Kaunissaari - saha ja yhteisö

Pelko metsien ehtymisestä ahdisti esivaltaa 1800-luvun puolivälin vuosiin ja piti sahat ve-sivoimalla pyörivinä ja koskien partaalle sijoit-tuvina. Uutta ei voinut kuitenkaan estää loput-tomiin, vaan vastaan hangoittelevien oli taivut-tava. Tuloksena oli vuoden 1858asetus höyryl-läkäyvien sahojen rakentamisesta. Ja kun vuo-den 1861 metsäasetus salli sahauksen rajoituk-sitta koko vuoden, tie sahateollisuuden nousul-le oli avoin."

Satakunnan ensimmäinen höyrysaha perus-tettiin vuonna 1862 Kokemäenjoen

suistoon.

Kauppias J.E.Francke siirsi Kaunissaaren vuokraoikeudet Antti Ahlströmille toukokuussa 1874. Tämä lähetti asiamiehensähetikoneiden ostoon Ruotsiin ja ryhtyi sahan rakentamiseen. Työt päättyivät vuoden 1877 lopul-la. Uudessa sahassa oli 30 hevosvoiman koneet, kaksi yksinkertaista raamia, kaksinkertainen sirkkelisaha ja kolme vannassahaa. Rakennus maksoi kaikkineen 141 118 markkaa 51 penniä! Kuva Juhani Ahon kirjasta Antti Ahlström.

Poriin. Paikka

osoittautui

hyväksi, ja kaupunki kehittyi muutamassa vuodessa

huomattavaksi sahateollisuuskeskukseksi.

^{Yrittäjät olivat} aluksi

pääosin ulkomaalaisia.

Heidän rinnal-leen tulivat 1870-luvulla

kotimaiset

^miehet, en-nen muutakeskenään kilpailevat Wilhelm Ro-senlew ja Antti

Ahlström.

Rosenlew voitti Po-rissa, mutta Ahlström osti laajoja

tiluksia

maa-kunnan eri puolilta ja korvasi näin kärsimänsä tappion. Molemmat tähysivät 1870-luvun alus-sa etupäässä Kokemäenjokivarteen ja maakun-nan pohjoisosiin. Eurajoki ei heitä kiinnosta-nut. Mutta uusi aika kosketti 1870-luvun alussa Eurajokeakin, kun lounais-Suomessa toimivat ja

sukulaissuhtein

Björkenheimeihin ^liittyneet

Armfeltit

pyysivät ^vuonna 1871 senaatin lupaa sahan perustamiseen Vuojoelta vuokratulle

Kaunissaarelle.

Lupa ^saatiin, mutta Armfeltit eivätryhtyneet rakentajiksi.¹²

Armfeltien

vanavedessä tuli

tukholmalainen

J.E. Francke. Hän allekirjoitti heinäkuussa 1871 vuorineuvos Björkenheimin

perikunnan

kanssa seuraavan vuoden alussa voimaan tule-van Kaunissaaren

vuokrasopimuksen.

Se

takasi

hänelle 2 000 markan vuotuista korvausta vas-taan kymmenen vuoden ajaksi yksinoikeuden

saareen. Hän sai käyttöönsä ^saaren edessä ole-van lahden sekä

oikeuden

uittaa tukkeja Eura-joessa. Mutta koska Vuojoen

Saharinkosken

saha jouduttiin sulkemaan uiton ajaksi, vuok-raajan oli korvattava syntyneet vahingot sekä

maksettava kalastuksen tuoton oletettavasta

heikkenemisestä

1 000 markkaa vuodessa.

1

^'

Francken mielenkiinto kääntyi pian

toisaal-le: hän osti Reposaaren höyrysahan. Sen käyn-nistäminen vaati ^runsaan vuoden ajan, ja kun patruunalta olisi viimeinliiennyt aikaa Kaunis-saarelle, tilanne oli toinen. Muutoksen taustalla oli Kauttuan päätyminen Antti Ahlströmille.

Ruukki jaraudanvalmistus eivät tätä houkutel-leet; olennaisia olivat tilan metsät sekä merelle johtava ja uittoon soveltuva Eurajoki. Francke oli hankkinut nimiinsä useita metsänhakkuuoi-keuksia, Hankkilan Heikusta esimerkiksi mar-raskuussa 1871, mutta ne eivät kattaneet sahan tarpeita, eikä hän voinut olettaa saavansa Ahlströmin tulon jälkeenpuutaEurasta. Hänen mahdollisuutensa hupenivat siten pieniin.

