikeuden ylituomari (emeritus)
Vastaväittäjät: Dosentti Heini Kainulainen, OTT Oikeustieteellinen tiedekunta Turun yliopisto
TURKU SUOMI
Dosentti Veijo Tarukannel, HTT, hallinto-oikeuden ylituomari (emeritus)
Silvennoinen, Elisa
Child’s position and rights as an injured party in a pre-trial investigation Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 234 ISBN: 978-952-61-3616-5 (pdf)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3617-2 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
The focus of this thesis is a young child´s (under 15-year-old) position and rights as an injured party in a pre-trial investigation of a criminal case. This thesis examines the aspirations and chances of realization for the child’s best interests, right to participate, and child protection (as defined in the UN Convention on the Rights of the Child) in Finland’s criminal investigation process. For the purposes of producing evidence in criminal investigations, a child’s personal participation is often necessary, although it entails a risk of causing further harm to the child. However, a child’s position as a crime victim and a participant in the criminal procedure has played a marginal role in the discussion focusing on child witnesses’ credibility, evidence assessment, and child protection. This thesis falls under the field of criminal procedure law, examining a young child’s personal rights and position in pre-trial investigations with the right to self-determination, pre-trial investigation functions, and protection of children under criminal law as its theoretical framework. The research problem of the thesis is how a child’s rights as a child and a crime victim are present in a pre-trial investigation, and how legislation and proceedings view children.
The research methods used are doctrinal legal research, discourse analysis, and content analysis. The primary role of doctrinal research is to systematize the child’s rights into criminal investigation legislation. This
thesis also gives recommendations on interpreting the application of a child victim’s rights in individual cases. Discourse analysis is used to analyze how legislation documents, rules of conduct, and expert statements
discuss children. The aim is to gain insight into how legislation views children. Finally, content analysis is used to systematize the instructions and information given to children at a pre-trial hearing in relation to the rights of an injured party. In addition to sources of law, the research
material used includes pre-trial investigation records. The records material analyzed consists of the forensic psychiatric unit’s expert statements and transcripts of children’s pre-trial hearings.
The results of this thesis demonstrate that the personal rights of a young injured party have not been considered or strictly intended as crime victims’ rights belonging to a child. The legislation does not acknowledge decisions related to a child or a child’s participation in the decision-making or the settlement of a matter concerning them. There are four different child discourses used in the legislation material: the discourses of a developing child, concern, invisibility, and obligation. The pre-trial investigation’s view of a child is based on these discourses: on the one hand, children are seen as special and atypical, and on the other, as healthy and thriving. The way a child’s position and rights are unregulated and unspecified can be concretely seen during the questioning of a child as the aim is to help the child to give a credible testimony, while at the same time, the child’s rights are being restricted without a lawful basis.
The key conclusion of this thesis is that the pre-trial investigation
legislation does not acknowledge the position of a child in a way that would both ensure a child’s position as an independent holder of their rights and offer procedural protection to the child.
Keywords: Pre-trial investigation, Criminal procedure, Injured party, Crime Victims, Child’s best interests, self-determination, Police questioning, Children--Legal status, laws, etc.
Silvennoinen, Elisa
Lapsen oikeudet ja lapsiasianomistajan rooli esitutkinnassa Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 234 ISBN: 978-952-61-3616-5 (nid.)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3617-2 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Tämä väitöskirja käsittelee alle 15-vuotiaan lapsen asemaa ja oikeuksia esitutkinnassa rikosasian asianomistajana. Se tarkastelee YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia lapsen edun, osallistumisoikeuden ja lapsen suojelun tavoitteita ja toteutumismahdollisuuksia suomalaisessa esitutkinnassa. Lapsen henkilökohtainen osallistuminen esitutkintaan on usein rikosasian todistelun kannalta välttämätöntä, mutta sisältää riskin lapselle aiheutuvasta lisähaitasta. Lapsen asema rikoksen uhrina ja proses- sin osapuolena sen sijaan on jäänyt vähemmälle huomiolle lapsitodistajan luotettavuuteen, näytönarviointiin ja lapsen suojeluun keskittyvässä kes- kustelussa. Tässä rikosprosessioikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkastellaan alle 15-vuotiaan lapsen henkilökohtaisia oikeuksia ja asemaa esitutkinnassa itsemääräämisoikeuden, esitutkinnan funktioiden ja lapsen rikosoikeudellisen suojan muodostaman teoreettisen viitekehyksen näkö- kulmasta. Tutkimusongelma on, miten lapsen oikeudet lapsena ja rikoksen uhrina näkyvät esitutkinnassa ja millaiseen lapsikäsitykseen lainsäädäntö ja menettely perustuvat.
Tutkimusmenetelminä on lainoppi, diskurssianalyysi ja sisällönana- lyysi. Lainopin tehtävänä tässä tutkimuksessa on ensisijaisesti syste- matisoida lapsen oikeuksia osaksi esitutkintalainsäädäntöä. Lisäksi tut- kimus antaa tulkintasuosituksia lapsiuhrin oikeuksien soveltamisesta
yksittäistapauksissa. Diskurssianalyysin tehtävänä on analysoida lainsää- däntöasiakirjojen, menettelyohjeiden ja asiantuntijalausuntojen puheta- poja lapsesta. Tarkoituksena on ymmärtää, millaiseen lapsikäsikäsitykseen lainsäädäntö perustuu. Sisällönanalyysin tehtävänä on systematisoida lapselle esitutkintakuulustelussa annetut ohjeet ja tiedot suhteessa asiano- mistajan oikeuksiin. Oikeuslähteiden lisäksi tutkimusaineistona on esitut- kintapöytäkirjoja, joista analyysin kohteena on oikeuspsykiatrisen tutki- musyksilön asiantuntijalausunnot ja lapsen esitutkintakuulustelusta tehdyt litteraatiot.
Tutkimus osoittaa, ettei alle 15-vuotiaan asianomistajan henkilökoh- taisia, puhevaltasääntelyyn kuulumattomia oikeuksia ole tarkasteltu eikä varsinaisesti tarkoitettu lapselle kuuluviksi rikoksen uhrin oikeuksiksi.
Lasta koskevia päätöksiä tai lapsen osallistumista päätöksentekoon tai itseään koskevan asian selvittämiseen ei ole huomioitu lainsäädännössä.
Lainsäädäntöaineistossa vaihtelee neljä lapsidiskurssia: kehittyvän lapsen diskurssi, huolendiskurssi, näkymättömyysdiskurssi ja velvollisuusdiskurssi, jotka muodostavat esitutkinnan käsitykset yhtäältä erityisestä ja poikkea- vasta ja toisaalta hyvinvoivasta lapsesta. Lapsen aseman ja oikeuksien sääntelemättömyys ja täsmentymättömyys tulevat konkreettisesti esille lapsen kuulustelussa, jossa lasta toisaalta pyritään auttamaan luotettavan kertomuksen antamisessa ja toisaalta rajoitetaan lapsen oikeuksia ilman laintasoista perustetta.
Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, ettei esitutkintalainsäädäntö huo- mioi lapsen asemaa tavalla, joka takaisi sekä lapsen aseman itsenäisenä oikeuksiensa haltijana että tarjoaisi lapselle menettelyllistä suojaa.
Avainsanat: Esitutkinta, rikosprosessi, asianomistajat, lapsen etu, itsemäärääminen, lapsen asema, kuulustelu
Esipuhe
Tämä väitöskirja on nyt vihdoin valmis. Vuosia kestäneen tutkimustyön jälkeen tuntuu lähes kohtuuttomalta, etteivät tähtihetkinä mieleeni nouse kotona ja työhuoneella saadut oivallukset, luetut merkkiteokset ja kirjoi- tetut käsikirjoituksen luvut. Sen sijaan tuntuu, että tämän tutkimuksen merkittävimmät harppaukset on otettu kodin ja työhuoneen ulkopuolella.
Lapsikäsitystä ja oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön lausuntoja koskevat luvut on kirjoitettu muistiinpanojen perusteella mökillä Kiihtelysvaarassa vietettyjen vetäytymisviikkojen aikana, diskurssit on hiottu hotellihuo- neessa Wienissä ja lapsen esitutkintakuulusteluja koskeva luku on kirjoi- tettu tutkijavaihdossa Örebrossa. Olen onnellinen näistä mahdollisuuk- sista. Kirjoitusympäristöstä riippumatta, tämä työ ei olisi alkanut, edennyt eikä valmistunut ilman lukuisten henkilöiden apua ja tukea. On siis aika esittää kiitokset.
Ensimmäisenä haluan kiittää työnohjaajiani professori Matti Tolvasta ja professori Laura Ervoa. Matti, olet aina pitänyt omiesi puolta, suonut työ- rauhan, ymmärtänyt ja antanut tarvittavat vastaukset viipymättä ja täsmäl- lisesti. Laura, olet sinnikkäästi asettanut minulle askelmerkkejä, kommen- toinut perinpohjaisesti sekä hyviä että huonoja tekstejäni ja ennen kaikkea luonut uskoa, että tämäkin kirja valmistuu.
Väitöskirjani esitarkastajiksi ja vastaväittäjiksi ystävällisesti lupautuivat OTT, dosentti Heini Kainulainen ja HTT, dosentti Veijo Tarukannel. Heiltä saamani arvokas palaute sekä kannusti minua viimeistelemään käsikirjoi- tukseni että auttoi muokkaamaan sen paremmaksi tutkimukseksi. Kiitos Heini ja Veijo!
Rikos- ja prosessioikeuden oppiaineryhmä on ollut hyvä ja kannustava työyhteisö, kiitos Heikki, Reima, Tarja, Mia ja Giulio. Kiitos myös entiselle ryhmämme jäsenelle OTT Mika Sutelalle, joka on ystävällisesti edelleen tarjonnut apuaan. OTT Mika Launialalle kiitokset lukuisista keskusteluista, yhteistyöstä ja käsikirjoituksen kommentoinnista. Kannustuksesta ja ohjaamisesta diskurssianalyysin maailmaan haluan kiittää OTT, professori Johanna Niemeä. Omalla laitoksella laadulliseen tutkimukseen opastusta
on varsinkin tutkimustyön alkutaipaleella antanut HTT Ulla Väätänen.
