Uhanalaisuusluokissa tapahtuneiden aitojen muutosten perusteella voidaan arvioida lajiston tilan kehityssuun-tia eri elinympäristöissä kokonaisuutena ja eliöryhmit-täin (kuvat 48–54). Tarkastelu on tehty lajien ensisijaisen pääelinympäristön mukaan, joita kullakin lajilla voi olla vain yksi.
Ensisijaisesti metsissä elävässä lajistossa myönteis-tä kehitysmyönteis-tä on tapahtunut 109 lajilla, joista hieman yli puolet on perhosia (kuva 48). Ne ovat pääasiassa eteläisiä ja lounaisia lehtimetsien jalopuihin sitoutuneita lajeja, joiden esiintyminen Suomessa on aiemmin ollut varsin rajoittunutta. On ilmeistä, että ilmaston lämpeneminen on keskeinen tekijä niiden yleistymisen syynä. Myös ko-vakuoriaisissa on useita vastaavasti yleistyneitä lajeja.
Lisäksi kahdeksassa muussa metsien eliöryhmässä on tapahtunut yksittäisten lajien myönteistä kehitystä.
Samaan aikaan 140 ensisijaisesti metsissä elävän lajin tilanne on merkittävästi heikentynyt. Suurin osa näistä on jäkäliä, perhosia ja kovakuoriaisia. Esimerkiksi van-hoissa kangasmetsissä elävän partanaavan (Usnea barba-ta) luokka nousi vaarantuneesta (VU) erittäin uhanalai-seksi (EN). Lajin useita vanhoja esiintymiä on hävinnyt 2000-luvulla hakkuiden aiheuttaman reunavaikutuksen sekä ilmansaasteiden vuoksi. Yleisin syy metsissä elävi-en jäkälielävi-en taantumiseelävi-en on kuitelävi-enkin vanhojelävi-en metsielävi-en ja kookkaiden puiden väheneminen, jonka vaikutukset näkyvät osin pitkällä aikaviiveellä. Pitkäikäiset jäkälät voivat säilyä yksittäisillä rungoilla kauankin, mutta hä-viävät alueelta lopulta, ellei leviäminen uusille sopiville rungoille ole ollut mahdollista. Boreaalisten metsien per-hoslajiston taantumiseen varsinkin eteläisessä Suomessa on vaikuttanut metsien hakkuut, erityisesti varttuneiden
1. Perhoset, Lepidoptera 2. Jäkälät, Lichenes
3. Kovakuoriaiset, Coleoptera 4. Linnut, Aves
5. Putkilokasvit, Tracheophyta
6. Sienet, Fungi 7. Kaksisiipiset, Diptera 8. Hämähäkkieläimet, Arachnida 9. Nisäkkäät, Mammalia 10. Pistiäiset, Hymenopteraw
1. Perhoset, Lepidoptera 2. Linnut, Aves 3. Kaksisiipiset, Diptera 4. Putkilokasvit, Tracheophyta
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Myönteiset Positive Kielteiset Negative
Kuva 48. Ensisijaisesti metsissä elävien myönteiseen ja kiel-teiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 48. The number of species living primarily in forests whose development has been positive/negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
Kuva 49. Ensisijaisesti soilla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 49. The number of species living primarily in mires whose development has been positive/negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
Lajimäärä Number of species
Myönteiset Positive Kielteiset Negative
Lajimäärä Number of species
1. 2. 3. 4.
Muutokset uhanalaisuudessa
metsien väheneminen. Myös avoimien alueiden sulkeu-tuminen sekä ilmastonmuutos ovat taantumisen syitä.
Suoelinympäristöjen lajistossa on tapahtunut kahdek-san myönteistä ja 39 kielteistä aitoa muutosta. Soiden perhosia uhkaa lähinnä ojitus ja turpeenotto. Aiemmin tehtyjen ojitusten soita kuivattava vaikutus jatkuu edel-leen. Puusto ja pensaisto tihenee, ja avosoita tai niiden laiteita suosivien lajien ravintokasvit vähenevät heiken-täen perhosten elinolosuhteita. Lisäksi lajin kerran alu-eelta hävittyä sen palaamismahdollisuudet ovat usein hyvin heikot soiden eristyneisyyden vuoksi, varsinkin Etelä-Suomessa.
