Tapaustutkimuksesta yleensä

Tapaustutkimus, monografia (engl. case stu-dy) tarkoittaa yhden (tai useamman toisiinsa liit-tyvän) tapauksen, yksilön tai ilmiön kuvaamista yksityiskohtaisesti. Se on lähestymistapa tai nä-kökulma, mutta sille ei voi asettaa yhtenäistä määritelmää. Tapaustutkimuksessa voi hyödyn-tää erilaisia menetelmiä ja aineistoja. Siinä voi-daan käyttää esimerkiksi etnografiaa, narratiivista analyysiä, diskurssianalyysiä, toimintatutkimusta tai arviointitutkimusta. Menetelmät ovat yleensä laadullisia, mutta ne voivat olla myös määrälli-siä.

Tutkittava tapaus voi olla esimerkiksi yksi yksilö tai ihmisryhmä, tapahtuma (tai toiminto, prosessi tai episodi), jokin instituutio, maantie-teellinen alue tai paikka. Oleellista on, että se voidaan ymmärtää yhtenä kokonaisuutena, jota kutsutaan tapaukseksi. Tapaustutkimuksessa ei pyritä tilastolliseen yleistämiseen, mutta kaikki tapaukseen liittyvä tutkitaan ja siinä on erityisen tärkeätä kontekstisidonnaisuus. Tapaustutkimus antaa tilaa tutkittavalle ilmiölle ja sen eri piir-teille sen omassa kontekstissa. Siitä pyritään tuot-tamaan yksityiskohtaista tietoa. Aineisto voi siis olla suppea, mutta sen tarkastelun tulee olla sy-väluotaavaa. Tapaustutkimuksessa ei kysytä niin-kään, kuinka yleistä jokin on, vaan kuinka jokin ylipäätään on mahdollista, miten jokin tapahtuu.

On kiinnostavampaa saada selville jonkin ilmi-ön toimintalogiikka ja ilmiilmi-ön muotoutumisen prosessi, kuin se, kuinka yleinen ilmiö on.

Tapaustutkimukseen yhdistettäviä käsitteitä ovat mm. analyyttinen induktio ja aineistolähtöi-syys (voisi olla tapauslähtöiaineistolähtöi-syys). Liikkeelle läh-detään yleensä analysoitavasta tapauksesta, ei ulkopuolisista yleistävistä teorioista. Kuitenkin tapaustutkimukseenkin liittyy vahva teoreettinen

orientaatio, eikä se voi jäädä vain tutkimuskoh-teensa empiiriseksi kuvailuksi. Tapaustutkimuk-sella ei pyritä tuottamaan tilastollisesti yleistet-tävää tietoa. Parhaimmillaan tapaustutkimus voi jopa tuottaa uusia käsitteellistämisen tapoja, jotka auttavat jonkin ilmiön syvällisemmässä ymmär-tämisessä. Käsitteellistykset voivat toimia ana-lyyttisinä ajattelun välineinä muissa vastaavan-laisissa konteksteissa, ja niillä voi siten olla siir-rettävyysarvoa, vaikka niitä ei voi suoraan yleis-tää kontekstista toiseen siirryttäessä.

Valitsemani tutkimusstrategia⁸ on siis tapa-ustutkimus, jossa haetaan yksityiskohtaista, in-tensiivistä tietoa yksittäisestä tapauksesta tai pie-nestä joukosta toisiinsa suhteessa olevia tapauk-sia. Tapaustutkimuksen tyypilliset piirteet ovat seuraavat: Valitaan yksittäinen tapaus, tilanne tai joukko tapauksia. Kohteena on yksilö, ryhmä tai yhteisö. Kiinnostuksen kohteena ovat usein pro-sessit, yksittäistapausta tutkitaan yhteydessä ympäristöönsä (luonnollisissa tilanteissa), josta yksittäistapaus on osa. Aineistoa kerätään useita metodeja käyttäen, mm. havainnoimalla, haas-tatteluilla ja dokumentteja tutkimalla. Tavoittee-na on tyypillisimmin ilmiön kuvailu. (Hirsjärvi ym. 2005, 125–126)

Tapaustutkimus, jonka minä tässä kuvaan, on laadullista tutkimusta. Kvalitatiivisen tutki-muksen valintaa (kvantitatiivisen sijaan) ei ny-kyisin enää tarvitse erityisesti perustella tieteel-lisyyden todistamiseksi. Seuraavassa luettelossa (Hirsjärvi ym. 2005) kokoavasti esitettynä vielä joitakin kvalitatiivisen tutkimuksen tyypillisiä piirteitä, jotka kuvaavat siis myös omaa tutki-musstrategiaani.

