I. AHKERA kaljaasi, 23 rek.tn., ostettu 1917, romutettu 1919. Om. Vihtori Nyroos-Huru-nen 1/2ja Evert Wass 1/2.
2. AHTO kuunari, rakennettu Laitakarin var-villa 1902, 318 rek. tonnia, K.V. Langen-Laurila om. 1/20.
3. AINO kuunari, rakennettu 1860 Barthissa.
Murunen osti vuonna 1909 1/20osaa, vuon-na 1910 19/20ja möi 3/4 vuonna 1912 Lu-vialle ja 1/4 Rauman maalaiskuntaan.
4. AINO purjelaiva, rakennettu Lemlannin varvilla 1876. Huhdan Vihtori Simula Huh-taomisti 1890-luvulla 1/12
5. AINO kuunari, rakennettu Laitakarin var-villa 1894. K.V. Langen-Laurila om. 1/2, hänen äitinsä 1/12.
6. ALEKSANDER kaljaasi, 39 rek. tonnia, K.R.Bergman osti laivan Paraisilta 1900.
7. AKSEL parkki, 352 rek.tn., rakennettu Rostockissa, ostettu Malmöstä 1898. Yhtiö 1904: talollinen Matti Murunen, torpparit Evert Wass ja Elias Ahdasmäki, perämies Isak Hollmen, talolliset K.A. Holmberg-Ju-sola ja Nestor Kylänpää sekä muuan rauma-lainen kauppias, kukin 1/7. Kylänpää ja Ahdasmäki möivät sittemminosuutensa, ti-lalle tuli kapteeni Isak Suominen ja kukin omisti tämän jälkeen laivan kuudenneksen.
Oli liikenteessä vielä 1914,silloin 7 osakas-ta,Murunen, Alasmäki, Wass, Holmen, Ky-länpää, Jusola sekä laivuri Lagerdahl.
8. ANSIO rakennettu Siipyyssä 1876, merk.
rekisteriin Kuivalahdella 1891, 169 rek.tn.
Yhtiö; Juho Pihlaus, Juho Stenvall, Antti Pihlman ja Kustaa Juhola, kukin 3/16, Juho Eklöf 1/8, Matti Murunen ja Elias Ahdas-mäki, 1/16kumpikin. Yhtiö pyysi vapaakir-jaa 1887. Murunen osti 1896 laivan 3 802 markalla ja myi sittemmin Antti Pihlmanil-le, Elias Nyroos- Ahdasmäelle jaraumalai-selle laivuri Matti Lagerdahlille kullekin neljäsosan.
9. BERTHA 317 rek.tn. Matti Murunen osti 1/10 vuonna 1907.
10. CAESAR kaljaasi, 63rek.tn.. ostettiin 1905 Luvialta. Yhtiö: Matti Hurunen 1/2 sekä it-selliset Isak Wallin ja Robert Mäkelä 1/4 kumpikin.
11. ENGLA kuunari, 230 rek.tn.. Matti Huru-sella kuudesosa 1900, 1903 osti lisää osuuksia ja omisti 1/3, möi 1/6 osan 1904.
Laiva hajotettiin 1906.
12. GUIDO parkki, 353 rek tn., rakennettu 1876 Bromarvissa. Matti Hurunen osti 1912 1/4, haaksikkoutui Suomenlahdella 1913ja poistettiin rekisteristä.
13. HEBE K.V.Lahdenranta omisti 1/12 osaa, muut luvialaisia. Laivan arvo: 1/12= 2 495 mk. Hehe ajoi elokuussa 1920 miinaan matkalla Uuraasta Masnedsundiin.
14. HILDA kuunari, rakennettu Luvialla, 264 rek.tn. Lahdenranta om. 1/20,myi 1919.
15. IHANA kuunari, 260 rek.tn., mainitaan Kuivalahden veroluettelossa 1890, ei enää
1892.
16. ILMI kaljaasi, 24 rek.tn., ostettu 1917, ha-jotettu samana vuonna. Om. työmies Vihto-ri Rantanen ja talollisen poika Jalmari Uusi-Tyrjy.
