Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
LILLI AINI ROKKONEN
Prekaari äitiys
Prekaari äitiys
Kertomuksia palkkatyön reunamilta
Lilli Aini Rokkonen
Prekaari äitiys
Kertomuksia palkkatyön reunamilta
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 235
University of Eastern Finland Joensuu
2020
Grano Oy Jyväskylä, 2020
Sarjan vastaava toimittaja: Markus Mättö Sarjan toimittaja: Anna Karttunen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-3618-9 (print/nid.) ISBN: 978-952-61-3619-6 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Tekijän osoite: Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto JOENSUU
SUOMI
Tohtoriohjelma: Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten tohtori- ohjelma (SCE)
Ohjaajat: Professori Eeva Jokinen Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto JOENSUU
SUOMI
Professori Jaana Vuori Humanistinen osasto Itä-Suomen yliopisto JOENSUU
SUOMI
Esitarkastajat: Dosentti Hanna-Mari Ikonen
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto
JYVÄSKYLÄ SUOMI
Dosentti Eija Sevón Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto JYVÄSKYLÄ
SUOMI
Vastaväittäjä: Hanna-Mari Ikonen
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto
JYVÄSKYLÄ SUOMI
Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.
Minna Canth
Rokkonen, Lilli Aini
Precarious motherhood: narratives from the fringes of paid labour Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 235 ISBN: 978-952-61-3618-9 (print)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3619-6 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
This study approaches intensified modern motherhood and fragile working life through forms of narrative of these. The study asks what makes modern motherhood precarious? The processes and mechanisms that make modern motherhood precarious are analysed through empirical data.
The relationship between precarisation and motherhood is the theoretical starting point of the study. Precarisation is understood in this study according to a broad thesis, where the fragility of work and the insecurity of life are seen as not only affecting those in the worst socioeconomic positions, but, according to the broad precarisation thesis, as a contemporary diagnosis affecting virtually everyone, but at different intensities.
The research material consists of feminist solidarity in-depth interviews with 13 women, which are analysed through narrative research methods.
All interviewees have children under school age in their family. The women are between the ages of 22 and 42 and have one to more than five children in their family. The precarisation of these women arises from the fact that they are situated on the margins of traditional full-time, permanent paid work, or stable paid work that corresponds to their education and training. The labour market status can be precarious in creative industries and in nursing, as well as in specialist work, and the form of the work
may be entrepreneurship, paid work or combined study and home care for children. Based on a broad concept of precarisation, the uncertainty of life’s frameworks is examined, in particular, from the perspective of a fragile welfare state. How do changes in work and motherhood affect mothers in various atypical labour market positions? In many precarisation mechanisms, the motion is bidirectional. For example, the lack of working hours can mean both increased freedom and autonomy in everyday life, as well as new ways of self-deprivation and burnout.
Motherhood is already precarious in itself, because giving birth, caring for a new person, raising them and taking care of their safety increases the fragility of life. Due to the gender roles that still exist, mothers also take responsibility for these life events with their entire personalities. Modern motherhood has been described as being intensified, but mothers also speak out against an intensified motherhood culture, which may be due to the Finnish motherhood culture, which emphasises maternal care, but also the mothers’ financial independence and the importance of their own time for coping.
Women are subject to conflicting and value-laden expectations, which are also easily internalised as their own expectations. The new ideals of motherhood emphasise a successful career, a successful motherhood, and, increasingly, also happiness. The cultural narrative glorifying super femininity at the intersection of intense motherhood and demanding working life invites, and even provokes, women to tell counter-narratives of wanting to forget for a moment the pressures of both work and
motherhood and opt out of the motherhood narrative of traditional work.
Functioning on the fringes of paid work places family relationships under negotiation. Traditional gendered family positions and the division of care responsibilities need to be renegotiated in families with unusual working hours or places. These can provide possibilities for gender ruptures, but also further solidify them.
When faced with injustices in working life, few choose to fight for their rights. Instead, women seem to have adopted a psychological narrative in which the fault is in the individual, rather than in the structures.
Burdensome feelings of difficulties in finding employment and burnout
due to excessive work pressure are explained by one’s own sensitivity, naivety, or kindness. Ethical, ecological and aesthetic elements are often found in the working life narratives of women. Women perceive their work to be more meaningful and multidimensional than mere economic income and also strive to function in the labour market in accordance with their own values. The development of one’s own individual skills is seen as an even more important security in the labour market than a permanent employment relationship. However, safe and long-lasting work is still valued and, especially during the infant phase, continuity is often needed more than challenges. Indeed, injustices seem to hit hardest on expectant mothers, who face unfair dismissals and exclusion from the work community.
Specific everyday situations and narrative points where the precarisati- on of motherhood becomes apparent include fragile negotiating positions in both families and work, unfair and rapidly changing financial situations, choices between day care and home care, and the simultaneous fragility and intensity of the daily life of mothers. Modern motherhood is ultimately made precarious by the sum of many things. Motherhood places women in a precarious position, simply because the responsibility for young children is gendered as it is for mothers themselves, and also, statistically speaking, the labour market positions of women are more fragile than for men. The fragile structures of the welfare state no longer guarantee women stable places for narratives, but instead fragile labour market positions and atypi- cal jobs place women, as it were, on the threshold of the home, where they constantly have to reflect on the meaning of work compared to staying home in a culture of intense motherhood.
Keywords: motherhood, precarisation, working life, broad precarisation thesis, feminist solidarity in-depth interviews, atypical work
Rokkonen, Lilli Aini
Prekaari äitiys. Kertomuksia palkkatyön reunamilta Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 235 ISBN: 978-952-61-3618-9 (nid.)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3619-6 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Tämä tutkimus lähestyy intensivoitunutta nykyäitiyttä ja haurastunutta työelämää näiden kerronnallistamisen muotojen kautta. Tutkimuksessa kysytään, mikä tekee nykyäitiydestä prekaaria? Niitä prosesseja ja meka- nismeja, jotka tekevät nykyäitiydestä prekaaria analysoidaan empiirisellä aineistolla.
Prekarisaation ja äitiyden suhde on tutkimuksen teoreettinen lähtökoh- ta. Prekarisaatio ymmärretään tässä tutkimuksessa laajan teesin mukai- sesti, jolloin työn haurastumisen ja elämän epävarmistumisen ei nähdä koskettavan vain kaikista huonoimmassa sosio-ekonomisessa asemassa olevia, vaan laajan prekarisaatioteesin mukaisesti aikalaisdiagnoosina kos- kettaen käytännössä kaikkia, mutta eri intensiteeteillä.
Tutkimuksen aineisto muodostuu 13 naisen feministisistä solidaarisista syvähaastatteluista, joita analysoidaan narratiivisen tutkimuksen menetel- min. Kaikilla haastatelluilla on perheessään alle kouluikäisiä lapsia. Naiset ovat iältään 22–42-vuotiaita ja heillä on perheessään yhdestä yli viiteen lasta. Näiden naisten prekaarius syntyy siitä, että he sijoittuvat perintei- sen kokoaikaisen, koulutusta vastaavan, pysyvän palkkatyön eli vakaan palkkatyön reunamille. Työmarkkina-asema voi olla prekaari niin luovilla aloilla, hoivatyössä, kuin asiantuntijatyössäkin, ja työn muoto voi olla yrit- täjyys, palkkatyö tai näihin yhdistyvä opiskelu ja lasten kotihoito. Laajaan
prekarisaatiokäsitykseen nojautuen tarkastellaan elämän kehysten epävar- mistumista erityisesti haurastuvan hyvinvointivaltion näkökulmasta. Miten työn ja äitiyden muutokset koskettavat erilaisissa epätyypillisissä työmark- kina-asemissa olevia äitejä? Monissa prekarisaation mekanismeissa liike on kahdensuuntaista. Esimerkiksi työaikojen puuttuminen voi tarkoittaa arkielämässä niin lisääntynyttä vapautta ja autonomiaa kuin uusia itseriis- ton tapoja ja työuupumusta.
Äitiys on jo itsessään prekaaria, koska synnyttäminen, uuden ihmi- sen hoitaminen, kasvattaminen ja tämän turvallisuudesta huolehtiminen tekevät elämästä hauraan. Johtuen yhä elävistä sukupuolirooleista, äidit myös asettuvat koko persoonallaan vastuuseen näistä elämäntapahtumis- ta. Nykyäitiyttä on kuvattu intensivoituneeksi, mutta äidit myös puhuvat intensivoitunutta äitiyskulttuuria vastaan, mikä voi johtua suomalaisesta äitiyskulttuurista, joka korostaa äidinhoivaa, mutta myös äitien taloudellis- ta itsenäisyyttä ja oman ajan merkitystä jaksamiselle.
Naisiin kohdistuu ristiriitaisia ja arvolatautuneita odotuksia, jotka myös sisäistyvät helposti naisten omiksi odotuksiksi. Äitiyden uudet ideaalit korostavat menestyksekästä uraa, onnistunutta äitiyttä ja yhä enemmän myös onnellisuutta. Intensiivisen äitiyden ja vaativan työelämän kohtaus- pisteessä muodostuva supernaiseutta ihannoiva kulttuurinen kertomus kutsuu, ja jopa provosoi naisia kertomaan vastatarinoita halusta unohtaa hetkeksi sekä työn että äitiyden tuomat paineet ja jättäytyä perinteisen työn sävyttämän äitiyskerronnan ulkopuolelle.
Palkkatyön reunamilla toimiminen asettaa perhesuhteet neuvottelun alle. Perinteiset sukupuolittuneet perheasemat ja hoivavastuiden jaot täy- tyy neuvotella uudelleen epätavallisten työaikojen tai -paikkojen perheissä.
Nämä voivat tarjota sukupuolijärjestyksen murtumisen paikkoja, mutta myös jähmettää niitä entisestään.
Kohdatessaan epäoikeudenmukaisuuksia työelämässä harvat lähte- vät taistelemaan oikeuksistaan. Sen sijaan naiset näyttävät omaksuneen psykologisen narratiivin, jossa vika on yksilössä ennemmin kuin raken- teissa. Vaikeita tunteita työllistymisen vaikeuksista ja uupumisesta liian työpaineen alle selitetään omalla herkkyydellä, naiiviudella tai kiltteydellä.
