Suojelun ulottuvuudesta tunnusmerkistöittäin

Lapselle aiheutuvan vahingon ja lapsen kehityksen suojan näkökulmasta sillä ei välttämättä ole väliä, mistä rangaistavaksi säädetystä teosta on kyse.

Lapsen suojelun tarkoituksena on kieltää kaikki lasta vahingoittava rikolli-nen toiminta riippumatta siitä, arvioidaanko teko luonteeltaan seksuaali-seksi vai väkivaltaiseksuaali-seksi. Aina ei myöskään teon luonteesta suoraan selviä, minkä oikeushyvän loukkauksesta on kyse ja kattaako esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö tekotapoja, joissa käytetään väkivaltaa tai sisältyykö tunnusmerkistöön lapsen terveyden vahingoittami-nen.⁴⁰⁵ Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttymiseen saattaa tekotavasta riippuen sisältyä pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyt-tävä ruumiillisen väkivallan tekeminen, terveyden vahingoittaminen, kivun aiheuttaminen tai psyykkisen terveyden vahingoittaminen.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttö ei ole perustunnusmerkistöltään päällekkäinen pahoinpitelyn tunnusmerkistön kanssa. Seksuaalisen teon tekotavan määrittelemättömyyden vuoksi lapsen seksuaalisen hyväksi-käytön täytäntöönpanotoimi tai teon seuraus voi täyttää myös pahoinpi-telyn tunnusmerkistön. Ensinnäkin kyseessä voi olla tilanne, jossa lapseen kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöteon yhteydessä muuta ruumiillista väkivaltaa. Pahoinpitelyn tunnusmerkistön väkivaltai-suuden kriteeri osoittaa, ettei pelkkä ruumiillisen koskemattomuuden

405 Erityisesti lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöä koskevien rikosten osalta voi tulla arvioitavaksi täyttyykö lisäksi muun seksuaalirikoksen tunnusmerkistö, Ojala 2012, s. 124.

loukkaaminen riitä, vaan teolla on oltava yhteys myös henkilön tervey-teen.⁴⁰⁶ Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan hallituksen esityksen mukaan hyväksikäyttö ei ole lainkonkurrenssissa⁴⁰⁷ väkivaltaa tai muita epäasiallisia keinoja tunnusmerkistöissään edellyttävien seksuaalirikosten kanssa.⁴⁰⁸ Tämän perusteella tuskin on syytä olettaa, että se olisi lainkon-kurrenssissa myöskään pahoinpitelyrikosten kanssa.

Ruumiillista väkivaltaa voidaan tehdä seksuaalisen teon yhteydessä, ilman että väkivaltaa käytetään seksuaaliseen kanssakäymiseen pääsemi-seksi. Jos väkivalta ja seksuaalinen teko eivät liity täytäntöönpanotoimiltaan tai motivaatioltaan toisiinsa eli niitä ei tehdä samalla teolla tai samasta syystä, tulisi tekoja arvioida kahtena erillisenä rikoksena. Näin siinäkin tapauksessa, että teoilla olisi selkeä ajallinen ja paikallinen yhteys.⁴⁰⁹ Tätä myös käytännössä toteutetaan, esimerkiksi korkeimman oikeuden rat-kaisussa KKO 2013:97 syyttäjä vaati A:lle rangaistusta erikseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä, kun toiseen syytteen mukaiseen hyväksikäyttötilanteeseen liittyi asianomistajan lyöminen avokämmenellä kasvoihin. Molemmat syytteet hylättiin näytön puutteen vuoksi.

Toiseksi tunnusmerkistöjen päällekkäisyyttä voi ilmetä tilanteessa, jossa ruumiillinen väkivalta kohdistuu lapsen sukupuolielimiin. Väkivallan käytön osalta on arvioitava missä teon vaiheessa ja mihin ruumiinosaan väkivalta kohdistuu.⁴¹⁰ Lisäksi on arvioitava, onko kyse sellaisesta RL 20:10 mukai-sesta seksuaalimukai-sesta teosta, joka itsessään sisältää väkivallan elementtejä.