Lapsen oikeuksien ymmärtämisessä ja niillä argumentoinnissa olen saa- nut innostavaa apua ja esimerkkiä OTT, professori Suvianna Hakalehdolta.
Kiitos teille kaikille.
Oikeustieteiden laitos, tutkijakollegat ja muut työtoverit olette teh- neet tutkimuksen tekemisen mahdolliseksi, kiitos kaikille. Tutkimukseni käynnistämiseksi saamistani apurahoista kiitän oikeustieteiden laitosta ja Olvi-säätiötä, joka rahoitti tutkimusaineistojen hankinnan. Erikseen kiitän oikeustieteiden laitoksen johtajaa KTT Matti Turtiaista sekä hänen edeltä- jäänsä, akateemista rehtoria OTT Tapio Määttää, olette luottaneet tämän tutkimuksen valmistumiseen.
Kiitän oikoluvusta tätiäni FM Helena Niemistä, joka pilasi monta heinä- kuista iltaansa lukemalla käsikirjoitustani. Viimeistelyvaiheen kielenhuol- losta ja tekstin monenlaisesta parantamisesta sekä taittokuntoon saatta- misesta kiitän FT Matti Tedreä, joka lisäksi jakoi monia muitakin matkan varrella ilmenneitä iloja ja huolia, sekä piti minua aivan tavallisena väitös- kirjan tekijänä. Käsikirjoituksen kielenhuoltoon ja lukemiseen osallistuivat myös ystäväni Annukka Aho ja Katri Silvonen, kiitos teille. Tiivistelmän kääntämisestä erikoiskiitokset FM Hanna Hietamäelle. Lisäksi haluan kiittää FT Tiina Seppää lounas- ja kahviseurasta sekä loputtomista keskusteluista aiheesta ja aiheen vierestä. Kiitokset arjen resursseista kuuluvat äidilleni, joka myös jaksoi muistuttaa ettei työn tai edes tutkimuksen tarvitse mää- ritellä ihmistä. Muut ystävät ja sukulaiset kiitos teillekin. Rohkaisua lapsen oikeuksien maailmaan tutustumiselle ovat antaneet omat lapseni Unto ja Oiva, joista nuoremmalle voin vihdoin antaa vastauksen: ”Nyt äidistä tulee tohtori!”
Kotona Joensuussa koronaepidemian aikaan, 28.10.2020 Elisa Silvennoinen
Sisällys
ABSTRACT ... 7
TIIVISTELMÄ ... 9
Esipuhe ... 11
I Johdanto ... 19
1 Tutkimusasetelma ... 19
1.1 Tutkimuksen teema ...19
1.2 Tutkimuskysymykset ja rajaukset ...24
1.3 Tutkimuksen rakenne ...30
2 Tutkimusaineistot ja -menetelmät ... 32
2.1 Tutkimusaineisto ja salassapito ...32
2.2 Funktiotarkastelu ja teleologinen tulkintametodi ...41
2.3 Diskurssianalyyttinen tutkimusote ...45
2.4 Sukupuoliero, valta ja lapsitutkimus ...49
2.4.1 Lapsi ja valta ...54
2.4.2 Lapsikäsitys muutoksessa ...56
2.5 Oikeuspsykologisen tiedon hyödyntäminen ...58
II Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ... 61
1 Esitutkinnan funktiot, periaatteet ja lapsen oikeudet ... 61
1.1 Esitutkinnan funktiot ...61
1.2 Esitutkinta lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteuttajana ...71
2 Itsemääräämisoikeus teoreettisena lähtökohtana ... 79
2.1 Itsemäärääminen ja kompetenssi ...79
2.2 Itsemäärääminen yksilön ja lapsen oikeutena ...85
2.2.1 Lapsi oikeuksien subjektina ...87
2.2.2 Lapsi itsemääräämisoikeuden subjektina ...92
2.3 Valta lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksena ja edellytyksenä ...96
2.4 Lapsi ihmis- ja perusoikeuksien subjektina ...100
3 Lapsen rikosoikeudellinen suoja ... 109
3.1 Lapsen oikeus suojeluun kaltoinkohtelulta ...109
3.2 Lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja ...115
3.3 Turvallisen kehityksen suoja seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinneissa ...124
3.4 Oikeus terveyteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen ...129
3.5 Suojelun ulottuvuudesta tunnusmerkistöittäin ...135
III Alle 15-vuotiaan asianomistajan kehittyvän itsemäärämisen ulottuvuudet esitutkinnassa ... 144
1 Lapsen kehittyvän itsemääräämisoikeuden tavoitteet ... 144
1.1 Lapsen osallistumisen tavoitteet ...144
1.2 Itsemääräämisoikeudelle sisältöä huolto- ja huostaanottoprosesseista ...147
1.3 Itsemääräämisoikeus potilaslain mukaan ...154
1.4 Oikeudenmukainen oikeudenkäynti lapsen oikeutena ...161
1.4.1 Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeudenmukaisuus ...161
1.4.2 Kontradiktorisuus ...166
2 Lapsi asianomistajana ja rikoksen uhrina ... 170
2.1 Näkökulmia lapsen asemaa koskevaan sääntelyyn ...170
2.2 Sääntelyn tavoitteena osallistuminen ...174
2.3 Lapsen osallistumisen laatuvaatimukset esitutkinnassa ...180
2.3.1 Lapsen osallistuminen edustettuna ...182
2.3.2 Lapsen edunvalvojan ja oikeusavustajan roolista ...189
2.3.3 Lapsen henkilökohtainen osallistuminen ...191
3 Lapsen etu, osallistuminen ja suostumus esitutkinnassa ... 199
3.1 Lapsen edun ensisijaisuus ...199
3.2 Esitutkintalain mukainen lapsen kohtelu esitutkinnassa ...208
3.3 Lapsen suostumuksen merkityksestä somaattisessa lääkärintutkimuksessa ...216
3.3.1 Somaattinen lääkärintutkimus ...216
3.3.2 Potilaslain soveltaminen esitutkintatoimenpiteeseen ...218
3.3.3 Suostumus lääkärin tutkimukseen ja näytteiden ottamiseen ...222
IV Esitutkinnan lapsikäsitykset ... 228
1 Esitutkinnan lapsi lainsäädäntöaineistossa ... 228
1.1 Lapsikäsityksen lähtökohdat ...228
1.2 Lapsidiskurssit ...231
1.3 Erityinen lapsi – lapsuus poikkeuksena esitutkinnassa ...241
1.3.1 Haavoittuvuus ...242
1.3.2 Ammatillisuuspuhe ...247
1.3.3 Lapsi perheenjäsenenä ...252
1.3.4 Lapsuus ominaisuutena ...254
1.3.5 Lapsi ja muut poikkeavat ...257
1.4 Hyvinvoiva lapsi ...261
1.4.1 Hyvinvoiva lapsi lapsen oikeuksien sopimuksessa ...261
1.4.2 Lapsi oikeuksien haltijana ...263
1.4.3 Lapsi osallistujana ja mielipiteensä ilmaisijana ...270
1.4.4 Erityisryhmiin kuuluvat lapset ...274
1.5 Lapsen edun käsitykset esitutkinnassa ...276
1.5.1 Lapsen etu, lasten etu ja viranomaisten velvollisuudet ...276
1.5.2 Lapsen etu vai asianomistajan etu – mikä ero? ...283
V Lapsi ja lapsen rooli esitutkinta kuulustelussa ... 289
1 Lapsen luotettavuuden ja epäluotettavuuden rakentuminen oikeuspsykiatrisissa lausunnoissa ... 289
1.1 Oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön lausunnot ...289
1.2 Ideaaliuhri ja vahvan uhrin paradoksi ...292
1.3 Luotettava lapsi ...296
1.3.1 Luotettavan asianomistajan rooliin sopiva lapsi ...296
1.3.2 Luotettavan lapsen ominaisuudet ...300
1.3.3 Tukea tarvitseva lapsi ...305
1.4 Epäluotettava lapsi – lapsi ongelmana ...306
1.4.1 Ongelmakäyttäytyminen ...307
1.4.2 Lapsi, joka ei halua puhua ...311
1.4.3 Kontrolloimaton lapsi – kontrolloiva asiantuntijuus ...315
1.5 Luotettavuuden rakentuminen lausunnoissa ...317
2 Lapsi esitutkintakuulustelussa ... 324
2.1 Lapsen kuulustelun tavoitteet ja kuulustelumenettely ...324
2.2 Lapsen kuulustelu ja kuultavan oikeudet esitutkintapöytäkirjojen mukaan ...331
2.2.1 Lapsen asema kuulustelussa ...334
2.2.2 Lapselle tehtävät ilmoitukset ...343
2.2.3 Harjoitteluhaastattelu ja rikosepäilyn lähestyminen ...350
2.2.4 Lapsen kuulematta jättäminen ...356
2.2.5 Lapsen asema suhteessa puhevallan käyttäjään ...359
2.2.6 Kuulustelun kesto ...363
2.3 Lapsen läheissuhteiden suoja esitutkintakuulustelussa ...367
2.3.1 Asianomistajan vaitiolo-oikeus ...367
2.3.2 Lapsen vaitiolo-oikeus ja määräysvalta ...371
2.3.3 Lapsen vaitiolo-oikeus ja prosessuaalinen asema ...378
2.3.4 Läsnäolo-oikeus ja lapsen tukeminen kuulustelussa...384
VI Johtopäätökset ... 389
Lähteet ... 401
Taulukot
Taulukko 1. Tutkimuksen empiiristä osuutta varten läpikäyty aineisto ....32 Taulukko 2. Laadullisesti analysoidut aineistot ...34 Taulukko 3. Aineiston kuvaus: kuulustelulitteroinnit ...332 Taulukko 4. Lapsen kuuleminen ja asian eteneminen
rikosprosessissa ...333 Taulukko 5. Kuulustelun kesto ...365 Taulukko 6. Kuulustelun keskimääräinen kesto lapsen iän,
kuulustelijan ja rikostyypin mukaan ...366 Taulukko 7. Lapsen läheissuhdesuojan tulkintavaihtoehdot,
(TI=tuomio istuin) ...384
Kuva
Kuva 1. Lapsiasianomistajan asemaan liittyvät jännitteiset
tavoitteet ...173
LYHENTEET
EIS Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi SopS 19/1990
EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EOA eduskunnan oikeusasiamies
ETL esitutkintalaki 805/2011
HE hallituksen esitys
holhoustoimilaki laki holhoustoimesta 442/1999
julkisuuslaki laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999
järjestämislaki laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpite- lyrikoksen selvittämisen järjestämisestä 1009/2008
KKO korkein oikeus
KYS Kuopion yliopistollinen sairaala
LHL, lapsenhuoltolaki laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 190/2019
LOS Yhdistyneiden Kansakuntien sopimus lapsen oikeuksista SopS 60/1991
LSL, lastensuojelulaki lastensuojelulaki 417/2007
OK oikeudenkäymiskaari 4/1734
OM oikeusministeriö
PL Suomen perustuslaki 731/1999
PotL, potilaslaki laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 TI tuomioistuin
I Johdanto
1 Tutkimusasetelma
1.1 Tutkimuksen teema
Lapsen oletetaan automaattisesti olevan haavoittuva rikoksen uhri ja tästä syystä erityisen suojelun tarpeessa. Suojelun tavoitteen korostaminen aiheuttaa ristiriidan: toisaalta lapsen oikeuksia rikoksen uhrina ja loukat- tuna osapuolena tuetaan, mutta toisaalta suojelun perusteella lapsen oikeuksia kavennetaan. Lapsen oikeuksien kaventaminen tehdään usein ilman lakiin perustuvia perusteita ja lapsen asema rikosasian asianosaisena häivytetään. Tässä tutkimuksessa yhdistetään lapsioikeudellinen tutkimus- ote prosessioikeudelliseen otteeseen ja tuotetaan rikosprosessiin uuden- laista teoreettista näkökulmaa lapsen aseman ja oikeuksien tarkasteluun.
