Haastattelemani opettajat pohtivat kohtaamiensa lukuisten haasteiden vuoksi, miksi tieto- ja viestintä-teknologiaa, kuten oppilaiden omia laitteita, on käytettävä opetuksessa niin paljon. Toisaalta he tunnis-tavat puheessaan monia TVT:n käyttöön liittyviä positiivisia mahdollisuuksia ja toteavat esimerkiksi oppilaiden motivaation lisääntyvän TVT:aa käyttämällä samalla tavoin kuin asiantuntijat ja auktoritee-titkin ajattelevat tutkimusaineistossa. Opettajien puhetavat suhteutuvat heidän kokemaansa todellisuu-teen, yhteiskunnassa oleviin diskursseihin sekä opettajien odotuksiin tulevasta, joten puhe TVT:n ope-tuskäytöstä on kokonaisuudessaan hyvin monitasoista ja ristiriitaista (myös Pöntinen 2013). Opettajat joutuvat neuvottelemaan omaan tieto- ja viestintäteknologian käyttöään erilaisten positiivisten ja nega-tiivisten TVT-käsityksien ristiriidassa.
Media-aineistossani ääneen päässeet monet toimijat kertoivat, että suurin osa opettajista suh-tautuu koulujen digiloikkaan ja opetuksessa käytettävän TVT:n lisäämiseen innostuneesti tai muuten positiivisesti. Haastattelemani opettajat pitivät TVT:n käyttöä olennaisena osana työtään ja olettivat sen käytön lisääntyvän tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän. He kuitenkin edellyttävät, että heidän osaaminen, innokkuus ja luottamus TVT:n käyttöön kasvavat vielä nykyisestään. Media-aineistoni sen sijaan esittelee jo nyt muutamia opettajia, jotka ovat erityisen innostuneita TVT:n käytöstä. He ylläpitä-vät positiivista teknologiadiskurssia, koska heille TVT:n opetuskäyttö näyttäytyy uutena mahdollisuu-tena toteuttaa omaa luovuuttaan. Esimerkiksi eräs media-aineistoni opettaja vertaa opetussuunnitel-man tuomia mahdollisuuksia juhla-ateriaan, josta kukin opettaja voi valita omaan opetukseensa par-haat palat. Hän kuvaa jokaisen työpäivänsä olevan mahdollisuus oppia lisää uusia asioita. Muidenkin opettajien on löydettävä oma tiensä toteuttaa TVT:n opetuskäyttöä omalla osaamisellaan digiloikkadis-kurssin vaatimuksien ja käytettävissä olevien resurssien ristipaineessa.
Haastattelemillani opettajilla oli enimmäkseen sellainen tunne, että heidän pitäisi lisätä TVT:n käyttöä omassa työssään lähinnä uuden opetussuunnitelman ja yhteiskunnassa käytävän digiloikka-keskustelun vuoksi. Toisaalta haastattelemani opettajat eivät kerro kokeneensa periaatteessa minkään-laista painetta käyttää laitteita, kun kysyin asiasta suoraan (Koetko painetta TVT:n käyttöön?). He kuiten-kin vertasivat omaa TVT:n käyttömääräänsä opetussuunnitelmassa esitettyyn suositukseen TVT:n käy-töstä jokaisessa oppiaineessa.
Haastateltava 1: Mutta täytyy sanoa, että vielä se [minkä tahansa TVT:n käytön lisääminen] on tavote. En oo vielä siihen asti päässy.
Nykytilanne saa tutkimusaineistoni opettajat tuntemaan tulkintani mukaan kulttuurista painetta TVT:n käyttöön (ks. Talsi 2014), koska he pitävät omassa puheessaan TVT:n käyttöään liian vähäisenä. Toi-saalta haastattelemani opettajat kertoivat, että uuden opetussuunnitelman tulo on jopa tuplannut aiem-man TVT:n käytön. He myös kertoivat saaneensa lisää laitteita, ja niiden käyttöön on ohjattu aiempaa enemmän, jolloin digiloikka näyttää toteutuneen ainakin osittain. Digiloikkadiskurssin asettamat odo-tukset TVT:n tuottamista mullistuksista opetukselle näkyivät opettajille tavoitteina teknologisoida ope-tusta mahdollisimman runsaasti.
