torpat ja mäkituvat

Menneinä vuosikymmeninä käyttökelpoiseksi ratkaisuksi todettu maanvuokraus jatkui

vuosi-sadan alussa vakiintuneeseen tapaan. Vuojoella 1800-luvun toisella neljänneksellä havaittavis-sa ollut asenteiden muutos vähensi tosin edel-leen

lampuotien

määrää ja jätti yhä uusia tiloja kartanon palkollisten hoitoon. Vuonna 1875 kartanossa oli 44 omana kokonaisuutena viljel-tyä

lampuotitilaa,

vuonna 1900 ^enää 31. Lam-puodit asuivat edelleen Häväisten, Linnamaan, Mullikin ja Irjanteen tiloja, _mutta Kirkonkyläs-tä vuokrattiin koko tilana vain Köyry, Anuntila

Kainun Kreulan kasvatti Mikko Mikonpoika osti vuonna 1895 Kirkonkylän Kaharin ja asettui isännäksi. Hän kokosi mieluusti ympärilleen rippikouluikäisiä poikia, opetti työt ja ruokaluvul ja antoi päivittäisen ruoan.

Mutta kun kunta etsiskeli vaivaistaloksisopivaa tilaa, hän möi Kaharin ja osti 1906 Kuivalahden Vanha-Tiivo-lan. Kuvassa Mikko vaimoineen ja palvelusväkineen Vanha-Tiivolan pihassa. Eurajoen kunnan kokoelmat, Ari Mäkinen.

ja Poutala sekä Auvista Pentti ja Laurila. Kai-nusta lampuodeille riitti kaksi tilaa. Muut jätet-tiin joko torppareiden hoitoon tai liitetjätet-tiin Kai-nun karjakartanona^Lavilan yhteyteen. ^Kun La-ppeen Junni ja

Tapani

myytiin itsenäisiksi ti-loiksi ^vuonna 1908, Vuojoella oli 1910-luvun lopussa 28 lampuotia. Perintöläänin talonpojat hoitivat tilojaan edelleen

pääosin

itse ja jättivät

ne vain poikkeustapauksissa lampuotien kä-siin.¹¹

Kartanon katoavia lampuotitiloja ei korvattu uusia torppia perustamalla, vaan Vuojoella py-syttiin näiltä osin vanhoillaan. Torppien määrä

saattoi tosin vaihdella muutamalla yksiköllä,

mutta muutokset olivat vähäisiä, ja rälssiläänin torppien määrä jäi pysyvästi ^{vuonna 1865}

saa-vutettua alhaisemmaksi. Tilanne oli kokonai-suutena tarkasteltuna sama myös

perintöläänin

puolella, joskin on huomattava, että nälkävuo-sien jälkeiset tappiot korvattiin pääosin vuo-teen 1900 ^mennessä ja että perintöläänistä ka-tosi lopulta vain 16 torppaa. Uusi vuosisata muutti sittemmin kaiken: hidas nousu kääntyi äkilliseksi laskuksi ja lähes joka toinen torppa katosi vuoteen 1918 mennessä. (Taulukko 6)

Koko maan kehitys oli samansuuntainen.

Yhteistä oli myös torppien vähenemisen keskit-tyminen talonpoikaiselle maalle, joten ilmiön syytkin lienevät samat. Niinä ^on pidetty met-sien arvon kohoamista sekä viljelijän ^kykyä hoitaa koneiden avulla yhä laajempia vainioita.

Talonpoika ei tarvinnut ^enää säännöllisten

taksvärkkipäivien

tekijöitä. Oli kannattavam-paa pitää takametsät metsinä kuin pirstoa niitä torppareiden pieniksi

peltotilkuiksi.

^Torpparin aika oli ohi.¹⁴ Taloudellisten tekijöiden rinnalle nousee kuitenkin kysymys: mikä on torppa?

Vuoden 1909 laki määritteli sen maanviljelyk-sen harjoittamista varten vuokratuksi maatilan osaksi ja edellytti, ^että siinä oli välttämättömät talousrakennukset.¹⁵

Torppa ei ollut pelkkä mökki ja perunamaa.