Naisten työelämäkerronnasta löytyy usein eettisiä, ekologisia ja esteettisiä
elementtejä. Naiset kokevat työnsä pelkkää taloudellista tuloa merkityksel- lisemmäksi ja moniulotteisemmaksi ja pyrkivät toimimaan myös työmarkki- noilla omien arvojensa mukaisesti. Oman yksilöllisen osaamisen kehittämi- sen nähdään olevan jopa tärkeämpi turva työmarkkinoilla kuin vakituinen työsuhde. Turvallisia ja pitkäkestoisia töitä arvostetaan kuitenkin edelleen ja etenkin pikkulapsivaiheessa jatkuvuutta kaivataan usein enemmän haas- teiden sijaan. Epäoikeudenmukaisuudet näyttävätkin tärähtävän kovimmin juuri lasta odottaviin äiteihin, jotka kohtaavat epäreiluja irtisanomisia ja ulossulkemista työyhteisöstä.
Konkreettisia arkipäivän tilanteita ja kerronnan kohtia, joissa äitiyden prekaarisuus tulee näkyväksi ovat hauraat neuvotteluasemat niin perheis- sä kuin työssä, epäreilut ja nopeasti vaihtelevat taloudelliset tilanteet, päi- vähoidon ja kotihoidon väliset valinnat ja äitien arjen yhtäaikainen hauraus ja intensiivisyys. Nykyäitiydestä tekee prekaaria lopulta monen asian sum- ma. Äitiys asettaa naisen prekaariin asemaan jo siksi, että vastuu pienistä lapsista sukupuolittuu kuin itsestään äideille ja myös tilastollisesti tarkas- teltuna naisten työmarkkina-asemat ovat miehiä hauraampia. Hyvinvointi- valtion haurastuvat rakenteet eivät takaa enää naisille vakaita kertomisen paikkoja, vaan hauraat työmarkkina-asemat ja epätyypilliset työt asettavat naiset ikään kuin kodin kynnykselle, jossa he joutuvat jatkuvasti pohtimaan työn mielekkyyttä verrattuna kotiin jäämiseen intensiivisen äitiyden sävyt- tämässä kulttuurissa.
Asiasanat: äitiys, prekarisaatio, työelämä, laaja prekarisaatioteesi, feministinen solidaarinen syvähaastattelu, epätyypillinen työ
Esipuhe
Ohjaajani Eeva Jokinen ja Jaana Vuori, teidän rautaiseen ammattitaitoon olen voinut aina luottaa. Olette ohjanneet väitöskirjatyötäni kannustaen, haastaen ja eteenpäin puskien, vaikka en ole varmasti ollut helpoin ohjatta- va. Tuhannet kiitokset!
Kiitos Hanna-Mari Ikonen ja Eija Sevón harvinaisen huolellisista, kriittisis- tä ja kannustavista esitarkastuslaunnoista. Nostitte esiin aivan uusia seik- koja ja keskusteluja, joita en olisi tullut itse ajatelleeksi. Kiitos Hanna-Mari Ikoselle myös vastaväittäjäksi lupautumisesta.
Tutkimukseni ovat mahdollistaneet taloudellisesti Olvi-säätiö, Suomen kulttuurirahaston keskusrahasto, Suomen kulttuurirahaston maakunta- rahasto ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos. Kiitos luotta- muksesta!
Yhteiskuntatieteiden laitos on erityislaatuinen paikka työskennellä.
Koen aina oloni turvalliseksi ja iloiseksi kun saan työskennellä kanssanne!
Kiitos erityisesti Laura Mankki, Iiris Lehto, Anni Rannikko ja Ville Pöysä. On huojentavaa työskennellä käytävällä, jossa tiedän, että voin koska tahansa painaa nenäni työhuoneenne lasioveen ja avaatte varmasti. Lauralle kii- tos myös siitä, että elämäämme sulostuttaa nyt ystäväkoira Lissu! Helena Hirvoselle erityiskiitos mukavasta yhteistyöstä toimitus- ja opetustyössä!
Kiitos Pirjo Pöllänen mentoroinnista ja hyvistä neuvoista. Peruna kerrallaan isotkin asiat, kuten väitöskirja tulevat tehdyiksi! Kiitos myös hallintohenki- lökunnasta amanuenssi Minna Paroselle ja sihteeri Kaarina Huotilaiselle.
Anteeksi jos olen aiheuttanut teille työtä, vaivaa ja harmaita hiuksia!
Kiitos hyvistä keskusteluista konferensseissa ja niiden ulkopuolella äitiystutkijat Tiina Sihto, Armi Mustosmäki ja Jenny Säilävaara. Kiitos Aino Tormulainen, Salli Anttonen ja Juhana Venäläinen vertaistuesta tutkijuudes- sa ja hengen ravinnosta, mutta myös fyysisestä ravinnosta gastronomian syövereissä! Kiitos Kulttuuristen ja sosiaalisten kohtaamisten tohtoriohjel- man jäsenet ja Joensuun tutkijanaiset ry kollegiaalisesta tuesta, kirjoituspäi- vistä ja hyvistä keskusteluista.
Henna Middeke ja Hanne Kokko, kiitos ikuisuusystävyydestänne ja yhtei- sistä seikkailuistamme. Olette aina tukenani ja olette saaneet unohtamaan tutkimuksen teon tarpeellisina hetkinä. Uskallan tehdä mitä vain, kun tiedän, että kannustatte minua aina eteenpäin ja kömmähdellessäni saan aina itkeä teidän olkapäitänne vasten. Olette rakkaita! Et Liliana Candeias, ma chére amie. Merci pour tout!
Kiitos vanhemmilleni Tertulle ja Tuomolle kaikesta varauksettomasta tuesta. Kiitos myös muille lapsieni isovanhemmille, joita on enemmän kuin biologisesti on mahdollista. Eeva, Risto, Marjatta ja Tapio, hoidatte kaikki lapsiani rakkaudella ja tämän vuoksi olen saanut keskittyä rauhassa myös väitöskirjatyöhöni. Kiitos myös lasteni isälle Pasille toimivasta kumppa- nuusvanhemmuudesta ja tuesta. Suuret kiitokset rakkaat poikaset Eemil ja Lauri, että uskallatte olla omia itsejänne, saatte minut nauramaan joka päivä ja autatte tietoteknisissä ongelmissani.
Lopuksi suurin kiitos kaikille haastateltavilleni valtavasta luottamuksesta.
Ilman teitä ei olisi tätä väitöskirjaa. Teidän kertomuksenne ovat tämän tutki- muksen kantava voima ja rikkaus. Kiitos lämpimistä kohtaamisistamme!
Sateisena syysaamuna Joensuussa 13.10.2020 Lilli Aini Rokkonen
Sisällys
ABSTRACT ... 9
TIIVISTELMÄ ... 13
Esipuhe ... 17
1 Johdanto ja tutkimuskysymykset ... 23
2 Intensivoitunut äitiys ... 29
2.1 Sosiokulttuurinen ymmärrys äitiydestä ... 29
2.2 Äitiyden uusia ideaaleja ... 32
3 Uusi työ ja prekarisaatiokeskustelu ... 40
3.1 Työn muutos ... 40
3.2 Laaja prekarisaatioteesi ... 45
3.3 Prekaarit tunteet ... 52
4 Äidit työmarkkinoilla ... 57
4.1 Naisystävällinen hyvinvointivaltio?... 57
4.2 Naiset koulutuksessa ja työmarkkinoilla ... 59
4.3 Palkkatyöäitiydestä prekaariin äitiyteen ... 65
5 Aineisto ja menetelmälliset valinnat ... 72
5.1 Haastatteluaineisto ... 72
5.2 Feministinen syvähaastattelu ... 76
5.2.1 Feministisen tutkimusotteen kysymyksiä ... 79
5.2.2 Kerronnallisuus syvähaastattelussa ... 87
5.3 Kerronnallisen aineiston analyysi ... 89
5.3.1 Analyysiprosessi ... 93
5.3.2 Kulttuuriset mallitarinat ja vastatarinat ... 96
5.3.3 Mediaotteet ja kenttäpäiväkirja analyysin tukena ...100
6 Äitiyden kertomukset ... 103
6.1 Äidiksi tulon tarinat ...104
6.1.1 Talouden logiikka ...105
6.1.2 Ennustamattomuuden mystiikka ...110
6.1.3 Yllättävä raskaus ...112
6.2 Intensivoituva äitiys ...116 6.2.1 Tietoisesti eri tavalla äiti ...117 6.2.2 Kotirouvafantasia ...122 6.2.3 Haastava äitiys ...126 6.3 Äitien läheissuhteet ...132 6.3.1 Yhteisöllisyys ja yksinäisyys ...133 6.3.2 Äitien äidit ...137 6.3.3 Neuvotteluja vanhemmuudesta ...142 7 Haurastuvan työn kertomukset ... 154 7.1 Perheellisenä opiskelemassa ...154 7.1.2 Realistinen optimismi ...156 7.1.3 Mihin minusta on? ...158 7.1.4 Opinnot, jotka eivät työllistäneetkään ...162 7.1.5 Elinikäisiä oppijoita ...168 7.2 Uuden työn kerronnallistaminen ...171 7.2.1 Luova työ ...172 7.2.2 Yrittäjyyspuhe ...182 7.2.3 Kertomuksia hoivasta ...194 7.3 Hankaluuksia ja konflikteja ...205 7.3.1 Itsensä toteuttamista vai turvallisia töitä? ...207 7.3.2 Työssä koetut vääryydet ...212 7.3.3 Uupumus ...222 8 Kertomusten yhteiskuntapoliittiset kehykset ... 232 8.1 Perheiden liikkuvuuden reunaehdot ...232 8.2 Äitien taloudellinen tilanne ...238 8.3 Kysymys lastenhoidon ratkaisuista ...246 8.3.1 Kotihoito valintana ja pakkona ...247 8.3.2 Luottamus varhaiskasvatukseen ...250 8.4 Elämisen rytmit, rajat ja aika ...254 8.4.1 Ennustamattomuus aikuisena ...255 8.4.2 Epätahtisten rytmien normalisointi ...260 8.4.3 Työn ja kodin rajan uudelleenneuvottelu ...269
9 Yhteenveto ... 275 9.1 Tutkimuksen metodologiset ja eettiset ratkaisut ...275 9.2 Muuttuvia äitiydestä kertomisen tapoja ...277 9.3 Haurastuva työ tuottaa yksilöllistyneitä kerronnan tapoja ...279 9.4 Prekaari äitiys ...283 LÄHTEET ... 289 LIITTEET ... 319
1 Johdanto ja tutkimuskysymykset
Tämä tutkimus kertoo äitiydestä ja työelämästä 2010-luvun Suomessa.
