Muodollinen täydennyskoulutus

Haastattelemani opettajat sanoivat suoraan, että uudessa opetussuunnitelmassa asetetut vaatimukset tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä eivät heidän näkemyksiensä mukaan toteudu siinä mitta-kaavassa kuin ne esiintyvät opetussuunnitelman vaatimuksissa heidän oman heikon TVT-osaamisensa vuoksi. Opettajat eivät koe saavansa osaamisensa tukemiseen riittävästi täydennyskoulutusta, jonka pitäisi haastattelemani opettajien mukaan kuulua automaattisesti heiltä vaadittavan digiloikan toteut-tamiseen. Lisäksi haastattelemani opettajat kritisoivat, että heidän on ryhdyttävä käyttämään TVT:aa ilman konkreettisia TVT:n käytön opetusmalleja.

Haastateltava 1: Jotenkin tuntu, että ensin me linjataan, että meillä käy-tetään näitä laitteita ja tietyllä jotenkin mittakaavalla. En tiiä, onks sitte vaan kunta vai koulukohtasta, että miten opettajia koulutetaan siihen.

– – Kyllä toi ensi, jotenkin aina ensin tuntus, et ensin niinku saatas hen-kilöstö homman tasalle ja ajan tasalle ja sitten linjattas jotaki, mitä oi-keesti pystytään tarjoomaan.

Opettajien tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen kehittämiseen saadun täydennyskoulutuksen vähäi-syys tai sen suoranainen puute on nostettu esiin monissa tutkimuksissa ja eri yhteyksissä jo useita vuo-sia sitten (esim. Suoranta & Lehtimäki 2004; Harwood & Asal 2007, 57), mutta sama ongelma nousee esiin edelleen vuosina 2016–2017 haastattelemieni opettajien puheessa. Media-aineistossani todetaan, että monien opettajien saamasta TVT-koulutuksesta on jo aikaa vuosia ja se on usein ollut kokonaisuu-dessaan hyvin vähäistä ja sirpaleista (myös Helin 2014, 135; Littlejohn & Pegler 2007, 22; Mirzajani ym.

2016, 27; Prensky 2010, 176–179). Esimerkiksi media-aineistossani haastatellun asiantuntijan mukaan jopa 70 prosenttia opettajista pitää saamaansa TVT-koulutusta riittämättömänä omiin tarpeisiinsa.

Opettajien TVT-osaaminen on kuitenkin ollut yleisesti hitaassa kasvussa, vaikka muutokset ovat vielä vähäisiä muutaman vuoden tarkastelujaksoilla (Tanhua-Piiroinen ym. 2019, 47). Myös TVT:n paino-tusta opettajien täydennyskoulutuksessa on tutkimusaineistoni opettajien mielestä lisätty. Media-ai-neistossani kuitenkin kerrotaan, että opettajien saama koulutus on ollut edelleen sisällöltään ja laadul-taan vaihtelevaa sekä paikkakunnittain että kouluittain.

Opettajien tekniset taidot vaihtelevat suuresti sekä paikkakunnittain että kouluittain (Yle verkkosivut 17.11.2016).

– – –

Opettajan mukaan osassa kunnista ei opettajille ole tarjottu lainkaan koulutusta, osassa esimerkiksi yksi kolmen tunnin sessio (Yle verkko-sivut 16.8.2016).

– – –

[V]iestejä liian vähäisestä täydennyskoulutuksesta on tullut sekä isoista että pienistä kunnista (HS 14.10.2016).

