• Ei tuloksia

ill it

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "ill it"

Copied!
152
0
0

Kokoteksti

(1)

SsiStf

««

■HI SH m

%w m ~

.•■&'- |i|is

jyp pfs ij[i| ». Ä1

f

i4ji

t jg iJram B

ii||j|

nn|

il ‘HI ill M li

Jt

it

iiSliSlSiiSlifö

swji* ipiil wk

Almiin

&:jp£ :Pss; ,5,® jfe, ';

«&a

Mi? iKÄfe

:•■ _•

Tj ■

~ ' --^-:-

1

iiji « •’"“. .!•. i **3:• I! •, » £ r 1 y [ [•(•«•!■■ ~= |!sffi?{|j||i

(2)
(3)
(4)
(5)

EURAJOEN

HISTORIA 111

(6)
(7)

EURAJOEN HISTORIA 111

ULLA HEINO

KUSTANTAJAT

EURAJOEN KUNTA JA SEURAKUNTA

(8)

ISBN 952-90-4071-7

Satakunnan Painotalo Oy

Kokemäki 1992

(9)

Lukijalle

Eurajoen historian 111 osa on valmistunut Eu- rajoen kunnan ja Eurajoen seurakunnan teet- tämättä. Filosofian tohtori, dosentti Ulla Heino on jatkanut kirjoitustyötä vuonna 1990ilmesty-

neen II osan jälkeen. Eurajoen historian I osa valmistui syksyllä 1987. Tämä kirja

sisältää

ajan

kunnallishallinnon

alkuajoista nykypäi-

vään.

Kirjoittaja, FT Ulla Heino on tuonut Eura- joen historian erikoispiirteet hyvin esille ja hän seuraa taitavasti suuria linjojaantamatta niiden hukkua yksityiskohtiin. Ulla Heinon esitys on tyylillisesti ja kielellisesti suorastaan

loistelias-

ta. Kieli on ilmeikästä, sanavarasto hyvin rikas ja jollakin ihmeen tavalla hän osaa esittää kui- vatkin asiat juohevasti jahauskasti,

usein

mai- nion länsisuomalaisen huumorin ryydittämänä.

Parhaimmillaan

hän on

kertoessaan

työtavoista ja niiden muutoksista, jolloin esitys on ihailta- van selvää ja

havainnollista.

Näin toteaa käsi- kirjoituksen tarkastaja professori Pentti Virran- koski ja jatkaa vielä: Olen iloinen nähdessäni, että Jalmari Jaakkolan kotipitäjä saa teoksen nyt

valmistuessa

paikallishistorian, jonka edel- le tuskin voi asettaa,

kokonaisuuteen

katsoen, yhtään Suomessa aikaisemmin ilmestynyttä.

Näillä sanoilla kiitämme Ulla Heinoa erin- omaisesta työstä.

Samoin kiitämme

Paikallishistoriallista

toi- mistoa saamastamme tuesta sekä käsikirjoituk-

sen tarkastajaa, professori Pentti

Virrankoskea innostuneesti

paneutuvasta ja perusteellisesta tarkastustyöstä.

Kunnanhallitus

teki

kuluvan

vuoden kesä- kuussa

Satakunnan Painotalo

Oy:n

kanssa

so- pimuksen tämän kirjan painamisesta. Kiitäm- me kirjapainoa

asiantuntevasta

työstä.

Eurajoen

kunnanvaltuuston

60-vuotisjuh- lapäätös on kantanut

kauniin

hedelmän. Eura- joen kunta ja

seurakunta

ovat päätöksillään ja toimillaan tehneet

merkittävän kulttuuriteon.

Uskomme, että jälkipolvettulevat arvostamaan ja kiittämään eurajokelaisia päättäjiä pitäjän- historian kirjoitustyön toteuttamisesta. Tänä Suomen tasavallan itsenäisyyden 75-vuotisjuh- lavuonna Eurajoen kunta ja seurakunta ovat saattaneet päätökseen vuosikymmeniä vireillä olleen

hankkeen.

Parhaat kiitokset päättäjille menneiden sukupolvien työn

arvostamisesta.

Toivomme

kirjan kuluvan eurajokelaisten kä- sissä.

Syyskuussa 1992

Eurajoen

historiatoimikunta

Juhani Niinimäki, puheenjohtaja JuhoHeinonen, jäsen

Pasi Jaakkola, jäsen Raimo Viinamäki, jäsen Asta Uusitalo, jäsen, sihteeri

(10)

Eurajoen historiatoimikunnan nykyiset ja aikaisemmat jäsenet sekä historiankirjoittaja: (eturivi vas.) kun- nanjohtaja Risto Vahekoski. dosentti Ulla Heino, rovasti Juho Heinonen ja maanviljelijä Kustaa Heikkilä sekä (takarivi vas.), kunnanjohtaja Juhani Niinimäki, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, maanviljelijä Pasi Jaakko- la. kunnansihteeriAsta Uusitalo jakunnanhallituksen puheenjohtaja,toimitusjohtaja Raimo Viinamäki.

(11)

Lukijalle!

Sitoutuminen

paikallishistorian

kirjoittamiseen

asettaa tekijän monien vaateiden eteen. Työ olisi saatava valmiiksi sopimuksen edellyttä-

mässä ajassa ja laajuudessa. Jäljen odotetaan olevan luettavaa, pitäjän ominaispiirteet ja kes- keiset tapahtumat kertovaa sekäsuuret kehitys- linjat hahmottavaa. Teettäjän ja tekijän odotuk- set eivät kuitenkaan tahdo aina täyttyä. Niin on käynyt tässäkin tapauksessa: Eurajoen historia on paisunut tuntuvasti alunperin sovittua laa- jemmaksi eikä aikataulukaan ole pitänyt. Työ on vaatinut vuosikymmenen suunniteltujen nel- jän vuoden sijasta.

Viivästyminen on johtunut osin kirjoittajan muista töistä, osin Eurajoen menneisyyden tar-

joamista yllättävän monista näkökulmista. Sillä vaikka Eurajoki ei kotiseutunsa merkitystä ko- rostaneen professori Jalmari Jaakkolan hah- motteleman kaltainen maakunnan keskus ollut- kaan, sen eilinen on ollut

poikkeuksellisen

vä- rikäs ja mielenkiintoinen. Eurajoen vaiheet

ovat liittyneet moniin mahtajiin, olivathan Vuojoen isännät aikansa merkittävimpiä edus- tajia. Mutta olennaisintaon sittenkin olluteura- jokelaisten sopeutuminen elämään suuren kar- tanon varjossa. Se on tuonut pitäjään tutkijaa kiehtovan kaksijakoisuuden, jakautumisen kar- tanon alaiseen rälssi- ja itsenäisten talonpoi- kien perintölääniin - sekä näiden rinnalle mo- nessa näkyvän jaon pitäjän aliseen ja yliseen päähän.

Eurajoen historian kirjoittaminen on ollut se- kä haastavaaettä antoisaa. Virkavapaudet ovat katkaisseet työn sopivasti ja estäneet kirjoitta-

inisen muuttumisen puuduttavaksi puurtami- seksi. Tekemisessäon säilynyt näin pitkään tie- tynkaltainen uutuuden viehätys, on ollut muka- va palata vuoden tai kahden

virkavapauden

jäl- keen tuttujen eurajokelaisten pariin ja päätoi-

miseksi kirjoittajaksi. Nyt valmistunut historia on kirjoittajan näkemys Eurajoen menneisyy- destä, niistä kehityslinjoista, jotkaovat tuoneet suurenkartanon varjossa vuosisatojen ajan elä- neen pitäjän tähän päivään, elämään atomivoi- malan

kupeella

Suomen

sähköisimpänä

kunta- na.

Suurinkaan into tutkia ja kirjoittaa ei kuiten- kaan riitä, jos kirjoittajanon käytettävä osa tar- mostaan teettäjän tai oman lähiympäristönsä tyynnyttämiseen ja taivuttamiseen. Minulla on ilokseni ollut ymmärtäväinen historiatoimikun- ta ja alati kannustamaan kykenevä perhe ja ys- täväpiiri. Työn valmistumiseen on keskeiseltä osalta vaikuttanut myös Turun Maakunta-arkis- ton suoma työhuone sekä arkistossa vallinnut lämmin henki, hankalin tilaus on tuotu nopeasti kärsimättömän tutkijan pöydälle. Samanlaisena ilon aiheena ovat olleet Eurajoen Kotiseutuyh- distyksen toimittamat Kotiseutumme-kirjat.