Mutta entäpä jos käsityöläisen ^kerrotaan

saa-neen asuttavakseen torpan. Oliko silloin

ky-seessä torppa vai mäkitupa? Osasivatko eurajo-kelaiset erottaa käsitteet toisistaan ja pitivätkö he eroa edes välttämättömänä? Vaihtelevat merkinnät eivät salli yksiselitteisiä vastauksia.

Yleiseksi

piirteeksi

tulee vain horjuvuuden yleisyys, saman ruokakunnan

päämiehen

esiin-tyminen milloin torpparina, itsellisenä, mäkitu-palaisena ja_taas torpparina. Koska hänen ase-mansa ei ole voinut muuttua muutamanvuoden välein, taustalla on mitä ilmeisimmin käsittei-den sekavuus. Se heijastuu myös eri lähteikäsittei-den tietoihin. Virallinen tilasto toistelee henkikirjan tulkintoja ja tekee tiettäväksi, että Eurajoella oli 1910-luvun alussa 217 torppaa. Vuonna

Pajut, lepät ja koivut luovat —ja peittävät^- jokivarren kesäisen idyllin Kirkonkylässä kiireisen kulkijan

katseil-ta.Kuva K. Jalonen 1986.

Taulukko 6: Eurajoen perintö-ja rälssiläänin torpat vuosina 1875-1918.

Kylät 1875 1900 1905 1918

Perintöinäni

Hankkila 2 4 3 5

Huhta 13 14 13 10

Irjanne 6 5 4

Kaukomäki 20 24 19 14

Kaukonpieli

2 2 2 1

Kirkonkylä ^{4 4 4 4}

Koivuniemi 5 8 8 4

Kuivalahti 68 69 55 31

Köykkä 4322

Yhteensä 195 202 171 111

Kylät 1875 1900 1905 1918

Rälssilääni

Auvi 6 6 7 8

3 7 7 7

Ilavainen

Irjanne 19 19 19 17

8 7 9 7

273 280 254 190 Lähteet: TMA Ulvilan henkikirjoittajan arkisto, Eu-rajoen henkikirjat vuosilta 1875-1920.

1918 kunnan veroluettelot tuntevat 205 ja hen-kikirjat 190 torpparia.

Vuokralautakuntien

asiakirjat ilmoittavat kolmannen totuuden,

ei-vätkä rippikirjat tunne laisinkaan mäkitupalai-sia; niissä ^on

pelkkiä torppareita,

itsellisiä, kä-sityöläisiä yms.I'’

1

^'’

Erot eivät ole kuitenkaan pelkästään lähtei-den välisiä. Niinpä sekä henkikirjoittaja ^että vuokralautakunta luokittelivat Kuivalahden Mikolan torpaksi, vaikka siinä oli vain runsaan hehtaarin laajuiset pellot, mutta pitivät

saman-suuruista Leppälahtea mäkitupana. Hankkilan Heikkilän asukas oli ensin

torppari,

sitten itsel-linen, mäkitupalainen ja entinen itsellinen mut-ta asui kaiken aikaa samaa, vuokralautakunnan mielestä perintöosuutena saatua 2,5 peltoheh-taarin torppaa.¹⁷

Taloudellisten realiteettien ja käsitteiden se-kavuuden lisäksi on otettava huomioon torp-pien itsenäistyminen. Se oli käytännössä mah-dollista vain perintöläänin puolella, ja siellä si-tä myös tapahtui: vuoden 1900 torpista

itse-näistyi _vuoteen 1918 mennessä 21. Kyseessä ei ole vuoden 1895 lain ikuisille perintötorpille tarjoama mahdollisuus, vaan torpparit lunasti-vat maansa palstatiloina etupäässä ^- viidessä-toista tapauksessa ^- vasta vuoden 1906 jälkeen eli edellä mainitun lain suoman armonajan um-peuduttua.¹⁸ Mutta mitä tapahtui muille hävin-neille torpille? Henkikirjojen mukaan 38 torp-paria muuttui itselliseksi ja loput katosivat.

Tarkemmat selitykset löytyvät rippikirjoista:

30 torpan häviäminen liittyy asukkaan

kuole-maan, kymmenen torpparia ^muutti, ja lopuista tuli entisiä torppareita, itsellisiä tai irtolaisia.

