• Ei tuloksia

Musiikkiesitys ja juhla kouluyhteisön rituaaleina

Tämän tutkimuksen olennaisena lähtökohtana on ajatus musiikkiesityksestä sosiaalisena vuorovaikutuksena. Tällaisesta sosiokulttuurisesta näkökulmasta käsin koulun musiikkiesitystilanteita voidaan tarkastella myös kouluyhteisön rituaaleina. Rituaalinäkökulman käyttö tarkoittaa sitä, että musiikkiesityksillä ja niihin osallistumisella nähdään olevan merkitys yhteisön sosiaalisessa elämässä (Wulf 2008b, 55). Small (1999, 19) kuvaa tätä näkökulmaa kirjoittamalla:

Jos haluamme tarkastella musiikin merkitystä, on kysymyksen ”Mitä tämä musiikkiteos merkitsee?” sijaan syytä kysyä: ”Mitä merkitsee, kun tämä esi-tys tapahtuu tässä paikassa ja tähän aikaan näiden henkilöiden osallistuessa siihen esiintyjinä ja yleisönä?” (Käännös H.N.)10

Rituaalin käsitettä käytetään monissa eri merkityksissä. Rituaaleja voidaan luo-kitella esimerkiksi niiden mittakaavan mukaan mikrorituaaleihin (esim. käden-puristus tervehdittäessä) ja makrorituaaleihin (esim. tohtoripromootio; Alasuuta-ri 2007, 138–139). Sekä Wulf (2008b) että kAlasuuta-riittisen pedagogiikan tutkija Peter

10 [I]f we would look for the meaning of music we should ask, not "What does this mu-sical work mean?" but rather "What does it mean when this performance takes place at this location, at this time, with these people taking part, both as performers and as listen-ers?". (Small 1999, 19)

McLaren (1986) kirjoittavat koulukasvatuksesta yhteiskunnan rituaalisena toi-mintana. Mikrorituaaleina he tarkastelevat niitä arjen vuorovaikutustilanteita, joilla pyritään edistämään koulukasvatuksen arvojen välittymistä, kuten esimer-kiksi aamunavausta tai opettajan toistuvia ohjaavia lausahduksia (McLaren 1986, 100–106; Wulf 2008b, 55). Makrorituaalina McLaren ymmärtää koko koulunkäynnin prosessin, jossa siirretään nuorta ”kadunkulmatilasta” (streetcor-ner state) opiskelijatilaan ja sen kautta itsenäiseksi kansalaiseksi. Wulfille mak-rorituaaleja taas ovat kouluvuoden tapahtumat ja juhlat kuten lukuvuoden aloitus ja lopetus (Wulf & Zirfas 2001, 345; Wulf 2008b, 55). Tässä tutkimuksessa käytän rituaali-käsitettä Wulfin kuvaaman makrorituaalin merkityksessä. Ym-märrän rituaalina esimerkiksi koulun kevätjuhlan mutta myös salipäivänavauk-sen tai yksittäisalipäivänavauk-sen musiikkiesitystilanteen järjestelyineen.

Small (1987, 75) näkee jokaisen musiikkiesitystilanteen rituaalina, mutta si-sällyttää musiikkiesityksen käsitteeseen myös tapahtumapaikan ja -ajan, osallis-tujat (ja ei-osallisosallis-tujat) sekä merkitykset, jotka ilmenevät näiden välille rakentu-vissa suhteissa. Musiikkiesityksen käsite kattaa siis koko musiikkiesitystilanteen ja kontekstin. Esimerkiksi sinfoniaorkesterin konsertissa, jota Small (1998;

1999, 16–17) käyttää usein esimerkkinä, rituaalin muodostaa koko konserttita-pahtuma: rakennus, jossa konsertti pidetään, sen arkkitehtuuri arvojen välittäjänä ja toiminnan tapojen osoittajana, saapuminen konserttitaloon sekä toiminta kon-sertin alkua odottaessa, konkon-sertin aikana, väliajalla ja konkon-sertin jälkeen.