TVT:n käytön lisäämiseen ja uusien opetustapojen kehittämiseen liittyvät odotukset käänty-vät helposti negatiiviseksi paineeksi käytännön tasolla. Joillekin opettajille se näyttäytyy jopa joissain tilanteissa väkinäisenä tai pakollisena. Kaikki tutkimusaineistossani kuullut opettajat eivät esimerkiksi olleet valmiita ottamaan omassa TVT:n opetuskäytössään kovin suuria harppauksia muuttaakseen omaa opetustaan TVT-painotteiseksi. Heille ei ole myöskään selvää, mihin opetussuunnitelmauudistus vaikuttaa konkreettisesti, koska opetussuunnitelmasta puuttuvat valmiit toimintamallit. Tulkintani mukaan monitulkintainen opetussuunnitelma näyttääkin suosivan erityisesti TVT:n käytön kokeilijoita, siihen positiivisesti asennoituneita sekä sen käytön valmiiksi osaavia käyttäjiä heidän suosiessaan TVT:n käyttöä muita enemmän opetuksessaan.
Susanna Pöntisen tutkimuksen mukaan joillekin opettajille TVT:n käyttö voi olla kokonaisuu-dessaan edelleen suhteellisen uusi asia, koska sitä ei ole käytetty heidän lapsuukokonaisuu-dessaan tai heidän opis-kellessaan opettajiksi nykyisen kaltaisella tavalla. Lisäksi jotkut opettajat pitävät mieluummin kiinni tutuista opetusmenetelmistään ja -välineistään kuin ottavat käyttöönsä heille ennestään tuntemattomia työkaluja. (Pöntinen 2013, 35–53.) Vanhat opetusperinteet ovat joillekin opettajille niin vakiintuneita, että rutiineja on jopa mahdotonta muuttaa (Collins & Halverson 2009, 9, 133). Opetusteknologioiden käyttöä tutkineen Andrew Kitchenhamin (2008, 86) mukaan opettajat ottavat uudet opettamisen tavat ja välineet käyttöönsä vasta tilanteissa, joissa ne ovat helposti omaksuttavissa ja vähintään yhtä hyviä tai jopa parempia kuin jo käytössä olevat opetusvälineet. Digiajan peruskoulu 2017 – tilannearvio ja toimenpidesuositukset -raportin mukaan vain noin puolet opettajista kokee löytävänsä oppimistilan-teisiin sopivaa TVT:aa ja toinen puoli ei koe pystyvänsä soveltamaan TVT:aa opetukseensa eri syistä (Kaarakainen ym. 2017, 29). Omien rutiinien löytäminen kestää, koska saatavilla olevia teknologioita on paljon ja ne on ensin testattava ja kokeiltava itselle sopiviksi. Asiaan kuuluu epäonnistumisia ja nega-tiivisia kokemuksia TVT:sta, mutta ne ovat välttämättömiä uusien TVT:n opetusratkaisujen löytä-miseksi.
Haastateltava 3: Ja sitten ne rönsyt pääsee ja toiset jätetään pois, niin sieltä löytyy se käytännön toiminta.
Tutkimusaineistossani kuultujen opettajien mielestä kaikki TVT:t eivät sovi automaattisesti opetukseen, eikä niiden käyttämistä koeta mielekkääksi tai järkeväksi. Toisaalta heidän omien näkemyksiensä mu-kaan kaikki vanhat opetusmenetelmät, joissa ei käytetä TVT:aa, eivät enää palvele lasten tulevaisuuden ja arkielämän taitojen opettamisessa yhteiskunnan muuttuneiden tarpeiden vuoksi. Samaan aikaan haastattelemani opettajat korostivat, että TVT:n käytöstä pitää olla jotain hyötyä ja sen on tuotettava jotain lisäarvoa opetukselle. Haastattelemani opettajat puhuivat enimmäkseen TVT:n järkevästä käy-töstä, kun he pohtivat sen sopivuutta opetukseen.
