Yhteistyö oppilaiden kanssa

Nykykäsityksien mukaan opettajat eivät enää ole ainoita tietämyksen asiantuntijoita, koska oppiminen tapahtuu yhteistyössä ja opettajista tulee kanssaoppijoita. Se tarkoittaa, että opettajat oppivat oppilailta ja oppilaat opettajilta. (Järvenoja & Järvelä 2006, 98; Leinonen 2002, 45.) Tutkimusaineistoni perusteella kaikkien opettajien oma TVT-osaaminen ei riitä opettamaan kaikkia taitoja oppilaille, joten toisinaan opettajat turvautuvat lapsilla olevaan parempaan TVT-osaamiseen. Lapsilta tulevan osaamisen hyö-dyntäminen opetustilanteissa voi kuitenkin saada jotkut opettajat tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai epävarmaksi omaa työtänsä kohtaan (Cuban 2001; Sandholtz ym. 1997, 77–80). Opettajien on kestet-tävä tilanteesta aiheutuva auktoriteetin horjumisen riski, sillä esimerkiksi media-aineistoni kuvaa opet-tajien ja oppilaiden välisen suhteen olevan jatkossa tasavertainen ja opettajakeskeisen oppimiskäsityk-sen olevan muutoksessa samoin kuin jo vuosikymmeniä sitten.

Ennen ajateltiin, että opettaja opettaa oppilaita, mutta nyt kaikkien tu-lee olla aktiivisia ja oppia toinen toisiltaan (HS verkkosivut 12.8.2016).

Tutkimusaineistossani opettajat eivät kertoneet oppilaiden osaamisen tuottavan heille negatiivisia tun-temuksia tai auktoriteetin heikennyksiä. Erityisesti haastattelemani opettajat olivat puheidensa perus-teella enimmäkseen kiitollisia saamastaan opista TVT:aan liittyvissä asioissa, koska apua saatiin nope-asti. Lisäksi he kertoivat, että voivat luottaa oppilaidensa osaamiseen monessa TVT:aan liittyvässä asi-assa. Heidän mukaansa lähes aina löytyy joku oppilas, joka osaa auttaa paremman asiantuntemuksensa avulla TVT-asioissa. Erityisesti tilanteissa, joissa opettajien oma osaaminen on odotettua heikompaa tai teknologian toiminta pettää, oppilaiden osaamisesta on apua opetuksen jatkamiseksi.

Vielä reilu kymmenen vuotta sitten Kauko Hämäläinen ja Jouni Välijärvi (2008) totesivat, ettei oppilaiden osaamista tunnisteta kovin hyvin koulussa, vaikka opettajien ja oppilaiden tekemästä yh-teistyöstä on puhuttu jo ainakin parikymmentä vuotta. Tutkimusaineistoni perusteella oppilaiden TVT-taitoja hyödynnetään varsin runsaasti ja ne myös tunnustetaan yleisesti opettajien keskuudessa. Haas-tattelemani opettajat kertoivat, miten pystyivät hyödyntämään oppilaiden osaamista lähes päivittäin.

Osaaminen on lähinnä teknistä osaamista, mutta toisinaan opettajat saavat lapsilta sitä nopeammin kuin kollegoiltaan tai ennen varsinaisen teknisen tuen henkilöiden saapumista paikalle.

Haastateltava 1: Jos oikeesti aattelee, et oppilaat pääsee opettaa, että heillä on jotain semmosta tietotaitoo ja osaamista, mitä itellä ei oo.

– – –

Haastateltava 3: Jos ei tarvii ku 20 sekuntia olla, niin joku tulee neuvo-maan, – – että paina – – tuosta ja tee näin. Ja siis kyllä hyvin mielellään tulee. – – Ja lapset on ite asiassa, ne on hirmu hyviä, että ne on sanonu, – – niin me opetetaan sinua.

Haastattelemieni opettajien mukaan joissain tapauksissa myös oppilaiden sisällöllistä osaamista on hyödynnetty. Heidän osaamisestaan ja ideoista on syntynyt jopa kokonaisia valinnaiskursseja. Pienem-mässä mittakaavassa lapset ovat osanneet tehdä videoihin omia visuaalisia elementtejä tai ääniefektejä sekä jakaneet koodausosaamistaan toisille. Oppilaat olivat myös päässeet vastaamaan joidenkin projek-tien äänitekniikasta, koska heillä oli ollut kiinnostusta suunnitella ja toteuttaa projekti alusta loppuun opettajien ohjaamana. Opettajat jäävät toiminnassa taustalle, ja oppilaat pääsevät näyttämään osaami-sensa.

