Hallituksen esityksen tavoitteet ja sisältö (HE 218/2014 vp)

Viranomaisen pätevyys ja asianmukainen koulutus on asianmukaisen käsittelyn perus-edellytys, mutta myös keskeinen oikeusturvan tae ja hyvän hallinnon standardien aset-tama vaatimus. Viranomaisten koulutuksesta säädetään ensisijaisesti menettelydirektiivin 4 artiklassa, joka koskee vastuuviranomaisia. Verrattuna aiempaan direktiiviin, sen 1 koh-taan on lisätty velvoite varmistaa, että tutkinnasta vastuussa olevalla viranomaisella on käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä voidakseen hoitaa direktiivin mukaiset tehtävänsä. Lisäksi artiklaan lisättiin kohta 3, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen henkilökunta on asianmukaisesti koulutettu. Saman 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tarjottava tätä varten asiaankuuluvaa koulutusta, johon sisältyvät Euroopan turvapaikkaviraston (EASO)

201 Mäenpää 2016, s. 2.

perustamista koskevan asetuksen (EU) N:o 439/2010²⁰² 6 artiklan 4 kohdan a–e alakoh-dassa luetellut aiheet. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös EASO:n järjestämä ja kehittämä asiaankuuluva koulutus. Henkilöillä, jotka puhuttelevat hakijoita menettely-direktiivin nojalla, on lisäksi oltava yleistiedot ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa kieltei-sesti hakijan kykyyn tulla kuulluksi, kuten viitteet siitä, että hakijaa on saatettu aiemmin kiduttaa.

Ne aiheet, jotka edellä mainitun EASO-asetuksen mukaan koulutukseen tulisi sisältyä ovat mm. seuraavia: a) kansainväliset ihmisoikeudet ja turvapaikka-asioita koskeva unionin säännöstö, mukaan lukien erityiset oikeudelliset ja oikeuskäytäntöä koskevat aiheet, b) alaikäisten ja haavoittuvien erityistarpeita omaavien henkilöiden turvapaikkahakemus-ten käsittelyyn liittyvät kysymykset, c) puhuttelutekniikat, d) lääketieteellisturvapaikkahakemus-ten ja oikeus-tieteellisten asiantuntijalausuntojen käyttö turvapaikkamenettelyssä ja e) alkuperämaita koskevaan tiedontuottamiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset. Viranomaisten riittä-vään koulutukseen viitataan useissa muissakin kohdissa menettelydirektiiviä, keskeisesti puhuttelua koskevissa artikloissa 15 (turvapaikkapuhuttelu) ja 34 (tutkittavaksi ottamista koskeva puhuttelu), joita käsitellään alla kuulemista käsittelevässä alaluvussa. Riittävä asiantuntemus ja osaaminen ajankohtaistuu myös esimerkiksi viranomaisten neuvonta- ja selvittämis velvollisuuden yhteydessä.

Hallituksen esityksessä menettelydirektiivin täytäntöönpanemiseksi (HE 218/2014 vp) viitattiin menettelydirektiivin 4 artiklan yhteydessä Maahanmuuttovirastolle toimivallan antavaan UlkL116 §:ään, jossa otetaan kantaa myös viraston turvapaikkahakemuksia käsit-televän henkilöstön pätevyyteen. Esityksessä tähdennettiin hyvään hallintoon Suomessa kuuluvan, että jokaisella viranomaisella on omaa toimialaansa koskeva asiantuntemus ja velvollisuus noudattaa hallintolain 2 luvun mukaisia hyvän hallinnon periaatteita. Direk-tiivin 4 artiklasta ei tästä syystä arvioitu aiheutuvan erityisiä lainsäädäntötarpeita. Viittaus artiklan 4 kohdassa 3 mainittuihin EASO-asetukseen sisältyviin koulutusaiheisiin katsottiin kuitenkin tarpeelliseksi sisällyttää Maahanmuuttoviraston työjärjestykseen.²⁰³

3.2.2.2 Ennakoidut ja toteutuneet vaikutukset

Hallituksen esityksen luonnoksesta annetussa lausuntopalautteessa yksittäinen lausunnon antaja toi esiin viranomaisten koulutuksen ja piti EASO-asetuksessa mainit-tujen koulutusaiheiden lisäämistä Maahanmuuttoviraston työjärjestykseen sinänsä

202 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 439/2010, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta, EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11–28.