Musiikkiesitys koulun rituaalina viittaa tässä työssä Smallin näkökulmaa so-veltaen koko tapahtumaan, jossa musiikki esitetään. Koulussa musiikkiesityksen tilanne ja konteksti on yleensä juhla tai muu järjestetty makrorituaali. Esimer-kiksi Naapurilan koulun tapauksessa vakiintuneita musiikkiesitystapahtumia ovat juhlat, viikoittainen salipäivänavaus, vanhempainyhdistyksen kanssa järjes-tetyt tapahtumat sekä alueen koulujen yhteinen konsertti.

Koulun musiikkiesitysten ja juhlien tarkasteleminen rituaaleina korostaa nii-den merkitystä koulun kasvatustyössä. Kun Dewey (LW10, 330–331) kirjoittaa, että yhteisön riitit ja seremoniat ovat enemmän kuin vain taidetta, hän jatkaa,

että niissä välittyvät yhteisölle tärkeät käytännölliset, sosiaaliset ja kasvatuksel-liset seikat esteettisessä muodossa mitä tehokkaimmalla ja mieleenjäävimmällä tavalla.11 Juhlarituaalit tarjoavat irtioton arjesta, mutta nykykäsityksen mukaan ne ovat samalla keskeinen yhteisöllisen elämän muoto, joiden kautta yhteisöjä rakennetaan, ylläpidetään ja myös muutetaan (Wulf 2002, 97, 100; 2008b, 53–

54; Iltis 2012, 17; Engelhardt 2012, 29).

Rituaalin performatiivisuus

Rituaaliin kuuluu olennaisesti ajatus performatiivisuudesta. Omassa tutkimuk-sessani käytän performatiivisuuden käsitettä avaamaan erityisesti sanattoman ja kehollisen kommunikaation merkitystä koulun musiikkiesityksissä ja juhlissa.12 Kun Austin (1978) kuvaa performatiivin käsitteellään sitä, miten sanoilla teh-dään asioita, tässä tutkimuksessa tarkastelen performatiivisuuden käsitteen avul-la sitä, miten teoilavul-la ”sanotaan” asioita (samoin kuin Wulf tutkimusryhmineen 2010, 40). Wulf (2008b, 53) kirjoittaa:

Koska rituaalit ovat kehon näyttämöllisiä esityksiä, niillä vaikuttaa olevan suurempi sosiaalinen painoarvo kuin pelkillä keskusteluilla. Kehollisella läs-näolollaan rituaalin osallistujat panostavat sosiaaliseen tilanteeseen ”jotakin

11 “Each of these communal modes of activity united the practical, the social, and the educative in an integrated whole having esthetic form. They introduced social values into experience in the way that was most impressive. They connected things that were overtly important and overtly done with the substantial life of the community. Art was in them, for these activities conformed to the needs and conditions of the most intense, most readily grasped and longest remembered experience. But they were more than just art, although the esthetic strand was ubiquitous.” (LW10, 330-331.)

12 Performatiivisuuden käsite voidaan kuitenkin ymmärtää monella eri tavalla. Kuten luvussa 1.1 todettiin, performanssin käsite on lähtöisin teatteritaiteen parista, mutta teat-teria käytetään myös metaforana arjen toiminnoille (esim. Turnerin 1974 käsite sosiaali-nen draama) tai yhteiskunnallisten rakenteiden tuottamiselle ja ylläpidolle (Butler 1988).

Performatiivisuutta on tarkasteltu paitsi performanssitaiteena (Goldberg 2011), myös esimerkiksi lausumien performatiivisuutena eli performatiiveina (Austin 1978), suku-puolen performatiivisuutena (Butler 1988; Saarikoski 2009), verkkoblogin pitämisen kontekstissa (Östman 2008) ja sosiaalitieteen ja psykologian tutkimustulosten esittämi-sen tapana (Gergen & Gergen 2011). Englannin kielen termit performance ja performa-tivity voivat viitata myös suoriutumiseen ja suorittamiseen (ks. esim. Ball 2010).

ekstraa” puhuttujen sanojen lisäksi. (Käännös H.N., lainausmerkit alkuperäi-set.)