Pahoinpitelytarkoituksessa tehty lapsen sukuelimien tai rintojen vaatteiden

406 Matikkala 2018, s. 252.

407 Lainkonkurrenssiopin perusteella ratkaistaan tunnusmerkistöjen päällekkäi-syyttä koskevat kysymykset. Oppi koostuu ratkaisukriteereistä, jotka voidaan tiivis-tää kolmeen: 1) subordinaatio, 2) subsidiariteetti ja 3) oikeushyvien suojeluintressi.

Ks. lainkonkurssiopista ja kriteereistä esim. Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 567–579.

408 HE 216/2013 vp, s. 6–11. Raiskausrikoksessa (RL 20:1) rangaistavuus edellyttää epäasiallisten keinojen, kuten väkivallan käyttämistä tai tiettyjen olosuhteiden kuten puolustuskyvyttömän tilan hyväksikäyttöä. Myös pakottaminen seksuaali-seen tekoon (RL 20:4) edellyttää väkivallan tai sen uhan käyttämistä.

409 Tekojen ajallisesta ja paikallisesta yhteydestä ks. Kallio 2015, s. 285.

410 Ojala 2012, s. 76.

päältä tapahtuva väkivaltainen puristelu, voidaan muista tilanteeseen liitty-vistä olosuhteista riippuen tulkita pahoinpitelyksi, tai teon voidaan katsoa täyttävän sekä pahoinpitelyn että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tun-nusmerkistön.⁴¹¹ Aikuisen lapsen sukupuolielimiin kohdistamia tekoja tulisi tulkita varsin herkästi seksuaalisiksi.⁴¹²

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn välistä suhdetta voi-daan joutua arvioimaan myös fyysisen terveyden vahingoittamisen ja kivun aiheuttamisen osalta. Tällainen tilanne voi olla kyseessä, kun lapselle sek-suaalisen teon aikana tai lisäksi aiheutetaan tahallaan ilman lupaa kipua.⁴¹³ Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön mukaiset tyypilliset tekotavat eivät sisällä varsinaisia kipua aiheuttavia tekoja.⁴¹⁴ Tunnusmer-kistön avoimuuden ja seksuaalisen teon määritelmäsäännöksen laajuuden vuoksi kipua on arvioitava suhteessa seksuaaliseen tekoon. Jos kipua tai sen uhkaa käytetään lapsen taivuttelemiseksi, tulisi pahoinpitelyä arvioida lapsen seksuaalisen hyväksikäytön esitekona.Kivulla uhkaaminen ja toi-sen saattaminen tiedottomaan tai muuhun vastaavan tilaan seksuaalitoi-sen hyväksikäytön yhteydessä tai siihen pääsemiseksi voi täyttää myös muun seksuaalirikoksen tunnusmerkistön. Jos väkivaltaa tai sen uhkaa käytetään sukupuoliyhteyteen pääsemiseksi, täyttyisi törkeän lapsenraiskauksen tun-nusmerkistö (RL 20:7 b).

Konkurrenssitilanne voi syntyä myös, kun lapsen fyysistä terveyttä vahingoitetaan seksuaalisella teolla. Hyväksikäyttöteosta voi aiheutua suoraan fyysisiä tai funktionaalisia vahinkoja, vaikka fyysisen terveyden

411 Ks. myös Ojala 2012, s. 83.

412 Lähtökohtana on, että koskettelun kohdistuessa sukupuolielimien alueelle teko täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Tulkinnassa on huo-mioitava koskettelujen luonne, teon olosuhteet ja lapsen ikä. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sen herkemmin olisi kyse hyväksikäytöstä, Ojala 2012, s. 106.

413 Lupa voi tulla kyseeseen vain sellaisissa seksuaalisissa teoissa, joihin nuori on voinut antaa pätevän luvan, esim. seurustelusuhteet.

