Keräsin media-aineistoa aikavälillä 1.8.2016–31.7.2017 Ylen verkkosivuilta ja Helsingin Sanomista. Käy-tin media-aineiston sisällöllisen rajauksen perusteena julkaisukynnyksen ylittäneitä juttuja, jotka liittyi-vät jollakin tavalla tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöön alakoulussa ensimmäisen uuden ope-tussuunnitelman käyttöönottovuoden aikana. Jotkin media-aineistooni valikoiduista sisällöistä oli han-kala rajata vain alakoulun opettajien kokemuksiin, koska opettajien täsmällinen identifioiminen jollekin kouluasteelle ei onnistunut median sisällöstä saatavan informaation perusteella. Lisäksi monissa uuti-sissa sivuttiin samaan aikaan myös muiden kouluasteiden teknologiakehitystä, mutta rajasin pääfokuk-sen alakouluun. Jätin media-aineistostani automaattisesti pois paljon sellaisia uutisia, jotka kuvasivat selvästi esimerkiksi lukion sähköisiä ylioppilaskokeita tai pelkästään lasten TVT-arkea, kuten videopal-velu Youtuben käyttöä. Jätin myös muutamia koulujen laitehankintoihin liittyviä korruptioepäilyuuti-sia vähemmälle huomiolle, koska ne vievät fokusta tutkimukseni näkökulmasta epäolennaiseen suun-taan. Lisäksi rajasin tutkimusaineistoni kirjoitettuun tekstiin ja jätin suurimman osan uutiskuvista pois analyysistani, vaikka kuvat ymmärretään laajassa merkityksessään teksteinä ja ne toimivat usein tekstin tulkinnan tukena (Duszak 2009, 41; Renkema 2009, 3). Havaintojeni mukaan suurin osa uutisissa olleista kuvista oli julkaisuille tyypillisiä kuvituskuvia, joissa opettajia ei kuvattu TVT:n käyttäjinä. Tulkintani mukaan ne eivät reflektoisi opettajien kokemuksia tai käsityksiä TVT:n käytöstä samalla tavoin kuin tekstimuotoon kirjoitetut kokemukset. Toisaalta kuvat olisivat voineet olla oma tutkimusaineistonsa tai teemansa, mutta aineisto oli rajattava johonkin.
Media-aineistossani on yhteensä 72 tekstikokonaisuutta, joiden pituus vaihteli lyhyistä alle sivun mittaisista uutisista monen sivun mittaisiin juttuihin. Uutiset painottuivat määrällisesti ja ajalli-sesti syksyyn 2016 (kuvio 3: Media-aineiston määrällinen jakautuminen). Keskustelu kävi vilkkaam-pana uuden opetussuunnitelman tullessa voimaan ehkä siksi, että uusi opetussuunnitelma herätti ko-konaisuudessaan ihmetystä ja sen sisältö vaati selvennystä laajemmalle kohdeyleisölle. Samankaltainen keskustelu toistui havaintojeni mukaan kuitenkin myös syksyllä 2017 ja 2018, kun uusi lukuvuosi ku-nakin vuonna alkoi ja uudet opetussuunnitelmat astuivat voimaan ensin yläkoulussa ja sitten lukiossa.
Keskustelun jatkuminen samankaltaisena tuki ratkaisuani lopettaa tutkimusaineiston kerääminen en-simmäisen uuden opetussuunnitelmavuoden jälkeen, koska en havainnut keskustelussa uusia teemoja pienistä sisällöllisistä painotuseroista huolimatta.
Kuvio 3: Media-aineiston määrällinen jakautuminen
Media-aineistoni uutisaiheet käsittelivät syksyllä 2016 opetussuunnitelmaa sekä siihen liittyviä epäluu-loja ja esittivät, miten opetus toteutetaan opetussuunnitelman muut. Lisäksi media-aineistossani poh-dittiin, mitä laitteita kouluihin hankitaan ja keitä TVT:n käytön oletettavasti keskivertoa muita parem-min hallitsevat tutoropettajat ovat. Uutiset nostivat esiin myös yksittäisten opettajien kokemuksia,
Syksy 2016 Kevät 2017 Yhteensä
Helsingin Sanomat + verkko-sivut
19 13 32
YLE verkkosivut 25 15 40
72
joissa kerrottiin heidän innokkuudestaan käyttää TVT:aa tai heidän harjoittamistaan ajankohtaisista ta-voista toteuttaa opetusta TVT:lla. Keväällä 2017 uutisten teemoissa oli mukana enemmän virtuaalito-dellisuuteen ja robotiikkaan liittyviä aiheita, jotka esitettiin oppilaiden innoittajina ja oppimisen moti-vaation lähteinä.
