Yksityiskaupan kilpailijat - -toripäivät ja osuuskaupat

Kaupan vilkastuminen 1800-luvun lopulla oli maakauppiaiden mieleen. Kehitykseen liittyi kuitenkin myös huolestuttavia piirteitä. Vaikka kaupan perustaminen olikin äärimmäisen

help-poa, kaikki eivät anoneet

lupia

vaan möivät valmiiksi pakattuja ^tuotteita

naapureilleen

vi-ranomaisia vaivaamatta. Kauppiaat pyrkivät

1890-luvulla lopettamaan säädösten kiertäjien toiminnan valittamalla

asiasta

maaherralle. Yli-malkainen kirjelmä ei riittänyt syytteiden nos-tamiseen. Maaherra vaati nimiä, mutta niitä va-littajat eivät antaneet vaan jättivät asian sil-leen.¹²

Irjannelaiset ja kuivalahtelaiset ryhtyivät 1890-luvulla puuhaamaan kyliinsä myös vii-koittaisia toripäiviä. Kuntakokous kannatti anomuksiamutta sanoutui irti kaikesta vastuus-ta: kyläläisten oli maksettava mahdolliset kulut

ja huolehdittava järjestyksen säilymisestä.¹¹ Ir-janteen toripäivistä ei ole tietoja, mutta Kuiva-lahdelle^ne tulivat tiistaina kesäkuun 26.

päivä-nä 1894 ja sen jälkeen joka arkitiistai 1910-lu-vun puoliväliin saakka. Tori oli Vanha-Jaakko-lan maalla. Paikalle tuli myyjiä läheltä ja kau-kaa, ostajia etupäässä omasta kylästä. Täällä päästiin todellisten markkinoiden tunnelmaan, nähtiin posetiivit ja marakatit, naureskeltiin vienankarjalaisten laukkuryssien oudoksi vään-tyvää suomen kieltäjä ensimmäisten liukaskie-listen helppoheikkien sutkauksia, kuunneltiin gramofonien särisevää soittoa, vaihdettiin kuu-lumisia ja innostuttiin edulliselta vaikuttaviin ostoksiin.¹⁴

Kuivalahden torihinnat 19.12. 1894:

ruisjauhot 9 markkaa säkki ruisleipä 20penniä kilo ruismaltaat 20 penniä kilo

vehnäkakut 25penniä kolme kappaletta junttalonka 10penniä

ryynijauhot 20penniä kilo kauraryynit 15penniä litra kaurajauhot 4 markkaa säkki

peruna 1 markka 25 penniä säkki voi 1 markka 80 penniäkilo läski 1 markka kilo

naudanliha 40penniä kilo hauki 20penniä kilo säynäs 45penniä kilo siika 65penniä kilo made 45penniä kilo

humalat 2 markkaa 15 penniä kilo kylvöheinä 10 markkaa häkki villa 2 markkaa 60 penniä kilo juurikkaat 1 markka 15 penniä säkki sipulit 25penniä kilo

Rauman Lehti 22.12.1894.

Mutta toripäivillä kauppiaatkin voivat myy-dä ja ostaa, ja paikalle tulleet poiketa kiintei-siin puoteihin. Kuivalahden toripäivien yhtenä puuhamiehenä olikin kauppias Juho Stenvall.

Pakettikaupat puolestaan olivat voitettavissa, eihän niissä voitu pitää suurta valikoimaa, ja nimismies auttoi tarpeen tullen niiden lopetta-misessa. Ja kun ^ne ohjasivat toisaalta väestöä kauppatuotteiden käyttöön, kauppiaat eivät lo-pultakaan pitäneet niitä vakavasti otettavina kilpailijoina. Vaara uhkasi toisaalta. Maamies-seurat ja nouseva työväenliike puhuivat kumpi-kin lämpimästi osuustoiminnan puolesta. Se tarjosi mahdollisuuden hankkia yhteisesti kal-liita tavaroita ja takasi voittojen palautumisen ostajien eduksi. Eurajokelaiset tutustuivat aja-tukseen Irjanteen osuusmeijerin välityksellä heti 1900-luvun alussa.