Vesielinympäristöjen lajeissa on tapahtunut seitsemän myönteistä muutosta ja kielteisiä muutoksia 34 (kuva 50).
Suurin osa vesilajien kielteisistä muutoksista on tapah-tunut kovakuoriaisissa. Taantumisen syyt eivät kuiten-kaan ole kaikilta osin tiedossa ja vaikuttavia tekijöitä on todennäköisesti useita. Uhkatekijänä yleisin on järviin ja lampiin kohdistuvat kemialliset haittavaikutukset, jotka aiheuttavat kovakuoriaisille sopivien matalien rantojen
rehevöitymistä, vesi- ja rantakasvillisuuden muutoksia sekä pH:n ja muiden veden ominaisuuksien muutoksia.
Myös vesiin kulkeutuvat torjunta-aineet todennäköisesti vaikuttavat vesihyönteisten esiintymiseen. Muutokset ovat olleet kielteisiä myös muissa vesiin ja kosteikoi-hin sidoksissa olevissa eliöryhmissä, etenkin kaloissa ja linnuissa.
Rantaelinympäristöjen lajeissa on tapahtunut 32 myönteistä muutosta ja 52 kielteistä muutosta. Eniten myönteisesti kehittyneitä lajeja on perhosissa ja kova-kuoriaisissa eli samoissa ryhmissä kuin kielteisestikin kehittyneitä (kuva 51). Rantalajien elpymisessä on epäile-mättä osin kyse ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta, mutta myös rantaniittyjen hoidon tehostumisella mo-nilla keskeisillä alueilla on ollut merkitystä lajien popu-laatioille. Perhosten rantalajeista suurin osa elää Itäme-ren niitty- tai hiekkarannoilla, joilla avoimien alueiden sulkeutuminen on ollut yleinen uhka perhoslajistolle.
Rantojen umpeenkasvu on vaikuttanut myös etenkin monien putkilokasvien taantumiseen, jolla on suoria 1. Linnut, Aves
2. Kovakuoriaiset, Coleoptera 3. Kalat, Pisces
4. Putkilokasvit, Tracheophyta 5. Perhoset, Lepidoptera
6. Vesiperhoset, Trichoptera
7. Nisäkkäät, Mammalia 1. Perhoset, Lepidoptera
2. Kovakuoriaiset, Coleoptera 3. Linnut, Aves
4. Putkilokasvit, Tracheophyta
5. Nivelkärsäiset, Hemiptera 6. Kaksisiipiset, Diptera 7. Suorasiipiset, Orthoptera
Myönteiset Positive Kielteiset Negative Myönteiset Positive
Kielteiset Negative
Kuva 50. Ensisijaisesti vesielinympäristöissä elävien myön-teiseen ja kielmyön-teiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 50. The number of species living primarily in aquatic habitats whose development has been positive/negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
Kuva 51. Ensisijaisesti rannoilla elävien myönteiseen ja kiel-teiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 51. The number of species living primarily on shores whose development has been positive/negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
Lajimäärä Number of species Lajimäärä Number of species
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.
Muutokset uhanalaisuudessa
1. Jäkälät, Lichenes 2. Linnut, Aves
3. Putkilokasvit, Tracheophyta
1. Perhoset, Lepidoptera 2. Putkilokasvit, Tracheophyta 3. Jäkälät, Lichenes
4. Linnut, Aves Myönteiset Positive
Kielteiset Negative
Myönteiset Positive Kielteiset Negative
Lajimäärä Number of species Lajimäärä Number of species
1. 2. 3. 4.
vaikutuksia niitä ravintokasvinaan käyttäviin hyön-teislajeihin.
Kallioelinympäristöjen lajeissa on tapahtunut yksi myönteinen ja 22 kielteistä aitoa muutosta. Eniten muu-toksia on tapahtunut jäkälillä, joiden kaikki muutokset ovat kielteisiä (kuva 52). Jäkälillä sekä taantumisen syitä että uhkatekijöitä on useita, muun muassa rakentami-nen, maaston kulumirakentami-nen, kemialliset haittavaikutuk-set (happamoituminen, rehevöityminen) sekä metsien uudistamis- ja hoitotoimet (hakkuut ja kuusettuminen).