Media-aineistoon valikoituneet uutiset keskittyivät lähtökohtaisesti poikkeaviin, erikoisiin, ajankohtaisiin tai muihin huomiota herättäviin asioihin, jotka eivät välttämättä kuvaa opettajien arkea heille itselleen tutulla tavalla. Uutisten julkaisemiseen liittyviä kriteereitä ovat Mikko Bruunin ja hänen tutkijakumppaneidensa mukaan asioiden tärkeys ja kiinnostavuus oletettaville lukijoilleen, mutta uu-tisten perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin välittää ihmisille tietoa. Myös mediakanavien yksilöl-linen uutiskynnys määrittää, julkaistaanko jokin uutinen. Se perustuu usein puhtaasti julkaisukana-vassa määräävien toimijoiden subjektiivisiin valintoihin ja käsityksiin oletetusta uutisten kohderyh-mästä, eivätkä kaikki uutiskanavat julkaise samanlaisia asioita. Toisaalta medioissa seurataan aktiivi-sesti, mitä muualla puhutaan, ja julkaisemisesta tulee muiden julkaisukanavien kanssa kilpailemista:
samankaltaiset aiheet toistuvat lopulta eri kanavissa. (Bruun ym. 1986, 54–62; Valtonen 2012, 64.) Uutiskynnyksen ylittymisen luonteen vuoksi media-aineistoni rakentaa oman tulkintansa opettajien ja koulun todellisuudesta. Opettajien työhön liittyvistä itsestään selvinä pidetyistä asioista, kuten opettamisesta, ei uutisoida kovin paljon, koska tavallisia asioita ei pidetä kovin kiinnostavina aiheina. En kuitenkaan tarkoita sitä, että opettajien henkilökohtainen näkökulma puuttuisi kokonaan media-aineistostani. Opettajien moninaisten kokemusten kuvaamiseen sijaan media-aineistossani on edustettuna runsaslukuisesti erilaisia auktoriteetti- ja asiantuntijapuheenvuoroja. Ne eivät kerro opet-tajien työstä tai opetopet-tajien kokemuksista kovin yksityiskohtaisesti, mutta ne tarjoavat runsaasti käsityk-siä opettajien työstä ja TVT:n opetuskäytöstä.
Tarkoitan tutkimuksessani auktoriteeteilla sellaisia tahoja, jotka määrittelevät opettajien toi-mintaa jollakin tavalla hankkimansa asiantuntemuksen tai päättävän asemansa vuoksi. Auktoriteetteja ovat tutkimusaineistossani esimerkiksi Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n tai Opetushallituksen edus-tajat tai koulun rehtorit. Myös opetus- ja kasvatusalalla toimivat tutkijat ovat hankkimansa tietämyk-sensä vuoksi opettajien työtä määritteleviä auktoriteetteja, mutta kutsun heitä tutkimuksessani useim-miten asiantuntijoiksi. Heillä on tekemänsä tutkimuksen ja tieteen kentällä toimimisensa ansiosta tuo-reinta tietoa siitä, miten TVT:n opetuskäytössä kannattaa toimia. Asiantuntijan ja auktoriteetin välinen raja on käytännössä kuitenkin epäselvä, koska tutkijoilla on auktoriteettia yhteiskunnallisen vaikutta-vuutensa vuoksi ja opetusalalla toimivilla henkilöillä on käytännön työssä hankittua asiantuntemusta opettajien työstä. Lisäksi kuka tahansa heistä voi olla samaan aikaan myös tavallinen opettaja. Katego-risoin eri toimijoita ensisijaisesti erottaakseni heidät opettajista ja tuon eri toimijat esiin tutkimuksessani erityisesti silloin, kun vertailen heidän käsityksiään tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä.