203 HE 218/2014 vp, s. 8.

myönteisenä. Samalla tuotiin kuitenkin esiin, että lista aiheista ei ole tyhjentävä. Edel-leen korostetiin koulutuksen tarvetta myös muille kuin maahanmuuttoviranomaisille, kuten poliisille, rajavartiolaitokselle, säilöönottoyksiköiden henkilökunnalle, lääkäreille ja sosiaaliviranomaisille.²⁰⁴

Maahanmuuttoviraston sisäministeriölle tekemän turvapaikkamenettelyä koskevan sel-vityksen mukaan perehdytysjakso Maahanmuuttoviraston uusille työntekijöille on kaksi viikkoa, minkä jälkeen koulutus ja oppiminen jatkuvat työn ohessa EASO:n tarjoamien koulutusten, itseopiskelun, lähiopetuksen ja kahden viikon välein pidettävän muun ammatillista kehittymistä tukevan koulutuksen avulla.²⁰⁵ Perehdytysjakso pitää sisällään yleisperehdytyksen virastoon ja virkamiehen rooliin. Tämän lisäksi sen aikana annetaan koulutusta turvapaikkapuhuttelusta ja päätöksenteon edellyttämästä pakolaisoikeudesta sekä turvapaikkamenettelystä.

Systemaattisen koulutuksen ja valmiiden koulutussisältöjen ja -resurssien tärkeys tuli esiin heti direktiivin täytäntöönpanovuonna 2015, kun nopeasti lisääntyneen hakijamäärän takia Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikköön jouduttiin rekrytoimaan yli 500 uutta virkamiestä, ja edelleen lisää uusia virkamiehiä vuonna 2016.²⁰⁶ Uusille virkamiehille annet-tiin yli 100 tuntia koulutusta, mikä kuormitti organisaatiota samanaikaisten rekrytointien kanssa. Tämän kokemuksen pohjalta Maahanmuuttoviraston edellä mainitussa selvityk-sessä identifioitiin kehittämiskohteeksi varautuminen suurien hakijamäärien aiheuttamiin rekrytointi- ja koulutustarpeisiin. Valmiuden lisäämiseksi Maahanmuuttovirasto ehdotti työelämätarpeisiin valmentavan law school -tyyppisen koulutuskokonaisuuden kehittä-mistä yhteistyössä yliopistojen tai korkeakoulujen ja esimerkiksi oikeusministeriön kanssa, mikä mahdollistaisi uusien virkamiesten rekrytoimisen jo peruskoulutuksen omaavista henkilöistä. Koulutuksesta arvioitiin olevan hyötyä myös mm. oikeusavun ja avustajan teh-tävissä toimiville.²⁰⁷

Vuosina 2015 ja 2016 rekrytoitujen uusien työntekijöiden kokemuksen ja osaamisen puute tuli esiin myös tämän selvityksen yhteydessä toteutetuissa asiantuntijahaastatteluissa.

204 Ks. Liite 2.

205 Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille turvapaikkamenettelyyn ja -päätöksen-tekoon liittyen, Maahanmuuttovirasto, 13.6.2018, s. 25.

206 Maahanmuuttovirasto 2018, s. 25.

207 Maahanmuuttovirasto 2018, s. 26.

3.2.2.3 Oikeudellinen arviointi

Hallintovaliokunta tähdensi mietinnössään toimivaltaisten viranomaisten ammattitaidon merkitystä. Valiokunnan mukaan hakemuksia käsittelevillä viranomaisilla, kuten myös esimerkiksi turvapaikkapuhutteluja suorittavilla viranomaisilla, tulee olla asiaankuulu-vat tiedot sekä tehtäviään ja vastuualueitaan vastaava koulutus. Valiokunta ei kuitenkaan täsmentänyt tietojen tai koulutusten sisältöjä, vaan viittasi hallituksen esityksen peruste-luihin, joissa se totesi monessa kohdin tuodun esiin koulutuksessa huomioon otettavia seikkoja.²⁰⁸

EASO:n kehittämä yhtenäinen eurooppalainen koulutusohjelma antaa raamit systemaat-tisille koulutuksille ja yhdenmukaisille koulutussisällöille jäsenvaltioissa. Maahanmuutto-viraston työjärjestykseen tehtyjen viranomaisten koulutusta koskevien lisäysten voidaan katsoa vahvistavan tällaisten yhtenäisten sisältöjen soveltamista Suomessa. EASO:n mukai-sia koulutukmukai-sia on Maahanmuuttoviraston mukaan järjestetty esittely- ja tutkintatehtä-vissä toimiville virkamiehille.²⁰⁹