Ensin mainituissa tapauksissa isännät näyttävät käyttäneen tilannetta hyväkseen ja jättäneen

sopimukset

uusimatta. Muiden kohdalla kont-rahti lienee päättynyt tai nimitys merkitty pa-remmin todellisuutta vastaavaksi.

Tolppien katoaminen on kaikesta huolimatta kiistatonta. Alenemisen syitä ja

voimakkuutta

käsiteltäessä on vain otettava huomioon edellä mainitun kaltaiset tekijät ja vältettävä liian jyrkkienjohtopäätöstentekemistä, sillä häätöjä Eurajoen talonpojat eivät käyttäneet. He jätti-vät vain torpat asujatta, kun kontrahti päättyi tai^sen tekijä kuoli. Mutta koska he toisaalta ot-tivat vielä 1900-luvun puolella joitakin uusia-kin torppareita, heidän asenteensa eivät olleet täysin kielteisiä. He näyttävät

pikemminkin

pi-täneen aiempaa paremmin silmällä kantatilan joustavaa hoitoa: vanha torppa sai väistyä, jos se haittaisi isännän omia töitä, _mutta takamaan torppa säilytettiin.

Mäkitupien

eli vuokrattujen asuintonttien määrää henkikirjoista ^ei pysty laskemaan, sillä vain ^osa mäkituvissa asuvista merkittiin

mäki-tupalaisiksi.

Osa asui

paikalla

erilaisten am-mattien harjoittajina,^osa itsellisinä. Jos esimer-kiksi vuoden 1905 henkirjasta poimitaan sel-västi mäkitupalaisiksi merkityt, heitä löytyy rälssiläänistä 25 ja

perintöläänistä

157, mutta vuoden 1912 tilastojen mukaan heitä oli Eura-joella yhteensä 429.¹⁹

Maanvuokraa] ^at

Torppari^- työvoimasta ongelmaksi

Maanvuokraus oli pitkään tavallaan itsestään-selvyys. Se oli

suomalaisen

maaseudun kiinteä osa. Maanomistajalla oli oikeus hankkia mail-leen vuokramies mahdollisimman hyvin eh-doin. Maanvuokrauksen oli oltava taloudelli-sesti kannattavaa, ja jos joku otti esille vuokra-miehen _turvatonta asemaa korostavia näkökoh-tia, hän oli poikkeus, jonka puheenvuorolle vasta myöhemmän ^kehityksen tuntevat jälki-polvet ovat viisaudessaan osanneet panna pai-noa. Mutta toki esivaltakin otti huomioon eräät

vuokramiehiä

koskevat epäkohdat, sääsi muun muassa vuonna 1800, että sopimukset oli tehtä-vä kirjallisesti. ^{Se määräsi samalla, että pisin} vuokra-aika oli 50 vuotta ja ^että vuokrasuhde oli voimassa säädetyn ajan ja siirtyi

sopimuk-sen allekirjoittaneen

torpparin

tai

lampuodin

kuoleman jälkeen^tämän leskelle ja

lapsille,

el-lei vuokraaja rikkonut sopimuksen kirjainta

vastaan. Määräykset eivät heijastuneet käytän-töön ja unohtuivat ajan mittaan.²⁰

Taloudellisia

tekijöitä korostavan asennoitu-misen rinnalle ilmaantui 1800-luvun lopulla uusia

painotuksia.

Niistä heijastuivat vuokra-miehen ^- yleisen mielipiteen mukaan lähinnä torpparin ^- aseman heikkoudet,

alinomainen

häätöuhka, turhautuneisuus viljellä hyvin toi-sen omistamaa _maata sekä nöyristelyn omanar-vontunnolle aiheuttamat haavat. Niistä kumpu-aa ajatus torpparikysymyksestä yhteiskunnalli-sena ongelmana. Vuosisadan lopulle tultaessa torpparikysymys oli vakiinnuttanut paikkansa

sanomalehtien palstoilla.

Sitä puitiin myös val-takunnallisissa

torpparikokouksissa,

valtiopäi-villä ja erilaisissa komiteoissa jasen eri puolis-ta tehtiin laaja tutkimus. Viimeksi mainittu

hui-pensi

keskustelun javei sen uuteenvaiheeseen.