414 Ainoastaan sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on sellainen teko, joka tyy-pillisesti aiheuttaa kipua varsinkin kaikkein pienimmille lapsille. Tätä kuitenkin arvi-oitaisiin törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttävänä, joten se jää tämän tarkastelun ulkopuolelle.

vahingoittuminen onkin harvinaista.⁴¹⁵ Fyysinen terveys voi vahingoittua muun muassa sukupuolitaudin tartuttamisella,⁴¹⁶ sukupuolielimien han-kautumisella tai limakalvojen rikkoutumisella. Tilanne ratkaistaan edelleen arvioimalla, missä määrin lapsen RL 20:6 tunnusmerkistön mukaiset teot sisältävät fyysiselle terveydelle aiheutettuja vahinkoja. Seksuaalisen teon määritelmäsäännöksen mukaisissa teoissa vain mielikuvitus rajana ja seksuaalista olennaisuutta arvioitaessa huomio kohdistetaan teon kohtee-seen, tekijään ja olosuhteisiin, ei itse tekoon tai sen tavoitteisiin. Lapselle aiheutetun pysyvän tai pitkäaikaisen fyysisen vamman rangaistavuus ei ole riippuvainen tekijän tarkoituksesta, jos vamma on aiheutettu rikollisella teolla.⁴¹⁷ Kysymyksen tulisikin olla, missä määrin lapselle tehty seksuaa-linen teko voi aiheuttaa fyysisen terveyden vahingoittumista ja mikä on tämän terveyden suhde lapsen kehityksen suojaan. Yksittäisessä tapauk-sessa voi olla hankalaa arvioida, vahingoitetaanko seksuaalisella teolla lapsen kehitystä vai terveyttä.

Päällisin puolin lapsen vahingoittaminen seksuaalisella teolla on toi-meenpanotoimiltaan päällekkäinen psyykkisen terveyden vahingoittamisen kanssa, sillä seksuaalinen teko (RL 20:10) kattaa monia erilaisia tekoja ja on omiaan -kriteeri sisältää vahinkoulottuvuuden. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyy kuitenkin usein houkuttelua, painostusta ja kiris-tystä. Varsinkin pitkäkestoisissa ja läheissuhteissa tehdyssä hyväksikäy-tössä lapseen kohdistetaan henkistä väkivaltaa vaatimalla salaisuuden pitämistä ja pelottelemalla asian ilmitulon aiheuttamilla, lapsen kannalta ikävillä seurauksilla.⁴¹⁸ Tällöin voidaan arvioida, mikä merkitys on tekoa edeltäneellä sellaisella lapsen tahdon murtamisella, joka mahdollistaa hyväksikäytön. Toiseksi voidaan arvioida mikä merkitys olisi sillä, että lapsi

415 Hirvelä 2006, s. 542. Seksuaalirikosten lapselle aiheuttamat fyysiset vammat voi-vat olla olemattomia tai hyvin vähäisiä, sillä limakalvot paranevoi-vat nopeasti, Uusi-talo 2013, s. 31.

416 Seuraus voidaan nimittäin aiheuttaa myös ns. ”hyvinpitelemällä”. HE 95/1993 vp, s. 95–96, jossa esimerkkinä taudin tartuttaminen toiseen hyväilyin. Ks. myös Matik-kala 2018b, s. 252–253.

417 Pelkän vamman aiheuttaminen ilman pahoinpitely tarkoitusta täyttäisi vähin-tään RL 21.10 vammantuottamuksen tunnusmerkistön.

418 Roberts – Taylor 1996.

painostetaan säilyttämään hyväksikäyttö salaisuutena. Lapsen iästä riip-puen painostuksella estetään kertomasta teosta kenellekään tai tekemästä rikosilmoitusta. Myös fyysisen terveyden vahingoittamista ja ruumiillista väkivaltaa voidaan arvioida samasta näkökulmasta, mikäli hyväksikäyttöti-lanteeseen liittyy kiinnipitämistä, lapsen kaatamista tai aiheutetaan tila-päistä tai pysyvää haittaa lapsen terveydelle. Tällöin arvioidaan, voidaanko pahoinpitelyn tunnusmerkistön mukaisia tekoja pitää myötärangaistuina esitekoina tai jälkitekoina lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmer-kistön sisällä,⁴¹⁹ vai tulisiko niistä rangaista erikseen. Myötärangaistavuu-den edellytyksenä on, ettei esi- ja jälkiteoilla aiheuteta päätekoon nähMyötärangaistavuu-den uutta vahinkoa.⁴²⁰ Eri tekojen vaikutusten ja aiheutetun haitan arvioiminen ja erottelu on kuitenkin hankalaa, ja tutkimusten perusteella on tiedossa, että psyykkinen kaltoinkohtelu on vaikutuksiltaan yhtä haitallista kuin sek-suaalinen hyväksikäyttö ja fyysinen pahoinpitely.⁴²¹

