Ojitus ja turpeenotto on ylivoimaisesti merkittävin suo-lajiston uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä sekä ensisi-jaisten että kaikkien syiden perusteella. Se on ensisijai-nen syy 57,5 %:lle soilla elävistä uhanalaisista lajeista ja yhtenä syynä peräti 81,7 %:lle soiden uhanalaisista lajeista (kuva 18). Silmälläpidettävien suolajien ensisi-jaisena taantumisen ja heikon tilanteen syynä ojitus ja turpeenotto on vielä merkittävämpi tekijä (67,9 %) (kuva 20). Uhkatekijänä se on yhtä merkittävä sekä uhanalaisil-le (kuva 19) että silmälläpidettäviluhanalaisil-le suolajeiluhanalaisil-le (kuva 21).
Ojitus ja turpeenotto on lajien uhanalaisuusarvioin-nissa käsitelty perinteisesti yhtenä syynä, mutta niiden tämänhetkiset kehityssuunnat ovat kuitenkin erilaiset.
Ojittamatonta suota on Suomessa noin 4,1 miljoonaa hehtaaria (40 % alkuperäisestä suoalasta), ja siitä Etelä-Suomessa on jäljellä 1,7 miljoonaa hehtaaria (Kaakinen ym. 2018). Uudisojitus on lähes kokonaan loppunut ja painopiste on siirtynyt kunnostusojituksiin. Vuonna 2014 voimaan tulleessa metsälain uudistuksessa met-sätaloudelta rajoitettujen erityisen tärkeiden suoelin-ympäristöjen joukkoa laajennettiin, mutta käytännön toimenpiteiden vaikutuksista suoluontoon ei ole vielä tietoa. Suometsien käyttöä ohjeistetaan myös metsien vapaaehtoisilla hoitosuosituksilla (Äijälä ym. 2014, Kau-konen ym. 2018).
Turpeenottoon oli 2000-luvun alkupuolella käytetty noin 100 000 hehtaaria turvemaata (Kaakinen ym. 2008), mutta paineet turpeenoton lisäämiseksi vuoteen 2050
Lettorikko (Saxifraga hirculus) on pohjoisten ravinteisten lettojen ja lähteikköjen kasvi. Esiintymät voivat olla hyvinkin runsaita. Laji on kuitenkin erityisen herkkä märkien kasvupaik-kojensa kuivumiselle ja se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).
Kuva: Aarno Torvinen/ YHA kuvapankki
Saxifraga hirculus is a plant found in northern rich fens and spring complexes. Occurrences can be quite abundant.
However, the species is particularly sensitive to the drying of its wet habitats and is classified as Vulnerable (VU).
Photo: Aarno Torvinen/ YHA kuvapankki Seitarisakas (Inocybe diabolica)
kasvaa pohjoisen kalkkipitoisilla letoilla, joiden säilymistä uhkaavat ojituksen aiheuttama kuivuminen ja vesirakentaminen. Vain muuta-ma esiintymä tunnetaan, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Kuva: Jukka Vauras Inocybe diabolica grows in northern calcareous rich fens whose survival is threatened by drainage and by construction of waterways. Only a few localities are known, and the fungal species is classified as Endangered (EN).
Photo: Jukka Vauras
Tulokset
Arvioiduista lettolajeista noin 30 % on uhanalaisia, kun uhan-alaisten osuus kaikista suolajeista on vain noin 10 %. Kuvassa on lettorämettä Oulangan kansallispuistossa.
Kuva: Hannu Nousiainen
About 30% of the species evaluated in rich fens are threatened, while threatened species account for no more than about 10% of all mire species. The picture shows a rich pine fen in Oulanka National Park. Photo: Hannu Nousiainen Ojitus ja turpeenotto ovat ensisijaisena syynä noin
kahdensa-dan lajin uhanalaistumiselle tai taantumiselle. Kuvassa kuivate-taan Tohmajärveläistä suota turpeenottoalueeksi.
Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Drainage and peat extraction are the primary reason why about 200 species have become threatened or have declined.