Väitöskirjatutkimukseni teemana on alle 15-vuotiaan lapsiasianomis- tajan henkilökohtainen osallistuminen esitutkinnassa. Ilman itsenäistä puhevaltaa toimivan lapsen henkilökohtaisessa osallistumisessa korostu- vat rikosprosessin tavoitteista tosiseikkojen selvittäminen ja todisteluun tähtäävä menettely. Asianomistajan asema rikosprosessin vahvana osa- puolena ei sen sijaan sellaisenaan kuulu lapsiuhrin rooliin. Lasta edustaa esitutkinnassa edunvalvoja, jonka tehtävänä on esittää lapsen vaatimukset, välittää lapsen näkemykset viranomaisille sekä valvoa lapsen etua menet- telyssä.1 Alle 15-vuotiaan asianomistajan rooli on siten jaettu lapsen ja hänen edunvalvojansa kesken. Tämän roolijaon merkitys ei varsinaisesti näy esitutkintalainsäädännössä eikä lapsen henkilökohtaiseen osallistumi- seen ja hänen asemaansa liittyvää sääntelyä olla tarkasteltu lapsen oikeuk- sien näkökulmasta.
1 Lapsen edunvalvojan tehtävistä ja määräämisestä esitutkinnassa laajasti Tuomi- nen 2014; Heikkilä – Rantaeskola – Suikkanen-Malin 2018.
Esitutkinnan pääasiallisena tarkoituksena on esitutkintalain (805/2011, ETL) 1 luvun 2 §:n mukaisesti rikoksen selvittäminen ja todisteiden järjestä- minen syyteharkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Lapsi osallis- tuu esitutkintaan vain, jos hänen henkilökohtainen kuulemisensa asiassa on tarpeen.2 Lisäksi lapsi voi rikosepäilyn laadusta ja ilmitulon ajankoh- dasta riippuen osallistua lääkärin somaattisiin tutkimuksiin. Rikosproses- silla toteutetaan aineellista rikosoikeutta ja siten lapsen seksuaalisen itse- määräämisoikeuden ja erityisesti fyysisen kaltoinkohtelun suojaa. Julkisella vallalla on velvollisuus suojella lasta kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta, mutta myös taata muita aineellisia ja prosessuaalisia oikeuksia. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus (SopS 60/1991, LOS) on kansain- välisesti velvoittava lasten ihmisoikeussopimus, jonka määräykset voidaan tiivistää kolmeen keskeiseen teemaan. Sopimus velvoittaa turvaamaan lap- sen oikeudet suojeluun (Protection), huolenpitoon, hoivaan ja kasvatukseen (Provision) sekä osallistumiseen liittyvät oikeudet (Participation).3
Rikosprosessioikeudellisessa tutkimuksessa asianomistajan oikeudet ja rikoksen uhrin asema ovat olleet lisääntyvän huomion kohteena sekä
2 Lasta kuullaan ainoastaan todistelutarkoituksessa, jolloin edellytyksenä on, että lapsen tietoja tarvitaan asian selvittämisessä sekä myöhemmin syytteen toteen- näyttämisessä. Lapsen kuulustelukertomus on tärkeimpiä tutkintatoimenpiteitä, joten sen tekemättä jättämisen tulisi olla poikkeuksellista ja hyvin perustelua, Ello- nen – Rantaeskola 2016, s. 80.
3 Lapsioikeudellisiksi periaatteiksi muodostetusta kolmesta P:stä Suomessa esimer- kiksi Mahkonen 2010, s. 93–94; Hakalehto-Wainio 2013, s. 35–36.
tutkimuksen, politiikan että lainsäädännön alueilla.4 Erityisesti seksuaali- rikosten ja lähisuhteessa tehtyjen rikosten uhrien haavoittuvuus ja koke- mukset rikosprosessista ja sen sujuvuudesta ovat olleet kehittämisen kohteena niin lainsäädännössä kuin menettelyissäkin.5 Myös lapsiuhrien asemaan on kiinnitetty huomiota ja erityisesti oikeuspsykologian alalla on tehty runsaasti tutkimusta lapsen kyvystä toimia todistajana.6
Rikosprosessissa asianomistajan keskeisimmiksi oikeuksiksi katsotaan oikeus vaatia rangaistusta ja vahingonkorvauksia sekä oikeus käyttää avus- tajaa. Nämä oikeudet takaavat rikoksen uhrille vahvan aseman rikosasian asianosaisena. Erityisesti eurooppalaisen sääntelyn vaikutuksesta näkö- kulma rikoksen uhrin oikeuksiin on laajentunut koskemaan myös oikeutta
4 Erityisesti uhrinäkökulman tai uhrin haavoittuvuuden huomioivaa tutkimusta Suomessa ovat tehneet Niemi-Kiesiläinen 2004 parisuhdeväkivallan uhrista rikos- prosessissa, Honkatuki 2011 rikoksen uhreista rikosprosessissa, Utriainen 2013 raiskausrikoksista ja Kainulainen – Saarikkomäki 2014 rikosprosessista uhrin näkö- kulmasta. Euroopan unionin sääntely rikoksen uhrin asemaan liittyen on myös ollut vilkasta. Rikoksen uhrin suojelemisen vahvistamiseksi on hyväksytty direktiivi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi 2011/99/EU) ja asetus yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpi- teiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 606/2013). Uhrin asemaa on vahvistettu uhridirektiivillä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista). Erityisryhmiin kuuluvien uhrien suo- jelusta säädellään lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetulla direktiivillä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU). Lisäksi Euroopan neuvosto on antanut yleissopi- mukset naisten asemasta väkivallan uhreina (Euroopan neuvoston yleissopimuk- sessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumi- sesta eli Istanbulin sopimus, Sops 53/2015) ja lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (Lanzaroten sopimus CETS No. 201).
5 Nykyiseen Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu yhdeksi oikeusvaltion kehittämisen strategiseksi tavoitteeksi turvallinen oikeusvaltio, jossa muun muassa parannetaan rikosuhrien asemaa. Ks. hallituksen toimintasuunnitelma, Valtioneu- voston julkaisuja 2019:27, s. 25–28.
6 Kootusti tuoretta tutkimustietoa lapsitodistajista Lamb et al. 2018. Poliisihallitus antoi uudistetun ja huomattavasti aiempaa kattavamman ohjeen lapsen kohtaa- misesta poliisitoiminnassa ja esitukinnassa. Poliisihallitus, ohje POL-2019-34669, Lapsi poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella käynnissä oleva Barnahus -hanke rakentaa keskitettyä toimintatapaa, jonka tavoit- teena on lapsikeskeinen, moniammatillinen ja viiveetön seksuaali- ja väkivaltari- kosten tutkintaprosessi. Barnahus-hanke, THL, https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehitta- minen/tutkimukset-ja-hankkeet/barnahus-hanke. Katsottu 15.2.2020.
suojeluun, tukeen ja tietoon.7 Valtioille on asetettu velvollisuus tunnistaa ja huomioida rikoksen uhrin haavoittuvuus ja tarjota sen perustella suojelua rikosprosessissa ja sen ulkopuolella.8 Vastaavat oikeudet koskevat myös lapsiuhreja, joilla on lisäksi oikeus puolueettomaan edunvalvontaan rikos- prosessissa.