Rikosoikeudellisen suojan ulottuvuuden tarkastelu oikeushyvien näkö-kulmasta auttaa ratkaisemaan eri tunnusmerkistöjen soveltamiseen liitty-viä ongelmatilanteita. Edellä esiteltyjä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn mahdollisia lainkonkurrenssitilanteita tulisikin lähestyä oikeushyväpunninnan ja teon vahingollisuuden näkökulmista. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössään ottaman linjan mukaan kaikkein hanka-limmat lainkonkurrenssitilanteisiin liittyvät rajanveto-ongelmat ratkaistaan oikeushyväpunninnalla.⁴²² Pääsäännön mukaan, kun rikossäännösten taustalla on hahmoteltavissa eri oikeushyvät, sovelletaan kumpaa-kin säännöstä, vaikka toinen tunnusmerkistö sisältyisikumpaa-kin toiseen (KKO 1997:108). Jos taas säännös suojaa ainakin osittain samaa oikeushyvää,

419 Esi- ja jälkitekojen myötärangaistavuudella viitataan tilanteeseen, jossa tapahtu-mainkulku täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön, mutta tekoa arvioidaan kokonaisuutena. Pääteon katsotaan kattavan kaikki tapahtumainkulkuun sisältyvät osateot, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 579. Arvioinnin kohteena voi olla vain pahoinpitelyn sisältyminen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkis-töön esi- tai jälkitekona, sillä hyväksikäyttö ei voi abstraktisena vaarantamisrikok-sena tulla myötärangaistuksi pahoinpitelyn osana, Ibid.

420 Lahti 1968, s. 734.

421 Nikkola – Luoma – Aronen 2016, s. 727–733.

422 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 573, Kallio 2015, s. 284. Ks. ratkaisut KKO 1997:108, KKO 2010:52, KKO 2014:7, KKO 2015:50.

ei ole tarpeellista soveltaa niitä kumpaakin, vaan yksi rikossäännös kattaa teon tai teot kokonaan.⁴²³ Näyttäisi kuitenkin siltä, että mitä henkilökohtai-semmasta ja yksilön elämän kannalta merkittävämmästä oikeushyvästä on kyse, sitä torjuvammin suhtaudutaan rikossäännösten väliseen lainkonkur-renssiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:52 ja KKO 2015:50 tekijä tuomittiin sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:6) että seksu-aalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:5) yhteiseen rangaistukseen, vaikka rikos-säännöksillä suojeltavat oikeushyvät ovat osittain päällekkäiset. Ratkaisun KKO 2010:52 perustelujen mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä koskevalla rikossäännöksellä suojellaan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta, kun taas lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuus perustuu tämän yleisen suojaamistavoitteen lisäksi siihen, että laissa määrättyä ikärajaa nuorempia lapsia halutaan suojata heitä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta lapsen omasta tahdosta riippumatta. Oikeushyväpunnissa ratkaise-vaa oli se, että RL 20:6 mukaisen rikoksen ensisijainen suojelun kohde on lapsen kehitys ja turvallisuus.⁴²⁴

Lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeus ei ole päällekkäinen oikeus-hyvä terveyden tai ruumiillisen koskemattomuuden kanssa, sillä ensim-mäisessä on ensisijaisesti kyse lapsen kyvystä antaa suostumus ja jälkim-mäisissä seuraukseen tai tekoon liittyvistä oikeuksista. Lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta voidaan arvioida aidosti vain tilanteissa, joissa lapsi on antanut luvan seksuaaliseen kanssakäymiseen, sillä kyse on pohjimmil-taan kyvystä antaa suostumus. Suojelun merkitys muuttuu iän myötä siten, että lähellä suojaikärajaa olevien lasten katsotaan rajoitussäännöksen (RL 20:7 a) edellytysten täyttyessä kykenevän antamaan suostumuksensa sek-suaalisiin suhteisiin.