Niissä julkaistut muistelmat ja pienet tutkiel-

mat ovat auttaneetmonen hankaluuden yli. Sy- dämellinen kiitos kaikille - myös valokuviaan auliisti kirjoittajan käyttöön antaneille.

Turussa 17.10.1992

Ulla Heino

(12)
(13)

SISÄLLYSLUETTELO

PATRUUNA- JA KARTANOKAUDEN LOPPU 15

TAUTEJA, NÄLKÄÄ JA KUOLEMAA - vuodet 1867-1868 15

EURAJOKELAISTEN LUKUMÄÄRÄ 20

Syntymät ja kuolemat 20

Muutot 23

Väestön määrä jarakenne 28

TILAT.

TORPAT JA MÄKITUVAT 31

Maanomistajat ja tilaluku 31

Lampuotitilat, torpat ja mäkituvat 34

Maanvuokraajat 38

Torpparit työvoimasta ongelmaksi 38

Vuojoen torpparilakko 41

Kartanon ja talonpojan torppari 47

Mikä eteenVuojoki? 53

MUUTTUVA MAATALOUS 58

Uutta maata auran alle 58

Ruislaiholta heinäpellolle 60

Maanviljeleminen-

perinnettä

vai

ammattitaitoa?

63

Pellon tuotto 69

Viljan jauhatus 71

Karjanhoito 74

Kirnu - separaattori - meijeri 78

Metsän vihreä kulta 84

Maamiehen valistajat ja auttajat 89

Vuojoen meijeri- jakarjatalouskoulu 89

Eurajoen maalaisseura 93

MERI -ANSIOIDEN JASÄRPIMEN TUOJA 98

Kalastus - sivuelinkeinosta

ammatiksi

98

Laivanvarustus ja merenkulku 103

Satamat 112

KÄSITYÖ JA TEOLLISUUS 118

Käsityö ja

kotiteollisuus

118

Kaunissaari -saha jayhteisö 122

Muu teollinen toiminta 129

(14)

KAUPAT JA PANKIT 134

Kyläpuodit 134

Yksityiskaupankilpailijat - toripäivät ja osuuskaupat 139

Pankkitoiminnan alku 145

MAA-JA

VESIYHTEYDET

149

Tiet ja kievarit 149

Rautatie 155

Posti 158

Puhelin 160

KUNNALLINEN

ITSEHALLINTO 164

"Kukin seurakunta on itsepäällensä erinäinen kunta" 164

Päättävä kuntakokous 165

Päätösten valmistelu jatoteutus 167

Vallan miehet 168

Päätöksestä yleiseen tietoon 178

Kunnantupa 181

VAIVAISIA VAI KÖYHIÄ?

182

Hätääkärsivien auttaminen 182

Vaivaiskartanosta apu? 187

MUUT YHTEISET HUOLENAIHEET 195

Nuoriso, tanssi ja viina 195

Palosuojelu 200

Pedot ja kotieläinten laiduntaminen 202

Sairauttavastaan 206

KUNNANTALOUS 210

Verot ja verojen painamat 210

Kunnan tulot jamenot 214

OPINTIE KIERTOKOULUSTA YLIOPISTOON 217

Kiertokoulu 217

"Jos kunnalla on halu perustaaylhäisempi kansakoulu" 222

Kansakoulun vakiintuminen 223

Kouluun menijät 231

Opettajat a 233

Oppikouluun, seminaariin, yliopistoon? 237

Kirjasto 241

"Sivistyksessäkansan voima” 243

YHTEISKUNTA HERÄÄ 248

Helmikuun manifestista suurlakkoon 248

(15)

Ensimmäiset punaiset viivat 254

Puolueosastojen synty 260

Tilinteon aika- vuodet 1917-1918 265

KARTANON VARJOSTA ATOMIAIKAAN 279

UUDET JA VANHAT EURAJOKELAISET 279

Luonnollinen väenlisäys 279

Muutot 280

Evakkoon tulleet 284

Eurajokelaisten määrä 287

ASUTUKSEN UUDET MUODOT 292

Vuokramiehestä isännäksi 292

Vanhat torpat- uudet tilat 297

Viljelystiloja ja rintamamiestontteja 300

Kunnan ohjaama asutus -omakotialueita ja kaavoja 302

MAATALOUTTA JA ATOMIVOIMAA 308

Maatalous - tavoitteena omavaraisuus 308

Erikoistuva maatalous 318

Maataloustuotteiden jalostus- myllyt ja meijerit 325

Metsät 331

Kalastus - ammatista harrastukseksi 333

Pirtua, salakuljettajia, 337

Maatalousyhteisön teollisuus ja käsityö 341

Teollistuva Eurajoki -Suomen sähköisin kunta 347

Olkiluodon voimala 352

Kauppaa ja palvelua 354

Maaliikenne -hevosvoimista dieseleihin 363

Valoja voima 369

Tiedonkulku 374

Talonpojasta palkkatyöväeksi 378

KUNTA ASUKKAIDEN PALVELIJAKSI 380

Päättäjät 380

Kunnan tehtävät -terveydenhoitoa, sosiaalihuoltoa 387

Hallinnon eriytyminen 392

Menot ja tulot 398

KOULU JA KULTTUURI 403

Kansakoulusta peruskouluun 403

Yhteiskoulu ja lukio 408

Kristillinen Kansanopisto 412

(16)

Kirjasto 416

Eurajoki soi 418

YHDISTYKSIÄ JA

YHTEISTOIMINTAA

422

Nuorisoseura 422

Kansa raittiiksi 429

Urheilu 431

Palokunta 438

Kotiseutuhengen herättäjät 440

Suojeluskunta ja Lotta Svärd 443

Julistusta ja yhdessäoloa 445

SOTAVUODET-kotona ja siellä jossakin 449

SEURAKUNTA JA HENGELLINEN ELÄMÄ 455

Kirkot ja rukoushuoneet 455

Hautausmaat 457

Virkatalot 460

Seurakunnan paimenet 463

Luvian ero 468

Toimiva seurakunta 469

Seurakunnan hallinto 475

Rukoilevaisuus jamuuherätys 480

”KYL KÄÄNNYIS KARTNOHERRA HAODOISAS KO NÄKISIVÄ TORPPAREITTE MUKU-

LAI MUKULA" 488

Talvisodassa kaatuneet 496

Jatkosodassa kaatuneet 497

Ojalam

pakinoi:

504

Silk-kraatar 504

Lähdeviitteet 505

Kirjallisuus 528

Henkilöhakemisto

534

(17)
(18)
(19)

Patruuna- ja kartanokauden loppu

Tauteja, nälkää ja kuolemaa

Sää oli oikullisimmillaan vuosina 1866-1867.

Kesäkuussa 1866 kaikki vaikutti vielä hyvältä, mutta maamiehen toiveikkuus muuttui heinä- kuun mittaan nopeasti syveneväksi huoleksi.

Äkillisesti koleiksi ja sateisiksi muuttuneet il- mat pakottivat hänet korjaamaan heinän kos- teana tai jättämään sen mätänemään veden vaivaamille niityille. Myös viljasta saatiin kes- kimääräistä huonompi sato, mutta niin oli toki käynyt monasti aiemminkin. Nyt maamiehen suurimpana huolena oli sulaan maahan satanut lumi. Miten oraat kestäisivät talven yli?

1

Talvesta tuli pelottavan ankara. Pakkanen paukkui nurkissa viikosta toiseen, jajos se vä- lillä lauhtui, tuli sankka lumipyry. Mutta totta- han pakkaseen ja lumeen oli totuttu, ei niitä osattu aluksi kuin päivitellä. Lähes kahdeksan kuukauden pakkaskausi, lumen peitossa touko-

kuulla olevat pellot ja viimeisten hankien hu- peneminen metsistä vasta kesäkuun puolella, oli sitä vastoin pelottavaa. Niinpä kun koivut aukenivat hiirenkorville kesäkuun puolivälissä ja maamies pääsi pelloille viikkoja tavanomais- ta myöhemmin, mitkään vanhat merkit eivät

pi-

täneet paikkaansa. Ilmat

lämpenivät

kuitenkin nopeasti, ja luonto näytti ottavan menetetyn ajan kiinni muutamassa viikossa.

Ruispellot

vaikuttivat tosin edelleen huonoilta, mutta hei- ja suviviljakasvoivat hyvin.2

Heinä tuotti toiveiden mukaisen sadon, mut- ta aikainen halla vikuutti kevätviljan niin, ettei se kelvannut syötäväksi eikä siemeneksi. Ja kun rukiista korjattiin korkeintaan kaksinker- tainen sato, kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että edessä oli epätavallisen kova aika ja ettei hätäaineinkaan jatkettu leipä riittäisi. Apua oli

(20)
(21)

saatava, mutta mistä ja miten? Ja miten vakuut-

taa viranomaiset hädän aitoudesta? Kasvukau- den keskeen sattunut halla

pahensi

tilannetta.