Väittelyyn ja kirjoituksiin hiipi samalla uusia sävyjä, puhuttiin riistosta ja orjista, alettiin

esit-tää tiukkoja vaatimuksia. Torpparikysymys po-litisoitui, ja jokaisen puolueen oli laadittava selkeä maanvuokraohjelma.

Eurajoen elämää vaatimukset eivät vavah-duttaneet. Torpparit eivät osallistuneet 1800-luvun puolella julkiseenkeskusteluun, eivät lä-hettäneet

naapurikaupunkien

lehtiin

mielipitei-tään eivätkä osallistuneet valtakunnallisiin ko-kouksiin. Vain maanjakohuhujen sitkeys

osoit-taa, että maanjanoa ja tyytymättömyyttä ^oli,

mutta tällöinkin puhuttiin ylipäätään tilattomis-ta. eikä puututtu erityisesti vuokramiesten

ase-maan. Kyseessä ei ole pelkästään eurajokelai-nen ilmiö. Tilanne oli muutamia

poikkeuksia

lukuun ottamatta 1800-luvun

loppuvuosiin

saakka sama muuallakin, ja keskustelijat ^olivat etupäässä maanomistajia, puolueiden johtajia

tai muitayhteiskunnallisia vaikuttajia.

Uuden vuosisadan puolelle tultaessa kaikille oli käynyt selväksi, että torpparikysymys oli polttava epäkohta. Se antoi sytykkeitä sekä yh-teiskunnalliselle liikehdinnälle että Venäjän keisarikunnan propagandalle: armollinen keisa-ri kyllä auttaisi, mutta Suomen päättäjät eivät

Vuojoen kartanon pääovesta lähtevä näki edessään pitkän lehtikujan päässä häämöttävän karjapihan. Sitä hallitsi komea Pistola. Sinne sijoitettiin meijeri, siellä kävivät taksvärkkiläisetsyömässä, siellä leivottiin leivät, sinne majoittuivat karjanhoitokoulun oppilaat. Pihan vasemmalla laidalla oli suuri navetta ja oikealla talli.

Lehtikuja yhdisti kaksi poikkeavaa maailmaa, toisaalla oli hyvinhoidettu kaunis puisto ja komea linna, toisaal-la arkinen aherrus, karjasuojien haju, kärpäset sekä syksyllä jakeväällä mutavelliksi muuttuvat tiet ja pihat.

Museovirasto, historian kuva-arkisto.

salli. Säädyt hyväksyivät uuden maanvuokra-lain

pitkällisen

valmistelun jälkeen ^vuonna

1900. Se määritteli

sopimuksen

pisimmäksi

mahdolliseksi

ajaksi⁵⁰ vuotta ^muttajätti alara-jan auki jaedellytti,^että sopimukset oli tehtävä kirjallisesti, ^vanhat

epämääräiseksi

ajaksi

teh-dyt sopimukset uusittava raukeamisen uhalla vuoteen 1913 mennessä, vuokra määriteltävä rahana, työnä tai luontaistuotteina, ylipäivät kiellettävä ja torpparin tekemät

parannukset

korvattava ja niiden ^arvo määriteltävä tulo- ja lähtökatselmusten mukaan. Suullisia sopimuk-sia laki ei hyväksynyt. Se oli ensimmäinen yk-sityiskohtiin menevä ja sellaisena toiveita ja pelkoja herättävä laki. Vuokramiehet toivoivat sen ^parantavan heidän asemaansa ^- ja pettyi-vät. Maanomistajat pelkäsivät sen riistävän mahdollisuuden vuokrienkorotuksiin, sanoivat tämän vuoksi irti vuokraajia ^- ja antoivat lu-kuisia esimerkkejä häikäilemättömästi toteu-mista häädöistä. Kun mukaan tuli vielä nouse-va työväenliike, torpparikysymys sai yhä kär-jekkäämpiä^muotoja.

