Erilaisten diskurssien esiin-tulomahdollisuudet

Tutkimukseni alussa oli tapauksen kuvaus ja oma kokemus. Empiirisen haastatteluosuuden tavoitteena oli selvittää, miten kulttuuriympäris-tö muodostui suunnittelun aikana eli miten toi-mijat alkoivat pitää Vanhaa Paukkua kulttuuri-ympäristönä, ja kuinka kulttuuriympäristö on mukana kunnallisessa päätöksenteossa (tämän tapausesimerkin valossa). Kirjallinen lomakeky-Kuva 114. Spelikonsertti Las-keutuvan perhosen alla.

Kulttuurikäsite on laajentu-nut Lapuan Speleissä: omaa musiikkia ja kansanpeli-manneja, irkkumusiikkia, is-kelmiä ja Katri Helenaa, rockia nuorisolle jne.

sely auttoi ryhmittelemään tapauksen toimijoita, jotta oli mahdollista valita kattavasti eri puolia edustavia, eri asemissa olleita henkilöitä haasta-teltavaksi. En tarkoittanut lomakekyselyä tutki-muksen johdanto-osaksi enkä varsinaisesti dis-kurssianalyysin aineistoksi, vaan valitsemaan henkilöt teemahaastatteluihin. Toimijat, jotka muistutuskirjeestä huolimatta eivät kyselyä pa-lauttaneet, ilmaisivat näin, etteivät halua tulla haastateltaviksikaan.

Haastateltaviksi valikoitui lomakekyselyn jälkeen joukko sellaisia avainhenkilöitä, joilla oli joko paljon vaikutusvaltaa mielipiteen muodos-tajina tai päättäjinä, tai jotka selkeästi olivat näh-neet itsensä joko Kulttuurimallin K tai Yritys-mallin Y puoltajina. Kaikkien kolmen erilaisen, Paukku-projektin aikana vallinneen suunnittelu-mallin tai strategian (hyvinvointi-, yrittäjyys- ja kulttuuristrategian) puoltajia piti näkemykseni mukaan myös olla edustettuina haastateltavieni joukossa. Siksi valitsin teemahaastatteluihin hen-kilöitä paitsi eri toimijaryhmistä, myös Paukun alueen suunnittelusta erilaisia näkökantoja edus-taneista ryhmistä, varmistaakseni erilaisten dis-kurssien esiintulot.

Tarkoitukseni oli valmistaa tutkimustilannet-ta siten, että erialaisten niin sanottujen diskur-siivisten muodostelmien eli diskurssien määrit-teleminen lausumajoukoista olisi pätevästi mah-dollista. Foucault’n arkeologisen mallin mukaan lausumajoukon määritteleminen kuuluvaksi yh-teen ja samaan diskursiiviseen muodostelmaan edellyttää, että tunnistetaan sen eri koordinaat-tien tai mahdollisuuden ehtojen väliset suhteet.

Pitäisi pystyä erottelemaan muodostumisen his-torialliset ehdot neljälle sarjalle, jotka ovat ob-jektit, ilmaisumuodot, käsitteet ja strategiat (Fou-cault 2002, 44–78). Objektien esiinnousupinnat ovat paikkoja tai tiloja, joilla tietyt elementit

nou-sevat diskurssin objekteiksi, kuten mm. perhe, välitön sosiaalinen viiteryhmä, työpaikka, taide, kulttuuri tai vaikkapa koko kaupunki kuten La-pua. Ilmaisumuodot tarkoittavat mm. ”puhujan asemaa”, joka sisältää erilaisia kriteerejä puhuji-en kompetpuhuji-ensseille kutpuhuji-en ”institutionaalinpuhuji-en paikka” ja ”subjektin asema”. Institutionaalinen paikka tarkoittaa esimerkiksi kokoushuonetta, la-boratoriota tai englanniksi kirjoitettua kirjaa, josta käsin kompetentti subjekti puhuu. Subjektin ase-ma viittaa kompetentin subjektin asease-maan infor-maatioverkostossa, tässä tapauksessa esimerkiksi viranhaltijana, asiantuntijana, poliitikkona, yrit-täjänä tai kulttuuritoimijana. Jotta tutkimusti-lanne pystyisi tarjoamaan paikan mahdollisim-man monelle diskurssille, yritin varmistaa toi-mijoiden erilaisten roolien kautta objektien esiin-Kuva 115. Lapuan musiikkiopiston kansanmusiikki-yhtye Viuluviikareiden johtaja Matti Mäkelä on aloittanut oman uransa lapsena Kaustisella Järvelän Pikkupelimanneissa.

nousupintojen ja ilmaisumuotojen erilaisuuden.

