lapsen oikeudet
1.1 Esitutkinnan funktiot
Esitutkinta on rikosprosessin ensimmäinen vaihe,126 jonka ensisijaisena tar-koituksena on selvityksen hankkiminen siitä, onko riittävää aihetta syytteen nostamiseen.127 Esitutkinta on toisin sanoen rikosasian valmistelua syyte-harkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Sen merkitystä rikosprosessin osana korostaa se, että lähes kaikki rikokset kulkevat esitutkinnan kautta muihin prosessin vaiheisiin,128 mutta läheskään kaikki rikosasiat eivät etene esitut-kinnasta syyteharkintaan, saati tuomioistuimeen saakka.
Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa rikosprosessin tehtäviksi on esitetty rikosvastuun toteuttaminen, syytetyn oikeusturvasta huolehtiminen, käyttäy-tymisen ohjaaminen, oikeussuojan antaminen ja konfliktin ratkaiseminen.
Funktioiden painotukset vaihtelevat kirjoittajasta riippuen, mutta tosiasial-lisesti käsitykset rikosprosessin keskeisimmistä tehtävistä eivät ole toisiaan poissulkevia.129 Jyrki Virolainen kannattaa rikosprosessin kaksoisfunktiokäsi-tettä: prosessilla pyritään käyttäytymisen ohjaamiseen ja konfliktin ratkai-suun, joihon hän katsoo kuuluvaksi rikosvastuun toteuttamisen ja lähinnä
126 Laajassa merkityksessä rikosprosessilla tarkoitetaan lailla säänneltyä menette-lyä, jossa tutkitaan epäilty rikos ja ratkaistaan, kuka on vastuussa kyseisestä rikok-sesta. Rikosprosessin määritelmistä ks. Virolainen 1998, s. 2–3 ja Jokela 2008, s. 6.
127 HE 82/1995 vp, s. 156.
128 Launiala 2010b, s. 119. Launialan mukaan myös kirjallisen menettelyn käyttöön ottaminen rikosasioissa on edelleen kasvattanut esitutkinnan merkitystä.
129 Launiala on käsitellyt esitettyjä funktioita kootusti 2010a, s. 5–7 ja 29–30. Pölö-sen mukaan sillä, kutsutaanko jotakin asiaa rikosprosessin tavoitteeksi vai esimer-kiksi laatuvaatimukseksi ei liene väliä, jos sen toteutumisesta kuitenkin huolehdi-taan, Pölönen, 2003, s. 23.
asianomistajan oikeussuojan antamisen.130 Laura Ervo pitää rikosprosessin tarkoituksena rikosvastuun kohdentamista oikein, joka pitää sisällään rikos-vastuun toteutumisen ja syytetyn oikeusturvasta huolehtimisen.131 Matti Tolvanen lähestyy rikosprosessin tarkoitusta lainkäytön funktiosta käsin ja nimeää prosessin tarkoitukseksi oikeussuojan antamisen, konfliktin ratkai-semisen, käyttäytymisen ohjaamisen sekä oikeuden kehittämisen.132 Antti Jokelan mukaan prosessin tehtäviä ovat rikosvastuun toteutuminen ja yksilön oikeusturvasta huolehtiminen. Hän nostaa tavoitteeksi myös aineellisesti oikeaan lopputulokseen pääsemisen tavalla, joka täyttää sekä oikeudenmu-kaisen oikeudenkäynnin edellytykset että on eettisesti hyväksyttävä.133
Yhden yhtenäisen rikosprosessifunktiokäsitteen sijaan voi olla perus-teltua puhua eriytyneestä funktioajattelusta, jossa kullekin rikosprosessin vaiheelle tunnistetaan omat keskeiset funktionsa.134 Eriytynyt funktio-ajattelu suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa pohjautuu pitkälti Johanna Niemen esittelemään tavoite-erittelyyn.135 Niemi lähestyy tavoite-eritte-lyään hahmottamalla ensin rikosprosessin tavoitteita sen toimijoiden eli poliisin, syyttäjän, tuomarin ja syytetyn puolustuksen näkökulmasta. Tällä lähestymistavalla hän osoittaa, että hahmotettaessa funktioita koko rikos-prosessille jouduttaisiin sitoutumaan yksittäisen toimijan, kuten syyttäjän, lakiin perustuvien tehtävien tavoitteisiin, joka taas voisi olla ristiriidassa muiden toimijoiden tavoitteisiin tai jopa vaarantaa kuvan puolueettomasta tuomioistuimesta. Rikosprosessin vaiheisiin perustuva funktioerittely mah-dollistaa erilaisen painotuksen prosessin eri vaiheissa. Tavoite-erittelyssä rikosprosessin funktiot erotellaan prosessin vaiheen mukaan siten, että
130 Virolainen 1995, s. 10–11. Virolainen ymmärtää syytetyn / epäillyn oikeustur-vasta huolehtimisen rikosprosessin laatuvaatimuksena, joka rajoittaa prosessin varsinaisten tehtävien toteuttamista.