Se vei

viimeisetkin

toiveet

kohtalaisesta

kevät- viljasadosta. Kun tiedot saapuivat hiljalleenvi- ranomaisille, oli jo auttamattoman myöhäistä.

Viljaa oli varastoissa, mutta hädän laajuus yl- lätti kaikki. Viljaa ei liioin pystytty aikaisen talven yllättäessä jakamaan, eikä köyhtyneellä kansalla ollut rahaa viljan ostoon - ja ilmaisek-

si sitä ei aiottu antaa.

Vuojoen ja Lavilan 1860-luvun puintitiedot ovat muualta saatujen kaltaisia. Jos vertailu- kohdaksi otetaan vuosikymmenen alun keski- luvut, ruista puitiin syksyllä 1866 kaksi kol- masosaa normaalimäärästä. Vuonna 1867 Vuojoen ruisvainiot tuottivat enää kolmin- ja Lavilan nelinkertaisen sadon. Ohra menestyi paremmin, mutta senkin sato jäi viidenneksen totuttua pienemmäksi. Kauraa sitä vastoin kor- jattiin syksyllä 1866 runsaasti mutta seuraavina kahtena vuonna keskinkertaista huonommin.

(Kuvio 1)

Eurajokelaiset havahtuivat tulevaan talvella 1867, mutta keskeisenä huolena oli tuolloin

siemenperunan

riittäminen. Köyhä kansa kärsi puutetta kesän alussa mutta vain koska sillä ei ollut työtä eikä rahaa leivän ostoon.3 Nälän mahdollisuus tuli ilmeiseksi vasta syyskesällä, kun halla pani tuleentumattoman rukiin. Eura-

jokelaiset pohtivat tilannetta elokuussa ja pää- tyivät muualla koettuun ratkaisuun: lähetetään torpparin tytär Justina Lundell Lutalta Turkuun hankkimaan tietoja hätäravinnon aineksista ja valmistustavoista ja pannaan kyläkuntien vai- vaiset keräämään Justiinan ohjeiden mukaan

Kuvio I: Ruissato jäi vuosina 1866 ja 1867tun- tuvasti vuosikymmenen alkupuoliskon tasoa (100) alhaisemmaksi. Syksyn 1868 oiva sato

täytti kuitenkin tyhjentyneet aitat ja palautti ih- misten uskon tulevaan. Ohran ja kauran vaihte- lut olivat vähäisempiä, mutta ohra tuotti koko vuosikymmenen lopun keskimääräistä vähem- män. Kaura olisi sitä vastoin auttanut nälkä- vuoden vaikeuksien keskellä, mikäli sitä olisi viljelty enemmän, olihan vuoden 1867 sato poikkeuksellisen hyvä ja Vuojoella jopa myytä-

väätuottava.

jäkäliä, sieniä ja erilaisten kasvien juuria.4 Ta- lolliset tulivat mukaan toimittamalla vaivaisten avuksi joko kymmenen leiviskää jäkälää tai

Kukaan ei muistanut talven 1867 kaltaista aikaa. Sen paukkuvat pakkaset ja sankatpyryt sekä kevään odotus säilyivät pitkään kansan mielissä. Lumi peitti vielä toukokuussa aidat, ja jäät kantoivat hevosen. Kesäkuu su-

latti lopulta hangen, mutta vasta juhannuksen aattopäivinä herättiin kesään ihastelemaan juuri puhjenneita lehtiäja istuttamaan perunoita. Kuva Kai Jalonen 1986.

(22)

tynnyrin kauroja manttaalilta. Jäkälät kuivat- tiin, mukaan pantiin kauroja ja taikinasta lei- vottiin nälkää näkeville jaettavia leipiä.5

Läänin kuvernööri kävi lokakuisella tarkas- tusmatkallaan 1867 Eurajoella keskustelemassa hädän lievittämisestämutta ei pystynyt osoitta- maan uusia keinoja. Huomio alkoikin kääntyä talven mittaan seuraavaan vuoteen ja siemen-

viljan saantiin. Eurajokelaiset pohtivat asiaa kruunun esityksen pohjalta helmikuussa. Vuo- rineuvos Björkenheim ei apua tarvinnut eikä ollut halukas sitoutumaan takauksiin muiden- kaan

puolesta;

hänellä oli leipäviljan siementä

ja-kauraa jopa myytäväksi saakka. Perintölää- nin

puolella

arveltiin tarvetta kyllä olevan, vaikka siementä haluavia ei kokoukseen ollut tullutkaan. Vajeeksi määriteltiin 100 tynnyriä ohraa jakauraa, jatästä määrästä

perintölääni

meni yksissä tuumin takuuseen.6

Eurajokelaiset käsittelivät pitäjänkokouksis- saan etupäässä omien köyhien ruokkimista.

Vain kirkkoherra Gustav Molinin toukokuinen ehdotus vuonna 1868 paljastaa, että seudulla oli myös nälkäisiä kerjäläisiä. Kirkkoherra piti tilannetta hälyyttävänä ja ehdotti vähintään kahden ”köyhienravintolan” perustamista. Hän halusi estää uhkaavat nälkäkuolemat jatoivoi, että näin voitaisiin helpottaa myös harvojen lä- himmäisiä säälivien ja kurjia kulkijoita ruokki- vien taakkaa. Esitys herätti keskustelua mutta ei johtanut päätöksiin.7

Piirilääkärin kertomukset ja seurakunnan kuolleiden luettelottuovat kuvaan uusia piirtei- tä. Lääkäri toteaa kadon ja nälän

vaikutukset

muttakorostaa tautien merkitystä. Karmeaa sa- toaan korjaavaksi vitsaukseksi mainitaan tyy- fus. Se on

perinteisesti

tulkittu lavantaudiksi, mutta kun otetaan huomioon aikalaisten käy- tössä olleet tiedot, on todennäköistä, että tappa- jia oli useita, pikkulavantauti, toisinto- ja pilk- kukuume, punatauti sekä ehkä myös influens- sa.8

Ensimmäiset tyyfuksen merkit näkyivät syk-

syliä 1866. Suoranaiseksi epidemiaksise kehit- tyi seuraavana talvena. Koko Satakunta näytti tuolloin sairastuvan. Kuolemien

perimmäisestä

syystä on kiistelty, mutta

olipa

sinä nälkä tai tauti, menehtyneiden määrä kasvoi joka ta- pauksessa

nopeasti:

Eurajoella luetteloitiin vuoden 1867 aikana 104 mutta seuraavana vuonna 248 vainajaa, ja

kuolleisuus

nousi 24 promillesta 58 promilleen. Luvut ovat korkeu- destaan huolimatta Porin rovastikunnan alhai- simpia. Eikä tauti osoittanut vieläkään taittumi- sen merkkejä vaan vei vuonna 1868 hautaan 284 henkeä - 69 %c pitäjän väestöstä. Kirkko- maahan siunattiin kolmen vuoden aikana 636 eurajokelaistaja 34 nimetöntä kerjäläistä.9

Kuolema ei katsonut ihmisten säätyä eikä ikää. Se vei mukanaan nuoria ja vanhoja, talol- lisia ja itsellisiä, oli vahvin tiheästi asutuilla seuduilla, eteni kerjäläisten mukana maanteitä pitkin mutta löysi Eurajoen kaikki kylät. Sen voima laantui syksyllä 1868. Tulevaisuus näyt- ti jo kesäkuussa paremmalta, työttömät olivat saaneet töitä, ja pelloilta voitiin odotella hyvää

satoa. Nyt toiveet myös toteutuivat,ruissato oli hyvä ja elämä palasi yllättävän

nopeasti

van- hoihin uomiin. Kaikkialla viriävä toimeliaisuus peitti ankarien koettelemusten näkyvät merkit mutta jätti jälkeensä raskaita henkilökohtaisia menetyksiä.

Nälkävuodet pysyivät ihmisten muistissa pitkään. Leivättömyys oli jo sinänsä pelotta-

vaa, mutta puutteen jahädän joukkoon lomittu- neet

paikalliset

tapahtumat korostivat vielä ajan kohtalokkuutta. Keväällä 1868 pitäjällä kiertelivät ensimmäiset torpparien häätöihin viittaavat huhut. Eurajokelaiset kyselivät ih- meissään, miksi

kolmentoista

torpan vuokra- rästit päätettiin koota juuri kevään 1868aikana, miksi kartanon torpparien hätää kasvatettiin

huutokauppaamalla

heidän vähä omaisuuten- sa?"