Ahlström

puolestaan

totesi Kauttuan vanhan vesisahan uudistamisen turhaksi, ryhtyi etsi-mään jokisuusta_uutta paikkaa ja löysi mielei-sensä Verkkokarin Kuparsundista. Hän kyseli kuntakokouksen mielipidettä, mutta ei saanut mieleistään _vastausta. Alue ei näet ollut kun-nan määrättävissä ^- se kuului seurakunnalle.

Kuntakokouksen vastauksesta kuultaa kuiten-kin haluttomuus luovuttaa pitäjän lastauspaik-ka sahan käyttöön. Ahlström ei ryhtynyt seura-kunnan taivuttelemiseen vaan käytti hyväkseen Francken ahdinkoa ja osti tältä toukokuussa Kaunissaaren vuokrasopimuksen.¹⁴

Ahlström toimi tapansa mukaan rivakasti ja lähetti

asiamiehensä

heti vuoden alussa hankki-maan uuden sahan koneita. Rakennustyöt alet-tiin viivyttelemättä. ^Ruotsista ostettu 30 hevos-voiman höyrykone, sahan kaksi kehää, kant-taukseen käytetty

sirkkelisaha

sekä kolme

kim-pisahaa

otettiin käyttöön vuoden 1875 puolella, ja sahaus voitiin aloittaa ^- mutta täysin valmis laitos oli vasta vuoden 1877 lopussa.

Kaunissaari täytti nopeasti sille asetetut toi-veet. Sen erinomaiseen satamaan johti 16 jalan

- 4,8 metrin ^- syvyinen väylä, eikä sen taka-maiden metsistä tarvinnut kilpailla muiden sa-hojen kanssa. Se oli ensimmäinen Ahlströmin kokonaan omistama höyrysaha, osuuksia hä-nellä oli jo ennestään. Kaunissaaressa

ennätet-tiin ^sen ensimmäisen täyden vuosikymmenen aikana sahata 867 000 tukkia ja kartuttaa Ahlströmin liikevaihtoa 3,3 miljoonalla mar-kalla. Se oli 1870-luvun

lopulla

Ahlströmin

suurin saha ja vastasi parhaimmillaan vuonna 1878 leijonanosasta(70 ^%) yhtiön sahojen lii-kevaihdosta. Uudet sahat laskivat Kaunissaaren osuuden 1880-luvun alussa 51-54 %:iin ja vuosikymmenen puolivälissä kolmannekseen.¹⁵

Kaunissaaren toiminta jatkui häiriöittä 1900-luvun alkuun. Se ei ollut tosin ^enää

omistajan-sa suurin saha eikä kiinnittänyt ^tämän

huomio-ta samalla tavalla kuin aiemmin. Liikemiehen mielenkiinto kääntyi 1880-luvun lopulla Tam-pereen suunnalle, pohjoiseen Satakuntaan sekä Kokemäenjoen suistoon ja johti ^vuonna 1889 Pihlavan sahan ostoon. Mutta Kaunissaari oli Merikarvian rannikolle rakennetun Haminahol-man ohella omistajan lempilapsi, joskin jäl-kimmäisen sijainti miellytti isäntää enemmän;

siitä tuli paikka, jossa hän vietti sydänkesän lämpimät päivät.¹⁶

Antti Ahlströmin kuolema vuonna 1896 ei vaikuttanut Kaunissaaren toimintaan. Uutta en-teili vasta puutavarankysynnän heikkeneminen vuonna 1901. Kaunissaari ei joutunut lakkau-tettujen ^{sahojen listalle,} mutta sahaus lopetet-tiin joksikin aikaa. Tauko käytetlopetet-tiin uudistus-töihin. Saha pidennettiin, sen koneet uusittiin ja paikalle rakennettiin lämminvesiallas. Kun työt olivat valmiit,

nelikehäiseksi

muunnetun sahan teho nousi yli kolminkertaiseksi, 35 000 kuutiometriin.¹⁷

Vuorineuvos Björkenheimin perikunta soi tukkukauppias Franckelle oikeuden rakentaa Kaunissaarelle välttämättömät työväen

asun-not, sillä niitä luodolla ei ennestäänollut.