131 Ervo 2005, s. 107–110. Ervon mukaan prosessin tarkoitusta tarkasteltaessa tulisi tehdä ero yhteiskunnallisten ja yksittäistapauksellisten funktioiden välillä.
132 Tolvanen 2006, s. 1326–1328. Tolvanen korostaa rikosprosessin tavoitteena kon-fliktinratkaisua eli asian hoitamista päiväjärjestyksestä niin, että osapuolten elämät voivat jatkua.
133 Jokela 2008, s. 6–7.
134 Tähän johtopäätökseen päätyy mm. Launiala 2010a, s. 9 tarkastellessaan Nie-men esittämää tavoite-erittelyä.
135 Niemi-Kiesiläinen, 2003, s. 346–347.
esitutkinnan tavoitteena olisi rikoksen selvittämien ja rikosvastuun toteut-taminen. Syyteharkinnan tavoitteena olisi rikosvastuun toteuttaminen ja oikeudenkäynnillä tavoiteltaisiin totuuden selvittämistä ja osapuolten oikeusturvasta huolehtimista. Niemi erottaa tuomitsemistoiminnan omaksi vaiheekseen ja katsoo sen tavoitteena olevan tuomitsemiskynnyksen.136
Launiala jatkaa Niemen tavoite-erittelyä ja keskustelua rikosprosessin funktioista esittämällä, että funktiot muodostuvat rikosprosessiin kohdis-tuvista oikeutetuista ja perustelluista odotuksista, joihin prosessin tulisi vastata.137 Hän lähestyy funktioita erittelemällä rikosprosessin neljä tasoa:
politiikan taso, instituutiotaso, menettelytaso ja osallisten taso.138 Näistä tasoista eriytynyt funktiotarkastelu asettuu menettelytasolle ja osallisten tasolle. Menettelytasolla hän tarkoittaa tasoa, jolle sijoittuvat rikosprosessin eri vaiheet eli toimijat ja osallisten tasolle rikosprosessiin osalliset henkilöt, joita ovat rikoksesta epäilty (syytetty, tuomittu) ja asianomistaja.139 Launia-lan mukaan esitutkinnalle ei ole eroteltavissa omaa muista rikosprosessin vaiheista riippumatonta funktioita, vaan sen olemassaolon oikeutus perus-tuu rikosprosessiketjuun kuulumiseen. Hänen esittelemässään eriytyneessä funktiokäsityksessä prosessiin osallisten odotuksille annetaan suuri paino-arvo ja esitutkinnan funktioiksi voidaan nimetä laaja joukko erilaisia tehtäviä.
Osallisten oikeutettujen odotusten ja niihin vastaamisesta muodostettujen
136 Niemi-Kiesiläinen 2003, s. 346–347.
137 Launiala 2010b, s. 118–119. Launialan mukaan eriytyneessä funktioajattelussa osallisten odotukset ovat lähtökohtaisesti erilaiset prosessin eri vaiheissa ja eri tasoilla, jolloin myös niihin vastaavien funktioiden tulee olla erilaisia rikosprosessin eri vaiheissa ja tasoilla.
138 Funktioiden tasoja koskeva tarkastelu perustuu Kaijus Ervastin lainkäytön tasoja koskevaan tarkasteluun, jota Launiala on hyödyntänyt muodostaessaan rikospro-sessin tasoja. Launiala 2010b, s. 10–14. Tasoihin hän palaa myöhemmin käsitelles-sään esitutkinnan funktioita. Launiala 2010b, s. 119–120. Ks. myös Ervasti 2002, s. 47–72, erityisesti s. 52–54.
