SsiStf
««■HI SH m
%w m• ~.•■&'- |i|is
jyp pfs ij[i| ». Ä1™
f
i4jit jg iJram B
ii||j|
nn|il ‘HI ill M li
Jtit
iiSliSlSiiSlifö
swji* ipiil wkAlmiin
&:jp£ :Pss; ,5,® jfe, ';«&a
Mi? iKÄfe:•■ _•
Tj ■
~ ' --^-:-1
• iiji « •’"“.‘ .!•. i **3:• I! •, » £ r 1• ’ y [ [•(•«•!■■ ~= |!sffi?{|j||i
EURAJOEN
HISTORIA 111
EURAJOEN HISTORIA 111
ULLA HEINO
KUSTANTAJAT
EURAJOEN KUNTA JA SEURAKUNTA
ISBN 952-90-4071-7
Satakunnan Painotalo Oy
Kokemäki 1992
Lukijalle
Eurajoen historian 111 osa on valmistunut Eu- rajoen kunnan ja Eurajoen seurakunnan teet- tämättä. Filosofian tohtori, dosentti Ulla Heino on jatkanut kirjoitustyötä vuonna 1990ilmesty-
neen II osan jälkeen. Eurajoen historian I osa valmistui syksyllä 1987. Tämä kirja
sisältää
ajankunnallishallinnon
alkuajoista nykypäi-vään.
Kirjoittaja, FT Ulla Heino on tuonut Eura- joen historian erikoispiirteet hyvin esille ja hän seuraa taitavasti suuria linjojaantamatta niiden hukkua yksityiskohtiin. Ulla Heinon esitys on tyylillisesti ja kielellisesti suorastaan
loistelias-
ta. Kieli on ilmeikästä, sanavarasto hyvin rikas ja jollakin ihmeen tavalla hän osaa esittää kui- vatkin asiat juohevasti jahauskasti,
usein
mai- nion länsisuomalaisen huumorin ryydittämänä.Parhaimmillaan
hän onkertoessaan
työtavoista ja niiden muutoksista, jolloin esitys on ihailta- van selvää jahavainnollista.
Näin toteaa käsi- kirjoituksen tarkastaja professori Pentti Virran- koski ja jatkaa vielä: Olen iloinen nähdessäni, että Jalmari Jaakkolan kotipitäjä saa teoksen nytvalmistuessa
paikallishistorian, jonka edel- le tuskin voi asettaa,kokonaisuuteen
katsoen, yhtään Suomessa aikaisemmin ilmestynyttä.Näillä sanoilla kiitämme Ulla Heinoa erin- omaisesta työstä.
Samoin kiitämme
Paikallishistoriallista
toi- mistoa saamastamme tuesta sekä käsikirjoituk-sen tarkastajaa, professori Pentti
Virrankoskea innostuneesti
paneutuvasta ja perusteellisesta tarkastustyöstä.Kunnanhallitus
tekikuluvan
vuoden kesä- kuussaSatakunnan Painotalo
Oy:nkanssa
so- pimuksen tämän kirjan painamisesta. Kiitäm- me kirjapainoaasiantuntevasta
työstä.Eurajoen
kunnanvaltuuston
60-vuotisjuh- lapäätös on kantanutkauniin
hedelmän. Eura- joen kunta jaseurakunta
ovat päätöksillään ja toimillaan tehneetmerkittävän kulttuuriteon.
Uskomme, että jälkipolvettulevat arvostamaan ja kiittämään eurajokelaisia päättäjiä pitäjän- historian kirjoitustyön toteuttamisesta. Tänä Suomen tasavallan itsenäisyyden 75-vuotisjuh- lavuonna Eurajoen kunta ja seurakunta ovat saattaneet päätökseen vuosikymmeniä vireillä olleen
hankkeen.
Parhaat kiitokset päättäjille menneiden sukupolvien työnarvostamisesta.
Toivomme
kirjan kuluvan eurajokelaisten kä- sissä.Syyskuussa 1992
Eurajoen
historiatoimikunta
Juhani Niinimäki, puheenjohtaja JuhoHeinonen, jäsenPasi Jaakkola, jäsen Raimo Viinamäki, jäsen Asta Uusitalo, jäsen, sihteeri
Eurajoen historiatoimikunnan nykyiset ja aikaisemmat jäsenet sekä historiankirjoittaja: (eturivi vas.) kun- nanjohtaja Risto Vahekoski. dosentti Ulla Heino, rovasti Juho Heinonen ja maanviljelijä Kustaa Heikkilä sekä (takarivi vas.), kunnanjohtaja Juhani Niinimäki, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, maanviljelijä Pasi Jaakko- la. kunnansihteeriAsta Uusitalo jakunnanhallituksen puheenjohtaja,toimitusjohtaja Raimo Viinamäki.
Lukijalle!
Sitoutuminen
paikallishistorian
kirjoittamiseenasettaa tekijän monien vaateiden eteen. Työ olisi saatava valmiiksi sopimuksen edellyttä-
mässä ajassa ja laajuudessa. Jäljen odotetaan olevan luettavaa, pitäjän ominaispiirteet ja kes- keiset tapahtumat kertovaa sekäsuuret kehitys- linjat hahmottavaa. Teettäjän ja tekijän odotuk- set eivät kuitenkaan tahdo aina täyttyä. Niin on käynyt tässäkin tapauksessa: Eurajoen historia on paisunut tuntuvasti alunperin sovittua laa- jemmaksi eikä aikataulukaan ole pitänyt. Työ on vaatinut vuosikymmenen suunniteltujen nel- jän vuoden sijasta.
Viivästyminen on johtunut osin kirjoittajan muista töistä, osin Eurajoen menneisyyden tar-
joamista yllättävän monista näkökulmista. Sillä vaikka Eurajoki ei kotiseutunsa merkitystä ko- rostaneen professori Jalmari Jaakkolan hah- motteleman kaltainen maakunnan keskus ollut- kaan, sen eilinen on ollut
poikkeuksellisen
vä- rikäs ja mielenkiintoinen. Eurajoen vaiheetovat liittyneet moniin mahtajiin, olivathan Vuojoen isännät aikansa merkittävimpiä edus- tajia. Mutta olennaisintaon sittenkin olluteura- jokelaisten sopeutuminen elämään suuren kar- tanon varjossa. Se on tuonut pitäjään tutkijaa kiehtovan kaksijakoisuuden, jakautumisen kar- tanon alaiseen rälssi- ja itsenäisten talonpoi- kien perintölääniin - sekä näiden rinnalle mo- nessa näkyvän jaon pitäjän aliseen ja yliseen päähän.
Eurajoen historian kirjoittaminen on ollut se- kä haastavaaettä antoisaa. Virkavapaudet ovat katkaisseet työn sopivasti ja estäneet kirjoitta-
inisen muuttumisen puuduttavaksi puurtami- seksi. Tekemisessäon säilynyt näin pitkään tie- tynkaltainen uutuuden viehätys, on ollut muka- va palata vuoden tai kahden
virkavapauden
jäl- keen tuttujen eurajokelaisten pariin ja päätoi-miseksi kirjoittajaksi. Nyt valmistunut historia on kirjoittajan näkemys Eurajoen menneisyy- destä, niistä kehityslinjoista, jotkaovat tuoneet suurenkartanon varjossa vuosisatojen ajan elä- neen pitäjän tähän päivään, elämään atomivoi- malan
kupeella
Suomensähköisimpänä
kunta- na.Suurinkaan into tutkia ja kirjoittaa ei kuiten- kaan riitä, jos kirjoittajanon käytettävä osa tar- mostaan teettäjän tai oman lähiympäristönsä tyynnyttämiseen ja taivuttamiseen. Minulla on ilokseni ollut ymmärtäväinen historiatoimikun- ta ja alati kannustamaan kykenevä perhe ja ys- täväpiiri. Työn valmistumiseen on keskeiseltä osalta vaikuttanut myös Turun Maakunta-arkis- ton suoma työhuone sekä arkistossa vallinnut lämmin henki, hankalin tilaus on tuotu nopeasti kärsimättömän tutkijan pöydälle. Samanlaisena ilon aiheena ovat olleet Eurajoen Kotiseutuyh- distyksen toimittamat Kotiseutumme-kirjat.
