nettiin. mutta uusi oppi oli saatava koulusta

Satakunnassa vuodesta 1877 lähtien Koke-mäenkartanon ja vuodesta 1890 lähtien Loi-maanAittamäen meijerikoulusta.⁹⁸

Vuojoen ^{patruuna oli monien} säätyläisvilje-lijöidentapaan kiinnostunut koulutuksen järjes-tämisestä. Hän otti Vuojoen meijeriin 1890-lu-vun

alkupuoliskolla

harjoittelijoita ja ^koulutti meijerikköjä sekä itselleen^että muille. Harjoit-telijat olivat palkollissäännön ^alaisia, osallistui-vat navetan ja meijerin jokapäiväisiin^{töihin ja} saivat opin lisäksi vähäisen

palkan.

Ala hou-kutteli harjoittelijoiksi ^jopa

pappisperheiden

tyttäriä. Mutta odotukset ja käytäntö eivät vas-tanneet aina toisiaan. Viikon työ karisti ^muun

muassa Kiikan

kappalaisen

sisaren haaveet.

Hän ei ymmärtänyt, että meijerikön oli nostel-tava raskaita astioita, pestävä ja kuurattava,

lähdettävä työhön anivarhain aamulla ja työs-kenneltävä karjakoiden ja navettapiikojen rin-nalla. Patruuna koetti helpottaa mamsellin oloa osoittamalla asunnon kartanon

päärakennuk-sesta ^- olihan tämä sivistysperheen tytär ^-, ot-tamalla navettaan ylimääräisen

apulaisen

^ja

tähdentämällä, että kaikki työt oli opittava.

Mutta mikään ei ^auttanut, ja hän lähetti alati it-kuisen tytön kotiin.⁹⁹

Parhaitenkin järjestetty harjoittelu

takasi

vain oikeiden työtapojen siirtymisen, eikä se ollut Axel Björkenheimin tarkoitus. Hän pyrki

Vuojoen meijeri- jakarjanhoitokoulunoppivuosi alkoi loka- marraskuun taitteessa. Oppilaat tulivat kartanoon vuodenpimeimpään ja ankeimpaan aikaan mutta asettuivat kuitenkin kuvaan Ristolaan johtavalle koivukujal-le. Kouluun hyväksytyt astuivat tavallaan kartanon palvelukseen. He saivat^ruoan, työvaatteetja ilmaisen ope-tuksen. Asunnoksi annettiin huone Ristolan toisesta kerroksesta. Oppilaat eivät olleet suinkaan kukkana käm-menellä pidettyjä neitejä vaan joutuivatottamaanosaa kaikkeen työhön. Moni oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa, mutta ikävä hukkui kovaan puurtamiseen, oli herättävä anivarhain, tehtävä annetut työt ripeästi ja

tul-tavaajallaan tunneille. Satakunnan museon kokoelmat.

tiedoiltaan ja taidoiltaan moitteettoman ammat-tikunnan luomiseen, koulun

perustamiseen.

Hän saattoi ottaaesimerkkiä vaikkapa veljensä 1880-luvun alussa Orisbergin tilalle perusta-mastakoulusta. Mutta hän oli kirjeenvaihdossa myös maatalouden ja erityisesti karjatalouden kehityksestä kiinnostuneiden Grotenfelt-veljes-ten kanssa ja sai näin viitteitä monilta tahoilta.

Ajatus karjanhoitokoulun perustamisesta Vuojoelle kypsyi kevään 1896 mittaan. Patruu-na kehitteli sitä rinPatruu-nan Perniön Näsen tilalle suunnitellun koulun kanssa. Hän oli valmis

pe-rustamaan mailleen kaksikin koulua _mutta aris-teli hieman maanviljelyshallitusta; entäpä jos

se suostuisi vain yhden perustamiseen? ^Hän valmistautui jo hylkäämään Vuojokea ^koskevat suunnitelmat mutta lähetti Nils Grotenfeltin ja Mustialan johtajan rohkaisemana maaliskuussa asianmukaisen anomuksen ja sai muutaman viikon kuluttua myönteisen vastauksen. Se edellytti karjanhoitokoulun käynnistämistä

1.11. 1896.¹⁰⁰

Vuojoelle perustetussa koulussa opetettiin karjanhoitajia. Sen toiminta laajentui kuitenkin

jo vuoden kuluttua. Uudistusten taustalla oli Loimaan meijerikoulun toiminnan

päättymi-nen. Satakunta tarvitsi tilalle uuden koulun.

Axel Björkenheim ^{oli valmis ottamaan sen} Vuojoelle, mutta Satakunnan Maanviljelysseu-ra

piti

Kokemäenkartanoa parhaimpana

sijoi-tuspaikkana.