Olen syvähaastatellut 13 alle kouluikäisten lasten äitiä, jotka edustavat hiljalleen, mutta jatkuvasti kasvavaa työikäisten joukkoa, joka toimii vakaan palkkatyön reunamilla yrittäen, työllistäen itsensä, opiskellen uutta am- mattia, tehden keikkoja ja pätkätöitä. Työelämän tarkastelun rinnalle olen valinnut äitiyden kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on metodologinen.
Äidiksi tuleminen koetaan usein pysähtymisen hetkenä, joka suorastaan kutsuu reflektoimaan elämän arvoja ja valintoja myös työelämässä (Rokko- nen 2015; Miller 2005). Samoja pohdintoja kutsuu myös nykyinen innovatii- visuutta ja innostuneisuutta ja hellivä ja toisaalta yhä useammin uuvuttava työelämä. Toinen syy epävarman työn ja äitiyden keskustelujen yhdistämi- selle on sosiaalipoliittinen. Yhteiskunnan turvaverkot on asetettu vakituisen ja kokoaikaisen palkkatyön varaan ja sitä varten, joten näiden horjuminen kiinnittyy myös perheisiin.
Vaikka suomalaista hyvinvointivaltiota pidetään kansainvälisesti ta- sa-arvon mallimaana, sen yhteiskunnallista kehitystä ovat leimanneet jo 1990-luvun lamasta lähtien etenkin lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset ja säästötoimenpiteet, jotka kiihtyivät vuosien 2007–2008 finanssikriisin aikana ja jotka vaikuttavat edelleen lapsiperheiden hyvinvointiin (Lindberg, Autto & Nygård 2019; Salmi & Närvi 2017). Viime vuosina sosiaali- ja per- hepolitiikassa on nähty päätöksiä ja päätösten purkamisia, kuten työttö- myysturvan aktiivimallin käyttöönotto ja subjektiivisen päivähoito-oikeu- den lakkauttaminen, mitkä ovat vaikuttaneet monien perheiden arkeen ja taloudelliseen tilanteeseen. Tällaisen politiikan myötä on vakiinnutettu epävarmuutta ja epätasa-arvoa työmarkkinoille, mikä koskettaa erityises- ti vakaan palkkatyön ulkopuolella työskenteleviä ja perheitä (Suoranta &
Leinikki 2018, 10). Joidenkin perhepoliittisten päätösten tekeminen on kui- tenkin hyvin hidasta. Esimerkiksi perhevapaajärjestelmä on vanhentunut, eikä se pysty ottamaan ajantasaisesti huomioon työelämän muuttumista ja perheiden moninaistumista (Salmi & Närvi 2017). Tällä tutkimuksella pyrin tuomaan esille arkea, jossa pienten lasten äidit tekevät elämästä
yhä elettävää: neuvotteluja perheissä, ajatuksia äitiydestä ja naiseudesta, onnistumisia ja kamppailuja työssä. Tuomalla naisten arkisen kerronnan yhteiskuntapoliittiseen kontekstiin juurrutan tämän tutkimuksen feministi- sen tutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan tutkimuskentille.
Ajatus tästä tutkimuksesta lähti työstäessämme Prekarisaatio ja affekti -kirjaa (Jokinen & Venäläinen 2015). Lähdimme työryhmässämme liikkeel- le ajatuksesta, että prekarisaatio on muutakin kuin palkkatyöinstituution lohkeilua; elämän yleinen epävarmistuminen koskettaa kaikkia ihmisiä, mutta naisia enemmän kuin miehiä, palkkatyön ulkopuolella olevia enem- män kuin työssä olevia, maahanmuuttajia enemmän kuin kantasuomalai- sia. Heräsi kysymys, mitä tekemistä prekarisaatiokeskusteluilla on tämän päivän äitiyden kanssa ja kuinka sitä voisi parhaiten tutkia. Prekarisaation ja äitiyden suhde on tutkimukseni teoreettinen lähtökohta ja samalla lop- putulos. Empiirisellä aineistollani analysoin niitä prosesseja ja mekanisme- ja, jotka tekevät nykyäitiydestä prekaaria. Haluan alleviivata, että en käsitä prekarisaation koskettavan vain kaikista huonoimmassa sosio-ekonomi- sessa asemassa olevia. Sen sijaan ymmärrän sen laajan prekarisaatioteesin mukaisesti aikalaisdiagnoosina. Kyse on elämän käyttöliittymästä, tavasta tehdä elämästä elettävää epävarmuuden sävyttämässä maailmassa (jossa me kaikki elämme). Tämän tutkimuksen kertojat, kuten haastattelemiani naisia kutsun, eivät siis kaikki ole jotenkin erityisen hauraassa työmarkki- na-asemassa, vaan edustavat melko heterogeenista joukkoa Suomessa asuvia pienten lasten äitejä.
Näiden naisten prekaarius syntyy siitä, että he sijaitsevat perinteisen kokoaikaisen, koulutusta vastaavan, pysyvän palkkatyön eli vakaan palkka- työn reunamilla. Työmarkkina-asema voi olla prekaari niin luovilla aloilla, hoivatyössä, kuin asiantuntijatyössäkin, ja työn muoto voi olla yrittäjyys, palkkatyö tai näihin yhdistyvä opiskelu ja lasten kotihoito. Tähän laajaan prekarisaatiokäsitykseen nojautuen tarkastelen elämän kehysten epävar- mistumista. Miten se koskettaa erilaisissa epätyypillisissä työmarkkina-ase- missa olevia äitejä? Tällä valinnalla haluan tuoda esille, että prekarisaatio yleisen elämän ennustettavuuden haurastumisen merkityksessä koskettaa käytännössä kaikkia, mutta erilaisilla intensiteeteillä. Monissa prekari- saation mekanismeissa liike on kahdensuuntaista. Esimerkiksi työaikojen
puuttuminen voi tarkoittaa arkielämässä niin lisääntynyttä vapautta ja autonomiaa kuin uusia itseriiston tapoja ja työuupumusta.
Kiinnitän työstä puhuessani huomiota myös uuden työn keskusteluihin.
Uudella työllä tarkoitetaan työkulttuurin muutosta individualistisemmaksi, epävakaammaksi ja rajoiltaan hauraammaksi (Julkunen 2000). Siitä, onko työ huonontunut, eivät työelämäntutkijat ole yksimielisiä (Siltala 2007;
Pyöriä 2017). Joitakin esimerkiksi rajoiltaan haurastunut työ palvelee oikein hyvin, onhan yhä useampia töitä mahdollista tehdä kannettava tietokone mukana ja pienten lasten vanhemmille tämä avaa mahdollisuuksia tehdä työtä myös kotoa käsin. Toisille työn muutokset tuottavat lisää epävar- muutta elämään ja esimerkikiksi työtä tehostaviksi tarkoitetut muutokset työorganisaatiossa aiheuttavat vain ylimääräistä työtä. Yksimielisiä edellä mainitutkin työn tutkijat ovat siitä, että ay-liikkeet ovat menettäneet osin voimaansa, tutkinnot kokeneet inflaatiota ja vuokra-, keikka ja pätkätyöt muodostavat jatkuvasti kasvavan villin viidakon, jossa työlainsäädäntöjä kierretään. Olen samaa mieltä Katariina Mäkisen (2020, 166) kanssa siitä, ettei perhettä ja vanhemmuutta voida lähestyä ikään kuin ne olisivat uuden työn näkökulmasta ulkopuolisia tai erillisiä teoreettisia keskusteluja, vaan uusi työ kyseenalaistaa käsityksen perheestä ja työstä toisilleen vastakkaisi- na elämänalueina.
Esitän, että nykyäitiys on prekaaria, eli haurasta ja muiden armoilla ole- vaa, mutta se on myös intensivoitunutta. Intensivoitunut äitiys on äitiys- tutkijoiden havaitsema länsimaissa hallitseva kulttuurinen koodisto, joka määrittää pienen lapsen parhaaksi sellaisen äidinhoivan, joka on emotio- naalisesti ja fyysisesti läsnäolevaa, riskitietoista ja vaatii sekä taloudellisia että ajallisia resursseja. Sen, kuinka hyvin äiti pystyy vastaamaan näihin odotuksiin, nähdään määrittävän deterministisesti lapsen tulevaisuutta: tä- män terveyttä, kehitystä ja mahdollisuuksia elämässään. Äitiydelle asetetut odotukset ovat näin ollen korkeampia kuin koskaan ennen. Koska erilaiset yhteiskunnassa naisille asetetut odotukset, kuten työntekijän tai puolison rooleihin kohdistuvat vaateet ovat ristiriidassa intensiivisen äitiyden kans- sa, voi tämä ristipaine aiheuttaa naisille väsymistä ja syyllisyyden tunteita.
(Hays 1996; Thurer 1994.) On myös huomattu, että intensiivisen äitiyden tiukka moraalikoodisto kaventaa äitiystarinan kerronnan mahdollisuuksia
(Hays 1996; Choi, Henshaw, Baker & Tree 2005), mikä kutsuu tutkimaan nykyäitiyttä kertomuksina ja kysymään, onko olemassa muunlaisia tapoja kertoa äitiydestä. Intensivoitunut äitiys on se pohjavire ja kulttuurinen ker- tomus, jota vasten haastattelemieni naisten kokemuksia analysoin.
Tähän tutkimukseen osallistuneet naiset kertovat elämäntarinansa äi- tiyden ja työn näkökulmasta. Heidän toimeentulonsa muodostuu monesti erilaisista silpputöistä ja projektit limittyvät toistensa päälle. Töitä voi olla liikaa ja seuraavassa hetkessä niitä ei ole ollenkaan. Tehdään nollasopi- muksia, jotka eivät elätä, keikkatöitä, jotka eivät mahdollista tulevaisuuden suunnittelua seuraavaa keikkaa pidemmälle ja uudelleenkouluttaudutaan, kun hankittu ammatti ei yrityksistä huolimatta työllistänytkään. Nais- ten työmarkkina-asemat ovat nopeasti muuttuvia ja usein päällekkäisiä.