Niissä julkaistut muistelmat ja pienet tutkiel-
mat ovat auttaneetmonen hankaluuden yli. Sy- dämellinen kiitos kaikille - myös valokuviaan auliisti kirjoittajan käyttöön antaneille.
Turussa 17.10.1992
Ulla Heino
SISÄLLYSLUETTELO
PATRUUNA- JA KARTANOKAUDEN LOPPU 15
TAUTEJA, NÄLKÄÄ JA KUOLEMAA - vuodet 1867-1868 15
EURAJOKELAISTEN LUKUMÄÄRÄ 20
Syntymät ja kuolemat 20
Muutot 23
Väestön määrä jarakenne 28
TILAT.
TORPAT JA MÄKITUVAT 31Maanomistajat ja tilaluku 31
Lampuotitilat, torpat ja mäkituvat 34
Maanvuokraajat 38
Torpparit työvoimasta ongelmaksi 38
Vuojoen torpparilakko 41
Kartanon ja talonpojan torppari 47
Mikä eteenVuojoki? 53
MUUTTUVA MAATALOUS 58
Uutta maata auran alle 58
Ruislaiholta heinäpellolle 60
Maanviljeleminen-
perinnettä
vaiammattitaitoa?
63Pellon tuotto 69
Viljan jauhatus 71
Karjanhoito 74
Kirnu - separaattori - meijeri 78
Metsän vihreä kulta 84
Maamiehen valistajat ja auttajat 89
Vuojoen meijeri- jakarjatalouskoulu 89
Eurajoen maalaisseura 93
MERI -ANSIOIDEN JASÄRPIMEN TUOJA 98
Kalastus - sivuelinkeinosta
ammatiksi
98Laivanvarustus ja merenkulku 103
Satamat 112
KÄSITYÖ JA TEOLLISUUS 118
Käsityö ja
kotiteollisuus
118Kaunissaari -saha jayhteisö 122
Muu teollinen toiminta 129
KAUPAT JA PANKIT 134
Kyläpuodit 134
Yksityiskaupankilpailijat - toripäivät ja osuuskaupat 139
Pankkitoiminnan alku 145
MAA-JA
VESIYHTEYDET
149Tiet ja kievarit 149
Rautatie 155
Posti 158
Puhelin 160
KUNNALLINEN
ITSEHALLINTO 164"Kukin seurakunta on itsepäällensä erinäinen kunta" 164
Päättävä kuntakokous 165
Päätösten valmistelu jatoteutus 167
Vallan miehet 168
Päätöksestä yleiseen tietoon 178
Kunnantupa 181
VAIVAISIA VAI KÖYHIÄ?
182
Hätääkärsivien auttaminen 182
Vaivaiskartanosta apu? 187
MUUT YHTEISET HUOLENAIHEET 195
Nuoriso, tanssi ja viina 195
Palosuojelu 200
Pedot ja kotieläinten laiduntaminen 202
Sairauttavastaan 206
KUNNANTALOUS 210
Verot ja verojen painamat 210
Kunnan tulot jamenot 214
OPINTIE KIERTOKOULUSTA YLIOPISTOON 217
Kiertokoulu 217
"Jos kunnalla on halu perustaaylhäisempi kansakoulu" 222
Kansakoulun vakiintuminen 223
Kouluun menijät 231
Opettajat a 233
Oppikouluun, seminaariin, yliopistoon? 237
Kirjasto 241
"Sivistyksessäkansan voima” 243
YHTEISKUNTA HERÄÄ 248
Helmikuun manifestista suurlakkoon 248
Ensimmäiset punaiset viivat 254
Puolueosastojen synty 260
Tilinteon aika- vuodet 1917-1918 265
KARTANON VARJOSTA ATOMIAIKAAN 279
UUDET JA VANHAT EURAJOKELAISET 279
Luonnollinen väenlisäys 279
Muutot 280
Evakkoon tulleet 284
Eurajokelaisten määrä 287
ASUTUKSEN UUDET MUODOT 292
Vuokramiehestä isännäksi 292
Vanhat torpat- uudet tilat 297
Viljelystiloja ja rintamamiestontteja 300
Kunnan ohjaama asutus -omakotialueita ja kaavoja 302
MAATALOUTTA JA ATOMIVOIMAA 308
Maatalous - tavoitteena omavaraisuus 308
Erikoistuva maatalous 318
Maataloustuotteiden jalostus- myllyt ja meijerit 325
Metsät 331
Kalastus - ammatista harrastukseksi 333
Pirtua, salakuljettajia, 337
Maatalousyhteisön teollisuus ja käsityö 341
Teollistuva Eurajoki -Suomen sähköisin kunta 347
Olkiluodon voimala 352
Kauppaa ja palvelua 354
Maaliikenne -hevosvoimista dieseleihin 363
Valoja voima 369
Tiedonkulku 374
Talonpojasta palkkatyöväeksi 378
KUNTA ASUKKAIDEN PALVELIJAKSI 380
Päättäjät 380
Kunnan tehtävät -terveydenhoitoa, sosiaalihuoltoa 387
Hallinnon eriytyminen 392
Menot ja tulot 398
KOULU JA KULTTUURI 403
Kansakoulusta peruskouluun 403
Yhteiskoulu ja lukio 408
Kristillinen Kansanopisto 412
Kirjasto 416
Eurajoki soi 418
YHDISTYKSIÄ JA
YHTEISTOIMINTAA
422Nuorisoseura 422
Kansa raittiiksi 429
Urheilu 431
Palokunta 438
Kotiseutuhengen herättäjät 440
Suojeluskunta ja Lotta Svärd 443
Julistusta ja yhdessäoloa 445
SOTAVUODET-kotona ja siellä jossakin 449
SEURAKUNTA JA HENGELLINEN ELÄMÄ 455
Kirkot ja rukoushuoneet 455
Hautausmaat 457
Virkatalot 460
Seurakunnan paimenet 463
Luvian ero 468
Toimiva seurakunta 469
Seurakunnan hallinto 475
Rukoilevaisuus jamuuherätys 480
”KYL KÄÄNNYIS KARTNOHERRA HAODOISAS KO NÄKISIVÄ TORPPAREITTE MUKU-
LAI MUKULA" 488
Talvisodassa kaatuneet 496
Jatkosodassa kaatuneet 497
Ojalam
pakinoi:
504Silk-kraatar 504
Lähdeviitteet 505
Kirjallisuus 528
Henkilöhakemisto
534Patruuna- ja kartanokauden loppu
Tauteja, nälkää ja kuolemaa
Sää oli oikullisimmillaan vuosina 1866-1867.
Kesäkuussa 1866 kaikki vaikutti vielä hyvältä, mutta maamiehen toiveikkuus muuttui heinä- kuun mittaan nopeasti syveneväksi huoleksi.
Äkillisesti koleiksi ja sateisiksi muuttuneet il- mat pakottivat hänet korjaamaan heinän kos- teana tai jättämään sen mätänemään veden vaivaamille niityille. Myös viljasta saatiin kes- kimääräistä huonompi sato, mutta niin oli toki käynyt monasti aiemminkin. Nyt maamiehen suurimpana huolena oli sulaan maahan satanut lumi. Miten oraat kestäisivät talven yli?
1
Talvesta tuli pelottavan ankara. Pakkanen paukkui nurkissa viikosta toiseen, jajos se vä- lillä lauhtui, tuli sankka lumipyry. Mutta totta- han pakkaseen ja lumeen oli totuttu, ei niitä osattu aluksi kuin päivitellä. Lähes kahdeksan kuukauden pakkaskausi, lumen peitossa touko-
kuulla olevat pellot ja viimeisten hankien hu- peneminen metsistä vasta kesäkuun puolella, oli sitä vastoin pelottavaa. Niinpä kun koivut aukenivat hiirenkorville kesäkuun puolivälissä ja maamies pääsi pelloille viikkoja tavanomais- ta myöhemmin, mitkään vanhat merkit eivät
pi-
täneet paikkaansa. Ilmatlämpenivät
kuitenkin nopeasti, ja luonto näytti ottavan menetetyn ajan kiinni muutamassa viikossa.Ruispellot
vaikuttivat tosin edelleen huonoilta, mutta hei- näja suviviljakasvoivat hyvin.2Heinä tuotti toiveiden mukaisen sadon, mut- ta aikainen halla vikuutti kevätviljan niin, ettei se kelvannut syötäväksi eikä siemeneksi. Ja kun rukiista korjattiin korkeintaan kaksinker- tainen sato, kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että edessä oli epätavallisen kova aika ja ettei hätäaineinkaan jatkettu leipä riittäisi. Apua oli
saatava, mutta mistä ja miten? Ja miten vakuut-
taa viranomaiset hädän aitoudesta? Kasvukau- den keskeen sattunut halla
pahensi
tilannetta.Se vei
viimeisetkin
toiveetkohtalaisesta
kevät- viljasadosta. Kun tiedot saapuivat hiljalleenvi- ranomaisille, oli jo auttamattoman myöhäistä.Viljaa oli varastoissa, mutta hädän laajuus yl- lätti kaikki. Viljaa ei liioin pystytty aikaisen talven yllättäessä jakamaan, eikä köyhtyneellä kansalla ollut rahaa viljan ostoon - ja ilmaisek-
si sitä ei aiottu antaa.