1. Ensinnäkin laadullisessa tutkimuksessa aineis-to kootaan luonnollisissa, aineis-todellisissa tilanteissa ja tutkimus on luonteeltaan kokonaisvaltaista tie-don hankintaa.

2. Suositaan ihmistä tiedon keruun instrument-tina. Tutkija luottaa enemmän omiin havain-toihinsa ja keskusteluihin tutkittaviensa kanssa kuin mittausvälineillä hankittavaan tietoon. Pe-rusteluna tälle on näkemys, että ihminen on riit-tävän joustava sopeutumaan vaihteleviin tilantei-siin. Apuna täydentävän tiedon hankinnassa voi käyttää myös lomakkeita ja testejä.

3. Käytetään induktiivista analyysiä. Tutkijan pyrkimyksenä on paljastaa odottamattomia seik-koja. Sen vuoksi lähtökohtana ei ole teorian tai hypoteesien testaaminen vaan aineiston mo-nitahoinen ja yksityiskohtainen tarkastelu. Sitä, mikä on tärkeää, ei määrää tutkija.

4. Laadullisten metodien käyttö aineiston han-kinnassa. Suositaan metodeja, joissa tutkittavien näkökulmat ja ”ääni” pääsevät esille. Tällaisia ovat esimerkiksi teemahaastattelut, osallistuva havainnointi, ryhmähaastattelut ja erilaisten do-kumenttien ja tekstien diskursiiviset analyysit.

5. Valitaan kohdejoukko tarkoituksenmukaisesti, ei satunnaisotoksen menetelmää käyttäen.

6. Tutkimussuunnitelma muotoutuu tutkimuksen edetessä. Tutkimus toteutetaan joustavasti ja suun-nitelmia muutetaan olosuhteiden mukaisesti.

7. Käsitellään tapausta (tapauksia) ainut-laatuisina ja tulkitaan aineistoa sen mukaisesti.

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ollaan kar-kean jaottelun mukaan kiinnostuneita kielen piir-teistä, säännönmukaisuuksien keksimisestä, teks-tin tai toiminnan merkityksen ymmärtämisestä tai sitten reflektiosta. (Hirsjärvi ym. 2005, 155–156) Tapaustutkimuksessa voi olla useita erilai-sia tutkimusnäkökulmia ja sen kuluessa voi käyt-tää monia erilaisia metodeja. Case-tutkimus ei toimi pelkästään empiirisenä tapauksen kuvauk-sena. Tapaustutkimuksen teoreettiset näkökulmat nousevat tapaukseen liittyvistä ilmiöistä ja nii-den ymmärrys- ja selittämistarpeista, eikä tulos-ten yleistettävyydelle aseteta vaatimuksia tapa-uksen ulkopuolella. Mutta aina on tietysti mah-dollista, että jotkin case-kohtaiset tulokset tutki-mastani kulttuuriympäristön merkityksellistämi-sestä ja muutosprosessista voivat mahdollistaa

uusia näkemis- ja tulkintatapoja yhdyskunta- ja kulttuuriympäristön suunnittelun ilmiöihin laa-jemminkin.

Tutkimustapaukseni on ollut kestoltaan suh-teellisen pitkä. Tein haastateltavien valintaa val-mistelevan lomakekyselyn keväällä 2002. Nau-hoitetut haastattelut tein sen jälkeen 2002–2003.

Voidaan kuitenkin sanoa, että tutkimusaineistoa oli kerätty jo aiemminkin, eikä ”aineisto” tässä tapauksessa tarkoita pelkästään sitä nauhoitet-tua materiaalia, josta tein diskurssianalyysiä.

Tämän tutkimuksen ”aineistoa” on koko tämä

”tapaus” vuodesta 1993 alkaen ja kaikki se, mi-ten se tapahtui ja mimi-ten tapahtuminen on doku-mentoitu suunnittelu- ja päätösasiakirjoihin, suunnitteluraportteihin, kokousmuistioihin, leh-tihaastatteluihin ja -artikkeleihin sekä valokuviin.

