Kaivannaistoiminta on selvästi merkittävin uhanalaisten ja silmälläpidettävien kalliolajien taantumisen ja uhan-alaisuuden syy (kuvat 33 ja 35). Ensisijaisesti kaivannais-toiminnan vuoksi on uhanalaistunut 37,9 % kallioiden uhanalaisista lajeista. Ne ovat pääosin kalkkikallioiden lajeja. Ensisijaisena uhkana kaivannaistoiminta on noin 12 %:lle sekä uhanalaisista että silmälläpidettävistä kal-liolajeista (kuvat 34 ja 36). Yhtenä uhkatekijänä kaivan-naistoiminta on kuitenkin huomattavasti suuremmalle joukolle uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kalliolajeja.
Lähes kaikki kaivokset ja louhokset ovat avolouhoksia.
Nykyään yleistyneet maanalaiset kaivokset eivät välttä-mättä vaaranna alueiden lajiston monimuotoisuutta, jos suunnittelussa on otettu riittävästi huomioon itse louhos-kuopan lisäksi kaikki muut vaikutukset, kuten esimer-kiksi käsittely- ja säilytysalueet. Kalliolajistoa uhkaavaa kaivannaistoimintaa ovat muun muassa vuolukiven lou-hinta, lisääntynyt kalliokiviaineksen otto soraa ja hiekkaa korvaavana materiaalina sekä kallioiden louhinta esimer-kiksi laajojen rakentamishankkeiden yhteydessä.
Rakentaminen on kaikkein merkittävin yhtenä uh-katekijä sekä uhanalaisille että silmälläpidettäville kal-liolajeille (kuvat 34 ja 36). Se on myös merkittävin tekijä yhtenä silmälläpidettävien lajien taantumisen syynä (kuva 35). Ensisijaisena uhkana se on lähes viidennek-selle (18,8 %) uhanalaisista kalliolajeista. Rakentamiseen kuuluvat niin suuret tie- ja lähiöhankkeet kuin pienet rantakallioiden rakennushankkeet. Pienialaiset kalkki-kalliopaljastumat voivat hävitä vähäisenkin rakennus-hankkeen myötä kokonaan.
Satunnaistekijät ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 12,8 %:lle ja tärkein uhkatekijä 16,1 %:lle kallioiden uhanalaisista lajeista. Useimmiten kyseessä on harvinai-sen lajin pienialainen esiintymä, joka saattaa tuhoutua satunnaisen tekijän seurauksena. Silmälläpidettävien la-jien populaatiot eivät useimmiten ole yhtä harvalukuisia tai pieniä kuin uhanalaisten lajien, minkä vuoksi satun-naistekijät eivät ole yhtä merkittäviä niiden luokittelun syinä tai uhkatekijöinä.
Lähiympäristössä tapahtuvat muutokset voivat muut-taa lajien elinolosuhteet epäsuotuisiksi, vaikka itse kal-lioon ei kajottaisikaan. Etenkin varjojyrkänteiden edus-tojen avohakkuut uhkaavat jyrkänteillä eläviä, tietyn-laisiin kosteus- ja valo-olosuhteisiin sopeutuneita lajeja.
Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovatkin 83 (27,9 %) kallioilla elävän uhanalaisen lajin yhtenä uhanalaisuu-den syynä ja yhtenä uhkatekijänä ne ovat 88 (29,5 %) uhanalaisella kalliolajilla. Yhtä tärkeänä tekijänä
metsi-Tulokset
Kuva 35. Kallioilla elävien silmälläpidettävien (NT) lajien taan-tumisen tai heikon tilanteen syyt niiden yleisyyden mukaan jär-jestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden taantumiseen kyseinen syy on vaikutta-nut. Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikuttaneista syistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Kuva 35. Causes of the decline or poor state of Near Threatened (NT) species living primarily on rock outcrops, organised according to their frequency. The number and percentage of Near Threatened species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Kuva 36. Kallioilla elävien silmälläpidettävien (NT) lajien uhka-tekijät niiden yleisyyden mukaan järjestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden uhkana kyseinen tekijä vaikuttaa. Omina pylväinään esitetään ensisijainen tekijä ja yksi kaikista lajiin vaikuttavista tekijöistä.
Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 37. Threat factors for Near Threatened (NT) species living on rock outcrops, organised according to their frequency.
The number and percentage of Near Threatened species whose status has been affected by the relevant factor are given at the end of each column. The main factors, and one out of all factors affecting the species, are presented as columns of their own.
The abbreviations are explained in Chapter 7.
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Ensisijainen tekijä Main threat Yksi tekijöistä One of the threats
Lajimäärä Number of species Lajimäärä Number of species
Tulokset
Kuva 37. Kallioilta hävinneiden (RE) lajien häviämisen syyt niiden yleisyyden mukaan järjestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden häviämi-seen kyseinen syy on vaikuttanut. Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikuttaneista syistä.
Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 37. Causes of extinction of Regionally Extinct (RE) rock outcrop species, organised according to their frequency. The number and percentage of Regionally Extinct species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Lajimäärä Number of species
en uudistamis- ja hoitotoimet ovat myös yhtenä silmäl-läpidettävien lajien taantumisen syynä tai uhkatekijänä.
Kemialliset haittavaikutukset ovat kolmanneksi tärkein yhtenä uhanalaisten lajien uhanalaistumisen syynä tai uhkatekijänä. Ne ovat myös toiseksi tärkein silmälläpidet-tävien lajien yhtenä taantumisen syynä ja uhkatekijänä.
Kalliopinnoilla kasvavat, hitaasti kasvavat ja juurettomat sammalet ja jäkälät ovat suoraan alttiita ilmansaasteille.
Tällaisissa lajeissa haitallisten ympäristömuutosten vai-kutukset näkyvät viiveellä ja vaikuttavat hyvin pitkään.
Ilmastonmuutos on ensisijainen uhkatekijä kuudelle kallioiden uhanalaiselle ja kahdeksalle silmälläpidettä-välle lajille. Yhtenä uhkatekijänä se on kuitenkin selvästi
useammalle lajille. Sammalet ja jäkälät ovat pitkäikäisiä, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät hitaasti lajien populaatioissa.
Muita merkittäviä tekijöitä kalliolajiston yhtenä uhan-alaisuuden syynä tai uhkatekijänä ovat avoimien aluei-den sulkeutuminen ja kulutus. Silmälläpidettävien lajien yhdeksi uhkatekijäksi on nousemassa myös vieraslajien vaikutus. Joka kymmenennen uhanalaisen kalliolajin uhanalaistumisen syytä ei tunneta. Hävinneiden kalli-olajien häviämisen syy ei useimmiten ole tiedossa (kuva 37). Yhtenä häviämisen syynä merkittävimpiä ovat ra-kentaminen, metsätaloustoimet, kaivannaistoiminta tai kemialliset haittavaikutukset.
Rinnevarpuhämähäkki (Brommella falcigera) on hyvin pieniko-koinen hämähäkki, joka Suomessa elää lämpimillä kalliorin-teillä. Suomesta tunnetaan vain kaksi lajin esiintymispaikkaa, jotka sijaitsevat suojelualueilla. Kyseisiin paikkoihin ei kohdistu uhkia, joten laji arviointiin silmälläpidettäväksi (NT). Laji on harvinainen koko tunnetulla esiintymisalueellaan Euroopassa.
Kuva: Niclas Fritzén
Brommella falcigera is a very small spider, which in Finland lives on warm rocky slopes. The species is known to live in only two localities in Finland. Both are situated in conservation areas. The localities are not under any threats, and the species was therefore placed in the category Near Threatened (NT).
The species is rare in its entire area of occupancy in Europe.
Photo: Niclas Fritzén
Tulokset
3.7.6
Tunturipaljakat
Tunturipaljakoihin luetaan kuuluviksi tuntureiden puurajan yläpuoliset alueet. Suomen Lapissa palja-kan ja tunturikoivuvyöhykkeen raja sijaitsee alueesta riippuen 200–500 metrin korkeudella merenpinnas-ta (Norokorpi ym. 2008). Alimmillaan raja on Inarin koillisosassa ja korkeimmillaan Käsivarressa. Ete-läisillä tuntureilla ei esiinny aitoa tunturipaljakkaa, vaan ne ovat vaaroja, joilla metsänraja on alentunut etenkin tykkymuodostuksen vuoksi (Norokorpi &
Kärkkäinen 1985, Pääkkö ym. 2018). Tunturialue kat-taa noin 1,7 miljoonaa hehkat-taaria (Pääkkö ym. 2018).
Sen pinta-alan on ennustettu pienenevän voimak-kaasti puurajan noustessa ilmaston lämpenemisen myötä (Norokorpi ym. 2008). Toisaalta ilmaston
läm-peneminen lisää hyönteistuhoja, joiden seurauksena erityisesti ravinneköyhät tunturikoivikot muuttuvat nopeasti metsälauhavaltaisiksi niin kutsutuiksi se-kundaaripaljakoiksi (Turunen ym. 2018).
Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa mu-kana olleista 56 tunturien luontotyypistä arvioitiin uhanalaisiksi (VU–CR) yli kolmasosa. Uhanalaisia ovat kaikki lumenviipymät ja lumenpysymät, routa-nummet sekä pääosa tunturikoivikoista ja osa tun-turikankaista. Silmälläpidettäviksi (NT) arvioitiin neljäsosa luontotyypeistä ja säilyviksi yli kolmasosa.