Vuojoen ja Lavilan 1860-luvun puintitiedot ovat muualta saatujen kaltaisia. Jos vertailu- kohdaksi otetaan vuosikymmenen alun keski- luvut, ruista puitiin syksyllä 1866 kaksi kol- masosaa normaalimäärästä. Vuonna 1867 Vuojoen ruisvainiot tuottivat enää kolmin- ja Lavilan nelinkertaisen sadon. Ohra menestyi paremmin, mutta senkin sato jäi viidenneksen totuttua pienemmäksi. Kauraa sitä vastoin kor- jattiin syksyllä 1866 runsaasti mutta seuraavina kahtena vuonna keskinkertaista huonommin.
(Kuvio 1)
Eurajokelaiset havahtuivat tulevaan talvella 1867, mutta keskeisenä huolena oli tuolloin
siemenperunan
riittäminen. Köyhä kansa kärsi puutetta kesän alussa mutta vain koska sillä ei ollut työtä eikä rahaa leivän ostoon.3 Nälän mahdollisuus tuli ilmeiseksi vasta syyskesällä, kun halla pani tuleentumattoman rukiin. Eura-jokelaiset pohtivat tilannetta elokuussa ja pää- tyivät muualla koettuun ratkaisuun: lähetetään torpparin tytär Justina Lundell Lutalta Turkuun hankkimaan tietoja hätäravinnon aineksista ja valmistustavoista ja pannaan kyläkuntien vai- vaiset keräämään Justiinan ohjeiden mukaan
Kuvio I: Ruissato jäi vuosina 1866 ja 1867tun- tuvasti vuosikymmenen alkupuoliskon tasoa (100) alhaisemmaksi. Syksyn 1868 oiva sato
täytti kuitenkin tyhjentyneet aitat ja palautti ih- misten uskon tulevaan. Ohran ja kauran vaihte- lut olivat vähäisempiä, mutta ohra tuotti koko vuosikymmenen lopun keskimääräistä vähem- män. Kaura olisi sitä vastoin auttanut nälkä- vuoden vaikeuksien keskellä, mikäli sitä olisi viljelty enemmän, olihan vuoden 1867 sato poikkeuksellisen hyvä ja Vuojoella jopa myytä-
väätuottava.
jäkäliä, sieniä ja erilaisten kasvien juuria.4 Ta- lolliset tulivat mukaan toimittamalla vaivaisten avuksi joko kymmenen leiviskää jäkälää tai
Kukaan ei muistanut talven 1867 kaltaista aikaa. Sen paukkuvat pakkaset ja sankatpyryt sekä kevään odotus säilyivät pitkään kansan mielissä. Lumi peitti vielä toukokuussa aidat, ja jäät kantoivat hevosen. Kesäkuu su-
latti lopulta hangen, mutta vasta juhannuksen aattopäivinä herättiin kesään ihastelemaan juuri puhjenneita lehtiäja istuttamaan perunoita. Kuva Kai Jalonen 1986.
tynnyrin kauroja manttaalilta. Jäkälät kuivat- tiin, mukaan pantiin kauroja ja taikinasta lei- vottiin nälkää näkeville jaettavia leipiä.5
Läänin kuvernööri kävi lokakuisella tarkas- tusmatkallaan 1867 Eurajoella keskustelemassa hädän lievittämisestämutta ei pystynyt osoitta- maan uusia keinoja. Huomio alkoikin kääntyä talven mittaan seuraavaan vuoteen ja siemen-
viljan saantiin. Eurajokelaiset pohtivat asiaa kruunun esityksen pohjalta helmikuussa. Vuo- rineuvos Björkenheim ei apua tarvinnut eikä ollut halukas sitoutumaan takauksiin muiden- kaan
puolesta;
hänellä oli leipäviljan siementäja-kauraa jopa myytäväksi saakka. Perintölää- nin
puolella
arveltiin tarvetta kyllä olevan, vaikka siementä haluavia ei kokoukseen ollut tullutkaan. Vajeeksi määriteltiin 100 tynnyriä ohraa jakauraa, jatästä määrästäperintölääni
meni yksissä tuumin takuuseen.6Eurajokelaiset käsittelivät pitäjänkokouksis- saan etupäässä omien köyhien ruokkimista.
Vain kirkkoherra Gustav Molinin toukokuinen ehdotus vuonna 1868 paljastaa, että seudulla oli myös nälkäisiä kerjäläisiä. Kirkkoherra piti tilannetta hälyyttävänä ja ehdotti vähintään kahden ”köyhienravintolan” perustamista. Hän halusi estää uhkaavat nälkäkuolemat jatoivoi, että näin voitaisiin helpottaa myös harvojen lä- himmäisiä säälivien ja kurjia kulkijoita ruokki- vien taakkaa. Esitys herätti keskustelua mutta ei johtanut päätöksiin.7
Piirilääkärin kertomukset ja seurakunnan kuolleiden luettelottuovat kuvaan uusia piirtei- tä. Lääkäri toteaa kadon ja nälän
vaikutukset
muttakorostaa tautien merkitystä. Karmeaa sa- toaan korjaavaksi vitsaukseksi mainitaan tyy- fus. Se on
perinteisesti
tulkittu lavantaudiksi, mutta kun otetaan huomioon aikalaisten käy- tössä olleet tiedot, on todennäköistä, että tappa- jia oli useita, pikkulavantauti, toisinto- ja pilk- kukuume, punatauti sekä ehkä myös influens- sa.8Ensimmäiset tyyfuksen merkit näkyivät syk-
syliä 1866. Suoranaiseksi epidemiaksise kehit- tyi seuraavana talvena. Koko Satakunta näytti tuolloin sairastuvan. Kuolemien
perimmäisestä
syystä on kiistelty, muttaolipa
sinä nälkä tai tauti, menehtyneiden määrä kasvoi joka ta- pauksessanopeasti:
Eurajoella luetteloitiin vuoden 1867 aikana 104 mutta seuraavana vuonna 248 vainajaa, jakuolleisuus
nousi 24 promillesta 58 promilleen. Luvut ovat korkeu- destaan huolimatta Porin rovastikunnan alhai- simpia. Eikä tauti osoittanut vieläkään taittumi- sen merkkejä vaan vei vuonna 1868 hautaan 284 henkeä - 69 %c pitäjän väestöstä. Kirkko- maahan siunattiin kolmen vuoden aikana 636 eurajokelaistaja 34 nimetöntä kerjäläistä.9Kuolema ei katsonut ihmisten säätyä eikä ikää. Se vei mukanaan nuoria ja vanhoja, talol- lisia ja itsellisiä, oli vahvin tiheästi asutuilla seuduilla, eteni kerjäläisten mukana maanteitä pitkin mutta löysi Eurajoen kaikki kylät. Sen voima laantui syksyllä 1868. Tulevaisuus näyt- ti jo kesäkuussa paremmalta, työttömät olivat saaneet töitä, ja pelloilta voitiin odotella hyvää
satoa. Nyt toiveet myös toteutuivat,ruissato oli hyvä ja elämä palasi yllättävän
nopeasti
van- hoihin uomiin. Kaikkialla viriävä toimeliaisuus peitti ankarien koettelemusten näkyvät merkit mutta jätti jälkeensä raskaita henkilökohtaisia menetyksiä.Nälkävuodet pysyivät ihmisten muistissa pitkään. Leivättömyys oli jo sinänsä pelotta-
vaa, mutta puutteen jahädän joukkoon lomittu- neet
paikalliset
tapahtumat korostivat vielä ajan kohtalokkuutta. Keväällä 1868 pitäjällä kiertelivät ensimmäiset torpparien häätöihin viittaavat huhut. Eurajokelaiset kyselivät ih- meissään, miksikolmentoista
torpan vuokra- rästit päätettiin koota juuri kevään 1868aikana, miksi kartanon torpparien hätää kasvatettiinhuutokauppaamalla
heidän vähä omaisuuten- sa?"1
Kuohuttavimmat uutiset kantautuivat kui- tenkin Kaukomäestä:Triipun
riihen nurkalta löydettiin marraskuisena aamuna 1867 Juholanisännän verinen ruumis. Pitäjäläiset kulkivat
puheissaan
monta kertaa murhatun matkassa Koivuniemen Sepän huutokaupasta Sydän- maalle, muistelivat isännän ja tämän Kustaa- pojan tarpomistapilkkopimeässä
ja lumisatees- sa. Matkaa tehtiin verkkaan, olihan mukanamonenlaista
huutokaupasta ostettua tavaraa.Kaukomäen jaSydänmaan rajalla matkamiehet saivat yllättäen seurakseen kirvestä kantavan tutun miehen. Tämä kulki tovin heidän kans- saan ja iski yllättäen Kustaata kirveellä vasem-
man korvan yläpuolelle.