17. JOSEFIINA 300 rek.tn. Laiva ostettu 1897 Westanfjärdistä. Yhtiö: tukkukauppias Ant-ti Pihlman 1/4, talolliset Isak Uusi-Tyrjy 3/
16jaElias Ahdasmäki 2/16, torppari Kus-taa Vahemaa 2/16, talollinen Kustaa Salmi
1/16 sekä osakas Raumalta.
18. JULI kaljaasi, 62 rek.tn., rakennettu 1901 Koivistonpitäjässä, ostettiin 1909 Luvialta.
Isak Jalonen ja Juho Pihlman ostivat neljän-neksen 1911 metsäkauppias Nestor Niemi-seltä. Toisen puoliskon omisti liikemies Antti Pihlman. Laiva kärsi seuraavana vuonna täydellisen haaksirikon ja poistet-tiin rekisteristä.
19. KAATRA höyrylaiva. 27 rek.tn., ostettu 1906 Loviisasta. Se oli tuolloin haaksirikon kärsinyt hylky, hinta 4 000 markkaa. Yhtiö:
puuseppä Kustaa Euren 1/2, ratavartija Val-terEuren ja talollinen Juho
Lindvall-Karta-no,kumpikin 1/4. Laiva myytiin 1915.
20. LAURA 310 rek.tn., rakennettu Luvialla 1892. K.V.Lahdenranta mukana 1/12 osalla, osakkeet myytiin 1906. Ostajien joukossa oli 2/48 osalla MattiNyroos-Hurunen.
21. LOTUS kuunari. Matti Murunen omisti 1/10 osaa,perikunta möi 1914
22. LYDIA kaljaasi, 25 rek.tn. Kuivalahtelainen laivuri Kaarle Bergman osti kaljaasin 1898 300 markan hinnalla mutta möi seuraavana vuonna. Ostajina: Isak Uusi-Tyrjy, Juho Pih-laus, Kustaa Salmi sekä itsellismies Kustaa Rostedt Kaukenpielestä, kukin maksoi
nel-jänneksestään 100 markkaa. Pihlaus, Uusi-Tyrjy jaSalmi möivätosuutensa välittömästi kuivalahtelaiselle Isak Jaloselle ja 3/4 Kaarle Bergmanille. Koko laiva myytiin 1900 Tur-kuun.
23. NAIMA mainitaan veroluettelossa 1901, Mu-runen om. 1/4.
24. OLGA kuunari, rakennettu 1888 Laitakarin varvilla. K.V.Lahdenranta omisti 1/6. Laiva myytiin 1908 Raumalle 18 600 mk:n hinnas-ta.
25. OLGA kaljaasi, 70 rek.tn., rakennettu 1908 Sisto Palkinan telakallaVenäjällä. Laivan os-tivat 1917 liikemies Anders Pihlman, itselli-nen Jalmari Jaloitselli-nen, talolliset Juho Salmi se-kä Kustaa Uusi-Tyrjy. Vuonna 1919 omista-jina Jalmari Jalava ja Kustaa Uusi-Tyrjy.
Haaksirikkoutui 1927.
26. RAKEL parkki. 507 rek.tn., Vihtori Lahden-ranta om. 1/20 1914, muutosakkaat Luvialta.
Haaksirikkoutui 1916,poistettiin rekisteristä.
27. RAUMA parkki, 260 rek.tn. Yhtiö 1891:
Matti Nyroos-Hurunen ja Juho Lindvall-Kar-tano, kumpikin 1/4, tai. Isak Vähä-Jaakkola ja Isak Hollmen, kumpikin 1/16 sekä Elias Ahdasmäki 1/8,vapaakirja 1889.
28. SAIMA kuunari, rakennettu Laitakarissa, 295 rek.tn., K.V.Lahdenranta 1/20.
29. SANTTRO rakennettu 1900 Pyhämaassa. Jal-mari Uusi-Tyrjy osti 1916, möi puolet Frans Jaloselle 1918. Hylky 1921.
30. SELO kuunari, 35 rek.tn. Mainitaan veroluet-telossa 1890-89.
31. SOVINTO 35 rek.tn. Yhtiö 1891: Juho Pih-laus, Matti Murunen ja JuhoEklöf, kukin 1/3.
Vuonna 1894: Juho Pihlaus 3/6, itsellinen Vihtori Sandberg 2/6 ja Juho Eklöf 1/6. Juho Eklöf vaihtoi osuutensa ja sai 1/16 Seloa.
