2. Suljetusta alueesta avoimeksi kulttuurin keskukseksi
2.3 Esisuunnittelu ja päätös käytöstä
Paukun vanhan alueen kauppa allekirjoitet-tiin 6.5.1993. Samoihin aikoihin toukokuun alus-sa4 asetti kaupunginhallitus työryhmän, ns. Pauk-ku-toimikunnan, tekemään esiselvitystä alueen uudesta käytöstä. Aikaa annettiin puoli vuotta eli marraskuun puoliväliin asti. Työryhmään oli ni-metty puheenjohtajaksi ja sihteeriksi kaupungin-geodeetti Mauno Vähämäki, jäseniksi
kaupun-Kuva 27. Miljöön osa-alueet selvityksessä 1993.
ginarkkitehti Helena Teräväinen, kulttuurisihteeri Esa Sivonen, yrityskeskuksen johtaja Asko Har-ju, talouspäällikkö Martti Hippolin sekä kaupun-ginhallituksen edustajina autoilija Veikko Lauri-la (kok.) ja maanviljelijä Jaakko RintaLauri-la (kesk.), josta myöhemmin tuli valtuuston puheenjohtaja.
Kaupunginhallitus määritteli kokouksessaan 3.5.1993 toimikunnan tehtäväksi laatia ehdotuk-set Paukun alueen toiminnoista, toimintojen ti-lajärjestelyistä, toteuttamisjärjestyksestä, rahoi-tuksesta ja hallinnosta. Työn aikana olisi kuulta-va kaupungin hallintokuntia ja elinkeinoelämän edustajia. Työtä oli määrätty johtamaan elinkei-notoimikunta, johon
kuu-luivat kaupungissa kau-punginjohtaja, kaupungin-hallituksen puheenjohtaja ja valtuuston puheenjohta-ja. Tuolloin oli juuri viras-saan aloittamassa uusi kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku. Samoin po-liittinen johto oli melko äskettäin valittu. Hallituk-sen puheenjohtaja oli maanviljelijä Matti Anti-la (kok.) ja valtuuston pu-heenjohtaja maanviljelijä Erkki Kortesoja (kesk.).
Elinkeinotoimikuntaan kuului aina puheenjohta-jien lisäksi kolmantena poliittisena jäsenenä sosi-aalidemokraattien edusta-ja, tuolloin Pekka Siipola.
Elinkeinotoimikunnan sihteerinä oli yrityskes-kuksen johtaja (elinkeino-asiamies) Asko Harju ja
muina virkamiesjäseninä kaupungininsinööri Ahti Latvala ja kamreeri Esko Tuomiaho. Esi-suunnittelun tulokset olisi esitettävä elinkeino-toimikunnalle, joka esittelisi ne eteenpäin kau-punginhallitukselle ja tämä aikanaan edelleen valtuustolle. (Kehittämissuunnitelma 1993)
Aluksi toimikunta määritteli tehtäväkenttän-sä ja erotteli kolmen kauppaan kuuluneen asuin-kerrostalon suunnittelun eri tehtäväksi. Sille ase-tettiin oma työryhmä, johon puheenjohtajaksi määrätyn kaupunginarkkitehdin lisäksi kuului-vat asuntosihteeri ja rakennuspäällikkö. Samoin sovittiin, että kaupunginarkkitehti valmistelee
Kuva 28. Kuva esisuunnitteluvaiheen mallista M1.
tarvittavia asemakaavanmuutoksia normaalissa esittelyjärjestyksessä teknisen lautakunnan kaut-ta, vaikka kaavan sisältöä käsiteltäisiin myös Paukku- ja elinkeinotoimikunnassa.
Varsinaisesti Paukku-toimikunnan tehtävä-kentäksi jäi varsinaisen teollisuusalueen eli mo-nitoimialueen, kuten sitä aluksi kutsuttiin, suun-nittelun miettiminen. Ensimmäisessä kokoukses-sa todettiin pöytäkirjaotteen mukaan, että moni-toimialueelle sijoittuvien toimintojen kartoitus ja alustavien sijoitusvaihtoehtojen tekeminen on koko projektin vaikein tehtävä. Heti toukokuus-sa päätettiin, että perusvaihtoehtojen luonnosten
tulisi olla valmiita kesä-kuun 1993 loppuun men-nessä.
Toimikunta piti seu-raavan puolen vuoden ai-kana 12 kokousta, järjesti valtuustolle ensimmäisen seminaarin 14.6. ja toisen yrittäjille, virkamiehille ja valtuutetuille 24.8. Val-tuusto teki opintomatkan Karkkilaan ja Saloon, ja työryhmä kävi erikseen Tampereella. Esittelytilai-suuksia järjestöille ja hal-lintokunnille oli kuusi ker-taa ja Paukun alueelle päästiin tutustumaan ke-sällä ensimmäistä kertaa koko valtuuston ja mui-denkin kanssa. Työryhmä teki esityksensä sitten 9.
marraskuuta 1993.