1

Kuohuttavimmat uutiset kantautuivat kui- tenkin Kaukomäestä:

Triipun

riihen nurkalta löydettiin marraskuisena aamuna 1867 Juholan

(23)

isännän verinen ruumis. Pitäjäläiset kulkivat

puheissaan

monta kertaa murhatun matkassa Koivuniemen Sepän huutokaupasta Sydän- maalle, muistelivat isännän ja tämän Kustaa- pojan tarpomista

pilkkopimeässä

ja lumisatees- sa. Matkaa tehtiin verkkaan, olihan mukana

monenlaista

huutokaupasta ostettua tavaraa.

Kaukomäen jaSydänmaan rajalla matkamiehet saivat yllättäen seurakseen kirvestä kantavan tutun miehen. Tämä kulki tovin heidän kans- saan ja iski yllättäen Kustaata kirveellä vasem-

man korvan yläpuolelle.

Matkan myöhemmät vaiheet jäivät arvailu- jen varaan. Kustaa muisti vain kaatuneensa maantienojaan, hoiperrelleensa sittemmin ky- lään ja löytäneensä isänsä hengetönnä verilam-

mikosta. Hän oli herättänyt

läheisessä

mökissä asustavan leskivaimon ja hourinut Triipun murhatyöstä. Rikosta käsiteltiin monilla kärä- jillä. Murhaajaksi mainitun kotiväki sanoi hä- nen oleilleen koko illan kotosalla, mutta joku kylänmies oli nähnyt hänen hypistelleen synk- känä kirvestään, toinen oli kuullut talon mies- ten manaavan Juholaa jakolmas nähnyt heidän

asettuneen muiden mukana yöpuulle, neljäs tarjosi motiiviksi Juholan väitettä Triipun voi- varkaudesta. Kun täyttä selvyyttä ei saatu, tari- na sai yhä värikkäämpiä ja verisempiä muotoja ja kauhistutti kuulijoita sukupolvesta toiseen.

Siitä tuli eräänlainen nälkävuosien kauheuk- sien vertauskuva."

(24)

Eurajokelaisten lukumäärä

Syntymät ja kuolemat

Nälkävuosien jälkeinen nopea elpyminen kyy hyvin väkilukutauluihin merkityissä tie

doissa: Eurajoella vihittiin vuonna 1868 yh

teensä 24

paria,

kirjattiin 99 syntymää ja 284 kuolemaa, seuraavana vuonna vastaavat luvut olivat 40, 152 ja91. Ja kun kastettavia oli uu- denkin vuosikymmenen alussa paljon, eurajo- kelaisten syntyvyys oli heti 1870-luvun alku- vuosina vuosikymmentä aiemmin saavutetulla tasolla. Mutta kun nälkävuosien aiheuttamat tappiot olikorjattu, syntyvyys kääntyi ensin hi-

taaseen ja sitten 1900-luvun alussa jyrkkene- vään laskuun.

v.1861-65 71-75 81-85 91-95 01-05 11-15

Eurajoki Satakunta Maaseutu

Kuvio 2: Eurajoen syntyneisyys oli pitkään alhaisempaa kuin Satakunnan ja muun maan. Poikkeama oli suurimmillaan nälkävuosien jälkeisinä vuosina. Eurajoen syntyneisyys ei tosin noussut nälkävuosien jäl- keen yhtä voimakkaasti kuin naapurien mutta ei liioin laskenut näiden tavoin. Ero supistui vuosikymme- nien mittaanja katosi lopulta kokonaan 1910-luvun aikana.

(25)

Taulukko T. Eurajoen syntyneet ja syntyneisyys (%o), kuolleet ja kuolleisuus (%o), avioliitot ja avioituneisuus(%c) vuosina

1866-1920.

Vuodet Synty- neitä 1866-70 663 1871-75 743 1876-80 792 1881-85 818 1886-90 838 1891-95 893 1896-00 917

1901-05 864

1906-10 924 1911-15 936 1916-20 767

Synty- neisyys 31,6 34,9 34,7 33,9 32,6 33,0 33,2 30,4 30,8 29,4 23,7

Kuol- leita 788 357 401 457 444 524 610 488 503 487 756

Kuollei- Avio- suus liittoja

37,5 159

16,8 163

17,6 175

18,9 187

17,3 188

19,4 197

22,1 201

17,1 205

16,7 180

15,3 202

23,3 158

Avioitu- neisuus

7.5 7.6 7.7 7.7 7.3 7.3 7.3 7.2

6,0

6.3

4,9 Lähteet'. ESA väkilukutaulut 1866-1899, SVT VI väestömuutokset 1900-1920.

Eurajoen syntyneisyys vaihteli pääpiirteis- sään koko maan ja Satakunnan tapaan. Yksi- tyiskohdissa oli kuitenkin tuntuvia eroja. Maan ja maakunnan 1870-luvun alun korkea synty- neisyys kääntyi jyrkään laskuun ja aleni 1890- luvun alkuun mennessä Eurajoen tasolle. Ja kun koko maan luvut olivat sittemmin pitkään kutakuinkin ennallaan, Eurajoen ja Satakunnan syntyneisyys väheni nopeasti - Satakunnassa vuosisadan vaihteen 34 promillesta 28 promil- leen, Eurajoella 33 promillesta 29

promilleen.

Kun lasku näkyy myös hedelmällisyysluvussa,

se oli 1870-luvunEurajoella 3 741 mutta 1900- luvun alussa olennaisesti pienempi (3 381), he- delmällisessä

iässä

olevat naiset synnyttivät en- tistä vähemmän

lapsia.'

Kuolleisuuden

vuotuiset vaihtelut olivat edelleen suuria. Yleisenä piirteenä oli nälkä- vuosien rajun huipun ja nopean laskun jälkei- nen hidas nousu. Ja kuten syntyneisyyden koh- dalla vuosisadan vaihde merkitsi nytkin kään-

nettä, kuolleisuuden alenemista sekä Eurajoen ja muun maan välisten erojen kaventumista, saattoipa Eurajoen kuolleisuus nousta hetkelli- sesti jopa maan keskiarvoja korkeammaksi.

(Kuvio 3)

Vuotuisten vaihteluiden aiheuttajina olivat kulkutaudit. Pelätty isorokko talttui tosin hiljal- leen rokotusten myötä ja äityi vanhaan voi- maansa vain harvoin. Se tuli pitäjäänkutsumat-

tomana vieraana helmikuussa 1874, oli

pahim-

moillaan toukokuusta

heinäkuuhun

ja vei vuo- den aikana hautaan 44 eurajokelaista. Vierailu uusiutui vuonna 1882, mutta kun rokotus tuli seuraavana vuonna pakolliseksi, rokon valta taittui ja uusi sukupolvi kuuli sen tuhoista vain karuja kertomuksia. Lähes unohduksiin painu- nut vitsaus saattoi poikkeusoloissa nostaa päänsä uudelleen. Eurajoella näin tapahtui vuo- sina 1918-1919,kun pakomatkalta palanneiden punaisten mukana tullut rokko yltyi täyteen voimaan ja vei 38 ihmisen hengen.2

(26)

Kuvio 3: Kuolleisuus laski nälkävuosien jälkeennopeasti ja tuntuvasti 1860-luvun alkua alhaisemmaksi.

Rokkoepidemioiden laantumisen vaikutukset näkyivät kuolleisuuden vuotuisten vaihteluiden tasoittumise- na. Isorokko muistutti kuitenkin vuosisadan lopulla voimastaan ja nosti Eurajoen kuolleisuuden Satakun-

taa jamuuta maatakorkeammaksi. Uuteen nousuun kuolleisuus yltyi sisällissodan aikana. Eurajoella so- dantuhoja täydensi vielä ankara rokkoepidemia.

Tuhka- ja tulirokko täydensivät isorokon tu- hoja.

Jälkimmäinen

vaati vuonna 1877 yhteen- 22, edellinen 1880-luvun alussa 23 uhria.

Epidemiat antoivat eurajokelaisille kuitenkin tuolloin aina muutaman vuoden hengähdys- ajan.

1890-luvulla

tätä ei suotu, vaan kuntaan levisi vuosikymmenen alussa neljä ja sittem- min vuonna 1897

pari

vuotta kyliä kierrellyt kuumetauti jasen kintereillä

pahanlaatuinen

tu-

lirokko. Sen jälkeen kulkutaudit katosivat - mutta vain tullakseen takaisin elokuussa 1899.

