Talonpoika
ei hylännytrakennuksia vanhan-aikaisuuden vuoksi. Uusi pystytettiin vain, jos vanha sortui tai tulipoltti
välttämättömän tu-van, aitan taikarjasuojan. Myllyjenkohdalla ti-lanne oli hankala. Vuosisatoja käytössä ollut jalkamylly oli auttamaton takapajuinen, sen jauhatusteho oli pieni - kahdesta neljään tyn-nyriä vuorokaudessa -,eikä siihen voitu yhdis-tää uusia laitteita. Mutta se oli rakenteeltaan yksinkertainen eikä vaatinut suurta vesimäärää.Se voitiin sijoittaa vähäistenkin purojen kos-kiin, useinomankylän tai talon läheisyyteen.
Jalkamylly oh tavallisesti käynnissä muuta-man syksyisen ja keväisen viikon, mutta kun kivet pyörivät tuolloin vuorokauden ympäri, osakkaiden viljat ennätettiin jauhaa ja mylly täytti tehtävänsä. Eurajoella olikintämän vuok-si 1900-luvun puolella vielä 17 maakirjoihin merkittyä jalkamyllyä. Mukana oli varmasti joukko jokäytöstä jääneitä myllyjä, maakirjat kun toistelivat tiedot usein muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta moni oli myös käyn-nissä, koskapa perimätieto puhuu kymmenestä
1890-luvun jalkamyllystä.w
Vuolaisiin koskiin rakennettiin tavallisesti ratasmylly. Se vaati isomman tilan kuin jalka-mylly mutta oli tehokkaampi, käytti paremmin
Hevonen oli 1900-luvun puoliväliin saakka maatalouden tärkeä voimanlähde. Sitä tarvittiin kyntö-, kylvö-ja korjuutöissä. Sen vedettäväksi valjastettiin uudet koneet ja sen kanssa lähdettiin talvella lisäansioita tuovaan
"kupiikinajoon”. Lahdenrannan Kyrönperän pellolla tarvittiin kylvöaikaan kolme hevosta, Yrjö Lahdenranta ohjasti kylvökoneen vetäjää, Niilo Leino ja Toivo Rajala huolehtivat äestämisestä. Eurajoen kunnan kokoel-mat. Aino Kaski.
hyväkseen kosken voiman ja pyöritti kiviä vin-hemmalla vauhdilla. Mikäli koskessa oli riittä-västi vettä, myllyyn saatettiin rakentaa useam-pikin kivipari ja pyörittää jokaistaoman
vesi-rattaan voimalla. Mutta myllyyn voitiin asentaa myös niin kutsuttu vekseli jasiirtää voima sen avulla rattaasta kahteen tai useampaan
kivipa-riin.40Eurajoella ratasmyllyjä oli lähinnäSaha-rin-.
Pappilan- ja Taipaleenkoskissa, yhteensä kahdeksan. Kaukomäen Kylänpää torpan, Ir-janteen lampuotien, Lapijoen Junnin, Mullilan Pirin sekä Kuivalahden Isokorven myllyissä oli kuitenkin vain yksi kivipari, kahdellakiviparil-la jauhoivat 1880-luvun alussa Lapijoen Laurin ja Väkkärän, Vuojoen Pappilankosken sekä Kaukomäen ja Huhdan Saharinkosken myllyt.41
Eurajoen vanhoja myllyjä alettiin uusia 1880-luvunalussa, hieman ennen vuosisataisen myllytullin poistamista vuonna 1882. Kauko-mäen ja Huhdan Saharinkosken myllyssä muu-tokset käynnistyivät jo edellisen vuosikymme-nen
puolellapa
kyläläiset ennättivät viimeisten joukossa anomaan vielä tullimyllyoikeuksiaeli lupaa jauhattaa maksua vastaan muidenkin vil-joja.42Isak Willand muutti kaukomäkeläisten
Saha-rinkosken lahkomyllyn kahden kiviparin voi-malla jauhavaksi vekselimyllyksi. Hän asensi sinne samalla pitäjän ensimmäisen ”kryyn’ma-siinan”. Vuojoen Pappilankosken mylly sai sa-manlaisen 1880-luvun alussa.4' Lapijoella Jaak-kolan, Birilän ja Raunelan isännät innostuivat
myös puuhaamaan pahasti rappeutuneen ja vuosikymmeniä lähes käyttämättä seisseen Huiskonkosken jalkamyllyn uudistamista. He suunnittelivat paikalle laitosta, jossa oli kaksi
kiviparia