Kertoja voi olla yhtä aikaa esimerkiksi opiskelija, yrittäjä ja kotiäiti. Ei ole ihme, että tilastollisten työelämätutkimusten on joskus hankalaa tavoittaa pysyvän palkkatyön ulkopuolella olevien naisten todellisuutta (Nikkanen, Järvensivu & Syrjä 2014, 153). Näistä uusista työn tekemisen muodoista ei voida enää puhua vanhoin termein. Työ ja perhe eivät yhteensovitu, vaan niitä ennemminkin yritetään pitää erillään ja pätkätöistä kotiin jäänyt ei voi noin vaan palata työhön äitiysloman jälkeen. Paikoilleen ei myöskään kan- nata jäädä, sen enempää maantieteellisesti kuin ammatillisestikaan, koska tulevaisuus on aina epävarmaa. Tässä tutkimuksessa pyrin kertomukselli- sen näkökulman avulla sanoittamaan työelämän muutosta ja nykyäitiyttä ja tuoda osaltani uusia näkökulmia näistä käytävään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun.
Pääkysymykseni, johon pyrin tässä tutkimuksessa vastaamaan, on teo- reettinen.
Mikä tekee nykyäitiydestä prekaaria?
Pääkysymykselläni on seuraavat kolme alakysymystä, joilla hahmotan prekaaria äitiyttä tutkimuksen eri alaluvuissa.
Miten ja mitä palkkatyön reunamilla olevat naiset kertovat äitiydestä?
Miten ja mitä he kertovat opinnoistaan ja töistään?
Mitä ovat ne konkreettiset arkipäivän tilanteet ja kerronnan kohdat, jois- sa äitiyden prekaarisuus tulee näkyväksi?
Vastatakseni melko laajaan tutkimuskysymykseeni, mikä tekee nykyäitiy- destä prekaaria lähestyn tutkimusongelmaa menetelmällisesti kysymällä, miten ja mitä äidit kertovat. Tulkitsen äitiyden, työn ja näiden kehyksien kertomuksista kerronnan tapaa, sävyjä ja kronologista juonta, kulttuurisia mallitarinoita ja etenkin niiden vastatarinoita. Näillä tulkinnoilla pyrin paitsi vastaamaan kysymykseeni siitä, miten kerrotaan, mutta ne auttavat ennen kaikkea vastaamaan tärkeimpään tutkimuskysymykseeni, eli mikä tekee ny- kyäitiydestä prekaaria. Tällä tavoin pyrin hahmottamaan prekaarin äitiyden käsitettä erityisesti suomalaisessa kontekstissa.
Laajassa prekarisaatiokäsityksessä tunnerakenteiden muutos ymmärre- tään keskeisenä prekarisaation piirteenä. Kysyessäni, kuinka äitiydestä ja työstä kerrotaan, kiinnitän erityistä huomiota kerronnallisen aineiston tun- nesävyjen luentaan. Katson tutkimuksessani haastateltavieni kertomuksia kysyen, millaisia tunteita prekaari elämä herättää ja millaisin tunnesävyin (Virno 2006, 98) elämästä kerrotaan. Tunteiden tarkastelu on osa jokais- ta kolmea tutkimuskysymyksen alakysymystä. Kun kysyn, miten naiset kertovat äitiydestä ja työstä, tarkastelen sitä, mitä kerrotaan, mutta myös niitä tunnesävyjä, joilla kerrotaan. Kysyessäni, mitä ovat ne konkreettiset arkipäivän tilanteet ja kerronnan kohdat, joissa äitiyden prekaarisuus tulee näkyväksi, en nosta esiin ainoastaan materiaalisia seikkoja, kuten toimeen- tulon pienuutta, vaan myös niitä tunteita, joita esimerkiksi minimituloilla eläminen nostaa esille. Tunteet kiinnittyvät nimenomaisesti prekaarin elämän kerrontaan ja nykyäitiydestä kerrotaan tunteita herättävästi, mutta tunteisiin nojaamalla en kuitenkaan vastaa nykyäitiyden prekaariutta kos- kevaan pääkysymykseeni.
Metodologiseksi ratkaisuksi näiden tutkimusongelmien selvittämisek- si olen valinnut narratiivisen lähestymistavan. Analysoin äitiyden ja työn kerronnallistamisen tapoja vastatakseni kysymykseeni siitä, mikä tekee nykyäitiydestä prekaaria, mutta myös luodakseni ihmislähtöistä analyysia nykyäitiyden ja muuttuvan työn jännitteistä.
Väitöskirjan seuraavissa luvuissa 2, 3 ja 4 avaan aluksi äitiystutkimuksen ja työelämätutkimuksen teoreettisia ja käsitteellisiä lähtökohtia. Tämän jäl- keen siirryn kertomaan menetelmällisistä ratkaisuistani ja esittelen empiiri- sen haastatteluaineistoni luvussa 5.
Tutkimukseni kolmessa analyysiluvussa vastaan keräämäni aineiston avulla yllä esitettyihin alakysymyksiin pystyäkseni lopuksi vastaamaan pää- kysymykseeni. Avaan seuraavaksi lyhyesti tutkimukseni rakennetta.
Vastaan ensimmäiseen tutkimukseni alakysymykseen analyysiluvussa 6: Miten palkkatyön reunamilla olevat naiset kertovat äitiydestä? Ensim- mäisessä analyysiluvussa käsittelen äidiksi tulon kertomuksia, äitiyden intensivoitumista sekä äitien läheissuhteita. Kuvaan nykyäitiyden ker- ronnallistamisen muotoja, joiden katson osin kiinnittyvän hauraaseen työmarkkinasidokseen, mutta myös laajemmin äitiyden ideaalien muutok- seen.
Analyysiluvussa 7 vastaan toiseen alakysymykseeni: Miten opinnoista ja töistä kerrotaan? Naiset eivät ole epätyypillisistä töistä tai prekaareista työ- markkina-asemistaan huolimatta täysin työelämän ulkoringillä, vaikka aset- tuvatkin aina jonkinlaiseen suhteeseen kokoaikaista ja pysyvää palkkatyötä vasten. Luvussa naiset kertovat kouluttautumisestaan, suhteestaan työhön sekä työhön liittyvistä ristiriidoista. Opiskeluista ja ammatti- ja toimeen- tulomuodoista kuvattujen kertomusten lisäksi teen kokonaisen alaluvun verran tilaa työelämäkertomuksille, joita vääryyden kokemukset leimaavat.
Tuomalla esille näitä haurastuvan työn kertomuksiksi nimittämiäni analyy- seja osoitan äitiyden asettavan naiset työmarkkinoilla sukupuolittuneisiin positioihin, jotka osaltaan tekevät nykyäitiydestä prekaaria.
Analyysiluku 8 vastaa kolmanteen ja viimeiseen alakysymykseeni: Mitä ovat ne konkreettiset arkipäivän tilanteet ja kerronnan kohdat, joissa äitiy- den prekaarisuus tulee näkyväksi? Tässä luvussa analysoin kodin ja työn välimaastossa muodostuvia kertomuksia, joissa äitiyden prekaarisuus tulee näkyväksi. Tarkasteltavina ovat taloudelliset tilanteet, perheiden päätökset asuinpaikasta ja lastenhoidosta sekä työn ja perheen rytmittämisen haas- teet. Kuvaamalla sitä, miten elämästä tehdään ja kerrotaan elettävää pre- kaarissa maailmassa, kuvaan myös kokemusta prekaarista nykyäitiydestä.
Lopuksi keskustelen luvussa 9 niistä johtopäätöksistä ja metodologisista huomioista, joita olen tutkimukseni edetessä tehnyt.
2 Intensivoitunut äitiys
Tämä tutkimus pohjautuu niin teoreettiselta viitekehykseltään kuin meto- dologisilta ratkaisuiltaan kahteen yhteiskuntatieteelliseen tutkimusperin- teeseen, joista ensimmäiseksi käsittelen äitiystutkimusta, toisena työelä- mäntutkimusta ja kolmanneksi nivon näitä keskusteluja yhteen osoittaen tutkimuksen lähtökohdan työelämäntutkimuksen ja äitiystutkimuksen ken- tillä. Tässä ensimmäisessä luvussa avaan tutkimukselleni keskeistä äitiys- ja perhetutkimuksen käsitteistöä ja keskusteluja.
2.1 Sosiokulttuurinen ymmärrys äitiydestä
Angloamerikkalaisessa äitiystutkimuksessa on keskitytty suurelta osin ko- tiäitiyden ongelmiin ja naisten oikeuteen tehdä palkkatyötä perheellistymi- senkin jälkeen (Orgad 2019; Oakley 1974). Keskustelu on hieman erilaista suomalaisessa ja pohjoismaisessa äitiystutkimuksessa, jossa etenkin sosi- aalipoliittinen keskustelu painottuu työn ja perheen yhdistämisen proble- matiikkaan. Tässä tutkimuksessa painotan työn ja perheen konteksteissa enemmän suomalaista äitiys- ja perhetutkimusta, mutta angloamerikkalai- nen feministinen äitiystutkimus luo teoreettista pohjaa erityisesti äitiyden feministisessä teoretisoinnissa ja kokemuksellisuuden tulkinnassa.
Yhteiskuntatieteissä äitiyttä ja naiseutta ei tutkita biologisina faktoina vaan kulttuurisina konstruktioina. Tällainen tarkastelu on tärkeää, koska se auttaa murtamaan sitä luonnollisuuden illuusiota, joka helposti ympä- röi arkista ja institutionaalistakin äitiyspuhetta. Yhteiskuntatieteellinen ja feministinen tutkimus eivät kiellä, etteikö äitiyden kokemuksilla voisi olla biologista pohjaa, mutta yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita äitiyden kulttuurisista ja rakenteellisista merkityksistä.
