Suomen lajien uhanalaisuus

(1)

Punainen kirja

The 2019 Red List of Finnish Species 2019

Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.)

(2)

(3)

Suomen lajien uhanalaisuus

Punainen kirja

The 2019 Red List of Finnish Species 2019

Helsinki 2019

Y M PÄ R I S TÖ M I N I S T E R I Ö • S U O M E N Y M PÄ R I S TÖ K E S KU S Ministry of the Environment • Finnish Environment Institute

Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.)

(4)

Helsinki. 704 s.

Reference of the publication:

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (eds.) 2019. The 2019 Red List of Finnish Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 p.

Viittausohje, kun viitataan yksittäiseen Punaisen listan lukuun:

Pykälä, J., Jääskeläinen, K., Rämä, H., Launis, A., Vitikainen, O. & Puolasmaa, A. 2019. Jäkälät.

Julk.: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. S. 263-312.

Reference of a separate chapter of the Red List:

Pykälä, J., Jääskeläinen, K., Rämä, H., Launis, A., Vitikainen, O. & Puolasmaa, A. 2019. Lichens.

In: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (eds.) 2019.

The 2019 Red List of Finnish Species. Ministry of the Environment & Finnish Environment Institute.

Helsinki. P. 263-312.

Julkaisu on saatavana myös internetistä:

www.ymparisto.fi/punainenlista

The publication is also available in the Internet:

www.environment.fi/redlist

Taitto: Vappu Ormio / Mosatonttu Oy & Jarkko Lemetyinen / Katse Design Lajipiirrokset: Vappu Ormio

Grano Oy, Helsinki 2019

ISBN 978-952-11-4973-3 (nid./ pbk.) ISBN 978-952-11-4974-0 (pdf)

(5)

Ympäristöministeriö asetti 1.11.2011 lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edis- tävän pysyvän ohjausryhmän. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin ohjausryhmän mukaisesti työryhmä päätti käyttää lyhenteenä nimeä LAUHA. Työryhmän tehtäväksi annettiin muun muassa laatia kooste eliölajien uhanalaisuuden arvioinneista vuoden 2020 loppuun mennessä. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman myötä koosteen laatimisen aikataulua aikaistettiin vuoden 2019 alkuun.

Ympäristöministeriö muutti ja täydensi työryhmän kokoonpanoa tätä uhanalaisuusarviointia varten 27.2.2017. Työryhmän puheenjohtajana on arvioinnin aikana toiminut ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä ja jäseniä ovat olleet ympä- ristöneuvos Aulikki Alanen ympäristöministeriöstä, luonnonsuojelun johtava asiantuntija Sirkka Hakalisto Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta, yksikönjohtaja Aino Juslén Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Luomus), päällikkö Tuula Kurikka Metsähalli- tuksesta (varajäsen erikoissuunnittelija Pirkko Siikamäki), biologi Eija Kemppainen ja vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskuksesta, erityisasiantuntija Katja Matveinen maa- ja metsätalousministeriöstä (varajäsen ylitarkastaja Anna Schul- man) ja tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta (varajäsenet erikoistutkija Esa Huhta ja tutkimusprofessori Raisa Mäkipää). Ohjausryhmän pysyvinä asiantuntijoina ovat toimineet neuvotteleva virkamies Penina Blankett ympäristöministeriöstä ja johtaja Petri Ahlroth Suomen ympäristökeskuksesta. Ulla-Maija Liukko on toiminut työryhmän sihteerinä. Toiseksi sihteerikseen työryhmä kutsui tutkija Annika Uddströmin Suomen ympäristökeskuksesta.

(6)

Lämmin kiitos kaikille tämän Punaisen kirjan työstämisessä avustaneille henkilöille.

Kari T. Korhonen ja Antti Ihalainen Luonnonvarakeskuksesta luovuttivat Luken aineis- toista tehtyjä laskelmia arvioinnin tueksi. Esko Piirainen Luomuksesta teki uhanalaisuusarviointia varten sähköisen työkalun ja auttoi Eija-Leena Laihon kanssa arvioin- tityökalun käytössä ja aineiston tarkistuksissa. Suomen ympäristökeskuksessa Viktor Zöldi teki aineistotarkistuksia, Kirsi Hutri-Weintraub auttoi valokuvien toimituksessa ja kirjallisuusluettelon laadinnassa sekä Satu Turtiainen ja Pirjo Lehtovaara olivat suureksi avuksi kirjan ulkoasuun, taittoon ja painatukseen liittyvissä asioissa. Kiitokset myös kaikille tuloksia ja ehdotuksia käsitteleviä lukuja kommentoineille ja muuten kirjan teossa avustaneille.

(7)

Alkusanat ... 3

Kiitokset ... 4

Sisällys ... 5

1 Johdanto ... 9

Introduction... 12

2 Arvioinnin toteutus Suomessa ... 13

2.1 Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeisto ... 15

2.1.1 Ohjeiden soveltaminen alueellisella tasolla ... 16

2.1.2 Arvioinnissa käytettävät käsitteet ja luokitus ... 17

2.2 Arvioinnin toteutus Suomessa ... 17

2.2.1 Tarkastelualue ... 17

2.2.2 Arvioinnin kohteet ... 18

2.2.3 Arviointityö ... 19

2.2.4 Kansalliset sovellukset ja dokumentointi ... 20

2.2.5 Aineiston laatu ja epävarmuustekijät ... 21

Assessment of threatened species ... 22

3 Tulokset ... 23

3.1 Arvioinnin kattavuus ja Punaisen listan lajien määrä ... 25

3.2 Kriteerien käyttö ... 27

3.3 Punaisen listan lajien esiintyminen ... 30

3.4 Uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ... 31

3.5 Hävinneet lajit ... 36

3.6 Suomesta mahdollisesti hävinneet lajit ... 37

3.7 Lajien uhanalaisuus elinympäristöittäin ... 38

3.7.1 Metsät ... 41

3.7.2 Suot ... 50

3.7.3 Vedet ... 58

3.7.4 Rannat ... 66

3.7.5 Kalliot ja kivikot ... 75

3.7.6 Tunturipaljakat ... 82

3.7.7 Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt... 90

3.8 Maailmanlaajuisesti uhanalaiset lajit ... 99

Results ... 103

(8)

4.3 Aidot luokkamuutokset ... 109

4.4 Uhanalaisuusindeksi ...114

Changes in the threat status of species ... 118

5 Punaisen kirjan 2010 ehdotusten toteutuminen ... 119

5.1 Suojelu ja seuranta ... 121

5.2 Tiedon hallinta ... 126

5.3 Tutkimus ja lajiston tuntemus ... 127

5.4 Uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelma ... 128

Implementation of the 2010 Proposals ... 128

6 Ohjausryhmän toimenpide-ehdotukset ... 129

6.1 Lajitiedon hallinta ... 131

6.2 Suojelu ja hoito ... 132

6.3 Tutkimus ja seuranta ... 135

6.4 Eliötyöryhmien toiminta ja vapaaehtoistoiminnan tuki ... 137

6.5 Uhanalaisuusarvioinnin jatkotoimet ... 138

7 Lyhenteiden selitykset ... 139

Luokat ja kriteerit ... 141

Luokkien lisämerkinnät ... 141

Elinympäristöluokitus ... 141

Uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ... 143

Luokan muutoksen syy edelliseen uhanalaisuusarviointiin verrattuna ... 143

Explanations of the abbreviations ... 144

The categories and the criteria ... 144

Additional notations of the categories ... 144

Habitat classification ... 144

Causes of threat (past) and current threat factors ... 146

The reasons for transfer between categories relative to previous assessment ... 146

(9)

Levät Algae ... 149

Sammalet Bryophyta ... 157

Putkilokasvit Tracheophyta ... 182

Sienet Fungi ... 203

Helttasienet ja tatit Agaricoid and Boletoid fungi ... 204

Kääväkkäät Aphyllophoroid fungi ... 234

Kupusienet Gasteromycetoid fungi ... 248

Kotelosienet Ascomycota ... 253

Jäkälät Lichenes ... 263

Sienieläimet, polttiaiseläimet, sammaleläimet, makkaramadot ja limamadot Porifera, Cnidaria, Bryozoa, Priapulida & Nemertea ... 313