Työryhmä kehitteli al-kuun vaihtoehdoiksi
kol-me perusmallia M1, M 2 ja M 3. Kaikki luon-nokset tehtiin kaupungin suunnitteluosastolla, jossa kaupunginarkkitehdilla oli apunaan suun-nitteluavustajia tai arkkitehtiopiskelijoita. Kaik-kiin malleihin kuului koko ns. ”monitoimialu-een” eli vanhan teollisuusalueen kaupunginpuo-leisen osan luonnos 1:500. Aluehan oli edellä kuvattuun tapaan miljööltään merkittävin. Kai-kista siellä olevista kahdeksasta rakennuksesta tuli tehdä pohjaluonnokset 1:200 sekä lisäksi vielä luonnoksia kauempana sijaitsevan pienoiskivää-rilataamon käytöstä.
Perusmallissa M1 kirjasto ja museot oli si-joitettu Ison Tehtaan ensimmäiseen kerrokseen
Kuva 29. Kuva esisuunnitteluvaiheen mallista M2.
ja ”kakkoseen” eli työkalutehtaaseen joko yleisiä toimintoja (musiikkiopisto) tai yritystiloja. Perus-mallissa M2 oli kirjasto ja museot sijoitettu toi-seen isoon tiilitoi-seen tehtaatoi-seen eli Työkalutehtaa-seen, jolloin Iso Tehdas jäisi yrityskäyttöön. Pe-rusmalli M 3 esitti koko alueen teollisuuskäytös-sä.
Yhtenä käyttövaihtoehtona oli mahdollisuus sijoittaa kaupunginkirjasto alueelle. Tämä siitä huolimatta, että kirjaston uudisrakennuksen suunnitelmat toiselle alueelle, lähelle lukiota, olivat jo lähes urakkalaskentavaiheessa. Kirjas-ton tiloja luonnosteltiin kolmeen eri
rakennuk-seen ja käytettiin samaa kaupunginarkkitehdin laatimaa huonetilaohjelmaa, minkä mukaan ark-kitehti Annikki Nurminen oli laatinut uudisra-kennuksen suunnitelmat. Kirjaston tiloja sijoitel-tiin Isoon Tehtaaseen, Työkalutehtaaseen ja pie-noiskiväärilataamoon. Isossa Tehtaassa oli vielä eri mahdollisuuksia esillä. Yksi vaihtoehto esi-tettiin joen puoleiseen pitkään pääsiipeen, johon kirjasto sitten tulikin. Muita vaihtoehtoja olivat pihan puoleinen siipiosa, jossa nyt on museotilo-ja. Lisäksi oli vielä mahdollisuus sijoittaa kirjas-ton tiloja toiseen kerrokseen.
Samaan aikaan 1990-luvun alussa oli taloudelli-nen lamakausi, ja oli tarve saada uusia työpaikkoja.
Kaupunginjohtaja markki-noi strategiaansa, jonka tar-koituksena oli luoda Lapu-asta pohjoisen alueen teol-linen keskus. (Tuolloin ei vielä Etelä-Pohjanmaan pohjoisen osan seutukunnan nimi Härmänmaa ollut va-kiintunut käyttöön. Lapua-laiset olisivat halunneet ni-metä alueen Lapunjokilaak-soksi.) Lapuan yrittäjät jär-jestönä olivat vahvasti sillä kannalla, että vanhan pat-ruunatehtaan alueelle pitää saada paljon uusia työpaik-koja ja nimenomaan pk-teollisuutta. Se, että alueel-ta oli juuri lähtenyt iso me-tallialan yritys uusiin tiloi-hin lätiloi-hinnä rakennusten huonon kunnon ja sopimat-tomuuden vuoksi, ei tuntu-Kuva 30. tuntu-Kuva esisuunnitteluvaiheen mallista M3.
nut teollisuuden kannattajista kovin merkittäväl-tä. Kirjaston väki, joka oli juuri kahden vuosi-kymmenen suunnittelun jälkeen saamassa uuden kirjastotalon, ei myöskään lämmennyt ajatuksel-le, että heidät sijoitettaisiinkin joihinkin vanhoi-hin tehdashalleivanhoi-hin.
Malleista laskettiin korjauskustannuksia ja vertailtiin kulttuuri- tai yrityskäytöstä kaupungille tulevia kustannuksia. Esillä oli myös koko alu-een yhtiöittäminen, mutta laman aikana uusia yrityksiä ei tuntunut juurikaan olevan pyrkimäs-sä kaupunkiin. Yrityskonsultti Malkamäki esitti raportissaan (Malkamäki 1993), että vanhat teol-lisuusrakennukset, varsinkin kaksi suurinta, ovat muodoiltaan ja rakenteiltaan epäsopivia nykyai-kaiseen yritystoimintaan. Rakennukset voisivat palvella väliaikaisena vastaanottotilana, vaikka kulkureittien ja lukitusten järjestäminen olisikin vaikeaa. Vuokrilla olisi todennäköisesti mahdo-tonta peittää kustannuksia. Yrityskonsultti ehdotti aluetta lähinnä kaupungin julkiseen käyttöön perusmallin M1 mukaan. Lisäksi alueelle voisi sijoittaa kansalaisopiston tilat. Pienemmät raken-nukset sopisivat käsityövaltaiseen yritystoimin-taan, jossa asiakkaina olisivat kaupunkilaiset ja turistit. Teollinen toiminta kannatti hänen mu-kaansa keskittää vahvarakenteiseen pienoiskivää-rilataamoon. Entistä Pääkonttoria hän ehdotti lii-kerakennukseksi ja myös kaupungin yrityspalve-lujen siirtoa sinne.