Konkreettisin esimerkki tästä voisi olla synnytys. Synnytys on biologinen prosessi, mutta se, kuka synnyttää, missä, kenen kanssa ja kuinka synny- tykseen puututaan – ja kuinka tästä kokemuksesta lopulta kerrotaan – on
kulttuurinen, rakenteellinen ja poliittinen kysymys. Tällaisista kysymyksistä ja merkityksenannoista äitiystutkimus on kiinnostunut.
Biologialla, hormoneilla ja näiden aiheuttamalla äidinvaistolla pyritään kuitenkin selittämään arkipuheessa naisten ensijaista hoivatehtävää ja luonnolliselta tuntuvia hoivaratkaisuja. Äitiystutkija Sharon Hays (2006, 13–
14) kuvaa äitiyden biologisen ja kulttuurisen suhteen olevan kerrostumia.
Pohjalla ovat toki vaistot, hormonit ja ruumiillisuus, mutta tämän kerrok- sen päällä on lukemattomia erilaisia sosiaalisesti rakentuneita kerrostumia, jotka vaikuttavat siihen, kuinka äitiyttä tulkitaan. Äitiyden biologisen luon- teen vuoksi on vaikeaa nähdä sen kulttuurisidonnaisuutta. Esimerkiksi se, millaiseksi hyvä äitiys tulkitaan tai mikä nähdään tarpeeksi pitkäksi ajaksi hoitaa lasta kotona, vaihtelee paljon eri kulttuureissa, vaikka äitiyden biolo- ginen pohjakerros on melko samanlainen. (Hays 1996, 13–14; Martiskainen de Koenigswarter 2006, 104.)
Äitiystutkija Adrienne Rich (1986) on käsitteellistänyt äitiyden biologista ja kulttuurista luonnetta jakamalla äitiyden kokemukseen, mikä voi olla ku- luttavaa ja rikastuttavaa ja kaikkea siltä väliltä, ja patriarkaaliseen instituu- tioon, joka koskettaa jokaista naista. Äitiysinstituutio koskettaa myös niitä tyttöjä ja naisia, jotka eivät ole äitejä. Potentiaalinen äitiys määrittää kaikkia naisoletettuja riippumatta siitä pystyvätkö he saamaan tai haluavatko he edes lapsia. Esimerkiksi pienten tyttöjen oletetaan olevan kiinnostunei- ta nukkejen hoidosta ja heille tarjotaan niitä mieluusti leluiksi toisin kuin poikalapsille. Terveydenhuollossa potentiaalinen äitiys koskettaa niitäkin naisia, jotka identifioituvat hyvin kauas mahdollisesta äitiydestä. Esimer- kiksi sterilisaation saa Suomessa vain hyvin tiukoin kriteerein, ellei hakijalla ole jo kolmea lasta tai 30 vuoden ikää, mikä on eurooppalaisittain verrattu- na keskimääräistä korkeampi ikäraja1.
Äitiys on sosiaalisesti rakentunut ja tunnistettu instituutio, jolla on lailli- nen status ja omat kulttuuriset normistonsa. Äitiys asettaa naiset tiettyyn rooliin, joka on yhteiskunnan säädeillyimpiä rooleja (Jokinen 1996). Roolin lisäksi äitiystutkimuksessa on käytetty myös äitimisen käsitettä. Chodo- rown termi mothering kääntyy hankalasti suomen kielelle, mutta Jokinen
1 Muualla Euroopassa sterilisaation ikäraja on noin 25 vuotta.
(1996) on ehdottanut suomennokseksi äitimistä. Tämän termin olen myös itse omaksunut kuvaamaan sitä, kuinka naiset tekevät äitiyttä, eivät siis vain ole äitejä. Äitiminen on sukupuolittunutta, naistapaista ja uusiutuu suku- polvien ketjuissa (Chodorow 1978/1999). Äitiys – tai ennemminkin se tapa, jolla performoimme äitiyttä – on myös kulttuurisidonnaista. Jokaisessa kult- tuurissa on omat mytologiansa, joita täydentää joukko rituaaleja, uskomuk- sia, odotuksia, normeja ja symboleja. Niin kuin suurin osa myyteistä, nykyi- nen läntinen versio on niin kokonaisvaltainen, että se on kuin ilmaa, yhtä huomaamatonta. Kuitenkin se vaikuttaa siihen, minkä ajatellaan olevan parasta lapsille, kuinka heidät halutaan kasvattaa, kuinka kodeissa neuvo- tellaan ja kenen ajatellaan olevan vastuussa tästä kaikesta. (Thurer 1994.) Koska äitiys koskettaa myös niitä naisia, jotka eivät ole äitejä, puhun täs- sä tutkimuksessa välillä naisista ja välillä äideistä viitaten naiseksi itsensä identifioiviin haastateltaviini. Tuula Gordon hahmottelee naisen ja naiseu- den olevan käsitteinä sekä representoituja fiktioita, että tärkeitä sosiaalisia, kulttuurisia ja materiaalisia kategorioita. Nämä kategoriat ovat myös jännit- teisiä ja peittävät helposti alleen naiseksi nimettyjen välisiä eroavaisuuksia ja erontekoja. (Gordon 2001.) Äitiydestä puhuminen, naisten kutsuminen äideiksi, asettaa heidät tiettyyn positioon jo puheen tasolla, missä piilee sukupuolen essentialisoinnin vaara. Ajankohtaisessa äitiystutkimukses- sa harvemmin enää ajatellaan naisten ja äitien muodostavan yhtenäistä joukkoa tai hellitään universaalin sisaruuden ja solidaarisuuden ideaa.
Äitiys ja naiseus eivät automaattisesti palaudu biologiseen vaan ennem- min kokemukseen. Äidiksi voi määritellä itsensä esimerkiksi transnainen, joka on ennen määritelty mieheksi ja lastensa isäksi. Äidiksi voi tulla myös adoption tai uus- ja sateenkaarevien perhemuotojen kautta. Moninaisissa perhemuodoissa, kuten uusperheissä ja apilaperheissä äidiksi tai isäksi voi tuntea ja määritellä itsensä, vaikka biologinen side puuttuisikin. Näissä tilanteissa äitiys voi olla erityisen haurasta ja prekaaria, jos lainsäädäntö ei tunnista äitiä lapsen vanhemmaksi2. Tähän tutkimukseen valikoitui nai- sia, jotka ovat pääsääntöisesti lastensa biologisia äitejä. Pientä variaatiota äitiyden määrittelyssä kokemuksen ja biologisen siteen kautta kuitenkin
2 Näin esimerkiksi apilaperheissä.
löytyy tästäkin perhemuodoiltaan kohtuullisen homogeenisesta ryhmästä:
yksi naisista mieltää itsensä äidiksi myös sijoituslapsilleen ja toinen kokee menettäneensä osan lapsensa äitiydestä, koska ei enää ole tämän lähivan- hempi. Sateenkaariperheitä käsittelevät tutkimukset osoittavat, että äidiksi itsensä määritellään usein yhteisen arjen eikä biologisen siteen kautta, sillä koettu vanhemmuus määrittyy arkisissa hoivan käytännöissä (Kuosmanen 2000; Bruun 2011).
Tuotuani nyt esille, millaisista lähtökohdista käsin ymmärrän äitiyden tässä tutkimuksessa, puhun tästä eteenpäin tietoisesti naiseudesta ja äitiy- destä enkä vanhemmuudesta. Vaikka sukupuolineutraalilla vanhemmuus- retoriikalla onkin paikkansa, sillä voidaan myös häivyttää näkymättömiin sukupuolittuneita valta-asemia ja hoivasuhteita. Sukupuolineutraalilla van- hemmuusretoriikalla voidaan tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi viestiä, että vanhempainvapaa tai perheystävällisen työpaikan järjestelyt koskevat kaikkia sukupuolia eivätkä vain naisia. Neutraalin retoriikan alle piilottuu kuitenkin helposti sukupuolittuneita vanhemmuuden hoivakäytäntöjä, kuten tapa, että vanhempainvapaata ja hoitovapaata käyttävä vanhempi on lähestulkoon aina nainen3. Tulevissa luvuissa puhuessani äitiydestä tai naiseudesta näiden kulttuurinen merkitys on aina taustalla. Kutsuessani haastateltavia naisiksi tai äideiksi tarkoituksenani ei ole essentialisoida oletettua naissukupuolta kuuluvaksi automaattisesti äitiyteen, vaan tuoda esille esimerkiksi niitä käytäntöjä, joita naisoletetut kokevat työelämässä oletetun hoivavelvollisuutensa vuoksi tai kuinka jo biologinen ja kulttuuri- nen mahdollisuus äitiyteen vaikuttaa naisten elämäkerrontaan.
2.2 Äitiyden uusia ideaaleja
Kohdennan tutkimuksessani äitiyden tarkastelun Sharon Haysia (1996) mu- kaillen intensiiviseen äitiyteen. Ajatusmalli, joka korostaa lapsen ainutlaa- tuisuutta, haavoittuvaisuutta ja nimenomaan äidinhoivan ensiarvoisuutta,
3 Kotihoidontukea käyttävistä vanhemmista 97 % on naisia. https://thl.fi/fi/web/
sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-vanhemmuus/perhevapaiden- kaytto-ja-kustannukset
on muodostunut vähitellen hallitsevaksi äitiysideologiaksi länsimaissa.
Vaikka Haysin alkuperäinen teoretisointi kohdistuu amerikkalaiseen kon- tekstiin, on ajatusta kehitetty eteenpäin myös aivan viimeaikaisessa suo- malaisessa äitiystutkimuksessa (Lehto 2019; Mustosmäki & Sihto 2019).
Äitiyden intensivoitumista on tulkittu erityisesti anglo-amerikkalaisessa tutkimuksessa reaktiona laajempiin poliittisiin ja ekonomisiin vaihteluihin ja niiden horjuttamaan perhearkeen (Villalobos 2014).
