nan kasvit (Suominen 2013) ja uusi korjattu painos Ah-venanmaan kasveista (Hæggström & Hæggström 2012).
Kasviharrastajien lehdet Lutukka ja Talvikki ovat tär-keitä tietolähteitä, kuten myös monet julkaisemattomat, ELY-keskusten ja muiden tahojen teettämät uhanalaisten lajien tilaa koskevat selvitykset. Eteläisen Saimaan ran-takasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia on vastikään tutkittu (Kolari ym. 2017) ja Ahvenanmaan lettokasvien tilannetta on selvitetty pro gradu -tutkielmassa (Johan-son 2018). Niin ikään Lounais-Suomen saariston putki-lokasvien levinneisyyden muutoksista on saatu tietoa (mm. von Numers & Korvenpää 2007, von Numers 2011).
Myös monet yksityiset henkilöt ovat toimittaneet vapaa-ajallaan keräämiään havaintoja ympäristöhallinnolle tai museoiden käyttöön. Erityisesti aiemmin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista kertyy hy-vin tietoa, mutta monien yleisempien lajien taantumista on vaikea todentaa, varsinkin kun negatiivisia havain-toja harvemmin kirjataan muistiin.
Arviointi
Työskentelyn pohjana oli Suomen Lajitietokeskuksen ni-mistöluettelo Suomen putkilokasveista. Luokittelussa on mukana kaikkiaan noin 3 200 taksonia (lajeja, alalajeja, variaatioita). Arvioimatta jätettyjen (NE) luokkaan
sijoi-tettiin joukko apomiktisesti lisääntyviä pikkulajeja mm.
keltanoiden (Hieracium), voikukkien (Taraxacum) sekä lei-nikkien (Ranunculus; kevät- ja lehtoleinikit) suvuista (619 taksonia). Arviointiin soveltumattomiin (NA) sijoitettiin pääsääntöisesti uustulokkaat ja ihmisen mukana tul-leet vierasperäiset lajit (1 465 taksonia). Taksonomisista tasoista arvioitiin pääsääntöisesti lajit. Jos alalajilla tai variaatiolla oli erityistä merkitystä lajin suojelun kannal-ta, myös ne arvioitiin. Tällöin arvioitiin myös muut ky-seisen lajin alalajit tai variaatiot sekä itse lajitaso. Näissä tapauksissa lajitason arviointi ei kuitenkaan ole mukana laskelmissa. Myös tieteelle vielä kuvaamattomat tuntu-rihärkin (Cerastium alpinum) Kaavin ja Keski-Lapin, puls-kaneilikan (Dianthus superbus) Kaavin sekä lapinnädän (Cherleria biflora) serpentiinirodut arvioitiin. Kaikkiaan arvioinnissa oli mukana 1 176 taksonia, joista lajitason taksoneja on 1 140.
Vuonna 2010 putkilokasveista arvioitiin alkuperäiset lajit ja muinaistulokkaat (Kalliovirta ym. 2010). Nyt ar-viointiin mukaan otettavien lajien rajausta selkiytettiin noudattamaan paremmin sekä IUCN:n ohjeistusta että Ruotsissa noudatettua linjaa: kaikki ennen vuotta 1800 luontoon vakiintuneet lajit arvioitiin riippumatta siitä, missä elinympäristössä ne elivät. Näin ollen nyt arvi-oinnissa oli mukana myös useita vanhan piha- ja maata-louskulttuurin seuralaisia, kuten rukiin ja pellavan rik-kakasveja, joista monet ovat meiltä jo hävinneet. Ruotsin mallin mukaan vanhoista peltorikkakasveista pyrittiin kuitenkin arvioimaan vain vanhaa kantaa edustavat po-pulaatiot, joskaan rajanveto ei aina ollut selvää.
Arviointia varten kustakin lajista, sen kannan kehi-tyksestä, vähenemisen syistä ja mahdollisista uhkateki-jöistä koottiin tietoa eri lähteistä. Ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit -tietojärjestelmä oli merkittävin aiem-min uhanalaisiksi luokiteltujen lajien lähde. Sen avul-la avul-laskettiin muun muassa B-kriteerin vaatimat levin-neisyys- ja esiintymisalueiden koot ja saatiin käsitys jo hävinneiden, olemassa olevien ja tilaltaan epävarmojen
havaintopaikkojen määristä. Kasviatlaskartat ja Luo-muksen Kastikka-tietokanta olivat myös tärkeitä lähtei-tä kokonaiskuvan saamiseksi. Tuoreita tietoja etsittiin myös Suomen Lajitietokeskuksen kautta, joskaan niitä ei paikkaan sidottujen seurantatietojen puutteellisuuden vuoksi useinkaan pystytty käyttämään populaatioissa tapahtuneiden muutosten arviointiin. Myöskään havain-tojen luotettavuudesta ei aina ollut varmuutta. Ahvenan-maan ja lounaissaariston lajiston arvioinnissa oli apuna oma alueen asiantuntijoista koottu ryhmä. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (VELMU) tuloksia (mm. Viitasalo ym. 2017) pyrittiin hyödyntämään Itämeren vesilajien arvioinnissa. Arvi-ointia varten haastateltiin lisäksi lukuisa joukko eri lajien ja alueiden asiantuntijoita eri puolilta maata.