Vuorossa oli tulirokko, ja kun se hellitti otet-

taan seuraavan vuoden tammikuussa, se oli vienyt hautaan 127 eurajokelaista.1

Rokkojen ohella pitäjän riesana oli keuhko- tauti. Se vaati 1800-luvun loppuun mennessä 502 uhria, keskimäärin 16 henkeä vuodessa. Se ei jättänyt eurajokelaisia rauhaan ainoanakaan vuonna mutta oli

pahimmoillaan

vuosina 1886, 1891, 1895 ja 1897 ja nostamassanäin osaltaan 1890-luvun lopun kuolleisuuslukuja.4

Rokot vaativat uhreikseen etupäässä lapsia, esimerkiksi vuoden 1874 isorokko vei 39 ja vuoden 1899 tulirokko 92 alle kymmenvuoti-

(27)

aan hengen. Mutta lasten kuolemanvaara oli yleisestikin suuri, ja imeväiskuolleisuus jatku- vasti korkea. Se laski Eurajoella tosin äkillises- ti nälkävuosien jälkeen mutta nousi sittemmin uudelleen- ei kuitenkaan enää 1800-luvun alun tasolle. Mutta kun käännekohta saavutettiin 1890-luvun lopulla, eurajokelaisten imeväis- kuolleisuus aleni

poikkeuksellisen nopeasti

ja laski 1900-luvun alun vuosina ensi kerran sa- dan promillen alapuolelle. 1910-luvun

lopun

pahat

epidemiat

käänsivät luvut uuteen nou- suun ja lähensivät Eurajokea muuhun maahan muttaeivät nostaneetlukujaenäälähimainkaan

1890-luvun lopun tasolle. (Kuvio 4)

Kuvio 4: Maan imeväiskuolleisuus laski muuta- maa vähäistä takaiskua lukuun ottamatta yhtä- jaksoisesti 1860-luvun jälkipuoliskolta 1920-lu- vun alkuun. Eurajoen lopputulos oli sama mut- ta kehityksen suunta polveilevampi. Sen ime- väisikäisten kuolleisuus oli nälkävuosia edeltä- neenä aikana tuntuvasti muuta maata alhai- sempi ja pysyi sellaisena, vaikka sen imeväis- kuolleisuuden vuosisadan lopulla havaittavissa oleva kasvu kavensikin eroa. 1890-luku käänsi luvut uuteen laskuun ja painoi Eurajoen ime- väiskuolleisuuden 1910-luvun alkuun mennessä poikkeuksellisen alhaiseksi.

Väkilukutaulujen mukaan 105 eurajokelaista- 2,4 % kuolleista - menetti henkensä erilaisissa onnettomuuksissa. Luvuista käyvät ilmi suku- puoltenerot: miehet elivät vaarallisesti, he huk- kuivat kalamatkoillaan, hetappelivat ja murha- sivat toisiaan:

miehet naiset murhatut

3 13

1

4 2 23 itsemurhan tehneet

tulipalossa kuolleet hukkuneet

ammutut paleltuneet murskaantuneet väkijuomiin kuolleet palohaavaan kuolleet tapaturmaankuolleet junan alle jääneet yhteensä

Lähteet; ESA väkilukutaulut ja kuolleiden luet- telot 1866-1910.

Muutot

Muutto-oikeus jakoieurajokelaiset 1800-luvun puolivälissä edelleen suojelustanauttiviin ja si- antaviin. Jälkimmäiset saattoivat muuttaa vapaasti seurakunnasta toiseen, edellisten lähtö edellytti ennalta hankittua työpaikkaa, pestiä.

Tämä niin kutsuttu laillisen suojelun järjestel- kumottiin osin vuonna 1865 - lopullisesti palveluspakko poistettiin vasta vuonna 1883.

Mutta jotätä ennen vuonna 1879 kunnat olivat menettäneet oikeuden valita muuttajat eli käy- tännössä mahdollisuuden ohjata vaivaiskassan elätettäviksi tulevat muualle. Kun muuttojen

ainoaksi

ehdoksi jäi verojen maksaminen, ase- tukset merkitsivät tosiasissa rajatonta muutto-

vapautta.'

I I 5 1 47 2 2 3

1 1 8 1 82

(28)

Eurajokelaiset käyttivät lain suomia etuuksia hyväkseen viimeiseen saakka ja hylkäsivät

epäkelvot

tulijat. Kovin usein keinoon ei tosin tarvinnut turvautua mutta muutamakin kerta pi- ti tiedon elävänä jakarsi tulijoita. Nuhteetonta elämää viettävä sai muuttaa suhteellisen va-

paasti,

mutta rikollisia kunta ei halunnut vai- voikseen, ei vaikka näille olisi järjestynyttyö- paikkakin, ei esimerkiksi hyväksynyt Triipun isännän Eurasta pestamaa tunnetuksi rähisijäk- si mainittua

torpparia.

Mutta syntyperäinen eu- rajokelainenkaan ei päässyt takaisin, joshän oli

syyllistynyt uudessa asuinpaikassa rikoksiin.6 Kunnan kummallakin läänillä oli myös oikeus valitaasukkaansa, eikä muuttaminen Vuojoelta perintölääniin sujunut kivutta. Niinpä kun viisi häädettyä rälssiläänin itsellistä halusi muuttaa perintölääniin. kuntakokous epäsi pyynnön, koska anojat olivat "joutuneet jo vanhemmalle puolelle ikänsä ja koska he ovat parhaan aikan- saolleet frälssiläänissä”.7

Valintamahdollisuuden poistuminen helpotti

muuttamista.

Yli 40-vuotiaiden tai työttä ole-

Kuvio 5: Eurajokelaisten muuttointo kasvoi räjäh- dysmäisesti hiljaisen 1880-luvun alun jälkeen. Se saavutti huippunsa 1890-luvunpuolivälissä ja kään- tyi talouden lamaa myötäillen lyhytaikaiseen mutta

selväänlaskuun.

vien ei tarvinnut enää pelätä tiukkoja kuuluste- luja, vaan jokainensaattoi toteuttaaaikeensa ja etsiä parempia elinoloja. Muuttaneiden määrät kääntyivätkin 1880-luvulla selvään kasvuun.

Se näkyi ensin tulijoiden ja yleisen muuttanei- suuden lisääntymisenä mutta heijastui seuraa- van vuosikymmenen alussa myös lähtijöiden määrään ja nosti muuttaneisuuden tuntuvasti entistä korkeammiksi. (Kuvio 5)

Muuttopäätös edellytti tilaisuuden ohella tie- toa sekä uskallusta jättäätuttu arki. Tietojaeu- rajokelaisilla oli, asuivathan he kahden kau- pungin välissä ja

saattoivat

markkinapäivinä kuulostella kaupunkien tarjoamia mahdolli- suuksia. Niinpä kun talouden lama kääntyi ri- peäksi nousuksi 1890-luvun puolivälissä, eura- jokelaisten muuttointokin kasvoi. Pitäjä menet- ti jatkuvasti asukkaitaan muttahoukutteli myös tulijoita ja piti muuttoeron 1900-luvun alkuun saakka pienenä. (Taulukko 2 jakuvio 6)

Muuttoliikke sai 1800-luvun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuosisadan alussa uusia piirteitä mutta säilytti pitkään myös vanhan muistoja.

Renkien ja piikojen liikkuminen hiljeni, eikä palkollisiin luettu 1900-luvun alun muuttajista kuin vajaa viidennes, 19 %. Muutos oli tuntu- va, olihan puolet 1850-luvun tulijoista ja lähti- jöistä vielä piikojaja renkejä. 1900-luvun alus- sa innokkaimpia muuttajia (32%) olivat itselli-

set ja joutolaiset. Muuttoyksiköiden koko kas- voi samalla entisestään: 39 % muuttajista ja 44 % lähtijöistä oli liikkeellä yksinään, tulo-

muutonyksiköiden keskikoko oli 1,71 ja lähtö- muuton 1,80 henkeä.8

Muuttojen alueellinen jakaumamuistutti sitä vastoin menneestä. Muuttokenttä tosin laajeni, etenkin kun Vuojoen karjatalouskoulun oppi- laat tulivat maan eri puolilta, mutta muutot keskittyivät lähialueille eikä kaupunkien imu noussut 1800-luvulla erityisen suureksi. Kau- pungit näyttävät pikemminkin menettäneen suosiotaan. Ne olivat toki 1890-luvun alussa edelleen tuntuvia muuttotappioiden aiheuttajia.

(29)

Taulukko 2: Eurajoen muuttoliike ja muuttaneisuus vuosina 1866-1920.