Esitutkintalakiin (805/2011, ETL) otettiin ainoastaan lasta koskevat sään- nökset eli 4 luvun 7 § lapsen kohtelusta esitutkinnassa sekä saman luvun 8 § edunvalvojan määräämisestä lapselle vasta lain kokonaisuudistuksen yhteydessä 1.1.2014. Lapsen kohtelusta säädeltiin tätä ennen asetuksen tasolla,9 ja edunvalvojan määräämisestä ei säädelty esitutkinnan osalta erikseen.10 Melko myöhäinen lasta koskeva laintasoinen sääntely osoittaa, ettei lapsen henkilökohtaista oikeudellista asemaa ole pidetty ongelmana tai lapsen aseman kannalta merkittävänä asiana. Rikosasia ei ole samalla tavalla lasta tai perhettä koskeva asia kuin lapsen huostaanottoa ja huol- toa koskevat asiat. Sääntelyn taustalta ei siten ole tunnistettavissa 1970- ja 1980-luvuilla lähinnä perhe- ja lapsilainsäädäntöön tehdyt muutokset, joiden myötä lapsen asema itsenäisenä oikeussubjektina korostui perheyh- teyden ja perheyksikön oikeuden sijasta.11
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lasta koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (LOS 3). Esitutkintalain
7 Asianomistajan asemaan kotimaisessa rikosprosessissa on viime vuosina eni- ten vaikuttanut uhridirektiivi. Sen myötä tehtiin useita uhrin asemaan vaikuttavia lakimuutoksia, joilla muun muassa parannettiin tiedonsaamista, haavoittuvuuden tunnistamista ja oikeutta asiakirjakäännöksiin. Ks. muutokset keskeisiltä osin HE 66/2015, s. 6–8.
8 Istanbulin sopimus velvoittaa sopimusvaltion perustamaan riittävän määrän hel- posti saavutettavia turvakoteja (23 art.) sekä avaamaan 24/7 auttavan puhelimen (24 art.).
9 Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista (575/1988) kumottiin 1.1.2014 uuden esi- tutkintalain voimaantulon yhteydessä.
10 Asiassa noudatettiin holhoustoimilain 91 §:ää, jossa säädetään ilmoituksesta edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä ja ilmoitukseen liittyvästä menet- telystä. Aiemman oikeustilan mukaan tutkinnanjohtajan tuli siten tehdä 91 §:n mukainen ilmoitus. Edunvalvojan määräämistä koskevasta menettelystä säädeltiin holhoustoimilain mukaisesti. Ks. tiivistetysti aiemmasta oikeustilasta HE 222/2010 vp, s. 47.
11 Kurki-Suonio 1999, s. 428–431.
kokonaisuudistuksen yhteydessä ei viitattu lapsen oikeuksien yleissopi- mukseen eikä liitetty lapsen kohtelun säännöstä osaksi lapsen edunmu- kaista menettelyä, vaikka hallituksen esityksessä lapsen edusta puhutaan- kin. Uhridirektiivin (2012/29/EU)12 voimaanpanoa koskevassa hallituksen esityksessä sen sijaan viitataan lapsen oikeuksien sopimukseen, mutta ei avata lapsen edun käsitettä tai sen merkitystä esitutkinnassa.13 Todistelu- tarkoituksessa kuultava lapsi on tutkinnan ja suojelun kohteena. Yhtäältä lapsen ja hänen kertomuksensa luotettavuuden arvioiminen ja toisaalta lapsen erityisen haavoittuvuuden korostaminen ovat omiaan häivyttä- mään lapsen asemaa omien oikeuksiensa subjektina. Lapsen etu näyttäisi samaistuvan suojeluun eikä lapsen etua erotella selkeästi asianomista- jan edusta. Lisäksi lapsen kohtelun säännöksestä tai sen paikasta esitut- kintalaissa ei käy suoraan ilmi, onko säännös tarkoitettu esitutkintaperiaat- teeksi, esitutkintaan osallistuvan lapsen oikeudeksi vai molemmiksi.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on ensisijaisesti muodostaa oikeuste- oreettista pohjaa lapsen aseman ja oikeuksien tarkasteluun esitutkinta- ja laajemmin rikosprosessioikeudellisessa tutkimuksessa. Tämän lisäksi tässä tutkimuksessa systematisoidaan lapsen oikeuksia osaksi esitutkin- talainsäädäntöä. Lisäksi tutkimus antaa tulkintasuosituksia lapsiuhrin oikeuksien soveltamisesta yksittäistapauksissa. Tarkoituksena ei ole esi- tellä kattavasti kaikkia niitä tilanteita, joissa lapsen asemaan liittyy tulkin- nallisia ongelmia, vaan antaa rikosprosessioikeudelliselle tutkimukselle työkaluja sekä näiden tilanteiden hahmottamiseen ja esiin nostamiseen että niiden ratkaisemiseen. Lisäksi erityisesti lapsioikeuden tutkimusta varten tuotetaan tietoa siitä, miten lapsi ja lapsen etu esitutkinnassa
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähim- mäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta.
13 HE 66/2015 vp, s. 35. Uhridirektiivin johdanto-osan kohdan 14 mukaan direktiiviä sovellettaessa on ensisijaista turvata lapsen etu Euroopan unionin perusoikeuskir- jan ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti.
käsitetään.14 Tutkimustehtävänä ei siten ole tulkita ja systematisoida koko lapsiasianomistajaan liittyvää sääntelyä esitutkinnassa, vaan keskittyä lapsen henkilökohtaiseen osallistumiseen liittyviin tilanteisiin ja lapsioike- udellisen teorian muodostamiseen.
1.2 Tutkimuskysymykset ja rajaukset
Tämän tutkimuksen lähtökohta voidaan tiivistää itsemääräämisoikeuden käsitteeseen, joka ymmärretään päätöksenteko-oikeutta ja siihen liitty- vää kompetenssia tai sen puutetta laajempana. Itsemääräämisoikeus on koko oikeusjärjestyksen lävistävä oikeus,15 joka rikosoikeudellisen suojan kohteena tarkoittaisi esimerkiksi fyysistä koskemattomuutta ja seksuaa- lista itsemääräämisoikeutta.16 Potilaslaissa taas itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan potilaan oikeutta itse päättää henkilökohtaiseen koskemat- tomuuteensa puuttumisesta.17 Prosessioikeudessa oikeudenmukaisen
14 Lapsioikeus on Suomessa vakiintumaton oikeudenala, jonka yleisten oppien kehittäminen perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella lapselle taattuihin ihmisoikeuksiin. Suomessa lapsioikeuden yleisiä oppeja on muodostanut erityi- sesti Suvianna Hakalehto, Hakalehto 2018. Lapsioikeus kattaa koko oikeusjärjes- tyksen, sillä sen alaa rajoittaa ainoastaan 18 vuoden ikäraja. Perinteisiä lapsioikeu- den tutkimuskohteita ovat erityisesti lapsen huoltoon ja lastensuojeluun liittyvät kysymykset ja uusina aloina muun muassa potilaan oikeudet ja koulutukseen liittyvät oikeudet. Eri oikeudenaloilla on erilaisia tapoja käsittää lapsi ja lapsuus ja kokonaiskuvan saamiseksi lapsen oikeudellisesta asemasta yhteiskunnassa tarvit- taisiinkin tutkimusta myös perinteiselle lapsioikeustutkimukselle vierailta aloilta kuten rikosoikeus, rikosprosessioikeus, työoikeus ja kuluttajaoikeus. Näkemykset lapsioikeustutkimuksen tilanteesta ja lisätutkimuksen tarpeesta Suomessa perus- tuvat ensimmäisillä lapsioikeuden tutkimuspäivillä Helsingissä helmikuussa 2020 käytyihin keskusteluihin.
15 Saarenpää 2011, s. 246. Saarenpää on kuvannut itsemääräämisoikeutta metaoi- keudeksi, jonka vaikutukset ja suoja ilmenevät eri tavoin eri oikeudenaloilla.
16 Rikoslailla yksilön itsemääräämisoikeutta suojataan myös vastoin yksilön tahtoa.
Esimerkiksi yksilö ei voi antaa lupaa ainakaan vakaviin henkeen- ja terveyteen koh- distuviin rikoksiin kuten törkeään pahoinpitelyyn. HE 94/1993, s. 91 ja 96; Hahto 2004, s. 271–280; Matikkala 2018, s. 262. Lapsen seksuaalista itsemääräämisoi- keutta suojellaan laajalti riippumatta siitä, onko lapsi antanut lupaa seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ei, Ojala 2012, s. 119–120; Matikkala 2014, s. 117.
17 HE 185/1991 vp, s. 16. Erityisesti lapsipotilaan itsemääräämisoikeudesta ja sen arvioimisesta on kirjoittanut väitöskirjassan Pollari, Pollari 2019.