Tunturikasvien ilmastonmuutosuhkaa selvitettiin yhdessä väitöskirjatutkija Annina Niskasen kanssa (Niskanen 2018). Tarkastelussa oli noin sata Suomessa tavattavaa arktis-alpiinista lajia, joille tehtiin ilmaston-muutosmallinnus kolmella ilmastonmuutosskenaariol-la (RCP 2.6, RCP 4.5 ja RCP 8.5) ajanjaksolle 2040–2069.
Mallinnuksen ilmastomuuttujina olivat lämpösumma, vuoden kylmimmän neljänneksen keskilämpötila ja vesitasapaino (sadannan ja haihdunnan suhde), lisäksi malleissa oli mukana maaston monipuolisuus korkeus-eroina mitattuna ja maaperän kalkkisuus. Mallinnuksen antamaa ennustetta ei käytetty suoraan, vaan lopullises-sa pohdinnaslopullises-sa tarkasteltiin myös lajin elinympäristöä, leviämiskykyä ja sen sukupolven pituutta. Näin pyrit-tiin tunnistamaan ilmastonmuutokselle mahdollisesti herkimmät lajit. Ennusteen ajateltiin toimivan parhaiten pitkäikäisillä lajeilla, joiden leviämiskyky on heikko ja jotka ovat elinympäristönsä suhteen melko vaateliaita.
IUCN:n kriteerit toimivat putkilokasveilla suhteel-lisen hyvin silloin, kun lajista on ylipäätään riittävästi tietoa. Putkilokasveilla Punaiselle listalle johtivat eni-ten B- ja A-kriteerit (206 ja 175 kertaa). Yksilömäärään sidottua C-kriteeriä käytettiin harvemmin (46 kertaa) ja
!"#$#%%&'()*'+,"-"$"./##/"01.&.--.//"'$#&%.23$2#43-'5#2%.$&%"/1.2"%/&-.3-'677078'"01.&.2#43-'2"%/&-.3-'677078'9#-"./3-'$./2"-'
9#2%.$&%"/1.28'!0">,3&5,G2" H(IH IIJK HJL HI8M
tulkinnan suhteen tiukentunutta D-kriteeriä enää 32 ker-taa. D-kriteerin perusteella uhanalaisiksi tulivat muun muassa eräät harvinaiset ja vähälukuiset puut ja pensaat, kuten ruotsinpihlaja (Borkhausenia intermedia), metsäome-napuu (Malus sylvestris) ja talvikkipaju (Salix pyrolifolia).
Uhanalaisuus
Putkilokasvien Punaiselle listalle päätyi yhteensä 375 taksonia (taulukko 28), mikä on 31,9 % arvioiduista tak-soneista. Uhanalaisiksi (VU, EN, CR) arvioitiin 212 ja silmälläpidettäviksi (NT) 145 kasvilajia (taulukko 29).
Hävinneiksi (RE) luokiteltiin 13 taksonia. Vuoden 2010 arviointiin (Kalliovirta ym. 2012) verrattuna uhanalais-ten lajien määrä kasvoi 15:llä ja silmälläpidettävien 23:lla. Elinvoimaisista (LC) silmälläpidettäviksi (NT) tai uhanalaisiksi nousi 36 taksonia, joista useimmat olivat ilmastonmuutoksen uhkaamia tunturikasveja. Aiem-min arviointiin soveltumattomiin (NA) luokitelluista, mutta nyt arvioiduista lajeista Punaiselle listalle nousi 18 uutta taksonia. Nämä kaikki ovat vanhan kulttuurin seuralaisia, osa jopa hävinneitä pellavan ja rukiin rik-koja, mikä selittää osaltaan hävinneiden (RE) määrän suuren kasvun. Aiemmin uhanalaisiksi luokitelluista lajeista luokka lieveni 15 lajilla. Aito muutos katsottiin ta-pahtuneen kolmella taksonilla, muilla muutoksen syinä olivat tietojen paraneminen (11 taksonia) tai aiemmassa arvioinnissa tehty virhe (yksi taksoni). Kuusi aiemmin silmälläpidettäviksi (NT) luokiteltua taksonia arvioitiin elinvoimaisiksi (LC) (taulukko 30).