Kun Sovinnon osuuden saanut hankkilalai-nen Isak Lundström karkasi maasta, osuus myytiin 500 markalla Peilaukselle 1893. Mu-runen möi osuutensa 1 000 markalla Sand-bergille 1893. Vuonna 1896 Eklöfin osuus myytiin pakkohuutokaupalla, 1/6 = 452 markkaa, ja Sandberg möi osuutensa laivuri Karl Bergmanille I 100 markasta 1896.
Omistus 1896: Pihlaus 4/6 ja Bergman 2/6.
Sovinto myytiin 18992 450 markan hinnasta Pyhämaalle.
32. SUOMI purjelaiva, rakennettu Laitakarin varvilla. K.V. Lahdenranta 1891 1/12 osaa.
Yhtiö perustettu 1883, silloin hän omisti 1/7.
Laiva myytiin 1897 Gottlantiin 10 500 kruu-nun hinnasta.
33. TÄHTI priki, yhtiö: Isak Uusi-Tyrjy, Antti Pihlman ja raumalainen laivuri Evert Ek-holm, kukin 1/4, Vihtor Vanha-Jaakkola ja Kustaa Salmi, 1/8 kumpikin. Ekholm möi puolet osuudestaan 1904 torppari Kustaa Va-hemaalle, toisen puolen osti 1905 laivuri Ju-ho Karlsson. Laiva myytiin 1907. Se kävi mm. Lyypekissä, Flensburgissa. Rostockissa ja Kielissä.
34. VODAN parkki, 426 rek.tn., ostettiin huuto-kaupasta Porvoosta 1899. Yhtiö: Juho Lind-vall-Kartano ja Isak Uusi-Jaakkola, kumpikin 5/12, laivuri K.R. Bergman 2/12. Bergman möi osuutensa 1899 Olkiluodon Viktor Grönströmille ja tämä 1902 merimies Juho Suomiselle. Suominen osti 1903 myös Uusi-Jaakkolan osuuden.
35. VÄNNER kaljaasi 33 rek.tn., rakennettu Iniössä 1880. Yhtiö 1891: laivuri Kaarle Gallen ja talollinen Isak Uusi-Tyrjy, ostivat laivan 1891 I 500 markalla.
Lähteet: TMA RMA Ehab 1-13 Rauman laivare-kisterista poistetut laivat 1890-1920; EKA
Eura-joenkunnan veroluettelot.
Luvialaisen laivanvarustaja K G. Stenroosin maalauttama parkki Hildaa esittävä taulu. Kuva S. Huovinen. Sa-takunnan Museon kokoelmat.
Satamat
Maankohoaminen mataloitti 1800-luvun alku-puoliskolla Häväisten sekä sen ja mantereen välissä olevien luotojen rannat ja pakotti asuk-kaat yhä selkeämmin maanviljelijöiksi. Paska-luodon ja muiden vanhojen lastauspaikkojen kesäinen hyörinä vaihtui uneliaaksi hiljaiselok-si, luodoilla laidunnettiin enää karjaa ja kaisla peitti nopeasti menneen toiminnan jäljet. Esi-isien perinteet elivät enää lähinnä Kuivalahden Kivirauman satamassa.
Kuivalahden kylän purjehduksen elinvoi-maisuus takasi sataman jatkuvan käytön, mutta
erityisen vilkkaaksi Kivirauma kävi 1900-lu-vun alussa, kun takamaan metsistä kaadettu puutavara ajettiin talven rekikeleillä tänne ja lastattiin meren avauduttua rannalla odottaviin laivoihin. Liikenteen runsaus nosti 1900-luvun
alussa esille ajatuksen sataman verollepanosta.