EASO:n koulutusmoduuleihin sisältyy ihmisoikeuksia ja pakolaisoikeutta käsittelevä koko-naisuus, mutta sen laajuutta ja tarkempaa sisältöä ei EASO:n koulutusohjelmassa ole avat-tu.²¹⁰ Virkamieskoulutusosioiden voi olettaa sisältävän hyvän hallinnon standardit, mutta missä määrin muut perusoikeudet sisältyvät koulutuksiin herättää kysymyksiä.

Turvapaikka- asioiden erityisen perus- ja ihmisoikeusherkkyyden takia perus- ja ihmis-oikeuskoulutus tulisi taata myös muissa kuin puhuttelu- ja tutkintatehtävissä turvapaikan-hakijoiden kanssa tekemisissä oleville eri alojen ammattilaisille. Esimerkiksi Ihmisoikeus-keskuksen vuonna 2014 julkaisemassa selvityksessä kiinnitettiin huomiota kunnallisten viranhaltijoiden perus- ja ihmisoikeuskoulutuksen puutteeseen.²¹¹

Ottaen huomioon, että turvapaikkamenettely on varsin erityinen hallintomenettelyn muoto, joka edellyttää erityisosaamista myös perus- ja ihmisoikeuksien alueella, eikä turva paikkapuhuttelijoiden koulutustaustasta tai perehdyttämisestä ole olemassa erityistä

208 HaVM 42/2014 vp, s. 2.

209 Owal Group 2019, s. 45.

210 Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO), EASO:n koulutusohjelma, maaliskuu 2014, s. 17.

211 Ihmisoikeuskeskus, Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus Suomessa, 2014, s. 176.

kansallista sääntelyä²¹² (vrt. esim. oikeusavustajat)²¹³ ei työjärjestyslisäystä voi pitää perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta riittävänä, vaan viittaus perus- ja ihmisoikeusosaamiseen ja pakolaisoikeuteen olisi parempi nostaa lainsäädäntöön, vaikka suoranaista juridista velvoi-tetta tähän ei menettelydirektiivin pohjalta ole johdettavissa.

Maahanmuuttoviraston omassa selvityksessään ehdottama erityisen koulutuskokonaisuu-den toteuttaminen on kannatettava aloite. Tämän tutkimuksen aikana on monessa kohdin tullut ilmi, että kansainvälistä suojelua koskevia kysymyksiä hallitsevia juristeja tarvitaan lisää (ks. esim. luku 3.11.3). Lisäksi tulisi pohtia, miten riittävä koulutus saataisiin toteutet-tua systemaattisemmin laajemmalle piirille turvapaikanhakijoiden kanssa tekemisissä ole-via ammattilaisia, mukaan lukien kunnalliset viranhaltijat.

3.2.3 Hakijan kuuleminen (HE 218/2014 vp)

3.2.3.1 Hallituksen esityksen tavoitteet ja sisältö

Kansainvälistä suojelua hakevan kuulemisen kannalta keskiössä on turvapaikkapuhut-telu, jonka yhteydessä selvitetään perusteet kansainvälisen suojelun saamiselle. Puhut-telua koskevat keskeiset säännökset on kirjattu menettelydirektiivin artikloihin 14, 15 ja 16. Niissä puhuttelusta säädetään monilta osin aiempaa direktiiviä yksityiskohtaisem-min. Artiklan 14(1) mukaan puhuttelun suorittavalla henkilöllä on oltava kansallisen lain-säädännön mukainen toimivalta suorittaa puhutteluja. Tähän yhteyteen tehtiin uudessa menettelydirektiivissä lisäys, jonka mukaan hakemuksen sisältöä koskevan puhutte-lun tulee aina olla määrittävän viranomaisen suorittama (lukuun ottamatta uusinta-hakemuksia, ks. alaluku 3.5.). Artiklan 1 kohtaan lisättiin myös mahdollisuus säätää toisen viranomaisen tilapäisestä osallistumisesta puhuttelujen suorittamiseen, kun hakemuksia tehdään samanaikaisesti suuri määrä. Tällöin on kuitenkin huolehdittava kyseisen viran-omaisen koulutuksesta. Tilapäisten puhuttelujen osalta katsottiin aihetuvan muutostarve UlkL 97 § 2 momenttiin, jossa oli säädetty poliisin mahdollisuudesta suorittaa puhutteluja myös muulloin kuin suurten hakijamäärien yhteydessä.²¹⁴

212 Maahanmuuttoviraston selvitys sisäministerille turvapaikkamenettelyyn ja -päätöksen-tekoon liittyen, Maahanmuuttovirasto, 13.6.2018.