Matkan myöhemmät vaiheet jäivät arvailu- jen varaan. Kustaa muisti vain kaatuneensa maantienojaan, hoiperrelleensa sittemmin ky- lään ja löytäneensä isänsä hengetönnä verilam-
mikosta. Hän oli herättänyt
läheisessä
mökissä asustavan leskivaimon ja hourinut Triipun murhatyöstä. Rikosta käsiteltiin monilla kärä- jillä. Murhaajaksi mainitun kotiväki sanoi hä- nen oleilleen koko illan kotosalla, mutta joku kylänmies oli nähnyt hänen hypistelleen synk- känä kirvestään, toinen oli kuullut talon mies- ten manaavan Juholaa jakolmas nähnyt heidänasettuneen muiden mukana yöpuulle, neljäs tarjosi motiiviksi Juholan väitettä Triipun voi- varkaudesta. Kun täyttä selvyyttä ei saatu, tari- na sai yhä värikkäämpiä ja verisempiä muotoja ja kauhistutti kuulijoita sukupolvesta toiseen.
Siitä tuli eräänlainen nälkävuosien kauheuk- sien vertauskuva."
Eurajokelaisten lukumäärä
Syntymät ja kuolemat
Nälkävuosien jälkeinen nopea elpyminen nä kyy hyvin väkilukutauluihin merkityissä tie
doissa: Eurajoella vihittiin vuonna 1868 yh
teensä 24
paria,
kirjattiin 99 syntymää ja 284 kuolemaa, seuraavana vuonna vastaavat luvut olivat 40, 152 ja91. Ja kun kastettavia oli uu- denkin vuosikymmenen alussa paljon, eurajo- kelaisten syntyvyys oli heti 1870-luvun alku- vuosina vuosikymmentä aiemmin saavutetulla tasolla. Mutta kun nälkävuosien aiheuttamat tappiot olikorjattu, syntyvyys kääntyi ensin hi-taaseen ja sitten 1900-luvun alussa jyrkkene- vään laskuun.
v.1861-65 71-75 81-85 91-95 01-05 11-15
Eurajoki Satakunta Maaseutu
Kuvio 2: Eurajoen syntyneisyys oli pitkään alhaisempaa kuin Satakunnan ja muun maan. Poikkeama oli suurimmillaan nälkävuosien jälkeisinä vuosina. Eurajoen syntyneisyys ei tosin noussut nälkävuosien jäl- keen yhtä voimakkaasti kuin naapurien mutta ei liioin laskenut näiden tavoin. Ero supistui vuosikymme- nien mittaanja katosi lopulta kokonaan 1910-luvun aikana.
Taulukko T. Eurajoen syntyneet ja syntyneisyys (%o), kuolleet ja kuolleisuus (%o), avioliitot ja avioituneisuus(%c) vuosina
1866-1920.
Vuodet Synty- neitä 1866-70 663 1871-75 743 1876-80 792 1881-85 818 1886-90 838 1891-95 893 1896-00 917
1901-05 864
1906-10 924 1911-15 936 1916-20 767
Synty- neisyys 31,6 34,9 34,7 33,9 32,6 33,0 33,2 30,4 30,8 29,4 23,7
Kuol- leita 788 357 401 457 444 524 610 488 503 487 756
Kuollei- Avio- suus liittoja
37,5 159
16,8 163
17,6 175
18,9 187
17,3 188
19,4 197
22,1 201
17,1 205
16,7 180
15,3 202
23,3 158
Avioitu- neisuus
7.5 7.6 7.7 7.7 7.3 7.3 7.3 7.2
6,0
6.3
4,9 Lähteet'. ESA väkilukutaulut 1866-1899, SVT VI väestömuutokset 1900-1920.
Eurajoen syntyneisyys vaihteli pääpiirteis- sään koko maan ja Satakunnan tapaan. Yksi- tyiskohdissa oli kuitenkin tuntuvia eroja. Maan ja maakunnan 1870-luvun alun korkea synty- neisyys kääntyi jyrkään laskuun ja aleni 1890- luvun alkuun mennessä Eurajoen tasolle. Ja kun koko maan luvut olivat sittemmin pitkään kutakuinkin ennallaan, Eurajoen ja Satakunnan syntyneisyys väheni nopeasti - Satakunnassa vuosisadan vaihteen 34 promillesta 28 promil- leen, Eurajoella 33 promillesta 29
promilleen.
Kun lasku näkyy myös hedelmällisyysluvussa,
se oli 1870-luvunEurajoella 3 741 mutta 1900- luvun alussa olennaisesti pienempi (3 381), he- delmällisessä
iässä
olevat naiset synnyttivät en- tistä vähemmänlapsia.'
Kuolleisuuden
vuotuiset vaihtelut olivat edelleen suuria. Yleisenä piirteenä oli nälkä- vuosien rajun huipun ja nopean laskun jälkei- nen hidas nousu. Ja kuten syntyneisyyden koh- dalla vuosisadan vaihde merkitsi nytkin kään-nettä, kuolleisuuden alenemista sekä Eurajoen ja muun maan välisten erojen kaventumista, saattoipa Eurajoen kuolleisuus nousta hetkelli- sesti jopa maan keskiarvoja korkeammaksi.
(Kuvio 3)
Vuotuisten vaihteluiden aiheuttajina olivat kulkutaudit. Pelätty isorokko talttui tosin hiljal- leen rokotusten myötä ja äityi vanhaan voi- maansa vain harvoin. Se tuli pitäjäänkutsumat-
tomana vieraana helmikuussa 1874, oli
pahim-
moillaan toukokuustaheinäkuuhun
ja vei vuo- den aikana hautaan 44 eurajokelaista. Vierailu uusiutui vuonna 1882, mutta kun rokotus tuli seuraavana vuonna pakolliseksi, rokon valta taittui ja uusi sukupolvi kuuli sen tuhoista vain karuja kertomuksia. Lähes unohduksiin painu- nut vitsaus saattoi poikkeusoloissa nostaa päänsä uudelleen. Eurajoella näin tapahtui vuo- sina 1918-1919,kun pakomatkalta palanneiden punaisten mukana tullut rokko yltyi täyteen voimaan ja vei 38 ihmisen hengen.2Kuvio 3: Kuolleisuus laski nälkävuosien jälkeennopeasti ja tuntuvasti 1860-luvun alkua alhaisemmaksi.
Rokkoepidemioiden laantumisen vaikutukset näkyivät kuolleisuuden vuotuisten vaihteluiden tasoittumise- na. Isorokko muistutti kuitenkin vuosisadan lopulla voimastaan ja nosti Eurajoen kuolleisuuden Satakun-
taa jamuuta maatakorkeammaksi. Uuteen nousuun kuolleisuus yltyi sisällissodan aikana. Eurajoella so- dantuhoja täydensi vielä ankara rokkoepidemia.
Tuhka- ja tulirokko täydensivät isorokon tu- hoja.
