Monien pohjoisimmilla alueilla esiintyvien Punaisen listan lajien populaatiot ovat hyvin pieniä. Lajit esiin-tyvät useimmiten hyvin rajoittuneella alueella, mikä lisää populaatioiden riskiä hävitä erilaisten satun-naistekijöiden vaikutuksesta. Satunnaistekijät ovat-kin merkittävin uhanalaisuuden syy lähes puolelle ensisijaisesti tunturipaljakalla elävälle uhanalaiselle lajille (kuva 38). Ne ovat myös tärkein uhanalaisten paljakkalajien ensisijainen uhkatekijä ja yhtenä uh-kana yli puolelle uhanalaisista paljakkalajeista (kuva 39). Satunnaistekijöiden merkitys silmälläpidettävien lajien heikon tilanteen syynä (kuva 40) ja uhkana (ku-va 41) on selvästi pienempi, sillä silmälläpidettävien lajien populaatiot ovat yleensä uhanalaisten lajien populaatioita suurempia ja siten satunnaistekijöiden merkittävät vaikutukset ovat epätodennäköisempiä.
Kuluminen on uhanalaisten lajien ensisijaisena uhanalaisuuden syynä ja uhkatekijänä kolmanneksi yleisin, yhtenä syynä se on toiseksi tärkein (kuvat 38 ja 39). Silmälläpidettävien lajien taantumisen ja heikon tilanteen syynä ja uhkatekijänä kuluminen on toiseksi merkittävin (kuvat 40 ja 41). Tunturipaljakalla kulumista aiheuttaa pääasiassa porojen laidunnus.
Talvilaidunnusta haitallisempaa on kesälaidunnus, joka muuttaa kasvillisuuden runsaussuhteita eri kasvillisuuskerroksissa (Kumpula & Turunen 2018).
Laidunnuksen ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutuk-sen on todettu näkyvän eri luontotyypeillä eri tavoin.
Erityisesti tunturikankailla laidunnuksen on havaittu estävän pensoittumista, ja se voi siten vähentää ilmas-tonmuutoksen aiheuttaman umpeenkasvun vaiku-tuksia. Paikallisesti myös matkailulla on merkittävä vaikutus maaston kulumiseen ja matkailuun liittyvä rakentaminen edelleen lisää uhanalaisiin lajeihin kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutukset kohdistuvat paitsi kasvillisuuteen, myös moniin eläinryhmiin se-kä suoraan että välillisesti.
Ilmastonmuutos arvioitiin ensisijaiseksi uhanalai-suuden syyksi 18:lle ja yhdeksi syyksi 49 uhanalaiselle lajille (kuva 38). Uhanalaisten lajien ensisijaisena uh-katekijänä se on kuitenkin toiseksi tärkein (26,9 %:lle
Paljakkakilpiäistä (Lepidurus arcticus) voidaan pitää elävänä fossiilina, koska se on pysynyt muuttumattomana 250 miljoo-naa vuotta. Lajin luokka on erittäin uhanalaiset (EN). Se elää makeissa, subarktisissa ja arktisissa vesissä. Uusimpia havainto-ja on saatu kalastajilta, laji on löytynyt saaliskalojen vatsoista.
Kuva: Hanna-Kaisa Lakka
The Lepidurus arcticus species can be considered a living fossil because it has remained unchanged for 250 million years. The category of the crustacean species is Endangered (EN). It lives in fresh, subarctic and arctic waters. The latest observations are from fishermen; the species has been found in the stomachs of the catch. Photo: Hanna-Kaisa Lakka
Tulokset
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Ensisijainen tekijä Main threat Yksi tekijöistä One of the threats
Lajimäärä Number of species Lajimäärä Number of species
Kuva 40. Ensisijaisesti tunturipaljakalla elävien silmälläpidettävien (NT) lajien taantumisen tai heikon tilanteen syyt niiden yleisyy-den mukaan järjestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiyleisyy-den lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden taantumiseen kyseinen syy on vaikuttanut. Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikuttaneista syistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 40. Causes of the decline or poor state of Near Threatened (NT) species living primarily in alpine habitats, organised according to their frequency. The number and percentage of Near Threatened species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own.
The abbreviations are explained in Chapter 7.