Haastateltava 5: Mä aattelen, että mä käytän sitä sillain niinku, käytän niinku suht säännöllisesti niitä laitteita opetuksessa sillon, ku se on jär-kevää.
– – –
Haastateltava 1: Se on yks semmonen opiskelutyöväline. Ja sitä on jär-kevä käyttää järjär-kevällä tavalla. Mut ei niinku ite aattelen, et siitä sen suurempaa numeroo tarvii tehä.
Teoreettisesti opettajien käyttämä puhe TVT:n järkevästä käytöstä tarkoittaa, että TVT soveltuu opetuk-seen ja opettajat osaavat käyttää TVT:aa TPACK-mallin mukaisesti eli teknisten ominaisuuksien lisäksi myös pedagogisesti ja sisällöllisesti. Lisäksi sen on sovittava opettajien omiin mieltymyksiin, osaami-seen ja muuhun teknologiasuhteeosaami-seen (Lapinoja 2006, 84). Haastattelemieni opettajien mukaan pahim-millaan kouluille hankitut laitteet eivät kuitenkaan tue oppimista, vaan kääntyvät ennemmin sitä vas-taan ja määrittyvät vain oppilaiden viihde-elementtinä.
Haastateltava 4: Et sit se on vaan semmosta pilipali lisätehtävää siihen, vaan et ku niitten pitäis olla niiden laitteiden käytössä oppimista tuke-valla tatuke-valla.
– – –
Haastateltava 2: Eikä sitä tarvittis välttämättä sen asian eteenpäin vie-miseks. Miusta, jos se asia mennee ilman konneita, ni sillon en käytä konetta. – – Minusta se ei oo mikään itseisarvo, että on tehty näin [on otettu valokuvia luokan toiminnasta]. Sitte pitäis olla ihan oikeita juttui, mitä sinne laitetaan.
Tieto- ja viestintäteknologiasta otsikoidaan media-aineistossani olevan jopa opetukselle haittaa, koska sen opetuskäyttöön soveltuvuuden takana on muutakin kuin se, että opettajat osaavat käyttää sitä.
Myös media-aineistossani esiintyvät asiantuntijat myöntävät osittain, että diskurssin synnyt-tämä paine toteuttaa digiloikkaa esimerkiksi opetukseen soveltumattomilla sekä tarpeeseen verrattuna liian vähäi-sillä laitteilla ei ole sopiva ratkaisu TVT:n opetukseen integroinnille.
Opetuksen tasokkuus ei ole kiinni ensisijaisesti opettajien tieto- ja vies-tintäteknisestä osaamisesta. On mahdollista, että tekniikka voi joskus jopa haitata oppimista. – – Ylhäältä tarjotut helpot ratkaisut saattavat pahimmillaan vaarantaa Suomessa tarjotun koulutuksen korkealaatui-suuden ja syyllistää opetusalan ammattilaisia tarpeettomasti. (HS 7.9.2016.)
Opettajat kertoivat haastatteluissani, että pelkällä digiloikkadiskurssin luomalla paineella tai pakolla ottaa TVT käyttöön ei saavuteta sen tarkoituksenmukaista opetuskäyttöä, koska he kertoivat noudatta-vansa omaa harkintaansa TVT:n käytössä. Esimerkiksi eräs kokenut haastattelemani opettaja kertoi, että hän käytti TVT:aa suurin piirtein yhtä paljon haastattelun tekohetkellä lukuvuonna 2016–2017 kuin aiempina vuosina ennen opetussuunnitelman voimaantuloa. Hän ei myöskään usko opetussuunnitel-mauudistuksen ja yhteiskunnan digiloikkapaineen muuttavan jatkossakaan kovin merkittävästi hänen omia opetusmetodejaan. Hän luottaa pitkään kokemukseensa ja sen tuomaan varmuuteen hoitaa ope-tustehtäväänsä (ks. Haaparanta 2008, 63). Lisäksi haastattelemani opettajan kertomuksen mukaan hä-nen koulussaan on ollut jo pitkään mahdollisuus käyttää erilaisia laitteita. Koulukulttuuri on myös sal-linut erilaiset TVT:n opetuskäyttöön toimintatavat, eikä yksittäisten opettajien opetusta ole kritisoitu.