rukiin ja ohran ja yksi vehnän jauhat-tamiseen, ryynimasiina sekä pärehöylä kattopä-reiden valmistamiseksi. Ryynimasiina yleistyi talonpoikaismyllyissä vasta vuosisadan lopulla, joten Eurajoki oli tässä suhteessa edelläkä-vijä.44Vuoteen 1882 saakka vain Lapijoen Laurin ja Väkkärän sekä Vuojoen Pappilankosken myllyt saivat jauhaa viljaa maksua vastaan. En-sin mainitusta ei ole tietoja jauhatuksen järjes-tämisestä, mutta jälkimmäisessä oli jo varhain
mylläri. Vuosisadan jälkipuoliskolla mylly vuokrattiin. Niinpä kun Juho Trast allekirjoitti yksivuotisen sopimuksen lokakuussa 1879, hän
lupasi
pitää myllyn moitteettomassa kunnossa ja jauhaa viivytyksittä ja hyvin Vuojoen, huvi-lan ja Kainun karjakartanon sekä näiden muo-namiesten viljat. Kartano vaati myllytysoi-keuksista, asunnosta sekä vähäisestä peruna- ja viljamaasta tuhat markkaa ja jätti myllyn Trus-tin käyttöön. Hän sai kantaa myllyyn tulevilta mieleisensä maksun. Kartanolle hänen oli mak-settava tullina 20 penniä kustakin jauhetusta viljatynnyristä.45 Sopimus oli raskas, vaatihan pelkästään vuotuisen vuokran maksaminen 2 500 kartanon ulkopuolelta tulleen viljatynny-rin jauhamista.Osakkaiden omia viljoja jauhavissa jalka- ja ratasmyllyissä ei tarvittu mylläriä, vaan
jokai-nen huolehti itse jauhamisesta, ja kaikki vasta-sivat yhdessä myllyn kunnosta. Tämänkaltai-nen yhteistyö synnytti helposti kahnauksia ja sujui niin pitkään kuin toiminta oli
vaatimaton-ta. Mutta kun myllyyn ilmaantui useita huollet-tavia kivipareja, pärehöyliä ja ryynien teholäh-teitä, ongelmat kasvoivat. Kuka jauhatti vierai-den viljan; kuka kantoi maksut ja vastasi niivierai-den oikeudenmukaisesta jakamisesta osakkaiden kesken; kuka hoiti myllyn laitteet? Ratkaisuksi tuli ulkopuolisen myllärin palkkaaminen ja
myllyn vuokraaminen tämän hoitoon. Myllystä tuli näin yritys ja mylläristä uudenlainen maa-laisyhteisön merkkimies. Hänet tunsivat kaik-ki, ja hän tunsi isännät ja rengit.
Nopeat myllyt sekä niihin yhdistetyt sihdit, ryynikoneet, pärehöylät sirkkelisahat veivät al-keellisten myllyjen asiakkaat ja keskittivät
jau-Salomailla virtaavanJuvanjoen kosket ovat pyörittä-neet vuosisatojen ajan pieniä jalkamyllyjä. 1800-lu-vun lopulla niiden aika oliohi. ja jokivarteen tulivat enää vain satunnaiset kulkijat. Kuva A.Rautio.
hatuksen muutamiin paikkoihin, vuosisadan lo-pulla lähinnä Saharin-, Irjanteen-, ja
Pappilan-kosken myllyihin sekä Taipaleen Huiskon ja Yliseen sekä Lapijoen Aliseen myllyyn.46 KunPappilankoski
ei ollut vuonna 1916 käynnissä, muiden myllyjen laskettiin jauhavan kuukau-dessa 415 000 kg jauhoja. Mullilan ja Ylisen mylly teho oli suurin,Irjanteen ja Lapijoen pie-nin.47 Näiden lisäksi Vuojoella oli vuonna 1914 käynnistetty sähkömylly. Se jauhoi kartanon rukiin myytäväksi, edellä mainittuna vuonna1916 yhteensä 6 200 kiloa.48
Uusi aika tuli myllyihin myös sikäli, että myllärit alkoivat ilmoitella sanomalehdissä. He tekivät näin tiettäväksi, mihin he kykenivät417:
"Mullilan mylly on hyvässä käynnissä. Ohra-ryynimasiini parempi kuin ennen.” Toisena
päämääränä oli hälventää mukaan tulleen
kil-pailun
synnyttämiä huhuja5": "Taipaleen Jaak-kolan mylly on hyvässä käynnissä. Myllylle tu-lijoille huomautetaan, etteivät uskoisi niitä, jot-ka sanovat, ettätäällä on tungos. Sillä ei tarvit-se tungostapelätä.Tilastollinen päätoimisto tarvitsi teollisuustilas-toa varten tietoja myös myllyistä. Se lähetti kuntiin täytettäviä lomakkeita ja sai Eurajoelta vastauksen, jonka mukaan täällä oli 1900-luvun alussa seitsemän käynnissä olevaa vesivoimalla pyörivää myllyä. Tilastoa varten koottiin myös tuotantoa koskevat tiedot - luvut ovat hehtolit-roina.