oikeudenkäynnin tausta-arvona voidaan pitää muun muassa yksilön itsemääräämisoikeutta, joka vaikuttaa prosessuaalisten periaatteiden ja sääntöjen taustalla ja tulee sovellettavaksi sellaisissa tilanteissa, joissa prosessinormeja tai perinteisiä prosessuaalisia periaatteita ei ole.18 Itse- määräämisoikeuden käsite pohjautuu moraalifilosofiseen näkemykseen vapaasta ja kompetentista ihmisestä ja sen katsotaan koskevan kaikkia yksilöitä, jotka täyttävät itsemääräävälle henkilölle asetetut edellytykset.19 Lapsen itsemääräämisoikeuteen voidaan kompetenssia painottavan näkö- kulman vuoksi suhtautua varovaisesti.20 Myös lainsäädännössämme lapsen itsemääräämisoikeutta turvataan melko rajoitetusti.21 Tässä tutkimuksessa itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan jokaista yksilöä koskevaa itsemää- räämisoikeutta, joka ei rajaudu päätöksenteko-oikeuteen vaan tarkoittaa myös oikeutta koskemattomuuteen ja suojaan muiden henkilöiden tur- halta puuttumiselta.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on lapsen itsemääräämis- oikeus, esitutkinnan funktiot ja lapsen rikosoikeudellinen suoja. Lisäksi koko tutkimuksen kattavana näkökulmana on sukupuolieron teoria, jonka merkitys näkyy tutkimusongelman hahmottamisessa. Lapsi on jotain, mitä aikuinen ei ole, ja lapsi on aikuiseen nähden toinen. Sukupuolieroa täydentää intersektionaalisuuden näkökulma, mikä tässä tutkimuksessa tarkoittaa, että lapsen aikuiseen nähden alisteisen aseman lisäksi voidaan huomioida henkilöön kohdistuneen rikoksen uhrin asemaan ja ikään liittyvät haasteet rikosprosessissa. Tutkimus on pääasiassa prosessioikeu- dellinen eli siinä sitoudutaan esitutkintalainsäädännön ja prosessioikeuden tutkimusperinteeseen. Tähän tutkimusotteeseen tuodaan lapsioikeudelli- nen näkökulma lapsen suojelusta, osallistumisoikeudesta ja lapsen edun ensisijaisuudesta. Tässä tutkimuksessa lapsioikeudellinen näkökulma
18 Huovila 2003, s. 296–297.
19 Lagerspetz 1993, s. 98–101; Pietarinen 1993, s. 16–17.
20 Kootusti lapsen kehityksestä ja kyvystä tehdä päätöksiä Fortin 2009, s. 82–86.
21 Pajulammi jaottelee itsemääräämisoikeuden normatiiviseen ja deskriptiiviseen, jossa normatiivisella tarkoitetaan tätä oikeudellisesti suojattua itsemääräämisoi- keutta ja deskriptiivisissä huomio kiinnitetään muuhun kuin oikeudellisiin tekijöi- hin, Pajulammi 2014, s. 93. Myös Tolonen käyttää oikeudellisesti suojatusta itse- määräämisoikeudesta käsitettä aineellinen autonomia, Tolonen 2015, s. 11.
kiinnittyy lapsioikeudellisen tutkimuksen perinteeseen, jossa lapsi nähdään omien, viime kädessä YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvien, oikeuksiensa subjektina.22 Tutkimuksessa painottuu asianomistajan asema nimenomaan rikoksen uhrina, ei niinkään asianosaisena.
Varsinainen tutkimusongelma on, miten lapsen oikeudet lapsena ja rikok- sen uhrina näkyvät esitutkinnassa ja millaiseen lapsikäsitykseen lainsäädäntö ja menettely perustuvat. Tavoitteena on yhdistää lapsioikeudellinen tutki- musote prosessioikeudelliseen otteeseen ja tuottaa rikosprosessiin, erityi- sesti esitutkintaan, lapsioikeudellista näkökulmaa, jota voidaan hyödyntää myöhemmissäkin lapsen rikosoikeudellista ja rikosprosessioikeudellista asemaa koskevissa tutkimuksessa. Tätä ongelmaa lähestyn seuraavien tutkimuskysymysten kautta:
1) Millaiseen lapsi- ja lapsiuhrikäsitykseen esitutkintalainsäädäntö perus- tuu? Miten tämä näkyy lapsen asemaa koskevassa sääntelyssä?
2) Millaiseksi lapsen etu esitutkinnassa käsitetään ja mitä sillä tavoitel- laan?
3) Mitä vaatimuksia lapsen henkilökohtainen osallistuminen asettaa esitutkinnalle ja millaisessa suhteessa lapsen itsemääräämisoikeus, lapsen etu ja rikoksen selvittämisen tavoite ovat toisiinsa?
Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee esitutkinnan lapsikäsitystä. Ensin analyysin avulla hahmottuu erilaisia puhetapoja, joita lapsesta esitutkin- talainsäädännön esitöissä käytetään. Puhetavat paljastavat millaista lasta esitutkinnassa tarkoitetaan. Tutkimusote tai tutkimuksellisen kiinnostuk- sen kohde ei tällöin ole oikeudellinen, vaan tarkoituksena on tavoittaa lainsäädäntöön sisäänkirjoitetut oletukset ja odotukset sekä ymmärtää näiden puhetapojen vaikutus lapsen asemasta ja oikeuksista säädettä- essä. Toisaalta, kun nämä odotukset ja oletukset konkretisoituvat lainsää- dännöllisissä ratkaisuissa, ei ole tarkoituksen mukaista kokonaan ohittaa sääntelylle annettuja tulkintaohjeita. Toiseksi pyrkimyksenä on tarkastella,
22 Viimevuosien aikana lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia lapsen oikeuksia koskevia tutkimuksia on tehty melko paljon. Viimeisimpiä esimerkkejä kotimaisista väitöskirjoista Pollari 2019, Linnanmäki 2019, Toivanen 2017 ja Valjakka 2016.
millainen rooli lapsella on hänen prosessiasemansa ja oikeuksiensa perus- teella rikoksen uhrina. Koko tutkimusta läpäisevä kysymys on, missä mää- rin lapsen osallistumista tai lapsen päätösvaltaan kuuluvia tilanteita koske- vaa menettelyä ja sääntelyä tai sääntelemättömyyttä selittää esitutkinnan käsitys lapsiuhrista.
Toinen tutkimuskysymys koskee lapsen etua esitutkinnassa. Tutkimus tarkastelee lapsen etua ja sille annettuja merkityksiä esitutkintalainsäädän- nön esitöistä kysymällä, millaista lapsen etua esitutkinnassa tarkoitetaan.
Esityöaineistojen tarkastelu hyödyntää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59–60/1991) lapsikäsitykseen23 perustuvaa hyvinvoivan lapsen dis- kurssia. Lapsen asema on muuttunut yhteiskunnassa huollon kohteesta itsenäiseksi toimijaksi ja oikeussubjektiksi. Lasta ei enää nähdä ainoastaan huolen ja suojelun kohteena vaan myös itsenäisenä toimijana, jolla on muun muassa oikeus ilmaista mielipiteensä ja osallistua itseään koskevaan päätök- sentekoon. Lapsen etu ja sen arvioiminen ovat nousseet lapsioikeudellisessa tutkimuksessa keskeiseksi lapsioikeudelliseksi periaatteeksi ja tutkimuksen kohteeksi.24 Tästä syystä lapsen etu on tarkastelun kohteena esitutkintaperi- aatteena ja esitutkintaan osallistuvan lapsen oikeutena. Lapsen etu systema- tisoidaan ja tulkitaan osaksi esitutkintasääntelyä ja lapsen oikeuksien sopi- muksen tarkoittamalapsen etu sidotaan osaksi esitutkintaperiaatteita.
Kolmas tutkimuskysymys on lainopillinen ja se perustuu pitkälti laajaan lapsen itsenäisen oikeudellisen aseman, jota tässä tutkimuksessa tarkas- telen itsemääräämisoikeuden käsitteen kautta, kehittelyyn. Sen osalta tar- koituksena on systematisoida esitutkintalain lapsiasianomistajaa koskevia säännöksiä teoreettisen viitekehyksen ja siitä johdettujen konkreettisempien tavoitteiden eli lapsen edun, lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittami- sen ja rikoksen selvittämisintressin näkökulmasta. Kysymyksen osalta on tarkoitus selvittää nimenomaan lapsen oikeuksia ilman itsenäistä puhevaltaa
23 Lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikäsitys pohjautuu Suvianna Hakalehdon esi- tykseen Hakalehto 2016a.
24 Enemmän tai vähemmän lapsen edusta erilaisissa lasta koskevissa päätöksen- tekotilanteissa ovat väitöskirjoissaan käsitelleet Pajulammi 2014; Tolonen 2015;
Toivonen 2017; Linnanmäki 2019. Lisäksi lapsen edun periaatteesta yleisesti Haka- lehto 2018.
toimivana asianomistajana. Tällöin lapsen oikeuksilla ei tarkoiteta samoja oikeuksia, mitä asianomistajan oikeuksilla tyypillisesti tarkoitetaan.25 Selvi- tän, millaisia oikeuksia alle 15-vuotiaalla asianomistajalla on. Samalla annan tulkintasuosituksia tilanteista, jotka koskevat sellaisia lapsen henkilökohtaisia oikeuksia, joita ei ole sidottu puhevaltaan tai kategorisiin ikärajoihin. Kol- mannen tutkimuskysymyksen osalta tärkeimpänä yksittäisenä tavoitteena on selvittää, miten alle 15-vuotiaan asianomistajana kuultavan asema ja oikeudet on esitutkintakuulustelussa järjestetty.
Kuulustelupöytäkirjojen osalta tutkimuskysymykset liittyvät lapsen itse- määräämisoikeuden tavoitteisiin ja asteittain lisääntyvään itsemääräämis- oikeuteen. Tarkastelun kohteena ovat lapselle annettava tieto, kuulustelun vaiheet ja kesto sekä rikosepäilyn lähestyminen. Huomio ei kiinnity lapsen kertomuksen sisältöön tai kuulustelussa käytettyihin kysymystyyppeihin, vaan asianomistajan ja lapsen oikeuksiin. Erityisesti kiinnitän huomiota lap- sen rooliin, hänelle annettavaan tietoon ja menettelylliseen oikeusturvaan sekä arvioin miten lapsiasianomistajan oikeudet kuulustelussa toteutetaan ja millaisilla ehdoilla todenmukaista tapahtumainkulkua selvitetään.
Esitutkintaa ja rikosprosessia koskevaa lainsäädäntöä ei ole aikaisem- massa tutkimuksessa tarkasteltu lapsioikeudellisesta viitekehyksestä siten, että huomioitaisiin erityisesti lapsen asema oikeuksiensa subjektina.26 Tut- kimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjautuessa pitkälti itsemääräämis- oikeuteen, myös lapsen edun tarkastelussa lapsen osallistumisoikeudella on vahva asema. Tämä näkökulma perustuu osittain oletukseen siitä, että rikosprosessissa seksuaali- ja väkivaltarikosten uhri – erityisesti lapsiuhri
25 Asianomistajan oikeudellista asemaa erityisesti oikeudenkäynnissä voidaan pitää vahvana, sillä hän on rikosasian asianosainen. Tästä ja vahvaan asemaan liittyvästä kritiikistä, Niemi-Kiesiläinen 2004, s. 124–127. Asianomistajan asianosaisasemaan liittyvistä oikeuksista laajasti, Vuorenpää 2014.