Irjanteella pohdittiin ensimmäiseksi myös osuuskaupan perustamista. Ajatusta kehiteltiin työväenyhdistyksen kokouksessa vuoden 1902 lopulla, ja tuloksena oli Työväen Osuuskaup-payhdistys. Suunnitelmat näyttivät toteutuvan kitkatta. Kuvernööri hyväksyi osuuskunnan säännöt heinäkuussa 1903, ja mukaan liittyi syksyyn mennessä 122 jäsentä. Mutta sitten al-koivat vaikeudet. Oli päätettävä myymälän pai-kasta. Mikä olisi paras, Irjanne,

Taipale,

Kir-konkylä vai Kuivalahti? Ratkaisua vaikeutti pi-täjän näkymätön _mutta selvä jakaantuminen aliseen ja yliseen päähän sekä kartano- ja pe-rintölääniin. Epäluulot olivat syvällä ja

yhtei-sen pohjanlöytäminen perin vaikeaa. Kartanon mailla _asuvat olivat ylipäätään räyhäävien kol-hojen maineessa, eivätkä ylisen pään ajatukset mairitelleet pitäjän toisen pään ^asukkaita;

"Alasenpääläise ova niin falskei, etei niitten kans toimen tul".¹⁵

Kauppa päätettiin lopulta sijoittaa

Ihanteel-le, vaikka päätös merkitsikin jäsenmäärän las-kemista neljänneksellä. Mutta osuuskunta täh-täsi pidemmälle ja valmisteli joulukuussa 1903 kahden uuden myymälän

perustamista.

Toinen oli tarkoitus sijoittaa Kuivalahdelle, toinen il-meisesti aliseen päähän.¹⁶ Jälkimmäinen jäi pe-rustamatta, mutta Irjanteen ja Kuivalahden myymälät avattiin huhtikuussa 1904.¹⁷

Alisen pään jättäytyminen hankkeen ulko-puolelle johtui lähinnä etäisyydestä ja^vanhasta vastakohtaisuudesta. Perustetun liikkeen lei-mautuminen alusta

pitäen

työväenosuuskau-paksi ei tähän vaikuttanut, eivätkä alisen pään

asukkaat vieroksuneet osuuskuntia. Yhteistoi-minta oli heille sinänsä tuttua, olihan se meije-rinkin pohjana. He olivat myös päätyneet hank-kimaan erilaisia tuotteita yhteisostoin. ^Heillä oli tätä varten lista, johon merkittiin, mitä ku-kin halusi. Kun tilauksia oli riittävästi, asia-mies läksi Raumalle, tinki hinnat edullisiksi ja osti tavarat samasta paikasta. Osuustoiminta-aatteen ajankohtaisuus sekä yhteisostoista saa-dut kokemukset kypsyttivät alisen pään vuoden

1904 lopulla pohtimaan oman osuuskaupan pe-rustamista. Aie toteutui hitaasti. Joulukuun puolivälissä käytettävissä olivat

Pellervo-seu-ralta saadut säännöt sekä 50 hengen lupaus liit-tyä jäseneksi, mutta päätöstä ei saatu aikaan.

Kitkerän tarkkailijan mukaan syynä oli väen haluttomuus saapua kokouksiin: "Erityisesti loistavat poissaolollaan tilalliset. Syynä lienee Eurajoella tavanomainen säätyero-asenne: ei osuuskuntaan voi mennä. Se ^on semmoisten ja semmoisten puuhaa!”¹⁸

Kun osanottajien vähyys esti päätökset jou-lukuussa, ne siirtyivät myöhemmäksi. Tammi-kuun alussa puhutaan kuitenkin Taipaleen Osuuskaupan aikomuksesta avata myymälä helmikuun alussa kylän työväentalon tiloissa.

Mutta ^muutamaa päivää myöhemmin sanoma-lehdissä ja osuuskunnan asiakirjoissa esiintyy Eurajoen Osuuskauppa N:o 1. Liikettä ei liioin

sijoitettu työväentalolle vaan isänsä nimissä

kauppaa

käyneeltä Emil Jaakkolalta vuokrattiin tarkoitusta varten Yliungin

pikkurivi,

ostettiin vanhan

puodin

kalusteet ja varasto ja jatkettiin tavallaan vanhaan tapaan. Uutta oli vain myy-mälänhoitaja jatunnekaupan omuudesta.¹⁹

Kummankin osuuskaupan alkutaival oli vai-kea, tietoa ja taitoa ei ollut eikä kauppoihin saatu riittävän kokeneita, tarkkoja ja taitavia

Eurajoen alinen pää perusti oman osuuskaupan Eurajoen Osuuskauppa n:o

1.

^{Liike oli} alunperin tarkoitus avata helmikuussa 1905 Taipaleen työväentalon tiloissa, mutta aie ei toteutunut. Osuuskunta vuokrasi Emi!