Tutkimusaineistoni perusteella paikalliset erot opettajien saamassa täydennyskoulutuksessa johtuvat siitä, että sitä järjestetään eri tahojen organisoimina ja eri muodoissa (myös Helin 106–107). Sitä tarjoavat esimerkiksi yliopistot ja yritykset sekä Opetusalan ammattijärjestö OAJ. Koulutuksen kesto vaihtelee yksittäisistä koulutuspäivistä jopa useiden vuosien koulutukseen. Se tarkoittaa, että myös sen hinta vaihtelee, jolloin opettajat työllistävillä kunnilla on erilaiset mahdollisuudet tarjota opettajille osaamista parantavaa koulutusta. Paikalliset opettajien täydennyskoulutustarjonnan vaihtelut eivät kuitenkaan ole tuoneet merkittäviä alueellisia eroja opettajien TVT-osaamisen kokonaisuuteen, koska opettajien koulutukseen hakeutuminen on melko yksilöllistä (Tanhua-Piiroinen ym. 2019, 42).

Media-aineistossani haastatellun auktoriteetin kertomuksen mukaan vain joka toinen opettaja on saanut TVT:aan liittyvää täydennyskoulutusta ennen opetussuunnitelman voimaantuloa, mutta opetussuunnitelman voimaantulon jälkeen saadusta koulutuksen määrästä ei anneta tutkimusaineis-tossani konkreettisia lukuja. Digiajan peruskoulu 2017 – tilannearvio ja toimenpidesuositukset rapor-tissa puolestaan kerrotaan, että noin kolmannes opettajista oli osallistunut TVT:aan liittyvään täyden-nyskoulutukseen yhteensä 3–6 tunnin ajan. Toinen kolmannes oli saanut koulutusta yli kuusi tuntia, mutta yli 15 prosenttia ei ollut osallistunut lainkaan TVT:n täydennyskoulutukseen. (Kaarakainen ym.

2017, 55.) Kaikki haastattelemani opettajat kertoivat saaneensa jonkinlaista TVT:aan liittyvää täyden-nyskoulutusta uransa aikana. He kertoivat esimerkiksi yksittäisistä koulutuspäivistä, joihin olivat osal-listuneet. Jokaisessa niistä oli ollut oma teemansa ja kouluttajansa. Haastattelemani opettajat kertoivat, etteivät ole kokeneet lyhyitä koulutusjaksoja kovin tehokkaiksi esimerkiksi koodauksen kaltaisten eri-tyistaitojen opetteluun tai johonkin TVT-taitoon perehtymiseen syvällisesti.

Haastateltava 3: Jos se [koodauskoulutus] yks, kaks kertaa oli sitä, niin eihän siitä rehellisesti sanoen jääny [mieleen] paljonkaan.

Opettajien mahdollisuudet osallistua pidempiin täydennyskoulutusjaksoihin jäävät vähäisiksi, vaikka opettajat ilmaisevat halunsa osallistua sellaisiin. Esimerkiksi Mari Helinin (2014, 112–114) tutkimuksen

mukaan opettajat toivoisivat lyhyiden koulutuspäivien sijaan mieluummin jopa yhdestä kolmeen vuotta kestäviä koulutuksia, joihin he voisivat osallistua työn ohella. Opettajien virkaehtosopimus ta-kaa opettajille kuitenkin vain rajallisen määrän hallinnollisesti tuettua täydennyskoulutusta, koska vain minimimäärä on otettava vastaan tai tarjottava opettajille. Täydennyskoulutukseen varatut päivät tar-koittavat myös muita kuin vain TVT:aan liittyvää koulutuksia, ja opettajien pitää pystyä kehittymään koko vuoden tarpeisiin täydennyskoulutukseen varattujen muutamien päivien aikana. Toisaalta kou-lutusta voidaan tarjota ja ottaa vastaa virkaehtosopimuksessa mainitun minimitason yli, jos siihen on resursseja. (OVTES 2017.)