Sopi-mus rajoitti Francken oikeutta työvoiman saan-tiin; sitä sai palkata lähikylistä vain kartanon luvalla. Vapaasti työvoimaa oli

saatavissa

ai-noastaan Kuivalahdelta. Mutta eurajokelaiset eivät olleet harjaantuneet sahantöihin, eikä sa-haa voitu käynnistää heidän avullaan.

Ammat-Kaunisaari tarjosi parhaimpaan aikaan töitä kymmenille miehille. Työvoimaa tarvittiin sahalla, lautatarhassa ja_satamassa. Lastauksessakäytettiin etupäässälähikylienasukkaita, ^muutyövoima tuli suureksi osaksi muual-ta ja viipyi saarella muutamia vuosia. Suuri osa lautatapulien edessä kuvatuistakin lienee syntynyt Eurajoen ulkopuolella jamuuttanutpitäjääntyönperässä. Eurajoen kunnan kokoelmat, Uolevi Aro-Heinilä.

titaitoinen työvoima tuli muualta, isännöitsijä Ivar Lindroth Merikarvialta, toinen sahanaset-taja Messukylästä ja toinen Perniöstä, koneen-käyttäjä Porista ja ensimmäinen

paikalle

vaki-tuisesti asettunut sahatyömies Nils Hjerppe Kauhavalta. Muuta väkeä saarella ei

1880-lu-vunalussa asunut.¹⁸

Toiminnan vakiintuminen javoimistuminen edellytti jatkuvasti paikalla olevaa työvoimaa.

Kaunissaaresta tulikin 1800-luvun kahden vii-meisen vuosikymmenen aikana nopeasti kasva-va yhteisö. Uuden vuosisadan alussa saarella asui 30 kirkonkirjoihin merkittyä ruokakuntaa

- yhteensä 105 henkeä. Kehitys jatkui samaan suuntaan, ja väkiluku kasvoi yhtämittaisesti

1910-luvulle saakka. Vuosikymmenen puolivä-lissä saarella oli viitisenkymmentä ruokakuntaa ja 313 vakituista asukasta. Perheiden päämie-het olivat enimmäkseen sahatyöläisiä, mutta paikalla oli yhtiön etujen valvojina isännöitsijä, lautatarhan päällikkö, konttoristi sekä höyryko-neihin ja 1900-luvun puolella myös sähkö-moottorin saloihin perehtynyt koneenkäyttäjä.

Yhteisö poikkesi täysin muusta Eurajoesta.

Eroa ja samalla itsenäisyyttä syvensi saaren omavaraisuus. Se ei tosin kasvattanut viljaa ei-kä tuottanut lihaa tai maitoa mutta sai enimmän osan arjenvälttämättömyyksistä saaren kaupas-ta tai

paikalla

pidetyiltä toripäiviltä. Sen ei tar-vinnut liioin lähettää lapsiaan kouluun

mante-reelle, sillä Ahlström teki

periaatteidensa

mu-kaisen päätöksen, pystytti koulun omin varoin vuonna 1886 ja maksoi vuosittain pääosan opettajan palkasta. Koulun ensimmäisen kym-menen vuoden aikana hän uhrasi sille lähes 9 400

markkaa.

¹⁹

Saarelaisten

käytössä oli

kir-jasto,yhteinen iltama- ja kokoontumispaikka -sali-,

kesäisten

^tanssien

pitoon

käypä tasainen kallio sekä rantaa lasten ja aikuisten uintipai-koiksi.

Saaren elämärytmittyi mantereesta

poiketen

sahan höyrypillin ^mukaan; sen huuto ilmoitti vuosisadan alussa kaksitoista- ja

sittemmin yk-sitoistatuntisen

työvuoron alun ja lopun, sen mukaankäytiin ^{viettämään}

ruokatuntia

^ja

mui-ta

lepohetkiä.

Yökään ei tuonut ^muutosta;

sil-loin

saarelaisten

uniin tunki lautatarhan palo-vartijan täysin

tunnein

lyömä aikamerkki. Ja kun asunnot olivat enimmäkseen hellahuoneita sekä saunat ja käymälät saaren yhteisiä, kaik-kien oli pakko sopeutuanaapureihin ja elintilan ahtauteen.