A mire in Tohmajärvi is being drained for peat extraction.
Photo: Juha-Pekka Hotanen
mennessä ovat 120 000 hehtaarin luokkaa (Flyktman 2009). Jollei turpeennostoa rajoiteta luonnontilansa jo menettäneille soille, sen merkitys puuttomien soiden la-jiston uhkatekijänä kasvaa entisestään. Monien etelässä taantuneiden ja uhanalaistuneiden suolajien (esim. suo-venhokas (Nola karelica) ja vahakeltasiipi (Eilema cereolum) esiintymistä valtaosa tai kaikki sijaitsevat turvetuotan-toon soveltuvilla Etelä- ja Keski-Suomen soilla.
Muita uhanalaisten suolajien uhanalaisuuteen ja sil-mälläpidettävien suolajien taantumiseen vaikuttaneita merkittäviä tekijöitä ovat avointen alueiden umpeen-kasvu, metsätaloustoimet (etenkin vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen), vesirakentaminen ja muu rakentaminen sekä pellonraivaus (kuvat 18 ja 20). Nämä ovat pellonraivausta lukuun ottamatta tärkeitä myös sekä uhanalaisten että silmälläpidettävien lajien uhka-tekijöinä (kuvat 19 ja 21). Kaikki edellä mainitut tekijät ovat selvästi harvemmin suolajien ensisijaisina uhan-alaisuuden syinä tai uhkatekijöinä kuin yhtenä syynä tai uhkana. 16 silmälläpidettävän suolajin taantumisen syy ja yhdeksän lajin uhkatekijä ei ole tiedossa.
Avoimien suoalueiden sulkeutuminen uhkaa etenkin avoimilla nevoilla eläviä perhosia. Suoelinympäristön kuivuminen muuttaa suokasvillisuutta, vähentää
avove-Tulokset
Kuva 18. Ensisijaisesti soilla elävien uhanalaisten (CR–VU) laji-en uhanalaisuudlaji-en syyt niidlaji-en yleisyydlaji-en mukaan järjestettynä.
Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosent-tiosuus, joiden uhanalaisuuteen kyseinen syy on vaikuttanut.
Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikuttaneista syistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 18. Causes of threat to threatened (CR–VU) species living primarily in mires, organised according to their frequency. The number and percentage of threatened species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Kuva 19. Ensisijaisesti soilla elävien uhanalaisten (CR–VU) laji-en uhkatekijät niidlaji-en yleisyydlaji-en mukaan järjestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden uhkana kyseinen tekijä vaikuttaa. Omina pylväinään esitetään ensisijainen tekijä ja yksi kaikista lajiin vaikuttavista tekijöistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 19. Threat factors for threatened (CR–VU) species living primarily in mires, organised according to their frequency. The number and percentage of threatened species whose status has been affected by the relevant factor are given at the end of each column. The main factors, and one out of all factors affecting the species, are presented as columns of their own.
The abbreviations are explained in Chapter 7.
Lajimäärä Number of species Lajimäärä Number of species
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Ensisijainen tekijä Main threat Yksi tekijöistä One of the threats
Tulokset
Kuva 20. Ensisijaisesti soilla elävien silmälläpidettävien (NT) lajien taantumisen tai heikon tilanteen syyt niiden yleisyyden mukaan järjestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden taantumiseen kyseinen syy on vaikuttanut.
Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikuttaneista syistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 20. Causes of the decline or poor state of Near Threatened (NT) species living primarily in mires, organised according to their frequency. The number and percentage of t Near Threatened species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Kuva 21. Ensisijaisesti soilla elävien silmälläpidettävien (NT) la-jien uhkatekijät niiden yleisyyden mukaan järjestettynä. Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosenttiosuus, joiden uhkana kyseinen tekijä vaikuttaa. Omina pylväinään esitetään ensisijainen tekijä ja yksi kaikista lajiin vaikuttavista tekijöistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 21. Threat factors for Near Threatened (NT) species living in mires, organised according to their frequency. The number and percentage of Near Threatened species whose status has been affected by the relevant factor are given at the end of each column. The main factors, and one out of all factors affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Lajimäärä Number of species Lajimäärä Number of species
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Ensisijainen tekijä Main threat Yksi tekijöistä One of the threats
Tulokset siallikoita ja on aiheuttanut hyönteisille tärkeiden
yleis-tenkin ravintokasvien taantumista. Perinteisen niiton ja laidunnuksen loppuminen on aiheuttanut umpeenkas-vua etenkin Etelä-Suomen pienialaisilla letoilla.