Se tarkoittaa, että TVT:aa on saanut käyttää opetuksessa kunkin opettajan omien mieltymysten ja käy-tännössä havaitun tarpeen mukaan. Opettajien omilla näkemyksillä opetuksen toteuttamisen tavoista on ollut suuri merkitys.
Perinteisesti opettajien työ on ollut hyvin itsenäistä ja omia opetusmieltymyksiä on saanut toteuttaa annetuissa rajoissa, mutta viime vuosien aikana opettajien on haluttu lisäävän yhteistyötä tois-ten toimijoiden kanssa (Korhonen 2008, 74; Lapinoja 2006, 84; Sahlberg 1996, 87; Takala 2000, 99–102).
Monilla muilla ammattialoilla itsenäinen työskentely on sen sijaan lisääntynyt digitalisaation seurauk-sena (Gregg 2010, 186). Toisaalta joidenkin tutkimusaineistoni opettajien kokemus on, että he ovat jää-neet ihan yksin toteuttamaan uutta opetussuunnitelmaa ja TVT:n opetuskäyttöä. Heidän on pitänyt itse löytää oma tiensä niihin omalla osaamisellaan diskurssin vaatimuksien ja käytettävissä olevien resurs-sien välimaastossa, koska valmiita ohjeita ei ole tarjottu riittävästi. Media-aineistossani haastatellun asi-antuntijan mukaan TVT:n epäselvät käyttötavat ovat aiheuttaneet opettajien keskuudessa epävar-muutta ja pohdintaa opetussuunnitelman toteuttamistavoista.
Opettajat olivat hämillään, miten toteuttaa kaikkia sen [opetussuunnitel-man] pyrkimyksiä (Yle verkkosivut 9.3.2017).
Media-aineistossani kuullut Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n auktoriteetit huomattavat, etteivät opet-tajat tunne uuden opetussuunnitelman sisältöä tai se on käyty kouluissa läpi liian nopeasti. Opetus-suunnitelma ei myöskään ollut kaikille haastattelemilleni opettajille kovin tuttu, koska sitä ei ollut haas-tattelujeni tekoon mennessä käyty läpi heidän kanssaan systemaattisesti. Opetussuunnitelma oli kui-tenkin ollut jokaista haastattelua tehdessäni jo jonkin aikaa voimassa, joten heidän olisi pitänyt teoriassa tuntea sen sisältö. Toisaalta opetussuunnitelma ei anna kovin paljon valmiita ohjeita TVT:n opetuskäy-tölle, joten niitä pitäisi antaa enemmän paikallisilla ja koulukohtaisilla opetussuunnitelmilla. Toisaalta nekään eivät ole riittävän konkreettisia tai tarkkoja auttamaan opettajia toimimaan, mutta helpottaisivat sitä. Valmiiden ohjeiden ansiosta opettajien ei esimerkiksi tarvitsisi jatkuvasti selvittää sopivia TVT:n opetusratkaisuja itsenäisesti omalla vapaa-ajallaan. Erään haastattelemani opettajan mukaan konkreet-tisten ohjeiden sijaan monissa koulutuksissa oli keskitytty enemmän digiloikkaan ilmiötasolla ja koulu-tuksissa on puhuttu enemmän digiloikan suurista sanoista tai markkinoitu TVT:n positiivisia ominai-suuksia.
Haastateltava 3: Meillä oli ihan rehellisesti sanoen kauhu päällä siitä [keväällä 2016], kun joka asia oli vaan sitä digiloikkaa. Saatiin se kuva, että se mullistaa kaiken. Tai sen pitää olla kaikki.
Haastattelemani opettajan mukaan digiloikasta luotiin epärealistisia kuvia, jotka toistuivat myös uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen liitetyissä odotuksissa. Opettajat puolestaan vertasivat odotuksia heille annettuihin mahdollisuuksiin käyttää TVT:aa opetuksessaan. Diskurssissa luodut lupaukset eivät näyttäneet opettajista toteuttamiskelpoisilta. Tutkimusaineistossani opettajien kerrotaan jopa jääneen digiloikan jalkoihin, eivätkä opettajat omasta mielestään ole toistaiseksi pystyneet vastaamaan diskurs-sin opetukselle asettamiin muutosodotuksiin.