Saari eli

muutenkin

omillaan. Sen asukkaat olivat

suureksi

osaksi tulokkaita. Lähes

kaksi

kolmesta (61 %) saarella vuosina

1896-1905 asuneiden ruokakuntien päämiehistä

^oli

muut-tanut muualta, ja puolet jäi saarelle korkeintaan vuosikymmeneksi. Ja kun he läksivät

pois,

he etsiytyivät ^vain

poikkeustapauksissa

Eurajoel-le. Sama käy ilmi, jos tarkastellaan saarella vuosina 1916-1925 asuneita aviopareja sekä näiden tuona aikana avioituneita lapsia eli

yh-Kaunisaaresta kehittyi sahan myötä tiiviisti rakennettu yhteisö. Asunnot olivat ritirinnan saaren harjanteella.

Kantaa hallitsi sahalta tuleva kuvan vasemmalla laidalla olevan koliplassin risuhelvettiin johtava rautatie.

Saarella olitarjolla työtä, siellä oli kauppa, tori. ^sauna, koidu ja tanssisali —ja kaikki isännöitsijän katseen ulottuvissa. Rauman Museon kokoelmat.

teensä74

paria:

vain 24 avioparilla oli sukulai-suussiteitä Eurajoen kyliin.²⁰

Saarella kaikui sekaisinraumankieli, porilai-nen ja pohjoissatakuntalainen murre, siellä oli totuttava pohjalaisten ja hämäläisten kieleen ja

tapoihin.

Siellä eivät päteneet rintakylien arvot, eikä manttaali määrännyt sanan

painoa.

Mutta herratta saarella ei eletty, olihan toimeentulon antajana yhtiö ja^sen etujen valvojana ^ja mää-räysten tulkkina isännöitsijä. ^Myöhemmät

muistelijat ovat lähes

poikkeuksetta

korosta-neet saarelaisten elämän sopuisuutta ja tapojen siivoutta, ja kun ajan sanomalehdissä ei ole viittauksia

päinvastaiseen,

muistelut

vaikutta-vat totuudenmukaisilta.²¹ Tämä onkin ymmär-rettävää, elettiinhän saarella mitä suurimmassa

määrin isännöitsijän käskyjen mukaan. Hän asui muiden keskellä ja tiesi mitä ympäristössä tapahtui, kuuli rähinät ja näki juopuneiden

hoi-pertelun eikä hänen tarvinnut pitää kuriin so-peutumattomia työssä ^- ja muutenhan saarella ei voinut asua.

Elämä ei ollut kuitenkaan ristiriidatonta

au-voa, eikä Kaunissaaressa voitu jäädä sivuun ajan tapahtumista ja aatteista. Mielialat kärjis-tyivät ^suurlakon

päivinä.

Sahalla yhdyttiin lak-koon heti ensimmäisten tietojen yltäessä seu-dulle ja sieltä oltiin myös innostamassa Vuojo-en väkeä, mutta lakko sai pian omia

piirteitä.

Saarella ei osoitettu mieltä pelkästään venäläis-tä sortovaltaa vastaan vaan suunnattiin vaati-mukset yhtiölle. Niiden ytimenä oli tyytymät-tömyys silloisen isännöitsijän toimiin. Lakko-laiset olivat erityisen tuohduksissaantämän yk-sinoikeudesta käydä kauppaa. He kiistivät jyr-kästi väitteet kaupan kuulumisesta työväen osuuskunnalle^- isännöitsijä oli hämännyt näin yhtiötä ja kiertänyt sen selvät määräykset.

Kauppa kuului isännöitsijälle, jakun tällä ei ol-lut saarella kilpailijoita, hinnat olivat kauttaal-taan korkeita. Ja mikäli joku kaupustelija saa-relle uskaltautuikin, hänet karkotettiin kova-kouraisesti.²²

Lakkolaisten raskaimmat väitteet koskivat isännöitsijän toimimista huolitsijana. ^He toi-voivat yhtiön tutkivan näiltä osin saarella nou-datetun käytännön ja saivatkin aikaan

oikeus-prosessin

^- ja olivat itse syytettyjen penkillä.