Käsitteiden ja strategioiden monipuolisesta tar-joumasta ei todennäköisesti olisi huolta diskurs-sianalyysin materiaalissa.

Valitsin haastateltavat mahdollisimman mo-nipuolisia sarjoja edustaviksi, jotta tulisi näky-viin, ettei diskursseja ainakaan ollut edeltä käsin tarjottu, ja niiden esiin saaminen aineistosta pys-tyisi paljastamaan jotakin uutta tutkimukseeni.

Foucault’n alkuperäisen säännön mukaan lausu-mat ryhmitellään diskursiivisiksi muodostelmiksi siten, että yksi ja sama neljän sarjan välinen suh-dejärjestelmä rajaa niiden koordinaatit. Tällöin ei esimerkiksi riitä kahden lausuman sijoittami-seksi samaan muodostelmaan, että ne viittaavat samaan objektiin, vaan myös muiden koordinaat-tien olisi kuuluttava samoihin sarjoihin. Tietty lausuma eli tapahtumien sarja pitää analysoida:

kuka ne esitti, millaisiin objekteihin ne viittaa-vat, millaisia käsitteitä ne sisältävät ja millä ta-voin niitä voi yhdistellä. Tämä on ankara vaati-mus, mutta Foucault itsekin totesi, että on jätet-tävä tilaa myös sellaisille diskursseille, jotka ei-vät ole arkeologisten kriteerien mukaan jäsenty-neitä ja oikeastaan täydellinen diskursiivinen muodostelma on aivan erityinen diskurssityyppi.

Sarjojen muodostaminen ei onnistunut tutkimuk-sessani täsmälleen Foucault’n sääntöjä noudat-taen, vaan olen käyttänyt niitä tarkistuslistan ta-paan ja sitten hyväksynyt diskurssin käsitteen väljempänä kuin tiedon arkeologiassa.

Luvussa 3 on kuvattu viranhaltija–poliitikot–

kulttuuritoimijat–yrittäjät -asetelma, joka takaa ainakin kattavuuden ilmaisumuotojen, lähinnä puhujien aseman, kannalta. Kaaviossa 6.1 ovat haastatteluun valitsemani toimijat luokiteltuina sen strategian tai suunnitteluajatuksen mukaan, jota he itse sanoivat lomakekyselyn mukaan edus-tavansa. Valitsin kutakin suunnittelun tapaa tai

paradigmaa kohti valitsin yhden haastateltavan.

Esitän itseni tutkimuksen tekijänä mukana tässä taulukossa, koska katson suunnittelun aikana edustaneeni hyvinvointiin tähtäävää suunnittelua ja mukana oloni tasapainottaa tutkimuksen läh-tötilannetta. Muissa taulukoissa en toimijoiden kohdalla enää erittele omaa asemaani, vaan se vaikuttaa taustalla. Omaa osuuttani diskurssien muodostumisessa kuvaan vielä tämän luvun lo-pussa ”toisin silmin katsottuna” eli lehtikirjoi-tusten valossa.

Johtavat viranhaltijat esittivät näkemyksen-sä kaupungin politiikasta lähes kaupungin viral-lisesti hyväksyttyjen ohjelmien tai strategioiden mukaisesti. Kaupunginjohtaja Latva-Rasku sanoi kaupungin toimineen 1990-luvulla hyvinvointi-suunnittelun mukaisesti. Nykyinen politiikka oli hänen mukaansa taloudelliseen yrittäjyyteen täh-täävää. Kaupunginjohtaja oli tärkeä haastatelta-va paitsi asemansa vuoksi, myös sen takia, että hän oli juuri tullut virkaan ja muuttanut kau-punkiin muualta 1992. Hän ei kuitenkaan pitäy-tynyt pelkästään virallisessa diskurssissa, vaan puhui vapaasti ja “kollegiaalisestikin” sekä nos-ti esille prosessin merkitystä sitoutumiselle, sekä suunnittelu- että päätöksentekovaiheissa.