Kuva 41. Ensisijaisesti tunturipaljakalla elävien silmälläpidettä-vien (NT) lajien uhkatekijät niiden yleisyyden mukaan järjes-tettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden uhkana kyseinen tekijä vaikuttaa.
Omina pylväinään esitetään ensisijainen tekijä ja yksi kaikista lajiin vaikuttavista tekijöistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 41. Threat factors for Near Threatened (NT) species living in alpine habitats, organised according to their frequency.
The number and percentage of Near Threatened species whose status has been affected by the relevant factor are given at the end of each column. The main factors, and one out of all factors affecting the species, are presented as columns of their own.
The abbreviations are explained in Chapter 7.
Tulokset
Kuva 42. Ensisijaisesti tunturipaljakalla eläneiden hävinneiden (RE) lajien häviämisen syyt niiden yleisyyden mukaan järjestetty-nä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosent-tiosuus, joiden häviämiseen kyseinen syy on vaikuttanut. Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikutta-neista syistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 42. Causes of extinction of Regionally Extinct (RE) species who lived primarily in alpine habitats, organised according to their frequency. The number and percentage of Regionally Extinct species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Lajimäärä Number of species uhanalaisista paljakkalajeista) ja yhtenä uhkana se on mainittu niistä peräti 80,6 %:lle (kuva 39). Silmäl-läpidettävien lajien heikon tilanteen ensisijaisena syynä ilmastonmuutos on neljänneksi tärkein (kuva 40). Se on kuitenkin kaikkein tärkein silmälläpidettä-vien lajien uhkatekijä, ensisijainen uhka yli puolelle ja yksi uhkatekijä lähes 80 %:lle silmälläpidettävis-tä paljakkalajeista (kuva 41). Ilmaston lämmetessä tunturipaljakan pinta-ala supistuu ja paljakkalajit joutuvat vetäytymään korkeammalle ja pohjoiseen.
Koska pohjoisen Fennoskandian tunturilajistolla ei ole mahdollisuuksia siirtyä korkeammalle tai poh-joisemmaksi, voi ilmastonmuutos johtaa useiden pohjoisten lajien taantumiseen ja jopa häviämiseen Suomesta. Kaikkein herkimpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat lumesta ja roudasta riippuvaiset pienialaiset elinympäristöt, joiden väheneminen on todettu jo korkeimmillakin tuntureillamme (Turunen ym. 2018). Ilmaston lämpenemisen on todettu myös lisäävän pensoittumista ja sammaloitumista ja hei-kentävän jäkälän kasvua joillakin luontotyypeillä.
Muita paljakkalajien uhanalaistumisen ja taantu-misen syitä ovat muun muassa suuret kannanvaih-telut, keräily, avointen alueiden umpeenkasvu sekä kaivannaistoiminta. Kannanvaihtelut on arvioitu uh-katekijänä merkittävämmäksi kuin uhanalaisuuden syynä, kun taas kaivannaistoiminta on uhanalaisuu-den syynä yleisempi kuin uhkana. Tunturipaljakan uhanalaisista lajeista noin viidenneksen ensisijaista uhanalaisuuden syytä ei tunneta, ja neljän lajin en-sisijaista uhkaa ei ole pystytty tunnistamaan. Lähes puolella silmälläpidettävistä paljakkalajeista taantu-misen tai heikon tilanteen syytä ei tunneta, 11 silmäl-läpidettävän lajin ensisijainen uhka ei ole tiedossa.
Kahden paljakoilla elävän perhosen häviämisen syy on tuntematon: tunturikoisan (Catastia kistrand-ella) ja hakasyökkösen (Anarta farnhami) (kuva 42).
Pyynti on tunturipeuran (Rangifer tarandus tarandus) ja kulutus yhden palsasoilla eläneen nivelkärsäisen (Psammotettix frigidus) ja häviämisen syy.
Kiirunankello (Campanula uniflora) kasvaa tunturien varjoisilla kalkkipahdoilla. Laji on meillä hyvin harvinainen ja niukka, ja se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Laji on erityisen herk-kä ilmaston lämpenemisen vaikutuksille. Kuva: Kimmo Syrjänen Campanula uniflora grows on shady calcareous rock outcrops of fells. The plant species is very rare and scarce here, and it is classified as Critically Endangered (CR). The species is particularly sensitive to the effects of global warming. Photo: Kimmo Syrjänen
Tulokset
3.7.7