Lapsi itsemääräämisoikeuden subjektina

Tahtoteoria ja intressiteoria antavat lapsen autonomialle erilaiset painotuk-set. Tahtoteoria asettaa lapsen kyvyn tehdä rationaalisia valintoja autono-mian ilmeiseksi edellytykseksi.²⁴² Vasta kun nämä kyvyt ovat kehittyneet, lapsella voi olla omia oikeuksia eli hän voi toimia oikeuksien subjektina.

Oikeuksien sitominen kykyyn käyttää oikeuksia ja tehdä aitoja rationaalisia valintoja tarkoittaa että, lasten oikeudet muuttuvat kompetenssin kehit-tyessä etujen suojelusta ensisijaisesti suojelemaan valintoja.²⁴³ Oikeus kom-petenssiin erottaa lapsen ja aikuisen yhteiskunnallisen aseman kaikista radikaaleimmin. Siinä on kysymys suojasta, jota toteutetaan oikeustoimi-kelpoisuuden ja muiden ihmisen ja hänen taitojensa arviointiin perustu-vien kelpoisuuksien avulla.²⁴⁴ Keskustelu lapsen itsemääräämisoikeudesta voidaan käydä lapsen kehityksen ja suojelun näkökulmasta ja tarkoittaa sillä ainoastaan normeja tai tilanteita, joissa lapsi voi tehdä itseään koske-via juridisia päätöksiä.²⁴⁵ Itsemääräämisessä on kyse riittävästä kyvystä ja vapaudesta muodostaa tahto. Lisäksi siinä on kyse suojelusta, ei ainoas-taan lapsen suojelusta liian varhaiselta vastuulta ja vääriltä päätöksiltä, vaan myös lapsen kompetenssin suojelusta.

Yksilön oikeus kompetenssiin perustaa muille velvollisuuden edistää hen-kilön kykyä itsenäiseen ajatteluun, päätöksentekoon ja toimintaan. Lisäksi se asettaa velvollisuuden pidättäytyä tekemästä mitään, mikä vähentäisi

242 Campbell 1992, s. 20.

243 Brennan 2002, s. 66.

244 Saarenpää 2011, s. 244–245; Tornberg 2012, s. 126.

245 Esimerkiksi Pajulammi käsittää itsemääräämisoikeuden tällä tavoin suppeasti ja käyttää tästä syystä autonomin käsitettä, Pajulammi 2014, s. 92–93.

toisen henkilön kykyä edellä mainittuihin toimintoihin.²⁴⁶ Itsemääräämisen katsotaan olevan jokaiselle kuuluva oikeus ja tällöin myös oikeus kompe-tenssiin kuuluu kaikille. Lapsen oikeus kompekompe-tenssiin saa oikeudellisen muotonsa LOS 12 artiklasta ja PL 6.3 §:stä. Kompetenssin edistäminen ja oikeus autenttisuuteen tarkoittavat myös lapselle varattavia mahdollisuuk-sia sellaiseen itsensä ilmaisuun, joka on hänen iälleen ja kehitystasolleen mahdollista. Autenttinen yksilö on omien päätöstensä ja toimintansa lähde eli hän on vapaa toisten yksilöiden vääränlaisesta vaikuttamisesta valintoi-hinsa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lapseen saa kohdistaa sellaista valtaa, joka on ristiriidassa autenttisuuden kanssa.²⁴⁷ Käytännön tasolla lapsen itsemää-räämisoikeutta esimerkiksi rikosprosessissa suojataan käyttämällä haastat-telumenettelyä, jossa lasta ei johdatella tai painosteta.

Lapsen itsemääräämisoikeutta koskevaan ongelma voidaan hahmottaa kolmella eri tavalla. Ensinnäkin sen olemassaolo voidaan kieltää kokonaan lapsen suojelemisen ja hyvinvoinnin perusteella. Toiseksi se voidaan nähdä lapsen oikeutena, jota voidaan loukata hänen etunsa nimissä ja kolman-neksi sitä voidaan korostaa ja suojella vastaavalla tavalla kuin aikuisten itsemääräämisoikeutta.²⁴⁸ Hahmotettiin se millaiseksi tahansa, on lapsen itsemääräämisoikeuden toteutuminen täysin riippuvainen hänen ympäril-lään olevista aikuisista ja viranomaisia sitovasta lainsäädännöstä. Samaa pätee kuitenkin myös aikuisten kohdalla. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jossa yhä useampia suhteita säädellään lainsäädännöllä, ei yksilöillä ole toi-sistaan riippumatonta valtaa toimia tahtonsa mukaisesti. Tästä huolimatta näitä aikuisia pidetään autonomisina ja heidän katsotaan olevan itsemää-räämisoikeuden subjekteja. Itsemääräämisoikeudessa kuten muissakaan oikeuksissa ei ole myöskään kyse siitä, toteutuuko kyseinen oikeus. Ihmi-sellä katsotaan olevan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, vaikka häntä todellisuudessa pahoinpideltäisiin päivittäin. Samalla tavoin ihmisellä voidaan katsoa olevan oikeus itsemääräämiseen, vaikka todellisuudessa

246 Tornberg 2012, s. 124.

247 Vallan ja itsemääräämisen suhteesta ks. Lagerspetz 1993 s. 97–140.

248 Launis 1994, s. 55–59.

hänen harkintakykynsä ja toimintamahdollisuutensa olisivat rajalliset. Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla²⁴⁹.

