Osallisuus: ”Niin niin mutta kun me keksittiin ne.”

Työskentely kevätjuhlaesitystä varten alkaa huhtikuun puolessa välissä. Musiik-kiesityksen valmistamista ohjaavan tarinamallin mukaisesti Heli ottaa heti alussa koko luokan mukaan kevätjuhlaesityksen valmistamiseen.

Puhuin tästä lapsille, että joku tällanen projekti tehdään, että tehtäis tavallaan itse se meidän kevätjuhla, nyt ei olekaan mitään valmista. Ja sitten mä kyselin niiltä vähän kiinnostuksia ja ajateltiin, että vois olla se tarina[ryhmä], ja sitten olis tää sävellysryhmä [– –] ja kuvitusryhmä. Alunperin piti olla myös neljäs ryhmä, joka miettis ne soittimet. Sitten se lähti meneen vähän niin, että kaikilla oli kiinnostusta moneen, ja sitten todettiin että kaikki sais vähän tehdäkin kaikkea. Ja jos ei ihan kaikki kaikkea niin ainakin, että kaikki vois osallistua kahteen tai kolmeen rooliin.

Heli rakentaa musiikkiesityksen valmistamiselle puitteita, joissa lapset voisivat osallistua suunnitteluun ja toteutukseen mahdollisimman varhain, ja vaikuttaa omaan osallistumisensa tapaan.

Ensimmäisellä musiikkiesityksen valmisteluun varatulla tunnilla luokka ja-kautuu oman valintansa mukaan sävellys- ja sanoitusryhmään. Heli ohjaa sävel-lysryhmää ja koulunkäyntiavustaja työskentelee sanoitusryhmän kanssa. Sävel-lysryhmässä on kuusi oppilasta. Heli on merkinnyt pianon koskettimet ku-vionuottien värisymboleilla, jotta oppilaat voisivat itse etsiä melodiaa ja merkitä sen muistiin. Kuvionuottien aika-arvoja symboloivat muodot eivät ole käytössä.

Sävellystyön tuloksena syntyy siis melodiahahmo ilman rytmiä.

Sanoitusryhmä, jossa on noin kaksi kolmasosaa luokan oppilaista, aloittaa työnsä koulunkäyntiavustaja Tiinan ohjauksessa. Ryhmässä syntyykin kaksi tarinan aihetta: Pitkä ja Pätkä eväsretkellä ja Varpunen kirjastossa. Myöhem-min oppilaiden pienryhmäkeskustelussa Kari ja Matti kuvaavat tapahtumia seu-raavasti:

Kari: Me keksittiin Matin kanssa osa, koska tytöt ei niinkun vastannu.

Hanna: Eli pojat rupes keksiin tarinaa?

Kari: Joo, koska ne ei vaan niinku keksiny.

Hanna: Ja kumpi tuli ensin?

Kari: Matti keksi Pitkän ja Pätkän.

Hanna Matille: Aa, se oli sun ideas. Mites se Keltanen varpunen tuli mukaan?

Matti: Outi ehdotti ”Varpunen kirjastossa”. (SR 2b1/4)

Aiheiden paremmuudesta ei päästä tarinaryhmässä sopimukseen ja pari oppilasta lähtee tiedustelemaan sävellysryhmältä, kumpi olisi parempi aihe. Sävellysryh-män oppilaat eivät halua ottaa asiaan kantaa, vaan kehottavat jatkamaan kum-mankin aiheen kanssa. Kun toinen koulunkäyntiavustaja Elina vapautuu alku-tunnin tehtävästään, sanoitusryhmä jakautuu kahteen osaan, toiset työstämään Pitkän ja Pätkän tarinaa Tiinan kanssa ja toiset Varpusen kirjastomatkaa Elinan kanssa. Pitkä ja Pätkä alkaa muotoutua näytelmän aihioksi, Varpunen kirjastos-sa runomuotoiseksi laululyriikaksi.³⁶

Seuraavalla kevätjuhlaesityksen valmisteluun varatulla tunnilla on taas koko luokka koolla. Tarkoituksena on katsoa, mitä ryhmissä on tehty ja ryhtyä yhdis-tämään säveltä ja sanoja. Olen ensimmäistä kertaa kuvaamassa tämän esityksen valmistamista, joten tunnin alussa aiemmin tehtyä kerrataan sekä yhteisen työs-kentelyn aloittamiseksi että esittelyksi minulle. Heli nostaa esiin lasten yksilöl-listä ja yhteistä osallistumista.

Heli: Tero, sä olit tässä sävellysryhmässä, kävisiks sä soittamassa tän?

Siellä [pianon koskettimilla] on ne [kuvio]nuotit paikallaan.

Tero: En.

Sanna: (huudahtaa pyytämättä puheenvuoroa) Mä voin, mä osaan sen!

[Sanna ei ollut ollut sävellysryhmässä.]

Heli: Joo, mä tiedän, itse asiassahan kaikki osaa sen, koska senhän voi katsoa sieltä kuvionuoteista, mutta käypä Veera vaikka nyt soittamassa että miten se menikään. Eikä haittaa vaikka menis vähän väärin. Sen voi soittaa monella eri tavalla, eiks niin, kun siellä ei oo kestoja. Kuunnellaas!

(Veera soittaa.)

36 Kuvaus perustuu ensimmäisellä kuvaamallani tunnilla (K I) yhteisesti kerrottuun sekä välituntikeskusteluun Helin kanssa (K III).

Heli: Hyvä! Se meni oikeen hienosti. Aplodit Veeralle! (Luokka taputtaa.) Ei ole ollenkaan helppo mennä soittamaan tonne.