213 Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevan lain 8 §:ssä säännellään yleisesti asiamiehen toimintaa koskevasta laatutasosta, jonka jälkeen seuraa 19 alakohdan luettelo, jossa täsmennetään oikeudenkäyntiavustajan ammattitaitoa koskevia vaatimuksia. Ks. Jyrki Tala (toim.), Kirjoituksia sääntelytarkkuudesta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus-tiedonantoja 123/2014, s. 99.

214 HE 218/2014 vp, s. 15.

Menettelydirektiivin artiklaan 15 on kirjattu puhuttelua koskevia vaatimuksia. Sen 3 koh-dan mukaan on asianmukaisin toimenpitein varmistuttava siitä, että puhuttelut on mah-dollista suorittaa olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kat-tavasti. Puhuttelijan pätevyyttä täsmentävää listaa täydennettiin siten, että puhuttelijan on kyettävä ottamaan huomioon myös hakijan sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti, hakijan kulttuuritaustan ja haavoittuvan aseman lisäksi. Tämän lisäksi hakijan pyynnöstä on aina kun mahdollista huolehdittava siitä, että hakijan puhut-telun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, paitsi jos pyynnön uskotaan perustuvan syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Myös tulkkeja koskevaan kohtaan tehtiin tarkennuksia aiempaan verrattuna. Uudelleen laaditun menettelydirektiivin mukaan keskustelun on tapahduttava hakijan ensisijaisesti valitse-malla kielellä, paitsi jos on jokin toinen kieli, jota hän ymmärtää ja jolla hän pystyy ilmaise-maan itseään selkeästi. Lisäksi jäsenvaltioiden on aina kun mahdollista järjestettävä samaa sukupuolta oleva tulkki, jos hakija niin pyytää, ellei pyynnön uskota perustuvan syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Hallituksen esityksessä direktiivin 15 artiklasta ei katsottu aiheutuvan muutostarpeita lainsäädäntöön.

Sen sijaan Maahanmuuttoviraston turvapaikkaohjetta katsottiin tarpeelliseksi täyden-tää.²¹⁵ Mitä tulee puhuttelijoiden pätevyyteen, viitattiin ainoastaan viranomaisilta edelly-tettäviin hyvän hallinnon vaatimusten hallintaan sekä Maahanmuuttoviraston että poliisin osalta.²¹⁶

Puhuttelun sisältöä koskeva 16 artikla on menettelydirektiivissä uusi. Sen mukaan puhut-telua suoritettaessa on varmistettava, että hakijalla on riittävät mahdollisuudet esittää hakemuksen perusteet ”mahdollisimman kattavasti”. Tähän kuuluu 16 artiklan mukaan

”mahdollisuus antaa selitys seikkojen mahdolliselle puuttumiselle ja/tai hakijan lausun-tojen epäjohdonmukaisuuksille tai ristiriitaisuuksille”. UlkL 97 § 2 momentin mukaan Maahan muuttovirasto suorittaa turvapaikkapuhuttelun, jossa suullisesti selvitetään haki-jan perusteet häneen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kohdistuneesta vainosta tai muista oikeudenloukkauksista ja niiden uhkista. UlkL 97 a § mukaan on selvitettävä erityisesti, miten hakija suhtautuu mahdolliseen palauttamiseen turvalliseen turvapaikka-maahan sekä turvapaikka-maahantulokieltoon sekä hakijan perusteisiin sille, miksi kyseinen valtio ei ole hänelle turvallinen. Näiden lainkohtien yhdessä turvapaikkaohjeen kanssa katsot-tiin vastaavan direktiiviä, joten lainsäädäntötarpeita ei myöskään 16 artiklasta katsottu aiheutuvan.²¹⁷