Vuojoen torpparilakko

Ensimmäiset yleisen tyytymättömyyden merkit tulivat näkyviin Vuojoella kesällä 1896, kun lehtiin tuli

taksvärkkipäivän

pituutta kummas-televia kirjoituksia. Aamuviideltä alkava ja il-takahdeksaan jatkuva työrupeama oli kohtuu-ton. ehtihän moni taksvärkin tekijä kotiin _vasta kellon lähetessä kymmentä ja joutui lähtemään

"tuolin selustalle illalla asetetun takin hihojen vielä heiluessa.” Kymmentuntisen päivän kat-sottiin riittävän, _mutta alustalaisten uskottiin tyytyvän 12-tuntiseen päivään, päästäisihän se-kin heidät aiemmin kotimatkalle.’ 1

Toimintaan alustalaiset ryhtyivät kesällä 1903. Ajankohta oli hyvä, tarvittiinhan karta-nossa heinäkuussa kipeästi työväkeä. Ja kun

si-tä oli tuolloin muutenkin vaikea saada, menes-tyksellisen lakon mahdollisuudet olivat oivat.

Vuojoella ^- kuten muuallakin ^- ensisijaisena vaatimuksena oli työpäivän lyhentäminen, toi-sena kuormien pienentäminen ja kolmantena kaikkien urakkatöiden lopettaminen. Patruuna Björkenheim taipui heti työpäivän päättämi-seen kello 19 sekä soi väelle puolentoista tun-nin päivällis- ja tuntun-nin suurusajan. Muihin vaa-timuksiin hän ei suostunut, ja kun alustalaiset eivät

pitäneet

niitä lakon arvoisina, selkkaus päättyi ^ennen kuin oli ehtinyt kunnolla aikaa-kaan.

Alustalaiset jättivät asian muutenkin silleen eivätkä ryhtyneet

perustelemaan

tarkemmin vaatimuksiaan. Ulkopuoliset

pitivät

vaateita kohtuuttomina. Työpäivää oli kyllä syytä ly-hentää, mutta muuoli turhanaikaista tyytymät-tömyyttä. Vuojoella ei vaadittu liian suuria kuormia, ja urakkatyö oli käytössä muuallakin.

Kirjoittajat

epäilivätkin,

että taustalla olivat muut syyt, eihän puhemiehenä esiintynyt Intia-lainen suutari ollut edes kartanon alustaIntia-lainen.

Ajatus rautatien myötä tulleiden sosialististen aatteiden vaikutuksesta näyttää tämän mukaan mahdolliselta, joskaan siihen ei lehdessä suo-raan viitattu.²²

Kesä 1903 rauhoitti mielet vain tilapäisesti.

Mutta kun ilmapiiri tulehtui lopullisen tuntui-sesti syksyllä ^1905, mikään ei aluksi viitannut kartanon ja alustalaisten vastakkain oloon.

Alustalaiset tulivat tosin marraskuun alussa kartanoon

punaisia,

vapautta, veljeyttä ^ja

tasa-arvoavaativiajasortovaltaa vastustavia lippuja kantaen mutta he eivät osoittaneet mieltään

patruunalle.

He olivat

paikalla

pyytääkseen lu-paa liittyä valtakunnalliseen suurlakkoon. Väki vastusti venäläistä sortovaltaa ja ^{toivoi, että} patruuna osallistuisi toimintaan maksamalla la-kon ajalta täyden palkan. Tähän patruuna myös suostui mutta toivoi, että lehmät tulisivat hoi-detuiksi jaettä lakko ei kestäisi määrättömiin.

Kartanoja alustalaiset olivat näin samalla

puo-Yhteisymmärryksen löytyminen torpparin ja kartanon kesken oli vaikeaa, kun torppari piti vuokraehtoja kohtuuttominaja kartanon edustajat valituksia turhana mirinänä

lella, ajamassayhteistä asiaa. Tunnelma karta-non

pihamaalla

oli isänmaallinen, kaikki olivat suomalaisina vastustamassa vierasta sortajaa ja kaikki saattoivat yhtyä täysin rinnoin sekä Maamme-lauluun että eläköön-huutoihin isän-maalle/'

Tunnelmat muuttuivat sittemmin nopeasti, ja kaikki oli kahden päivän kuluttua toisin. Ku-kaan ei tuntunut enää muistavan, mitä kartanon pihamaalla oli tapahtunut, oliko siellä puhuttu paikallistenkin epäkohtien poistamisesta, oliko patruuna luvannut tehdäkaiken, mitä laki

suin-kin salli? Alustalaisten mielestä näin oli

käy-nyt; kartanon edustajat muistivat tapahtumat toisin. Oli miten tahansa, mielikuvat ja vaikka-pa vain lausumattomatkin

toiveet

säätelivät vastaisia tapahtumia. Ja kun niihin heijastui vielä ajankohdan yleinen vaatimuksia esittävä ilmapiiri, tuloksena oli kartanon ja

alustalaisten

raju törmäys.