Satunnaistekijät ovat uhanalaisten suolajien toiseksi merkittävin uhkatekijä. Ensisijaisena uhkana ne ovat joka kymmenennelle ja yhtenä uhkana lähes joka nel-jännelle uhanalaiselle suolajille. Satunnaistekijät voivat tuhota herkästi pienialaisia lettojen tai tihkupintojen esiintymiä.
Ilmastonmuutos on kolmen uhanalaisen ja seitse-män silmälläpidettävän suolajin ensisijainen uhkatekijä.
Yhtenä uhkana ilmastonmuutos on mainittu huomat-tavasti useammalla lajilla. Ilmastonmuutoksen arvioi-daan muuttavan soiden vesitaloutta ja sitä kautta myös suotyyppejä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suu-rimmat etenkin routimisesta riippuvaisilla suotyypeillä (Ruuhijärvi 2018).
Kuuden uhanalaisen lajin uhanalaistumisen syy ja kahden lajin uhkatekijä ei ole tiedossa. Silmälläpidettä-vien lajien taantumisen syyt ja uhkatekijät ovat epäselviä huomattavasti useammalla lajilla.
Hävinneiksi (RE) arvioiduista kuudesta suolajista ovat ojituksen ja turpeenoton vuoksi hävinneet ete-läisillä letoilla eläneet kaskaisiin kuuluva lettoviittoja (Sahlbergotettix salicicola) ja kärpäsiin kuuluva laikkusii-pikiiluri (Dolichopus ruthei) (kuva 22). Kemiallisten hait-tavaikutusten vuoksi ovat hävinneet kaskaat Limotettix sphagneticus ja Metalimnus marmoratus. Mesikämmekän (Herminium monorchis) ensisijainen häviämisen syy on rakentaminen. Kiilukärpäsiin kuuluvan sysikoipiilurin (Dolichopus atripes) häviämisen syytä ei tunneta.
Vaarantunut (VU) luumittari (Aspitates gilvaria) on saraikkois-ten soiden ja kosteiden niittyjen laji, joka on kärsinyt ojituksis-ta ja pelloksi raivaamisesojituksis-ta. Kuva: Juha Pöyry
The Vulnerable (VU) Aspitates gilvaria is a moth species living in sedgy mires and moist meadows. It has suffered from drainage and from land clearing for cultivation. Photo: Juha Pöyry Kuva 22. Ensisijaisesti soilla eläneiden hävinneiden (RE) lajien häviämisen syyt niiden yleisyyden mukaan järjestettynä.
Kunkin pylvään päässä on niiden lajien lukumäärä ja prosentti-osuus, joiden häviämiseen kyseinen syy on vaikuttanut. Omina pylväinään esitetään ensisijainen syy ja yksi kaikista lajiin vaikuttaneista syistä. Lyhenteet on selitetty luvussa 7.
Figure 22. Causes of extinction of Regionally Extinct (RE) species who lived primarily in mires, organised according to their frequency. The number and percentage of Regionally Extinct species whose status has been affected by the relevant cause are given at the end of each column. The main causes, and one out of all causes affecting the species, are presented as columns of their own. The abbreviations are explained in Chapter 7.
Ensisijainen syy Main cause Yksi syistä One of the causes
Lajimäärä Number of species
Tulokset
3.7.3
Vedet
Vesielinympäristöihin kuuluvat tässä arvioinnissa eri-laiset ja erikokoiset vedet pienistä makeanveden lam-pareista ja allikoista Itämereen. Pienvedet eli lammet, lampareet, allikot, purot ja norot, lähteiköt sekä kosket käsittävät myös niiden välittömän rantavyöhykkeen, jos lajin esiintyminen on sidoksissa veden läheisyyteen.