215 HE 218/2014 vp, s. 16.

216 HE 218/2014 vp, s. 7, 15.

217 HE 218/2014 vp, s. 17.

3.2.3.2 Ennakoidut ja toteutuneet vaikutukset

Hallituksen esityksen lausuntopalautteessa ehdotus, jonka mukaan poliisi voisi suorit-taa puhutteluita tilapäisesti hakemusten määrän lisääntyessä voimakkaasti, sai osakseen arvostelua.²¹⁸ Muun kuin määrittävän viranomaisen suorittaman puhuttelun katsottiin voi-van vaikuttaa menettelyn ja päätösten laatuun ja hakijan oikeuteen saada oikeudenmukai-nen menettely. Puhuttelussa vaadittavan erityisosaamisen ja asiantuntemuksen korostet-tiin lähtökohtaisesti olevan Maahanmuuttovirastossa, eikä sen siirtäminen poikkeustilan-teessa toiselle viranomaiselle olisi mahdollista. Edelleen katsottiin, että tällainen menettely asettaisi eri viranomaisten puhuttelemat hakijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Mikäli tällainen vaihtoehto jätettäisiin ehdotukseen, tulisi lausunnonantajan mukaan esitykseen kirjata vaatimus, että poliisissa puhutteluita voivat tehdä ainoastaan erityiskoulutuksen saaneet virkamiehet. Lisäksi lausuntopalautteessa tuotiin esiin menettelydirektiivin mukai-sen etukäteimukai-sen koulutukmukai-sen välttämättömyys, mikäli puhutteluja suorittaa joku muu kuin määräävä viranomainen. Edelleen tähdennettiin, että määräävän viranomaisen tulisi suo-rittaa myös tutkimatta jättämistä koskevat, artiklan 34 mukaiset puhuttelut.

Maahanmuuttoviraston tekemässä vuonna 2018 julkaistussa selvityksessä kiinnitetään turva paikkapuhuttelun osalta päähuomio puhuttelijoiden koulutukseen. Kehittämis-kohteiksi puhuttelujen osalta identifioidaan lähinnä koulutukseen liittyviä tavoitteita, joita voidaan sinänsä pitää tärkeinä ja kannatettavina.²¹⁹

Kuten edellä huomioitiin, kokemattomien uusien virkamiesten rekrytoimisen vuosina 2015−2016 on arvioitu heikentäneen puhuttelujen laatua. Owal Groupin turvapaikka-prosessia koskevan vuonna 2019 julkaistun selvityksen puitteissa toteutetuissa haastatte-luissa tuotiin esiin, että puhuttelujen laadussa oli haasteita erityisesti vuosina 2015–2016 mutta laadun katsottiin sittemmin parantuneen huomattavasti.²²⁰ Muutoksen arvioitiin tapahtuneen ensisijaisesti puhuttelijan osaamisessa, jota on kyetty ylläpitämään hakija-määrien ollessa pienempiä. Myös haastatellut oikeusavustajat katsoivat, että puhutteli-joiden osaaminen oli kyseisenä ajankohtana hyvällä tasolla ja kokemuksen sekä osaamisen karttuminen oli huomattavissa.²²¹ Monilla haastatelluista vuosina 2015 tai 2016 turvapaik-kapuhutteluun osallistuneista turvapaikanhakijoista oli ollut kielteisiä kokemuksia puhut-telusta, joskin päinvastaisiakin kokemuksia esiintyi. Haasteet olivat liittyneet erityisesti luottamuksellisen ilmapiirin puuttumiseen, ja osa turvapaikanhakijoista oli kokenut, että puhuttelija on suhtautunut heihin välinpitämättömästi tai kielteisesti. Owal Groupin sel-vityksessä huomioitiin myös, että turvapaikkayksikön eri tulosalueilla on käytössä erilaisia

218 Ks. Liite 2.

219 Maahanmuuttovirasto 2018, s. 26.

220 Owal Group 2019, s. 40.

221 Owal Group 2019, s. 45.

käytäntöjä sen suhteen, toteutetaanko puhutteluja ”yhdellä vai kahdella kosketuksella”, mutta todetaan että lisäpuhutteluja toteutettiin aina tarvittaessa.

Menettelydirektiivin täytäntöönpanosta (194/2015) aiheutuneet muutokset huomioitiin vuoden 2015 turvapaikkaohjeessa (MIGDno-2015-566), joka kumosi Maahanmuutto-viraston aiemman turvapaikkaohjeen (MIGDno/2013/700).

