Kirnu - separaattori - meijeri

Emännät käsittelivät maidon pitkälle 1800-lu-vun

lopulle

vanhaan tapaan,

panivat puiseen

siivilään aluksi katajan- tai männynoksan, sit-temmin

harvaksi

^{kudotun kankaan,} ja kaatoivat maidon siivilän läpi. Maitoa ei käytetty tuoree-na. Mikäli siitä haluttiin palan painiketta, ^se hapatettiin

piimäksi

tai valmistettiin viiliksi.

Eurajoella tehtiin huomattavan paljon myös juustoja. Muutaman maitolitran turvin niiden tekoon ei ryhdytty, vaan maitoa piti olla paljon ja käsillä myös juoksutinta. Eurajokelaiset käyttivät parasta mahdollista eli vasikan mahan niin kutsuttua vasikanhaimaa. Se otettiin visus-ti talteen teurasaikaan, sekoitettiin kaljaan ja säilytettiin lämpimään muuurinkoloon asete-tussakannussa. Sukupolvelta toiselle säilyneen ohjeen mukaan 31 litran annos vaati lusikalli-sen juoksutinta jatuloksena oli kaksi juustoa.

Kehäjuusto

paineltiin

tiukasti

puiseen

muottiin mutta sitä ei saanut kääntää kuin kerran tai kaksi, _muuten siitä tuli turhan tiivis.Keitetystä maidosta, piimästä ja_munastavalmistettua

pii-mäjuustoa ei paineltu, ^se sai valua rauhassa.'’

1

Maatalouden tuotantosuunnan muutos liittyi voin hinnannousuun.Voi oli tämän vuoksi

tär-keintä.

sitä oli kyettävä tuottamaan riittävästi, sen oli oltava hyvää. Vaatimuksia ei täytetty vanhoin keinoin, olivathan lehmät kehnon ra-vinnon vuoksi osan vuotta ummessa. Voita saa-tiin siten ainoastaan muutamanakuukautena, ja kun se valmistettiin edelleen hapantuneesta kermasta, ^se päätyi huonojen yhteyksien takaa markkinoille vain vahvasti suolattuna ja usein jo valmiiksi härskiintyneenä.⁶²

Euroopan karjatalousmaista kantautui kui-tenkin uusia tietoja. Ne yltivät ^{ensiksi maan} kartanoihin jamerkitsivät

talonpoikaisten

me-netelmien korvaamista uusilla. Ja vaikka peri-aate säilyikin sikäli^{samana, että} maito kermoi-tettiin edelleen suurissa erissä, voi ja juusto valmistettiin sveitsiläisten, tanskalaisten ja sak-salaisten mallien mukaan. Tulos oli entistä ta-salaatuisempaa ja parempaa. Vuojoki uusi mai-totaloutensa keväällä 1859 ^- pari _vuotta maan ensimmäisen kartanomeijerin käynnistymisen

Vuojoella alettiin jo 1800-luvun puolivälin aikoihin valmistaa erilaisia juustoja. Vuorineuvos Björken-heim palkkasi kartanoon sveitsiläisiä

juustomestarei-ta ja hankki tarpeelliset välineet. Komeimpiin han-kintoihin kuului runsaan kolmensadan litran vetoi-nen juustokattila. Se jäi käytöstä 1920-luvun alussa

mutta soveltui oivallisesti taustaksi, kun karjanhoito-koulun opiskelijatotattivat kuvia itsestään ja opetta-jistaan. Eurajoen kunnan kokoelmat, Hellä

Koski-nen.

jälkeen. Uusijana oli sveitsiläinen Fritz Guigu-er. Hänen tilalleen tuli vuoden 1862 lopulla Karl Zumstein. Hän hoiti meijeriä kuuden vuo-den ajan. Hänen jälkeensä meijeri oli vuosina

1869-77 Anders Springin vastuulla.^6'

Vuojoen meijerin kalustus muistutti periaat-teessa naapuruston talonpoikaistiloja. Kaikkea oli vain enemmän ja kaikki oli suurempaa. Kal-lein varustus oli 120 kannun ^- 314 litran ^- ve-toinen muuripata. Uutta aikaa ennakoi vuoden

1881 hankinta, hevoskierrolla käyvä kirnu. Se oli kallis mutta kömpelö, eikä kestänyt kuin

pari

vuotta, kun hevonen korvattiin

höyrypan-nulla ja ^{koko laite vuonna} 1884 Helsingissä joitakin vuosia aikaisemmin esitellyllä mullis-tavalla uutuudella, separaattorilla.⁶⁴ Kun meije-riin hankittiin seuraavana vuonnaentistä

tehok-kaampi

höyrykone, ^sen

kapasiteetti

oli jo

var-sin suuri.