139 Launiala 2010b s. 120.
funktioiden lisäksi Launiala nimeää esitutkinnan primäärifunktioksi rikospro-sessin osana aineellisen totuuden selvittämisen.140
Ongelmaksi rikosprosessin eri vaiheiden omien funktioiden ja eri toimi-joiden tehtävien erilaisuuden korostamisessa, voi muodostua prosessin kokonaisuuden pirstaloituminen. Kokonaiskuvan säilyttämiseksi rikospro-sessi voidaan kuvata ketjuna, jossa eri vaiheet liittyvät toisiinsa kuin ketjun lenkit. Tällöin ketju eli rikosprosessi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.141 Ketju-ajattelu on mielekäs lapsiin kohdistuneiden rikosten prosessissa:
esitutkintaan sekoittuvat lapsen kuulemisen, vastakuulustelun järjestämi-sen, kuulustelun tallentamisen ja syyttäjäyhteistyön kautta syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin elementtejä. Esitutkinnassa ei ainoastaan kerätä ja tallenneta todisteita syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä varten, vaan sen aikana otetaan vastaan tuomioistuimessa käytettävä, mahdollisesti keskei-sin henkilötodistelu sekä huolehditaan syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuulu-vasta kuulu-vastakuulusteluoikeudesta.142 Siten esitutkintavaiheessa huolehditaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta olennaisesta todistelun välittömyydestä ja syytetyn oikeusturvasta.
Todenmukaisen tapahtumainkulun selvittäminen esitutkinnan funktiona
Oikeudenkäynnin lopputulokseksi on oikeustieteellisessä keskustelussa usein asetettu aineellisen totuuden tavoite. Aineellisen totuuden mukai-nen ratkaisu perustuu todelliseen tapahtumainkulkuun ja siitä esitettyyn näyttöön. Aineellisen totuuden sijaan on puhuttu myös prosessuaalisesta totuudesta, jolla viitataan siihen, että tosiasiallisesti tuomioistuimen rat-kaisu perustuu asiasta saatavilla olevaan näyttöön, joka ei välttämättä
140 Launiala, 2010b, s. 133–134. Launiala esittää totuuden selvittämisen tavoitteen seuraavasti: ”Sen sijaan rikosprosessissa toteutettava oikeussuojan antaminen, restituutio sekä myös käyttäytymisen ohjaaminen edellyttävät aineellisen totuu-den selvittämistä. Voidaan siis todeta, että aineellinen totuus on lähes poikkeuk-setta selvitettävä, jotta rikosprosessi voi konkreettisessa tapauksessa saavuttaa tavoitteensa.”
141 Hirvelä 2006, s. 104–105, Ketju -ajattelu perustuu Päivi Hirvelän väitöskirjassaan esittämään rikosprosessin laajuuden ja sen osien välisen suhteen kuvaukseen.
142 Hirvelä 2006, s. 107.
täysin vastaa aineellista totuutta.143 Käyttökelpoisena voidaan pitää toden-mukaisen tapahtumainkulun selvittämisen tavoitetta, jolloin ei tarvitse käyttää ongelmallista totuus -käsitettä.144
Esitutkinnan tehtäviksi katsotut rikoksen selvittäminen sekä syytehar-kinnan ja oikeudenkäynnin valmisteleminen palvelevat koko rikosprosessin tavoitetta todenmukaisen tapahtumainkulun selvittämisestä. Tavoite konk-retisoituu esitutkintalain 1 luvun 2 §:ssä, jossa säädetään esitutkinnassa selvitettävistä asioista.145 Ensimmäisen kohdan mukaan esitutkinnassa selvi-tetään asian laadun edellyttämällä tavalla epäilty rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset sekä muut syyte-harkinnan ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat. Todenmukaisten tapahtumainkulkujen selvittämiseksi esitutkintavi-ranomaisella on käytettävissään laaja valikoima tutkintatoimenpiteitä, valta velvoittaa henkilö saapumaan ja olemaan läsnä esitutkinnassa146 sekä pak-kokeinolain mukaiset pakkokeinot tarpeellisten todisteiden hankkimiseksi ja todisteiden sotkemisen estämiseksi. Lisäksi tavoitetta tukevat asiano-mistajan totuusvelvollisuus ja todistajien yleinen todistamisvelvollisuus.147 Toisaalta selvittämistä rajoittavat myös pakkokeinolain ja esitutkintalain mukaiset osallistujien, erityisesti rikoksesta epäillyn oikeudet.148
143 Aineelliseen totuuteen prosessiperiaatteena ja -tavoitteena liittyvästä keskus-telusta sekä aineellisen totuuden määrittelystä esim. Pölönen 2003, s. 21–22 ja Saranpää 2010, s. 24–27; Pölönen – Tapanila 2015, s. 21–25.