26 Aikaisimmin tutkimusta lapsen asemasta rikosprosessissa on tehnyt Päivi Hir- velä. Hirvelä on tutkimuksissaan keskittynyt erityisesti todistamisen ongelmiin, Hirvelä 1997 ja rikosprosessin antamaan suojaan lapseen kohdistuvissa seksuaali- rikoksessa, Hirvelä 2006, s. 24.
– nähdään haavoittuvana ja hänen henkilökohtaista osallistumistaan pyri- tään säännönmukaisesti rajoittamaan suojelun perusteella.27
Tämä tutkimus koskee ainoastaan alle 15-vuotiaita asianomistajia esitutkinnassa. Tutkittavana olevien rikosten osalta tutkimus on rajattu koskemaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:6), törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:7), pahoinpitelyä (RL 21:5) ja törkeää pahoinpitelyä (RL 21:6).28 Näiden rikosten tutkinnassa lapsi usein osallistuu henkilökohtaisesti esitutkintaan ja hänet voidaan jättää vain poikkeuksel- lisesti kuulematta.29 Lapsia ja alaikäisiä ovat kaikki alle 18-vuotiaat, mutta tässä tutkimuksessa lapsi tarkoittaa rajauksen mukaisesti alle 15-vuotiasta, jollei muuta mainita. Tarkastelun kohteena ovat lapsen oikeudet rikoksen uhrin asemassa ja oikeuksia koskeva määräysvalta, joten ulkopuolelle rajautuvat sellaiset asianomistajan oikeudet, joiden käyttämiseksi vaadi- taan puhevaltaa. Asianomistajan roolissa korostuu siten tiedonlähteenä oleminen varsinaisen asianosaisen aseman sijaan. Keskeisin lapsen osal- listumisen paikka on esitutkintakuulustelu. Lapsen kuulemisesta esitutkin- nassa voidaan käyttää käsitteitä kuulustelu ja haastattelu. Esitutkintalaissa asianosaisten ja todistajien kuulemisesta todistelutarkoituksessa käytetään käsitettä kuulustelu. Myös poliisihallituksen ohjeessa Lapsi poliisitoimin- nassa ja esitutkinnassa30 käytetään käsitettä kuulustelu. Sen sijaan lapsen oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön suorittamista kuulusteluista puhu- taan usein lapsen haastatteluina ja lapsen kuulustelu toteutetaan niin sanotun strukturoidun NICHD-haastattelurungon mukaan.31 Myös tässä tutkimuksessa käsitteitä käytetään päällekkäin riippuen, viitataanko esi- tutkintatoimenpiteeseen, poliisin suorittamaan kuulusteluun vai oikeusp- sykologiseen haastatteluun. Ensisijaisena käsitteenä on kuitenkin lapsen
27 Tämä väite perustuu tutkimusaineistosta, lapsiuhria koskevista tutkimuksista ja yleisestä lapsiuhreja koskevista keskusteluista välittyvään kuvaan. Myös esitutkin- talain 4:7.1 sisältää oletuksen lapselle tutkintatoimenpiteistä aiheutuvasta haitasta.
28 Tutkimusaineisto on kerätty vuodelta 2015, jolloin rikoslaissa ei ollut erillistä tun- nusmerkistöä törkeälle lapsen raiskaukselle (RL 20:7 b, rikoslaki 486/2015).
29 Ellonen – Rantaeskola 2016, s. 80.
30 Poliisihallituksen ohje POL-2019-34669.
31 Ks. myös Ellonen – Ranteskola 2016, s. 79; Poliisihallituksen ohje POL-2019- 34669.
kuulustelu ja se ymmärretään nimenomaan esitutkintalain mukaisena tut- kintatoimenpiteenä. Edunvalvontaa ja edunvalvojan roolia käsitellään siltä osin, kun pohditaan lapsen määräysvaltaa suhteessa hänen edustajaansa ja edunvalvojan määräämistä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Varsinai- nen lapsen puhevallan käyttäminen rajautuu tutkimuksen ulkopuolelle.
1.3 Tutkimuksen rakenne
Tutkimus jakautuu kuuteen päälukuun. Johdannon jälkeen luvussa II esi- tellään sitä teoreettista viitekehystä, jossa tutkimusongelmaa käsitellään.
Tutkimuksen konteksti on esitutkinta, jolloin esitutkinnan funktiot, erityi- sesti rikoksen selvittäminen ja asianomistajan oikeutetut odotukset ovat käsittelyn keskiössä. Itsemääräämisoikeutta tarkastellaan moraalifilosofian, teoreettisen lapsioikeuden ja rikosoikeuden näkökulmista. Se kattaa aja- tuksen lapsesta oikeuksiensa subjektina, oikeuden fyysiseen koskemat- tomuuteen sekä konkreettisimmillaan oikeuden ilmaista mielipiteensä ja osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapseen kohdistuvat rikokset ja niiden selvittäminen liittyvät haavoittuvan yksilön suojaamiseen.
Rikosoikeudellisen suojan ulottuvuus määrittää sen, millaisilta teoilta lasta suojellaan ja millaisten tekojen vuoksi rikosprosessi käynnistetään.
Kolmannessa luvussa käsitellään lapsen kehittyvän itsemääräämi- soikeuden ulottuvuuksia esitutkinnassa. Näkökulmaa pohjustetaan esittelemällä lapsioikeudellista näkökulmaa ja tuomalla esille, että lapsen kehittyvää itsemääräämisoikeutta voidaan tukea huolehtimalla lapsen perus- ja ihmisoikeuksista, joista keskeisimmiksi on tässä esi- tyksessä katsottu lapsen etu, lapsen suojelu ja lapsen oikeus osallistua.
Itsemääräämisoikeuden konkreettisempaa sisältöä esitellään lapsen huolto- ja huostaanottoprosesseja ja lapsipotilaan itsemääräämisoi- keutta koskevista säädöksistä ja tutkimuksista. Näitä konkretisointeja hyödynnetään myöhemmin tutkimuksessa tarkasteltaessa yksittäisiä oikeudellisia ongelmia. Myös oikeudenmukainen oikeudenkäynti esitetään lapsen henkilökohtaisena oikeutena, minkä vuoksi sitäkin käsitellään osana itsemääräämisoikeuden tavoitteita. Varsinaisesti lapsen asemaa
esitutkinnassa tarkastellaan luvun kahdessa viimeisessä alaluvussa ja kes- kiössä on lapsen osallistuminen ja lapsen etu esitutkintamenettelyssä.
Luvussa IV tarkastellaan, millaista lasta esitutkinnassa tarkoitetaan ja millaiseksi lapsen etu esitutkintalainsäädännössä ymmärretään. Lisäksi huomioidaan vastaako esitutkinnan lapsikäsitys YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja sen lapsikäsitystä. Tämä tehdään tarkastelemalla esityöaineis- toa lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikäsityksen näkökulmasta. Luku jakautuu neljään alalukuun, joissa käsitellään aineiston teemoittelua ja keskeisimpiä puhetapoja lapsesta. Luvun toisessa ja kolmannessa alalu- vussa tarkastellaan kahta keskeisintä lapsikäsitystä. Neljännessä alaluvussa taas esitellään lapsen etua esitutkintalainkontekstissa hyödyntäen aiempia lapsikäsityksiä. Lapsen edun erillinen käsitteleminen perustuu sen kes- keiseen asemaan lapsioikeudellisessa tutkimuksessa ja lapsen asemaa ja oikeuksia koskevassa lainsäädännössä.
Tutkimuksen luvussa V tarkastelun kohteena on lapsen rooli ja oikeu- det esitutkintakuulustelussa. Luku perustuu lapsen kuulustelukertomu- saineiston ja oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön asiantuntijalausuntojen analyysiin. Tarkastelun kohteena on, millaisia rooleja lapselle annetaan henkilötodistajana. Asiantuntijalausuntoja ei käytetä oikeudellisen argu- mentaation tukena eikä niistä etsitä vastausta miksi-kysymyksiin, kuten miksi lasta kuullaan tietyllä tavalla tai miksi lapsen kertomusta on yksittäi- sessä tapauksessa pidettävä luotettavana ja toisessa ei. Lausunnot ovat sen sijaan diskursiivisen luennan kohteena. Luvun toisessa analyysissa kes- kitytään lapsen oikeuksiin esitutkinnassa kuultavana. Lapsen kuulusteluista tehdyistä litteraatioista luokitellaan erityisesti lapselle annettavaa tietoa ja tarkastellaan lapsen kuulustelun kulkua asianomistajan aseman näkökul- masta. Luvun tutkimusmenetelmänä on lainopin ohella sisällönanalyysi ja analyysissa hyödynnetään todistajanpsykologista tietoa lapsitodistajista.
Oikeudellista todellisuutta kuvaavasta aineistosta nousee oikeudellisia kysymyksiä, joihin vastataan lainopin menetelmin. Vastaavasti aineistoa luetaan lainsäädäntöön perustuvien rajoitusten valossa.
Luvussa VI kootaan tutkimuksen tulokset yhteenvedoksi ja muodoste- taan johtopäätökset.
2 Tutkimusaineistot ja -menetelmät
2.1 Tutkimusaineisto ja salassapito
Tässä tutkimuksessa oikeustieteellisen näkökulman lisäksi korostuvat moni- tieteiset lähtökohdat. Alaikäistä koskevien oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta sekä lapsen oikeudellisen aseman teoretisointi vaativat lainopilli- sen tutkimusotteen lisäksi lapsen ja aikuisen välisen hierarkian huomioimista ja todistajanpsykologisen tutkimustiedon hyödyntämistä. Lisäksi eri tieteena- lojen ja oikeustieteen sisäiset rajat ylittävien oikeudenalojen väliset tulkinnat edellyttävät tutkimusmetodeilta joutavuutta ja moninaisuutta. Tätä tutki- musta voikin luonnehtia monimetodiseksi, sillä siinä yhdistyvät lainopillinen ja empiirinen oikeustutkimus siten, että lainoppi muodostaa tutkimuksen keskiön ja empiirinen oikeustutkimus evästää ja ohjaa lainopillisia tulkintoja.