“Tästä prosessista – tämä sulle ja mulle tuttu asia tämä pohjoismainen Nordplan-koulutus että – siis kyllähän mä sitä ennenkin – mä opin tuolla sil-loisessa seutukaavaliitossa, siellä johtajana, kos-ka siellä oli tällaista monikultturellista porukkos-kaa – kielellisesti – ja sitten siellä oli eri alojen asi-antuntijoita; siis meillähän ei silloin niillä liitoilla ei ollut paljon päätösvaltaa, mutta – tuota - sel-laista prosessuaalista, kultturellista vaikutusval-taa kuitenkin valtavasti. Ja sitten, kun mä olin siellä Tukholmassa ja mitä siihen nyt sitten kuu-luikin niin silloin mä kyllä opin näitten prosessi-en merkityksprosessi-en – mä oon sprosessi-en sulle sanonu monta kertaa ja sä oot sanonut takaisin – että meillä-hän on nyt sama tausta tässä asiassa – – ”

Kaupunginjohtaja korosti haastattelussa, että poliittinen johto ja erityisesti kaupunginvaltuus-ton puheenjohtaja Erkki Kortesoja tukivat taus-tavoimana esisuunnitteluprojektin käynnistämis-tä. Poliittinen johto ei alussa asettunut kannat-tamaan kumpaakaan suunnitteluvaiheen diskurs-sia (kulttuuri- ja yritysmalli). Keskeinen vaikut-taja Paukku-toimikunnassa oli hallituksen edus-tajana mukana ollut Jaakko Rintala, joka kertoi haastattelussa suhtautuneensa avoimesti kaikkiin ratkaisuihin projektin kuluessa. Kun tein haas-tatteluja 2003, hän oli kaupunginvaltuuston pu-heenjohtaja eli korkein poliittinen johtaja.

Dikotomia, vastakkainasettelu kulttuurikäy-tön ja teollisuus- tai yritysalueeksi kehittämisen välillä saattoi olla esisuunnitteluprosessin kan-nalta hedelmällinen, mutta sen seurauksena kau-punkiin jäi vastakkainasettelu yritysten ja kult-tuurin välille. Niiden välinen jatkuva kilpailu kau-pungin tuesta on ollut ikävä jälkivaikutus. Voi-makkain yritysmallin puolestapuhuja ja taloudel-lisen ajattelun diskurssia esiin tuonut oli yritys-keskuksen johtaja Asko Harju. Keskeisenä

toi-mijana kulttuurin aseman kannalta ja nykyisen kulttuurikeskuksen toiminnassa oli silloinen kult-tuurisihteeri, nykyinen kulttuuritoimenjohtaja Esa Sivonen (vuodesta 2005 Honkimäki). Hänen asemansa ja samoin kulttuurin asema on kaupun-gin organisaatiossa muuttunut paljon vahvem-maksi ja näkyvämmäksi.

Paukku-projektin alkuvaiheessa teologian opiskelija Juha Rintamäki oli vapaa-ajanlauta-kunnan puheenjohtajana. Haastatteluhetkellä hän oli vielä kaupunginvaltuuston jäsen, vaikka hä-nen työpaikkansa jo tuolloin olikin Helsingissä, Opetusministeriössä kulttuuriasiainneuvoksena.

Hän oli mukana valtakunnanpolitiikassa Kokoo-muksen Nuorten liiton puheenjohtajana ja use-amman kerran myös kansanedustajaehdokkaana.