Tämän ajan äitiyttä on kuvattu intensiiviseksi, koska se on monin tavoin tiivistä ja lähelle tulevaa. Äitiydelle omistautumista korostavat äitiyden ihanteet ja hoivaamisen käytännöt tuottavat tunne- ja paikkaintensiivis- tä äitiyttä, jossa läheinen, jatkuva ja tiivis tunneyhteys lapseen korostuu.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äidin paikan nähdään olevan pienen lapsen kanssa kotona ja äidin odotetaan olevan hänelle jatkuvasti emotio- naalisesti läsnä. Äitiys on myös tietointensiivistä. Vaikka tieto äitiydestä on asiantuntijalähtöistä, ei hyvä äiti luota sokeasti asiantuntijoiden neuvoihin, vaan hankkii, tuottaa ja soveltaa tietoa itse. Tietoa tuotetaan ja haastetaan arkipäivän kohtaamisissa ja keskustelupalstoilla ja sitä voidaan myös ostaa erilaisilta kaupallisilta toimijoilta, kuten synnytysvalmennuksia tarjoavilta yrityksiltä. Nämä intensiivisyyden muodot tekevät äitiydestä myös aikain- tensiivistä. (Mäkinen & Ikonen 2017; Hays 1996.) Pienten lasten hoito on jo itsessään sitovaa ja aikaa vievää, mutta jatkuvan läheisyyden ja tiedon hankkimisen ja reflektoinnin korostuminen lisää äitiyden vaatimaa ja siihen käytettyä aikaa (Hays 1996).
Äitiyden intensivoitumiseksi nähdään usein kiintymysvanhemmuuden käytäntöjen, kuten yhdessä nukkumisen, pitkän imetyksen ja kantoliinas- sa kantamisen, nouseminen yleisiksi pienten lasten hoivan tavoiksi (Lehto 2019; Rokkonen 2015; Aalto 2012, 240), mutta intensiivinen äitiys voi olla muunkinlaista, kuten perheen yhteisen ajan ja taloudellisten resurssien priorisoimista lasten harrastuksiin. Intensivoitunut äitys tarkoittaa kiteytet- tynä sitä ajatusta, että äiti on päävastuussa lapsestaan, jonka tulevaisuutta määrittävät perustavanlaatuisesti lapsuuden kokemukset (Hays 1996; Wall 2010; 2013). Vanhemmuutta tarkastellaan lapsen hyvinvoinnin näkökul- masta deterministisesti ikään kuin vanhempien jokainen virheliike jättäisi korjaamattoman jäljen lapseen (Faircloth 2014; Furedi 2008, 48).
Ongelmallista intensiivisen äitiyden ideologian läpitunkevuudessa ovat sen mahdolliset vaikutukset äiteihin. Ristiriitaisten ja lähtökohtaises- ti saavuttamattomissa olevien hyvän äitiyden ideaalien on nähty olevan yhteydessä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja myöhemmin masen- tuneisuuteen lapsen ongelmien vuoksi (Mauthner 1999; Rizzo, Scriffrin &
Liss 1998). Paradoksaalista on se, että vaikka äidit käyttävät yhä enemmän aikaa ja resursseja lastensa kasvatukseen, hoivaan ja etenkin turvallisuu- teen, vanhemmuuden puhutaan silti olevan hukassa ja äitejä syyllistetään esimerkiksi älylaitteiden käytöstä (Lehto & Kaarakainen 2016). Frank Furedi (2008) osoittaa kirjassaan Paranoid parenting vanhemmuuden intensivoitu- misen ristiriitaisuuksia. Lapsia suojellaan tarkasti pieniltä ruhjeilta ja bak- teereilta ja vältetään jättämästä heitä hetkeksikään ilman valvontaa, mutta samaan aikaan esimerkiksi lasten kuvia julkaistaan sosiaalisissa medioissa laajalti, mikä voi mahdollistaa pieniä ruhjeita suurempia ongelmia.
Intensiivisen äitiyden ideologian paradoksi on myös positio, johon se asettaa työssäkäyvät äidit. Siinä missä kyseinen ideologia korostaa epäit- sekkyyttä ja uhrautumista perheen hyväksi, korostaa työelämä ja muukin yhteiskunta individualismia ja työkeskeisyyttä. Tämä ristiriita aiheuttaa nai- sille väsymystä ja stressiä (Hays 1996; Faircloth 2014, 27). Erityisesti tämä ristiriita korostuu puhuttaessa suomalaisesta kontekstista, jossa äitiyteen ja naiseuteen kuuluvat olennaisesti kokoaikainen palkkatyö ja pärjäämisen puhetavat (Markkola 2002).
Nykypäivän ideaalinen feminiinisyyden representaatio on nainen, joka kohtaa keskenään ristiriidassa olevat haasteet ja odotukset selviten niistä kunnialla, mikä tietenkin on epärealistinen odotus (Choi ym. 2005). Intensii- visen äitiyden ja vaativan työelämän kohtauspisteessä muodostuvasta ris- tiriitoja välttelevästä naisfiguurista on alettu puhua super-termein: super- tyttönä, supernaisena ja superäitinä, joilla tarkoitetaan naisiin kohdistuvia ristiriitaisia ja arvolatautuneita odotuksia, jotka myös sisäistyvät helposti naisten omiksi odotuksiksi (Nicolson 2002; Choi ym. 2005; McRobbie 2007;
Hays 1996).
Johtajanaisia tutkineet Heikkinen, Lämsä ja Hiillos (2014) näkevät vah- vuutta, pystyvyyttä ja jaksavuutta korostavien puhetapojen nousevan juuri työn ja perheen risteymäkohdissa. Voimakkuutta ja yksin pärjäämistä
korostava tarinankerronta on suomalaisille naisille tyypillinen tapa kertoa työstä ja äitiydestä. Heikkinen kumppaneineen katsoo ajatusta supernai- seudesta myös kriittisesti sukupuolinäkökulmasta: pystyvyyttä korostava puhetapa tekee sukupuolitapaisuuksien pohdinnan perheissä ja työssä tarpeettomaksi. Mikäli sukupuoli nähdään epärelevanttina, jätetään perin- teinen sukupuolijärjestys koskemattomaksi ja kyseenalaistamattomaksi, jolloin sukupuolittuneita rakenteita ja hierkarkioita on vaikeaa huomata, saati muuttaa. (Mts. 37.) Amerikkalaistutkijat Gordon ja Whelan-Berry (2004) käsitteellistävät puolisoiden keskinäistä tukea koskevassa empiiri- sessä tutkimuksessaan supernaiseuden malliksi, jossa nainen selviää niin työstään kuin kodin askareistaan yksin, ilman puolison tukea. He näkevät supernaisen mallin kuitenkin jokseekin vanhentuneena ja otaksuvat nuor- ten naisten odottavan vanhempaa ikäluokkaa enemmän puolisoiltaan tukea niin työn kuin perheen saralla. Tämä on varmasti totta, jos katsotaan vaikkapa ajankäyttötilastoja, jotka osoittavat miesten käyttävän yhä enem- män aikaa kodin ja lasten hoitoon (Miettinen 2010). Käsitän tässä tutkimuk- sessa supernaiseuden kuitenkin Choin ja kumppaneiden (2005) tapaan nimenomaan postmodernina ja postfeministisenä ilmiönä, joka kertoo niin äitiyden kuin työn vaatimusten kasvusta ja näihin vaatimuksiin vastaami- sen tavasta.
Epärealistisista äitiyden ideaaleista huolimatta naisten on mahdollista ja hyväksyttävää ilmaista myös äitiyden kielteisiä tunteita, kuten väsymys- tä ja masennusta. Näiden tunteiden hyväksyttäväksi tulemista kutsutaan terapeuttiseksi käänteeksi, jonka katsotaan alkaneen 1980-luvulta lähtien.
(Jokinen 1996; Mustosmäki & Sihto 2019.) Vaikka äitikuva onkin monimuo- toistunut ja äidin rooli saanut enemmän liikkumistilaa erityisesti diskursiivi- sella tasolla (eli siinä kuinka asioista voidaan puhua), on äitiys myös inten- sivoitunut samaan aikaan. Päällekkäin samassa ajassa olevat rakenteet vääntävät ihmisiä eri suuntiin yhtä aikaa, mikä on prekaarille ajalle tyypil- listä. Intensivoituneen äitiyden kulttuuri ei tarkoita sitä, että kaikki äidit noudattavat orjallisesti sen oppeja, vaan että se on yleisesti hyväksytty äiti- misen tavan ihanne, johon omaa äitiyttä peilataan (Faircloth 2014). Äitiyttä reflektoidaan julkisen ja yksityisen rajoilla esimerkiksi suosituissa äitiysblo- geissa, jotka ovat hedelmällistä maaperää tutkia ja käsitteellistää äitiyden
tarinallistamista. Esimerkiksi analyysissään suomalaisista äitiysblogeista Mari Lehto (2019) on huomannut myös intensiivisen äitiyden säröilyjä. Äidit eivät ainoastaan kyseenalaista intensiivisen äitiyden kulttuuria, vaan Lehto myös esittää, että huonosta äitiydestä, eli hieman rennommasta äitiydestä on tullut uusi hyvä, minkä ajattelen johtuvan kollektiivisesta väsymykses- tä ja vastareaktiosta liian tiukaksi käyneitä äitiyden vaatimuksia kohtaan.
Huono äiti -puhe ei suinkaan ole kertomuksia huostaanotoista tai väkival- lasta, vaan puoli-ironista epäonnistumisen tunteiden tuulettelua. Lehdon mukaan huonous ei ole vallankumous, vaan ennemminkin eräänlainen selviytymiskeino intensivoituneessa äitiyskulttuurissa. Tämänkaltaiseen huono äiti -puheeseen ei tietenkään ole kaikilla resursseja, vaan se näyt- tää olevan mahdollista vain niille, joilla on tarpeeksi kulttuurista pääomaa, eli valkoisille, keskiluokkaisille, ydinperheiden heteroäideille (ja suosituille bloggareille).
Monissa nykyvanhemmuutta käsittelevissä keskusteluissa tavoitellaan samaa intensivoituneen vanhemmuuden ilmiötä hieman eri termein.
Esimerkiksi läheissuhteita tutkinut Kaisa Ketokivi (2004) näkee vanhem- muuden nykyihanteen totaalisuhteena, joka tarkoittaa jatkuvaa läsnäoloa lapselle eikä mahduta vanhemman elämään juuri muuta kuin vanhem- muuden. Totaalisuhteen ihanteeseen verrattuna arkinen vanhemmuus näyttää aina puutteelliselta. Perheen perustaminen voidaan tulkita yhden- laisena riskinä, jota ihmiset parhaansa mukaan koettavat hallita. Yksi tapa hallita riskejä ja turvata jälkeläisten turvallinen kasvu on intensiivinen äitiys.