Jälkimmäinen
vaati vuonna 1877 yhteen- sä 22, edellinen 1880-luvun alussa 23 uhria.Epidemiat antoivat eurajokelaisille kuitenkin tuolloin aina muutaman vuoden hengähdys- ajan.
1890-luvulla
tätä ei suotu, vaan kuntaan levisi vuosikymmenen alussa neljä ja sittem- min vuonna 1897pari
vuotta kyliä kierrellyt kuumetauti jasen kintereilläpahanlaatuinen
tu-lirokko. Sen jälkeen kulkutaudit katosivat - mutta vain tullakseen takaisin elokuussa 1899.
Vuorossa oli tulirokko, ja kun se hellitti otet-
taan seuraavan vuoden tammikuussa, se oli vienyt hautaan 127 eurajokelaista.1
Rokkojen ohella pitäjän riesana oli keuhko- tauti. Se vaati 1800-luvun loppuun mennessä 502 uhria, keskimäärin 16 henkeä vuodessa. Se ei jättänyt eurajokelaisia rauhaan ainoanakaan vuonna mutta oli
pahimmoillaan
vuosina 1886, 1891, 1895 ja 1897 ja nostamassanäin osaltaan 1890-luvun lopun kuolleisuuslukuja.4Rokot vaativat uhreikseen etupäässä lapsia, esimerkiksi vuoden 1874 isorokko vei 39 ja vuoden 1899 tulirokko 92 alle kymmenvuoti-
aan hengen. Mutta lasten kuolemanvaara oli yleisestikin suuri, ja imeväiskuolleisuus jatku- vasti korkea. Se laski Eurajoella tosin äkillises- ti nälkävuosien jälkeen mutta nousi sittemmin uudelleen- ei kuitenkaan enää 1800-luvun alun tasolle. Mutta kun käännekohta saavutettiin 1890-luvun lopulla, eurajokelaisten imeväis- kuolleisuus aleni
poikkeuksellisen nopeasti
ja laski 1900-luvun alun vuosina ensi kerran sa- dan promillen alapuolelle. 1910-luvunlopun
pahatepidemiat
käänsivät luvut uuteen nou- suun ja lähensivät Eurajokea muuhun maahan muttaeivät nostaneetlukujaenäälähimainkaan1890-luvun lopun tasolle. (Kuvio 4)
Kuvio 4: Maan imeväiskuolleisuus laski muuta- maa vähäistä takaiskua lukuun ottamatta yhtä- jaksoisesti 1860-luvun jälkipuoliskolta 1920-lu- vun alkuun. Eurajoen lopputulos oli sama mut- ta kehityksen suunta polveilevampi. Sen ime- väisikäisten kuolleisuus oli nälkävuosia edeltä- neenä aikana tuntuvasti muuta maata alhai- sempi ja pysyi sellaisena, vaikka sen imeväis- kuolleisuuden vuosisadan lopulla havaittavissa oleva kasvu kavensikin eroa. 1890-luku käänsi luvut uuteen laskuun ja painoi Eurajoen ime- väiskuolleisuuden 1910-luvun alkuun mennessä poikkeuksellisen alhaiseksi.
Väkilukutaulujen mukaan 105 eurajokelaista- 2,4 % kuolleista - menetti henkensä erilaisissa onnettomuuksissa. Luvuista käyvät ilmi suku- puoltenerot: miehet elivät vaarallisesti, he huk- kuivat kalamatkoillaan, hetappelivat ja murha- sivat toisiaan:
miehet naiset murhatut
3 13
1
4 2 23 itsemurhan tehneet
tulipalossa kuolleet hukkuneet
ammutut paleltuneet murskaantuneet väkijuomiin kuolleet palohaavaan kuolleet tapaturmaankuolleet junan alle jääneet yhteensä
Lähteet; ESA väkilukutaulut ja kuolleiden luet- telot 1866-1910.
Muutot
Muutto-oikeus jakoieurajokelaiset 1800-luvun puolivälissä edelleen suojelustanauttiviin ja si- tä antaviin. Jälkimmäiset saattoivat muuttaa vapaasti seurakunnasta toiseen, edellisten lähtö edellytti ennalta hankittua työpaikkaa, pestiä.
Tämä niin kutsuttu laillisen suojelun järjestel- mä kumottiin osin vuonna 1865 - lopullisesti palveluspakko poistettiin vasta vuonna 1883.
Mutta jotätä ennen vuonna 1879 kunnat olivat menettäneet oikeuden valita muuttajat eli käy- tännössä mahdollisuuden ohjata vaivaiskassan elätettäviksi tulevat muualle. Kun muuttojen
ainoaksi
ehdoksi jäi verojen maksaminen, ase- tukset merkitsivät tosiasissa rajatonta muutto-vapautta.'
I I 5 1 47 2 2 3
1 1 8 1 82
Eurajokelaiset käyttivät lain suomia etuuksia hyväkseen viimeiseen saakka ja hylkäsivät
epäkelvot
tulijat. Kovin usein keinoon ei tosin tarvinnut turvautua mutta muutamakin kerta pi- ti tiedon elävänä jakarsi tulijoita. Nuhteetonta elämää viettävä sai muuttaa suhteellisen va-paasti,
mutta rikollisia kunta ei halunnut vai- voikseen, ei vaikka näille olisi järjestynyttyö- paikkakin, ei esimerkiksi hyväksynyt Triipun isännän Eurasta pestamaa tunnetuksi rähisijäk- si mainittuatorpparia.
Mutta syntyperäinen eu- rajokelainenkaan ei päässyt takaisin, joshän olisyyllistynyt uudessa asuinpaikassa rikoksiin.6 Kunnan kummallakin läänillä oli myös oikeus valitaasukkaansa, eikä muuttaminen Vuojoelta perintölääniin sujunut kivutta. Niinpä kun viisi häädettyä rälssiläänin itsellistä halusi muuttaa perintölääniin. kuntakokous epäsi pyynnön, koska anojat olivat "joutuneet jo vanhemmalle puolelle ikänsä ja koska he ovat parhaan aikan- saolleet frälssiläänissä”.7
Valintamahdollisuuden poistuminen helpotti
muuttamista.
Yli 40-vuotiaiden tai työttä ole-Kuvio 5: Eurajokelaisten muuttointo kasvoi räjäh- dysmäisesti hiljaisen 1880-luvun alun jälkeen. Se saavutti huippunsa 1890-luvunpuolivälissä ja kään- tyi talouden lamaa myötäillen lyhytaikaiseen mutta
selväänlaskuun.
vien ei tarvinnut enää pelätä tiukkoja kuuluste- luja, vaan jokainensaattoi toteuttaaaikeensa ja etsiä parempia elinoloja. Muuttaneiden määrät kääntyivätkin 1880-luvulla selvään kasvuun.
Se näkyi ensin tulijoiden ja yleisen muuttanei- suuden lisääntymisenä mutta heijastui seuraa- van vuosikymmenen alussa myös lähtijöiden määrään ja nosti muuttaneisuuden tuntuvasti entistä korkeammiksi. (Kuvio 5)
Muuttopäätös edellytti tilaisuuden ohella tie- toa sekä uskallusta jättäätuttu arki. Tietojaeu- rajokelaisilla oli, asuivathan he kahden kau- pungin välissä ja
saattoivat
markkinapäivinä kuulostella kaupunkien tarjoamia mahdolli- suuksia. Niinpä kun talouden lama kääntyi ri- peäksi nousuksi 1890-luvun puolivälissä, eura- jokelaisten muuttointokin kasvoi. Pitäjä menet- ti jatkuvasti asukkaitaan muttahoukutteli myös tulijoita ja piti muuttoeron 1900-luvun alkuun saakka pienenä. (Taulukko 2 jakuvio 6)Muuttoliikke sai 1800-luvun jälkipuoliskolla ja seuraavan vuosisadan alussa uusia piirteitä mutta säilytti pitkään myös vanhan muistoja.