144 Totuus -käsitteestä ks. Pölönen – Tapanila 2015, s. 21–25.
145 Fredman ym. 2020, s. 17.
146 Esitutkintalain luku 6 koskee läsnäoloa esitutkinnassa, esimerkiksi sen 1 §:n mukaan ”jos on syytä olettaa, että henkilöltä saadaan selvitystä rikoksesta, tai jos hänen läsnäolonsa esitutkintatoimenpidettä suoritettaessa on muuten tarpeen rikoksen selvittämiseksi, hän on velvollinen kutsusta saapumaan kutsun esittä-neen esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan”.
147 Velvollisuuksista säädetään sekä esitutkintalaissa ETL 7 luvun 1 ja 6 §:ssä että oikeudenkäymiskaaressa OK 17 luvun 9 ja 26 §:ssä. Raution ja Fränden mukaan myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 51 §:n mukaisten kuultavan suojakeinojen taustalla on pyrkimys aineelliseen totuuteen, Rautio – Frände 2016, s. 289.
148 Pölönen ja Tapanila toteavatkin, ettei totuutta tavoitella hinnalla millä hyvänsä.
Heidän mukaansa aineellinen totuus on rikosprosessin päämäärä, mutta pää-määrää ei tulisi sekoittaa niihin keinoihin, joilla siihen pyritään, Pölönen – Tapanila 2015, s. 22.
Esitutkinnassa ei oikeudenkäynnin tavoin ole kyse yksittäisen asian tai tietyn tapahtumainkuluin toteennäyttämisestä tai vastapuolten pyrkimyk-sestä osoittaa oma versio tapahtumista oikeaksi. Tutkinnassa painotus on laajemmassa asioiden selvittämisessä, eikä kyse ole kolmannen osapuolen vakuuttamisesta omasta kertomuksesta, vaan tasapuolisesta eri vaihtoeh-toisten tapahtumainkulkujen selvittämisestä. Tässä mielessä esitutkinnassa painottuu oikeudenkäyntiä enemmän todenmukaisen tapahtumainkulun selvittäminen. Todenmukaisen tapahtumainkulun selvittäminen palvelee sekä rikoksesta epäiltyä että rikosasian asianomistajaa eikä tämän vuoksi heitä nähdä samalla tavoin toistensa vastapuolina kuin oikeudenkäynnissä.
Asianomistajan oikeutetut odotukset
Esitutkinnan funktioiden muodostaminen osallisten oikeutettujen ja perusteltujen odotusten perusteella edellyttää odotusten tunnistamista.
Launiala nimeää asianomistajan oikeutetuiksi odotuksiksi oikeussuojan antamisen, restituution, konfliktin ratkaisemisen ja inhimillisen kohtelun.
Näistä esitutkinnan varsinaisiksi tehtäviksi hän nimeää kaikki muut paitsi inhimillisen kohtelun, jota Launiala pitää enemmän esitutkinnan laatuvaa-timuksena kuin funktiona. Oikeutettujen odotusten tunnistamiseksi tulee erottaa oikeasta asianomistajasta valeasianomistaja eli henkilö, joka tekey-tyy vilpillisesti asianomistajaksi nojautuen virheellisiin tosiseikkoihin, ja jolla ei tästä syystä ole oikeutettuja intressejä, joita rikosprosessi toteuttaisi.149 Seuraavassa tarkastellaan sellaisen asianomistajan oikeutettuja odotuksia, jolla itsellään ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa asemaansa ja joka ei asetu oikeiden tai valheellisten asianomistajien määritelmään.