Keräsin media-aineistoni seuraamalla mediakanavia päivittäin ja hyödynsin sivustoilla olevia sisältöjen hakupalveluita. Helsingin Sanomien päivittäinen ilmestyminen helpotti systemaattista sisäl-töjen selaamista, mutta verkossa olevien hakupalvelujen ansiosta ensimmäisellä selaamiskerralla mah-dollisesti huomaamatta jääneet uutiset pääsivät mukaan tutkimusaineistooni. Hakupalvelujen käytössä korostui tutkijana tekemäni valinnat, mutta erilaisten hakusanojen käyttö oli olennaista Ylen verkkosi-vuilla olevan informaation järjestämisessä. Sisältöjen systemaattinen navigointi oli haastavaa, kun Ylen verkkosisällöt muuttuivat jatkuvasti uusien uutisten ilmestyessä, joten kaikkien aiheeseen liittyvien uu-tissisältöjen löytämiseksi oli tehtävä erilaisia sanahakuja päivittäisen sisällön seuraamisen lisäksi.
Muodostaessani tutkimusaineistoa verkkosisällöistä käytin uutispalvelujen hakuohjelmissa esimerkiksi hakulausekkeita ”tieto- ja viestintäteknologia AND koulu”, ”TVT AND opettaja” tai ”digi-loikka AND opettaja”. Käytin myös laajoja hakusanoja, kuten ”koulu” tai ”opettaja”, ja karsin sen jäl-keen saatuja tuloksia tarkempien asiasisältöjen tarkastelun jäljäl-keen. Erilaisten hakusanojen ja hakulau-sekkeiden käyttäminen auttoi minua hahmottamaan samalla tutkimusaiheen tematiikkaa, koska löysin niistä analyysiin sopivia ilmaisuja ja käsitteitä, eivätkä kaikki tutkimusaineistooni valikoituneet uutiset jostain syystä esiintyneet ”TVT AND opettaja”- tai ”digitalisaatio”-tyylisten hakulausekkeiden tulok-sissa, vaikka niiden olisi pitänyt aihesisältönsä vuoksi löytyä myös niistä. Osa hakutulosten esiintymi-sestä selittyy ainakin TVT:aan ja digitalisaatioon liittyvien käsitteiden moninaisuudella sekä hakupal-velujen omilla sisältöjen järjestämiseen ja luokitteluun liittyvillä ominaisuuksilla.
Koin saavani monipuolisemman media-aineiston hyödyntämällä kahta mediakanavaa yhden sijaan, koska julkaisukynnyksen ylittymiskriteerit olivat laajempia. Käyttämiäni uutiskanavia pidetään yleisesti suhteellisen luotettavina medioina, koska ne tunnetaan laajasti ja tavoittavat runsaasti yleisöä.
Vain iltapäivälehdet tavoittavat säännöllisesti enemmän yleisöä kuin käyttämäni uutislähteet (TNS-Gallup 4.10.2017). Helsingin Sanomat tavoittaa Media Sanomien (12.9.2017) sivuston mukaan tilaajiensa avulla päivittäin noin 689 000 ihmistä. Lisäksi Helsingin Sanomat tarjoaa paperisen lehden lisäksi laajan verkkosisällön, jonka sisällöstä osa on vapaasti luettavissa ja osa rajattu vain maksaville digitilaajille.
Helsingin Sanomat on myös saatavissa luettavaksi maksutta esimerkiksi kirjastoissa tai monissa julki-sissa tiloissa paperisena ja verkkoversiona. Lehden varsinaiset tilaajat ovat siis vain osa lehden luki-joista, kun sisällöt siirtyvät yhä enemmän julkisiin tiloihin. Ylen verkkosivuilla on Helsingin Sanomiin verrattuna laajempi kohdeyleisö, koska teoriassa lähes kaikilla ihmisillä on esteetön ja maksuton mah-dollisuus päästä Ylen verkkosivuille ilman erillistä rekisteröitymistä sisällön tilaajaksi. Sivustolla on myös Helsingin Sanomiin verrattuna erilainen markkinalogiikka, koska Ylen toiminta perustuu julki-selle rahalle mainostajien tai tilaajien maksuista kertyvien varojen sijaan. En kuitenkaan löytänyt Ylen verkkosivustolta yksittäisten uutisten lukijamääriä tai esimerkiksi alueellisia lukijamääriä, mutta Finn-panelin (12.9.2017) mukaan Ylen televisiouutisten katsojaluvut tavoittavat säännöllisesti jopa yli mil-joona ihmistä. Luku antaa kuvan Ylen tarjoamien uutispalvelujen kokonaisvaltaisesta tavoitettavuu-desta suomalaisessa väestössä. Yksittäisten verkkouutisten lukijamäärä jää kuitenkin oletettavasti huo-mattavasti sen alle. Toisaalta kaikille avoin verkkosisältö leviää sosiaalisessa mediassa helposti ja mah-dollistaa sisältöjen laajan tavoitettavuuden ja tunnettuuden väestössä, koska sivuston avoimuus ei pe-riaatteessa rajaa ketään ulkopuolelle. Lisäksi molemmissa uutiskanavissa on mahdollisuus kommen-toida uutisten sisältöjä, mikä mahdollistaa vuorovaikutteisen keskustelun ajankohtaisista aiheista. Jätin kuitenkin uutisiin kuuluvan vuorovaikutteisuuden tutkimusaineistoni ulkopuolelle, koska niiden mu-kaan ottaminen tutkimusaineistoon olisi laajentanut tutkimusaineistoani moneen eri suuntaan sekä jopa hallitsemattoman suureksi.