Nilviäiset Mollusca ... 317

Nivelmadot Annelida ... 324

Hämähäkkieläimet Arachnida ... 328

Hämähäkit Araneae ... 329

Lukit ja valeskorpionit Opiliones & Pseudoscorpiones ... 336

Tuhatjalkaiset Myriapoda... 340

Äyriäiset Crustacea ... 344

Kolmisukahäntäiset Thysanura ... 349

Päivänkorennot Ephemeroptera ... 351

Sudenkorennot Odonata ... 355

Koskikorennot Plecoptera ... 358

Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat Orthoptera, Dermaptera & Blattodea ... 362

Nivelkärsäiset Hemiptera ... 367

Ripsiäiset Thysanoptera ... 384

Jäytiäiset Psocoptera ... 388

Kovakuoriaiset Coleoptera ... 391

Verkkosiipiset, kaislakorennot, käärmekorennot ja kärsäkorennot Neuroptera, Megaloptera, Raphidioptera & Mecoptera ... 426

Pistiäiset Hymenoptera ... 430

Sahapistiäiset Symphyta ... 431

Kätköpistiäiset Parasitica ... 439

Myrkkypistiäiset Aculeata ... 451

Vesiperhoset Trichoptera... 466

Perhoset Lepidoptera ... 470

Kierresiipiset Strepsiptera ... 509

Kaksisiipiset Diptera ... 513

Sääsket Diptera: Nematocera ... 514

Kärpäset Diptera: Brachycera ... 532

Kalat Pisces ... 549

Matelijat ja sammakkoeläimet Reptilia & Amphibia ... 556

Linnut Aves ... 560

Nisäkkäät Mammalia ... 571

(10)

Hakemistot ... 597

Index ... 597

Suomenkielisten lajinimien hakemisto ... 599

Tieteellisten lajinimien hakemisto ... 627

LIITTEET ... 667

Liite 1 IUCN:n uhanalaisuusluokat ... 669

Liite 2 IUCN:n uhanalaisuuden kriteerit ... 673

Liite 3 Uhanalaisuusarvioinnissa käytettävien käsitteiden määritelmiä ... 678

Liite 4 Elinympäristöluokkien tulkintaohje ... 682

Liite 5 Luokiteltujen taksonien määrä eliöryhmittäin ... 695

Number of classified taxa by category and organism group ... 695

Liite 6 Eliötyöryhmät ... 699

Expert groups for organisms ... 699

Kuvailulehdet ... 701

Kuvailulehti ... 701

Presentationsblad ... 702

Documentation Page ... 703

(11)

1 Johdanto

Johd

(12)

(13)

Johdan

Suomen lajien viides uhanalaisuusarviointi on tehty kahden edeltävän arvioinnin (Rassi ym. 2001, Rassi ym. 2010) tapaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokituksen ja kriteerien sekä niiden soveltamis- ohjeiden mukaisesti (IUCN 2012a, 2012b, 2016). Suomen ensimmäiset kaksi uhanalaisuusarviointia (Rassi ym.

1985, Rassi ym. 1991) tehtiin kansallisesti sovittuihin kriteereihin pohjautuen. Näiden neljän, Suomen lajiston mahdollisimman kattavasti sisältävän arvioinnin lisäksi nisäkkäiden ja lintujen uhanalaisuus arvioitiin uudelleen vuonna 2015 (Liukko ym. 2016, Tiainen ym.

2016), koska arviointien todettiin uuden tiedon valossa olevan jo päivittämisen tarpeessa.

Uhanalaisuusarvioinnin kohteena ovat Suomessa luonnonvaraisina ja luontaisella levinneisyysalueellaan elävät lajit. Vieraslajeihin ja Suomessa vain satunnaisesti tai vakiintumattomina tavattaviin lajeihin arviointikri- teerejä ei voi soveltaa. Vuoden 2010 arviointiin verrattuna arviointikriteerit olivat nyt ennallaan, mutta niiden soveltamista koskeviin ohjeisiin oli tullut päivityksiä, minkä vuoksi arviointiohjeista laadittiin uusi suomen- kielinen opas tätä arviointia varten (Liukko ym. 2017).

Varsinainen uhanalaisuusarviointi pääsi käyntiin op- paan julkaisemisen jälkeen tammikuussa 2017. Arvi- ointityön tekivät 18 eliöryhmäkohtaista asiantuntijatyö- ryhmää, joihin kuului yhteensä noin 170 asiantuntijaa.

Työryhmät hyödynsivät työssään kaikkea saatavilla olevaa havaintoaineistoa yhdistettynä tietämykseen lajien elintavoista ja vaatimuksista. Arviointityötä ohjasi

ympäristöministeriön asettama Lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edistävä ohjausryhmä (LAUHA).

Suomen lajistosta ja siinä tapahtuneista muutoksista on 2000-luvulla kertynyt uhanalaisuusarvioinnin kannalta paljon uutta tietoa. Eliötyöryhmien työn lisäksi hyvin suuri merkitys on ollut varsinkin Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjel- malla (Putte), jonka ansiosta tietämys monista lajiryh- mistä on huomattavasti parantunut ja uusia lajiryhmiä on saatu arvioinnin piiriin (Kuusela ym. 2017). Lisäksi monissa muissa tutkimus-, kartoitus- ja seurantahank- keissa on koottu tietoa, jota on voitu hyödyntää uhanalaisuusarvioinnissa. Valitettavasti rahoitusta lajiston monimuotoisuustutkimukseen ja seurantaan on saatavilla niukasti, eikä Putte-ohjelman jatkamiselle ole voitu turvata rahoitusta.

Uhanalaisuusarviointi on lajien häviämisriskin arviointi. Lajit ovat uhanalaisia eri syistä ja niiden tarvit- semat suojelutoimet tulee harkita erikseen, ottaen huomioon myös kansainvälisistä ympäristösopimuksista ja EU:n yhteisölainsäädännöstä aiheutuvat velvoitteet.

Yhdessä lajien esiintymispaikkatiedon kanssa uhanalaisuusarviointi antaa tarvittavaa tietopohjaa priorisoida, suunnitella ja toteuttaa lajien ja niiden elinympäristöjen suojelutoimia paikallisella, alueellisella ja valtakunnal- lisella tasolla. Monet uhanalaisimmat lajit vaativat laji- ja esiintymispaikkakohtaisia toimia säilyäkseen. Yleisen uhanalaistumiskehityksen kannalta huomiota on kuitenkin kiinnitettävä laajemmin vaikuttaviin tekijöihin, jotka usein liittyvät alueiden ja luonnonvarojen käyttöön ja käytäntöihin. Yhteistyössä eri tahojen kanssa laaditussa Uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelmassa (Ym- päristöministeriö 2017b) on sovittu toimenpiteistä, joiden tavoitteena on uhanalaisten lajien tilan parantaminen ja uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminen.

Uhanalaisuusarviointi antaa välttämättömän tie- topohjan uhanalaisia lajeja koskevan lainsäädännön

1 Johdanto

Valkonauhakotilo (Euomphalia strigella) on saanut nimensä kuoren ympäri kiertävästä vaaleasta raidasta. Lajin levinneisyys painottuu eteläisimpään osaan Suomea erilaisiin lehtoihin. Sen luokka on silmälläpidettävät (NT). Kuva: Pekka Malinen Euomphalia strigella has a light-coloured stripe that circulates the shell. The range of the species concentrates on various herb-rich forests in the southernmost part of Finland. It is classified as Near Threatened (NT). Photo: Pekka Malinen

(14)

Johd

ajantasaisuuden varmistamiseksi. Luonnonsuojelulain 46 §:n mukaan asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säi- lyminen Suomessa on vaarantunut. Edelleen lain 47 §:n mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojelta- vaksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tär- keän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtyä lain 47 §:n 3 momentin mukaisen päätöksen. Edel- lä mainitut luonnonsuojelulain soveltamisalaan kuuluvat lajit luetellaan luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4, joka on viimeksi uudistettu 19.6.2013 edellisen uhanalaisuusarvioinnin tuloksiin pohjautuen.