Vuojoki ^{oli sen} mielestä turhan syrjässä, eikä se mieltynyt patruunan asetta-maan ehtoon: karjanhoitajakoulun oppilasmää-rää oli meijerikoulun tulon myötä

pudotettava

neljällä. Maanviljelyshallilus määräsi koulun kuitenkin Vuojoelle. Päätös merkitsi koulun muuttumista 1.11. 1897 Satakunnan Maanvilje-lysseuran valvonnassa toimivaksi yhdistetyksi meijeri- ja karjanhoitokouluksi.¹⁰¹

Vuojoki ^sopi tarkoitukseen, olihan siellä

mallikelpoinen

^navetta, suuri karja, hyvin jär-jestetty meijeri sekä tilat kartanon talousraken-nuksissa. Kun

opetuskin

oli moitteetonta, val-tio ja maanviljelysseura olivat tyytyväisiä.

Vanhan patruunan kuolema ^vuonna 1907 ai-heutti kuitenkin huolia. Maanviljelyshallitus pelkäsi uusien omistajien aikeita jatotesi pian, ettei koulu ollut entisessä kunnossa.

Niinpä

kun Satakuntaan katsottiin aiheelliseksi perus-taa vuonna’l9oB uusi sekä miehille ^ettänaisille tarkoitettu ajanmukainen meijerikoulu, ^se sijoi-tettiin Kokemäelle. Vuojoki ei kelvannut edes

vaihtoehdoksi, vaan sen meijerikoulu lakkau-tettiin 1.11. 1908.¹⁰²

Karjanhoitokoulu jatkoi entiseen tapaan.

Valtio avusti sitä vuoteen 1923 saakka, mutta koska koulu ei valvonut apurahojen käyttöä, avustus lakkasi ja koulu jatkoi yksityisenä.

Vuojoen eurajokelaiset omistajat pohtivat vuonna 1928 uudelta pohjalta toimivan karjan-ja

sianhoitokoulun perustamista

^{mutta jättivät} hankkeen sikseen. Vanhan karjanhoitokoulun viimeiset 14 oppilasta aloittivat koulun syksyl-lä 1930. Kun he lopettivat keväälsyksyl-lä ^1931, kou-lun toimintapäättyi.

1

"-Meijeri- jakarjanhoitokoulunpäivä oli pitkä ja opetusohjelma monipuolinen, kuvassa joulu-kuun s.päivänä alkaneen viikon lukujärjestys vuonna 1897.

Vuojoen meijeri-jakarjanhoitokouluun otet-tiin aluksi vuosittain kaksitoista, 1910-luvulta

lähtien 20 ^- 22 vähintään 18-vuotiasta naista.

Kun viimeinen viralliseen oppilasluetteloon syksyllä 1927 merkitty tyttö sai ^seuraavana syksynä todistuksensa, hän oli 639. koulusta valmistunut mutta kouluun tuli sittemmin vielä muutama vuosiluokka. Kouluun tulijoilta edellytettiin terveyttä, hyvää mainetta, luetta-vaa käsialaa sekä todistusta neljän yksinkertai-sen laskutavan taidosta. Heille luvattiin vapaa opetus ja ^{ylöspito, asunto kartanon} niin kutsu-tussa Ristolassa sekä ilmainen lääkärinhoito

”lyhemmissä sairauden kohtauksissa”. Siivo-käytöksiset tytöt saattoivat saada 25 markkaa vuotuisena vaateapuna.¹⁰⁴

Karjanhoitajaksi valmistuttiin vuoden, mei-jeriköksi kahden vuoden opintojen ja harjoitte-lun jälkeen, ja tämän ajan tyttöjen oli elettävä piikojen ja renkien tapaan palkollissäännön alaisina. Työpäivä oli pitkä ja opittavien asioi-denmäärä suuri, oli harjoiteltava kirjoittamista jalaskemista, tutustuttava eläinten anatomiaan, karjarotuihin ^ja tauteihin, hallittava

rasvapro-sentin määritys, opittava maidon ainesosat sekä hyvän voin ^salat, perehdyttävä Cheddar- ja Emmental-juustojen valmistukseen sekä ko-keiltava oppeja käytännössä kartanon meijeris-sä ja karjasuojissa. ¹⁰⁵

Vuojoen meijeri- ja karjanhoitokoulun toi-minta juuttui vuosina 1896-97 toteutettuihin uomiin. Sitä ei kehitetty, ja se jäi muiden jal-koihin. Sieltä valmistui hyviksi tunnettuja

kar-jakoita ja vuosikymmenen ajan meijerikköjä-kin, mutta siellä ei saanut koulutusta karjata-louden muihin tehtäviin. Sen merkitys oli kui-tenkin kiistaton. Maanviljelysseura kiitti sitä

maakunnan karjanhoidon ilahduttavan nousun avittajaksi ja^{muistutti, että se} oli pitkään maa-kunnan ainoa

kipeästi

kaivattuja ammattilaisia valmistanut oppilaitos.¹⁰⁶

Koulu antoi naisille tilaisuuden itsenäisen elämän alkamiseen ja arvostetun ammatin hankkimiseen. Mahdollisuutta käyttivät

hyväk-seen ennen muuta maaseudun tilattoman ^väen

tyttäret, heitä oli vuosien 1911-28 oppilaista kaksi kolmasosaa (64 %) Jokainen koulun kun-nialla päättänyt sai myöstyöpaikan, ^{eikä hänen} tarvinnut edes etsiä sitä itse. Axel Björkenheim ilmoitti lehdissä "koulun käyneet suositetut

op-pilaat”

paikanhakijoiksi mutta olisi ilmeisesti ajan ^mittaan saanut hakijoita ilmoituksittakin.