Tapahtumat saivat uuden suunnan marras-kuun 4.

päivänä.

Lakko oli tuolloin kestänyt kaksi päivää, ja

lakkolaiset

kokoontuivat pohti-maan sen jatkoa. Tuloksena oli

maanviljelys-Vuojoen ja Lavilan kartanon omistajaMaanviljelysneuvosA. Björkenheimille!

Koska me Vuojoen ja Lavilan kartanon alustalaiset, vuokraajat, torpparit, mökkiläiset, muonamiehet ja palvelijattarettunnemmeraskaan verotaakan Harteillamme ja se tekee meidän elämämme tukalaksi ja syn-käksi. Ja koska nykyinen luonnottoman pitkä työpäivä nykyisenä koneellisuuden aikakautena näivetyttää ihmisen ruumiillisesti sekäestää tykkänään henkisen kehityksen ja koska nykyinen kehitys on tehnyt vält-tämättömäksi yhdistymisen ja kokoontumisen työväestön keskuudessa. Niin esitämme tässä räikeimpien epäkohtien parantamiseksi seuraavatparannusvaatimukset:

1. Nykyään meillä olevat vuokravälikirjat katsomme kokonaan kelpaamattomiksi ja vaadimme tehtä-väksi uudet.

2. Maa on arvioitava ja sen mukaan laskettava vero, nimittäin parhaasta pellosta kahdeksan Suomen markkaa tynnyrinalalta, suomaasta ynnä muista hallanaroista viisi Smk tynnyrinalalta. Niittumaasta paremmastaviisi ja huonommasta kaksi Smk tynnyrinalalta.

3. Oikeus suorittaa veronsa joko rahassa tai päivätyössä. Päiväpalkaksi parihevosilta viisi,yksinäisellä hevosellakolme viisikymmentä, miehen päivätyöstä kesällä kaksi, talvella yksi viisikymmentä Smk, naisen 1,75 mk.

4. Juhtapäivätyöt eivät saa ollakilpaileviakartanon hevosten kanssa, juostenajosekätinkityöt pois.

5. Päivätöiden suoritus tapahtuvaksi puolittain kesällä ja talvella ja jossattuu epäsäännöllinen ilma päi-vätyönaikana,on silloinkinannettavatyötä, jos työntekijä sitähaluaa.

6. Kartanomistaja sekä työnjohtaja eivät saa häätää ketään pois työstä ilman alustalaisten suostumusta.

Sama olkoon sääntönä paikasta poishäätämisen suhteen.

7. Jos alustalaisiin ilmestyy n.s.”tituluksia”,on nepoistettava.

8. Metsää on saatavatarpeen mukaan.

9. Kartanonomistajan tulee rakennuttaa vuokraajille kunnolliset asunnot.

10. Vuokraajille ja torppareille täydellinen käyttöoikeus, sekä myöntioikeus viljelystuotteisiin, sekä vuokra-ajan loputtua maksettava täysi korvaus siitä,mitä vuokratun maan arvo on kohonnut.

11.

Lyhin vuokra-aika kaksikymmentä viisivuotta.

12. Joka vähintäin kymmenen _vuottaon pitänyt paikkaa,täytyy hänen saada asunnon kartanon alueella, jos hän niin haluaa.

13. Palovakuutusmaksu alustalaisiltapoistettava.

14. Vuojoen jaLavilan alustalaistenlainajyvästö alustalaisten huostaan sekä entisettilit japerustuskirjat.

15. Kravustus, kalastus ja metsästysoikeus

16. Työaika JJuhtikuunensi päivästä Lokakuun ensi päivään kymmentuntiseksi jaLokakuun ensi päiväs-tä Huhtikuun ensi päivään seitsentuntiseksi.