Uhanalaisuusarvioinnin ensisijainen tarkoitus on antaa mahdollisimman kattava ja ajantasainen kuva Suo- messa elävien lajien häviämisriskistä ja lajiston tilasta laajemmin. Lisäksi toistuvat uhanalaisuusarvioinnit antavat mahdollisuuden tarkastella uhanalaistumiske- hityksessä tapahtuneita muutoksia, mikä edelleen lisää tulosten käyttöarvoa. Samoinkin kriteerein tehtyjen arviointien vertailu on kuitenkin monella tapaa vaike- aa, koska lajien uhanalaisuusluokat voivat muuttua eri syistä ja pelkät lukumäärät tai prosenttiosuudet eivät siten sovellu vertailuun sellaisinaan. Sen vuoksi arvioinnin yhteydessä on jokaiselle lajille kirjattu uhanalaisuusluokan muutoksen syy, jolloin vertailu edelliseen arviointiin voidaan perustaa niihin lajeihin, joilla uhan- alaisuusluokka on muuttunut lajin tilanteen paranemisen tai heikkenemisen vuoksi, eikä esimerkiksi tiedon tason paranemisen seurauksena. Näiden aitojen luok- kamuutosten avulla voidaan uhanalaistumiskehitystä tarkastella luotettavasti sekä lajiryhmä- että elinympä- ristökohtaisesti.

Ensimmäistä kertaa Punaisessa kirjassa esitetään uhanalaisuusindeksit eri pääelinympäristötyypeille ja osalle lajiryhmistä. Vuoden 2010 arviointiin perustuvat indeksit julkaistiin vasta jälkikäteen (Juslén ym. 2013, Juslén ym. 2016). Uhanalaisuusindeksien laskeminen tässä laajuudessa edellyttää muun muassa sitä, että Pu- naisen listan lajien lisäksi kaikille elinvoimaisiksi arvi- oiduille lajeille on määritelty niiden ensisijainen elinym- päristö. Tätä mittavaa työtä on asiantuntijatyöryhmissä tehty edellisen uhanalaisuusarvioinnin jälkeen ja tämän arvioinnin aikana. Sen ansiosta voidaan nyt uhanalaisuusindeksien lisäksi ensimmäistä kertaa esittää tiedot myös siitä, kuinka suuri osuus kunkin pääelinympäris- tötyypin arvioiduista lajeista on uhanalaisia.

Suomi on sitoutunut kansainväliseen tavoitteeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen

vuoteen 2020 mennessä (Valtioneuvosto 2012). Suomen lajien viides uhanalaisuusarviointi on välttämätön tietopohja sen arvioimiseksi, miten Suomi on omalta osaltaan kunnianhimoisessa tavoitteessa onnistunut. Uhanalai- suusarvioinnin tulokset ovat keskeinen tietopohja jatko- työlle, kun tarkastellaan mihin lajeihin, lajiryhmiin tai elinympäristöihin olisi jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta Suomen lajiston monimuotoisuus ja eri- tyispiirteet voidaan säilyttää.

Introduction

The fifth Red List of Finnish species follows the IUCN Red List Categories and Criteria. In addition to the previous four extensive assessments in 1985, 1991, 2001 and 2010, assessments were conducted for mammals and birds in 2015. There has been no changes in the criteria since the 2010 assessment. However, updates to the guidelines have been published by the IUCN, which were taken into account in the national guidelines prepared for this assessment. The assessment was conducted by 18 expert groups comprising a total of 170 experts. The Steering Committee established for the work approved the assessments.

Plenty of new knowledge on Finnish species has accumulated since 2000. In addition to the work done by the expert groups, the research program on deficiently known and threatened forest species (Putte) has produced important new information for the assessment.

Unfortunately, the resources for these kind of studies and surveys have been lately scarce and declining.

The Red List provides necessary knowledge base for prioritization, planning and implementation of conservation measures. It is also a necessary source of information for keeping the national legislation up to date. The threatened species and species under strict protection are listed in the Annex of the Nature Conservation Decree.

For the first time the IUCN Red List Index figures are published together with the Finnish Red List. This has required an extensive work done especially by the expert groups to define primary habitats also for all the Least Concern species. Moreover, the work done enables to provide figures on what proportion of species are threatened in different main habitats.

Finland has committed to the international target to halt biodiversity loss by 2020. The new Red List is essential in assessing, how Finland has succeeded in this challenging target. The Red List also provides required knowledge base when future targets and measures for improving the conservation status of red-listed species are defined.

(15)

Arvioinnin toteutus Suomessa

(16)

(17)

2.1

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeisto

Tässä Suomen lajiston viidennessä uhanalaisuusarvioinnissa noudatetaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokittelua ja kriteereitä (IUCN 2012b) sekä niihin liittyvää soveltamisohjetta (IUCN Standards and Petitions Subcommittee 2016). IUCN:n luokitusmenetelmä (IUCN 2012b, 2016) suunniteltiin alun perin tunnistamaan ja luokittelemaan maailmanlaajui- sella tasolla häviämisvaarassa olevat eliölajit. Luokittelua voidaan soveltaa myös alueellisella tasolla. Mikäli näin tehdään, on noudatettava aiemmin mainittujen ohjeiden lisäksi myös IUCN:n alueellisen uhanalaisuusarvioinnin ohjeita (IUCN 2012a). IUCN:n maailmanlaajuisten arviointien säännöt ja määritelmät pätevät myös alueellisissa arvioinneissa ellei alueellisissa ohjeissa (IUCN 2012a) toisin sanota. Punainen kirja 2019 on Suomessa järjes- tyksessään kolmas lajien uhanalaisuusarviointi, joka noudattaa IUCN:n ohjeita ja on vertailukelpoinen ky- seisten aiempien arviointien (Rassi ym. 2001, 2010) sekä kansainvälisesti muiden maiden vastaavien arviointien kanssa. Linnuille ja nisäkkäille tehtiin muista eliöryh- mistä poiketen arviointi myös vuonna 2015 (Tiainen ym.

2016, Liukko ym. 2016). Kaikkia edellä mainittuja IUCN:n ohjeita on päivitetty edellisen Suomen arvioinnin jäl- keen, mutta itse luokitukseen tai kriteereihin ei ole tehty

2 Arvioinnin toteutus Suomessa

Jauhoesikko (Primula farinosa) kasvaa Ahvenanmaan kalkki- pitoisilla, matalakasvuisilla merenrantaniityillä. Sitä voi tavata myös kosteilla niityillä ja lettosoilla. Laji on erittäin uhanalainen (EN). Kuva: Ulla-Maija Liukko

Primula farinosa grows on calcareous, low coastal meadows in Åland. It can also be found in moist meadows and rich fens.

The species is Endangered (EN). Photo: Ulla-Maija Liukko

muutoksia vaan päivitykset ovat koskeneet ohjeiden tul- kintaa ja niiden tarkennuksia. IUCN:n luokat ja kriteerit esitellään yksityiskohtaisemmin tämän kirjan liitteissä 1 ja 2 sekä arviointityötä varten laaditussa kansallisessa oppaassa (Liukko ym. 2017).

IUCN:n uhanalaisuusarviointi on yhdenmukainen menetelmä, jonka avulla voidaan luokitella lajien hä- viämisriskiä ja uhanalaisuutta. Menetelmän kehittely- vaiheessa käydyn laajamittaisen keskustelun ja testaa- misen perusteella se soveltuu käytettäväksi useimpiin eliöryhmiin. Kriteerit eivät kuitenkaan ota huomioon jokaisen yksittäisen lajin elämänkierron ominaisuuksia ja siten joissakin yksittäistapauksissa lajin häviämisriski saattaa tulla ali- tai yliarvioiduksi.

Uhanalaisuusarvioinnissa ja -luokittelussa on kysy- mys häviämisen todennäköisyydestä tietyllä aikavälillä.

Lajin sijoittuminen korkeampaan uhanalaisuusluokkaan kertoo suuremmasta häviämisen todennäköisyydestä.

Pitkällä aikavälillä korkeampiin luokkiin sijoitetuista lajeista suuremmalla osalla on riski hävitä verrattuna alempiin luokkiin sijoitettuihin lajeihin (ilman tehok- kaita suojelutoimia).