Jaakkolan myymälän ja osti sen kaluston ja^varaston. Hyvin alkaneen kaupan taival näytti juuttuvan seuraava-na talvena ylivoimaisiin vaikeuksiin, mutta ne voitettiinja kauppa jatkoi toimintaansa. 1920-luvun lopulla sen yhteydessä toimi S.O.K.n "Bentsini asema” ja sen varastonseinälle kiinnitetyssä laatikossa olivat asiakkaiden luettavissa kunnan kuulutukset. Kuva K. Havas 1922, Eurajoen kunnan kokoelmat.

hoitajia. Irjanteella vaikeudet alkoivat kasaan-tua vuoden 1905 lopulla. Niiden lähtökohtana oli sääntöjen ja nimen muuttaminen ^- Työ-väenosuuskaupasta tuli Eurajoen Osuusliike r.l. Jälkimmäinen huoletti harvoja, pahinta oli määräys sadan markan lisämaksuvelvollisuu-desta jäsentä kohti. Tämä johti 55 jäsenen ero-amiseen ja jätti jäljelle 34 uskollisinta. Päätök-set ja niiden seuraukset synnyttivät mitä moni-naisimpia huhuja. Joku kertoi nurkan takana odottavasta vararikosta, toinen luonnehti toi-mia poliittiseksi vainoksi. Kaupan hoitaja pyrki

torjumaan puheita. Hän kiitteli jäsenten val-miutta toimia yhdessä ja antoi tunnustuksen myös lähikylien isännille: nämä ovat olleet en-nakkoluulottomasti mukana työväenosuuskau-passa eivätkä ole

petkuttaneet

ketään ^- kiitok-sensa hän antoi vakaumuksellisena sosialis-tina.²⁰

Toisena osuusliikkeen vaikeuksien aiheutta-jana oli vuoden 1906 voitonjakoa koskeva pää-tös. Se olisi tuottanut irjannelaisille 4 ^% mutta kuivalahtelaisille vain 3 ^% hyvityksen. Päätös tulehdutti jäsenten välit. Koska liike menestyi

Kuivalahdella paremmin kuin Irjanteella, miksi sen oli tyytyminen vähempään? Ongelmana oli toisaalta kuivalahtelaisten vieraantuminen. Pit-kä matka karkoitti heidät Irjanteella pidetyistä kokouksista. He eivät tunteneet liikettä omak-seen vaan halusivat _erota ja perustaa oman osuusliikkeen. Moni oli valmis myöntämään kuivalahtelaisten perustelujen oikeudenmukai-suuden, _mutta yhtä moni epäili eron järkevyyt-tä, voihinhan yhdessä ostaa tavaraa suurissa erissä ja edullisesti. Päätökset muotoutuivat

ta-loudellisten realiteettien mukaisiksi. Osuuskun-taa ei jaettu, ^mutta kuivalahtelaiset liitettiin mukaan entistä tiukemmin laajentamalla kylä-kokousten mahdollisuuksia tehdä liikettä kos-kevia

päätöksiä.’ 1

Alisen pään osuuskunnan ensimmäinen toi-mintavuosi juuttui syksyllä 1905 ylivoimaisilta näyttäviin vaikeuksiin. Liikevaihto oli kyllä huomattavan suuri. Talolliset olivat tulleet mu-kaan, ja jäseniä oli vuoden lopussa 1 12, mutta odotetut voitot jäivät tulematta. Ja jos ei saatu

Osuuskauppa

Ja

^osuusliike jättivät Kirkonkylän aluksi kokonaan yksityiskauppiaiden toimialueeksi. Osuustoi-minta-aatteen vahvistuminen nostatti kuitenkin vaatimuksia myymälän perustamisesta myös tänne. Osuus-kauppa toteutti toiveet. Se avusi myymälän vuokratiloissa kevättalvella 19M ^mutta ryhtyi heti puuhaamaan

omaa taloa. Tontti vuokrattiin Vuojoelta ja talo valmistui heinäkuun aikana. Koska liikkeestä tuli osuuskaupan vilkkain, herätettiin ajatus päämyymälän siirtämisestä Kirkonkylään. Kuvan kiinteistöön sitä ei ^tuotu, vaan osuuskaupan hallitus hankki uuden ja myi talon 1927 osuusliikkeelle. Se nosti seinälle uuden kyltin ja avasi neljännen myymälänsä ovethuhtikuussa.Eurajoen kunnan kokoelmat. Veini Tamminen.

voittoa eikä voitu jakaa ostohyvityksiä, mene-tettiin osuuskaupan paras valtti. Helmikuussa