Haastattelemani opettajat kertoivat, että sekä tytöt että pojat auttavat heitä TVT-asioissa. He eivät korosta puheessaan eri sukupuolilla mahdollisesti olevaa erityisosaamista. Myös tutkimuksien mukaan TVT:n käytön sukupuolittuneisuuden on havaittu vähentyneen, kun uusia sukupolvia edusta-vat lapset käyttävät aiempia enemmän TVT:aa (Ilomäki 2011, 377; Koivusilta ym. 2007, 97; Lie 2006, 169;

Muturi 2006, 3). TVT:n käytön sukupuolittuneisuus näkyy kuitenkin edelleen tutkimusaineistoni koko-naisuudessa. Esimerkiksi media-aineistossani kuultu auktoriteetti kertoi, että teknologian käyttäjiksi kaivataan erityisesti lisää tyttöjä. Syynä hän piti tyttöjen saamaa vähäistä kannustusta TVT:n käyttöön.

Hän toivoi, että kannustus tulisi erityisesti lasten miespuolisilta huoltajilta ja naispuolisilta yritysmaa-ilman esikuvilta. Tämänkaltaisten sukupuolistereotyyppejä rikkovien näkemysten esiintyminen julki-suudessa sekä auttaa mielikuvien muuttamisessa että vahvistaa yleistä käsitystä sukupuoliin liittyvistä TVT:n käyttöeroista.

Haastattelemani opettajat kertoivat, että opettajien lisäksi oppilaat auttavat myös toisiaan TVT:aan liittyvissä asioissa, kuten näppäimistön käytössä. Erään haastattelemani opettajan mukaan suurin avun tarve on kaikkien nuorimmilla oppilailla ja vanhemmat oppilaat toimivat heidän auttaji-naan. Eräs toinen haastattelemani opettaja kutsuu oppilailta, jotka jakavat toisille osaamistaan, nimellä oppilasagentti⁷. Hänen mukaan oppilasagenttien tehtävänä on edistää koulun TVT-kulttuuria hyödyn-tämällä suunnitelmallisesti lasten omaa TVT-osaamista. Taustahavaintojani tehdessä huomasin agent-titoiminnan olevan virallista vain joissakin kouluissa Etelä-Suomen alueella, mutta kaikki haastattele-mani opettajat viittasivat jollakin tavalla oppilaiden välillä jaettuun osaamiseen. Se ei luultavasti ollut yhtä muodollista ja tuettua kuin oppilasagentti-toiminnassa, mutta käytännössä lasten osaamista hyö-dynnettiin samoihin periaatteisiin vedoten.

Oppilaiden toisilleen jakama TVT-tietämys helpottaa opettajien työtä, koska opettajien ei enää tarvitse kiertää jokaisen oppilaan luo esimerkiksi paljon työtä aiheuttavien teknisten ongelmien vuoksi.

Lisäksi opettajien ei itse tarvitse neuvoa kaikille lapsille TVT:n käytön teknisiä perusteita, vaan he saa-vat keskittyä opettamaan TVT:n sekä muun opetuksen sisältöjä. Se vähentää potentiaalisesti opettajien vaikeuksia kamppailla nopeasti muuttuvien tieto- ja viestintäteknologioiden kanssa, koska osa TVT-taitojen opettamisesta ulkoistetaan niitä paremmin osaaville oppilaille. Oppilaiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta opettajien on kuitenkin edelleen varmistettava, etteivät toisiaan TVT-asioissa opettavat oppilaat jää muusta opetuksesta jälkeen. Lisäksi toimintaa pitää valvoa, jotta kaikkien oppilaiden työs-kentely pysyy tarkoituksenmukaisessa asiassa eikä lähde harhailemaan toisiin sisältöihin.

Haastattelemieni opettajien mukaan kaikki lapset eivät vielä jaa omaa osaamistaan opettajille tai toisille oppilaille, vaikka heillä olisi opetuksen tueksi sopivaa osaamista. Siihen liittyy esimerkiksi pelkoa kiusaamisen kohteeksi joutumisesta tai lasten persoonaan kuuluvaa ujoutta (Sandholtz ym.

1997, 77–80). Haastattelemani opettajat kuitenkin kertoivat kannustavansa myös hiljaisempia oppilaita jakamaan tietoaan ja osaamistaan, mutta eivät ole aina onnistuneet siinä.