17. Kokoontumisvapaus läänin alueella sekä ihmisellinen kohtelu molemmin puolin työmailla.

18. Kartanon alueellakarjan käyntioikeus.

Ylläolevista tuleeantaa vastaus tämän kuun seitsemännen päivän aamulla sitä varten valitulle komiteal-le. Vaatimuksemme ovattinkimättömät, elleisuostuta jatkuu lakko.

Eurajoella 4 p. Marraskuuta 1905.Vuojoen jaLavilan kartanon alustalaiset.

neuvos Björkenheimille osoitettu kirje. Sen keskeisiä vaatimuksia olivat uudet välikirjat, veron laskeminen sekä oikeus suorittaa vero joko rahana tai päivätöinä. Muut vaatimukset koskivat erilaisia yksityiskohtia jaovat sellaisi-na olensellaisi-naisen tärkeitä

alustalaisten

mielialojen ja tunnelmien kuvastajia. Niistä käy ilmi, mitkä asiat hiersivät suhteita

pahiten.

Muttakirjeestä henkii myös tiukkuus. Enää ei pyydellä, nyt vaaditaan!

Maanviljelysneuvostaei vaatimuksin

säiky-tetty, eivätkä punalipun perässä kartanolle marssineet saaneet mieleisiään vastauksia. Pat-ruuna kieltäytyi ^näet

keskustelemasta

suuren joukon kanssa. Hän edellytti, että alustalaiset valitsivat neuvottelijoiksi 30 vuokramiestä, ja lupasi harkita vain kunkin tyytymättömyytensä kirjallisesti esittäneen vuokramiehen yksilöity-jä vaateita. Vuokrien korotukset oli

vietävä

kolmimiehisen sovinto-oikeuden harkittavaksi ja lakko päätettävä heti.

Vastaus kiihdytti lakkolaisia ja johti uusiin vaatimuksiin. Vuojoella päädyttiin siten lakon jomuualla päättyessä uuteen tilanteeseen: lak-ko oli vasta todenteolla alkamassa. Tapahtumat vyöryivät^tämän jälkeennopeasti. Lakkolaisten etujoukko sulki meijerin marraskuun 8.

päivä-nä. Patruuna

tapasi

lakkolaiset ^seuraavana päi-vänä, mutta

tulokset

eivät olleettoivottuja: pat-ruuna pyysi apujoukkoja karjanhoidon

turvaa-miseksi ja lakkolaiset estivät maidon kuljetta-misen Lavilasta ja Kainusta ^- tunnelma kiris-tyi. Vuojoelle marraskuun 10. päivänä saapu-nut Tampereen lakkokomitean edustaja ei liioin _saanut aikaan sopua, vaan lakko jatkui päivästä ja lopulta viikosta toiseen.

Lakon luonne muuttui marraskuun jälkipuo-liskolla, ja maanviljelysneuvos otti aloitteen käsiinsä. Hän lopetti muonamiesten

palkkaetui-hin kuuluvan maidon antamisen sekä kielsi

he-vosten lainaamisen polttopuiden ajoon. Björ-kenheim iski näin lakkolaisten heikoimpaan kohtaan, eihän muonamiehen varastossa ollut

ruokaa senkäänvertaa kuin torpparilla tai lam-puodilla. Toiseksi keinoksi hän otti häädöt ja sai lakkolaiset julistamaan, ettei

”maanviljelys-neuvos Jörkenheim saa ketään lampuotia, torp-paria,

mökkiläistä

tai palvelijatarta häätää pois lakon tähden”. Mutta julistukset olivat tehotto-mia. Häätöuhka tuli päivä päivältä ajankohtai-semmaksi jatoteutui, kun patruunasanoi kirjal-lisesti irti 16 lampuotia ja 54 torpparia.

Häätöuhka taivutti lakkolaiset 30 hengen neu-vottelukunnan

nimittämiseen

ja johti heidät joulukuunalussa yhteyteen kartanon edustajien kanssa. Lakkolaisten avustajana oli

helsinkiläi-nen Matti Hälleberg, myöhempi Paasivuori.