Kulttuuriasioista vastaavan lautakunnan puheen-johtajana hän näyttäytyy haastattelussa kulttuu-rikäytön puolestapuhujana, mutta myös tärkeä-nä yhteyshenkilötärkeä-nä valtiovaltaan ja valtionavus-tuksiin. Haastattelussa osoittautui, ettei hänen diskurssinsa kuitenkaan ole vain kulttuuria suo-siva, vaan hän yhdistää sen hyvinvointiin ja ta-louselämään.

”No jos mä lähen liikkeelle näistä fiiliksistä ja siitä, mikä on kaupungin tämmösen strategisen suunnittelun niinku tämmönen peruslinja niin mä jotenkin koen kyllä – kun tässä on nämä kolme vaihtoehtoa että nämä kaikki niinku liittyy ket-jussa toisiinsa. Mä lähden liikkeelle oikeestaan omassa ajattelussani ja oon lähteny jo pitempään siitä, että mä uskon semmoiseen strategiaan, jos-sa jos-satjos-sataan erittäin paljon kulttuurin vetovoiman parantumiseen. Koska mä koen, että jos on hen-kistä kapasiteettiä ja on innovaatioita ja on ym-päristöä, jossa niinku ajattelulle ei paljon asete-ta rajoja ja on virikkeitä, jolla sä sitä ajatteluas niinkun voit kehittää – niin se on mun mielestä niin kun erittäin tärkeää myöskin tällaisen yri-tyselämän kasvupotentiaalin pohjalle — ” Veli Sipilä oli aiemmin mukana päätöksen-teossa valtuuston jäsenenä, mutta haastattelun aikaan hän oli kulttuuritoimija ja järjestöaktiivi.

Hyvinvointiin tähtäävän suunnittelun kannattajat

-valtuutettu ja perusturvan viranhaltija -kaupunginjohtaja

-kaupunginarkkitehti/ tutkimuksen tekijä

Kulttuurisen suunnittelun kannattajat -kulttuuritoimenjohtaja

-näyttelijäyhdistyksen puheenjohtaja -vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtaja, opetusministeriön kulttuuriasiainneuvos

Markkinalähtöisen suunnittelun kan-nattajat

-valtuuston puheenjohtaja

-yrityskeskuksen johtaja (elinkeinoasia-mies)

-yhteyspäällikkö (matkailusihteeri) Kaavio 6.1. Haastatteluun valitut ja suunnittelun strategiat.

Valtuutettu Ulla Palojoki työskenteli terveyden-hoitajana peruspalvelujen alalla (aiemmin sosi-aali- ja terveystoimi) ja edusti haastateltavissa hy-vinvointistrategian puoltajia. Lisäksi hän oli suunnitteluprosessissa mukana teknisen lauta-kunnan sekä varsinaisen suunnittelutoimilauta-kunnan jäsenenä, kun kirjastoa ja opistoja ryhdyttiin val-tuuston päätösten jälkeen suunnittelemaan van-halle tehdasalueelle.

Kaupungin markkinointi nousi esiin tutki-mussuunnitelmassani imagomerkitysten vuoksi, ja kaupungin yhteyspäällikkö Mervi Mikkolaa va-likoitui haastateltavaksi. Hän oli aiemmin ollut matkailusihteeri, mutta haastatteluhetkellä vas-tuussa kaupungin ulkoisesta viestinnästä ja mark-kinoinnista. Hän ei omien sanojensa mukaan ol-lut merkittävästi mukana Paukku-projektissa, mutta kyllä hän osallistui mm. seminaareihin.

Hän, kuten lähes kaikki muutkin haastateltavat

oli nyt eri asemassa kuin kymmenen vuotta sit-ten.

Esittelin toimijat yllä nimettyinä, mutta kaa-viossa 6.2 heidät on nimetty kirjaimella pää-roolinsa mukaisesti, eli mukana on neljä viran-haltijaa (V1, V2, V3 ja V4) sekä neljä luottamus-henkilöä (P1, P2, P3 ja P4). Lisäksi taulukossa on ilmoitettu toimijan asema Paukku-projektin alussa 1993 sekä tutkimuksen kirjoittamisen ajan-kohtana (haastattelut 2002–2003, analyysi 2004–

2005).

6.5 Reflektio tutkijan omaan