Vuodet 1866-70 1871-75 1876-80 1881-85 1886-90 1891-95 1896-00 1901-05 1906-10 1911-15 1916-20

Tulomuutto 366 314 293 315 424 454 597 679 710 833 714

Lähtömuutto 434 398 426 427 428 644 822 692 773 908 932

Muuttoero

+/-

68

- 84

- 133

- 112

- 4

- 190 -225

-

13

- 63

- 75 -218

Muuttaneisuus

%0

38.1 33.4 31.5

30,7

33.2 40.6 51.4 48.2 49.4 54.7 50.8

Lähteet: ESA muuttoluettelot vv. 1866-1900,SVTVI väestömuutokset 1900-1920.

Kuvio 6: Eurajoki kirjasi 1880-luvun puolivälin jälkeen entistä useampia muuttoja. Lähtijöitä oli enemmän, mutta muuttoerotolivat enimmältään vähäisiä. Suurimmillaan ne olivat 1890-luvulla sekä 1910-luvun lopulla.

(30)

muttayhäti vain neljännes (25 %) lähtö- javii- dennes (21%) tulomuutosta oli Eurajoen ja kaupunkien välistä. Muuttoliikkeen ydinalue käsitti lähinaapurit- Kiukaisten, Euran, Lapin, Rauman maaseurakunnan, Luvian, Porin ja Rauman. Näihin suuntautui kolme neljäsosaa (74 %) tulo- jarunsas puolet (59 %) lähtömuu- tosta. Euran ja Kiukaisten kanssa muuttotase oli

positiivinen,

Luvian ja

Lapin

kohdalla tuli- joita ja lähtijöitäoli yhtä paljon. Raumalle läh- dettiin jonkin verran enemmän kuin sieltä tul- tiin mutta Pori aiheutti suhteellisen suuret tap- piot.

Amerikan-siirtolaisuus ilmaantui Eurajoelle 1890-luvun lopulla. Se alkoi hiljaa ja varoen ja

Taulukko 3: Eurajoen muuttokentän ydinalue vuosina 1890-1894.

Tulo-/ Tulo- Lähtö- Muutto- lähtöalue muutto muutto ero Naapuripitäjät

Eura 63 47 +l6

Kiukainen 74 60 +l4

Lappi 33 34 - 1

Luvia 35 33 +2

Nakkila 1 20 - 19

Rauman msrk 26 46 - 20

Ulvila - 14 - 14

Pori 14 47 - 33

Rauma 57 70 - 13

Muu Turun ja

Porin lääni 86 159 - 73

Muu Suomi 19 38 - 19

Ulkomaat 2 - +2

Kaupungit 88 144 - 56

Maaseutu 322 424 -102

Muuttoja

yhteensä 410 568 -158

Lähteet: ESA muuttoluettelot 1890-1894.

paisui

muun maan mittoihin 1900-luvun puo- lella. Eurajokelaiset havahtuivat vuosisadan vaihteen aikoihin kummastelemaan nuorten in- toa lähteä Amerikan Kultalaan ja kyselivät:

jääneekö armas Suomemme autioksi, onko

nuorten paettava merten taakse ”idän hyisiä myrskyjä”?

Kysymykset esitettiin helmikuun manifestin synnyttämissä tunnelmissa heti ensimmäisten siirtolaisten lähdettyä. Sittemmin asiaan ei pa- lattu vuosikausiin, eivätkä eurajokelaiset käsi- telleet siirtolaisuutta sen paremmin kuntako- kouksissa kuin sanomalehdissäkään. Niinpä he ohittivat huomiotta siirtolaisuuden ensimmäi- sen huippuvuoden 1906 ja 90 pitäjäläisen läh- dön valtameren taakse. Muuttoinnon toinen nousu vuosina 1909-10 sekä 143 miehen ja naisen lähtö jäi niin ikään huomiotta. Mutta kun lähtijöitä löytyi vielä vuonna 1916, tark- kailijat kyselivät, miksi lähteä, kun kotipitäjä tarvitsi kaikkia ja tarjosi jokaiselle työtä ja lei- pää. Kysymys oliaiheellinen, menettihän Eura- joki 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana siirtolaisina 445 ja tilaston kattamina vuosina 1893-1920 yhteensä 608 henkeä eli keskimäärin 22-23 henkeä vuosittain.9

Vuosina 1900-1912 siirtolaisiksi lähteneiden 487 eurajokelaisen kotikylät.

Auvi 9 Koivuniemi 20 Rikantila 13 Hankkila 27 Kuivalahti 61 Saari 4

Huhta 30 Köykkä 7 Sydänmaa 43

llavainen 10 Lapijoki 31 Tahkoniemi 2 Irjanne 49 Lavila 12 Taipale 20

Kainu 4 Linnamaa 22 Tarvola 6

Kaukomäki 27 Lutta 9 Vaimala 1 Kaukonpieli 5 Mullila 18 Vuojoki Kaunissaari 12 Pappila - Väkkärä 3 Kirkonkylä 32 Pihlaus 3

(31)

Eurajokelaiset sairastuivat ankaraan Amerikan-kuumeeseen 1890-luvun lopulla. Valtameren taakse lähtevät olivat enimmäkseen tilattoman väestön poikia ja tyttäriä, mutta mukana oli myös talollisten lapsia. Lännen Kuitataan suuntaavat menivät ensinjunalla Hankoon, nousivat Halliin menevään laivaan, matkasivat Englan- nin halki Liverpooliin jaahtautuivat Amerikan linjan laivoihin. Runsaan viikon merimatkan jälkeen edessä oli uusi elämä. Suomalaiset päätyivät yleensä vähäistä ammattitaitoa vaativiin töihin, naisista tuli kotiapulaisia, miehet menivät kaivoksiin, metsätöihin ja rakennuksille. Moni eurajokelainen pysähtyi lännen suuriin savot- toihin, tekemään samoja töitäkuin kotonakin. Vain puiden koko ja lisääntynyt omanarvontunne erosivat enti- sestä. Nyt oltiin herroja, syötiin vehnästäjakuvattiin uuttaeloa ruusuisin sanoin:

"Suomessa olin Jaska vaan Jahalparenkimies;

Nyt misteriksi mainitaan, Se enkelskaa on-yes tai:

"Saatjäädä Kitusuomehen Silakankylkeen kai:

Syö Maisan leivän vehnäsen Nyt sanon vain: ku pai.

Kuva Eurajoenkunnan kokoelmat, Arvo Nikmo.

(32)

Välttämättömät esteettömyystodistukset an- kaan saattanut nousta vuoteen 1920 mennessä nettiin lähes yksinomaan Amerikkaan, Yhdys-

valtoja ja Kanadaa sen

paremmin

erottelemat- ta. Miehet läksivät tiennäyttäjiksi. Heitä oli

1900-luvun kolmen ensimmäisen vuoden muuttajista 85 %. Muuttajat olivat enimmäk- seen 22-27-vuotiaita, mutta mukana oli myös joitakin yli 40-vuotiaita sekä vastikään

rippi-

koulun päättäneitä. Matkaan lähteneet olivat etupäässä kylien itsellis- ja torppariväen paris- sa kasvaneita, mutta toki lännen kultamaat houkuttelivat talollistenkin lapsia - heitä oli lähtijöistä vajaa viidennes (18 %).'°

Väestön määrä

ja rakenne

Eurajokelaisiin perheisiin syntyi

vuosien

1866-1920 välisenä aikana 9 155 lasta. Kun niistä kuoli samanaikaisesti 5 815 henkeä, pitä- jä sai luonnollisen väenlisäyksen myötä 3 340 uuttaasukasta. Sen asukasluku olisi tämän mu-

Taulukko4: Eurajoen kirkonkirjojen mukainen väkiluku vv. 1865-1920.

Vuosi Väkiluku Vuosi Väkiluku

1865 4 291 1895 5 501

1870 4 104 1900 5 547

1875 4 414 1905 5 836

1880 4 708 1910 6 172

1885 4 945 1915 6 555

1890 5 321 1920 6 407

Huom! Kirkon- ja henkikirjojen mukainen väkiluku poikkeaa hieman toisistaan, esim. vuonna 1920 Eura- joella oli 6 195 henkikirjoitettua ja 6 029 läsnäole- vaksi ilmoitettua asukasta. Tässä on yhtenäisyyden vuoksikäytetty pelkästään kirkonkirjoja.

Lähteet'. TMA ESA väkilukutaulut 1865-1900; STV 1900-1920.

7 631 henkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sil- lä Eurajoki menetti muuttajina 1 185 henkeä ja hyödynsi vain kaksi kolmannesta luonnollisen väenlisäyksen suomista mahdollisuuksista - ja

pääsi

1920-luvun alussa 6 407 hengen väkilu- kuun.