Hän piti neuvottelujen edellytyksenä häätö-uhan poistamista, mutta tähän Björkenheim ei suostunut. Hän lupasi tehdä uudet sopimukset muutamin poikkeuksin kaikkien halukkuutensa tammikuun puoliväliin mennessä ilmoittanei-den kanssa. Vuojoelta hän sanoi häätävänsä jo-ka tapauksessa Rapakjo-kalan, Laurilan,

Fämber-gin ja Rintalan torpparit sekä Kierin ja Vähä-Langin lampuodit. Lavilassa häädettävien lis-talla olivat Alholan, Maaden, Lönnbladin,

Vä-limaan,

Lintulan.

Björkbladin sekä Kalinin torpparit.

Maanviljelysneuvos ilmoitti lakkolaisille sa-malla muut ehtonsa. Maanvuokrissa oli hänen-kin mielestään vinoumia. Ne voitiin tasata yh-teisin neuvotteluin, _mutta kukaan ei saanut sa-nella hänelle, miten verot maksettiin ja ^oliko urakkatyöstä luovuttava. Nämä olivat hänen

päätettävissään.

Hän yksin saattoiratkaista, oli-ko peltotyöt keskeytettävä sateen sattuessa ja koska alustalaiset kutsuttiin jatkamaan

kesken-jäänyttä päivää. Mutta hän oli valmis tulemaan vastaan lupaamalla lyhentää työpäivää. Kesällä se olisi jäänyt 13- ja talvella 7-10-tuntiseksi, kesällä väki olisi _saanut kahden ja talvella tun-nin ruoka-ajan.²⁴

Lakkolaiset puolestaan eivät taipuneet vaan jatkoivat lakkoa vaatimuksena kaikkien häätö-jen peruuttaminen. Alustalaisten rintama ei

ol-Kirkonkylän Kiliin mailla asuva Kustaa Fagerlund teki Vuojoen torpparilakon aattona 192 vuotuista

ta/fsvärk-kipäivää. Hän sai pitää torpan lakon jälkeenkin_mutta joutui tyytymään aluksi yksivuotiseen sopimukseen. Se edellytti 104 vuotuista hevos-, 52jalka- ja23apupäivää. Isäntä sai siten jäädäkotiin aiempaa useammin, mut-ta vastineeksi hänen oliotettavaparina päivänä viikossa kartanoon torpanainoa hevonen. Kun Nestori Nikula lunasti torpan itsenäiseksi 20-luvunpuolella, siihen liitettiin 15 hehtaarin maat. Kuva K. Havas 1922, Eurajo-enkunnan kokoelmat.

lut kuitenkaan yhtenäinen. Ensimmäiset ^säröt olivat nähtävissä marraskuun puolella ja tulivat ilmeisiksi joulukuun ^alun neuvotteluissa, kun osa vuokramiehistä jäi ^{kokouksen päätyttyä} keskustelemaan Björkenheimin kanssa. Ja kun lakko näytti venyvän ja tuottavan enemmän haittaa alustalaisille kuin kartanolle, moni in-nokkaana lakkoon mennyt palasi vähin äänin työhön. Tältä pohjalta tarkastellen lakon dra-maattisimmat hetket sattuivat joulukuun 8. päi-vän

pimeisiin

aamutunteihin, kun kaksi mies-joukkoa tapasi toisensa Vuojoelle johtavalla tiellä. Kartanon suunnasta tulevat kehottivat

toisia kääntymään takaisin, kielsivät heitä ryh-tymästä yhteisen ^asian pettäjiksi, rikkureiksi.

Sanojen voimaa

terästettiin

lyönnein. ^Mutta kuka löi

ketäkin?

Oliko lakkolaisilla mukana seipäitä? Kuka ampui ^monen kuuleman lau-kauksen? Selkeitä vastauksia ei saatu, koska armelias pimeys peitti tapahtumat ja vain tark-kakuuloisimpien kertomukset jäivät elämään.

Lopputuloksena oh tunnistettujen tappelijoi-den haastaminen oikeutappelijoi-den kuultavaksi. Syyt-teen nostajana oh patruuna Björkenheim. Kih-lakunnanoikeus täytti nopeasti tehtävänsä ja tuomitsi väkivaltaan turvautuneet lakkovahdit

In document ill it (sivua 38-51)