3.2.3.3 Oikeudellinen arviointi

Kuten edellä jo on todettu, hallituksen esityksessä ei nähty tarpeelliseksi esittää muutoksia kuulemista koskeviin säännöksiin, muuta kuin uusintahakemusten (ks. alaluku 3.5.) ja tut-kimatta jättämistä koskevien puhuttelujen osalta. Sen sijaan turvapaikkaohjeisiin tehtiin useita tarkennuksia. Näiden muutosten mahdollisia vaikutuksia ei hallituksen esityksessä arvioitu. Myöskään hallintovaliokunta ei mietinnössään kommentoinut puhutteluun liit-tyviä säännöksiä. Se kuitenkin kiinnitti erityistä huomiota viranomaisten ammattitaidon ja heille annettavan koulutuksen tarpeeseen, viitaten tässä yhteydessä esimerkkinä turva-paikkapuhuttelujen tekijöihin.²²²

Perustelut sille, miksi hallituksen esityksessä katsottiin, että menettelydirektiiviin sisälty-neitä puhuttelua koskevia muutoksia ei tarvitse huomioida lainsäädännössä, jäävät osit-tain epäselviksi. Erityisesti tämä herättää kysymyksiä 16 artiklan osalta, jossa painottuu riittävän selvyyden saaminen hakemuksen perusteluiksi esitettyyn ristiriitaiseen infor-maatioon. Tämä vaatimus ei UlkL:n säännöksistä välttämättä välity ja saattaa siten vaikut-taa hakijan oikeusturvaa heikentävästi. Edellä viitattiin myös Owal Groupin selvityksessä huomioidun, ettei esimerkiksi lisäpuhuttelujen järjestämisestä ole täysin selkeää käytän-töä. Viittaukset hyvän hallinnon takeisiin ja hallintolain standardeihin eivät siten välttä-mättä ole riittäviä, kun kyseessä on turvapaikanhakijan kannalta olennaisesta menettelylli-sestä oikeudesta. Kynnyksen lainsäädännöllisiin muutoksiin voidaan katsoa asettuvan ver-rattain korkealle. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, kun otetaan huomioon ulkomaalais-lain ”tilkkutäkkimäisyys” ja pirstaloituneisuus. Vaakakupissa ulkomaalais-lainsäädäntöön kirjaamisen puolesta on kuitenkin perus- ja ihmisoikeuksien parempi turvaaminen.

Korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon menettelydirektiivin 15 artiklan 3 kohdan useammassa vuosikirjapäätöksessään. Vuosikirjapäätöksessä KHO 2020:91 menettely-direktiivin 15 artiklan 3 kohdan [ja päivitetyn turvapaikkaohjeen] mukainen sukupuolen huomioiminen ei ollut toteutunut puhuttelijan eikä tulkin valinnoissa siitä huolimatta, että kyseessä oli haavoittuvassa asemassa oleva hakija. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että

222 HE 218/2014 vp, s. 2.

turvapaikkapuhuttelu ei ollut ollut asianmukainen, kumosi aiemmat päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastoon uutta turvapaikkapuhuttelua varten.²²³

Aiemmassa vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:138 korkein hallinto-oikeus otti kantaa puhuttelun merkitykseen ristiriitaisten tietojen selvittämisessä. Se katsoi kuulemis-virheen tapahtuneen, kun Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelu-lupaa koskevan hakemuksen perustellen päätöstään A:n ja hänen isänsä turvapaikka-puhutteluissaan esittämien kertomusten välisillä ristiriidoilla mm. koskien perheen koti-maan asuinpaikkoja ja ristiriitojen hakemuksen uskottavuutta heikentävällä vaikutuksella, eikä ollut antanut A:lle tietoja turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta ilmenevästä isän ker-tomuksesta eikä varannut tilaisuutta antaa selitystä kertomusten välisistä ristiriidoista.²²⁴ Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:ta ei ollut mainituilla perusteilla kuultu hänen isänsä turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta, vaikka kyseisestä asiakirjasta saaduilla tiedoilla oli ollut merkitystä A:n turvapaikkahakemuksen ratkaisemisessa. Koska A:n kotipaikkaa koskevalla tiedolla voi olla olennainen merkitys arvioitaessa hänen kansainvälisen suojelun tarvet-taan, KHO katsoi edelleen, että tapahtunut kuulemisvirhe oli luonteeltaan sellainen, ettei asiaa ollut voitu ratkaista hallinto-oikeudessa palauttamatta sitä Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

3.2.4 Oikeusapu (HE 32/2016 vp)