2 Lakimuutosten perusteludiskurssit ja niiden seuraukset
2.6 Kansainvälinen vastaavuusdiskurssi
Kansainvälinen vastaavuusdiskurssi viittaa tässä tutkimuksessa puheeseen, jossa esitet-tyjä muutoksia perustellaan sillä, että muutokset saattavat Suomen lainsäädännön samalle tasolle muun kansainvälisen sääntelyn, etenkin Euroopan unionin lainsäädännön kanssa.
Diskurssiin liittyy myös puhe, jossa Suomi esitetään jollain tapaa poikkeuksellisena ver-rattuna muihin eurooppalaisiin maihin, ja tällaisesta poikkeavuudesta tulisi päästä eroon.
Kansainvälinen vastaavuusdiskurssi ilmeni myös Juha Sipilän hallituksen turvapaikka-poliittisessa ohjelmassa.125 Kansainvälinen vastaavuusdiskurssi esiintyi etenkin HE 2/2016 vp:ssä, jossa ehdotettiin humanitaarisen suojelun poistamista.126 Alla oleva sitaatti kuvas-taa diskurssia:
Näyte 16:
”Humanitaarista suojelua koskevien säännösten kumoaminen selkiyttäisi kansainvälistä suojelua koskevaa sääntelyä saattaen ulkomaalaislaissa säädetyn kansainvälisen suojelun käsitteen vastaamaan Euroopan unionin lainsäädäntöä, jossa kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan vain pakolaisasemaa ja toissijaisen suojelun asemaa. Säännösten kumoami-nen poistaisi kansallisen, ylimääräisen lupaperusteen ja toisi siten ulkomaalaislain säänte-lyn vastaamaan Euroopan unionin lainsäädäntöä.”127
124 HE 273/2018 vp, s. 31.
125 Hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma 8.12.2015, s. 3.
126 Vanhatalo havaitsi samanlaisen diskurssin tarkastellessaan pro gradussaan kevään 2016 turvapaikkapoliittisia täysistuntokeskusteluja. Jaakko Vanhatalo, Kansakunnan pyhitetyt päämäärät. Diskurssianalyysi Suomen eduskunnassa keväällä 2016 käydyistä turvapaikka poliittisista täysistuntokeskusteluista, Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 2018.
127 HE 2/2016 vp, s. 6.
Yllä olevassa sitaatissa, jossa on vastaavuuspuheen lisäksi myös aiemmin käsiteltyä sel-keyttämispuhetta, ”kansallisen ylimääräisen” lupaperusteen kumoamisen kuvataan tuovan suomalaisen lainsäädännön lähemmäs EU-lainsäädäntöä ja ”selkiyttäen” näin lainsäädän-töä. Lisäksi kuvaamalla humanitaarista suojelua ”ylimääräisenä” lupaperusteena luodaan tästä perusteesta kuvaa vähämerkityksellisinä ja tarpeettomana.
Vastaavuus EU-lainsäädännön kanssa kuvataan kansainvälinen vastaavuus diskurssissa siis tavoiteltavana asiana, mikä on mielenkiintoista ottaen huomioon, että esimerkiksi Juha Sipilän hallituksessa istuneet perussuomalaiset muutoin suhtautuivat hyvin kriittisesti sekä yleensä EU:iin että erityisesti EU:n yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan.128 Suoma-laisen lainsäädännön yhtenäistämistarpeen korostaminen onkin todennäköisesti ollut retorinen keino hakea hyväksyntää lakimuutoksille, joiden oletettiin kohtaavan paljon vastustusta oppositiossa. Vastaavuuden hakeminen EU-lainsäädännön kanssa on tehokas keino tavoitella hyväksyttävyyttä lakiesityksille, sillä oikeudellinen integraatio EU:ssa on merkinnyt ennen kaikkea perus- ja ihmisoikeuksien vahvistumista.129 Näitä oikeuksia on vahvistettu määrittelemällä muun muassa erilaisia vähimmäistasoja, joiden toteutuminen jäsenvaltioiden tulee varmistaa omassa lainkäytössään.130 Kun perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä puhutaan sääntelyn saattamisesta ”vastaamaan Euroopan unionin lainsäädäntöä”131 tai että ”Suomen lainsäädäntö vastaisi uusintahakemusten käsittelyn osalta mahdollisimman tarkasti menettelydirektiivissä asetettuja edellytyksiä”132, tekstin lukijalle voi helposti syntyä mielikuva siitä, että sääntelyn kohteiden elämään tehdään parannuksia, koska muutosta ei kuvata esimerkiksi suojelun tason laskuna tai vähentämi-senä vaan vastaavuutena.133
Kansainvälistä suojelua saaneiden ja hakevien näkökulmasta vastaavuuspuheella ei kui-tenkaan voida nähdä olevan suotuisia seurauksia, sillä analysoiduissa lakihankkeissa EU-vastaavuudella argumentointi on tarkoittanut etenkin sitä, että kattavampaa suojelua tai muutoin parempaa asemaa tarjoavasta kansallisesta lainsäädännöstä on siirrytty kohti kansainvälistä minimiä, samalla kun turvapaikkaa hakevien tai suojelua saaneiden asemaa