Haastateltava 3: Ni siinä mielessä en sano, että olen [digiloikkaa] vas-taan, mutta olen realisti. Sillon sanoin, että tää ei tuu onnistumaan.
Koska meillä [koululla] ei oo sitä [TVT:aa käytettävissä].
Haastattelemieni opettajien kokemuksissa kuuluu vahvasti heidän kokemansa todellisuus TVT:n ope-tuskäyttöön liittyvistä haasteista erityisesti resurssien vähäisyyden näkökulmasta. Myös media-aineis-tossani haastatellut asiantuntijat ovat todenneet resurssien vähäisyyden, kun ovat nähneet opettajien kokemat vaikeudet teknologian käytössä. He eivät ole onnistuneet muuttamaan opetustaan digiloikan tavoitteiden mukaan nopeasti heti opetussuunnitelman astuttua voimaan. Tutkimusaineistoni opetta-jille digiloikka näyttäytyy heidän kohtaamansa todellisuuden vuoksi usein epäonnistuneena yrityksenä teknologisoida opetus.
Haastateltava 4: Joo ei tässä kyllä todellakaan paljon loikita, että se on enemmän tämmöstä niinku rämpimistä ja semmosta raajarikon käve-lyä, että tästä on digiloikka kaukana.
Tutkimusaineistossani kuultujen opettajien puheessa digiloikka vertautuu suurten ja nopeiden edistys-loikkien sijaan epätäydellisiksi askeliksi, joiden tekninen suorittaminen ei ole hyvää tai tasapainoista.
Eräs media-aineistossani kuultu opettaja kuvasi koko digitalisointiprosessia muurahaisen askeleena, joka etenee kaikessa lyhykäisyydessään kaiken lisäksi vielä kompuroiden. Askeleet ovat tutkimusai-neistoni eri toimijoiden mukaan haparoivia, kankeita, laahaavia ja taaksepäin meneviä, jolloin ne hei-jastelevat opettajien kokemuksia yhteiskunnan yleisten digitavoitteiden onnistumisesta. Tutkimusai-neistossani kuultujen opettajien mielestä TVT:n opetuskäyttö on vasta alkamassa ja sen sanotaan olevan lapsenkengissä: se etenee hitaasti pienin askelin tai voi mennä nopean vauhdin päätteeksi nurin ilman riittäviä tukitoimia. Erilaisista digiaskeleista puhuttaessa teknologista edistystä ei nähdä vahvana tai vallankumouksellisena, kuten digiloikan tavoitteissa on tähän mennessä havainnollistettu. Askeleet pyrkivät tarkoituksenmukaisesti edelleen eteenpäin, mutta mahdollistavat hitaamman kehityksen. Li-säksi askeleita on teknisesti helpompi ottaa eteen- ja taaksepäin kuin loikkia, joten askeleen sisältämä opetuksen muutosodotus on loikkaa armollisempi ja joustavampi.
Edellä mainitut tutkimusaineistoni sanavalinnat digiloikan toteutumisesta kertovat, monet opettajat suhtautuvat digiloikan tavoitteisiin omien kokemuksien vuoksi varsin varauksellisesti ja en-nemmin järjellä kuin positiivisen teknologiadiskurssin mukaisesti TVT:n opetukselle tuomista mahdol-lisuuksista. Opettajat siis kritisoivat digiloikkasanaa, vaikka samaan aikaan digiloikka oli edelleen tut-kimusaineistossani yleisin sana kuvaamaan yhteiskunnassa käytävää keskustelua TVT:n käytön lisää-misestä opetukseen. En kuitenkaan tutkijana keskittynyt digiloikka-sanaan vielä rakentaessani haastat-telurunkoa, mutta käytin sitä tekemissäni haastatteluissa omaksuttuani sen ensin yhteiskunnassa käy-tävästä keskustelusta omaan puheeseeni. Siitä puhuminen tai sen kritisoiminen oli perusteltua sanan tunnettuuden ja vakiintuneisuuden vuoksi, mutta luultavasti käyttämäni sanavalinta ohjasi myös haas-tateltavia käyttämään puheessaan ensisijaisesti digiloikka-sanaa.