IUCN-luokituksen tavoitteena on:

• tarjota käyttöön menetelmä, jota arvioijat voivat soveltaa yhdenmukaisella tavalla;

• parantaa luokittelun objektiivisuutta antamalla käyttäjille selkeät ohjeet siitä, miten arvioida häviämisriskiin vaikuttavia eri tekijöitä;

• luoda järjestelmä, jonka avulla helpotetaan erilaisten taksonien tilanteen vertailua;

• lisätä uhanalaisten lajien luetteloita käyttävien ihmisten ymmärrystä yksittäisten lajien luokitteluperusteista.

(18)

2.1.1

Ohjeiden soveltaminen alueellisella tasolla

Jokainen eliölaji voidaan mikro-organismeja lukuun ottamatta sijoittaa maailmanlaajuisessa luokittelussa johonkin yhdeksästä IUCN-luokasta (IUCN 2012b). Sa- moin voidaan tehdä alueellisessa luokittelussa, mutta siinä on maailmanlaajuiseen verrattuna joitakin eroja ja sen vuoksi myös kaksi lisäluokkaa: hävinneet (Regionally Extinct, RE) ja arviointiin soveltumattomat (Not Applicab- le, NA) eli yhteensä yksitoista luokkaa, joista johonkin luokiteltavat lajit voidaan sijoittaa (kuva 1; IUCN 2012a).

Alueellinen luokittelu koskee vain alueella esiintyviä luonnonvaraisia lajeja. Eliöstö koostuu erilaisen leviä- mishistorian omaavista lajeista, alkaen alkuperäisistä lajeista, jotka ovat asettuneet alueelle jo ennen ihmisen saapumista, päätyen vastikään saapuneisiin tulokasla- jeihin. Alueella voi olla säännöllisesti lisääntyvien lajien lisäksi lajeja, jotka eivät lisäänny siellä, mutta niiden selviytyminen on silti riippuvaista alueen tarjoamista resursseista. Alueella on voinut olla aikaisemmin alku- peräisiä lajeja, jotka ovat sittemmin hävinneet, mutta elävät vielä jossakin muussa osassa maapalloa. Ihminen on voinut hävittää lajeja, mutta myös siirtää niitä lajien

luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Sovelletta- essa luokitusta alueellisella tasolla, on huomattava, että lajin maailmanlaajuinen ja alueellinen luokka eivät vält- tämättä ole samat.

Kun kriteereitä sovelletaan alueelliseen arviointiin, esimerkiksi geopoliittisista syistä keinotekoisesti rajat- tuun populaation osaan tai alueelliseen populaatioon, jonka yksilöt liikkuvat määritellyn rajan yli osapopu- laatiosta toiseen, saattavat kriteerien raja-arvot olla riittämättömiä. Arvioitu häviämisriski voi sen vuoksi olla epätarkka. IUCN:n alueellisissa soveltamisohjeissa (IUCN 2012a) esitetään menetelmät, joilla luokitusta voidaan säätää vastaamaan eliölajin todellista häviämisris- kiä alueella. Naapurialueilla esiintyvien populaatioiden vaikutus arvioitavan populaation häviämisriskiin on otettava huomioon ja alustavaa luokkaa on tarpeen mukaan alennettava (vähemmän uhanalaiseksi) tai korotet- tava (uhanalaisemmaksi). Tästä on yksityiskohtaisempi selostus IUCN:n ohjeissa (2012a) ja arviointioppaassa (Liukko ym. 2017). Luokan alentaminen tai korottami- nen merkitään luokan lyhenteeseen avoympyrällä (esimerkiksi VU°).

Arviointikriteereitä voidaan soveltaa mihin tahansa taksonomiseen yksikköön lajitasolla tai sen alapuolella

Kuva 1. Alueellisessa uhan- alaisuustarkastelussa käytet- tävissä olevat IUCN-luokat.

Suomen lajien vuoden 2019 arvioinnissa ei käytetty luokkia EX ja EW.

Figure 1. The IUCN categories used in the regional threat assessment.

The categories EX and EW were not used in Finland.

Uhanalaiset Threatened

Luonnosta hävinneet EW Extinct in the Wild Sukupuuttoon kuolleet EX Extinct

Hävinneet

RE Regionally Extinct Äärimmäisen uhanalaiset CR Critically Endangered Erittäin uhanalaiset EN Endangered Vaarantuneet VU Vulnerable Silmälläpidettävät NT Near Threatened Elinvoimaiset LC Least Concern

Puutteellisesti tunnetut DD Data Deficient

Arviointiin soveltumattomat NA Not Applicable Arvioimatta jätetyt NE Not Evaluated Hävinneet

RE Regionally Extinct Äärimmäisen uhanalaiset CR Critically Endangered Erittäin uhanalaiset EN Endangered Vaarantuneet VU Vulnerable Silmälläpidettävät NT Near Threatened Punaisen listan luokat

tässä arvioinnissa Red-list categories

in this assessment

Puutteellisesti tunnetut DD Data Deficient

Arvioidut

Evaluated Riittävät tiedot Adequate data

(19)

(IUCN 2016). Luokitukseen ei kuitenkaan tule sisällyt- tää alalajia tai muunnosta alempia taksonomisia tasoja.

Myöskään risteymiä ei tule sisällyttää IUCN:n uhan- alaisuusluokitukseen. Arviointiin otettavien taksonien valintaa kuvataan yksityiskohtaisemmin arviointioppaassa (Liukko ym. 2017).

2.1.2

Arvioinnissa käytettävät käsitteet ja luokitus IUCN:n arvioinnissa ja kriteereissä käytetään useita kä- sitteitä, joiden merkitys on usein totutusta poikkeava tai painottuu eri tavalla (IUCN 2012a, 2016). Keskeisimmät arvioinnissa käytettävät käsitteet ja termit määritellään tämän kirjan liitteessä 3.

Uhanalaisia ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut lajit (kuva 1). Sijoittaminen uhanalaisten lajien luokkiin perustuu määrällisiin kriteereihin, jotka on suunniteltu kuvastamaan eriasteista häviämisriskiä.

Luokittelu kuvataan liitteessä 1 ja kriteerit liitteessä 2.

Luokkaa silmälläpidettävät (NT) käytetään lajeille, jotka arvioitaessa eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ovat sitä lähellä. Puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luokitellaan lajit, joista tiedetään niin vähän, ettei niiden häviämisriskiä pystytä arvioimaan vaan kaikki luokat elinvoimaisista (LC) äärimmäisen uhanalaisiin (CR) ovat mahdollisia. Niihin tulisi suhtautua samoin kuin uhanalaisiksi määriteltyihin, ainakin siihen saakka, kunnes niiden häviämisriski kyetään arvioimaan. Luokkia sukupuuttoon kuolleet (EX) ja luonnosta hävinneet (EW) voi alueellisissa uhanalaisuusarvioinneissa käyttää vain silloin, kun hävinnyt laji on ollut tarkasteltavalle alueelle kotoperäinen. Luokkia ei ole arvioinnissa käytetty, koska Suomesta ei tiedetä hävinneen yhtään varmuudella koto- peräistä (esiintyy ainoastaan Suomessa) lajia tai alempaa taksonia. Luokittelussa mukana olevat, mutta arvioinnin ulkopuolelle jätetyt lajit, joiden häviämisriskiä ei ole yritettykään arvioida, ovat luokissa arvioimatta jääneet (NE) tai arviointiin soveltumattomat (NA).

Yksi käsitteistä, Punainen lista, on uhanalaisuusarvioinnin keskeinen tulos ja sellainen tuotetaan kaikista arvioiduista eliöryhmistä, mikäli niissä on listattavia lajeja. IUCN:n käytännöstä poiketen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Punaisella listalla oleviksi lajeiksi (red- listed species) katsotaan hävinneiksi (RE), uhanalaisiksi (CR, EN, VU), silmälläpidettäviksi (NT) ja puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luokitellut lajit. IUCN katsoo omissa arvioinneissaan, että kaikki uhanalaisuusarvioinnin lä- pikäyneet lajit, eli myös elinvoimaisiksi (LC) luokitellut lajit, ovat Punaisen listan lajeja.