Muutokset heijastuvat kartanon voi- ja juus-totuotantoon. Meijeristin ^tuloa edeltäneinä

1850-luvun vuosina kartanossa valmistettiin keskimäärin 74 leiviskää⁽⁶²⁹ kg) voita ja ¹⁴³ leiviskää(I 215kg) juustoa, 1860-luvun alussa voita tuotettiin 102 mutta juustoja470 leivis-kää. Alustalaisten verovoi oli vielä keskeisellä sijalla. 1880-luvulla tilanne oli toinen, ja voi valmistettiin kartanossa. Tuotanto nousi vuosi-kymmenen alussa 347 leiviskään. Separaattori kaksinkertaisti määrän, ja kun meijeriin ostet-tiin uusi höyrykone, valmistus kaksinkertaistui jälleen ja nousi I 500 leiviskään (12 750 ki-loon). Juustojen _tuotanto jäi sitä vastoin 1860-luvun alussa saavutetulle tasolle. Muutoksitta ei tosin selvitty, ^vaan meijeri jätti perinteisten talonpoikaisjuustojen ^teon 1880-luvun alussa ja keskittyi muihin lajeihin.

Talonpoikainen

Eurajoki sai meijerin vuon-na 1888. Se sijoitettiinKohnan kamariin

Ihan-teelle.⁶⁵ Ensimmäinen meijerskä muisteli myö-hemmin kivulloista alkua: "Mistä maito? Sitä piti käydä pyytämässä kauniisti taloista. Sai oi-kein rukoilla emäntiä ja isäntiä ^ennenkuin hiu-kankaan heltisi. Sai siinä nimensä kuulla toi-senkin kerran. Ja sitten kun luvattiin maitoa, si-tä ei tuotu. Ei, se piti hakea taloista meijerin as-tioilla,ja se oli vaikeata hommaa. Joka paikas-sa meijeriväkeä ^vihattiin, jopa kivitettiin. Ak-kunoita särettiin ja hiekkaa heitettiin sisään.”

Ensimmäinen maitotili mursi vastarinnan. Mai-toa ei tarvinnut enää anella, sitä tuotiin vapaa-ehtoisesti _mutta varovaisesti. Kaikkea ei uskal-lettu luovuttaa, oli parasta jättää vähintään

puo-Axel Björkenheim hankki Vuojoen meijeriin ajanmukaisen kalustuksen ja aina parhailta toimittajilta. Kesällä IS9O oli vuorossa sentrifugi.Niitä ostettiin Helsingistä kaksin kappalein.

let kotiin ja valmistaa voi vanhoin konstein.

Suurestakin talostariitti meijeriin vain muuta-ma litra. Kolinalla päästiin kuitenkin hiljalleen valmistamaan voita ja juustoja. Voi toimitettiin omistajan Raumalla sijaitsevan meijerin kautta vientiin, juustot myytiin pääosin Kirkonkylän ja Kuivalahden kaupoissa mutta olivat kysytty-jä myös Rauman torilla.'’⁶

Meijeri juurtui seudulle tämän jälkeen

nope-asti. Se saattoi kitua mutta pysyi sitkeästi elos-sa vuodesta toiseen. Ensimmäiset yrittäjät ja työntekijät tulivat muualta. Irjanteen ^meijerin perustaja oli raumalainen K.J. Lindhom. Hän vuokrasi meijerin _muutaman vuoden kuluttua meijerskälle mutta möi sen pian tanskalaiselle Anders Madsenille. Tämä perusti 1890-luvun lopulla meijerin myös Sydänmaalle. Toimin-nan laajentuminen sekä epäonniset tilakaupat

johtivat hänet

vaikeuksiin.

^Sydänmaan

toimin-taoli keskeytettävä ja Irjanne myytävä.⁶⁷ Mutta meijerit olivat vakiinnuttaneet jo ase-mansa. Niinpä kauppias Otto Palen vuokrasi Nikulasta tilat ja perusti Sydänmaalle heti toi-sen laitoksen. Hän oivalsi rautatien suomat mahdollisuudet ja kaavaili voin sekä juuston toimittamista sitä myöden Raumalle ja^edelleen vientiin. Tarkoituksena oli perustaa kuorimis-asemia Irjanteelle, ^Huhdalle ja Kirkonkylään ja koota pitäjän ydinosien ^maidot.68

Suunnitel-mat jäivät

pääosin

toteutumatta. Meijeri ^kyllä käynnistyi, mutta siitä ei tullut Eurajoen

mai-don kerääjää. Yhtenä syynä oli Irjanteen meije-rin elvyttäminen. Sen suumeije-rin maidontuottaja

Otto Mäki-Falttu osti näet meijerin Madsenin konkurssin jälkeen ja möi senviidentoista isän-nän kesäkuussa 1899 muodostamalle osuus-kunnalle.⁶⁹

Eurajoella hyödynnettiin nopeasti vuoden 1895 osakeyhtiölain muutoksia. Ne soivat viljelijälle oikeuden omistaa meijerin osakkeita, mutta

In document ill it (sivua 82-85)