Ehkä hankalin punninta suojeltavien oikeushyvien kesken tehdään lap-sen kehityklap-sen suojan ja terveyden välillä. Laplap-sen kehitys liittyy kiinteästi terveyteen ja terve lapsi kehittyy ”normaalisti”. Yhteydestään huolimatta niillä ei tarkoiteta samaa asiaa. Ensinnäkin suurin ero on, että oikeus

423 Frände 2012, s. 311; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019; s. 576, Kallio 2015, s. 284.

424 Ks. myös Tolvanen 2011, s. 27–28.

terveyteen koskee kaikki ihmisiä, kun taas lapsen kehityksen suoja vain alle 18-vuotiaita. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artiklassa lapsen kehi-tyksellä tarkoitetaan itsenäiseen elämään valmistavaa fyysistä, psyykkistä, moraalista, psykologista ja sosiaalista kehittymistä.⁴²⁵ Lapsen oikeus tervey-teen taas sisältää sopimuksen mukaan sekä iän ja kehityksen myötä kasva-via vapauksia ja oikeuksia, kuten oikeus määrätä omasta terveydestään ja kehostaan ja pääsy sellaisten olosuhteiden piiriin, jotka tarjoavat lapselle mahdollisuuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydestä.⁴²⁶ Yhteistä näille oikeuksille on, että molemmat edellyttävät suojelemista väkival-lalta. Oikeushyvillä on selkeä yhteys toisiinsa, mutta ne eivät ole sellaisella tavalla päällekkäisiä, että niitä suojaavia eri tunnusmerkistöjä ei voitaisi soveltaa samaan tekoon.

Teon täyttäessä useamman rikoksen tunnusmerkistön, on kiinnitettävä huomiota myös konkreettiseen tekotilanteeseen.⁴²⁷ Toissijaisuussääntö-jen ja oikeushyväulottuvuuden jättäessä kysymyksen lainkonkurrenssista ratkaisematta, korostuu tekotilanteen merkitys arvioinnissa. Varsinkin, kun tunnusmerkistöt täyttäviä tekotapoja ei ole rajattu, arvio on tehtävä tapauskohtaisesti.⁴²⁸ Ratkaisemisessa apuna voidaan käyttää teon tai teko-jen vahinkoulottuvuutta, jossa arvioidaan, onko rikoksella konkreettisessa tilanteessa aiheutettu sellaista vahinkoa, joka ei tule riittävästi arvioiduksi vain yhtä rikossäännöstä soveltamalla.⁴²⁹

Vahinkoulottuvuuden perusteella arvioidaan, kattaako RL 20:6 sään-nöksen soveltaminen kaiken lapselle aiheutetun vahingon, vai tulisiko myös pahoinpitelyn tunnusmerkistöä soveltaa tapaukseen. Pitkäkestoisen pahoinpitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamat vauriot lapsen kehitykselle ja terveydelle ovat vaikutuksiltaan vakavia. Eriasteiset psyyk-kiset oireet ja traumaperäisen stressireaktion kehittyminen ovat varsin

425 Tigestedt-Tähtelä 2000, s. 51.

426 CRC/C/GC/15, s. 3.

427 KKO 2014:41; Lahti 1968, s. 722.

428 Tapauskohtaista harkintaa on käytetty korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2014:41 ja KKO 2006:24. Ks. myös Kukkonen DL 2015, s. 21.

