Pankkitoiminnan alku

Nälkävuosien

koettelemukset olivat vielä päät-täjien muistissa, kun läänin maaherra ryhtyi taivuttelemaan alaisiaan säästöpankkien ystä-viksi. Eurajokelaiset ottivat viestin vastaan myönteisesti ja valitsivat vuoden 1871 lopulla kolmimiehisen toimikunnan valmistelemaan pankin ohjesääntöjä.³⁰ Mutta sen jälkeen myö-tämieli oli tipotiessään. Eripuraisuus johtui kuntakokouksen käsiteltäväksi tuodun

kysy-myksen muodosta: "Mitä olisi tehtävä, jotta mahdollisesti sisällenlangevaisina ^kovina ai-koina kunnan köyhät ilman ylellisiä^rasituksia

taitaisivat autetuiksi tulla?” Kyseessä ei ollut säästämisen edistäminen, vaan päätettävä asia liittyi vaivaishoitoon ja ^sen päämääränä oli

eräänlaisen vararahaston kerääminen. Ratkai-sua kutsuttiin kuitenkin säästökassan perusta-miseksi. Varat oli koottava kaikilta ripillä käy-viltä myöhemmin määrättäväksi tulevan halvan taksan mukaan ja sijoitettava johonkin "päälle-luotettavaan lainalaitokseen korkoa kasva-maan”.³¹

Päätös merkitsi köyhäin aikain säästökassan perustamista kumpaankin lääniin. Kassan pää-omakannettiin kuntalaisilta ensi kerran kesällä

1873 ja sen jälkeen säännöllisesti neljän vuo-den ajan. Varat sijoitettiin Porin pankkiin. Mut-ta niin köyhää aikaa ei 1800-luvun mittaan tul-lut, että siitä olisi apuja annettu, eikä sitä käy-tetty pankkinakaan. Säästökassalla oli vuoden

1894 alussa yhteensä 6 470 markan varat mut-ta se oli muuttunut hätäapukassaksi. Sellaisena sinne tuloutettiin muun muassa lainamakasii-nin viljanmyynnistä saadut summat. Lähinnä alkuperäiseen tarkoitukseen kassan varoja käy-tettiin vuonna 1915, kun sieltä lainattiin viljan-hankkimiskomitealle 2 500 markkaa.³²

Huoli vaivaismenojen kasvamisesta sekä mieliä jäytävä epäilys itselliskansan mielty-myksestä käyttää rahansa turhuuteen toi pankin perustamisen ajankohtaiseksi 1800-luvun lo-pulla. Säästäväisyyden edistäminen miellettiin edelleen korostetusti kunnan tehtäväksi. Niinpä eurajokelaiset ^{pohtivat pankin} välttämättö-myyttä kuntakokouksessa ja päätyivät pohdin-noissaan tammikuun 26. päivänä 1892 säästö-pankin perustamiseen. Päätös toteutettiin vit-kastelematta. Kuntakokouksen asettaman toi-mikunnan sääntöehdotukset hyväksyttiin maa-liskuussa ja ensimmäinen johtokunta nimettiin syyskuussa.³³

Pankin tehtävät määriteltiin yksiselitteisesti:

"Säästöpankin tarkoitus on vähemmän varak-kailta, erittäinkin työ- ja palvelusväeltä vastaan ottaa ja sisään jättää ja hyödyksi ^kartuttaa

vä-hempiä

rahasummia ja sillä tavalla kehoittaa heitä ahkeruuteen ja säästäväisyyteen. Myös isompia rahasummia ottaa säästöpankki

hoidet-Eurajoen säästöpankin johtaja asemapäällikkö Fredrik Warho vahvisti allekirjoituksellaan, että kunta maksoi 8 000 markan lainasta vuodelta 1915 koituneet 440 markan korot.

tavaksi, kuitenkin ainoastaan niin kaavan kuin niille taidetaan hankkia sellainen kasvu, josta pankille jäähyväksi vähintäänkin I ^% sadalta

hoitopaikaksi. Isompia

rahasummia vastaan otettaissa älköön toki unhoitettako ennen kaik-kea valvoa kumminkin vähemmän varakkaiden sisäänjättämien rahain kasvua.”³⁴

Pankki sijoitettiin aluksi virallisesti maa-kauppias Hauvosen luo Irjanteelle. Toiminta alkoi vuoden 1893 alussa, ja pankin _ovet olivat avoinna kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 10-12. Silloin otettiin vastaan vähintään markan ja mieluiten korkeintaan 200 markan suuruisia talletuksia. Suuremmankin rahamää-rän sai sijoittaa, mutta vain johtokunnan luval-la. Mikäli joku halusi nostaatalletuksensa,

hä-nen oli ilmoitettava aikeesta ajoissa. Alle 50 markan talletuksen sai nostaa kuukauden kulut-tua, sataamarkkaa oli odoteltava kaksi ja viittä sataa markkaa kolme kuukautta. Pankin hoito uskottiin kuntakokouksen valitsemalle johto-kunnalle. Juoksevien töiden tekijäksi palkattiin kirjuri. Johtokunta ja^sen esimiehet olivat kun-nan

luottamusmiehiä.