Monimetodisuus näkyy myös tutkimusaineiston käytössä, sillä samaa aineis- toa hyödynnetään eri tavoin tutkimuksen eri vaiheissa.
Tutkimuksen empiirisen osuuden aineisto koostuu esitutkintalain ja järjestämislain esitöistä ja 46 esitutkintapöytäkirjasta. Taulukossa 1 esityöt on jaettu hallituksen esityksiin ja muuhun virallisaineistoon. Esitutkintapöy- täkirja-aineiston saamiseksi tuli ensin tilata ja läpikäydä 446 vuonna 2015 laadittua rikosilmoitusta. Varsinaiseksi analyysin kohteeksi on otettu pöytä- kirjojen liitteenä olevat 15 oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön lausuntoa ja 35 lapsen kuulustelulitteraatiota.
Taulukko 1. Tutkimuksen empiiristä osuutta varten läpikäyty aineisto Hallituksen esitykset Muu virallisaineisto Poliisin rikosilmoitus ja esi-
tutkinta-aineisto •HE 66/2015
•HE 155/2014 •HE 127/2013 •HE 222/2010 •HE 282/2010 •HE 126/2008
•OM 23/2016 •OM 13/2015 •Poliisihallituksen
ohje POL 2019/34669, •Komiteamietintö
2009:2
•Rikosilmoitukset v. 2015 (N = 446)
•Esitutkintapöytäkirjat (N = 46) •Lapsen kuulustelulitteraatiot
(N = 35)
•Oikeuspsykiatrisen tutkimus- yksikön lausunnot (N = 15)
Lain esityöt toimivat kahdessa eri roolissa. Yhtäältä niillä on oikeusläh- deopillinen asema heikosti velvoittavana oikeuslähteenä ja siten ne ovat lainopillisen tulkinnan, erityisesti teleologisen tulkinnan keskeisenä argu- mentaatiolähteenä. Toisaalta esityöt ovat tässä tutkimuksessa myös diskur- siivisen luennan kohteena, jolloin niihin ei nojauduta pelkästään voimassa olevan lainsäädännön tulkinnassa, vaan niistä luetaan lainsädännön taus- talla vaikuttavia käsityksiä lapsiuhrista. Aineistoihin kohdistuu siten kaksi erilaista tiedonintressiä, mistä syystä myös tulkinnassa käytetään kahta erilaista analyysimenetelmää.
Lain esityöaineistoksi on valittu esitutkintalakia koskevat hallituksen esi- tykset vuosien 2010 ja 2017 väliseltä ajalta sekä järjestämislain hallituksen esitykset vuosilta 2008 ja 2013. Lisäksi aineistoon kuuluvat esitutkintalain kokonaisuudistusta koskeva komiteamietintö sekä uhridirektiivin voimaan- panoon liittyvät toimikuntien mietinnöt ja hallituksen esitys. Aineiston valin- taa ovat ohjanneet ensisijaisesti merkittävät muutokset lapseen kohdistu- neiden rikosten tutkinnassa ja rikoksen uhrin asemassa. Toisaalta ajallista rajausta on ohjannut myös analyysivaiheen sijoittuminen vuosien 2017 lopulle ja 2018 alkupuoliskolle. Tämän jälkeen julkaistuista uusista virallisa- ineisoista analyysiin otettiin jälkikäteen mukaan ainoastaan poliisihallituksen 23.12.2019 antama uudistunut ohje lapsesta poliisitoiminnnassa ja esitut- kinnassa sen käytännöllisen merkityksen vuoksi. Analyysin kohteena olevat virallislähteet eivät siten välttämättä täysin vastaa lapsen asemasta rikospro- sessissa käytävää keskustelua, mutta voimassa oleva lainsäädäntö perustuu edelleen tämän tutkimuksen aineistona käytettyihin esitöihin.
Laadullista analyysiä varten on ensin luettu kaikki asiakirjat kokonai- suudessaan läpi merkitsemällä kohdat, jossa käsitellään lasta sekä kohdat, joissa lapsi tai lapseen liittyvät asiat olisi tullut huomioida. Kaikki asiakirjat on ladattu Atlas TI -ohjelmaan, jossa aineisto on käyty uudelleen läpi sana- hauilla ja koodattujen ennalta valittujen oikeuksien sopimuksen pää- teemojen mukaisten että aineistosta esiin nousevien teemojen mukaisesti.
Tutkimuksen toisen aineistokokonaisuuden muodostavat vuoden 2015 esitutkintapöytäkirjat, joista analyysin kohteina ovat lapsen kuulustelulitter- aatiot ja oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön lausunnot. Tästä huolimatta tutkimusta varten on luettu kaikki saadut 46 pöytäkirjaa kokonaisuudessaan
kokonaiskuvan saamiseksi tapauksista, esitutkintamenettelystä ja esitutkin- nassa selvitetyistä asioista. Pöytäkirjojen lukemisella oli kartoittava funktio ja sen perusteella täsmentyivät analyysin kohteeksi valittavat aineistot. Aineis- ton valintamenetelmän vuoksi esitutkintamateriaalit toimivat sekä tiedonläh- teenä että apuna tutkimuksen suuntaamisessa.
Oikeuspsykiatrisen yksikön lausuntojen laadullisen analyysin
menetelmänä on diskurssianalyysi. Lausunnoista luetaan, millaista lasta asiantuntijat tarkoittavat ja miten lapsesta tuotetaan käsitystä luotettavana tai epäluotettavana kertojana. Kiinnostuksen kohteena ei siten ole lausun- tojen merkitys todisteena tai asiantuntijoiden rooli esitutkinnassa vaan se, miten lapsesta puhutaan ja millaisia merkityksiä lapsiuhrille annetaan.
Lapsen kuulustelulitteraatioiden analyysimenetelmänä käytetään teoria- ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia lainopin ohella siten, että molemmat täydentävät toisiaan. Aineiston analyysi hyödyntää lainopillista tulkintaa ja systematisointia, mutta se samalla myös paljastaa tulkintaa ja systematiso- intia edellyttäviä ongelmakohtia. Lisäksi diskurssien paljastaminen tuottaa uutta erityisesti teoreettista tietoa lapsen asemasta esitutkinnassa.
Taulukko 2. Laadullisesti analysoidut aineistot Tutkimus-
aineisto Aineistolle esitetyt
kysymykset Analyysi menetelmä Pää-
kysymys Luku Esityöaineis-
to vuosilta 2010–2017
Millaista lasta esitutkin- nassa tarkoitetaan?
Millaiseksi lapsen etu esitutkinnassa käsite- tään?
Diskurssianalyysi 1 2
IV
Oikeuspsyki- atrisen tutki- musyksikön lausunnot
Millaista lasta esitutkin- nassa tarkoitetaan?
Miten käsitystä lapsen luotettavuudesta / epäluotettavuudesta tuotetaan?
Diskurssianalyysi 1 3
V 1.
Kuulustelu-
litteraatiot Mitä asianomistajan oikeuksia ja velvolli- suuksia lapsella on?
Mitä tietoa lapselle kuu- lustelussa annetaan?
Teoria- ja aineisto- lähtöinen sisällön- analyysi
3 V 2.
Apuna ongelmakohtien havaitsemisessa sekä osoittamassa millaisia puhe- tapoja lapsesta käytetään eli millaiseen lapsikäsitykseen lainsäädäntö perustuu.32
Lapsen integriteetin suojelemiseksi kaikki aineistoon kuuluvat esitut- kintapöytäkirjat ovat salassa pidettäviä. Tutkimusta varten on saatu tutki- muslupa poliisihallitukselta rikosilmoitustietojen ja esitutkintapöytäkirjojen hankintaan. Rikosilmoitustietoja on tarvittu sopivien esitutkintapöytäkirjo- jen löytämiseksi. Pöytäkirjat on tilattu suoraan esitutkinnan toimittaneelta poliisiasemalta. Tutkimusaineistojen keräämisestä ja käsittelystä on tehty rekisteriseloste tietosuojavaltuutetulle.
Tutkimusta varten on pyydetty ja saatu Itä-Suomen yliopiston tutkimu- seettisen toimikunnan puoltava lausunto. Tutkimusaineiston salassapidon ja arkaluonteisuuden vuoksi aineiston käsittelyyn on pitänyt kiinnittää eri- tyistä huomiota. Aineiston arkaluonteisuus on myös vaikuttanut tutkimus- tulosten esittämiseen. Anonymisoinnin lisäksi olen joutunut pohtimaan sitä, voidaanko joku henkilö tunnistaa tutkimuksessa esitetyistä katkel- mista. Varmistaakseni ettei henkilöitä tunnistettaisi on aineisto numeroitu ja katkelmien yhteydessä esitän tämän numeron lisäksi vain lapsen iän.
Tässä tutkimuksessa ei siten arvioida asianomistajan sukupuolen merki- tystä eikä tapauksia luokitella poliisilaitoksen tai -aseman perusteella tai ilmoiteta esitutkintapöytäkirjan numeroa.33
Lapsiin kohdistuvaa väkivältaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä tutkit- taessa tutkimuseettinen ongelma koskee myös lapsen osallisuutta tiedon
32 Empiiristä aineistoa on hyödynnetty oikeustieteellisessä tutkimuksessa monin eri tavoin. Esimerkiksi Tolonen käyttää oikeudenkäyntiaineistoa empiirisenä aineis- tona käytännön tulkintatulosten havainnollistamiseksi, vertailemiseksi ja arvioimi- seksi sekä ongelmakohtien löytämiseksi, Tolonen 2015, s. 46. Hirvelä hyödyntää empiiristä aineistoa auktoriteettilähteenä sekä esimerkiksi oikeuskäytännön yhtenäisyyden arvioimisessa, Hirvelä 2006, s. 30–31. Lisäksi Ruuskanen käyttää hovioikeustuomioita tuomioistuinlaitoksen sisäisten diskurssien ja niihin liittyvien muiden yhteiskunnallisten diskurssien osoittamiseksi, Ruuskanen, 2005, s. 15.