Renkien ja piikojen liikkuminen hiljeni, eikä palkollisiin luettu 1900-luvun alun muuttajista kuin vajaa viidennes, 19 %. Muutos oli tuntu- va, olihan puolet 1850-luvun tulijoista ja lähti- jöistä vielä piikojaja renkejä. 1900-luvun alus- sa innokkaimpia muuttajia (32%) olivat itselli-
set ja joutolaiset. Muuttoyksiköiden koko kas- voi samalla entisestään: 39 % muuttajista ja 44 % lähtijöistä oli liikkeellä yksinään, tulo-
muutonyksiköiden keskikoko oli 1,71 ja lähtö- muuton 1,80 henkeä.8
Muuttojen alueellinen jakaumamuistutti sitä vastoin menneestä. Muuttokenttä tosin laajeni, etenkin kun Vuojoen karjatalouskoulun oppi- laat tulivat maan eri puolilta, mutta muutot keskittyivät lähialueille eikä kaupunkien imu noussut 1800-luvulla erityisen suureksi. Kau- pungit näyttävät pikemminkin menettäneen suosiotaan. Ne olivat toki 1890-luvun alussa edelleen tuntuvia muuttotappioiden aiheuttajia.
Taulukko 2: Eurajoen muuttoliike ja muuttaneisuus vuosina 1866-1920.
Vuodet 1866-70 1871-75 1876-80 1881-85 1886-90 1891-95 1896-00 1901-05 1906-10 1911-15 1916-20
Tulomuutto 366 314 293 315 424 454 597 679 710 833 714
Lähtömuutto 434 398 426 427 428 644 822 692 773 908 932
Muuttoero
+/-
68
- 84
- 133
- 112
- 4
- 190 -225
-
13
- 63
- 75 -218
Muuttaneisuus
%0
38.1 33.4 31.5
30,7
33.2 40.6 51.4 48.2 49.4 54.7 50.8
Lähteet: ESA muuttoluettelot vv. 1866-1900,SVTVI väestömuutokset 1900-1920.
Kuvio 6: Eurajoki kirjasi 1880-luvun puolivälin jälkeen entistä useampia muuttoja. Lähtijöitä oli enemmän, mutta muuttoerotolivat enimmältään vähäisiä. Suurimmillaan ne olivat 1890-luvulla sekä 1910-luvun lopulla.
muttayhäti vain neljännes (25 %) lähtö- javii- dennes (21%) tulomuutosta oli Eurajoen ja kaupunkien välistä. Muuttoliikkeen ydinalue käsitti lähinaapurit- Kiukaisten, Euran, Lapin, Rauman maaseurakunnan, Luvian, Porin ja Rauman. Näihin suuntautui kolme neljäsosaa (74 %) tulo- jarunsas puolet (59 %) lähtömuu- tosta. Euran ja Kiukaisten kanssa muuttotase oli
positiivinen,
Luvian jaLapin
kohdalla tuli- joita ja lähtijöitäoli yhtä paljon. Raumalle läh- dettiin jonkin verran enemmän kuin sieltä tul- tiin mutta Pori aiheutti suhteellisen suuret tap- piot.Amerikan-siirtolaisuus ilmaantui Eurajoelle 1890-luvun lopulla. Se alkoi hiljaa ja varoen ja
Taulukko 3: Eurajoen muuttokentän ydinalue vuosina 1890-1894.
Tulo-/ Tulo- Lähtö- Muutto- lähtöalue muutto muutto ero Naapuripitäjät
Eura 63 47 +l6
Kiukainen 74 60 +l4
Lappi 33 34 - 1
Luvia 35 33 +2
Nakkila 1 20 - 19
Rauman msrk 26 46 - 20
Ulvila - 14 - 14
Pori 14 47 - 33
Rauma 57 70 - 13
Muu Turun ja
Porin lääni 86 159 - 73
Muu Suomi 19 38 - 19
Ulkomaat 2 - +2
Kaupungit 88 144 - 56
Maaseutu 322 424 -102
Muuttoja
yhteensä 410 568 -158
Lähteet: ESA muuttoluettelot 1890-1894.
paisui
muun maan mittoihin 1900-luvun puo- lella. Eurajokelaiset havahtuivat vuosisadan vaihteen aikoihin kummastelemaan nuorten in- toa lähteä Amerikan Kultalaan ja kyselivät:jääneekö armas Suomemme autioksi, onko
nuorten paettava merten taakse ”idän hyisiä myrskyjä”?
Kysymykset esitettiin helmikuun manifestin synnyttämissä tunnelmissa heti ensimmäisten siirtolaisten lähdettyä. Sittemmin asiaan ei pa- lattu vuosikausiin, eivätkä eurajokelaiset käsi- telleet siirtolaisuutta sen paremmin kuntako- kouksissa kuin sanomalehdissäkään. Niinpä he ohittivat huomiotta siirtolaisuuden ensimmäi- sen huippuvuoden 1906 ja 90 pitäjäläisen läh- dön valtameren taakse. Muuttoinnon toinen nousu vuosina 1909-10 sekä 143 miehen ja naisen lähtö jäi niin ikään huomiotta. Mutta kun lähtijöitä löytyi vielä vuonna 1916, tark- kailijat kyselivät, miksi lähteä, kun kotipitäjä tarvitsi kaikkia ja tarjosi jokaiselle työtä ja lei- pää. Kysymys oliaiheellinen, menettihän Eura- joki 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana siirtolaisina 445 ja tilaston kattamina vuosina 1893-1920 yhteensä 608 henkeä eli keskimäärin 22-23 henkeä vuosittain.9
Vuosina 1900-1912 siirtolaisiksi lähteneiden 487 eurajokelaisen kotikylät.
Auvi 9 Koivuniemi 20 Rikantila 13 Hankkila 27 Kuivalahti 61 Saari 4
Huhta 30 Köykkä 7 Sydänmaa 43
llavainen 10 Lapijoki 31 Tahkoniemi 2 Irjanne 49 Lavila 12 Taipale 20
Kainu 4 Linnamaa 22 Tarvola 6
Kaukomäki 27 Lutta 9 Vaimala 1 Kaukonpieli 5 Mullila 18 Vuojoki Kaunissaari 12 Pappila - Väkkärä 3 Kirkonkylä 32 Pihlaus 3
Eurajokelaiset sairastuivat ankaraan Amerikan-kuumeeseen 1890-luvun lopulla. Valtameren taakse lähtevät olivat enimmäkseen tilattoman väestön poikia ja tyttäriä, mutta mukana oli myös talollisten lapsia. Lännen Kuitataan suuntaavat menivät ensinjunalla Hankoon, nousivat Halliin menevään laivaan, matkasivat Englan- nin halki Liverpooliin jaahtautuivat Amerikan linjan laivoihin. Runsaan viikon merimatkan jälkeen edessä oli uusi elämä. Suomalaiset päätyivät yleensä vähäistä ammattitaitoa vaativiin töihin, naisista tuli kotiapulaisia, miehet menivät kaivoksiin, metsätöihin ja rakennuksille. Moni eurajokelainen pysähtyi lännen suuriin savot- toihin, tekemään samoja töitäkuin kotonakin. Vain puiden koko ja lisääntynyt omanarvontunne erosivat enti- sestä. Nyt oltiin herroja, syötiin vehnästäjakuvattiin uuttaeloa ruusuisin sanoin:
"Suomessa olin Jaska vaan Jahalparenkimies;
Nyt misteriksi mainitaan, Se enkelskaa on-yes” tai:
"Saatjäädä Kitusuomehen Silakankylkeen kai:
Syö Maisan leivän vehnäsen Nyt sanon vain: ku pai.”
Kuva Eurajoenkunnan kokoelmat, Arvo Nikmo.
Välttämättömät esteettömyystodistukset an- kaan saattanut nousta vuoteen 1920 mennessä nettiin lähes yksinomaan Amerikkaan, Yhdys-
valtoja ja Kanadaa sen
paremmin
erottelemat- ta. Miehet läksivät tiennäyttäjiksi. Heitä oli1900-luvun kolmen ensimmäisen vuoden muuttajista 85 %. Muuttajat olivat enimmäk- seen 22-27-vuotiaita, mutta mukana oli myös joitakin yli 40-vuotiaita sekä vastikään
rippi-
koulun päättäneitä. Matkaan lähteneet olivat etupäässä kylien itsellis- ja torppariväen paris- sa kasvaneita, mutta toki lännen kultamaat houkuttelivat talollistenkin lapsia - heitä oli lähtijöistä vajaa viidennes (18 %).'°Väestön määrä
ja rakenne
Eurajokelaisiin perheisiin syntyi
vuosien
1866-1920 välisenä aikana 9 155 lasta. Kun niistä kuoli samanaikaisesti 5 815 henkeä, pitä- jä sai luonnollisen väenlisäyksen myötä 3 340 uuttaasukasta. Sen asukasluku olisi tämän mu-Taulukko4: Eurajoen kirkonkirjojen mukainen väkiluku vv. 1865-1920.