Myös Smallin rituaalikäsityksessä korostuu kehollisuus ja läsnäolo. Smallin mukaan musiikkiesityksen merkityksellisyys perustuu sen aikana rakentuviin suhteisiin, joita on kolmenlaisia: sävelten välisiä, ihmisten välisiä ja fyysisten rakenteiden suhteita. Nämä suhteet tuovat musiikkiesityksen ajaksi näkyville ihanteen yhteisön sosiaalisesta järjestyksestä (Small 1987, 62; 1998, 13; 1999, 16).13

Wulf (2002, 100) toteaakin, että rituaalit tekevät ”näkymättömän näkyväksi”.

Samaan viittaavat myös muut kirjoittajat. Rituaalien todetaan tuovan näkyville yhteisön toiminnan tapoja (Garrison & Rud, 2009; Iltis 2012, 18). Niillä osoite-taan myös arvostusta ihmisiä, asioita ja ajattelutapoja kohosoite-taan (Garrison & Rud 2009). Rituaalit toimivat siten ikään kuin ikkunoina kulttuurin yhteisölliseen elämään ja arvoihin (Wulf 2002, 97; 2008b, 61). Kuten jo opettaja Elma Nal-linmaa (1948, 63) kirjoitti teoksessa Kansakoulun työtapoja:

Koulun suuret juhlat, joulujuhla ja kevälukukauden päättäjäiset, ovat vanhas-taan eräänlaisia katselmuksia, joissa koulu näyttää parhainvanhas-taan.

Tekemällä ”näkymättömän näkyväksi” rituaalit tuovat esille myös arjessa pii-loon jääviä uskomuksia ja arvoja (Wulf 2002, 97, 100–101; 2008b, 61). Rituaalit ilmentävät muun muassa yhteisön olemassa olevia hierarkioita (Dewey LW7, 55–56; Wulf 2002, 99; 2008b, 63–64; Alasuutari 2007, 146; Dissanayake 1988, 81). Usein juhlarituaaleissa osallistujat asetetaan ”järjestykseen”: esiintyjillä ja yleisöllä on omat paikkansa ja arvovieraille varataan paikka eturivistä (Alasuu-tari 2007, 146). Esimerkiksi koulun juhlissa oppilaat asetetaan istumaan

13 Small kehittelee ajatusta musiikkiesityksen aikana rakentuvista suhteista teos teoksel-ta. Vuonna 1987 ilmestyneessä Music of the common tongue –teoksessa hän mainitsee kahdenlaiset suhteet: suhteet sävelten välillä ja osallistujien välillä. Vuoden 1998 Mu-sicking-kirjassa musisointi vakiinnuttaa tapahtumapaikallaan suhteita, joita on löydettä-vissä järjestettyjen äänten lisäksi tilanteeseen osallistuvien ihmisten välillä. Vuonna 1999 julkaistussa artikkelissa Small jakaa musiikkiesityksen aikana rakentuvat suhteet kolmeen luokkaan: esityksen fyysisen tapahtumapaikan luomat suhteet, osallistujien väliset suhteet ja sävelten väliset suhteet.

tain, ja jos oppilaat istuvat lattialla, on opettajille varattu penkki tai he seisovat.

Kun juhlat osana koulun toimintakulttuuria tulisi rakentaa ”johdonmukaisesti tukemaan kasvatus- ja opetustyölle asetettujen tavoitteiden saavuttamista”

(POPS 2004, 19), voidaan kysyä, sopiiko tällainen juhliin kuuluva hierarkian manifestoiminen yhteen koulun tasa-arvon ja demokratian edistämisen tavoit-teen kanssa. Voivatko koulun juhlat toimia jopa tasa-arvon toteutumista vas-taan?

Olemassa olevan järjestyksen lisäksi rituaalien kautta voidaan ilmentää kui-tenkin myös yhteisön arvojen ja rakenteiden muutosta, toteaa Wulf (2002, 100, 102). Myös Small (1987, 74, 77) kirjoittaa, että musiikkiesityksen aikana ilmen-nettävät suhteet eivät ole olemassa valmiina vaan ne rakennetaan esityksen aika-na. Musiikkiesityksen ajaksi tuodaan hetkeksi esille yhteisön suhteet sellaisina, kuin niiden haluttaisiin olevan. Tämä esillepano voi edustaa yleistä konsensusta ihanteesta, tai esittää ihannekuvan, jollaista ei ole vielä todellisuudessa koettu.