Ruis Kaura Ohra Vehnä Muu vilja Markus Jaakkola I 500 2 000 300 45 Taipaleen mylly 1200 1500 500 10 Pappilankoski
I
500 3 600 90 20 130Isak Willand 700 800 400 Irjanteenkoski 170 250 50 Saharinkoski 1 000 3 000 700 Kustaa Grönholm 1 800 2 350 850
Karjanhoito
Ensimmäiset Eurajoen 1800-luvun jälkipuolis-kon karjamääriä koskevat tiedot ovat vuodelta
1877 ja ajoittuvat näin maatalouden tuotanto-suunnan
murrosvuosiin.
Mutta vaikka niille ei löydy kaikin osin vertailukelpoisia lukujasata-luvun aikaisemmilta vuosilta, ne viittaavat he-vos- ja lammasmäärien huomattavaan nousuun
1820-luvulta lähtien. Lehmien kohdalla vertai-lu on mahdotonta, koska 1820-luvun tiedoista ei ilmene, mitä ne lukevat naudoiksi.51 Jos lu-kujen arvellaan tarkoittaneen täyskasvuisia eläimiä, määrien todetaan kääntyneen nousuun vasta seuraavan vuosikymmenen puolivälin ai-koihin.52
Eurajoen karjavarallisuus kasvoi vuoden 1883 jälkeen erittäin voimakkaasti. Perinteistä nautayksikkölukua apuna käyttäen lisäys oli 1920-luvun alkuun mennessä 61 %. Mutta kas-vu ei ollut tasaista. Siinä oli vuotuisia ja karja-lajittaisia vaihteluita. Tietojen epämääräisyys hankaloittaa lampaiden ja sikojen vertailuja -1800-luvun ja vuoden 1904 tilastoissa ei näet mainita, ovatko mukana myös karitsat ja por-saat. Lampaiden pito näyttää kuitenkin käy-neen 1800-luvun mittaan entistä harvinaisem-maksi. Ja koska vuoden 1910 koko lammaskar-jaa koskevat luvut ovat vuoden 1904 hieman kyseenalaisten tietojen suuruiset, vähennys näyttää joko jatkuneen tai kehitys jähmetty-neen
parhaimmillaankin
paikoilleen. 1910-lu-vun aikana lammastalous sitä vastoin voimistui ja lampaiden määrälisääntyi.Sikoja eurajokelaistiloilla oli 1800-luvun puolella varsin vähän, eivätkä määrät vuoteen 1904 mennessä juuri kasvaneet. Mutta jos vuo-den 1904 luvussa ovat mukana myös porsaat,
silloin sikojen pito olisi yleistynyt muutamassa vuodessa yli kaksinkertaiseksi. Jos taas porsaat puuttuvat varhaisemmista luvuista ja jos ne jä-tetään pois myös vuosilta 1910 ja 1920, sikojen
määrä näyttää aluksi laskeneen mutta käänty-neen sittemmin nopeaan nousuun. (Taulukko 9)
Taulukko 9: Eurajoen karjamäärät vv. 1877-1920.
1877 1887 1904 1910 1920
Hevosia 719 783 744 789 789
Varsoja - 52 46 109 172
Sikoja 341 413 430 1 029 919
Kanoja 616 823 1 384 1 425 2 809 Huom!: Sikojen ja lampaiden määriin on vuosina 1910 ja 1920 otettu mukaan täysikasvuiset sekä por-saat ja karitsat, aikaisemmilta vuosilta ei ole
var-muutta,ovatko viimeksi mainitut mukana vai eivät.
Lähteet: EKA kuntakok. 6.3. 1877; Ulvilan kruunun-voudin ark. Dc;2 viisivuotiskertomusten liitteet; SVT III: K) ja 17 vuosien 1910 ja 1920 maatalouslasken-nat.
Koska maatalouden tuotantosuunnan muu-toksen taustalla oli karjataloustuotteiden ja
en-nen muuta voin kysynnän kasvu, sen