Tarkoituksena oli kantaa veroa varastoaitoista, palkki- sekä lehteriasemista,
verkkokarsinoista
sekä lastauspaikalle pystytetyistä asuinraken-nuksista. Ensin mainittujen kohtuulliseksi ve-roksi arvioitiin 50 penniä/neliö, karsinoista ja asumuksista ajateltiin kannettavaksi kymme-nen penniä vähemmän. Jokaisen yhteismaalle halkoja tuovan odotettiin lisäksi maksavan kymmenen penniä syleltä.31Hanke ei miellyttänytkaikkia. Vastustus ki-teytyi kysymykseen: onko Kivirauma satamak-si
kelpaavassa
kunnossa? Vastaus oli kysy-myksen esittäjien mielestä selvä: ei ollut. Lai-vat eivät voineet lastata laiturin- möljän - vie-rellä, vaan niiden oli jäätävä merelle. Satamas-sa tarvittiin vähintään 27-36 metrin portaat rannasta laivaan. Halot oli kuljettettava näitä pitkin japortaat siirrettävä uuteenpaikkaanai-Kaunissaareessa oli erinomainen satama. Se oli riittävän syvä, eikä sinne tarvinnut purjehtia sokkeloista saa-ristoreittiä puikkelehtien. Satamassa riitti myös hyörinää. Siellä oli parhaimmillaan useita laivoja. Lastaajat tulivat lähikylistä. Kuva antaa työstäliian leppoisan kuvan, elleivät Ellensborgin kupeella onkivat miehet
sit-ten ole laivan omia merimiehiä. Muuten näyttäisi siltä, että vain naiset kantoivat lautoja lastattavaksi. Eurajo-en seurakunnan kokoelmat.
na lastattavan tavaran sijainnin mukaan. Parru-jen ja lehtereiden lastaaminen oli lähes
mahdo-tonta. Sataman käyttöä hankaloitti vielä parin kilometrin päässä sijaitsevaan kylään johtavan tien kehnous sekärantatörmän jyrkkyys. Kyse-lijät vaativatkin, että tie oli korjattava, törmä madallettava jasatamaan rakennettava joko ki-vi- tai puumöljä. Mutta tämäkään ei riittäisi.
Purjehduksen jatkaminen edellytti välttämättä merelle johtavan karikkoisen ja kapean väylän syventämistä.32
Korjausehdotusten toteuttaminen oli hanka-laa. Satama oli kylän yhteismaalla jasen omis-tajina Kuivalahden manttaaliin pannut tilat.
Mutta olisiko heidän pitänyt vastata sataman korjaamisesta, ja miten kustannukset olisi
kor-vattu? Kysymyksiä ei esitetty, eikä ajatus sata-man verottamisesta liittynyt sen kohentami-seen. Hankkeen tarkoituksena oli pelkästään varojen kokoaminen kylän kansakoulurahas-toon. Kun veron vastustajien sinänsä varteen-otettavia ehdotuksia ei liioin pohdittu, Kivirau-ma ei kehittynyt satamaksi vaan säilytti vilk-kaan lastauspaikan luonteen.
Eurajoen ensimmäinen oikea satama raken-nettiin Kaunissaaren koillisrantaan. Paikka oli hyvä. Sinne johtiesteetön väylä avomerellä ja sen laituriin
pääsivät
16 jalan(4,7 metrin) sy-vyydessä uivat laivat. Satamasta laivattiin lä-hes yksinomaan viereisen sahan tuotteita. Mut-ta sen kautta lähtivät 1800-luvunlopulla
myös Vuojoelta myytäväksi liikenevät halot, vilja jaVuojoen metsäradan junat purkivat lastinsa Verkkokarin rantaan. Paikka oli erinomainen, jahtihan laiturille 12-metriäsyvä väylä. Tukit purettiin vaunuista mereen, niputettiin ja hinattiin Raumalle, mutta propsit odotti-vatrannallakaupungista tulevia proomuja. Eurajoen Kotiseutuyhdistyksen kokoelmat.
voi, olihan vanhan vuorineuvoksen perikunta kaukoviisaasti varannut kaistaleen saaresta edelleen omaan käyttöönsä, lastauspaikaksi.