Tarkasteltavan ajanjakson alku ja loppu oli huolestuttavaa: kummankin viisivuotiskauden korkea kuolleisuus käänsi väkiluvun laskuun.

Mutta koska väkiluku kasvoi 1800-luvun vii- meistä vuosikymmentä lukuun ottamatta tasai- sesti,

keskimäärin

1,0- 1,5 % vuodessa, eura- jokelaisia oli 1920-luvun alussa lähes puolta (49 %) enemmän kuin vuonna 1865. Kasvu- vauhti oli hivenen Turun ja Porin lääniä(52 %)

ja selvästi maaseudun yleistä (64 %) tasoa hi- taampaa.

Eurajokelaisväestön demografiset piirteet säilyivät 1800-luvun jälkipuoliskon ajan kuta- kuinkin ennallaan, ja Eurajoki oli jatkuvasti

syntyperäisten paikkakuntalaisten asuttama.

Yleisen liikkuvuuden kasvu toi pitäjään tosin entistä enemmän muualla syntyneitä, mutta vielä ei tarvinnut kantaa huolta pitäjänmuuttu-

Kuvio 7: Eurajoen väkiluku kasvoi 1860-luvun näl- kävuosien aiheuttaman taantuman jälkeen 1910-lu- vun puoliväliin saakka. Nousu oli myös varsin jyrk- kää, vain 1890-lukuloivensisitä hetkeksi.

(33)

misesta: neljä viidestä (80 %) asukkaasta oli vuonna 1920 paljasjalkaisia, eikä osuus ollut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana laskenut kuin kolme prosenttia. Pitkä rauhanai- ka tasasi myös sukupuolirakenteenerot niin, et- kun pitäjässäoli vuonna 1860 tuhatta miestä kohti 1 074 naista, vastaava luku oli vuosisa-

dan taitteessa I 012. Mutta koska siirtolaisiksi lähtevät ja vuoden 1918 uhrit olivat suureksi osaksi miehiä, Eurajoki naisistui uudelleen ja tuhatta miestä kohti oli vuonna 1920 1 096 naista."

Ikärakenteen muutokset olivat myös vähäisiä12:

yli 0-14-v. 15-29-v. 30-64-v. 65-v.

1875 35,2 % 24,8% 35,9% 4,1%

1900 34,1% 26,5% 33,5% 5,9%

1920 35,4% 25,6% 32,7% 6,3%

Luvut osoittavat väestön lievää vanhenemis-

ta, vaikka lasten osuus on pysynytkin samana.

Siirtolaisuuden

sekä vuoden 1918 aiheuttamat lovet ovat nekin nähtävissä, mutta poikkeamat ovatpieniä ja ikäpyramidi edelleen alaspäin le- venevä ja jatkuvaa vakaata väestökasvua enna- koiva. (Kuvio 8)

Vuosi 1875

Vuosi 1900

Vuosi 1920

Kuvio 8: Eurajokelaisten ikärakenne muuttui puolen vuosisadan mittaan vain vähän. Viisivuotiskausittain tarkasteltuna on tosin havaittavissa, että alle 5-vuo- tiaiden määrä oli 1920-luvun alussa pienempi kuin seuraavien ikäluokkien ja että ikäpyramidin jalka näytti näiltä osin pahaenteisen kuroutuneelta.

(34)

Taulukko 5: Eurajoen kylien henkirjoitettu väestö vuosina 1865, 1900 ja 1919.

1865 1901 1918

94 104 108

Auvi

114 135 141

Hankkila

Huhta 166 280 322

87 132 107

Ilavainen

Irjanne 333 485 550

92 95 63

Kainu

216 315 275

Kaukomäki

Kaukonpieli

Kaunissaari Kirkonkylä Koivuniemi Kuivalahti Köykkä Lapijoki Lavila Linnamaa Lutta

Mullila

Pappila

Pihlaus Rikantila Saari Sydänmaa Tahkoniemi Taipale Tarvola Vaimala Vuojoki Väkkärä Yhteensä

20 29 35

107 296

273 308 338

81 134 155

606 1 090 I 083 16

256 150 71

83 149 43 49 100 79 255 45

67 39

319 343

134 129

169 163

145 137

187 225

49 86

63 66

164 150

112 112

378 505

43 40

92 159 192

101 86 128

25 37 35

237 276 348

12 45 57

3 845 5 647 6 228

Kasvavan väestön alueellinen jakaumakin pysyi 1800-luvun

puolella

lähes ennallaan ja useimpien kylien väkiluku kasvoi asukasluvun yleisen nousun mukana. Vasta 1900-luvun alun vuosikymmenet eriyttivät kylien kehityksen.

Kuivalahden voimakas kasvu päättyi, ja kylän asukasluku osoitti laskun merkkejä. Sydän- maassa suunta oli päinvastainen: kylä kasvoi ja

voimistui

muuta pitäjää

nopeammin.

Mullila, Huhta ja Irjanne

kasvoivat

myös suhteellisen

ripeästi

ja muodostivat Sydänmaan jälkeen kunnan toisen

kasvukeskuksen

- kolmantena oli eurajokelaiseen perinteeseen soveltumaton Kaunissaaren sahayhteisö. (Taulukko 5)

Väestön alueellinen jakauma oli epätasainen, pitäjässä oli muutama suuri sekä monta pientä ja keskikokoista kylää. Kuivalahti oli muita suurempi ja säilytti väkiluvun jähmettymisestä huolimatta asemansa. Eurajoen asutus keskittyi pitäjän pohjois-jakoillisosiin, kuuluivathan Ir- janne, Huhta, Mullila, Kaukomäki ja Sydän- maaKuivalahden ohella suuriin kyliin - niissä asui lähes joka toinen eurajokelainen (47-48 %). Eurajoen alajuoksunKirkonkylä ja Vuojoki sekä Lapinjokivarren Lapijoki olivat keskikokoisia mutta muuten pitäjän alaosan

asutus pirstoutui pienehköiksiyksiköiksi.

Lähde: TMA Ulvilan henkikirjoittajan ark., Eurajoen henkikirjat.

(35)

Tilat, torpat ja mäkituvat

Maanomistajat ja tilaluku

Yhdistys- ja vakuuskirjan talonpojille 1789 vahvistama omistusoikeus oli vakaa mutta ei täydellinen. Se ei suonutrajatonta metsänkäyt- töoikeutta eikä tehnyt mahdolliseksi tilan jaka- mista asukkaan mielen mukaan. Se ei liioin ku-

monnut jakoa rälssi- ja

perintömaahan

vaan ju- listi maanluonnot muuttumattomiksi:

rälssi

py- syirälssinä, vaikka olisi aatelittoman omistuk- seen joutunutkin. Ja vaikka talonpoika pääsi rälssitilan täysivaltaiseksiisännäksi, säteriä hän ei saanut omistaa eikä asettua kartanonherran päivien viettäjäksi. Tämä kävi mahdolliseksi vuoden 1864 jälkeen, mutta käytännössä pie- neksi käynyt rälssi- ja perintömaan ero katosi maaveron lopettamisen myötä vasta vuonna

1924.'

Olennaisin talonpojan omistusoikeutta rajoit- tava seikka koski halkomista. 1700-luvulta pe- riytyvien määräysten mukaan tilan tuli elättää vähintään viisi henkeä, javaikka henkilölukua vähennettiin kahdella vuonna 1864, talonpoika toimi isien tavoin ja vältti tilan halkomista.1 Kun hän ei käyttänyt liioin hyväkseen mahdol-

lisuutta uudenlaisen palstatilan erottamiseen, Eurajoen tilaluku kasvoi vuosina 1866-75 vain kolmella asutulla yksiköllä. Maata olisi kuiten- kin pitänyt saada. Sitä kaipasivat sekä tilatto- mat itselliset että tilojen väistyvät perilliset. Ja kun maannälkä kasvoi, hinta nousi ja haave omasta tilasta kävi yhä kaukaisemmaksi. Rau- manLehteen vuonna 1882 kirjoittaneen eurajo- kelaisen mukaan "kansa on odottanut ja odot-

taa yhä mikä keisarilta mikä valtiolta tai maan-

mittarilta maataviljeltäväksi, mutta seluulo on niin kuin tuulessa kulkeminen”.1

Samainen kansanmies arveli,

etteivät

metsät kestäisi uusien tilojen

raivaamista.

Hän suosit- teli maan jakamista entistä tasaisemmin, sen

antamista vain sitä viljeleville:"tarvittaisiin es- tää semmoisten henkilöiden tilain ostaminen, joillatila on jamuiden tilaa

tarvitsemattomain persoonain”.