^{He eivät saaneet palkkaa}

mutta joutuivat korvaamaan täysimääräisesti

esimerkiksi

riittämättömien takuiden ^varassa annetun lainan aiheuttamat vahingot. Vain pöy-täkirjaan merkitty perusteltu kielto vapautti johtokunnan jäsenenvastuusta.³⁵

Pankin pohjarahaksi annettiin vuoden 1890 viinaverorahat, _mutta kunta helpotti sen alku-taivalta myös sijoittamalla sinne hätäapu-,

maantie- ja siltarakennuskassan sekä

lainama-kasiinin

varat ja koulujen stipendikassan.'⁶ Pankin kirjuriksi valittiin Juho Isopere, ja

käy-tännön toiminta keskittyi hänen kotiinsa Tarvo-laan. Isoperen kuoleman jälkeen pankki annet-tiin asemapäällikkö Fr. Warhon hoitoon Eura-joen asemalle. Ja kun

asemapäällikkö

lähti kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen seu-dulta 1917, pankki osti ensin tilat Vuojoen ase-malta, mutta totesi pian ratkaisun haitat ja muutti Kirkonkylään

konstaapeli

Mikkolan luo. Uuden

toimipisteen

ovet avattiin vuoden

1918 alussa.³⁷

Pankin toiminta käynnistyi hiljaisesti. Se sai ensimmäisen vuoden aikana 2 930 markan tal-letukset. Omia varoja sillä oli vuoden päättyes-sä 505 markkaa^- sekä 332 markan

kassakaap-pi. Vuosikymmentä myöhemmin talletuksia oli 134 000, varoja 6 433 markkaa, tallettajia 93 ja lainaajia 40. Se maksoi tallettajille 5-6 pro-sentin koron ja kantoi lainaajilta tavallisesti prosenttiyksikön verran enemmän. Juho Isope-re ja hänen jälkeensä vuonna 1898 johtokun-nan puheenjohtajaksi tullut Lutan Juho Hjul-man-Jaakkola luotsasivat pankin tasaiseen kas-vuun. Kuntakokous jätti pankin vuonna 1897

isännistön hoitoon ja valitsi vain johtokunnan jäsenet.³⁸

Pankkiin suhtauduttiin 1900-luvun puolella vanhasta poiketen. Enää ei puhuttu niinkään sen merkityksestä köyhän kansan opettajana vaan korostettiin mahdollisuuksia vaikuttaa ko-ko yhteisön kehittymiseen. Kunnan varakkaim-pienkin toivottiin tuovanrahansa sinne ja

edis-Kirkonkylän keskus oli vielä 1900-luvun alussa Vastamäellä. Siellä olivat kaupat^, koulu ja nuorisoseuran toi-mitalo. Osuuskauppa ja sittemmin osuusliike avasi myymälän kuvan keskellä olevassa muita korkeammassa rakennuksessa. Sitä vastapäätä häämöttää Eurenin kaupan vaalea julkisivu ja kauppojen takana kohoaa nuo-risoseuran teräväkattoinen talo. Säästöpankki puolestaan asettui 1922 kuvan oikeassa laidassa olevaan pit-kään valkonurkkaiseen rakennukseen ^-äärimmäisenä oikealla onpankin piharakennus.

tävän osaltaan yhteistä hyvää. Oli itsestään sel-vää, ettäpankki luototti kuntaa, auttoi yhteisöä ja yksilöitä suurissa hankinnoissa. Ja koska sen käyttömenot olivat vähäiset, ^se toimi ^vuonna 1913 vain 0,5 prosentin korkoeron turvin ja piti 2 330 markan voittoa suurena.⁴⁴

Rahaliikenteen yleinen kasvu heijastui pan-kin kehitykseen. Toiminnan toinen vuosikym-men lisäsi talletusten nimellisarvoa 185 ^% ja reaaliarvoa 68 ^%. Nousu ajoittui 1910-luvun alkuvuosiin ja näytti vauhdittuvan vuoden 1913 jälkeen, toihan pari seuraavaa vuotta run-saasti talletuksia ja nosti niiden nimellisarvoa

132 prosentilla. Huimalta vaikuttava kasvu va-loi uskoa entistä parempaan tulevaisuuteen, ja johtokunta päätti pitää pankin ovet keväästä 1914 lähtien avoinna kahdesti kuukaudessa.⁴⁰ Todellisuus oli kuitenkin karu: talletusten reaa-liarvo väheni rahanarvon laskun myötä parissa vuodessa viidenneksellä^(20%).

Säästöpankki sai kolmannen vuosikymme-nensä alussa kilpailijan. Pellervo-Seuran edus-tajien lämpimät puheet

osuustoiminnan

^eduista koskivat myös pankkeja. Eurajoki heräsi ^muun Satakunnan tapaan ajatukseen 1910-luvun puo-lella.

Kipinä

syttyi maalaisseuran kokouksessa marraskuun 30.

päivänä

1914. Osanottajat oli-vat yhtä mieltä osuuskassan tarpeellisuudesta mutta

päättivät

ottaa ensin selvää kannatuksen laajuudesta.⁴¹ Kyselyn tuloksista voidaan esit-tää vain arveluja. Ne johtivat kyllä toivottuun

päämäärään ja kokosivat asianharrastajat maa-liskuun 11.

päiväksi

Lapijoen kansakoululle.

Mutta miksi kaikki perustajat ^olivat pitäjän

ali-sesta päästä? ^{Onko tässä}

nähtävissä

^moneen

In document ill it (sivua 149-152)