Lapseen kohdistuvien rikosten tutkinnassa on melko tavanomaista, ettei asia etene esitutkinnasta syyteharkintaan, vaan tutkinta päätetään joko tutkinnanjohtajan tai syyttäjän päätöksellä jo esitutkintavaiheessa. Tilas-tokeskuksen oikeustilastojen mukaan vuonna 2018 viranomaisten tietoon tuli 905 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:6). Samana vuonna syyttäjälle ilmoitettiin 420 vastaavaa rikosta ja oikeudessa tuomittiin 150
149 Launiala 2010b, s. 122–123 ja s. 132.
tapauksessa.150 Lapsiin kohdistuneeksi epäiltyjä rikoksia ilmoitetaan poliisille lapsen puheiden, oireiden ja muun käytöksen perusteella. Rikosepäilyille on luonteenomaista, ettei esitutkinnan alussa ole tiedossa, onko lapsi joutu-nut rikoksen kohteeksi vai perustuuko epäily väärinkäsitykseen tai väärään ilmoitukseen.151 Siten lasten kohdalla jako oikeaan ja valeasianomistajaan ei ole toimiva. Oikean ja valeasianomistajan lisäksi lapsi voi olla niin sanotusti pakotettu asianomistaja, jonka asema prosessissa perustuu virheellisiin tosiseikkoihin, mutta ei vilpilliseen mieleen. Virheelliset tosiseikat voivat perustua esimerkiksi lapsen omiin puheisiin ja niistä tehtyihin johtopäätök-siin. Lisäksi lapsi voi olla valeasianomistaja tilanteessa, jossa joku muu on esittänyt virheellisiä tosiseikkoja vilpillisessä mielessä. Kummassakin tilan-teessa alaikäisellä asianomistajalla on oikeutettuja odotuksia esitutkinnassa, mutta ne eivät välttämättä ole samoja kuin ”oikeilla asianomistajilla”.
Konfliktinratkaisu edellyttää osapuolia, joiden välillä riita ratkaistaan.
Asianomistajaksi pakotettu henkilö ei itse ole riidan osapuoli, eikä hänellä sen vuoksi ole aitoa odotusta konfliktin ratkaisemisesta. Mikäli riita on muiden henkilöiden välinen, voi asianomistaja hyötyä sen ratkaisemisesta, mutta kyse ei ole lapsen omasta konfliktista. Myöskään rikosprosessin ja esitutkinnan funktiona konfliktin ratkaisemisella ei tarkoiteta muiden hen-kilöiden välisen riidan ratkaisemista. Asian saattaminen pois päiväjärjestyk-sestä ei ole esitutkinnan funktio sellaisen henkilön näkökulmasta, jonka ei alun perinkään kuuluisi olla osallisena prosessissa. Restituutiolla tarkoite-taan rikosta edeltäneen tilanteen palauttamista. Tämäkään ei oikein sovellu pakotetun asianomistajan odotukseksi, sillä jos ei ole rikosta, ei ole myös-kään sitä edeltänyttä tilannetta. Sen sijaan menettelyllinen oikeusturva ja inhimillinen kohtelu voidaan katsoa kaikkien asianomistajien oikeutetuiksi odotuksiksi. Menettelyllinen oikeusturva on tärkeä kaikkien osallisten näkö-kulmasta, sillä se osaltaan takaa sen, että prosessinormeja noudatetaan ja menettely on lainmukaista. Myöskään asianomistajan perusoikeuksiin ei
150 Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat: Rikos- ja pakkokeinotilasto ja syytetyt, tuo-mitut ja rangaistukset.
151 Ellonen – Rantaeskola 2016, s. 48–49; Finnilä-Tuohimaa 2008, s. 447.
tule puuttua tarpeettomasti.152 Perusoikeuksiin puuttumisen merkitys kas-vaa erityisesti silloin, kun kyseessä on niin sanottu turhaepäily.
Oikeussuojan saaminen asianomistajan oikeutettuna odotuksena tar-koittaa sitä, että yhteiskunta toteaa teon lainvastaisuuden ja tapahtuneen oikeudenloukkauksen. Konkreettisella tasolla se tarkoittaa myös sitä, että parhaillaan jatkuva rikos keskeytyy tai, että puuttumisella estetään rikok-sen uusiutuminen.153 Rikosprosessin oikeussuojafunktiolla on asianomista-jalle annettavan suojan lisäksi, ainakin aikaisemmin, katsottu olevan myös julkisoikeudellisia etuja suojaava tavoite.154 Pakotetulla asianomistajalla ei ole tarvetta saada tällaista oikeussuojaa. Kyse ei ole myöskään oikeus-suojafunktion mukaisesta julkisoikeudellisten etujen suojaamisesta, sillä valtiollakaan ei ole suojan tarvetta asiassa, jossa sen säätämää rikoslakia ei ole rikottu. Sen sijaan pakotetun asianomistajan oikeutettu odotus on rikoksen ja todenmukaisen tapahtumainkulun selvittäminen ja proses-sista luopuminen silloin, kun siihen ei enää ole aihetta. Nämä tavoitteet ja odotukset kiinnittyvät suoraan rikoksen selvittämisfunktioon ja voidaankin todeta, että rikoksen selvittäminen on asianomistajan oikeutettu odotus.