Tunturipaljakan lajeilla on tunnistettu kaksi myön-teistä ja 57 kielmyön-teistä muutosta. Tunturipaljakoilla on ta-pahtunut paljon aitoja kielteisiä muutoksia etenkin per-hosissa, putkilokasveissa ja jäkälissä (kuva 53). Perhosten merkittävimpänä taantumisen syynä ja uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Myös putkilokasvien tilanne tun-tureiden paljakka-alueilla on heikkenemässä ilmaston lämpenemisen vuoksi, koska ilmaston lämpeneminen kaventaa arktisten, viileisiin ilmasto-oloihin ja lumipeit-teen suojaan sopeutuneiden lajien elinmahdollisuuksia.
Kaikki jäkälien muutokset ovat kielteisiä. Tuoreiden ilmastoennusteiden mukaan tunturipaljakan lajien elinympäristöjen pinta-ala tulee vähenemään ja lajeille suotuisat ilmasto-olosuhteet heikkenemään huomatta-vasti muutaman kymmenen vuoden kuluessa (Niska-nen 2018). Ilmastonmuutoksen vaikutukset yksittäisiin lajeihin tunnetaan kuitenkin edelleen varsin heikosti.
Todennäköisesti ilmastonmuutos vaikuttaa tunturipal-jakan lajistoon voimakkaammin, kuin mitä tämän uhan-alaisuusarvioinnin tuloksista ilmenee.
Perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä on tapahtunut runsaasti aitoja muutoksia kumpaankin suuntaan (kuva 54). Kielteisiä muutoksia (115) on tapahtunut kuitenkin hieman enemmän kuin myönteisiä (100). Ilmaston lämpenemisen vaikutus nä-kyy eteläisten lajien runsastumisena. Sen lisäksi myös lajistollisesti arvokkaiden perinneympäristöjen hoidon tehostumisella arvioidaan olevan vaikutusta. Myönteis-tä kehitysMyönteis-tä on tapahtunut eteläisillä lajeilla, jotka elävät niityillä, puistoissa ja pihamailla sekä uusympäristöis-Kuva 52. Ensisijaisesti kallioilla elävien myönteiseen ja
kiel-teiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 52. The number of species living primarily on rock outcrops whose development has been positive/negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
Kuva 53. Ensisijaisesti tunturipaljakalla elävien myönteiseen ja kielteiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 53. The number of species living primarily in alpine heaths and meadows whose development has been positive/ negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
1. 2. 3.
Muutokset uhanalaisuudessa
sä. Taantuneita lajeja on eniten perhosissa (67) ja kova-kuoriaisissa (18). Taantuneiden lajien elinympäristöt ovat pääosin niittyjä ja uuselinympäristöjä, vähäisessä mää-rin myös puistoja. Taantuneiden perhoslajien levinnei-syys painottuu pohjoisemmaksi kuin runsastuneiden.
Uhanalaisuuden syynä ja uhkatekijänä selvästi yleisin on avoimien alueiden sulkeutuminen.
4.4
Uhanalaisuusindeksi
Uhanalaisuusindeksi (Red List Index) perustuu lajien uhanalaisuusluokitukseen ja lajien luokissa tapahtuviin
muutoksiin eri arviointikerroilla. Indeksi on yksi tapa tiivistää uhanalaisuusarvioinnin sisältämää tietoa ja ver-tailla eri arviointien tuloksia keskenään. Indeksin avulla voi vertailla esimerkiksi eri eliöryhmien, elinympäristö-jen tai maantieteellisen alueen lajiston uhanalaisuuden kehitystä. Indeksi on IUCN:n ja sen yhteistyöorganisaa-tioiden kehittämä (Butchart ym. 2004, Butchart ym. 2007) ja ohjeistama (Bubb ym. 2009). Se on yksi kansainväli-sen biodiversiteettisopimukkansainväli-sen monimuotoisuustavoit-teiden saavuttamisen seuraamisessa kansainvälisesti käytettävistä mittareista (CBD Secreteriat 2018).
