2 Lakimuutosten perusteludiskurssit ja niiden seuraukset
2.7 Yhdenvertaisuusdiskurssi
Yhdenvertaisuusdiskurssiksi nimeämämme puhe muistuttaa kansainvälistä vastaavuus-diskurssia siinä mielessä, että myös se koostuu puheesta, jolla kansainvälistä suojelua hakevia ja saaneita koskevaa sääntelyä pyritään yhtenäistämään jonkin muun säänte-lyn kanssa. Yhdenvertaisuusdiskurssissa yhtenäisyyttä ja vastaavuutta pyritään kuitenkin hakemaan kansallisen eikä kansainvälisen sääntelyn kanssa kuten kansainvälinen vastaa-vuusdiskurssissa. Lisäksi yhdenvertaisuusdiskurssin puheessa tämän vastaavuuden katso-taan saattavan kansainvälistä suojelua hakevat ja saavat samaan, yhdenvertaiseen ase-maan muiden henkilöiden kuten Suomen kansalaisten tai muiden ulkomaalaisten kanssa.
Samalla yhdenvertaisuusdiskurssi kieltää kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden
”suotuisammuuskohtelun”.140 Hallituksen esityksissä erityiskohtelun kieltäminen on tapah-tunut esimerkiksi siten, että lakimuutosten on katsottu edistävän ”ulkomaalaislain pää-sääntöjen toteuttamista” tai pienentävän ”pääsäännöstä tehtävien poikkeusten alaa”. Täl-laista puhetta esiintyi esimerkiksi perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksen laajenta-mista koskevassa hallituksen esityksessä 43/2016 vp:
Näyte 17:
”Esityksen tavoitteena on pienentää ulkomaalaislaissa perheenyhdistämisen pää sääntönä olevasta toimeentulovaatimuksesta tehtävien poikkeusten soveltamisalaa ja tältä osin yhdenmukaistaa lainsäädäntöä. Esityksen tavoitteena on tiukentaa perheenjäsenten oleskelu lupien myöntämistä koskevia edellytyksiä keinoin, jotka toteuttavat ulkomaalais-lain voimassaolevia pääsääntöjä ja lähtökohtia.”141
”Pääsäännön toteuttaminen” ja ”poikkeusten soveltamisalan supistaminen” toimivat esi-tyksessä keinoina, joilla puolustetaan perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksen tiu-kentamista eli muun muassa sitä, että toimeentuloedellytyksen tulisi olla perheenjäsenen oleskeluluvan myöntämisen edellytys aina, jos perheenkokoaja saa toissijaista, humani-taarista tai tilapäistä suojelua. Pääsäännön toteuttamiseen vetoaminen lisää ehdotusten hyväksyttävyyttä, sillä kun jokin asia esitetään pääsääntönä, silloin siitä poikkeaminen ei ole lähtökohtaisesti hyväksyttävää. Myös sanan ”yhdenmukaistaa” käyttö tekee ehdotuk-seen positiivisen sävyn. Kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden kohdalla tässä halli-tuksen esityksessä tehty ”yhdenmukaistaminen” kuitenkin tarkoittaa, että heidän kohdal-laan perheenyhdistäminen vaikeutuu; heikomman ja haavoittuvamman aseman vuoksi heidän on todennäköisesti vaikeampaa täyttää toimeentuloedellytyksen vaatimukset
140 HE 46/2016 vp, s. 18.
141 HE 43/2016 vp, s. 18.
kuin muiden, kuten esimerkiksi Suomeen töiden tai opiskelujen vuoksi muuttaneiden henkilöiden.
Kokonaisuudessaan hallituksen esityksissä esiintyikin varsin vähän puhetta, jossa turva-paikanhakijoiden pakotetusta muutosta johtuva, muita henkilöitä lähtökohtaisesti hei-kompi asema olisi huomioitu, ellei sitten kyseessä ollut esimerkiksi raskaana olevat naiset, lapset, tai ihmiskaupan uhrit, joita hallituksen esityksissä kuvattiin haavoittuvina ryhmi-nä.142 Toisaalta merkittävä poikkeus tästä esiintyy juuri perheenyhdistämisen toimeen-tuloedellytystä koskevassa hallituksen esityksessä, jossa pakolaisuutta kuvataan seikkana, jonka vuoksi henkilö voi olla muita heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa, ja minkä vuoksi henkilön voi olla vaikeaa täyttää toimeentuloedellytyksen vaatimukset. Tätä ei kuitenkaan esitetä kyseisessä hallituksen esityksessä tekijänä, jonka perusteella heitä voisi koskea muista ryhmistä poikkeava sääntely.143
Yhdenvertaisuusdiskurssi koostui kokonaisuudessaan puheesta, jolla pyritään poistamaan kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden muista poikkeavaa kohtelua rinnastamalla heidät eri tavoin asemaltaan muihin ulkomaalaisiin tai suomalaisiin. Eksplisiittisiä esimerk-kejä tällaisista rinnastuksista löytyi etenkin oikeusavun kaventamista koskeneen hallituk-sen esitykhallituk-sen 32/2016 vp perusteluista:
Näyte 18:
”Hallintoasiaa käsiteltäessä ulkomaalaiselle määrättynä avustajana voi nykyisin toimia myös muu lakimieskoulutuksen saanut henkilö kuin julkinen oikeusavustaja. Vastaavaa mahdollisuutta ei ole muissa oikeusapulain mukaan annettavissa asioissa. Muutosehdotuk-sella on tarkoitus saattaa kansainvälistä suojelua koskevat asiat samaan asemaan muiden asioiden kanssa...”144
Yllä olevassa sitaatissa kansainvälistä suojelua hakevat rinnastetaan siis ensinnäkin muihin
”ulkomaalaisiin” käyttämällä heistä tätä termiä esimerkiksi sanan turvapaikanhakija sijaan, ja toiseksi heidät rinnastetaan kaikkiin muihin henkilöihin, jotka voivat saada oikeus-apua oikeusapulain mukaan. Muihin ulkomaalaisiin tai oikeusoikeus-apua saaviin henkilöihin rinnastaminen häivyttää jälleen sitä seikkaa, että turvapaikanhakijat ovat monin tavoin erilaisessa, heikommassa asemassa verrattuna ulkomaalaisiin yleensä ja etenkin Suomen kansalaisiin, joilla on lähtökohtaisesti sekä parempi tietämys suomalaisista viranomaisista, oikeus järjestelmästä ja kielestä että muutoin paremmat resurssit päästä oikeuksiinsa kuin