TVT:n moninaisten ominaisuuksien vuoksi siihen liittyvien taitojen oppiminen vaatii aikaa ja koulutuksen toistamista. Joidenkin asioiden opetteluun riittää yksi täydennyskoulutuspäivä, mutta ly-hyestäkään koulutuksesta ei ole hyötyä, jos se ei sovi opettajien tarpeisiin tai siitä ei saa tarpeeksi työ-kaluja oppilaiden opettamiseen. Esimerkiksi eräs haastattelemani opettaja kertoi, ettei eräs koulutus ole antanut hänelle riittävästi valmiuksia kehittää edistyneiden oppilaiden TVT-taitoja. Opettajan omat tai-dot ovat olleet jo koulutukseen lähtiessä oppilaiden taitoja heikommat. Sen vuoksi opettaja olisi kaivan-nut lisää opastusta uuden TVT-taidon omaksumiseen, jotta oppilaat olisivat hyötyneet opettajasta ja opettajan käymästä koulutuksesta enemmän. Toinen haastattelemani opettaja puolestaan kertoi, että joissain koulutuksissa TVT:aa oli tarkasteltu enemmän yläkouluikäisten oppilaiden näkökulmasta kuin hänen opettamiensa alakouluikäisten lasten tarpeisiin sopivalla tavalla. Hän kertoi, etteivät kaikkien hänen opettamiensa lasten taidot vielä riitä kaikenlaisten ohjelmien ja sovellusten käyttämiseen, eikä hän ole voinut ottaa koulutuksessa käytyjä asioita omaan opetukseensa. Lisäksi joidenkin haastattele-mieni opettajien mukaan heille tarjotun koulutuksen fokus on painottunut liikaa ”digiloikkahypeen”

konkreettisten TVT:n opetusratkaisujen kouluttamisen sijasta. Opettajat kaipaisivat myös media-aineis-tossani esittämiensä näkemysten mukaan eniten apua sopivien työkalujen löytämiseen eli siihen, mitä kaikkia sovelluksia, ohjelmia tai laitteiden ominaisuuksia he voisivat hyödyntää omassa opetuksessaan.

Käytännössä opettajat pikakoulutetaan monen laitteen tai ohjelman käyttöön, jos koulutusta yksittäisiin laitteisiin on edes saatavilla.

Haastattelemieni opettajien mielestä heidän kokemuksissaan vääränlaiseksi määrittynyt täy-dennyskoulutus on ajanhukkaa. Toisaalta he kertoivat, että monissa koulutuksissa, joihin he ovat otta-neet osaa, opetetaan tärkeitä asioita esimerkiksi TVT:n peruskäytöstä. Pääasiassa tutkimusaineistossani kuullut opettajat kertovatkin saamansa koulutuksen olleen laadultaan hyvää, mutta he toivoisivat ny-kyiseen tilanteeseen parannusta (myös Tanhua-Piiroinen ym. 2019, 39–40). Esimerkiksi eräs haastatte-lemani opettaja toivoi, että opettajien omat koulutustarpeet huomioitaisiin koulutuksen sisältöjä suun-niteltaessa samalla tavoin kuin oppilaiden yksilölliset tarpeet pitäisi huomioida opetuksessa. Tutkimus-aineistossani kuultujen kertomuksien mukaan toisilla opettajilla on puutteita TVT:n perustaidoissa ja toiset tarvitsisivat huomattavasti perustaitoja edistyneempää koulutusta (myös Tanhua-Piiroinen ym.

2019, 19–20). Sen vuoksi haastattelemani opettajan mukaan ei ole edes olennaista, että kaikille opettajille tarjottaisiin samanlaista TVT-koulutusta opettajien valmiiksi erilaisten koulutustarpeiden ja osaamisen vuoksi.

Haastateltava 4: Ei oo välttämättä oleellista, että kaikki sais samojen so-vellusten koulutusta. Kun joillakin ne tarpeet on ihan erilaiset. – – Eni-ten semmosta räätälöityä, et mitä vähän kysyttäis ehkä opettajilta, että mikä heitä kiinnostaa.