Suuri lukijamäärä vaatii tarvittaessa faktojen oikaisemista nopeasti, ja laajan levikkinsä vuoksi mediakanavat tavoittavat myös laajan maantieteellisen alueen, koska uutiskanavien tehtävä on kertoa asioista samaan aikaan paikallisesti sekä koko Suomen tasolla. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on sa-maan aikaan paikallinen ja valtakunnallinen media, joka uutisoi Helsingin alueen uutisia levikkinsä vuoksi koko Suomelle. Myös Ylen uutisilla on omat paikalliskoneistonsa, mutta samalla tavoin monet Ylen uutiset liittyvät koko Suomen asioihin. Koko Suomen kattavalla uutisoinnilla voin tutkia ilmiötä, koska havaintojeni mukaan molemmissa medioissa puhuttiin samoista teemoista lähes samanaikaisesti.
Yksittäisten uutisten sisällöt kuitenkin vaihtelivat jonkin verran, mikä toi tutkimusaineistooni moni-ulotteisuutta. (vrt. Bruun ym. 1986, 56.) Havaitsin myös joitain sisällöllisiä eroja Helsingin Sanomien paperi- ja verkkoversion välillä, koska internetsisältöjä on helpompi muokata ja asioista voidaan antaa lisätietoa verkossa paperiversion sijaan. Lisäksi internetsisältöjen saatavuutta voidaan rajoittaa esimer-kiksi poistamalla ne tai siirtämällä ne vain tilaajien nähtäväksi, kuten tutkimustani tehdessä kävi joille-kin uutisille.
Koen nykyisen uutisen määritelmän muuttuneen usein monissa tutkimuksissa viitattuun Bruunin ja hänen tutkijakumppaneidensa (1986) uutisen määritelmään verrattuna erityisesti internet-aikakaudella. Kutsunkin tutkimusaineistokseni keräämääni mediasisältöä mieluummin media-aineis-toksi. Esimerkiksi Antti Sillanpään mukaan internet on madaltanut uutisten julkaisemiskynnystä ja muuttanut uutisten pituutta ja rakennetta. Perinteisessä uutisessa pitää käydä ilmi usein jo pelkän otsi-kon perusteella, kuka teki, milloin, kenelle ja mitä. Siinä noudatetaan niin sanottua kärkikolmiomallia, jossa tärkein asia kerrotaan ensin, ja sen jälkeen siirrytään kohti yksityiskohtia tilan ja merkkimäärän antamissa rajoissa. Toisaalta nykymuotoiset julkaisualustat sallivat aiempaa pidemmät uutisraportit ja monipolviset sisällöt, koska internetiin laitettava merkkimäärä on usein rajoittamaton, toisin kuin pe-rinteisissä printtimedioissa. (Sillanpää 2010, 7–9.) Myöskään uutisten otsikot eivät enää kerro uutisten ydintä tai vastaa uutisten sisältöä, ja monet otsikot ovat pitkiä ja huomionhakuisia klikkiotsikoita. Me-dia-aineistossani onkin mukana muutamia sellaisia tietoisesti valittuja tekstejä, jotka muistuttavat luon-teeltaan enemmän kolumneja kuin uutisia. Tekstit edustavat jopa vahvasti opettajien tai tutkijoiden mielipiteitä, eikä niitä voi enää pitää uutisina niiden heikentyneen objektiivisuuden vuoksi (Sillanpää
2010, 7–8). Tekstit tehneen toimittajan näkökulmasta ne voivat kuitenkin edelleen pyrkiä objektiivisuu-teen. Toisaalta jotkin mediatekstit on luotu suoraan julkaistaviksi ilman erillistä toimittajaa, jolloin nii-den kirjoittajat eivät edes pyri samanlaiseen objektiivisuuteen kuin uutisissa (Journalistin ohjeet 2011).