128 Perussuomalaiset, Perussuomalainen EU-politiikka, vaaliohjelma 21.1.2019.
129 Olli Mäenpää, Eurooppalainen hallinto-oikeus. Kolmas, uudistettu painos. Talentum 2011, s. 7.
130 Turvapaikkaoikeuden alueella näitä vähimmäistasoja on määritelty esimerkiksi ns.
menettelydirektiivissä (2013/32/EU), määritelmädirektiivissä (2011/95/EU) ja vastaanotto-direktiivissä (2013/33/EU).
131 HE 2/2016 vp, s. 10.
132 HE 273/2018 vp, s. 26.
133 Myös Vanhatalon (2018, s. 39) mukaan puhe sääntelyn viemisestä eurooppalaiselle tasolle sai humanitaarisen suojelun kategorian poistamista koskevan lakimuutoksen näyttä-mään tavoiteltavana ja ongelmattomana asiana.
on heikennetty suhteessa aiempaan. Joillakin hallituksen esityksillä tosin pyrittiin vas-taamaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksiin parantaen kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden asemaa. Näissäkään esityksissä ei kuitenkaan ehdotettu kansain välisten vaatimusten täysimääräistä toteuttamista, vaan esimerkiksi lasten säilöön-oton mahdollistamista päätettiin jatkaa.134
Kansainvälisen vastaavuuspuheen tarkoituksena onkin ollut Suomen turvapaikkasäänte-lyn ”suotuisuudesta” tai ”houkuttelevuudesta” eroon pääseminen.135 Suomen turvapaikka-politiikan kuvaaminen suotuisana sisältää oletuksen siitä, että Suomesta on ollut tähän asti mahdollista saada turvapaikka muita maita helpommin ja että suomalaiset kriteerit verrattuna muihin maihin ovat olleet löyhempiä. Hyväksyttyjen turvapaikkahakemus-ten osuuksissa on paljon vuosittaista vaihtelua, mutta esimerkiksi vuonna 2015 Suomi hyväksyi pienemmän osuuden turvapaikkahakemuksista verrattuna Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan.136 Suomalaista turvapaikkapolitiikkaa on myös pidetty tiukkana jo silloin, kun ensimmäiset suuremmat pakolaisryhmät saapuivat Suomeen 1990-luvun alussa.137
Väitteet siitä, että kansallinen lainsäädäntö ei saa näyttää suotuisammalta verrattuna muihin EU-maihin, eivät tosin ole tyypillisiä vain suomalaiselle turvapaikkapolitiikalle. Jo 1990-luvulta alkaen EU:n päätöksenteossa on puhuttu ns. forum shopping -ilmiöstä, jolla on tarkoitettu sitä, että turvapaikanhakijat tekevät vertailua turvapaikkamaiden välillä ja valitsevat maan, josta on todennäköisintä saada turvapaikka ja jossa on tarjolla kattavim-mat julkiset palvelut.138 Suomalaisen maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyvän lain-säädännön vastaavuuden hakeminen Länsi-Euroopan maiden kanssa ei ole sekään uusi asia, sillä yhtenäistämistä tehtiin jo 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Tuolloin tosin suun-tauksena oli oikeusturvan vahvistaminen.139 Tässä tutkimuksessa havaitun kansainvälinen vastaavuusdiskurssin mukaan suuntauksena näyttää nyt kuitenkin olevan enemmänkin ulkomaalaisten ja etenkin kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden aseman heikentä-minen kohti minimitasoa.
134 HE 172/2014 vp; HE 133/2016 vp.
135 Esim. HE 2/2016 vp, s. 3, 7, 10; HE 43/2016, s. 1, 17, 25. Suomalaisen turvapaikkajärjes-telmän houkuttelevuutta ei-toivotuille turvapaikanhakijoille on pidetty poliittisessa keskus-telussa ongelmana myös jo ennen Juha Sipilän hallituskautta (Keskinen 2016, s. 357).
136 Outi Lepola, Mapping of gender aspects in asylum processes in the Nordic countries.
Discussion paper for the Meeting of the Nordic Council of Ministers for Gender Equality on 3 October 2016. Nordic working papers. Nordic Council of Ministers s. 2.
137 Keskinen 2016, s. 357.
138 Välimäki 2019b, s. 53.
139 Välimäki 2019b, s. 50–52. Ks. myös luku 1.2.1.