Erään media-aineistossani kuullun asiantuntijan mielestä digitalisaation ja teknologian käyt-töön liittyvät haasteet huomataan vasta digiloikan nykyistä vauhtia hidastamalla. Hänen mukaansa vauhdin hidastamisella toimintoja voidaan kehittää sekä tarkastella niitä kriittisesti. Esimerkiksi säh-köisten kirjojen leviämisen haasteita tutkinut Harri Heikkilä (2017, 260) korostaa TVT:aan liittyvän ar-vioinnin merkitystä, koska sitä kohtaan koettu kriittisyys ja sen käytöstä annettu palaute kehittävät ja edistävät yleisesti TVT:n käyttöä, mikä ei automaattisesti tarkoita ihmisten teknologiakielteisyyttä.
Kriittistä digiloikan tarkastelua ilmentävät myös media-aineistossani käytetyt sanat meneillään ole-vasta digitalisaatioprosessista ja -kehityksestä, jotka ovat sanoina merkitykseltään joustavampia kuin no-peita muutoksia vaativat digiloikka tai digikiri. Lisäksi media-aineistossani eräs asiantuntijana toimiva TVT:n opetuskäytön innovaattori vertaa digitalisaatioprosessia tutkimusmatkaan, jossa TVT:n opetus-käytön kokeilut näyttäytyvät seikkailuina. Tutkimusmatkan jälkeen kuljettua reittiä ja tehtyjä valintoja pystytään arvioimaan kriittisesti, koska kuljetun matkan tarkoituksena on löytää opetukseen sopivia tieto- ja viestintäteknologioita, jotka sopivat kunkin opettajan osaamiseen. Kaikkea ei myöskään ehditä digitalisoida tavoitteiden mukaisesti TVT:aan liittyvien haasteiden vuoksi, vaikka digiloikkadiskurs-sissa pyritään nopeisiin edistysaskeleisiin.
Media-aineistoni asiantuntijoiden mukaan aiemmin TVT:n opetuskäyttöön liittyvistä vir-heistä tulisi oppia, eikä samoja virheitä saisi enää toistaa digitalisaatioprosessissa (myös Laaksonen 2016, 174). Esimerkiksi oppilaiden oppiminen ei media-aineistoni asiantuntijoiden mukaan onnistu, jos digitalisointi tehdään liian nopeasti ja ajattelematta ihmisiä teknologioiden todellisina käyttäjinä. Tietä-mystä siitä, ettei kaikki tieto- ja viestintäteknologia sovi opetukseen, onkin jo saatu jonkin verran aiem-pien tutkimusten ja selvitysten perusteella (esim.Hietikko ym. 2016). TVT:n positiiviset ominaisuudet ja eri tilanteissa oleva potentiaalisuus TVT:n käyttöön näyttävät kuitenkin edelleen menneen olemassa olevan tietämyksen ohi. Esimerkiksi eräs haastattelemani opettaja kysyy, miksei aiemmin hankittua tie-tämystä ole hyödynnetty ja digiloikkaa toteutettu saatujen tulosten perusteella.
Haastateltava 2: Kuitenkin tää digiloikka markkinoitiin niin voimak-kaasti, ni miksei jo saman tien tehty se paketti niin kun, ku tiedon puut-teeseen se ei oo kaatunu, mutta ehkä siinä raha tuli vastaan.