Mutta tämäkin toive oli tuulessa kulkemista. Asia sinänsä oli ajankohtainen, ja ongelmaan etsittiin ratkaisua ottamalla käyt- töön uusi lohkomismenettely. Se merkitsi uu- den itsenäisen yksikön synnyttämistä. Tällai- nen lohkotila sai oman manttaaliluvun ja mak- soi sen mukaisen veron valtiolle. Se erosi tässä palstatilasta, joka ei maksanut veroa suoraan kruunulle vaan osallistui kantatilan rasituksiin maksamalla sille niin kutsuttua palkintoveroa.

Emätilan

elinkelpoisuus

oli säilytettävä. Täysin vapaaksi halkominen kävi vasta vuonna 1916.4

Asetus ei luonut uusia tiloja, sen ohella tar-

vittiin kykyä ostaa ja halua myydä. Valtio va- rasi ensin mainittua tarkoitusta vartenrahaston,

jostase myönsi lainoja kuntien

perustamille

ti- lattoman väestön lainarahastoille. Eurajoen kuntakokous

päätti

asiasta kesällä 1899. Se sai 15 000 markkaa - viisi tuhatta anottuavähem- män - ja vahvisti selkeät ohjeet: kassa myönsi tonttimaan ostoon, oman asunnon rakentami-

seen, palstatilan hankintaan sekä pellon raivaa- miseen korkeintaan 1 000 markan lainoja.

Mutta kun Kaukomäen Triipusta vuonna 1902 lohkotun 2,6 hehtaarin peltomaan ja yhteensä 16,9 hehtaarin lohkotilan hinta oli yksinään 7 000 markkaa, rahaston varat auttoivat vain muutamia harvoja, uusien tilojen hankintaan ne eivät riittäneet.5

Laina kiinnosti lopulta yllättävän harvoja. En- simmäiseen jakotilaisuuteen ilmaantui tosin

viisitoista

ja seuraavaan 23 anojaa. He lainasi- vat koko pääoman, joten uusia luottoja voitiin

antaa vain maksettujen korkojen ja kuoletusten mukaisesti. Tämä näyttää tappaneen innostuk-

(36)

Tilattoman väestön lainarahastosta jaettiin toukokuussa 1900 ensimmäiset kymmenen lainaa, torppari Isak Kivekäs sai 1 000 mutta Juho Saarinen vain 60 markkaa. Kun elokuussa ilmaantui vielä viisi lainaajaa, kas- sastaannettiin vuoden mittaan 6 860 markan luotot.

sen.

Niinpä

vuonna 1918 lainoja oli enää en- simmäisen jaon verran 6 748 markkaa jasääs- töjä 3 654 markkaa. Hakijoiden vähäisyys he- rätti kummastusta, olihan Eurajoella valiteltu maan puutetta ja uskottu laukkuryssien levittä- miin maanjakohuhuihin. Ne kumottiin kirkko- kuulutuksin huhtikuussa 1899 muttaherätettiin heti uuteen eloon. Ne nostivat sekä toiveita että ilakointia: "Kahden vuoden päästä kuuluu nyt vihdoinkin Eurajoella tapahtuvan se kauvan ikävällä odotettu yleinen maanjako. Kaikilta ta-

lollisilta ja kartanonomistajilta otetaan maat pois ja jaetaan niiden kesken, joilla sitä ei en- nestään ole. Ai ai sitä riemun ja ilon aikaa! Sil- loin saadaan köyhyydelle ojentaa käsi jasanoa:

hyvästi vanha veikko, nyt saat mennä muille

markkinoille, minä haen ylhäisempiä ystäviä ja niin ollaan kuitit". Mutta ilakoijakin ymmärsi maattomien sinisilmäistäuskoa, väärää oli vain ajatus väkivaltaan turvautumisesta.6

Eurajokelaisen talonpojan into perityn maan jakamiseen oli pitkään vähäinen. Vuonna 1875 täällä oli 107 talonpojan omistamaa tilaa - näistä kaksi oli asujatta. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana lohkaistiin 18 uutta ti- laa, mutta yhteenkään ei asetuttu asumaan.

Vanha maahenki näytti väistyvän vasta 1900- luvun puolella, kun isännät alkoivat myydä maitaan ja tekivät mahdolliseksi 97 uuden tilan syntymisenvuoteen 1918 mennessä.

Uusi käytäntö ei muuttanut maanomistuksen keskittyneisyyttä. Vuojoki omisti vuonna 1918

(37)

Köyhän yksinäistilan omistaja vaihtuimuutaman vuoden välein 1890-luvun aikana. Vuonna 1897sepäätyi ra- kennusmestari Tuomas Färdin haltuunja muuttui erinomaisen hyvin hoidetuksi tilaksi. Talo näytti kartanolta ja eli sen mukaisesti. Vieraan kulkijan huomio kiintyi erityisesti sen taidokkaaseenporttiin. Kuva N. Virsihei- mo 1905,Satakunnan Museon kokoelmat.

tosin enää 32 rekisteröityä tilaa, mutta lasku johtui Kainun ja Mullilan tilojen kokoamisesta yhdeksi maakirjanumeroksi ja niiden jättämi-

sestä enimmältään torpparien hoitoon. Vain Lapijoen Tapanin ja Jumiin myyminen palautti maita talonpoikaiseen omistukseen. Niinpä Vuojoki hallitsi edelleen puolta kunnan mant- taaleista. Kunta ja seurakunta omistivat 3 %, ja 206 talonpoikaa loput 47 %. Tilanomistajia oli siten tuntuvasti aikaisempaa enemmän, mutta maa jakaantui epätasaisesti:

talonpoikaisten

suurin neljännes omisti manttaaleista 47 % ja pienin 5 % eli suurin neljännes omisti keski- määrin 0,491 ja pienin0,036 manttaalin maat.

Tilaluvun kasvattajina olivatkin juuri nämä pienet kantatiloista lohkotut

palstat.

Eurajoella

oli vuonna 1918 vain 106 maanviljelijäksi luo- kiteltavaa omistajaa ja tilanne näin tarkasteltu- na muuttumaton.7 Mutta kaikki ei ollut ennal- laan. Eurajokelainen kirjeenvaihtaja suri syk- syllä 1916 arvojen häviämistä8: ”Enää ei piitata töiden tekemisestä vaan annetaan tilat myyntiin ja pyritään voittoihin. Kun talo meni ennen isältä pojalle polvesta polveen, suku kiintyi sii- hen rakkauden sitein, oli pyhä velvollisuus hoi- taa ja asua taloa työllä ja kunnialla. Mutta nyt kaupat hävittävät tämän perinnöllisen velvolli- suudentunnon ja taloa voidaan myydä ja vaih- taa huoleti kuin markkinoilta saatua hevosko- nia!”

Eurajoen maalaisseurakin käsitteli kysymys- ja vieritti syyn välitysliikkeiden harteille. Ne

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Maatalouden tapaturmien määrä on vähentynyt Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes 15 prosenttia samalla kuin tilojen määrä on vähentynyt, mutta

Viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on nopeasti muuttunut ja perunan A- ja Y- virukset ovat aiheuttaneet Suomen siemenperunantuotannossa yhä enemmän siemenperunaerien hylkäämisiä

Kaikkinensa taulukoiden 4 ja 5 päätulos on selkeä: annettujen äänien määrä kasvoi erittäin paljon suurimmissa kaupungeissa vuoden 2017 kuntavaaleissa ja vuoden 2019

Sekä anes- tesia- ja leikkausyksikössä että tehohoidon osastolla HaiPro-ilmoitusten määrä kasvoi 10 vuoden aikana sekä kaikkien että lääkehoitoon liittyvien HaiPro-il-

DIi hoja~i1luincn fnall1ea tuuoomo .. llldjänreuna ltlnHä, ii~lIä lääHä llallleilcroa [ulllitii~!ä. StälucJiu llletjäta:~la!cen talvo!fista raloofam ' min. G:if)äll

kuussa julkaistujen lukujen kasvuperintö ja oletus, että kokonaistuotanto kasvaa vuonna 2007 yhtä nopeasti kuin se kasvoi maaliskuun lukujen mukaan vuoden 2006 viimeisellä

Vain tällaisessa ta- pauksessa kilpailukyky on eri asia kuin tuotta- vuuden kasvu syystä, että elintaso voi alentua jos vaihto suhteen heikkeneminen kumoaa ko- timaisen

Kännykät ovat yleistyneet kertoman mukaan Beninissä nopeasti parin viime vuoden aikana.. CIA:n tilaston mukaan vuonna 2003 matkapuhelimia (tai liittymiä) oli Beninissä 236