2.2

Arvioinnin toteutus Suomessa

2.2.1

Tarkastelualue

Tämän alueellisen uhanalaisuusarvioinnin tarkastelu- alueena on Suomen valtion alue (kuva 2). Suomen pinta- ala on 390 908 km2, josta maapinta-alaa on 303 919 km² (noin 78 %), merivesialuetta 52 456 km2 (noin 13 %) ja sisävesiä 34 533 km2 (noin 9 %) (Tilastokeskus 2018). Suo- mi kuuluu niin sanottuun väli-ilmastoon mereisen ja mantereisen ilmaston rajalla. Ilmastovyöhykkeet vaihet- tuvat etelästä pohjoiseen siirryttäessä hemiboreaalisesta eteläboreaalisen, keskiboreaalisen ja pohjoisboreaalisen kautta hemiarktiseen vyöhykkeeseen. Monet levinnei- syydeltään eteläiset ja itäiset lajit esiintyvät Suomes- sa levinneisyysalueensa rajoilla. Ruotsista ja Norjasta pohjoisimpaan Suomeen ulottuvat Skandit tuovat omat erityispiirteensä luonnonolosuhteisiin ja lajistoon. Vuo- den keskilämpötila on hemiboreaalisella vyöhykkeellä sijaitsevassa Helsingissä 5,9 °C ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä sijaitsevassa Sodankylässä -0,4 °C (Ilma- tieteen laitos 2018)

Ruskokilpisen (Placidium rufescens) useimmat kasvupaikat sijaitsevat meren- tai järvenrantojen kalkkikallioilla. Aiemmin silmälläpidettäväksi (NT) arvioitu ruskokilpinen on taantunut kalkin louhinnan, rakentamisen ja kasvupaikkojen umpeenkas- vun vuoksi ja se on nyt vaarantunut (VU). Monet lajin populaa- tioista ovat hyvin niukkoja. Kuva: Kimmo Jääskeläinen

Most habitats of Placidium rufescens are located in calcareous rock outcrops on the shores of seas and lakes. The lichen species, which had previously been assessed as Near Threatened (NT), has declined because of limestone quarrying, construction and overgrowing of habitats, and is now Vulnerable (VU). Many populations of the species are very scarce. Photo: Kimmo Jääskeläinen

(20)

Kuva 2. Suomen maa- ja merialue sekä uhanalaisuusarvioinnissa käytetty metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueisiin perustuva aluejako. Valtakunnallisessa arvioinnissa Punaiselle listalle päätyneiden lajien levinneisyys dokumentoitiin aluejaon mukaisesti.

Figure 2. Finland´s land- and marine areas and forest vegetation zones revised for the use of the assessment. The occurrence of nationally red-listed species in each subzone were documented in the assessment.

2.2.2

Arvioinnin kohteet

Uhanalaisuusarvioinnin kohteena ovat Suomessa luonnonvaraisina ja luontaisella levinneisyysalueellaan va- kinaisesti elävät, riittävän hyvin tunnetut monisoluiset eliöt. Ne ovat levittäytyneet alueelle itsenäisesti ilman ihmisen apua tai ihmisen avustamana ennen vuotta 1800. Vuoden 1800 jälkeen saapuneista eliöistä arvioidaan sellaiset lajit, jotka ovat luontaisen levinneisyysalueen laajenemisen tai muuttumisen seurauksena vakiin- tuneet Suomeen ja lisääntyneet täällä usean vuoden ajan.

Monet lajit ovat onnistuneet laajentamaan elinpiiriään luonnonympäristöistä ihmistoiminnan tuottamiin ym- päristöihin. Näissä tapauksissa uusympäristö on katsottu osaksi lajin levinneisyys- ja esiintymisaluetta. Myös alueella säännöllisesti vierailevat lajit on mahdollista arvioida. Hävinneistä (RE) lajeista arvioinnissa listat- tiin vuoden 1800 jälkeen hävinneet lajit. Sitä aiemmin hävinneet eivät ole mukana Punaisella listalla.

Arviointi kohdistuu pääasiassa lajeihin, mutta jois- sain tapauksissa arviointi on ollut tarkoituksenmukaista

tehdä myös lajitasoa alemmille taksoneille, kuten alala- jeille tai muodoille. Käytännön syistä jatkossa tekstissä käytetään laji-sanaa tarkoittamaan lajitason lisäksi myös lajin sisäisiä, alempia taksoneja (alalaji, muunnos jne.).

Taulukoissa käytetään sanaa taksoni silloin, kun lajien lisäksi joukossa on sitä alempia taksoneita.

Tarkastelun piirissä olevaa lajistoa laajennettiin edelliseen arviointiin verrattuna, mutta suosituksen mukaisesti arvioitavaksi otettiin kokonaisia taksonitasoja (lah- ko, heimo, alaheimo jne.) sen sijaan, että olisi poimittu mukaan yksittäisiä lajeja huonosti tunnetuista ryhmistä.

Silloin suurin osa lajeista jäisi arvioimatta (NE) tai puutteellisesti tunnetuiksi (DD).

Arviointi on toteutettu samoilla kriteereillä kuin edel- linen arviointi (Rassi ym. 2010). IUCN:n ohjeiden tulkin- taan on tehty täsmennyksiä erityisesti kahdessa kohdas- sa. Erittäin rajoittuneeseen esiintymiseen perustuvan kriteerin D2 käytössä korostettiin ohjeiden mukaan uhkan merkitystä aiempaa tiukemmin, mikä aiheutti

4d

4c

4b

4a 3c

3a 3b

2b

2a

1a 1b 1a Hemiboreaalinen, Ahvenanmaa

Hemiboreal, Åland

1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa Hemiboreal, Oak zone

2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko

Southern boreal, Southwestern Finland and Southern Ostrobothnia 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi

Southern boreal, Lake district 3a Keskiboreaalinen, Pohjanmaa

Middle boreal, Ostrobothnia

3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala – Kainuu Middle boreal, Northern Carelia – Kainuu 3c Keskiboreaalinen, Lapin kolmio

Middle boreal, Southwestern Lapland 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa

Northern boreal, Kuusamo district 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola

Northern boreal, North Ostrobothnia 4c Pohjoisboreaalinen, Metsä-Lappi

Northern boreal, Forest Lapland 4d Pohjoisboreaalinen, Tunturi-Lappi

Northern boreal, Fjeld Lapland

(21)

myös joitakin luokkamuutoksia. Vastaavasti luokkien arvioimatta jätetyt (NE) ja puutteellisesti tunnetut (DD) käyttöä muutettiin. Arvioitavaksi otettujen eliöryhmien yksittäiset, huonosti tunnetut lajit, joita ei pystytty vä- häisten tietojen vuoksi arvioimaan, luokiteltiin puutteellisesti tunnetuiksi (DD). Niitä ei luokiteltu arvioimatta jätettyihin (NE), kuten edellisellä arviointikerralla. Jos kokonainen ryhmä jäi arvioinnin ulkopuolelle, siihen kuuluvat lajit vietiin luokkaan NE, kuten edelliselläkin kerralla.

Kriteerien perusteella saatua uhanalaisuusluokkaa korotettiin tai alennettiin, jos Suomen ulkopuolisten populaatioiden on arvioitu vaikuttavan lajin häviämisris- kiin. Häviämisriskin on katsottu pienentyneen, mikäli lajin populaatio on laaja ja se saa täydennystä Suomen rajojen ulkopuolelta. Tällöin luokkaa on tavallisesti alen- nettu yhdellä, esimerkiksi erittäin uhanalaisista (EN) vaarantuneisiin (VU). Laajenevien populaatioiden, joiden levinneisyys ulottuu Suomeen tällä hetkellä vain niukasti, luokkaa on laskettu jopa kahdella, esimerkiksi eräillä linnuilla. Jos lajin populaatio Suomessa on niin sa- nottu nielupopulaatio, eli se ei säily ilman ulkopuolelta tulevaa täydennystä, ja populaatio tai sen elinympäristö on myös Suomen ulkopuolella heikkenevä, on lajin hä- viämisriski kasvanut. Tällöin luokkaa on ollut mahdollista korottaa. Tässä arvioinnissa näin ei ole kuitenkaan toimittu yhdenkään lajin kohdalla.