Indeksin arvo vaihtelee nollan ja yhden välillä. Jos kaikki tarkasteltavat lajit on arvioitu elinvoimaisiksi, 1. Perhoset, Lepidoptera
2. Kovakuoriaiset, Coleoptera 3. Linnut, Aves
4. Jäkälät, Lichenes
5. Putkilokasvit, Tracheophyta 6. Kaksisiipiset, Diptera
7. Nivelkärsäiset, Hemiptera 8. Hämähäkkieläimet, Arachnida 9. Pistiäiset, Hymenoptera 10. Sienet, Fungi
11. Verkkosiipiset, Neuroptera Myönteiset Positive Kielteiset Negative
Kuva 54. Ensisijaisesti perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä elävien myönteiseen ja kiel-teiseen suuntaan kehittyneiden lajien määrä eliöryhmittäin aitoihin luokkamuutoksiin perustuen.
Figure 54. The number of species living primarily in rural biotopes and cultural habitats whose development has been positive/negative on the basis of genuine changes of category, by organism group.
Lajimäärä Number of species
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11.
Vaarantunut (VU) vuorilaulukaskas (Cicadetta montana) elää toukkana maan sisässä ravintoa kasvien juurista imien. Aikuiset ovat hyviä lentäjiä, ja ne istuskelevat usein puiden rungoilla ja pensaissa. Vuorilaulukaskas viihtyy aurinkoisissa, kuivissa ympäristöissä ja lajia uhkaa etenkin avoimien alueiden sulkeu-tuminen. Kuva: Petri Ahlroth
At the larval stage, the Vulnerable (VU) Cicadetta montana lives underground, sucking nourishment from plant roots. The adults are good flyers and are often sitting on tree trunks and in bushes.
The species thrives in sunny, dry habitats and its greatest threat is the overgrowing of open areas. Photo: Petri Ahlroth
Muutokset uhanalaisuudessa Taulukko 21. Uhanalaisuusindeksissä mukana olevat eliöryhmät.
Indeksin laskennassa mukana olleiden lajien määrä ja osuus eliöryhmän arvioiduista lajeista. Indeksiarvot vuonna 2010 ja vuonna 2019 sekä indeksin muutos näiden vuosien välillä.
Table 21. The organism groups, number of taxa and
percentage of assessed species included in the Red List Index, index values in 2010 and 2019 and respective change.
Eliöryhmä Lajimäärä (% ryhmän
arvioiduista lajeista) Indeksi
2010 Indeksi
2019 Muutos
Organism group Number of species
(percentage of asses-sed species)
Index value
in 2010 Index value
in 2019 Respective change
Putkilokasvit Tracheophyta 1171 (99,6) 0,868 0,863 -0,005
Käävät Polypores 234 (97,9) 0,856 0,856 0
Jäkälät Lichenes 1545 (79,5) 0,778 0,766 -0,012
Sudenkorennot Odonata 53 (98,1) 0,981 0,981 0
Luteet Heteroptera 472 (96,9) 0,937 0,936 -0,001
Kovakuoriaiset Coleoptera 3406 (96,8) 0,909 0,909 0
Perhoset Lepidoptera 2303 (97,5) 0,878 0,874 -0,004
Kalat Pisces 65 (86,7) 0,840 0,837 -0,003
Matelijat ja sammakkoeläimet Reptilia & Amphibia 10 (100,0) 0,900 0,900 0
Linnut Aves 242 (98,4) 0,819 0,774 -0,045
Nisäkkäät Mammalia 57 (98,3) 0,818 0,835 0,018
Yhteensä Total 9558 (94,0) 0,873 0,868 -0,005
indeksi on yksi. Jos kaikki tarkasteltavat lajit on arvi-oitu (alueellisesti) hävinneiksi, indeksi on nolla. Mitä jyrkempi indeksiarvon muutos eri arviointien välillä on, sitä nopeammin tarkastellun ryhmän tilanne muuttuu.
Mitä alhaisempi arvo on, sitä enemmän ryhmässä on uhanalaisia lajeja kokonaislajimäärään nähden.