Säilyvien (LC) luontotyyppien pinta-ala on vain 6 % tunturiluontotyyppien kokonaisalasta. (Pääkkö ym.
2018).
Tässä lajien uhanalaisuuden arvioinnissa tunturi-paljakoiden elinympäristöluokkia täydennettiin mer-kittävästi edellisestä arvioinnista (luku 7, liite 4). Pal-jakalla sijaitsevat kalliot ja kivikot jaettiin nyt neljään
Tunturipaljakalla on paljon vaikeapääsyisiä pikkujärviä ja lam-pia, joiden lajistoa ei tunneta kovinkaan hyvin. Kuvan lammes-ta on 2000-luvulla löytynyt vaarantuneeksi (VU) luokiteltu äyriäinen, pohjanlehtijalkainen (Branchinecta paludosa). Kuva:
Hanna-Kaisa Lakka
Alpine heaths and meadows have many small lakes and ponds that are hard to access. Their species are not known well.
Branchinecta paludosa, a crustacean classified as Vulnerable (VU), was found in the pictured pond in the 2000s.
Photo: Hanna-Kaisa Lakka
Tulokset Taulukko 15. Ensisijaisesti tunturipaljakalla elävien Punaisen
listan lajien määrä luokittain ja elinympäristöittäin. Table 15. Number of red-listed species living primarily in alpine habitats, by category and habitat.
Elinympäristö Punaisen listan lajien
määrä luokittain Punaisen listan lajit yhteensä
Osuus tun-tureiden Punaisen listan
la-jeista
Osuus tun-tureiden uhanalai-sista lajeista
Arvioitu-jen lajien määrä
Habitat type Number of red-listed species
by category Red-listed species
total
Propor-tion of red-listed
species in alpine
habitats
Proportion of threate-ned species
in alpine habitats
Number of assessed
species
RE CR EN VU NT DD Tunturikankaat
Alpine heaths 2 15 22 23 43 17 122 19,4 % 22,2 % 201
Tunturiniityt
Alpine meadows 0 0 4 5 11 3 23 2,9 % 4,2 % 46
Lumenviipymät
Snowbeds 0 5 4 9 19 1 38 5,8 % 6,9 % 44
Tunturikangaspensaikot
Alpine heath scrubs 0 0 1 1 3 5 0,3 % 0,9 % 7
Tunturipaljakan karut ja keskiravinteiset kalliot ja kivikot Alpine siliceous rock outcrops and boulder fields
0 5 7 20 1 14 47 10,4 % 8,6 % 57
Tunturipaljakan kalkkikalliot ja kivikot Alpine calcareous rock outcrops and boulder fields
0 27 38 38 12 5 120 33,3 % 21,9 % 127
Tunturipaljakan kalliot ja kivikot (tarkemmin määrittelemättömät) Alpine rock outcrops and boulder fields (unspecified)
0 12 21 18 26 15 92 16,5 % 16,8 % 124
Tunturipaljakan suot
Alpine mires 1 2 2 4 11 2 22 2,6 % 4,0 % 48
Tunturipaljakan lähteiköt ja tihkupinnat
Alpine spring complexes and seepage areas 0 0 0 1 2 1 4 0,3 % 0,7 % 6
Tunturipaljakan järvet ja lammet
Alpine ponds and lakes (shores included) 0 0 1 2 3 2 8 1,0 % 1,5 % 8
Tunturipaljakan virtavedet Alpine rivers, brooks and streams (shores included)
0 1 3 3 4 1 12 2,3 % 2,2 % 21
Tunturipaljakan lampareet ja allikot
Alpine small ponds (shores included) 0 0 0 2 1 3 0,6 % 0,5 % 4
Tunturipaljakat
(tarkemmin määrittelemättömät) Alpine habitats (unspecified)
1 2 7 5 23 15 53 4,5 % 9,7 % 122
Yhteensä Total 4 69 110 130 156 80 549 100,0 % 100,0 % 815
Tulokset
alaryhmään. Aiemmin kalkkikalliot ja paljas kalk-kimaa sisällytettiin kallioelinympäristöihin, mutta nyt kaikki paljakan kalliot ovat mukana tunturipalja-koissa. Osittain tämän vuoksi ensisijaisesti paljakka-alueella elävien Punaisen listan lajien määrä on nyt aiempaa selvästi suurempi. Lumenpysymät ja -vii-pymät erotettiin nyt omaksi elinympäristöluokaksi.
Uutena luokkana otettiin mukaan myös tunturikan-kaiden pensaikot. Edellisessä arvioinnissa mukana olleet tunturipaljakoiden kosteikot jaettiin nyt viiteen elinympäristöluokkaan: suot, lähteiköt ja tihkupinnat, järvet ja lammet, virtavedet sekä lampareet ja allikot.
Myös järvien ja lampien sekä virtavesien rannat luet-tiin nyt tunturipaljakoihin.