Tuoreen Suomen rannikkovesien tilan arvioinnin (Korpinen ym. 2018, HELCOM 2018) mukaan merivesien tila on edelleen heikentynyt rehevöitymisen seuraukse-na ja se ilmenee muun muassa veden samentumiseseuraukse-na, leväkukintoina, pohjan tilan muutoksina ja muutoksina eliöyhteisöissä. Yksikään Suomen avomeri- tai rannik-kovesialueista ei ole hyvässä tilassa, heikoin tila on Suo-menlahdella ja Saaristomerellä.
Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa oli mukana 42 Itämeren luontotyyppiä tai luontotyyppiyh-distelmää, joista 10 arvioitiin uhanalaisiksi (VU tai EN), neljä silmälläpidettäviksi (NT), 14 puutteellisesti
tunne-tuiksi (DD) ja 14 säilyviksi (LC). Itämeren vedenalaisten luontotyyppien tilaa arvioitiin Vedenalaisen meriluon-non monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU, Suomen ympäristökeskus 2017) tuotettujen aineistojen pohjalta (Kotilainen ym. 2018). Määrällisiä muutoksia tiedettiin tai epäiltiin tapahtuneen luontotyyppien tilas-sa edelliseen arviointiin (Mäkinen ym. 2008) verrattuna etenkin rehevöitymisen ja veden samentumisen vuoksi, mutta muutosten osoittaminen oli hankalaa muun mu-assa erilaisen luokittelun ja muuttuneiden arviointikri-teerien vuoksi.
Vain seitsemän sisävesien 42 vesiluontotyypistä on arvioitu säilyviksi, niistä suurin osa on tunturialueella.
Sisävesistä uhanalaisimpia ovat virtavedet ja lähteiköt, joiden kaikki tyypit ovat Etelä-Suomessa joko uhan-alaisia tai puutteellisesti tunnettuja. Koko maan tasolla lähteiköt on arvioitu vaarantuneiksi (VU) ja huurresam-mallähteiköt silmälläpidettäviksi (NT). Virtavesistä yli puolet on koko maan tasolla uhanalaisia tai silmälläpi-dettäviä ja vain tunturialueen virtavedet säilyviä. Valta-osa järvien ja lampien luontotyypeistä on arvioitu koko maassa silmälläpidettäviksi, mutta Etelä-Suomessa
huo-Itämeren pohjaeläimistä ja muusta lajistosta on saatu paljon uutta tietoa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU). Kuva: Mats Westerbom
The Finnish Inventory Programme for the Underwater Marine Environment (VELMU) has provided much new information about animals on the bottom of the Baltic Sea and about other species. Photo: Mats Westerbom
Tulokset mattava osa lampityypeistäkin on uhanalaisia. (Lammi
ym. 2018).
Itämeren tasolla lajien uhanalaisuutta arvioitiin en-simmäisen kerran IUCN:n kriteerien mukaan vuonna 2013 (HELCOM). Arvioinnissa olivat mukana nisäkkäät, kalat, linnut, vesikasvit ja pohjaeläimet. Kolmen lajin ar-vioitiin hävinneen Itämereltä ja 69 lajia arar-vioitiin uhan-alaisiksi (luokat CR-VU, 4 % arvioiduista).
Tässä lajien uhanalaisuuden arvioinnissa Itämeri on jaettu elinympäristötyyppeihin pohjan laadun mukaan (luku 7 ja liite 4). Makean veden lajit on jaettu elinympä-ristötyyppeihin vesimuodostuman koon ja veden rehe-vyyden mukaisesti (taulukko 9). Tunturipaljakan järvien,
lampien, virtavesien ja pienvesien lajisto on tässä arvioin-nissa luettu kuuluvaksi tunturipaljakoihin (luku 3.7.6).