33 Vastaavalla tavalla yksityisyyden suojamiseksi Tolonen ei väitöskirjatutkimukses- saan ilmoita oikeustapausaineistonsa päätösnumeroita tai lapsen sukupuolta ja välttää pitkiä suoria lainauksia, Tolonen 2015, s. 52–53. Hirvelä ei ilmoita lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten oikeustapausaineiston tunnistetietoja, vaan yksilöi ne järjestysnumerolla, Hirvelä 2006, s. 36.
tuottamisessa.34 Lapsitutkimuksessa painotetaan lapsen osallisuutta ja kuulemista sekä lapsen subjektiivisten kokemusten korostamista myös tutkimuksen metodisten valintojen tekemisessä.35 Erityisesti laadullisessa lasta koskevassa tutkimuksessa pidetään tärkeänä, että tutkija olisi aineis- tonkeruussa suorassa yhteydessä lapseen.36 Lasten osallisuus ja heidän tietonsa tavoittaminen on nähty tärkeänä myös sensitiivisten aiheiden kuten läheissuhteissa tehtävän väkivallan tutkimuksessa. Eettiset kysymyk- set koskevat tällöin tasapainoilua lapsen suojelun ja osallistumisen tuke- misen välillä.37 Lapsen osallisuus tutkimuksessa ja tiedon tuottamisessa tulee ratkaista tutkimuskysymysten ja tiedontarpeen perusteella. Diskurs- sianalyyttinen tutkimus, jonka tavoitteena tässä tutkimuksessa on selvittää muun muassa esitutkintalain taustalla vaikuttavia lapsikäsityksiä, ei hyödy lasten suorasta kohtaamisesta.38 Tässä tutkimuksessa selvitetään myös lap- sen oikeuksien sisältöä ja toteutumista pääasiassa lainsäädännön ja esitut- kintaviranomaisen aineistojen perusteella eikä tutkimuksessa ole tarkoitus selvittää lapsen kokemuksia oikeuksiensa toteutumisesta.39 Lasten osalli- tuminen tai heidän suostumuksensa kysymyminen esitutkinta-aineiston hankintaan voisi sen sijaan olla tutkimuseettisesti kestämätöntä ja latistaa lapset turhaan uudelle asian läpikäymiselle.
34 Humppi – Ellonen 2010, s. 38.
35 Nikupeteri – Laitinen 2017, s. 7.
36 Kallio 2010, s. 169
37 Nikupeteri – Laitinen 2017, s. 7–10. Suojelun ja osallisuuden välisestä tasapainoi- lusta tutkimusprosessissa myös Strandell 2010, s. 103.
38 Kallio 2010, s. 170. Kallion mukaan muun muassa lapsiin kohdistettujen toimen- piteiden ja heitä koskevan päätöksenteon tutkimukseen soveltuvat paremmin dokumenttiaineistot ja lapsen ottaminen mukaan tällaiseen voi olla jopa tutkimuk- selle haitallista ja eettisesti kestämätöntä.
39 Myös Humppi ja Ellonen ovat katsoneet, että heidän viranomaisten toimintaan kohdistuvassa, vaikkakin lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä koske- vassa tutkimuksessaan, ei voitu kuulla lapsia henkilökohtaisesti, Humppi – Ellonen 2010, s. 38.
Esitutkinta-aineistot
Esitutkintapöytäkirjan laatiminen on poliisin lakiin perustuva velvollisuus (ETL 9:6.1).40 Esitutkintapöytäkirjan ja sen liitteiden oikeudellinen merki- tys rajoittuu tutkittavana olevaan tapaukseen.41 Siten pöytäkirjoista ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten lasta tulisi kohdella tai millaisia oikeuksia lapsella tulisi olla. Tämän tutkimuksen analyysin kohteena ovat Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksi- kön lausunnot ja lapsen esitutkintakuulustelun litteraatiot, jotka molemmat ovat pöytäkirjan liitteitä. Lasten kuulusteluissa käytetään lähes poikkeuk- setta NICH-haastattelurunkoa, joten ne ovat rakenteeltaan varsin samanlai- sia. Kuulusteluista voidaan laadullisen analyysin avulla tuottaa tietoa siitä, millaisia tosiasiallisia oikeuksia lapsiasianomistajalla on tai ei ole kuulus- telutilanteessa. Kuulustelulitteraatioihin perustuvassa tutkimuksessa ei saada tietoa lapsen reaktioista tai ilmeistä, sillä niitä ei ole kirjattu litteraati- oihin. Asiantuntijalausunnot muodostavat sisällöllisesti monipuolisemman aineiston. Ne ovat asiantuntijan suodattamia ja tulkitsemia tietoja lapsen taustoista ja esitutkintakuulustelusta. Niistä ei ole luettavissa, mitä lapsi on kertonut, vaan ne tuottavat tietoa siitä, mikä lapsen kertomuksessa on ollut merkittävää ja millaisilla seikoilla asiantuntijat perustelevat näkemyksensä siitä, saako rikosepäily tukea lapsen kertomuksesta vai ei.
Tutkimusaineiston esitutkintapöytäkirjat ovat Sisä-Suomen ja Itä-Suo- men poliisilaitosten asemilta, joista virka-apupyynnöt lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisista tutkimuksista osoitetaan Pohjois-Savon sairaanhoito- piirin Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) yhteydessä toimivaan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikköön. Esitutkintapöytäkirjat on poimittu vastaavalla maantieteellisellä rajauksella vuoden 2015 aikana
40 Säännöksen mukaan pöytäkirja on laadittava, jos se tarvitaan asian jatkokäsit- telyä varten. Esitutkintapöytäkirjaan tehtävistä merkinnöistä säädetään esitutkin- nasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (122/2014) 1.3 §:ssä. Lisäksi poliisihallitus on antanut ohjeen esitutkinta- pöytäkirjan laatimiseen (POL-2016-8514, voimassa 30.6.2021 asti).
41 Esitutkintapöytäkirjalla on oikeudellista merkitystä syyteharkinnan perustana ja sen valmistelussa, asianomistajan vahingonkorvauksien hakemisessa, pääkäsit- telyn suunnittelussa sekä erityisesti lapsiin kohdistuneissa rikoksissa todisteena oikeudenkäynnissä, Fredman ym 2020, s. 330.
kirjatuista rikosilmoituksista, joissa asianomistajaksi on merkitty alle 15-vuotias ja tutkittavaksi rikokseksi on merkitty pahoinpitely (RL 21:5), törkeä pahoinpitely (RL 21:6), lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20:6) tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20:7). Tällä maantieteelli- sellä rajauksella löytyi 446 rikosilmoitusta, joihin oli merkitty yhteensä 598 alle 15-vuotiasta asianomistajaa. Pahoinpitelyrikoksia koskevia ilmoituk- sia oli yhteensä 339, joista 2 koski törkeää tekomuotoa. Alle 15-vuotiaita asianomistajia oli pahoinpitelyrikoksissa yhteensä 460. Lapsen seksuaa- lista hyväksikäyttöä koskevia ilmoituksia oli yhteensä 115, joista törkeää tekomuotoa koskevia oli 29. Alle 15-vuotiaita asianomistajia seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa ilmoituksissa oli yhteensä 138. Yhteensä 12 ilmoituksessa tutkittavaksi rikokseksi oli merkitty sekä seksuaali- että pahoinpitelyrikos. Huomiota herättävää rikosilmoitusten osalta on, että pahoinpitelyrikoksissa 460 asianomistajasta poikia oli 285 ja tyttöjä 175.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa ilmoituksissa 138 asiano- mistajasta 29 oli poikia ja 109 tyttöjä.
Rikosilmoitusten käsittely alkoi lukemalla läpi kaikki 446 ilmoitusta koko- naiskuvan saamiseksi siitä, millaisia tapauksia poliisin tietoon vuositasolla tulee. Tämän jälkeen ilmoitukset taulukoitiin asianomistajan mukaisesti seksuaalirikoksiin ja pahoinpitelyrikoksiin. Rikosperusteisia ryhmiä vielä jaoteltiin poliisilaitoksen, tutkinnan tilan, mahdollisesti teetetyn oikeuspsy- kiatrisen tutkimuksen sekä lapsen sukupuolen ja iän mukaisesti. Ilmoituk- set jaettiin lopuksi lapsen iän mukaisiin luokkiin jotta, aineistoon valikoituisi monen ikäisiä alle 15-vuotiaita lapsia. Rikosilmoitusmassasta poimittiin tutkimusaineistoksi pöytäkirjoja siten, että olisi yhtä paljon molempia rikos- tyyppejä, kaikkia ikäluokkia, sukupuolijakauma olisi tasainen molemmissa rikostyypeissä, pöytäkirjat jakautuisivat tasaisesti kummankin poliisilai- toksen alueille ja aineistossa olisi yhtä paljon esitutkintaan päättyneitä ja syyteharkintaan edenneitä tapauksia. Lisäksi huomiotiin, että oikeuspsyki- atrisen tutkimusyksikön lausuntoja olisi riittävästi niiden laadullista analy- sointia varten.
Rikosilmoitukset jaoteltiin poimimalla tarvittavat tiedosta yhdestä suu- resta PDF-tiedostosta hakusanoilla Excel-taulukkoon rikosilmoitusnumeron mukaisesti järjestettynä. Perustietoina poimittiin rikosilmoitusnumero,