Vuosi Väkiluku Vuosi Väkiluku
1865 4 291 1895 5 501
1870 4 104 1900 5 547
1875 4 414 1905 5 836
1880 4 708 1910 6 172
1885 4 945 1915 6 555
1890 5 321 1920 6 407
Huom! Kirkon- ja henkikirjojen mukainen väkiluku poikkeaa hieman toisistaan, esim. vuonna 1920 Eura- joella oli 6 195 henkikirjoitettua ja 6 029 läsnäole- vaksi ilmoitettua asukasta. Tässä on yhtenäisyyden vuoksikäytetty pelkästään kirkonkirjoja.
Lähteet'. TMA ESA väkilukutaulut 1865-1900; STV 1900-1920.
7 631 henkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sil- lä Eurajoki menetti muuttajina 1 185 henkeä ja hyödynsi vain kaksi kolmannesta luonnollisen väenlisäyksen suomista mahdollisuuksista - ja
pääsi
1920-luvun alussa 6 407 hengen väkilu- kuun.Tarkasteltavan ajanjakson alku ja loppu oli huolestuttavaa: kummankin viisivuotiskauden korkea kuolleisuus käänsi väkiluvun laskuun.
Mutta koska väkiluku kasvoi 1800-luvun vii- meistä vuosikymmentä lukuun ottamatta tasai- sesti,
keskimäärin
1,0- 1,5 % vuodessa, eura- jokelaisia oli 1920-luvun alussa lähes puolta (49 %) enemmän kuin vuonna 1865. Kasvu- vauhti oli hivenen Turun ja Porin lääniä(52 %)ja selvästi maaseudun yleistä (64 %) tasoa hi- taampaa.
Eurajokelaisväestön demografiset piirteet säilyivät 1800-luvun jälkipuoliskon ajan kuta- kuinkin ennallaan, ja Eurajoki oli jatkuvasti
syntyperäisten paikkakuntalaisten asuttama.
Yleisen liikkuvuuden kasvu toi pitäjään tosin entistä enemmän muualla syntyneitä, mutta vielä ei tarvinnut kantaa huolta pitäjänmuuttu-
Kuvio 7: Eurajoen väkiluku kasvoi 1860-luvun näl- kävuosien aiheuttaman taantuman jälkeen 1910-lu- vun puoliväliin saakka. Nousu oli myös varsin jyrk- kää, vain 1890-lukuloivensisitä hetkeksi.
misesta: neljä viidestä (80 %) asukkaasta oli vuonna 1920 paljasjalkaisia, eikä osuus ollut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana laskenut kuin kolme prosenttia. Pitkä rauhanai- ka tasasi myös sukupuolirakenteenerot niin, et- täkun pitäjässäoli vuonna 1860 tuhatta miestä kohti 1 074 naista, vastaava luku oli vuosisa-
dan taitteessa I 012. Mutta koska siirtolaisiksi lähtevät ja vuoden 1918 uhrit olivat suureksi osaksi miehiä, Eurajoki naisistui uudelleen ja tuhatta miestä kohti oli vuonna 1920 1 096 naista."
Ikärakenteen muutokset olivat myös vähäisiä12:
yli 0-14-v. 15-29-v. 30-64-v. 65-v.
1875 35,2 % 24,8% 35,9% 4,1%
1900 34,1% 26,5% 33,5% 5,9%
1920 35,4% 25,6% 32,7% 6,3%
Luvut osoittavat väestön lievää vanhenemis-
ta, vaikka lasten osuus on pysynytkin samana.
Siirtolaisuuden
sekä vuoden 1918 aiheuttamat lovet ovat nekin nähtävissä, mutta poikkeamat ovatpieniä ja ikäpyramidi edelleen alaspäin le- venevä ja jatkuvaa vakaata väestökasvua enna- koiva. (Kuvio 8)Vuosi 1875
Vuosi 1900
Vuosi 1920
Kuvio 8: Eurajokelaisten ikärakenne muuttui puolen vuosisadan mittaan vain vähän. Viisivuotiskausittain tarkasteltuna on tosin havaittavissa, että alle 5-vuo- tiaiden määrä oli 1920-luvun alussa pienempi kuin seuraavien ikäluokkien ja että ikäpyramidin jalka näytti näiltä osin pahaenteisen kuroutuneelta.
Taulukko 5: Eurajoen kylien henkirjoitettu väestö vuosina 1865, 1900 ja 1919.
1865 1901 1918
94 104 108
Auvi
114 135 141
Hankkila
Huhta 166 280 322
87 132 107
Ilavainen
Irjanne 333 485 550
92 95 63
Kainu
216 315 275
Kaukomäki
Kaukonpieli
Kaunissaari Kirkonkylä Koivuniemi Kuivalahti Köykkä Lapijoki Lavila Linnamaa LuttaMullila
Pappila
Pihlaus Rikantila Saari Sydänmaa Tahkoniemi Taipale Tarvola Vaimala Vuojoki Väkkärä Yhteensä20 29 35
107 296
273 308 338
81 134 155
606 1 090 I 083 16
256 150 71
83 149 43 49 100 79 255 45
67 39
319 343
134 129
169 163
145 137
187 225
49 86
63 66
164 150
112 112
378 505
43 40
92 159 192
101 86 128
25 37 35
237 276 348
12 45 57
3 845 5 647 6 228
Kasvavan väestön alueellinen jakaumakin pysyi 1800-luvun
puolella
lähes ennallaan ja useimpien kylien väkiluku kasvoi asukasluvun yleisen nousun mukana. Vasta 1900-luvun alun vuosikymmenet eriyttivät kylien kehityksen.Kuivalahden voimakas kasvu päättyi, ja kylän asukasluku osoitti laskun merkkejä. Sydän- maassa suunta oli päinvastainen: kylä kasvoi ja
voimistui
muuta pitäjäänopeammin.
Mullila, Huhta ja Irjannekasvoivat
myös suhteellisenripeästi
ja muodostivat Sydänmaan jälkeen kunnan toisenkasvukeskuksen
- kolmantena oli eurajokelaiseen perinteeseen soveltumaton Kaunissaaren sahayhteisö. (Taulukko 5)Väestön alueellinen jakauma oli epätasainen, pitäjässä oli muutama suuri sekä monta pientä ja keskikokoista kylää. Kuivalahti oli muita suurempi ja säilytti väkiluvun jähmettymisestä huolimatta asemansa. Eurajoen asutus keskittyi pitäjän pohjois-jakoillisosiin, kuuluivathan Ir- janne, Huhta, Mullila, Kaukomäki ja Sydän- maaKuivalahden ohella suuriin kyliin - niissä asui lähes joka toinen eurajokelainen (47-48 %). Eurajoen alajuoksunKirkonkylä ja Vuojoki sekä Lapinjokivarren Lapijoki olivat keskikokoisia mutta muuten pitäjän alaosan
asutus pirstoutui pienehköiksiyksiköiksi.
Lähde: TMA Ulvilan henkikirjoittajan ark., Eurajoen henkikirjat.
Tilat, torpat ja mäkituvat
Maanomistajat ja tilaluku
Yhdistys- ja vakuuskirjan talonpojille 1789 vahvistama omistusoikeus oli vakaa mutta ei täydellinen. Se ei suonutrajatonta metsänkäyt- töoikeutta eikä tehnyt mahdolliseksi tilan jaka- mista asukkaan mielen mukaan. Se ei liioin ku-
monnut jakoa rälssi- ja
perintömaahan
vaan ju- listi maanluonnot muuttumattomiksi:rälssi
py- syirälssinä, vaikka olisi aatelittoman omistuk- seen joutunutkin. Ja vaikka talonpoika pääsi rälssitilan täysivaltaiseksiisännäksi, säteriä hän ei saanut omistaa eikä asettua kartanonherran päivien viettäjäksi. Tämä kävi mahdolliseksi vuoden 1864 jälkeen, mutta käytännössä pie- neksi käynyt rälssi- ja perintömaan ero katosi maaveron lopettamisen myötä vasta vuonna1924.'