Yhtiö asettui täysin isännöitsijän taakse _mutta yhtyi kolmen vuoden kuluttua työväen väittei-siin. Lakkolaisten vaatimusten taustalla näkyy halu noustakaikkeen ulottuvaa valvontaa vas-taan: miksi he eivät saaneet tilata yhteisessä käytössä olevaan saliin työväenlehtiä, ^miksi heidän

piti

tyytyä helsinkiläiseen nuorsuoma-laisten äänitorveen?²¹ Lakon jälkiarvioinneissa korostuu huoli sahalla vammautuneiden kohta-losta; miksi näille maksetut korvaukset olivat perin pieniä, miksi heidät erotettiin lakkoa te-kosyynäkäyttäen?²⁴

Kaunissaaren

sahan kannattavuus oli vielä hyvä, _mutta taivaanrannalla olivat jo nähtävis-sä synkempää huomistaennustavat

pilvet:

yhti-ön laskelmat osoittivat, ettäKaunissaarella tar-vittiin muihin sahoihin verrattuna

huolestutta-van paljontukkeja ^{- tämäoli yksi} isännöitsijän toimien seuraamiseen ja vuonna 1909 nostet-tuun syytteeseen johtanut havainto.²⁵ Yhtiön huoli

kannattavuuden

laskusta ajoittuu tuotan-tosuunnan alkavaan muutokseen. Se lähti ke-hittämään paperiteollisuutta ja teki 1906 pää-töksen Kauttuan tehtaan rakentamisesta. Pää-määränä oli talouden vakiinnuttaminen ja

mo-nipuolistaminen,

etääntyminen suhdannevaih-teluiden riepottelemasta sahateollisuudesta.

Toisena vaikuttavana tekijänä oli sahatavaran hinnan lasku vuoden 1908 aikana. Vuosi oli yhtiön heikoimpia, ja se joutui supistamaan sa-hojen _tuotantoa. Kaunissaaressa päätös merkit-si yövuoron lopettamista kuukaumerkit-sien ajakmerkit-si.

Kun suhdanteet kääntyivät seuraavan vuoden puolella, hintojen nousu takasi sahojen kannat-tavuuden, kasvatti voitot ennennäkemättömän suuriksi ja pani sahat pyörimään täydellä tehol-la.²⁶

Kesällä 1914 syttynyt sota katkaisi

nousu-Kaunissaari autiotui sahan lopettamisen jälkeen nopeasti. Työväen asuintalot siirrettiin Pihlavaan ja laiturit purettiin. Vain lahoavat rimakasat ja ruosteiset kaivot muistuttavat menneestä. Kuva K. Jalonen 1986.

suhdanteen ja pysäytti monet sahat. Ahlström Oy luki ajanmerkkejä toisin: sahatavaran ky-syntä sekä hinnat nousevat sodan jälkeen ja tuovat suuria voittoja. Niinpä se ei sulkenut sa-hoja^vaan laati suunnitelmia niiden laajentami-seksi, jatässä vaiheessa Kaunissaari jäi sivuun.

Yhtiö päätti laajentaa Pihlavan sahan ja jättää Kaunissaaren ennalleen: miksi panostaa saa-reen, jonka

vuokra-aika

^umpeutuisi

seitsemän

vuoden kuluttua. Yhtiön linjaus oli rohkea. Se näytti ajoittain tulevan jopa liian kalliiksi, kun sota venyi monta kertaa laskettua pidemmäksi.

Mutta yhtiöllä oli onni matkassa, ja lautatarhat olivat täysiä rauhan viimein koittaessa. Edes si-sällissodan tapahtumat eivät hävittäneet niitä.

Eurajoella punaisten kerrotaan suunnitelleen

Kaunissaaren polttamista, mutta jokisuun kainen sulaminen esti paikalle kiirehtivien ai-keet ja säästi sahan.²⁷

Yhtiön laskelmat osoittautuivat oikeiksi, ei-kä täysien varastojen myyminen hyvään hin-taan tuottanut vaikeuksia. Mutta markkinat täyttyivät pian, jasyksyllä 1921 oltiin tilantees-sa, jossa puukauppa hiljeni ja hinnat laskivat.

Kaunissaaren tulevaisuus näytti huonolta, mut-ta kohtalokkaaksi sen teki yhtiön tuotantosuun-nan muuttuminen, entistä tietoisempi pyrkimys sahateollisuuden karsimiseen. Päätöksiä tuet-tiin selkein laskelmin:

Kaunissaaressa

^tukista sahattiin vähemmän kuin Pihlavassa, alueen metsät olivat käytetyt eikä niistä löytynyt enää riittävästi järeää puuta. Ja kun saha toimi

sikä-likin

epävarmoissa

^{oloissa, että}

In document ill it (sivua 126-133)