Koulutuksen kohdentamiseksi opettajien osaamiseen liittyvät kehitystarpeet pitää kuitenkin ensin tun-nistaa, jotta opettajia voidaan ohjata sopivaan koulutukseen. Omien TVT-taitojen tunnistaminen jää usein opettajien omalle vastuulle. Esimerkiksi tutkimusaineistossani monet opettajat kokivat olevansa osaamisensa kanssa yksin eivätkä kokeneet saaneensa taitojensa kehittämiseen riittävästi tukea. Toi-saalta haastattelemani opettajat pitivät hyvänä asiana sitä, että he voivat itse määrittää, mihin täyden-nyskoulutukseen osallistuvat ja kuinka paljon he käyttävät kouluttautumiseen aikaansa.

Media-aineistossani haastatellun auktoriteetin mukaan opettajien TVT-taitoja ja niiden kehit-tämistarpeita seurataan kaikille yhteisellä opettajien henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitel-malla, jonka avulla tunnistetaan myös opettajien TVT:aan liittyvä täydennyskoulutustarve (myös Helin 2014, 23). Vain yksi haastattelemani opettaja kehui koulussaan ollutta toimintamallia, jossa opettajien

koulutustarpeita on selvitetty järjestelmällisesti. Hän ei mainitse sen olevan kehittämissuunnitelma, mutta uskon toimintamallin liittyvän siihen. Haastattelemani opettajan mukaan toimintamallin avulla koulutusta on pystytty kohdentamaan nimenomaan opettajien TVT:n opetuskäytössä tarvittaviin ke-hittämiskohteisiin.

Haastateltava 5: [E]simerkiksi kartotettiin just opettajien näitä digitai-toja. Ja sit ne nostettiin esiin – –, että mitä kokee, että mitä tarttis, mihin tarttis lisä apuja, mitä haluis enempi.

Media-aineistossani kerrotun mukaan vain 14 prosentilla opettajista on ollut oman osaamisen kehittä-missuunnitelma. Opettajien osaamisen kehittämismallin vähäisen käyttöasteen vuoksi se ei näytä ole-van vielä yleisesti tunnistettu ja hyödynnetty opettajien täydennyskoulutuksen ja osaamisen selvittä-mismalli. Sen lisäksi käytössä on kuitenkin muitakin opettajien osaamisen tunnistamismalleja, vaikka tutkimusaineistossani ei viitattu niihin. Tutustuin tutkimusta tehdessäni esimerkiksi hieman Helsingin kaupungin opetuksen digitalisaatio-ohjelmaan 2016–2019, jonka tarkoituksena on helpottaa opettajien osaa-misen tunnistamista ja toimia opettajia ohjaavana täydennyskoulutukseen osallistuosaa-misen viitekehyk-senä. Siinä opettajien TVT-osaaminen on jaoteltu perustasoon, syventävään osaamiseen ja TVT:n ope-tuskäytön kehittäjä- ja kouluttajaosaamiseen. Digitalisaatio-ohjelma vaatii opettajilta kykyä omien tai-tojen tunnistamiseen sekä aktiivisuutta hakea merkintää TVT-osaamisestaan, koska malli perustuu kir-jallisiin todistuksiin opettajien osaamisesta. Se asettaa kuitenkin jo perustasolla melko tiukkoja vaati-muksia opettajien osaamiselle, koska se edellyttää siinä opettajilta esimerkiksi innostusta perehtyä TVT:aan vapaa-ajallaan. Myös opettajien TVT-taitoja selvittävään Tampereen yliopiston tutkimushank-keessa syntyneeseen Opeka-kyselyyn tai European Schoolnetin ylläpitämään TVT-osaamiskyselyyn vastaaminen vaativat opettajilta aikaa ja halua selvittää omia taitojaan säännöllisesti ja valtakunnalli-sesti. Lisäksi heidän on oltava tietoisia niistä voidakseen olla mukana kehittämässä opettajien TVT-taitoihin liittyvää tutkimusta.