Riskin käsite on sukua prekarisaatiokeskusteluissa useammin käytetylle epävarmuuden käsitteelle. Furedin (2008, 12) mukaan lapsuus nähdään jat- kuvasti enenevässä määrin riskialttiina ja erityisen haavoittuvaisena, mikä vaikuttaa osaltaan vanhemmuuden intensivoitumiseen. Usein intensivoitu- miseen liitetään ensikertaa vanhemmiksi tulevien keski-iän nousu. Lapsia hankitaan entistä vähemmän ja myöhemmin, koska perheen perustaminen suhteutuu yksilöllistymisen mukana kasvaneisiin elämän mahdollisuuksiin, mutta myös riskeihin ja yksilöön kohdistuviin vaatimuksiin (Beck & Be- ck-Gernsheim 1995, 110–120; Ketokivi 2004).
Edellä esiintuomistani tutkijoista kaikki Furedia (2008) lukuun otta- matta puhuvat vanhemmuuden sijaan nimenomaan intensivoituneesta
äitiydestä. Olen itse tehnyt samansuuntaisen käsitteellisen rajanvedon vanhemmuuden ja äitiyden välillä. Intensivoituminen koskettaa nimen- omaan naisia, koska intensivoitumisesta huolimatta äitiydellä kulttuuri- sesti tarkasteltuna näyttää olevan varsin jähmeä sisus, mikä voi saada sen piirteet näyttämään luonnollisilta ja sisäänrakennetuilta. Monet modernin äitiyden ihanteeseen liittyvät käsitykset ovat varsin pysyviä ja hitaasti muut- tuvia (Katvala 2001; Kaplan 1992; Berg 2008), minkä takia nykyiset äitiyden odotukset sisältävät yhtä aikaa niin vanhoja, työteliäisyyteen kiinnittyviä ideaaleja kuin uusia, intensiiviseen äitiyteen liittyviä paineita. Perinteisen äitiyden kaavasta halutaan yhtä aikaa irrottautua ja siihen halutaan juur- tua. Vaikka esimerkiksi perinteiset äitiyden ideaalit eivät sido naista kotiin, he kantavat silti päävastuun kodinhoidosta ja lapsista ja heillä on miehiä turvattomampi työmarkkina-asema. (Salmi & Närvi 2017; Lammi-Taskula 2003; 2007.) Samalla kun äidit ovat sitoutuneet työelämään yhä enemmän, ovat myös äiteihin kohdistuneet odotukset lapsen tarpeiden täyttämisestä lisääntyneet. Voidaan sanoa, että sekä äitiys että työ ovat intensivoituneet.
(Hays 1996; Berg 2008.)
Vaikka supernaisen figuuri on edelleen selvästi havaittavissa ideaaliäi- tiyden representaationa, ovat feministitutkijat (Orgad 2019; Rottenberg 2014) ehdottaneet nykyäitiyttä kuvaamaan tasapainoisen naisen ihan- netta. 1980-luvulla äitiyttä ja uraa yhdistävä viileän tehokkaan superäidin ideaalifiguurin rinnalle on muotoutunut 2000-luvulla uusi ideaali naisesta, joka onnistuneesti ja onnellisesti tasapainottelee työn ja perheen välillä.
Tasapainoinen nainen ei ainoastaan astu työelämään ja löydä sopivaa kumppania perustaakseen perheen kuten supernainen, vaan hän löytää myös onnen tasapainoisesta elämästään. Tällä tavoin nykyäidin ideaali kulkee käsi kädessä työn ja perheen yhdistämisen keskusteluiden kanssa.
On huomionarvoista, että työn ja perheen yhdistämisen diskurssit koskevat erityisesti naisia, joiden oletetaan olevan perheessä ensisijaisia vanhempia (Orgad 2019; Gregg 2011).
Työtä ja perhettä ongelmitta yhdistävän supernaisen figuuri on tieten- kin ideaaliudessaan valheellinen ja arkipäiväisistä ongelmista siloteltu. Sen sijaan tasapainoisen naisen representaatio myöntää 2000-luvun keskiluok- kaiselle länsimaiselle naiselle, että neuvottelut työn ja perheen välillä ovat
monimutkaisia. Syvään juurtuneet käsitykset naisen perhevelvollisuuksista elävät yhä, hoivaa ei arvosteta tarpeeksi ja työn ja perheen yhteensovitta- misen politiikassa on vielä paljon tehtävää. Kuitenkin onnellisuus ja hie- novarainen tasapainottelu on naisiin kohdistuvien odotusten välillä mah- dollista ja jopa suotavaa. (Orgad 2019, 56; Rottenberg 2014.) Näin ollen tasapainoisen naisen ideaali vaatii käytännössä naisilta vielä enemmän kuin supernaiseus. Ei riitä, että nainen vastaa niin yksityisen kuin julkisen elämän vaatimuksiin ja pitää nämä elämän sfäärit erillään mutkattomasti yhdistellen, vaan hänen täytyy saavuttaa myös onnellisuus tasapainoa et- siessään. Onnellinen tasapainoisuus menestyvän ja edistyksellisen nyky- naisen ideaalina piirtää kuvaa jopa uudesta sukupuolinormista (Rottenberg 2014). Rottenberg näkee tämän onnellisuuskäänteen (Ahmed 2010) kiin- nittyvän liberaalifeministiseen ajatukseen tasapainosta, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, joka sälyttää vastuun näiden saavuttamisesta yksittäisten naisten harteille ja jättää rakenteelliset tasa-arvokysymykset sivuun.
Tasapainoisen naisen ideaalissa keskeistä on onnellisuuden lisäksi myös valinnan retoriikka. Nainen on itse valinnut työn ja perheen yhdistämisen ja kokee näin ollen onnellisuutta valinnastaan (Rottenberg 2014), tai näin hänen ainakin odotetaan tuntevan ja kertovan ratkaisustaan. Vapaan valinnan retoriikaa käytetään myös toisenlaisesta valinnasta, kotiin jää- misestä. Feministitutkijat (Orgad 2019; Douglas & Michaels 2004) näkevät nykyäitiyden kantavan heijasteita siitä, mitä Betty Friedan (1963) nimitti toisen aallon feminismin klassikossaan Feminine mystique naisellisuuden harhoiksi, tai selkeämmin suomennettuna feminiiniseksi mystiikaksi. Uutta kotiäitiyttä fetisoidaan ja romantisoidaan jatkuvasti mediarepresentaatioil- la, joita Orgad (2019) kutsuu osuvasti kuppikakkuäitiydeksi.
O´Brien Hallstein & Hayden (2010) mukaan uusi kotiäitiys on harkittu valinta, jollaisen korkeastikoulutetut, keskiluokkaiset ydinperheiden äidit tekevät. Valinnan diskurssissa on tapahtunut suuri muutos eikä valinta ole enää merkitykseltään samanlainen kuin toisen aallon feministit sen tarkoittivat. Valinta ei tarkoita vapaata mahdollisuutta valita monista eri vaihtoehdoista kodin ja työn välillä. Se on ennemminkin yksityiseksi ja rakenteista irralliseksi katsottu päätös jäädä kotiin tilanteissa, joissa työn ja perheen yhteensovittaminen on nähty epäonnistuneeksi. Kotiinjäämisen
valinnan retoriikalla perustellaan niin uustraditionaalista perhedynamiik- kaa, intensiivistä äitiyttä kuin hegemonista feminiinisyyttä (O´Brien Hall- stein & Hayden 2010, 24). Vapaan valinnan diskurssi on myös ristiriitaista, koska kotiäitiyttä voidaan perustella yhtä aikaa postfeministisellä vapaan valinnan diskurssilla ja naiseutta essentialisoivalla puheella äidinvaistoista (Orgad 2019, 76).
Orgad (2019, 33) huomauttaa, etteivät naisten valinnat työn ja perheen välillä koskaan ole täysin vapaita, autonomisia ja ainostaan heidän teke- miään, sillä niihin vaikuttavat monet yhteiskunnalliset rakenteet ja kult- tuuriset äitiyden kuvastot. Hän ehdottaa, että sen sijaan että kotiäitiyttä katsotaan feministisessä tutkimuksessa tuomitsevien kulttuuristen kerto- musten asettamien linssien läpi, aineistoilta kysyttäisiin, kuinka naiset itse neuvottelevat ja järkeistävät valintojaan. (Mts. 77.) Tämä on se tapa, jolla pyrin tässä tutkimuksessa katsomaan naisten kerronnallistamia valintoja työn ja kodin välillä.
3 Uusi työ ja prekarisaatiokeskustelu
Tässä luvussa johdatan lukijan tämän tutkimuksen toiseen tutkimusperin- teeseen, joka on työn muutoksista ja prekarisaatiosta käytävä keskustelu.
Avaan aluksi työelämän muutoksen historiallisia ja teoreettisia lähtökohtia ja uuden työn käsitettä, jonka jälkeen siirryn esittelemään laajaa ja sup- peaa prekarisaatioteesiä ja näillä operoimisen haasteita. Lopuksi käsittelen tunteiden paikkaa jälkiteollisessa yhteiskuntajärjestyksessä ja työn tutki- muksessa.
3.1 Työn muutos
Viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana tapahtunutta työelämän muu- tosta voidaan kutsua perustellusti työelämän murrokseksi. Muutoksia on tapahtunut työnantajien ja työntekijöiden välisissä suhteissa, työajassa, työntekijöiltä odotetuissa ja arvostetuissa ominaisuuksissa, työn organi- soinnissa ja kontrollissa, palkitsemisessa ja koko työn teon tavoitteessa.
(Järvensivu 2010; Järvensivu ym. 2014, 80.)