Musiikkiesitys luo kestonsa ajaksi tilanteen, joissa nämä ihanteelliset suhteet voidaan hetken ajan kokea todellisina ja siten tutkia niitä.

Rituaalinäkökulman ja jatkuvuuden periaatteen yhdistäminen

Small kohdentaa teoksissaan huomionsa musiikkiesityksen toteutumisen het-keen. Hän avaa näkökulmia siihen, miten musiikkiesitystilanne heijastaa yhtei-sössä vallitsevia suhteita ja niitä koskevia ihanteita sekä miten musiikkiesitys luo mahdollisuuksia tutkia, vakiinnuttaa ja juhlistaa näitä suhteita ja ihanteita (engl. explore, affirm, celebrate; Small 1998, 183–184). Omassa tutkimuksessa-ni olen kiinnostunut erityisesti myös musiikkiesityksen valmistamisen prosessis-ta ja siitä, miten musiikkiesitys tutkimisineen, vakiinnutprosessis-tamisineen ja juhlisprosessis-tami- juhlistami-sineen vaikuttaa koulun toimintakulttuurissa.

Kuvio 3 Musiikkiesitysrituaalissa rakentuvat suhteet

Kuviossa 3 Smallin näkemys musiikkiesityksen aikana rakentuvista kolmenlai-sista suhteista on yhdistetty Deweyn kokemuksellista jatkuvuutta kuvaavaan kuvioon (kuvio 2, s. 48). Kokemus musiikkiesityksen valmistamisen prosessista pohjautuu aiemmille kokemuksille musiikkiesityksistä ja vaikuttaa edelleen seuraaviin musiikkiesityskokemuksiin. Nämä musiikkiesityskokemukset voivat olla joko sellaisia, joihin on itse osallistunut esiintyjänä tai yleisönä, tai muuten muodostuneita käsityksiä musiikin esittämisestä. Musiikkiesityksen valmistami-sen prosessin aikana rakentuu merkityksiä, jotka koskevat sekä sävelten välisiä, fyysisten rakenteiden välisiä että ihmisten välisiä suhteita. Nämä merkitykset kiteytyvät musiikkiesitystilanteessa. Ne vaikuttavat kokemukseen itse musiikki-esityksestä, mutta musiikkiesitystilanne antaa myös uuden näkökulman näiden merkitysten tulkintaan. Musiikkiesityksen ja sen valmistamisen aikana rakentuu musiikillisia, fyysisiä rakenteita koskevia ja sosiaalisia taitoja, arvoja ja asentei-ta, jotka vaikuttavat edelleen niin yksilöiden kuin yhteisön toimintaan ja elämän laatuun.

Mitä tämä käytännön koulutyössä tarkoittaa? Miten musiikkiesityksen val-mistamisen moniäänistä, usein kakofoniselta kuulostavaa ja vaikeasti sanallistu-vaa prosessia voisi ymmärtää paremmin? Tarkastelemalla, mitä ajatus juhlista ja esityksistä tapana kasvattaa tarkoittaa Naapurilan koulussa, pyrin

ymmärtä-mään, miten musiikkiesitys ”toimii” kouluyhteisön käytäntönä. Käsitteellistääk-seni musiikkiesitysrituaalin merkitystä koulun toimintakulttuurissa käytän tari-nallista lähestymistapaa.

3 Tarinallinen lähestymistapa musiikkiesityksen tutkimiseen

Tarinallisuutta eli narratiivisuutta voidaan tutkimuksessa tarkastella kahdella eri ulottuvuudella: ontologisena lähtöoletuksena ja menetelmällisenä ratkaisuna.

Käytän termiä tarinallinen termin narratiivinen suomenkielisenä synonyymina samoin kuin Vilma Hänninen (1999, 15). Tällöin tarinallisella tutkimuksella ymmärretään tutkimusta, jossa tarinan, kertomuksen tai narratiivin käsitettä käy-tetään menetelmällisesti ymmärtämisen välineenä. Tarinallinen lähestymistapa taas sisältää ontologisen käsityksen tarinasta keskeisenä ajattelun ja elämän jä-sentämisen tapana (emt., 15). Tässä työssä sekä musiikkiesityksen ja juhlien merkityksen käsitteellistäminen että metodologiset ratkaisut tukeutuvat tarinalli-suuteen.14