7 Tieteellisten artikkelien ja tutkimusaineiston viitteiden vähäisyyden vuoksi tieto oppilasagenteista pohjautuu lähinnä

Haastateltava 5: Mut sit he on aika hiljasia ja semmosia, enemmän syr-jään vetäytyviä, joilla olis sitä osaamista. Se on sit vähän semmosta ka-lastelemista, et näyttäsitkö, mitä osaat, voisitko opastaa muille.

Tutkimusaineistoni perusteella opettajat ajattelivat, että tulevaisuudessa oppilaiden TVT-osaamista hyödynnetään todennäköisesti yhä enemmän. Toisaalta opettajat eivät voi luottaa oppilailta saatavaan apuun liikaa, koska lapsilta saatu apu on lähinnä tilannesidonnaista. Sitä tehdään tilanteissa, joissa avun tarve on nopeaa ja hallinnollinen tuki tai opettajakollegat eivät ehdi paikalle. Opettajat turvautuvat sii-hen tutkimusaineistoni mukaan usein spontaanisti, kun taas lasten välillä tapahtuva TVT-osaamisen jakaminen on enemmän organisoitua.

6.4 YHTEENVETO

Tutkimusaineistoni perusteella opettajien tieto- ja viestintäteknologiaosaaminen ja suhtautuminen TVT:aan vaihtelevat runsaasti. Opettajien on yleisesti vaikeaa sovittaa joitain koulussa käytettäviä tieto- ja viestintäteknologioita omaan teknologiaosaamiseensa, vaikka heillä on varmuutta käyttää TVT:aa omalla vapaa-ajallaan. TVT:n opetuskäyttö on kuitenkin erilaista kuin heidän vapaa-ajalla harjoitta-mansa TVT:n käyttö, koska heidän on pystyttävä hyödyntämään sitä TPACK-mallin mukaisesti peda-gogisesti ja sisällöllisesti. Usein positiivisessa teknologiadiskurssissa ajatellaan, että TVT sopii auto-maattisesti sekä pedagogiseen että sisällölliseen opetuskäyttöön, vaikka opettajien kokemuksissa näin ei aina ole. Opettajien mukaan he tarvitsisivat runsaasti lisää koulutusta, jotta TVT:n opetuskäyttöön soveltaminen onnistuisi tavoitelluilla tavoilla. Tällä hetkellä tutkimusaineistoni perusteella opettajien yleistä TVT:n opetuskäytön osaamisvarmuutta tukevaa ja lisäävää koulutusta ei olekaan aina saatavissa riittävästi alakoulun opettajan tarpeisiin verrattuna. Se on liian kallista tai siihen ei ole aikaa osallistua.

Lisäksi sen järjestelytavat ja -muodot ovat vaihtelevia, eikä kaikkien opettajien osallistumista koulutuk-siin tueta samalla tavoin. Erilaiset koulutuksen järjestämisen tavat ja mahdollisuudet asettavat opettajat eriarvoiseen asemaan eri koulujen ja paikkakuntien välillä. Tilanne on huolestuttava siihen verrattuna, että Suomessa on panostettu huomattavasti opettajien (täydennys)koulutukseen esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaisella opettajankoulutusfoorumilla.

Tutkimusaineistoni perusteella toiset opettajat olivat saaneet vain muutaman tunnin pakol-lista koulutusta, kun taas toiset opettajat ovat saaneet valita useista eri vaihtoehdoista omiin tarpeisiinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa sopivaa koulutusta paljon enemmän. Osa opettajista koulutetaan myös erityistä osaamista tunteviksi tutoropettajiksi, joiden tehtävänä on opettaa muille opettajille TVT-taitoja. Tutoropettajiksi ryhtyvillä on valmiiksi kiinnostusta TVT:aan, ja heidän tehtävänään on kehittää koko työyhteisön TVT-osaamista. Työyhteisön sisältä tuleva tietämys TVT-asioista on lähempänä opet-tajien omaa kokemusmaailmaa, koska opettajat tuntevat käytössä olevat laitteet ja opetopet-tajien tarpeet paremmin kuin ulkopuoliset TVT-kouluttajat design-antropologian ajatuksia soveltaen.