1906 lohduton tilanne johti pohtimaan kaupan kohtaloa. Kokoukseen saapuneet 53 jäsentä päättivät yhden äänen enemmistöllä lakkauttaa osuuskunnan. Uusi kokous päätyi samaan tu-lokseen. Osuuskuntaa ei kannattanut pitää

elos-sa, oli parasta sulautua joko Irjanteella toimi-vaan Eurajoen Osuusliikkeeseen tai Rauman Osuuskauppaan. Nyt päätöstäoli tekemässä 63 jäsentä ja heistä 46 oli

lakkauttamisen

kannal-la. Ratkaisu herätti kuitenkin ärtymystä ja se-kavia tunteita: "Aikuiset miehet syyttelevät toi-siaan lasten tavoin ja polttavat yhden hallake-sän jälkeen riihensä.”²²

Eurajoen Osuusliike torjui ehdotukset. Kun Rauman Osuuskauppakaan ei halunnut laajen-taa toimintaansa maaseudulle, kahteen kertaan lakkautettu Taipaleen osuuskauppa piti ovensa sitkeästi avoinna. Ajatus pitäjän osuuskuntien yhteistoiminnan tiivistämisestä eli toisaalta vi-reänä kevään ja kesän. Yhtenä mahdollisuutena

esitettiin yhteisen isännöitsijän

palkkaamista

ja hankintojen keskittämistä tälle. Näin voitaisiin ostaa entistä suurempia eriä ja ^saataisiin mer-kittäviä alennuksia. Eurajoen ja Sydänmaan vuoden 1906 alussa perustetun osuuskaupan edustajat olivat naapuripitäjien rinnalla suosit-telemassa myös liittymistä

keskusosuuskunnan

- SOK:n ^- jäseneksi ja ostojen keskittämistä sinne. Ne ehdottivat Raumalle erityisiä pörssi-päiviä sekä SOK:n kutsumista hintojen ja laa-dun valvojaksi. Ja mikäli tätä ei voitaisi käyt-tää, tavarat olisi hankittava Rauman Osuuskau-pasta, eikä yksityiskauppiailta. kuten moni va-litettavasti edelleen teki ^- jamaksoi kiskurihin-toja. Suositukset eivät muuttuneet käytännön toimiksi, eivätkä eurajokelaiset liittyneet kes-kusjärjestön jäseniksi.²¹

Ajatus yhteistoiminnan tiivistämisestä valui syksyn 1906 mittaan hiekkaan, mutta Eurajoen osuuskaupat selvisivät kriisistään. Taipale al-koi tuottaa loppuvuodesta jopa _voittoa, ja

lak-kauttamispäätös voitiin hiljaisuudessa unohtaa.

Vuoden lopulla varat sallivat jopa 5 prosentin hyvityksen sekä jäsenilleettä ulkopuolisille os-tajille. Alisen pään osuuskauppa perusti jo en-simmäisen toimintavuoden alussa helmikuussa

1905 haaraliikkeen Hankkilan Heikun maalle ja keskusteli maaliskuussa 1907 mahdollisuu-desta avata myymälä myös Linnamaahan. Va-rovaisuus ja usko eilistä parempaan huomiseen

heijastui päätöksessä: kauppa avataan heti, kun kulmakunnalta ilmaantuu 50 jäsentä. Mutta näitä ei

kuulunutia

^{kauppa jäi} perustamatta.²⁴

Eurajoen ^Osuusliike joutui hiljaisen ^vuoden 1907 jälkeen alisen pään osuuskaupan koke-man ongelman _eteen. Miksi liike tuotti

tappio-ta, vaikka myynti kasvoi? Vastauksen nopea löytyminen ei helpottanut tilannetta. Mistä saa-taisiin luotettava kaupanhoitaja, kuka korvaisi aiheutetut vahingot? Kokoukset olivat kiivaita, ja liike oli jonkin aikaa kiinni. Irjanteella tode-tut väärinkäytökset kärjistivät kuivalahtelaisten

tyytymättömyyttä. He eivät halunneet käyttää myymälänsä voittoja Irjanteen tappioiden peit-tämiseksi vaan pyrkivät itsenäistymään. Uh-kaava hajaannus pystyttiin välttämään. Osuus-liike hankki tontin Vanha-Jaakkolan mailta to-rin varrelta ja rakennutti sille ajanmukaisen

myymälän. Ja koska riidat eivät merkinneet jä-senistön

hupenemista,

osuusliike selviytyi vai-keuksista pienin kolhuin.²⁵

Vaikeudet lujittivat jäsenistön ^uskoa osuus-toiminnan mahdollisuuksiin. Kauppa miellet-tiin omaksi, ei haluttu antautuaja myöntää,että tulokkaiden mahdollisuuksia vuonna 1903 epäilleet olivat oikeassa. Osuustoiminnan kan-nattajat pyrkivät ^{saamaan kaikki mukaan:}