Eniten kasvilajeja elää erilaisissa perinneympäristöis-sä ja muissa ihmisen ylläpitämisperinneympäristöis-sä ja muuttamissa ym-päristöissä. Punaisen kirjan elinympäristöluokitukses-sa tähän ryhmään kuuluvat myös luontaisesti avoimet kuivat kedot ja kosteat niityt. Elinympäristön lajeista 109 (29 %) on Punaisella listalla. Elinympäristön kokonais-lajimäärään suhteutettuna eniten Punaisen listan lajeja on tuntureilla, peräti 71 lajia (61 %). Näistä noin puolet on ilmastonmuutoksen uhkaamiksi arvioituja silmällä-pidettäviä lajeja.
Putkilokasvien uhkatekijöistä merkittävin on edel-leen jatkuva avoimien alueiden sulkeutuminen (32 % uhanalaisista putkilokasvilajeista). Metsien käsittely on ensisijainen uhkatekijä lähes 13 %:lle lajeista, ja ojitus
ja turpeenotto heikentävät etenkin eteläisen Suomen suokasvien tilannetta (9 % lajeista). Jos myös toissijaiset uhkatekijät otetaan huomioon, niin rakentaminen on yhtenä uhkatekijänä joka kolmannella (31 %) ja ilmas-tonmuutos joka neljännellä (25 %) kasvilla.
Yksi ilmastonmuutoksen näkyvistä vaikutuksista tul-lee olemaan puu- ja metsänrajan nouseminen ylemmäs tunturipaljakalle. Umpeenkasvun on jo havaittu lisään-tyneen kasvullisesti leviävien varpujen parantuneen kilpailuaseman myötä (Vuorinen ym. 2017). Poronlai-dunnuksen arvellaan jossain määrin kompensoivan um-peenkasvua (Horstkotte ym. 2017), mutta toisaalta poro-jen voimakas laidunpaine voi vaikuttaa kasvillisuuteen myös negatiivisesti (Bernes ym. 2015). Ilmastonmuutos tulee todennäköisesti vaikuttamaan monin tavoin tun-turiluontotyyppeihin, kuten lumenviipymiin (Niittynen ym. 2018), routamaihin ja tunturikankaisiin (Pääkkö ym.
2018) sekä arktisimpiin Käsivarren Suurtuntureiden tunturilajeihin, joilla ei enää ole mahdollisuutta paeta korkeammalle. Tunturikasvien ilmastonmuutosmallin-nuksessa on toki epävarmuutta ja toivomme, että iso osa ennusteista jää toteutumatta.
Suojelu, seuranta ja tutkimus
Edellisen uhanalaisuusarvioinnin jälkeen on mahdol-lisuuksien mukaan täydennetty niin vanhojen kuin uusien uhanalaisten lajien tietoja ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit -tietojärjestelmään. Työn ohjaamisessa apuna ovat olleet kiireellisesti suojeltavien lajien alueit-tain käydyt priorisointineuvottelut. Neuvotteluissa on käsitelty 66:n kiireellisesti suojeltavaksi nimetyn put-kilokasvin lähes 3 200 havaintopaikkaa ja määritelty paikoille tarvittavat ensisijaiset toimenpiteet, joita ovat olleet muun muassa suojelun, hoidon ja ennallistamisen lisääminen, tiedon lisääminen ja alueiden käytössä huo-mioon ottaminen (Kemppainen & Kaipiainen-Väre 2017).
Erityisesti suojeltavien putkilokasvien rajauksia on tehty 64 (toukokuu 2018), lisäksi putkilokasveja kasvaa 11:llä jonkun muun erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätök-sen sisällä. Eräissä EU:n rahoittamissa Life-hankkeissa uhanalaiset lajit ovat myös olleet keskiössä. Esimerkiksi Metsähallituksen vetämässä Paahde-Lifessä on hoidettu uhanalaisten lajien elinympäristöjä, kuten hiekkarantoja
!"#$#%%&'()*'+#,%-$&%"./-,"%.&0-10'23343'$#&%-,,"-0*
!"5$1'()*'6#2514'&7'/".8#$"4'9$"0,',":"'5;'8",1<&4;*
=> ?= >6 @A 6! BB C? 6D 6>
+#,%-$&%"./-,E''
!4"8F1&9F;," GH HI GJG KL GMI I NJG GMLI IK(
ja muita paahdeympäristöjä ja Luomuksen johtamassa ESCAPE (Suomen luonnonvaraisten kasvien etäsuojelu) -hankkeessa on kehitetty uhanalaisten kasvien etäsuo-jelumenetelmiä ja perustettu luonnonkasvien siemen-pankki (Miranto 2017).