Tutkimusaineistoni perusteella TVT:n opetuskäytön haasteisiin yritetään löytää ratkaisuja resurssien lisäämisellä ja panostamalla opettajien osaamisen kehittämiseen, mutta tärkeää olisi ymmärtää myös TVT:n soveltuvuus opetukseen alusta lähtien sekä opettajien omat mieltymykset sen käyttäjinä. Erään haastattelemani opettajan mielestä digiloikka tulee nykyisessä muodossaan ilmiönä liian myöhään kou-luun, koska hänen mielestään TVT olisi pitänyt integroida opetukseen jo vuosia sitten nykyisenkaltai-sella painotuknykyisenkaltai-sellaan. Haastattelemani opettaja kertoi, että se olisi ollut aiemmin oppilaille uusi asia ja jaksanut motivoida heitä nykyistä enemmän (myös Kiili 2005, 245). Hänen mielestään TVT:n käyttämi-nen ei ole lapsille nykyisellä käyttöasteellaan enää ihmeellikäyttämi-nen tai erikoikäyttämi-nen asia, eikä se toimi oppilaita motivoivana tekijänä esimerkiksi media-aineistossani kuultujen auktoriteettien tai asiantuntijoiden toi-vomalla tavalla.
Jos kouluissa olisi kiinnitetty aiemmin huomiota TVT:n opetukseen soveltumiseen, kouluilla olisi nyt riittävästi laitteita vastaamaan uuden opetussuunnitelman vaatimuksiin, eikä mitään diskurs-sissa vaadittavaa nopeaa digiloikkaa tarvitsisi tehdä tai opettajia tarvitsisi laittaa testaamaan opetuk-sessa käytettävää TVT:aa. TVT:n heikkolaatuisuus näyttää kuitenkin olevan tutkimusaineistoni perus-teella monille opettajille arkipäivää, ja he ovat media-aineistoni mukaan jopa tottuneet siihen. Tällaisen
toimintakulttuurin normalisoituminen on huolestuttavaa, koska opettajat kokevat olevansa yksin, ei-vätkä he koe saavansa riittävästi tukea TVT:n käyttöön hyvästä työyhteisöstään huolimatta.
Haastattelemani opettajat odottavat kaikesta antamastaan kritiikistä huolimatta TVT:n käytön kehittyvän tulevaisuudessa sopivammaksi opetuskäyttöön sekä opettajien teknologiaosaamiseen sopi-vaksi. Lisäksi he ajattelevat lisäävänsä omaa TVT:n käyttöään lähivuosina, koska he jaksavat luottaa TVT:n hyviin puoliin ja positiivisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi luotto siihen, että TVT:n käytön opet-taminen palvelee lasten tulevaisuutta ja arkielämää, saa opettajat haluamaan perehtyä TVT:aan aiem-paa enemmän.
Haastateltava 2: Kyl me se kuitenkin se on meiän tulevaisuus siinä, että näitä [tieto- ja viestintäteknologiaa] saa, räplättään enemmän. – – Ku sen koulun roolin sais siihen elämään valmistavaks näiden koneiden suh-teen. Se ois ehkä se haavekuva tavallaan. Nyt se tällä hetkellä minun mielestäni ei oo sitä. – – Ja tulevaisuudessa se vaan niinku, mitenkä sen nyt sanois, ei varmaan nyt ainakaan helpotu.
– – –
Haastateltava 5: Mut sit varmaan seuraava askel siitä niinku nousis seuraavalle tasolle siinä käytössä, että se käyttö niin kun enempi lisään-tyy.
Opettajille on annettava aikaa mukautua yhteiskunnan ja opetussuunnitelman vaatimukseen, ja eräs media-aineistossani kuultu opettaja muistuttaakin, että kukin opettaja muuttuu ja uudistuu omaan tah-tiinsa. Media-aineistossani haastateltu asiantuntija puolestaan huomautti, ettei koulujen digiloikkaa ole edes tarkoituksenmukaista toteuttaa joka paikassa samalla tavalla, koska digitalisaation luomat mah-dollisuudet korostavat yksilöllisiä valintoja. Opettajien on valittava omat työkalunsa lähes loputtomien teknologioiden joukosta, mutta liiallinen yksilöllisyyden korostaminen saa unohtamaan opettajien tar-peen käyttää opetukseen suunniteltuja välineitä sekä saada valmiita ohjeita TVT:n käyttöön.