Helsingin EuroMayDay-verkosto ja verkkolehti Megafoni (2006) kuvaa- vat työelämässä tapahtuvan muutoksen olevan niin arkipäiväistä, että sen huomaa jatkuvasti ihmisten kanssa arkipäiväisissä kohtaamisissa, esimer- kiksi määräaikaisessa työsuhteessa kaupungilla oleva opettaja on kesällä työttömänä tai ravintola-alalla työskentelevällä vuokratyöntekijällä ei ole mahdollisuutta jäädä sairaslomalle. Edelleen maahanmuuttajat tekevät minimipalkalla sellaisia töitä, joihin muut eivät suostu. Erilaisilla laadunvar- mistus- ja palkkausjärjestelyillä sekä muilla organisatorisilla muutoksilla työpaikoilta on siivottu niin löysän ajankäytön kuin kollektiivisen solidaari- suuden vyöhykkeet, jolloin työvoima saadaan tarkkailemaan paitsi itseään, myös työtovereitaan. Töissä ei riitä, että tekee työnsä, vaan lisäksi on osoitettava henkilökohtaista sitoutumista yrityksen näkemykseen ja arvoi- hin. Oikeuksistaan kiinni pitävät työntekijät eivät ole hyviä tyyppejä, vaan heidät poistetaan joko laillisesti tai henkisellä painostuksella työpaikalta.
Yrittäjämäisen työn riskejä sälytetään yksittäisten työntekijöiden harteille työnantajan sijaan. Sosiaalisia oikeuksia ja työehtoja heikennetään. Näistä empiirisistä havainnoista kyseiset tutkijat ovat päätelleet, että kyseessä ei ole nuorten elämään kuuluva väliaikainen tilanne, eikä kyse ole myös- kään vain pätkätyöläisistä tai joukosta prekariaattia, vaan yhteiskunta ja työmarkkinat ovat prekarisoituneet kokonaisuudessaan: toiset ovat vain reunaehtojensa puitteissa prekaarimpia kuin toiset. (Helsingin EuroMay- Day-verkosto ja verkkolehti Megafoni 2006, 11–12.) Tämänkaltaisia arki- päiväisiksi tulleita kertomuksia lähdin myös hakemaan tätä tutkimusta varten ja avaan nyt, millaisiin teoreettisiin keskusteluihin tällaiset havainnot voidaan paikantaa.
Prekarisaatio on uuden työn käsitettä laajempi termi, jolla voidaan käsitteellistää ja kuvata pelkän työn sijaan koko ihmiselämää. Puhuttaessa työelämän prekarisaatiosta ja työssä tapahtuneista muutoksista, käsitteel- listetään niitä usein uuden työn keskusteluilla. Uusi työ käsitteenä juontaa juurensa Richard Sennetin (2002) aikalaisdiagnooseihin uusista työn jär- jestyksistä, ja myös Uuden työn sanakirja (Jakonen, Peltokoski & Virtanen 2006) ehdottaa termiä käytettäväksi työn muutoksista ja laajemmin preka- risaatiosta puhuttaessa. Uusi työ on lyhyempi termi jälkifordistiselle, jälkite- olliselle ja jälkimodernille työlle (Julkunen 2008, 18–19).
Ylöstalo, Anttila, Berg ja Härmä (2018) ymmärtävät uuden työn sateen- varjokäsitteenä, jolla voidaan kuvata 2000-luvun työelämän ja työn tekemi- sen muutoksia erityisesti suomalaisessa kontekstissa. Uusi työ pirstoutuu osa- ja määräaikaisiksi työsuhteiksi ja kattaa erilaisia palkkatyön ja itsensä- työllistämisen muotoja ja näiden yhdistelmiä (Mts. 114). Uuden työn ja pre- karisaation käsitteellistämisten kautta voidaan tarkastella niin työelämän, hyvinvointivaltion, kuin poliittisen järjestäytymisen muutoksia (Jakonen 2014). Kuitenkin se, mikä on uutta, päivittyy jatkuvasti ja on sidoksissa ai- kaan ja paikkaan (Julkunen 2008, 18; Vähämäki 2007). Puhuttaessa uudesta työstä tarkoitetaan työn uutta järjestystä, joka kuvastaa niitä piirteitä työn tekemisen ja työn muodoissa, ominaisuuksia, joita työntekijöiltä nykypäivä- nä vaaditaan (Sennett 2002).
Tätä työn muutosta voidaan kuvata hieman mutkia suoristellen diko- tomioin: siinä missä vanha työ on ollut esimerkiksi paikallaanpysyvää ja
organisoitua palkkatyötä, on uusi työ liikuvaa, subjektivoitunutta, kogni- tiivista ja prekaaria (Julkunen 2008, 19). Jos vanhaksi työksi ajatellaan perinteinen työn fordistinen tehdasmalli, jossa työ oli jatkuvaa ja elämän- mittaista, voidaan uudeksi työksi ajatella tämän vastakohta. Työn muutos koskettaa myös perhettä. Vanhassa työssä raja tuottavan ja tuottamat- toman työn välillä oli selkeä, koskien myös rajaa työn ja kodin välillä. (Vä- hämäki 2003; Julkunen 2008; Jakonen 2014.) Tuon kahtiajaon kuvaaman vanhan ja vakaan palkkatyön varaan on rakennettu myös yhteiskunnalliset turvamekanismit, kuten ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja lasten varhaiskasvatusjärjestelmä.
Kaikki työ ei ole muuttunut uudenlaiseksi, vaan keskustelulla uudesta työstä tavoitellaan ennemminkin niitä tendenssejä, jotka koskettavat niin perinteisiä ammatteja kuin uusia työn tekemisen muotoja. Työn muutos muuttaa esimerkiksi ihannetyöntekijän kuvaa, eli sitä, millaisia ihmisiä töihin ylipäätänsä halutaan ja millaisia luonteenpiirteitä työssä menestymi- seen vaaditaan. Henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten onko työntekijä hyvä tyyppi, voi olla varsinaista ammattitaitoa tärkeämpää uudessa työssä (Wal- kerdine 2006, 23; Lavikka 2000). Siinä missä vanhassa työssä työntekijät valikoituivat heidän hankkimiensa muodollisten kykyjen ja ammattitaidon mukaan eikä työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella (Jakonen 2014), on ideaalisen uuden työn tekijän oltava kiinnostunut kai- kesta välittämättä mistään. Muodollinen ammattitaito korvautuu potenti- aalisuuksilla, eli oppimishaluilla ja sopeutumisvalmiuksilla (Vähämäki 2003;
Jokinen, Könönen, Vähämäki & Åkerblad 2008). Ihmisten ja työelämän välistä suhdetta on kuvattu neuroottiseksi: yritteliäitä yksilöitä ajaa eteen- päin paitsi menestymisen halu myös pelot ja epävarmuudet. Nämä tunteet ovat keskeisiä hallinnan välineitä. Työelämä on neuroottista, koska yhtäältä työntekijät pitävät työstään ja sitoutuvat siihen, mutta työn koetaan hal- litsevan liiaksi elämää ja sen tilalle toivottaisiin myös hiljaisuuden, kiireet- tömyyden ja sosiaalisen yhdessäolon hetkiä. Työhön liittyy yhä enemmän ahdistusta vapaa-ajan vähentyessä ja kilpailun lisääntyessä. (Harni & Pyyk- könen 2017, 121.)
Tutkittaessa työelämässä koettuja vääryyksiä käytetään usein apuna psykologisen sopimuksen käsitettä. Käsite auttaa ymmärtämään sitä, miksi
jotkut kertojat kokevat samankaltaisen työllistymisen muodon, esimer- kiksi keikkatyön, epäreiluna ja toiset mahdollisuutena. Työelämäntutkijat käyttävät psykologisen sopimuksen käsitettä selittämään työssä koettuja tunteita, kuten luottamuksen puutetta, pettymyksiä, sitoutumisen astet- ta tai työhyvinvointia. Työelämän muutoksen myötä myös psykologisten sopimusten nähdään olevan jatkuvassa muutoksessa. (esim. Ruotsalainen
& Kinnunen 2013; Laulainen & Rissanen 2013.) Työelämäntutkija Tiina Saari (2014) kiteyttää alun perin Rousseaun (1995) kehittämää psykologisen sopi- muksen käsitettä seuraavasti: Psykologinen sopimus tarkoittaa työntekijän ja työnantajan keskinäisiä odotuksia, jotka toimivat julkilausumattomana sopimuksena työntekijän työpanoksesta ja sen vastineista ja muodostavat työntekijän työorientaation keskiön. Vakiintuneen määritelmän mukaan termi tarkoittaa työntekijän subjektiivista käsitystä omaan työsuhteeseensa kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Psykologinen sopimus perustuu työntekijän näkemykseen kahden osapuolen, eli työntekijän ja työnantajan välisestä vaihdosta. Tällä tavoin se eroaa sellaisista normatiivisista sopi- muksista, jotka ovat esimerkiksi työntekijäryhmän jaettuja oletuksia niin työpaikan pelisäännöistä kuin sosiaalisista sopimuksista, jotka ovat laajem- pia kulttuurisia uskomuksia. (Saari 2014, 29–40.)
Työn feminisaatio on käsite, jolla pyritään selittämään prekarisaation sukupuolittunutta luonnetta. Sillä tarkoitetaan ihmisten välisen vuorovai- kutuksen taloudellisen merkityksen lisääntymistä, osa-aikatyön ja määrä- aikaisten työsuhteiden lisääntymistä kaikissa tehtävissä ja naisten määrän kasvua työmarkkinoilla. (Ylöstalo ym. 2018; Adkins 2001.) Mannevuon (2011) mukaan jopa koko uuden työn luonteen on nähty olevan pohjimmil- taan naisistunut. Työn feminisoitumisella tarkoitetaan sellaisia työn muu- toksia kuin epävarmistumista, pätkätöistymistä, tietotöistymistä, kasvavaa prekariaattia, työn ja kodin rajan liudentumista, naistapaisina pidettyjen piirteiden ja toimintatapojen (kuten sosiaalisten taitojen) yleistymistä ja arvostusta työmarkkinoilla. Feminisoitumisella tarkoitetaan yhtäältä sel- laisten työn tekemisen muotojen yleistymistä, jotka ovat aina olleet naisille tyypillisiä, kuin naisten laajempaa astumista työmarkkinoille globaalisti- kin. Fantone (2007) kuitenkin huomauttaa, ettei työn feminisoituminen ole johtanut vastaavasti naisten palkkojen nousuun tai yhteiskunnalliseen