Lapsen itsemääräämisoikeutta koskevan kysymyksen kannalta on oleel-lista pohtia mitä oikeuksia lapsella ylipäänsä voi olla ja mikä asema itse-määräämistä koskevilla oikeuksilla on. Tunnettuja lapsen oikeuksien luokit-teluja ovat esittäneet Jonh Eekelaar, Michael Freeman ja H. K. Bevan. Eekelaar jakaa oikeudet kolmeen perustyyppiin: perus-, kehitys- ja autonomiaint-resseihin. Perusintressit ovat fyysinen, emotionaalinen ja älyllinen hoiva sekä hyvinvointi. Kehitysintressit tarkoittavat laajempaa mahdollisuutta ottaa osaa kommunikointiin ja kehittää omaa potentiaaliaan. Autonomia taas liittyy oman elämäntyylin ja sosiaalisten suhteiden valinnanvapauteen.

Eekelaarin mukaan lapsen oikeuksien merkitystä tulisi tarkastella retros-pektiivisestä näkökulmasta, jolloin lapsen oikeuksien merkitystä arvioidaan siitä näkökulmasta, mitä lapsen arvellaan haluavan hänen saavuttaessaan aikuisuuden ja kypsyyden. Oikeuksien joutuessa ristiriitaan tulisi viimei-simmän eli autonomian väistyä.²⁵⁰ Hän asettaa perusoikeudet ja oikeuden kehittyä etusijalle tilanteissa, joissa tehdään ratkaisut lapsen elämän kan-nalta merkittävistä asioista.²⁵¹

Michael Freeman esittää lapsen oikeuksille neljä kategoriaa: hyvinvoin-tioikeudet, suojelevat oikeudet, sosiaaliset oikeudet ja vapausoikeudet, joilla hän tarkoittaa sellaisia oikeuksia, jotka liittyvät lasten vaatimuksiin kontrollista vapautumiseen ja lisääntyvään autonomiaan omassa elämäs-sään.²⁵² Viimeisissä oikeuksissa on kyse osallistumisoikeuksista ja itsemää-räämiseen liittyvistä oikeuksista. Bevan taas jakaa lapsen oikeudet kahteen kategoriaan: suojeluun ja itsetietoisuuteen liittyviin oikeuksiin.²⁵³ Bevanin suojelevat oikeudet johtuvat lapsen synnynnäisestä riippuvuudesta ja haa-voittuvuudesta sekä ilmeisestä tarpeesta sekä fyysiseen että psyykkiseen hoivaan, rakkauteen ja hoitoon. Se pitää sisällään valtion velvollisuuden

249 Kyseinen lause mukailee David Humen itsensä mukaan nimeämää Humen giljo-tiinia, jonka mukaan tosiasioista ei voida johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä.

250 Ks. Fortin 2009, s. 16 ja siinä mainitut lähteet, Eekelaar 1986, s. 171–176.

251 Eekelaar 1986, s.170–171.

252 Freeman 1983.

253 Bevan 1989, s. 11.

suojella fyysiseltä, moraaliselta ja emotionaaliselta vahingolta.²⁵⁴ Itsetietoi-suuteen liittyvät oikeudet ovat laajat ja sisältävät esimerkiksi lapsen oikeu-den suostua lääketieteelliseen hoitoon.²⁵⁵

Kaikki kolme esiteltyä lapsen oikeuksien jaottelua kuvastavat sitä fun-damentaalista konfliktia, joka lapsioikeudessa on käynnissä. Selvimmin se tulee esille Bevanin kaksijakoisessa mallissa, jossa on kyse lapsen suojelun tarpeen täyttymisen ja itsemääräämisen kapasiteetin lisäämisen välisestä konfliktista.²⁵⁶ Kyse on lapsioikeuden peruskonfliktista, jossa yhtäältä on huomioitava lapsen tarve suojeluun ja edunvalvontaan ja toisaalta annet-tava hänelle mahdollisuus vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn sekä antaa itsenäistä päätösvaltaa itseään koskevissa asioissa. Osallistumisessa ja itsemääräämiseen tukemisessa on myös kyse opettelusta yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Näiden esitysten perusteella on selvää, että lapsi on itsemääräämisoikeuden subjekti samalla tavalla kuin aikuinenkin, mutta itsemääräämisen ja suojelun tarpeen välinen painopiste on erilainen.

Riittämätön kompetenssi ja siitä seuraava vallan puute tarkoittavat epätäydellistä itsemääräämisoikeutta ja toisten vallan alla olemista. Hen-kilö, joka ei itse kykene itsemääräämisoikeuden edellyttämään harkintaan, päätöksentekoon ja toimintaan tai jolta puuttuu tarvittava valta näiden toteuttamiseen, on vallan käytön kohteena. Lapsen itsemääräämisen tarkastelu oikeussubjektiuden tunnustamisen näkökulmasta tuottaa saman tuloksen. Lapsi on autonominen, kun hän nauttii samojen perus- ja ihmisoikeuksien lisäksi erityisiä lapsen oikeuksia, joilla turvataan lapsen erityisasema. Lapsen autonomisuuden tunnustaminen edellyttää myös, ettei asema oikeudellisena ja sosiaalisena yksilönä ole johdettu esimerkiksi hänen huoltajiensa tai valtion asemasta.²⁵⁷ Autonomisen ja itsemääräävän lapsen käsitykseen sisältyy myös ajatus lapsesta, jolla on mahdollisuus käyttää oikeuksia ja vaikuttaa omiin asioihin sekä osallistua prosesseihin, joissa näistä päätetään.

254 Ks. laajasti Bevanin luokittelusta lapsen suojelusta erilaisilta vahingoilta, Bevan 1989, s. 429–460.

255 Bevan 1989, s. 11.

256 Fortin 2009, s. 17.

257 Fionda 2001, s. 11.

2.3 Valta lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksena ja