429 Lahti1968, s. 722,

tavallisia seurauksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä.⁴³⁰ Traumatisoivimpia lapselle ovat väkivaltaa tai sen uhkaa sisältävät voimakkaat, äkilliset, kont-rolloimattomat ja äärimmäisen negatiiviset tapahtumat ja tuhoisimmat vauriot näyttäisi aiheutuvan toistuvasta altistumisesta vakaville traumata-pahtumille, kuten fyysiselle pahoinpitelylle.⁴³¹

Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen on lapselle aina trau-matisoiva kokemus. Teon vaikutus lapseen riippuu hänen omista ominai-suuksistaan, kasvuympäristön tarjoamasta tuesta, tekijän ja uhrin välisestä suhteesta, tekojen vaikeusasteesta⁴³² ja toistuvuudesta.⁴³³ Oireista ei voida päätellä rikoksen uhriksi joutumista, vaan välittömät reaktiot kaltoinkoh-teluun ovat samanlaisia kuin muihinkin elämäntilanteesta johtuviin vaike-uksiin⁴³⁴. Kaltoinkohtelu tulisikin huomioida yleisenä riskitekijänä lapsen kehitykselle.⁴³⁵

Lainkonkurrenssitilanne voidaan korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2014:41 perusteella ratkaista täysin tapauskohtaisesti. Törkeän huu-mausainerikoksen (RL 50:2) ankaroittamisperusteena huomioitiin ensisi-jaisesti aineen määrä ja huumausaineen vaarallisuus otettiin huomioon vain osittain. Tämän RL 50:2 tunnusmerkistöön kuuluvan vaarallisuuden käyttämättömyyden vuoksi katsottiin, että teko täytti myös vaaran aiheut-tamisen (RL 21:13) tunnusmerkistön. Ratkaisuohjeen soveltaminen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan tilanteeseen voisi tarkoittaa, että hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttävän teon ”ylimääräiseen” osaan voitaisiin soveltaa pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Tällöin teosta, joka ei ainoastaan ole omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, vaan myös

430 Kaikki uhrit eivät kuitenkaan vahingoitu tai saa erityisiä oireita, Nikkola – Luoma – Aronen 2016, s. 733; Hirvelä 2006, s. 542

431 Holm – Tolonen 2008, s. 487.

432 Vaikeusasteluokittelu saattaa jättää huomioimatta kerrannaisvaikutukset, jos esim. useiden eri tekojen yhdistelmä luokitellaan lievemmäksi kuin miehen suku-puolielimen työntämistä ruumiinaukkoon, vaikka molemmissa lapsi tuntisi itsensä loukatuksi. Vaikeusasteluokittelu jättää usein avoimeksi, miten eri hyväksikäytön muotoja olisi arvioitava suhteessa esim. törkeysarvioinnissa huomioitavaan suku-puoliyhteyteen, Roberts – Taylor 1996, p. 24.

433 Turunen 2004, s. 187–201.

434 Taskinen, 2003, s. 15.

435 Nikkola – Luoma – Aronen 2016, s. 732.

konkreettisesti vahingoittaa lasta, voisi konkreettinen vahingoittaminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Tunnusmerkistöjen avoimuudesta johtuu, että soveltamisalat voivat olla päällekkäisiä ja soveltamisalaan voi kuulua useista konkreettisista osateoista koostuvia kokonaisuuksia.⁴³⁶ Näin on myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn, erityisesti sen seuraustunnusmerkistön kohdalla.

Terveydelle konkreettisesti vahingollinen tai väkivaltainen teko voi olla sekä seksuaalinen että omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttymisessä teon seksuaalista luonnetta arvioidaan pääasiassa muilla kuin itse tekotapaan liittyvillä kriteereillä. Tällöin tunnusmerkistön täyttymisen kannalta teon aiheuttamalla konkreettisella vahingolla tai suoranaisella väkivallalla ei ole merkitystä. Pahoinpitelyn tunnusmerkistö kattaa samalla tavalla fyysisen ja psyykkisen terveyden ja kriminalisoinnin tarkoituksena on suojata henki-lön terveyttä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ei ole mahdollista arvioida psyykkisen ja fyysisen terveyden vahingoittamista keskenään eri tavoin eli katsoa, että psyykkisen terveyden vahingoittuminen sisältyy RL 20:6 sovel-tamisalaan, mutta fyysisen terveyden ei.

436 Kukkonen DL 2015, s. 24.