Kartano ei tämän vuoksi tarvinnut
Verkkokaria
eikä sen tarvinnut pitää yllä omaa lastauspaik-kaa.Kaunissaaren
satama vilkastui sahauksen li-sääntymisen myötä. Siellä oli kesäisinsaman-aikaisesti
useita puutavaraa lastaavia laivoja.90-luvun alussa
parhaimmillaan
yhdeksän."Kesän mittaan laivoja kävi muutamia kymme-niä. Vuonna 1908 ensimmäinen alus kiinnittyi laituriin kesäkuun neljäntenä
päivänä.
Kun vii-meinen saatiin lastatuksi marraskuunpuolivä-lissä.
paikalla oli käynyt 27 laivaa. Ne olivatenimmäkseen
ulkomaisia
javeivät lautoja Eu-roopan eripuolille,
Sevillaan, Barcelonaan,Mulliin, Lyypekkiin,
Antwerpeniin,
Lontoo-seen jaRotterdamiin.'
4Lastauksesta huolehtivat purjelaivojen aika-na
pääasiassa
laivojen omat miehet. Aputyö-voimaakin toki tarvittiin mutta vain vähän.Käytäntö
muuttui
nopeasti höyryn tullessa lai-vojen voimanlähteeksi. Nyt ei tarvittu entisen suuruista miehistöä, mutta koska kalliita aluk-sia ei kannattanut makuuttaa satamissa, oli pal-kattava ulkopuolisia lastaajia. Kaunissaaressa ei ollutvapaita
miehiä, ja yhtiö kielsi sahatyö-miesten toiminnan lastaajina. Sataman käytän-tövakiintuikin
aluksi muualla noudatetunkal-täiseksi:
kapteeni
ilmoitti laivan tulosta pillin törähdyksellä, lähikylistä kiirehdittiin paikalle jakapteeni
valitsi lastaajiksi mieleisensä mie-het ja naiset.35 Mutta kun satamaan tuli yhä enemmän ulkolaisia laivoja jajonkun oli kyet-tävä sekä keskustelemaankapteenin
kanssa että hoitamaan raha-asiat, vanha käytäntö väistyi ja satamiin ilmaantuivat 1890-luvulla ensimmäi-set stuuvarit. Hepaikkasivat
miehet jahoitivat ennalta sovittua palkkiota vastaan laivan pur-kamisen ja lastaamisen.36Uusi käytäntö tuli Kaunissaareen Konrad Wickstedtin isännöitsijäaikana 1800-luvun lo-pulla. Se merkitsi
lastauksen
siirtymistä Linna-maassa asuvan torppari Juho Wahlbergin yk-sinoikeudeksi. Aikalaiset kyselivätkummis-saan, mihin Wahlbergin monopoliasema perus-tui ja kuka siitä hänen lisäkseen hyötyi.37 Ih-mettely johti muutaman vuoden kuluttua avoi-meen ristiriitaan, ja silloinkin vasta muualta tulleiden vaikutteiden jälkeen. Kiistojen taus-talla oli lastaajien valtakunnallinen pyrkimys
saada ahtaus erityisten osuuskuntien huoleksi.