Uhanalaisuusindeksin laskemista varten kukin laji saa lukuarvon nollasta viiteen uhanalaisuusluokan pe-rusteella. Hävinneet lajit saavat arvon viisi, äärimmäisen uhanalaiset neljä, erittäin uhanalaiset kolme, vaarantu-neet kaksi, silmälläpidettävät yksi ja elinvoimaiset lajit saavat arvon nolla. Lajit, joiden luokka on uusimmassa arvioinnissa DD, NA tai NE eivät ole indeksissä mukana.
Indeksi lasketaan kaavalla 1-(lajien saamien indeksiarvojen summa) / (5 x kokonaislajimäärä).
Eri arviointeja voidaan vertailla ainoastaan täsmäl-leen saman lajijoukon avulla. Indeksin muutokseen vaikuttavat ainoastaan lajien uhanalaisuusluokan aidot muutokset, eli muutokset, jotka ovat seurausta lajin tilan-teen paranemisesta tai heikkenemisestä. Sellaisten lajien, joiden luokka on muuttunut aiempaan arviointiin ver-rattuna muista syistä, aiempaa arviointia tarkastellaan uudestaan (back-casting). Mikäli lajin luokka on muuttu-nut esimerkiksi lisääntyneen tiedon vuoksi, arvioidaan takautuvasti mikä lajin aiempi luokka olisi ollut
nykyi-sen, parantuneen tiedon valossa. Lajin indeksiarvoa ky-seisessä arvioinnissa muutetaan sen mukaisesti.
Suomen lajiston uhanalaisuusindeksi on laskettu yh-dentoista lajiryhmän arviointien perusteella (taulukko 21). Näitä ryhmiä seurataan tai niistä kertyy havaintoja siinä määrin, että aidot muutokset lajien tilanteessa voi-daan tunnistaa hyvin tai jokseenkin hyvin. Indeksiar-vojen laskemisessa on käytetty vuoden 2010 (Rassi ym.
2010) ja tämän arvioinnin tuloksia. Lintujen ja nisäkkäi-den vuonisäkkäi-den 2015 arvioinnit (Tiainen ym. 2016, Liukko ym. 2016) eivät siten vaikuta indeksin arvoihin. Indeksi perustuu 9 558 lajin aineistoon.
Uhanalaisuusindeksin muutos vuodesta 2010 (0,873) vuoteen 2019 (0,868) on -0,005 (taulukko 21, kuva 55).
Kokonaisuutena lajiston uhanalaistuminen näin ollen kiihtyy ja muutos on näiden lajiryhmien arviointien perusteella ollut nopeampaa kuin vuosien 2000 ja 2010 välillä (Juslén ym. 2013). Lajiryhmien välillä on kuiten-kin eroja sekä muutoksen suunnassa että nopeudessa.
Useissa lajiryhmissä muutos kokonaisuutena on vähäi-nen tai muutosta ei ole tapahtunut, vaikka lajikohtai-sesti tarkastellen uhanalaisuusluokkien muutoksia on tapahtunut runsaastikin. Indeksin arvossa ei tapahdu muutosta, mikäli luokkamuutosten määrä on sama mo-lempiin suuntiin.
Muutokset uhanalaisuudessa
Kuva 55. Uhanalaisuusindeksit eliöryhmittäin 2010 ja 2019 sekä kaikkien indeksitarkastelussa mukana olleiden lajien uhanalaisuusindeksi.
Figure 55. The Red List Index trends between 2010 and 2019 of different organism groups and all species together.
Kuva 56. Uhanalaisuusindeksit pääelinympäristöittäin 2010 ja 2019.
Figure 56. The Red List Index trends between 2010 and 2019 of primary habitats.