2.2.3 Arviointityö

Uhanalaisuuden arviointiin osallistui 18 työryhmää, joissa työskentelee yhteensä noin 170 asiantuntijaa (liite 6). Lisäksi arvioinnissa on avustanut useita työryh- miin kuulumattomia asiantuntijoita. Ammattilaisista ja muista lajiryhmien asiantuntijoista koostuvien 16 pysy- vän eliötyöryhmän lisäksi perustettiin edellisen arvioinnin tapaan arviointityötä varten kaksi muuta työryhmää kaloille ja nisäkkäille. Kalojen uhanalaisuusarviointi tehtiin Luonnonvarakeskuksessa ja nisäkkäiden arviointi pyydettiin Suomen nisäkästieteelliseltä seuralta.

Eliötyöryhmissä on tehty edellisen arvioinnin (Rassi ym.

2010) jälkeen jatkuvasti töitä lajistotiedon kartuttamisek- si. Suomen linnut ja nisäkkäät arvioitiin myös vuonna 2015 (Tiainen ym. 2016; Liukko ym. 2016). Edellisen arvioinnin jälkeen on perustettu kolme uutta eliötyöryhmää:

matelija- ja sammakkoeläintyöryhmä, äyriäistyöryhmä ja makrolevätyöryhmä. Useilla työryhmillä oli tässäkin arvioinnissa käytettävissään mittavia havaintotietokan- toja, joihin on pyritty kokoamaan saatavilla oleva luotet-

tava havaintotieto mahdollisimman kattavasti. Tietokan- nat sekä helpottivat arviointityötä että mahdollistivat entistä laajempaan tietopohjaan perustuvan arvioinnin.

Ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit -tietojärjestelmässä olleet uhanalaisten lajien tiedot olivat myös arvioijien käytössä. Juuri käyttöön otetun Suomen Lajitietokes- kuksen kautta oli pääsy useiden eliöryhmien museo- ja näyteaineistoihin entistä kattavammin. Arviointityön tukena oli myös Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi (Raunio ym. 2008), jota hyödynnettiin lajien elinympäristöissä tapahtuneiden muutosten tarkastelus- sa. Uutta luontotyyppien uhanalaisuusarviointia työs- tettiin samaan aikaan lajiarvioinnin kanssa (Kontula &

Raunio 2018) ja sen tietoja ehdittiin hyödyntää etupäässä vain tulosten yhteenvetojen koostamisessa.

Arvioinnista sekä työryhmien ohjauksesta vastaa ympäristöministeriön asettama Lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edistävä pysyvä ohjausryhmä (LAUHA-ryhmä). Kansallisesti päätettävissä olevat sovellukset ja käytännön toimintaohjeet perustuvat LAUHA-ryhmän päätöksiin. Arviointi toteutettiin ai- empaan verrattuna tiukemmalla aikataululla. IUCN:n ohjeisiin (IUCN 2012a ja b, 2016) perustuva, suomenkieli- nen eliölajien uhanalaisuuden arviointiopas (Liukko ym.

2017) julkaistiin tammikuussa 2017, minkä jälkeen eliö- työryhmät pääsivät aloittamaan varsinaisen arvioinnin.

Arvioijille järjestettiin helmikuussa 2017 kaksi koulutus- tilaisuutta. Toinen koulutus liittyi IUCN:n luokitteluun ja kriteereihin ja toisessa käytiin läpi dokumentointia sekä arviointityökalua, johon arvioinnin perustietojen ja tulosten dokumentointi tehtiin. Mahdollisimman yhtenäisten arviointikäytäntöjen ja linjan varmistamiseksi järjestettiin ohjausryhmän ja eliötyöryhmien kes- ken lisäksi lokakuussa 2017 työpaja, jossa opastettiin arvioinnin käytännön työhön ja keskusteltiin erilaisten esimerkkien avulla arviointikriteerien soveltamisesta.

Arviointia käsiteltiin myös marraskuun Eliötyöryhmä- seminaarissa. Näiden lisäksi joulukuussa 2017 pidettiin arviointiklinikka, johon osallistujien toiveista valikoitui teemoiksi metsät ja lahopuulla elävät lajit sekä ilmaston- muutos ja pohjoiset lajit. Työryhmien tekemät arvioinnit tarkastettiin ohjausryhmän ja eliötyöryhmän edustajien yhteisissä kokouksissa, joita pidettiin maaliskuun alun ja toukokuun alun 2018 välisenä aikana yhteensä kymmenen. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että kri- teerejä oli sovellettu yhtenäisesti ja johdonmukaisesti, epävarmuustekijät oli huomioitu, ja että dokumentoinnit oli tehty kattavasti. Työryhmät viimeistelivät dokumen- tointinsa saadun palautteen mukaan kesäkuun aikana.

(22)

2.2.4

Kansalliset sovellukset ja dokumentointi

IUCN:n ohjeistamien (IUCN 2013, 2016) tietojen lisäk- si arvioinnissa koottiin lajeista kansallisesti sovittuja tietoja. Koska tietojen kirjaaminen on aikaa vievää, se tehtiin kattavimmin uhanalaisista lajeista ja niukim- min elinvoimaisista (LC) sekä arvioinnin ulkopuolelle jätetyistä lajeista (NA/NE). Suomen Punaisella listalla esitetään lajien uhanalaisuusluokan ja kriteerien lisäksi lajien elinympäristöt, uhanalaisuuteen johtaneet syyt ja lajeihin kohdistuvat uhkatekijät. Aiemmasta poiketen myös silmälläpidettäviksi (NT) luokiteltujen lajien luo- kitteluperusteena olevat kriteerit esitetään Punaisella listalla, vaikkakin niiden esitystapa on osin epäyhtenäi- nen. Lajien esiintymistietoa koottiin alueittain uhanalaisuusarviointia varten tarkistetun metsäkasvillisuuden vyöhykejaon tarkkuudella (kuva 2). Mahdolliset Suomen sisäiset alueelliset arvioinnit tehdään myöhemmin sa- malla aluejaolla (Liukko ym. 2017). Suomessa on myös käytössä kansallisesti sovitut luokat uhanalaisuuden syille ja tulevaisuuden uhkatekijöille sekä lajien elin- ympäristöille (luku 7). Uhkaluokitukseen tai aluejakoon ei ole tullut muutoksia Punaisen kirjan 2010 jälkeen.

Lajien uhanalaisuusarvioinnissa käytettävä kansal- linen elinympäristöluokitus uudistettiin vuonna 2016.

Uudistuksella vastattiin käyttäjiltä tulleisiin muutostoi- veisiin sekä haettiin parempaa vertailtavuutta luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytettävän luonto- tyyppiluokituksen kanssa. Uudistus tehtiin luontotyyp- pi- ja lajiasiantuntijoiden yhteistyönä ja hyväksyttiin LAUHA-ryhmässä. Muutokset lajien uhanalaisuusarvioinnissa aiemmin käytössä olleeseen elinympäristöluo- kitukseen eivät ole kovin suuria, ja muun muassa elin- ympäristöjen seitsemän pääluokkaa säilyivät samoina.

Joitakin alaluokkia on siirretty pääluokasta toiseen ja luokkia on jaettu aiempaa useampiin alaluokkiin. Myös kokonaan uusia alaluokkia on otettu mukaan. Suurin muutos on tehty Tunturipaljakat-pääluokassa, kun kaikki paljakalla sijaitsevat elinympäristöt on koottu samaan pääluokkaan. Myös rantojen elinympäristöluokassa on tehty melko paljon muutoksia, muun muassa erotettu uusia elinympäristöluokkia ja jaettu vanhoja luokkia.

Käyttöön on myös otettu uusia, elinympäristöluokkia tarkentavia lisämerkintöjä jo aiemmin käytössä olleiden lisämerkintöjen lisäksi. Uutta on myös se, että lisämer- kinnät on esitetty nyt omana kokonaisuutenaan elinym- päristöluokkien jälkeen, ja niitä voidaan pääsääntöisesti käyttää kaikkien elinympäristöluokkien tarkentamises- sa. Elinympäristöluokkien nimet ja lyhenteet löytyvät Karhu (Ursus arctos) on yksilömäärän perusteella edelleen

silmälläpidettävä (NT) laji, vaikka sen kanta onkin kasvanut.