Vaikka haastattelemieni opettajien mielestä kokonaisuudessaan heidän saamansa täydennys-koulutuksen laatu on ollut enimmäkseen hyvää, TVT:n opetuskäytön hallinta vaatii paljon itsenäistä perehtymistä. Monet opettajat kertoivat kokemuksiaan ajan puutteesta jo perusopetustyössään, joten TVT:aan perehtyminen näyttäytyy heille ylimääräisenä lisätyönä. Toisaalta he pitivät sitä olennaisena osana työtään, jotta he pystyisivät opettamaan lapsille näiden tulevaisuudessa ja arjessa vaadittavia TVT-taitoja. Opettajat kokevat, että se on usein myös pakollista TVT:aan liittyvän käyttöpaineen ja vä-häisen koulutuksen vuoksi. Heitä ohjaa positiivinen teknologiadiskurssi lisätä TVT:n käyttöä, mutta samaan aikaan he kritisoivat sen tarpeetonta lisäämistä ilman TPACK-mallin mukaisia pedagogisia ja sisällöllisiä hyötyjä. Kaikki opettajat eivät myöskään ryhdy perehtymään TVT:aan itsenäisesti siihen liittyvän aikavaatimuksen ja perehtymisestä saatavan vähäisen hyödyn vuoksi. Silloin he kesyttävät opetukseensa vain sellaisia teknologioita, jotka he kokevat tarpeellisiksi tai joiden omaksumiseen he saavat ulkoista tukea muodollisen koulutuksen muodossa.

Tutkimusaineistoni perusteella opettajat tarvitsevat TVT-osaamiseensa lisää tukea, joka nä-kyy mahdollisuuksina osallistua koulutukseen työajalla, koulutukseen osallistumisesta saatavalla

ra-hallisella korvauksella ja konkreettisilla toimintamalleilla TVT:n opetuskäytön toteuttamiseksi. Opetta-jat kokivat tähän mennessä saamansa hallinnollisen tuen vähäisenä, koska opettajia ja heidän mukaansa yleisesti opettajien tarpeita ei kuunneltu tai selvitetty riittävästi. Lisäksi opettajat kokivat toisinaan jää-vänsä yksin TVT:n käyttötilanteissa ja kohtaamissaan haasteissa lisääntyvien työtehtävien lomassa. Eri-tyisesti tutoropettajien odotetaan hankkeen tavoitteissa pystyvän opettamaan muille opettajille TVT:n käyttöä, mutta myös muiden opettajien oletetaan jakavan omaa TVT-tietämystään eteenpäin sekä hank-kivan lisää osaamista sen käyttöön. Samaan aikaan opettajilla on edelleen hoidettavana omat opetuk-selliset ja opetuksen suunnitteluun liittyvät perustehtävänsä, mutta kokonaisuudessaan työhön käytet-tävä palkallinen aika säilyy samana.

Tutkimusaineistoni perusteella opettajien TVT-osaamisen erot sekä heidän saamansa täyden-nyskoulutuksen erot vaikuttavat opettajien mahdollisuuksiin tarjota oppilaille samantasoista opetusta omalla osaamisellaan sekä heidän käytössään olevilla laitteilla. Oppilaiden taidot ovat kuitenkin aina-kin osittain sidoksissa opettajien omaan osaamiseen, joten oppilaiden mahdollisuudet kehittää omia taitojaan ovat uhattuna opettajien puutteellisten taitojen vuoksi. Opettajien pitäisi kuitenkin pystyä opettamaan kaikille lapsille edes perus-TVT-osaaminen eli ainakin kirjoitustaitoihin ja teknisiin omi-naisuuksiin sekä vastuulliseen käyttöön liittyvät asiat. Toisaalta TVT-kehitys menee koko ajan eteen-päin, eivätkä uusimmista TVT:n opetuskäytön innovaatioista ole perillä useinkaan kuin vain muutamat TVT:sta erityisesti kiinnostuneet edelläkävijät. Niiden leviäminen niin, että kaikki opettajat osaavat niitä käyttää, on hidasta, koska vain osalla kouluista on varaa hankkia niitä.

7 TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGIA OPETTAJIEN ARJESSA

Kuvaan tässä luvussa opettajien mahdollisuuksia käyttää erilaisia tieto- ja viestintäteknologioita. Poh-din TVT:n hankintaan liittyviä kysymyksiä resurssien ja laitteiden uusimistarpeen näkökulmista. Luku on jopa melko yksityiskohtainen kuvaus opettajien arjessa käyttämästä tieto- ja viestintäteknologioista, koska kerron, millaisia laitteita ja ohjelmia opettajat käyttävät. Kerron myös opettajien kertomista pe-rusteluista sille, miksi he jättävät käyttämättä TVT:aa. Luvun lopussa opettajat kertovat vielä kokemuk-sistaan ja näkemyksistään koko digiloikkaa kohtaan heillä käytössä olevilla resursseilla ja omalla osaa-misellaan.