Ensimmäiset osuuskunnat syntyivät vuoden 1903 aikana. Eurajokelaiset tutustuivat niiden toimintaan ilmeisen varhain, olivathan läheisen Reposaaren satamatyöläiset uranuurtajien jou-kossa. Osuuskuntien alkutaival oli vaikeaa, sil-lä stuuvauksesta tähän saakka huolehtineet yk-sityiset eivät antautuneet taistelutta. Tuloksena oli lakkoja, tappeluita ja oikeudenkäyntejä.38
Kuivalahden ja Kaunissaaren satamissa työskentelevät ryhtyivät puuhaamaan omaa osuuskuntaa vuoden 1905 lopulla, samoihin ai-koihin valtakunnallisen liiton perustamisen kanssa. Asiaa kypsyteltiin monissa
kokouksis-sa, jasäännöt lähetettiin helmikuun
lopulla
ku-vernöörin vahvistettaviksi.39 Ne hyväksyttiin kuukauden harkinta-ajan jälkeen,ja osuuskunta käynnistyi huhtikuussa.40 Säännöt edellyttivät huomion keskittämistä jäsenten taloudellisen ja henkisen aseman kohentamiseen,satamien
las-taustoiminnan hoitamista sekä edullisenruoka-tarjoilun järjestämistä työntekijöille. Jäseniltä edellytettiin hyvää mainetta sekä ehdotonta si-toutumista työskentelemään vain osuuskunnan töissä. Yksityisen palvelukseen ei saanut men-nä. Mutta jäsenten oli myös käyttäydyttävä sii-vosti; humalassa työpaikalle ilmaantunut me-netti päivän ansion osuuskunnan kassaan.41
Osuuskunta saattoi mualla saatujen koke-musten perusteella uumoilla vaikeuksia. Niinpä se teki tiettäväksi, että sen toiminta alkoi vuo-den 1906 purjehduskauvuo-den mukana, ja varoitti jäseniä ja ulkopuolisia42:
"Pyydämme työtovereille huomauttaa, että jokai-nen,ken on kulkenut lastaustöissä Kaunissaaren sa-tamassa ja aikoo myös tänä kesänä kulkea, yhdis-tyisi Kuivalahden ja Kaunissaaren satama-työ-väenyhdistykseen, eikä antaisi itseään houkutel-la niiden yksityisten palvelukseen, jotka jo vuosi-kymmeniä ovat mainitussa työssä työväkeä nälkä-palkoilla nylkeneet ja rumalla kohtelulla kiusan-neet. Luultavasti he kyllä lupaavat aluksi hyviä palkkojakin,jotta vaikeuttaisivat yhdistyksen alku-taivalta, muttakaikissatapauksissa yhdistyksen
jä-senettulevat saamaan parempia palkkoja, sillä yh-distyksellä ei lihoteta kenenkään kukkaroa vaan ja-etaan koko lastauspaikka työntekijäin kesken, ts.
kaikki jaetaan mitä laivasta maksetaan. Pyydämme myös, etteivättyötoverit muilta paikkakunnilta tule mahdollisten selkkausten aikanaauttamaan yksityi-siä, sillä paikkakunnalla on työväkeä kylliksi. Ol-kaamme yksimielisiä, sillä raatajain yksimielisyys on voimaa!”
Osuuskunnan pelko osoittautui oikeaksi. Se ei saanut haltuunsa lastaustointa vaan joutui väistymään yksityisten edessä. Lakko jasaarto olivat tehottomia, eivätkä kaikki satamassa työssä käyvät liittyneet yhdistykseen - he pel-käsivät, etteivät saisienää koskaan töitä, jos ei-vät noudattaisi satamasta tullutta käskyä. Kun yhdistys esti Wahlbergin palkkaamien lastaa-jien toiminnan, seurauksena oli joukko yh-teenottoja. Osuuskunta piti Wahlbergia Wickstedtin asiamiehenä, bulvaanina, ja väitti kumppanusten lahjoneen kapteenit
suosiollisik-Verkkokarista kehittyi 1910-luvulla vilkas satama, sen laitureita paranneltiin, paikalle ilmestyi propseja suo-jaaviakatoksia jaRauma-Repola Oy:npuutavaraa lastuavia proomuja. Satakunnan Museon kokoelmat.
si rahan javiinaryyppyjen voimalla. Riidat kär-jistyivät
heinäkuussa
erään norjalaisen höyry-laivan lastauksen aikana. Yhdistys oli päättänyt vakaasti pitää puoliaan ja teki kaikkensa, jotta Wahlbergin 56 lastaajaa eivät voisi tehdä työ-tään. Se siirsi lastaussiltoja, pani miehiä muu-riksi ja toi ilmi tiukan kantansa: sillä olilailli-nen lupa toimia stuuvarina, Wahlberg jatämän takana
piileskelevä
Wickstedt toimivatlu-vatta.4'
Vastarinta vei yhdistyksen käräjiin. Siellä kävi ilmi, että Wahlberg toimi raumalaisen ah-tausliikkeen laskuun jaettä sahan omistajat oli-vat kaikessa isännöitsijän takana. Yhdistyksen mahdollisuudet kävivät tämän jälkeen vähiin.
Sen suurin into jauhautuikeväällä 1906 käyn-nistyneeseen satamien työntekijöiden ja työn-antajien väliseen taisteluun. Se oli perustettu