Kannan kokoa rajoitetaan poikkeuslupiin ja alueelliseen kiin- tiöön perustuvalla metsästyksellä. Kuva: Tuomo Björksten/

YHA kuvapankki

On the basis of the number of individuals, the bear (Ursus arctos) is still a Near Threatened (NT) species, even though its population has grown. The population size is restricted by hunting based on special permits and a regional quota. Photo:

Tuomo Björksten/ YHA kuvapankki

(23)

luvusta 7. Elinympäristöluokkien yksityiskohtaisempi tulkintaohje on esitetty liitteessä 4. Se on tarkoitettu sel- ventämään ja täsmentämään em. elinympäristöluokkien sisältöä ja rajanvetoja toisiin elinympäristöluokkiin.

Punaisella listalla esitetään myös edellisen arvioinnin luokka ja mahdollisen luokkamuutoksen syy. Jos lajin luokka on muuttunut edelliseen arviointiin verrattuna, luokan muutoksen syy dokumentoitiin edellisen kerran tapaan. Syiden luokitus on kuitenkin muutettu IUCN:n uusien ohjeiden (IUCN 2016) mukaiseksi (luku 7). Keskeisintä muutoksen syyn merkitsemisessä on erottaa lajeille tapahtuneet aidot muutokset niistä, joissa luokka muuttuu tiedon lisääntymisen, virheelli- sen tiedon tai muun syyn vuoksi. Monissa tapauksissa luokan muuttamiselle voi olla useita syitä. Jos muutos johtui esimerkiksi sekä lisääntyneestä tiedosta että populaation runsastumisesta, muutos on merkitty aidoksi vain, jos aidon muutoksen suuruus yksin riittää luokan muuttamiseen. Aitoa muutosta ja ei-aitoa muutosta ei merkitty lajille yhtä aikaa, mutta ei-aitoja syitä voi lajilla olla useita. Syynä tähän on kyseisen tiedon käyttö muun muassa uhanalaistumiskehityksen arvioinnissa ja uhan- alaisuusindeksin laskennassa (luku 4). Muutoksen syyn luokituksesta kerrotaan yksityiskohtaisemmin arviointioppaassa (Liukko ym. 2017).

Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimassa Suomen Lajitietokeskuksessa tehtiin uhanalaisuusarviointia varten sähköinen arviointityökalu, IUCN-editori, jonka avulla arvioinnin taustatiedot ja arvioinnin tulokset dokumentoitiin. Arvioinnissa käytettiin Suomen La- jitietokeskuksen nimistötietokantaa Suomen eliölajeista.

Se tarkistettiin, täydennettiin ja ajantasaistettiin eliö- työryhmien, SYKEn ja Lajitietokeskuksen yhteistyönä ennen dokumentointien alkua. Lajien taksonomiatiedot tulevat tietokannasta automaattisesti arviointityökalun lajivalikoihin, dokumentointilomakkeelle ja arviointitu- losten hakupalveluun. Punaisilla listoilla lajit esitetään tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Sen lisäksi listoilla on myös lajin suomen- ja ruotsinkielinen nimi, mikäli sellaiset on tietokannassa. Tieteellisiin laji- nimiin on tullut runsaasti muutoksia edellisen arvioinnin jälkeen. Vanhat nimet on pääsääntöisesti merkitty uuden nimen synonyymeiksi Lajitietokeskuksen nimis- töluetteloon, jota pääsee selaamaan Lajitietokeskuksen portaalin kautta (Laji.fi). Punaisella listalla käytettävä ni- mistö on Lajitietokeskuksen nimistöluettelon kesäkuun 2018 tilanteen mukainen.

Työkalun tietosisällön ja käytön määrittely tehtiin Lajitietokeskuksen ja SYKEn yhteistyönä. Tietosisällön pohjana on 2010 arvioinnin excel-muotoinen dokumen-

tointilomake (Mannerkoski ja Ryttäri 2007, Liukko ym.

2017), johon on lisätty tietojärjestelmän mahdollistamia, dokumentointia, tietojen selausta sekä lataamista helpot- tavia ominaisuuksia. Työkaluun on myös viety pääosa aiempien (2000, 2010, linnuilla ja nisäkkäillä myös 2015) uhanalaisuusarviointien tiedoista. Eliötyöryhmien ja oh- jausryhmän jäsenillä oli mahdollisuus saada työkaluun joko selaus- tai tallennusoikeudet. Lajitietokeskuksen sivustolla on myös uhanalaisuusarvioinnin tulosten hakupalvelu. Arviointityökalussa olevat keskeiset do- kumentoinnin tiedot ovat tulosten julkaisemisen jälkeen käytettävissä avoimena tietona (Creative Commons Ni- meä 4.0 Kansainvälinen Julkinen Lisenssi (CC BY 4.0)).

Vapaamuotoiset kommenttikentät ja sekalaiset muistiin- panot eivät kuulu näihin.

2.2.5

Aineiston laatu ja epävarmuustekijät

Tiedon taso vaihtelee eliöryhmien välillä suuresti. Par- haiten tunnettuja ovat esimerkiksi linnut ja putkilokasvit, huonommin tunnettuja muun muassa levät ja eräät selkärangattomien eläinten ryhmät. Mitä huonommin tunnettu eliöryhmä on, sitä enemmän arviointiin liit- tyy epävarmuustekijöitä käytettävissä olevan aineiston määrän ja laadun tai sen tulkinnan vuoksi. Arviointikri- teerit ovat luonteeltaan kvantitatiivisia eli määrällisiä.

Korkealaatuisen kvantitatiivisen aineiston puuttuminen ei kuitenkaan ole esteenä kriteerien soveltamiselle. Ar- vioiminen, päätteleminen ja ennustaminen ovat hyväk- syttäviä tapoja, jos ne ovat asiallisesti perusteltavissa.

Päätteleminen ja ennustaminen pohjautuvat tämänhet- kisiin tai mahdollisiin tulevaisuuden uhkiin, tai muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat populaation runsauteen tai levinneisyyteen. Tueksi on kuitenkin oltava tietoja esimerkiksi lajin elinympäristön laadullisista tai määrälli- sistä muutoksista.

Aineiston laadulle ja tulkinnalle on määritelty viisi tasoa (IUCN 2016): (1) havaittu, jolloin tiedot perustuvat suoriin, hyvin dokumentoituihin havaintoihin populaation kaikista yksilöistä, (2) arvioitu, jolloin tiedot perustuvat otantaan tai biologisiin oletuksiin, joiden perusteella havaittu muuttuja voidaan muuttaa arvioinnissa tarvittavaksi muuttujaksi (esim. runsausindeksi muutetaan lisääntymiskykyisten yksilöiden määräksi), (3) ennustettu, kuten arvioitu, mutta tarvittava muuttuja yleistetään koskemaan tulevaisuutta, (4) päätelty, jolloin tiedot perustuvat epäsuoriin todisteisiin kannan kehi- tyksestä, esimerkiksi saalis- tai kauppatilastot tai esiinty- misalueen pieneneminen elinympäristön vähenemisen vuoksi, ja (5) epäilty, jolloin tiedot perustuvat ”aiheto-

(24)

disteisiin”, tai populaation taantumisen aste perustuu tietoihin elinympäristön laadullisesta heikkenemisestä.

Epäily populaation pienenemisestä voi perustua mihin tahansa merkitykselliseen tekijään, joka on suhteessa populaation runsauteen tai levinneisyyteen, mukaan lukien muiden lajien vaikutukset, kuten kilpailu tai riippuvuus muista lajeista. Epävarmuustekijät voivat johtaa merkittäväänkin vaihteluun arvioinnin loppu- tuloksessa. Arviointien epävarmuuden vaihteluvälit on kirjattu dokumentointilomakkeisiin. Punaiseen kirjaan on valittu kuitenkin vain yksi luokka parhaan mahdollisen asiantuntija-arvion perusteella. Arvioinnilta on edellytetty sekä varovaisuusperiaatteen noudatta- mista että uskottavuutta. Mikäli tiedot ovat viitanneet lajin korkeaan uhanalaisuuteen (EN, CR tai RE), mutta riittämättömien tietojen vuoksi elinvoimaisuuden (LC) mahdollisuuttakaan ei ole voitu täysin sulkea pois, on laji sijoitettu puutteellisesti tunnettujen (DD) luokkaan.