"Osuustoiminta ei erottele ihmisiä porvarilli-siin kuin sikäli mikäli nämäeivät käytä osuus-kauppaa ja tällöin porvarillisia voivat olla niin rengit kuin isännätkin”.²⁶ Suurimpana suruna oli aluksi talonpoikaisen väen jättäytyminen si-vuun. Tämä näkyi parhaiten Eurajoen ja Sy-dänmaan Osuuskaupan alkuvuosina.²⁷ Mutta

osuuskuntien suhteet olivat hyvät, poliittiset mielipiteet eivät johtaneet niitä toisiaan

vas-taan. Ne pystyivät keskustelemaan toimintansa sulauttamisesta, välttivät turhaa kilpailua, pe-rustivat liikkeet eri kyliin ja juhlivat 1915 yh-dessä osuustoiminnan kymmenvuotista

taival-ta.

Vuojoen ^{hakkuiden tuomat} ansiot heijastui-vat 1910-luvulla osuuskuntien toimintaan. Sy-dänmaan Osuuskauppa joutui tosin sulkemaan ovensa vuonna 1911, mutta muiden toiminta vakiintui jakumpikin liittyi SOK:n jäseneksi, alisen pään

osuuskauppa

^vuonna 1913 ja ylisen pään osuusliike ^seuraavan vuoden puolella.

Osuusliike käytti vuosikymmenen alun voitot

rahastojen kartuttamiseen ja menetti vuosittain jäseniä^- vuonna 1908 mukana oli vielä 158, vuonna 1915 enää 102 henkeä^- mutta sai ta-loutensa vankalle pohjalle. Osuuskauppa pohti vuonna 1914 jopa toiminnan laajentamista. Se antoi suunnitelmien tosin aluksi raueta eikä pe-rustanut Kirkonkylään _uutta myymälää. Mutta kun kyläläiset liittyivät joukolla jäseniksi, se perui päätöksen ja avasi sivumyymälän. Kun Lutalla avattiin keväällä 1916

pakettikauppa,

osuuskaupalla oli vuoden lopulla neljä toimi-pistettä ja 294 jäsentä.²⁸

Maailmansodan

puhkeaminen

syksyllä 1914 katkaisi

lupaavan

kehityksen. Tavaran saanti vaikeutui, hinnat nousivat ja ihmisten ostokyky

Entisajan kaupasta piti löytyäkaikkeapikilangasta kankaisiin, kahviin ja sokeriin. Osuuskaupan Kirkonkylän sivumyymälästä _otettukuva ei anna runsauden mielikuvaa, mutta saatavissa oli jokatapauksessa verkkokasse-ja.lattiaharjoja, puukkoja, kengännauhoja, tupakkaa, tulitikkuja ja kahvia. Asiakkaita odottavina myyjinä ku-vaanpääsivät Maija Lampi. Lyydia Grönberg ja Katri Loimijoki. Eurajoen kunnan kokoelmat, Einar Rinne.

heikkeni. Osuuskunta-aate ei hyväksynyt kei-nottelua, eivätkä osuuskaupat voineet käyttää tilaisuutta rikastuakseen. Sodan tuomien vai-keuksien lisäksi niiden

piti

selvittää suhtautu-misensa myös alkavaan linjariitaan, oli

valitta-va, pysyikö ^{SOK;ssa vai} liittyikö Kulutus-osuuskuntien Keskusliiton (KK) jäseneksi.

Osuusliike valitsi lokakuussa 1916

jälkimmäi-sen, Osuuskauppa edellisen.²⁹

Valinta synnytti kiivaita keskusteluja, mutta ei lamauttanut toimintaa. Vaikeuksien

aiheutta-jana olisota. Kun osuuskuntien toimintaedelly-tykset huononivat, sulautuminen tuli _taas ajan-kohtaiseksi. Mennyt vuosikymmenen oli kui-tenkin muuttanut tilanteen niin, että sulauttaja-na olisi ollut Osuuskauppa ja sulautettavana Osuusliike. Tähän jälkimmäinen ei halunnut suostua. Sen jäsenmäärä oli kääntynyt nousuun

- sillä oli vuoden 1917 lopulla 268 jäsentä^- ja liikevaihto kasvanut. Se katsoi tulevaisuuteen luottavaisesti, piti liikettä kunnan elinvoimai-simpana eikä voinut aatteellisistakaan syistä suostua esitykseen.

In document ill it (sivua 143-149)