Launiala esittää asianomistajan odotukseksi myös inhimillisen kohte-lun, jolla hän viittaa muun muassa toissijaiselta uhriutumiselta suojelemi-seen ja tarvittavaan henkisuojelemi-seen tukeen. Hän kuitenkin katsoo inhimillisen kohtelun esitutkinnan laatuvaatimukseksi eikä esitutkinnan funktioksi.155 Sillä ei kuitenkaan katsota olevan merkitystä, kutsutaanko jotakin ele-menttiä tavoitteeksi vai laatuvaatimukseksi, jos sen toteutumisesta joka tapauksessa huolehditaan prosessissa.156 Menettelyn tasolla voi olla näin, mutta eron merkityksellisyyden tarkastelu tulisi tehdä säännösten tasolla.
152 Yleisesti oikeusturvafunktiolla tarkoitetaan rikoksesta epäillylle annettavaa suo-jaa hänen perusoikeuksiinsa puuttumista vastaan. Ks. esim. Virolainen – Pölönen 2003, s. 142.
153 Launiala 2010b, s. 122.
154 Virolainen – Pölönen 2003, s. 141.
155 Launiala 2010b, s. 123. Launialan esityksessä inhimillinen kohtelun konkretisoi-tuu hienotunteisuusperiaatteessa, jonka hän on asettanut esitutkinnan funktioita, esitutkintaperiaatteiden ja oikeussääntöjen vertikaalista ja horisontaalista asemaa kuvaavassa kuviossaan esitutkinnan laatuvaatimuksiin, jotka eivät suoraan liity esitutkinnan funktioihin. Ks. kuvio 2 Launiala 2013, s. 38.
156 Pölönen 2003, s. 23.
Asianomistajan oikeuksien näkökulmasta lakiin perustuvilla oikeuksilla on väliä, sillä niiden perusteella on helppo osoittaa, millaista kohtelua hän voi itselleen vaatia. Uhritutkimusten mukaan rikoksen uhrit pitävät esitutkinta-vaiheessa tärkeänä tiedon saamista ja neuvoja koskien rikosprosessia sekä poliisin heitä kohtaan osoittamaa kiinnostusta ja hyvää kohtelua.157 Näiden toteutumisella on vaikutusta uhrin kokemaan oikeudenmukaiseen menet-telyyn. Näin ollen uhrin välinpitämätön kohtelu voi tarkoittaa, ettei rikok-sen uhri koe esitutkintaa ja koko rikosprosessia oikeudenmukaiseksi.158 Koettu oikeudenmukaisuus vaikuttaa myös uhrin halukkuuteen ilmoittaa poliisille uudesta rikoksesta.159 Mikäli rikoksen uhrit eivät ilmoita rikoksista poliisille, ei aineellista rikosoikeutta voida panna täytäntöön.160 Rikoksen uhrin inhimillinen kohtelu saa myös suoraan normatiivista tukea EU:n lain-säädännöstä. Uhridirektiivin tarkoituksena on ennalta estää, tunnistaa ja tarjota apua toissijaista tai toistuvaa uhriksi joutumista.161 Direktiivi edellyt-tää muun muassa uhrin henkilökohtaista arviointia, mikäli hänen voidaan olettaa olevan erityisen suojelun tarpeessa.162
157 Kainulainen – Saarikkomäki 2014, s. 80. Wimmers 2013, s. 23.
158 Uhrin näkemykseen prosessin oikeudenmukaisuudesta vaikuttaa kohtelun lisäksi prosessin lopputulos, Wimmers 2013, s. 230. Suomalaisessa tutkimuksessa ks. Kainulainen – Saarikkomäki, 2014, s. 80.
159 Kainulainen – Saarikkomäki 2014, s. 74–75. Uuden rikoksen ilmoittaminen polii-sille voidaan yhdistää uhrin poliisia kohtaan tuntemaan luottamukseen, Lindgren 2004, s. 264.