Assessment of threatened species

This fifth assessment of Finnish threatened species follows the Red List Categories and Criteria of the International Union for Conservation of Nature (IUCN) (IUCN 2012b), as well as the associated guidelines for application (IUCN 2012a, IUCN Standards and Petitions Subcommittee 2016). The Red List 2019 is the third Finnish assessment that complies with the IUCN guidelines, and is comparable to the previous assessments and to the assessments conducted internationally by other countries. Unlike other organism groups, birds and mammals were also assessed in 2015 (Tiainen et al. 2016, Liukko et al. 2016).

This assessment of threatened species covers the territory of Finland (Figure 2). The area of Finland is 390,908 km2, of which land areas account for 303,919 km2 (about 78%), marine areas for 52,456 km2 (about 13%) and inland waters for 34,533 km2 (about 9%). The climate of Finland has characteristics of both maritime and continental climate. When moving from south to north, the climate zones change from the hemiboreal to the hemiarctic zone, through southern, middle and northern boreal phases. Many southern and eastern species are found in Finland at the edge of their range.

The Scandinavian Mountains, extending from Sweden and Norway to northernmost Finland, bring their own special features to the natural environment and species.

The annual mean temperature in Helsinki, located in the hemiboreal zone, is 5.9° C, and in Sodankylä, located in the northern boreal zone, it is -0.4° C.

The assessment of threatened species focuses on species having a permanent wild population and living within their natural range. They have spread to the area independently without human help, or aided by humans before the year 1800. Organisms that had arrived after the year 1800 were assessed if, owing to the enlargement or transformation of their natural range, they had become established in Finland and had reproduced here for many years. Among the Regionally Extinct (RE) species, the assessment listed the species that had disappeared after 1800.

In all, 18 expert groups participated in the assessment of threatened species, involving a total of 170 experts (Appendix 6). The Steering Group for Evaluation of Threatened Species, appointed by the Ministry of the Environment, was responsible for steering the expert groups, for implementing the assessment and for approving the results. The Finnish Guide for assessing threatened species (Liukko et al. 2017), which is based on the IUCN guidelines (2012a and b, 2016), was published in January 2017. To ensure maximum uniformity in assessment practises and lines, training events were organised for the assessors. The assessments made by the expert groups were checked and approved at joint meetings held by the Steering Group and the expert groups. In addition to the information included in the IUCN guidelines, in Finland the documentation of assessment has used nationally agreed categories for the causes of threats, for future threat factors and for the habitats of species (Chapter 7). Information on the occurrence of species was collected regionally, with the accuracy of the forest vegetation zones revised for the use of the assessment (Figure 2). The assessment used the nomenclature database on Finnish species compiled by the Finnish Biodiversity Information Facility. It was checked, supplemented and updated in cooperation by the expert groups, the Finnish Environment Institute and the Finnish Biodiversity Information Facility before the start of documentation. For the assessment of threatened species, an electronic assessment tool, the IUCN editor, was made available to the Finnish Biodiversity Information Facility. It was used to document both the background information and the results of the assessment.

(25)

Tulokset

(26)

Tulokset

(27)

Tulokset

3.1

Arvioinnin kattavuus ja Punaisen listan lajien määrä

Suomessa arvioitiin edellisen uhanalaisuusarvioinnin aikaan elävän vähintään 45 000 eliölajia (Rassi ym. 2010).

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen lajisto- tutkimusten ja -selvitysten myötä arvio on osoittautu- nut liian alhaiseksi ja nykyisin lajimääräksi arvioidaan ainakin 48 000 lajia. Tämän uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä niistä luetteloitiin ja luokiteltiin 36 604 lajia tai lajitasoa alempaa taksonia (liite 5). Noin 90 lajista on luokiteltu vähintään kaksi lajitasoa alempaa taksonia, kuten alalajia, variaatiota tai muotoa, yhteensä noin 200 taksonia. Jatkossa sekä lajeja että lajin sisäisiä alempia taksoneita kutsutaan kaikkia yksinkertaisuuden vuoksi yhteisesti lajeiksi. Varsinaisen arvioinnin ulkopuolelle jätettiin 14 186 luokiteltua lajia. Ne ovat joko arviointiin soveltumattomia (NA) tai arvioimatta jätettyjä (NE). Ar- viointiin soveltumattomat ovat pääosin uusia tulokkaita, satunnaisesti esiintyviä tai ihmisen mukana levinneitä vieraslajeja, joita on yhteensä 2 569 lajia. Loput, yhteensä 11 617 lajia luokiteltiin arvioimatta jätettyihin yleensä heikkojen tietojen, ajan tai asiantuntijoiden puuttumisen taikka taksonomisten epäselvyyksien vuoksi. Varsinai- nen uhanalaisuusarviointi, jossa lajit luokiteltiin niiden häviämisriskin perusteella elinvoimaisista äärimmäisen uhanalaisiin (LC–CR), hävinneisiin (RE) tai puutteellisesti tunnettuihin (DD) kattoi 22 418 lajia, mikä on noin 47 % Suomen lajimäärästä.

Arvioinnissa on mukana uusia, erityisesti vesiym- päristöissä eläviä eliöryhmiä, kuten edellisellä kerralla kokonaan luokittelun ulkopuolelle jääneet vesissä elävät äyriäiset (Crustacea) sekä pienet pääasiassa Itämeres-

sä elävät eläinryhmät, kuten polttiaiseläimet (Cnida- ria), sammaleläimet (Bryozoa), sienieläimet (Porifera), limamadot (Nemertea) ja makkaramadot (Priapulida).

Myös makrolevät (Algae) ovat mukana edellistä kertaa kattavammin eli myös punalevät (Rhodophyta), ruskeat levät (Phaeophyta) sekä viherlevät (Chlorophyta) arvioitiin. Lantakärpäset (Scathophagidae) tulivat uutena ryhmänä arviointiin mukaan kärpäsistä, samoin osa Oestroidea-yläheimoa (pois lukien alaheimo Sarcopha- ginae). Sääskistä uusina heimoina arvioitiin sulkahytty- set (Chaoboridae), karvasääsket (Bibionidae) ja ikkuna- sääsket (Anisopodidae). Myrkkypistiäisistä on aiempaa kattavammin arvioitu pihtipistiäiset (Dryinidae) ja en- simmäistä kertaa mukaan otetut kultapistiäiset (Chry- sididae). Kätköpistiäisiin kuuluvista ahmaspistiäisistä (Ichneumonidae) voitiin arvioida aiempaa enemmän lajeja uusien havaintoaineistojen ansiosta.

Joitakin aiemmin arvioituja ryhmiä jäi tällä kertaa kokonaan luokittelun ulkopuolelle. Näitä ovat parasiit- tiset piensienet (Pucciniomycetes ja Ustilaginomycotina) sekä kirput (Siphonaptera). Esimerkiksi kätköpistiäisistä osa aiemmin arvioituja alaryhmiä jätettiin vastaavasti arvioimatta ajan puutteen vuoksi ja ne luokiteltiin arvioimatta jätetyiksi (NE). Hämähäkkieläimiin kuuluvista punkeista (Acarina) luetteloitiin arvioinnin yhteydessä yleiset lajit, joiden voitiin katsoa vastaavan häviämisris- kiltään elinvoimaisia. Näitä ei kuitenkaan lueta arvioi- duiksi lajeiksi eivätkä ne myöskään ole mukana luokiteltujen lajien lukumäärissä.

Arvioiduista 22 418 lajista uhanalaisia (CR, EN tai VU) on 2 667 lajia eli 11,9 % arvioiduista lajeista (taulukko 1, kuva 3). Punaisen listan lajeja on arvioiduista yhteensä 6 683 (29,8 %). Vastaavasti elinvoimaisia (LC) lajeja on noin 70 % arvioiduista lajeista. Eliöryhmittäin tarkastel- tuna suurimmat uhanalaisten lajien osuudet ovat sam-

3 Tulokset

Vaarantunut (VU) takkuhankajäkälä (Evernia divarigata) on valoisten vanhojen kangasmetsien laji, jota tavataan yleensä vanhoilla havupuilla, harvemmin varjoisilla kallioseinämillä. Kuva: Juha Pykälä

The Vulnerable (VU) Evernia divarigata is a lichen species in light, old-growth heath forests. It is generally found on old coniferous trees, less commonly on shady rock walls. Photo: Juha Pykälä