Kartanoiden patruunat ja

talonpoikaisisännät

kääntyivät näet jo varhain hänen

puoleensa

ja kyselivät hyviä karjakoita ja meijerikköjä, usein niin innokkaasti, että tytöt saivat valita parhaat paikat päältä.¹⁰⁷

Entä Eurajoki, mitä se hyötyi koulusta? Sin-ne tuli aluksi kahdeksi sittemmin yhdeksi vuo-deksi nuoria naisia eri puolilta Suomea, _mutta tiivis työ piti heidät tiukasti kartanossa. Kylillä oppilaita ei nähty. Eurajokelaiset eivät olleet innokkaita koulun kävijöitä. Alkuvuosina heitä ei ollut koulussa laisinkaan ^- ei edes hakijoiden joukossa. 1910-luvun puolella innostus

kasvoi.

ja koulu sai vuosikymmenen mittaan kymme-nen eurajokelaista oppilasta. Koko oppilasmää-rästä heitä oli kuitenkin vain 6 ^%. Asia

kum-mastutti ^muuatta paikkakuntalaista¹⁰⁸: "Mikä olisi luonnollisempaa kuin että jokainen talon-tytär pyrkisi sinne päästäkseen kerran kelpo emännäksi, mutta me nukumme. Melkein sa-maa voi ^sanoa naapuripitäjistä. Tyrväältä ja Kokemäeltä ovat useimmat

oppilaat.

Koska koulu on pätevä jaopettajat hyviä, meidän

pi-täisi katsoa ^omaaparastamme eikä vain tyrvää-läisten ja kokemäketyrvää-läisten. Kun valtio on hankkinut kouluja tarkoittaen kansan parasta, on suorastaanrikos, kun niitä

ei

käytetä.” Kou-lua käyneet arvelivat, että tieto työn raskaudes-takarkotti lähiseudun tytöt.¹¹¹⁰

Harvat koulusta valmistuneet karjakot jäivät Eurajoelle, vuosina 1911-19 valmistuneista vain kymmenen. Kun heistäkin kahdeksan asettui kartanoihin, ainoastaan Juho Virsiheimo ja Akseli Kares saivat Vuojoella koulunsa käy-neen karjakon.^111' Karjanhoitokoulun paikalli-nen merkitys ilmeni muilla tavoin: se valisti.

/L«

J

^/ Björkenheim seurasi tiiviisti Vuojoen meijeri- ja karjanhoitokoulun elämää. Hän otti opettajat ja valitsi näiden avulla myös oppilaat. Hän iloitsi sen hyvästä maineesta ja hoiti itse alkuvuosina suuren osan koulun kirjeenvaihdosta, ilmoitti oppilaille, miten Vuojoelle parhaiten pääsi ja hankki hyvän karjakon ^tätä häneltä pyytäneille jaikuistiitsensä tulevien meijerikköjenja karjakkojen keskellä. Turun Maakunta-arkisto.

Tätä tehtäväänsä se toteutti

vuositutkinnoissa.

Kun ne olivat julkisia jarunsaasti kiinnostunut-ta yleisöä kerääviä, ne olivat oivia vanhojen asenteiden murtajia. Oppilaat antoivat niissä työnäytteitä, välittivät sinänsä asiantuntevalle yleisölle uusia tapoja ja antoivat vakuuttavia näyttöjä niiden ylivoimaisuudesta. Ja kun ylei-sö sai tutustuakartanon navetoihin janäki, mi-ten siistejä ^{ne olivat, miten} elikkojen ^karsinat oli suunniteltu mahdollisimman helposti hoi-dettaviksi ja miten jokaisen lehmän kohdalle oli pantu taulu, josta kävi ilmi sen tuotto, uu-tuudet juurtuivat mieliin huomaamatta ja^koulu täytti kasvattavan tehtävänsä.

EurajoenMaalaisseura

Muuttuva maatalous edellytti ^uusia tietoja ja taitoja.

Kumpiakin

oli 1800-luvun

lopulla

saa-tavissa, ongelmana oli niiden välittäminen

ta-lonpoikien

omaisuudeksi. Esimerkki, vaikkapa vain Vuojoen kaltainen erinomaisesti hoidettu kartano, näytti vaikuttavan perin hitaasti.

Kan-sakoulussa kirjoitettuun sanaan tottuneet ja sitä uskomaan oppineet saivat tietoja sanomaleh-distä, _mutta työtavat oli opetettava kädestä pi-täen. Talonpojan oli saatava kysellä ja väittää

vastaan. Hänessä oli herätettävä halu tietojen hankkimiseen. Tähän katsottiin päästävän

par-.ftutfumuö

In document ill it (sivua 93-98)