142 HE 170/2014 vp, HE 172/2014 vp, HE 218/2014 vp, HE 113/2016 vp.
143 HE 43/2016 vp, s. 26.
144 HE 32/2016 vp, s. 15.
pakosta maansa jättäneillä turvapaikanhakijoilla. ”Samaan asemaan” saattaminen kuulos-taa jälleen positiiviselta, ihmisten yhdenvertaisuuden parantamiselta, vaikka tällainen samaan asemaan saattaminen voi tosiasiassa heikentää yhdenvertaisuutta.
Yhdenvertaisuusdiskurssiin liittyvässä puheessa sivuutettiin paikoin melko suoraankin kansainvälisen suojelun hakemisen taustalla mahdollisesti vaikuttavat tekijät kuten henki-lön pelko oman turvallisuutensa puolesta. Esimerkiksi humanitaarisen suojelun poistami-sen yhteydessä siirtymäsäännökpoistami-sen puuttumista argumentointiin sillä, että:
Näyte 19:
”[k]ansainvälistä suojelua koskevassa hakemuksessa ei ole kysymys sen luontoisesta etuudesta tai oikeudesta, joka edellyttäisi hakemuksen vireille tulon hetkellä voimassa olleen lainsäädännön soveltamista.”145
Kansainvälisen suojelun hakemisen taustalla voi kuitenkin olla henkilön elämää uhkaavia tekijöitä, kuten kidutuksen tai vainon pelkoa, jotka vakavasti vaarantavat henkilön
oikeudet. Kansainvälisellä suojelulla pyritään siis turvaamaan henkilön perustavanlaatuisia oikeuksia. Näytteessä 19 sanavalinta ”sen luontoisesta etuudesta tai oikeudesta” saa nämä oikeudet kuitenkin kuulostamaan vähemmän merkittäviltä. Lisäksi sanaa ”etuus” käytetään yleensä esimerkiksi erilaisista sosiaaliturvaetuuksista, kuten opintotuesta tai vanhempain-päivärahasta. Sanan ”etuus” käyttäminen kansainvälisestä suojelusta näin ollen rinnastaa sen tilanteisiin, joissa kysymys on enemmänkin vain toimeentulon turvaamisesta kuin henkilön elämän turvaamisesta.
Vaikka yhdenvertaisuuden edistämisen tavoitetta ja pääsääntöjen noudattamisen tärkeyt tä korostettiinkin hallitusten esityksissä, näitä seikkoja ei kuitenkaan pidetty johdon mukaisesti tärkeinä. Esimerkiksi perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksen soveltamisen laajentamista koskevassa hallituksen esityksessä tuotiin ensin esiin, että sen tavoitteena on tiukentaa perheenjäsenten oleskelulupien myöntämistä koskevia edellytyk-siä keinoin, jotka toteuttavat ulkomaalaislain voimassaolevia pääsääntöjä ja lähtö kohtia.146 Myöhemmin kuitenkin todetaan, että esityksen myötä eri suojeluperusteella suojelua saanei den oikeusasema muuttuu erilaiseksi, kun tiukennukset kohdistuvat tois sijaista suo-jelua saaneisiin eikä pakolaisiin; tässä tapauksessa poikkeus yhden vertaisuudesta katsot-tiin kuitenkin mahdolliseksi, koska perheenyhdistämisen kriteerien tiukentamista pidetkatsot-tiin tärkeämpänä tavoitteena:
145 HE 2/2016 vp, s. 12.
146 HE 43/2016 vp, s. 18.
Näyte 20:
”Koska esityksen tavoitteena on tiukentaa perheenyhdistämisen kriteereitä ja tiukennus-ten vaikuttavuus on sidoksissa tiukennustiukennus-ten mahdollisimman laajaan soveltamisalaan, nyt kyseessä olevassa tilanteessa suojeluasemien samankaltaisuutta koskevasta lähtökohdasta poikkeamista voidaan pitää perusteltuna.”147
Nähdäksemme yhdenvertaisuusdiskurssin puheen seurauksena on kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden erityiskohtelun ja heidän pakotettuun muuttoonsa liittyvän, muita ryhmiä heikomman aseman asettaminen kyseenalaiseksi. Konkreettisena seurauksena tästä kyseenalaistamisesta kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden mahdollisuudet päästä erilaisiin oikeuksiin voivat heikentyä. Kyseenalaistamalla turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saaneiden mahdollisuuden erityiskohteluun verrattuna muihin henkilöryhmiin, yhdenvertaisuusdiskurssi myös sisältää oletuksen siitä, että kansainvälistä suojelua hakevat ja saaneet ovat aiemmin olleet jollain tapaa, kyseenalaisilla perusteilla, muita ryhmiä paremmassa asemassa.