Uhanalaisuusindeksi Red List Index
Indeksi 2010 Indeksi 2019 Indeksi 2010 Indeksi 2019
Uhanalaisuusindeksi Red List Index
Sudenkorennot, Odonata Luteet, Heteroptera Kovakuoriaiset, Coleoptera
Matelijat ja sammakkoeläimet, Reptilia & Amphibia Perhoset, Lepidoptera
Kaikki lajit, All species Putkilokasvit, Tracheophyta Käävät, Polypores Kalat, Pisces Nisäkkäät, Mammalia Linnut, Aves Jäkälät, Lichenes
Vedet, Aquatic habitats Metsät, Forests Suot, Mires
Perinneympäristöt ym.,
Rural biotopes and cultural habitats Rannat, Shores
Kalliot ja kivikot, Rock outcrops and boulder fields Tunturipaljakat, Alpine habitats
Muutokset uhanalaisuudessa Tuloksia tarkasteltaessa on huomattava, että
vähälaji-sissa ryhmissä uhanalaisuusindeksin muutos korostuu huomattavasti suhteessa runsaslajisiin ryhmiin, koska yksittäiset muutokset vaikuttavat arvoon voimakkaam-min. Uhanalaisuusindeksin laskeminen ei yleensä ole tarkoituksenmukaista muutamien kymmenien lajin ryhmille, jollaisia tähän tarkasteluun sisältyvistä ovat matelijat ja sammakkoeläimet, sudenkorennot, kalat ja nisäkkäät. Indeksit on esitetty kuitenkin myös niille, koska lajiryhmät sisältyvät kokonaisindeksiin ja elin-ympäristökohtaisiin indekseihin.
Uhanalaisuusindeksin perusteella nopeimmin uhan-alaistuvat tunturipaljakoiden, soiden ja vesielinympäris-töjen lajit, mutta myös muissa elinympäristöissä indek-sin arvo pienenee kertoen kyseisen elinympäristötyypin lajiston uhanalaistumisen kokonaisuutena tarkastellen jatkuvan (taulukko 22, kuva 56). Perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä sekä metsissä muutos on ollut vähäisin. Kunkin elinympä-ristötyypin sisällä eri lajiryhmillä muutosten suunta ja nopeus vaihtelevat, mikä tulee huomioida tuloksia tar-kasteltaessa (ks. luku 4.3).
Edellisessä Punaisessa kirjassa (Rassi ym. 2010) uhan-alaisuusindeksejä ei vielä esitetty. Uhanalaisuusindeksit laskettiin vuosien 2010 ja 2000 arviointien aineistojen pohjalta myöhemmin sekä kokonaisuutena että osalle lajiryhmistä (Juslén et. al. 2013) ja eri pääelinympäris-töille (Juslén et al. 2016). Lajijoukko ei kuitenkaan ollut täsmälleen sama kuin nyt lasketussa indeksissä, joten tu-lokset eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia keskenään.
Elinympäristö Lajimäärä Indeksi 2010 Indeksi 2019 Muutos
Habitat Number of species Index value in
2010 Index value in
2019 Respective change
Metsät Forests 3786 0,904 0,902 -0,002
Suot Mires 423 0,908 0,894 -0,014
Vedet Aquatic habitats 628 0,914 0,905 -0,009
Rannat Shores 1097 0,858 0,854 -0,004
Kalliot ja kivikot Rock outcrops and boulder fields 770 0,800 0,795 -0,005
Tunturipaljakat Alpine habitats 414 0,733 0,702 -0,031
Perinneympäristöt ym.
Rural biotopes and cultural habitats 2440 0,860 0,859 -0,001
Taulukko 22. Uhanalaisuusindeksissä mukana olleiden lajien määrä ensisijaisissa elinympäristöissä. Indeksiarvot elinympä-ristöittäin vuonna 2010 ja vuonna 2019 sekä indeksin muutos näiden vuosien välillä.
Table 22. The number of species included in the Red List Index, the index values in 2010 and 2019 and respective change in different primary habitats.
Useiden vuosien runsastumisen ansiosta ilveksen (Lynx lynx) uhanalaisuusluokkaa voitiin laskea silmälläpidettävästä (NT) elinvoimaiseksi (LC). Kuvassa on Ähtärin eläinpuiston asukas.
Kuva: Hanna Aho / YHA kuvapankki
Thanks to population growth over many years, the Red List category of Lynx lynx could be lowered from Near Threatened to Least Concern (LC). The picture shows a resident of Ähtäri Zoo. Photo: Hanna Aho / YHA kuvapankki
Muutokset uhanalaisuudessa