Koska kyseessä on ollut jo olemassa olevien ra-kennusten toiseen käyttöön ottaminen, kuvataan tutkimuksessa myös rakennusten aiempaa histo-riaa. Tutkimus loppuu johtopäätösten tekemi-seen, mutta “tapaus Vanhan Paukun tarina” jat-kuu edelleen. Yin sijoittaa tapaustutkimuksen tiu-kasti nykyhetkeen (Yin 1994, 13) määritelles-sään, että tapaustutkimuksessa jotain nykyajas-sa tapahtuvaa ilmiötä tarkastellaan sen todelli-sessa tapahtumakontekstissa (eli ympäristössä, jossa ilmiö tapahtuu) ja etteivät siinä itse ilmiön ja sen kontekstin rajat ole aivan selkeät. Muiden tutkimusoppaiden mukaan tapaustutkimuksen kohteena voi kuitenkin olla myös historiallinen tapaus, jota lähestytään kirjallisten dokumenttien avulla, kuten tässä Vanhan Paukun tapaukses-sakin osittain. Tarkastelen tässä tapaustutkimuk-sessa nykyisyyden kontekstista käsin tapahtumaa, josta osa on jo menneisyyttä, mutta ilmiö kuiten-kin vielä jatkuu tutkimushetkellä. Ajanjakson kesto ja kontekstin monitahoisuus tuovat esiin

useita näkökulmia, kun pyritään kohti reflek-toivaa hermeneuttista ymmärtämistä ja tulkintaa.

Tapaustutkimuksessa on määrittelyjen mu-kaan mahdollista käyttää useita eri tutkimusme-netelmiä. Tässä tapauksessa pyrin omana näkö-kulmanani pitämään hermeneuttisen ymmärtämi-sen ja reflektoinnin läpi koko tutkimukymmärtämi-sen. Tut-kimuksen lähtökohtana oli oma kokemukseni ja paikan merkitysten kokeminen Vanhan Paukun suunnittelun aikana, ja tämä asettaa tutkimuk-sen alkuun fenomenologitutkimuk-sen näkökulman. Tois-ten toimijoiden paikkakokemukset eivät kuiTois-ten- kuiten-kaan olleet tutkimusksen kohteena, vaikka loma-kekyselyssä utelin toimijoilta heidän ”merkittä-vimpiä paikkojaan” kulttuuriympäristön käsi-tettä avatakseni. Muiden toimijoiden kertomuk-sia käsittelin selontekoina diskurskertomuk-sianalyysilla ja merkityksiä hakemalla. Puheista nousevista dis-kursseista osa kietoutuu paikan ympärille, ja pai-kan merkitykset ja filosofia tulevat mukaan tut-kimukseen. Diskurssianalyysin aineiston pääosan muodostaa nauhoitettu haastattelumateriaali, ja sitä tukemassa ovat edellä mainitut kirjalliset dokumentit eli asiakirjat ja lehtiarkisto.

Hirsjärvi ym. esittävät R. Teschin teokseen⁹ perustuvan kaavion 26 erilaisesta kvalitatiivisen tutkimuksen lajista (kaavio 3.1 seur. sivulla).

Vanhan Paukun projektia käsittelevässä tapaus-tutkimuksessani olen erityisen kiinnostunut toi-minnan merkityksestä ja eri toimijoiden kuvaus-ten antamasta reflektiosta omaan kertomuksee-ni. Kaavion 3.1 mukaan ”tekstin tai toiminnan merkityksen ymmärtäminen” johtaisi toisaalta

”teemojen löytämiseen” ja fenomenologiaan, ja toisaalta ”tulkintaan”, joka jakaantuu ”tapaus-tutkimukseen” ja ”hermeneutiikkaan”. Sijainti kaaviossa ei rajoita tutkimustavan valintaa tapa-ustutkimuksessa, vaan siinä voi käyttää eri tut-kimusmetodeja, eikä diskurssianalyysin käyttö

Kaavio 3.1. Kvalitatiivisten tutkimustyyppien ryhmittely (teoksessa Hirsjärvi ym.2005, 157)

nykyisin ole rajattu pelkästään kielen piirteiden tutkimukseen. Tutkimukseni on alussa kuvaile-vaa (oma kokemus) ja lomakekyselyvastauksiin olen pyrkinyt suhtautumaan ymmärtämällä ja tul-kitsemalla, haastatteluaineisto ja oma toimijuu-teni lehtiartikkeleiden ja muiden kirjallisen ma-teriaalin mukaisena on analysoitu diskurssiana-lyysilla. Koko tutkimuksen ajan olen pyrkinyt hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. On tulkitta-vissa, että fenomenologia on mukana sinänsä jo kulttuuriympäristön virallisen diskurssin määrit-telyissä (ajan ja paikan kokeminen, ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen merkkien näkeminen jne). Tutkimuksessa en käsittele ihmisten puhei-ta, heidän selontekojaan omista kokemuksistaan fenomenologisesti, mutta tulkintavaiheessa tut-kimuksen lopussa fenomenologinen kokemus nousee jälleen mukaan (kulkee mukana esiym-märryksen tapaan).