Kesällä pidetyn seminaarin jälkeen malleis-ta muotoutui jäljelle jääviksi kaksi: Kulttuurimalli K (kuten Malli 1, paitsi Musiikkiopiston paikal-la pienteollisuustalo) ja Yritysmalli Y (sama kuin Malli M 3). Kummankin mallin kustannukset esitettiin laskennallisesti. Laskelmissa pyrittiin kokonaisvaikutukseen kaupungin kokonaisinves-tointien kannalta, eli kirjaston saneerauskustan-nukset laskettiin mukaan Kulttuurimalliin,
mut-ta uudisrakennuksen hinmut-tana ne otettiin huomi-oon myös Yritysmallin kustannuksina. Näin Kult-tuurimallin hintana oli n.19,2 miljoonaa mark-kaa ja Yritysmallin 27,3 miljoonaa markmark-kaa.
Kummassakin käytettiin hankintahintana samaa 4 miljoonaa markkaa, joka vastaa maapohjan hintaa. Alkuperäiseen kaupungin maksamaan kauppahintaan oli kuulunut ”yritystukena” uu-disrakennuksen rakentaminen yksityistymässä olevalle patruunatehtaalle Jouttikalliolle. Tuo uudisrakennus oli maksanut n. 8 miljoonaa mark-kaa. Kulttuurimallissa K tämä summa näytettiin laskentakaaviossa sijoitetuksi yritystoimintaan.
Käyttökustannusvertailussa mallit eivät eronneet toisistaan oleellisesti, kun pääomakustannuksia ei otettu huomioon. Tuoton vertailussa arvioitiin verotulojen olevan hiukan suuremmat Yritysmal-lissa (7,0 milj. mk) kuin KulttuurimalYritysmal-lissa (6,7 milj. mk). Myös vuokratulot arvioitiin Yritysmal-lissa hiukan suuremmiksi, vaikka toisessakin mallissa laskettiin sisäisiä vuokria. Arviointi osoitti, että kirjaston sijoittaminen vanhoihin ti-loihin oli investointien kannalta edullisempaa.
Työryhmä esitti marraskuussa 1993, että Pau-kun aluetta ryhdyttäisiin suunnittelemaan yhdis-tetyn yritys-kulttuurimallin mukaisesti siten, että kirjasto sijoitetaan Isoon Tehtaaseen ja kaikille muillekin rakennuksille osoitettiin käyttö joko kahvilana, kappelina tai vuokrattaviksi yritysti-loiksi. Yrityskeskuksen johtaja jätti eriävän mie-lipiteensä siltä osin, että hän olisi halunnut kir-jaston sijoittuvan Työkalutehtaaseen, jotta isom-pi rakennus jäisi yrityskäyttöön.
Asemakaavamuutosta valmisteltiin yhtaikaa esisuunnitteluprosessin kanssa. Asemakaavassa alue määriteltiin yritys- ja kulttuuritoiminnan käyttöön, jossa ei saa olla ympäristöhäiriötä tuot-tavaa toimintaa (merkintä YKTY). Muutosalue
rajattiin käsittämään ns. kolmea pihaa ja se ulot-tui länsirajasta aina rakennukseen n:o 13 asti (rä-jähdysonnettomuudessa tuhoutuneen tilalle ra-kennettu peltihalli). Alueen kaikki tiilirakennuk-set sekä puinen Ruokalarakennus suojeltiin kaa-vassa yleisellä määräyksellä ”ei saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa”. Tätä on myöhem-min Lapualla pyritty tulkitsemaan siten, että lau-takunnan luvalla saisi purkaa, mutta vuoden 2006 huhtikuuhun mennessä vielä ei ole näin käynyt.5 Valtuusto päätti keväällä 1994, että Vanhan Paukun tiloihin sijoitetaan yritys- ja kulttuurikes-kus, mutta käytännössä sinne on pääasiassa si-joittunut kulttuuritoimintoja. Niitä on voitu kau-pungin päätöksillä ja OPM:n rakentamisavustuk-silla saada helpommin aikaan kuin yritystiloja.
Kuva 31. Näkymä Ison Tehtaan alakerrasta, tulevasta kirjastosta ennen korjaustöiden aloittamista 1996.
Kuva 32. Suljettu tehdasalue verkkoaidan takana.
Kuva 33. Elokuvateatteri siirtyi Vanhaan Paukkuun kaikkein ensimmäiseksi jo vuonna 1995. Kuva on otettu Spelien aikaan 2003, jolloin julkisivussa oli tilapäinen opastekyltti.