7.5 YHTEENVETO
Vaikka tutkimukseni ei pysty antamaan paikkakunta- tai koulukohtaisia lukuja, tutkimusaineistoni pe-rusteella koulujen tieto- ja viestintäteknologiaresurssit jakautuvat hyvin epätasaisesti koko Suomen alu-eella niin kuin opettajien osaaminenkin. Kaikki koulut eivät pysty tarjoamaan digiloikan globaaliksi ihanteeksi määriteltyä henkilökohtaista laitetta kaikille oppilailleen tai opettajille. Kouluissa käytettävät TVT-laitteet on usein suunniteltu henkilökohtaiseen käyttöön, ja laitteiden ominaisuudet toimivat par-haiten vain yhdellä käyttäjällä, mutta käytännön syistä monet oppilaat kuitenkin joutuvat jakamaan saman laitteen toisten kanssa. Opettajat pyrkivät omalla toiminnallaan turvaamaan lapsille mahdolli-suuden käyttää edes jonkinlaista laitetta pari- ja ryhmätöissä, mutta tieto- ja viestintäteknologian omi-naisuudet rajoittavat laitteiden yhteiskäyttöä. Laitteiden yhteiskäyttö tuokin opettajille näkyviin sen, ettei niitä ole suunniteltu tarkoitukseensa design-antropologian teorian mukaisesti. Opettajien mukaan yhteiskäyttö vaikeuttaa ainakin opetuksen etenemistä, ja he toteavat sen olevan tietoturvariski.
Yhteiskäytössä olevien laitteiden lisäksi kouluissa käytetään runsaasti oppilaiden omia lait-teita. Opettajat eivät kuitenkaan voi turvautua pelkästään oppilaiden omien laitteiden käyttöön perus-opetuksen maksuttomuusvaatimuksen vuoksi, vaikka käytännössä suurin osa oppilaista tuo ne kou-luun joka tapauksessa opetuskäyttötarpeesta riippumatta. Koulujen omien laiteresurssien puute ja vaihtoehtoisten opetuksen järjestämisen toimintamallien puute saa opettajat hyväksymään oppilaiden omien laitteiden käytön, vaikka tutkimusaineistoni perusteella opettajat tunnistavat erilaisten laitteiden käyttömahdollisuuksien ja opettajien käyttämien toimintamallien luovan epätasa-arvoa oppilaiden vä-lille. Lisäksi opettajat tietävät käytössä olevien erilaisten laitteiden ja laitepuutteiden olevan potentiaa-lisia oppilaiden välisen kilpailu- ja kiusaamistilanteiden aiheuttajia.
Tutkimusaineistoni opettajat kyseenalaistavat kouluille hankitun TVT:n käytön tilanteissa, joissa siitä ei ole pedagogista tai sisällöllistä hyötyä. Niitä ei ole suunniteltu opetukseen kummallakaan
tavalla tai edes toisella. Lisäksi he eivät osaa käyttää sitä TPACK-mallin tarkoittamalla tavalla teknolo-gisesti, pedagogisesti tai sisällöllisesti. Toisaalta tutkimusaineistoni perusteella opettajilla ei ole riittä-västi osaamista käyttää edes opetukseen suunniteltuja tieto- ja viestintäteknologioita, eivätkä he voi vaikuttaa ihmisten ja teknologioiden välisessä vuorovaikutuksessa ilmenneisiin haasteisiin.
Vaikka opettajat ovat huomanneet, etteivät kaikki nykyiset välineet sovi opetukseen tai opet-tajien omaan käyttöön, niitä on siitä huolimatta otettu tai ainakin yritetty ottaa käyttöön. Opettajat jou-tuvat kokeilemaan, miten he onnisjou-tuvat kesyttämään TVT:n omaan teknologiasuhteeseensa sekä ope-tustapoihinsa. Erityisesti opettajien vapaa-ajalla harjoittamassa TVT-kokeilemisessa karsitaan pois
Vaikka opettajat ovat huomanneet, etteivät kaikki nykyiset välineet sovi opetukseen tai opet-tajien omaan käyttöön, niitä on siitä huolimatta otettu tai ainakin yritetty ottaa käyttöön. Opettajat jou-tuvat kokeilemaan, miten he onnisjou-tuvat kesyttämään TVT:n omaan teknologiasuhteeseensa sekä ope-tustapoihinsa. Erityisesti opettajien vapaa-ajalla harjoittamassa TVT-kokeilemisessa karsitaan pois