(Veera palaa paikalleen tyytyväisen näköisenä.) (K I)

Osallistuminen tai sen puute on esillä myös lasten puheessa:

Heli: Elina [koulunkäyntiavustaja] kirjotutti näitä sanoja Sanna: Niin niin mutta kun me keksittiin ne

Heli: Tietenkin, joo, te keksitte, Joku oppilaista: Se oli Elina.

Heli: Joo ja Tiinan kanssa tehtiin Pitkä ja Pätkä –tarinaa, eiks niin, ja mun kans tehtiin tätä sävellystä samaan aikaan.

Sanna: (ilman pyydettyä puheenvuoroa) Mä en saanu tehä mitään!

Heli: (paheksuen Sannan huutelua) Ssh! (Jatkaa rauhallisesti selittäen) Sä oot ollu poissa, mutta onneks se ei ollut vaan se yks päivä vaan nyt tää homma jatkuu vielä monen monta kertaa.

(K I)

Pienryhmissä työskentelyn jälkeen ollaan aloittamassa koko luokan yhteinen työskentely. Heli siirtyy käyttämään puheessaan me-muotoa ja hahmottelee tulevaa tekemistä:

Heli: Ja se mitä meidän pitäis tehdä on, että meidän pitäis nyt sovittaa se melodia ja ne sanat yhteen (Heli limittää ilmassa sanapaperin ja sävellyspaperin). Nehän ei mee nyt ihan prikulleen just yhteen, koska ne on tehty toisistaan erillään. (K I)

Heli lukee sanoituksen, johon tässä vaiheessa on luonnosteltu 3 säkeistöä:

1. Keltainen varpunen

Ensin se katsoo sängyn alta, kunnolla ei etsiä malta.

3. Se räpyttelee siipiä, vaikka voisi hiipiä.

Silloin kyllä korttikin löytyisi paljon helpommin.

Heli jatkaa kertomalla työskentelyn seuraavasta vaiheesta. Samalla hän kiinnit-tää huomiota Outin osuuteen yhteisessä sanoituksessa.

Heli: Ja tää on se eka säkeistö tai oikeestaan eka pätkä, mikä ollaan keksitty, ja tähän Outilla oli jo tosi hieno idea miten se jatkuu.

Haluuks sä kertoa?

Outi: En mä muista.

Heli: Eksä muista? Mihin se liitty, muistaksä?

(Luokka kuuntelee kiinnostuneena.) Outi: No varpunen menee kirjastoon.

Heli: Se menee sinne kirjastoon. Mitä se meni tekeen sinne?

Outi: Etsiin lukutoukkia.

Heli: Se meni etsiin lukutoukkia. Meillä on sellanen vitsi tähän liittyen, että varpunen luulee, että kirjastossa on paljon lukutoukkia. No niinhän siellä onkin, mutta eihän niitä voi syödä. Ja meidän pitää keksiä jatko vielä tälle laululle. Katotaan, miten se menee.

Elina lupas, että se tulee jatkaan sitä pajaa varmaan vapun jälkeen. (K I)

Heli pyrkii rakentamaan oppimisympäristöä, joka tukisi oppilaan osallisuutta tässä prosessissa ja sitä kautta luokka- ja kouluyhteisössä. Hän pyrkii monin tavoin, sekä puheessa että toiminnallisesti, luomaan oppilaille mahdollisuuksia kokea olevansa tärkeitä ja arvostettuja yhteisön jäseniä ja voivansa vaikuttaa yhteiseen tehtävään.

Osallistumisen mahdollisuus ei kuitenkaan vielä takaa osallistumista saati osallisuuden kokemusta. Esimerkiksi Keltaisen varpusen tarinaa työstettäsessä koulunkäyntiavustaja Elina johtaa aktiivisesti sanoitusta. Outin keksimä Keltai-sen varpuKeltai-sen tarinan idea on jo valmiina, ja Elina kannustaa oppilaita ehdotta-maan sanoja ja säkeiden muotoiluja tarinan eteenpäin viemiseksi. Hän muistut-taa, mihin suuntaan tarinan juonta ollaan viemässä, auttaa säkeitä alkuun ja oh-jaa oppilaita löytämään riimejä. Hän kirjoittaa sanoja paperille sitä mukaa, kun niitä valmistuu, ja lukee säkeitä ilmeikkäästi ja rytmikkäästi ohjaten riimirunolle ominaiseen poljentoon. Kuvaamassani sanoitustilanteessa läsnä olevista kuudes-ta oppilaaskuudes-ta vain kolme tekee ehdotuksia sanoitukseen (K II). Kun yllä

siteera-tussa tilanteessa puhutaan sanoituksesta, joku oppilaista toteaa: ”Se oli Elina.”

(K I) Vaikka sanoituksen ideat ovat oppilailta, tämä oppilas mahdollisesti ajatte-lee kuitenkin Elinaa varsinaisen sanoituksen tekijänä. Yhtäältä yhdessä tekemi-nen tukee yksilön työskentelyä: Outin idea muuttuu yhteisen laulun sanoituksek-si tavalla, johon Outi vaikuttaa tyytyväiseltä. Yhdessä tekeminen tarjoaa myös kokemuksen sanoittamisesta niillekin, jotka eivät yksin siihen kykenisi. Toisaal-ta yhteisessä Toisaal-tahdissa eteneminen voi olla myös luovan työskentelyn este. Hi-taammat eivät ehdi tuoda ideoitaan esiin, tai toisen keksimä aihe ei tunnu moti-voivalta.