Olennaisin talonpojan omistusoikeutta rajoit- tava seikka koski halkomista. 1700-luvulta pe- riytyvien määräysten mukaan tilan tuli elättää vähintään viisi henkeä, javaikka henkilölukua vähennettiin kahdella vuonna 1864, talonpoika toimi isien tavoin ja vältti tilan halkomista.1 Kun hän ei käyttänyt liioin hyväkseen mahdol-
lisuutta uudenlaisen palstatilan erottamiseen, Eurajoen tilaluku kasvoi vuosina 1866-75 vain kolmella asutulla yksiköllä. Maata olisi kuiten- kin pitänyt saada. Sitä kaipasivat sekä tilatto- mat itselliset että tilojen väistyvät perilliset. Ja kun maannälkä kasvoi, hinta nousi ja haave omasta tilasta kävi yhä kaukaisemmaksi. Rau- manLehteen vuonna 1882 kirjoittaneen eurajo- kelaisen mukaan "kansa on odottanut ja odot-
taa yhä mikä keisarilta mikä valtiolta tai maan-
mittarilta maataviljeltäväksi, mutta seluulo on niin kuin tuulessa kulkeminen”.1
Samainen kansanmies arveli,
etteivät
metsät kestäisi uusien tilojenraivaamista.
Hän suosit- teli maan jakamista entistä tasaisemmin, senantamista vain sitä viljeleville:"tarvittaisiin es- tää semmoisten henkilöiden tilain ostaminen, joillatila on jamuiden tilaa
tarvitsemattomain persoonain”.
Mutta tämäkin toive oli tuulessa kulkemista. Asia sinänsä oli ajankohtainen, ja ongelmaan etsittiin ratkaisua ottamalla käyt- töön uusi lohkomismenettely. Se merkitsi uu- den itsenäisen yksikön synnyttämistä. Tällai- nen lohkotila sai oman manttaaliluvun ja mak- soi sen mukaisen veron valtiolle. Se erosi tässä palstatilasta, joka ei maksanut veroa suoraan kruunulle vaan osallistui kantatilan rasituksiin maksamalla sille niin kutsuttua palkintoveroa.Emätilan
elinkelpoisuus
oli säilytettävä. Täysin vapaaksi halkominen kävi vasta vuonna 1916.4Asetus ei luonut uusia tiloja, sen ohella tar-
vittiin kykyä ostaa ja halua myydä. Valtio va- rasi ensin mainittua tarkoitusta vartenrahaston,
jostase myönsi lainoja kuntien
perustamille
ti- lattoman väestön lainarahastoille. Eurajoen kuntakokouspäätti
asiasta kesällä 1899. Se sai 15 000 markkaa - viisi tuhatta anottuavähem- män - ja vahvisti selkeät ohjeet: kassa myönsi tonttimaan ostoon, oman asunnon rakentami-seen, palstatilan hankintaan sekä pellon raivaa- miseen korkeintaan 1 000 markan lainoja.
Mutta kun Kaukomäen Triipusta vuonna 1902 lohkotun 2,6 hehtaarin peltomaan ja yhteensä 16,9 hehtaarin lohkotilan hinta oli yksinään 7 000 markkaa, rahaston varat auttoivat vain muutamia harvoja, uusien tilojen hankintaan ne eivät riittäneet.5
Laina kiinnosti lopulta yllättävän harvoja. En- simmäiseen jakotilaisuuteen ilmaantui tosin
viisitoista
ja seuraavaan 23 anojaa. He lainasi- vat koko pääoman, joten uusia luottoja voitiinantaa vain maksettujen korkojen ja kuoletusten mukaisesti. Tämä näyttää tappaneen innostuk-
Tilattoman väestön lainarahastosta jaettiin toukokuussa 1900 ensimmäiset kymmenen lainaa, torppari Isak Kivekäs sai 1 000 mutta Juho Saarinen vain 60 markkaa. Kun elokuussa ilmaantui vielä viisi lainaajaa, kas- sastaannettiin vuoden mittaan 6 860 markan luotot.
sen.
Niinpä
vuonna 1918 lainoja oli enää en- simmäisen jaon verran 6 748 markkaa jasääs- töjä 3 654 markkaa. Hakijoiden vähäisyys he- rätti kummastusta, olihan Eurajoella valiteltu maan puutetta ja uskottu laukkuryssien levittä- miin maanjakohuhuihin. Ne kumottiin kirkko- kuulutuksin huhtikuussa 1899 muttaherätettiin heti uuteen eloon. Ne nostivat sekä toiveita että ilakointia: "Kahden vuoden päästä kuuluu nyt vihdoinkin Eurajoella tapahtuvan se kauvan ikävällä odotettu yleinen maanjako. Kaikilta ta-lollisilta ja kartanonomistajilta otetaan maat pois ja jaetaan niiden kesken, joilla sitä ei en- nestään ole. Ai ai sitä riemun ja ilon aikaa! Sil- loin saadaan köyhyydelle ojentaa käsi jasanoa:
hyvästi vanha veikko, nyt saat mennä muille
markkinoille, minä haen ylhäisempiä ystäviä ja niin ollaan kuitit". Mutta ilakoijakin ymmärsi maattomien sinisilmäistäuskoa, väärää oli vain ajatus väkivaltaan turvautumisesta.6
Eurajokelaisen talonpojan into perityn maan jakamiseen oli pitkään vähäinen. Vuonna 1875 täällä oli 107 talonpojan omistamaa tilaa - näistä kaksi oli asujatta. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana lohkaistiin 18 uutta ti- laa, mutta yhteenkään ei asetuttu asumaan.
Vanha maahenki näytti väistyvän vasta 1900- luvun puolella, kun isännät alkoivat myydä maitaan ja tekivät mahdolliseksi 97 uuden tilan syntymisenvuoteen 1918 mennessä.
Uusi käytäntö ei muuttanut maanomistuksen keskittyneisyyttä. Vuojoki omisti vuonna 1918
Köyhän yksinäistilan omistaja vaihtuimuutaman vuoden välein 1890-luvun aikana. Vuonna 1897sepäätyi ra- kennusmestari Tuomas Färdin haltuunja muuttui erinomaisen hyvin hoidetuksi tilaksi. Talo näytti kartanolta ja eli sen mukaisesti. Vieraan kulkijan huomio kiintyi erityisesti sen taidokkaaseenporttiin. Kuva N. Virsihei- mo 1905,Satakunnan Museon kokoelmat.
tosin enää 32 rekisteröityä tilaa, mutta lasku johtui Kainun ja Mullilan tilojen kokoamisesta yhdeksi maakirjanumeroksi ja niiden jättämi-
sestä enimmältään torpparien hoitoon. Vain Lapijoen Tapanin ja Jumiin myyminen palautti maita talonpoikaiseen omistukseen. Niinpä Vuojoki hallitsi edelleen puolta kunnan mant- taaleista. Kunta ja seurakunta omistivat 3 %, ja 206 talonpoikaa loput 47 %. Tilanomistajia oli siten tuntuvasti aikaisempaa enemmän, mutta maa jakaantui epätasaisesti:
talonpoikaisten
suurin neljännes omisti manttaaleista 47 % ja pienin 5 % eli suurin neljännes omisti keski- määrin 0,491 ja pienin0,036 manttaalin maat.Tilaluvun kasvattajina olivatkin juuri nämä pienet kantatiloista lohkotut
palstat.
Eurajoellaoli vuonna 1918 vain 106 maanviljelijäksi luo- kiteltavaa omistajaa ja tilanne näin tarkasteltu- na muuttumaton.7 Mutta kaikki ei ollut ennal- laan. Eurajokelainen kirjeenvaihtaja suri syk- syllä 1916 arvojen häviämistä8: ”Enää ei piitata töiden tekemisestä vaan annetaan tilat myyntiin ja pyritään voittoihin. Kun talo meni ennen isältä pojalle polvesta polveen, suku kiintyi sii- hen rakkauden sitein, oli pyhä velvollisuus hoi- taa ja asua taloa työllä ja kunnialla. Mutta nyt kaupat hävittävät tämän perinnöllisen velvolli- suudentunnon ja taloa voidaan myydä ja vaih- taa huoleti kuin markkinoilta saatua hevosko- nia!”
Eurajoen maalaisseurakin käsitteli kysymys- tä ja vieritti syyn välitysliikkeiden harteille. Ne