160 Prosessioikeuden katsotaan olevan olemassa aineellista oikeutta varten. Tämä tulee esille muun muassa prosessin funktioiden tarkastelussa. Rikosprosessioikeu-della toteutetaan aineellista rikosoikeutta ja määrätään millaisessa menettelyssä ja organisaatiossa tämä tehdään, Virolainen – Pölönen 2003, s. 10–11.
161 Uhridirektiivin selitysosan kohdat 52–58.
162 Lisäksi rikoksen uhrin kohteluun ja suojelutoimenpiteisiin liittyvää eurooppa-laista lainsäädäntöä on Ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmis-kaupan uhrien suojelemisesta 5 päivänä huhtikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/36/EU ja lasten seksuaalisen hyväk-sikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13 päivänä joulukuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/93/EU ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta Istanbulissa 11 päivänä toukokuuta 2011 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus.
Rikoksen uhrin oikeuksien ja oikeutettujen odotusten tarkastelu voi-daan perustellusti viedä tätäkin pidemmälle. Rikoksen uhrin aseman ja oikeuksien luokittelussa ihmisarvoon ja ihmisoikeuksiin perustuvan rikos-oikeuden näkökulmasta voidaan erotellaan kolme keskeistä oikeutta: suoja toistuvalle uhriksi joutumiselle, oikeus tulla kohdelluksi hienotunteisesti ja kunnioittavasti sekä oikeudenmukaisuus.163 Inhimillinen kohtelu kiinnit-tää huomion uhrin oikeutettuihin odotuksiin saada tukea yhteiskunnalta itsevarmuuden, kontrollin ja autonomian tunteensa palauttamiseen. Tähän liittyy myös toissijainen uhriksi joutuminen, mikä tarkoittaa tilannetta, jossa rikoksen uhriksi joutuneen kokemus vahvistuu rikosprosessissa, jossa häntä kohdellaan epäkunnioittavasti tai hänen tarpeistaan ei huolehdita.
Oikeus oikeudenmukaisuuteen sisältää kolme elementtiä, joita ovat oikeus totuuteen, syyllisten selvittäminen ja mahdollisesti tuomitseminen. Tähän sisältyy myös pääsy oikeudenkäyntiin, tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.164
Iältään nuori asianomistaja ei aina tiedä syytä esitutkinnalle ja hänen odotuksensa voivat poiketa aikuisen asianomistajan odotuksista. Riippu-matta siitä, onko lapsi todellisuudessa joutunut rikoksen uhriksi vai ei, voi-daan edellä esitettyä kolmea oikeutta pitää myös lapsen näkökulmasta kes-keisinä. Suoja toistuvalta rikoksen uhriksi joutumiselta voidaan ymmärtää myös suojelemiseksi toistuvilta turhilta rikosepäilyiltä. Uhrin inhimillinen ja kunnioittava kohtelu saavat tukea suoraan uhridirektiivistä ja on Suomessa pantu voimaan muun muassa esitutkintalain 4 luvun 18 §:n asianomistajalle tehtävien ilmoituksia ja 11 luvun 9 a §:n asianomistajan henkilökohtaista arviointia koskevin säännöksin. Myös kuulusteltavan kohtelua koskevassa ETL 7:5 säännöksen mukaan kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti ja alle 18-vuotiasta on ETL 4:7:n mukaan kohdeltava hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.
Asianomistajan odotuksia ei ole sellaisenaan hyväksytty osaksi esitut-kinnan funktioita, mutta inhimillisellä kohtelulla on vaikutusta sekä koke-mukseen prosessin oikeudenmukaisuudesta että halukkuuteen ilmoittaa
163 Dearing 2017, s. 333.
164 Dearing 2017, s. 333–342.
uudesta rikoksesta esitutkintaviranomaiselle. Siten uhrin kohtelu liittyy menettelylliseen, koetusta ja todellisesta oikeusturvasta koostuvaan, oike-usturvaan ja asianomistajalle annettavaan oikeussuojaan. Mikäli esitutkin-nan funktiot muodostuvat rikosprosessiin kohdistetuista oikeutetuista ja niistä perustelluista odotuksista, joihin prosessin tulee vastata, niin asiano-mistajan inhimillisen kohtelun tulisi saada paikkansa esitutkinnan yhtenä tavoitteena.
1.2 Esitutkinta lapsen perus- ja ihmisoikeuksien