Jatkossa lajiston seuranta ja kasvupaikkojen hoito-tarpeen arviointi ja hoitotoimien toteuttaminen ovat edelleen tärkeitä uhanalaisten kasvien suojelukeinoja.
Monelle uhanalaiselle putkilokasville tärkeiden niitty-jen, kuivien ketojen ja muiden avointen ja puoliavointen ympäristöjen hoitoa tulisi tehostaa lampaiden ja nauta-karjan luonnonlaidunnusta edistämällä. Näiden luon-totyyppien lajeja auttaisi myös korvaavien elinympäris-töjen, kuten tienvarsien perustamis- ja hoitokäytäntöjen muuttaminen. Perinnebiotooppien hoidon lisäksi tulisi kiinnittää huomiota myös muuhun maatalousympäris-tön monimuotoisuuteen (esimerkiksi karjapihat, ulko-kanalat, juomalammikot, pihakedot, luomupellot ja pien-tareet). Muita tehokkaita uhanalaisten putkilokasvilajien suojelukeinoja ovat uhanalaisten lajien entistä tarkempi huomioon ottaminen metsätaloudessa, soiden käytössä
ja muun maankäytön, kuten rakentamisen, suunnittelus-sa. Sen mahdollistaa ajantasainen, luotettava ja helposti saatavilla oleva tieto uhanalaisten lajien esiintymisestä.
Ilmaston muuttuessa ja muiden ihmisen aiheuttami-en paineidaiheuttami-en kasvaessa huomiota tulee kiinnittää har-vinaisten lajien lisäksi yleisten lajien menestymiseen.
Esimerkiksi mustikka (Vaccinium myrtillus) on merkittävä avainlaji metsän muille eliöille (Siitonen & Hanski 2004).
Talousmetsien lyhentynyt hakkuukierto, maanmuok-kaukset ja energiapuun korjuu vaikuttavat mustikkaan negatiivisesti (Miina ym. 2016, de Jong ym. 2012). Ilmas-tonmuutos voi vaikuttaa kasvustoihin mm. ohentamalla talviaikaisilta säävaihteluilta suojaavaa lumipeitettä ja altistamalla kukintaa halloille aikaistuvien keväiden myötä. Maailmanlaajuinen pölyttäjäkato (Clough ym.
2014, Potts ym. 2016) taas vaikuttaa niin metsiemme mus-tikkaan kuin kaikkiin muihinkin hyönteispölytyksestä riippuvaisiin luonnonkasveihin. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia laaja-alaisesti vaikuttavia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia kasvistoomme tulee edelleen tutkia yleisiä lajeja unohtamatta.
!"#$#%%&'()*'+#,"-./$0"'$-.0"$0"'1&-.0/0#0'0"%.&,-0*
!"2$/'()*'!"3"'4/5&6/7'84&5'09/':/7';-.0*
;"<- =9","$"-.##.$#&%%"'>)?) :/7';-.0'@"0/A&4B'>)?)
=9","$"-.##.$#&%%"'>)?C :/7';-.0'@"0/A&4B'>)?C
D##0&%./,'.BB :/".&,'8&4'@"0/A&4B'@9",A/
!""#$%&$'(#)$%E'
%"49#,$"#%%" F! ;G ?
!'%*'#+&(,+-'+E'
0#,0#4-$"#%%",/-$-%%" HF FI J
!.'#/"*0&1"+-'#$(,$"+E'
$K,,/,5"$0." F! ;G J
2#'(#$%&3"*'+,*$%E'
%/$0"&97"%/ L= ;G M
4"*3,5+'#(&$)#1"$%#('6"4*'6*(.*'1'*)##E'
-.&5/4-$#-%%" NN O M
7$),$(&+'.#,$"+.$('6"4*'"#)85+'8##E'
$"5&.&$5#6-96-$K NN O M
9*8"$)8#+&.*383'#E'
0/&7&4-,1-9$"<" G: FI M
7$),$(&%#)$.$"$(E
',P$$-K-./,6-96-$K NN ;G Q
:*%)+&.$'#3)#;*'+E'
-0#$-5".%" NN ;G M
<+'8$(&(.'#,.+E'
<K%%- F! ;G J
=3+&($/#)+E'
<##40&,#45-%%" F! ;G ?
=>'3"+&%*8#+E'
%/$$&0"$6-%%- F! ;G J
?+"#0&"+)+.+'6"4*'1"+)8$"3(+E'
,B.0B6-$$"1"<# L= O RE'M
@5+"#,.'$%&%#)$('.#2.1*'*"+.$%E'
%/5-,1-%%#K,A/$5K F! ;G Q