Tutkimuksen toteuttaminen

3.2.1 Tutkimushenkilöt

Pohtiessani erilaisia vaihtoehtoja, päädyin haastattelututkimukseen. Totesin, että luonte vas ti kysy myk seen tu li si muutaman Sibelius-Aka te mias sa opet-tavan pia nis tin haas tat telu. Luonnollisesti yhden pia nistin Case-study tutkimus olisi saattanut tuoda erilaista ja joil ta kin osin syvempääkin tie toa. Alunperin aja tuk sena oli myös haas tatella eri soit ti mien edus ta jia. Ana lyyt tisten viu listi- ja sellisti haas tat te lun jälkeen totesin, että eri soitti mien soit ta jien mentaalihar-joit te lussa saattaa olla aina kin joi takin eriäviä ilmene mis muo toja. Pia no poly-fonisena soit ti me na tarjoaa erilaisen lähestymisen mentaaliharjoitteluun kuin mo net muut soit ti met. Pianistirajaukseen vai kut ti luon nollisesti myös se, että piano on oma soitti me ni ope tustyössäni Helsingin yliopiston opettajankoulu-tuksessa. Osal listujat ovat Sibelius-Akatemian kan sallisesti ja kan sain vä lisesti kon ser toivia ja opet tavia pia nis teja, joista yksi on nainen ja muut kolme mie-hiä.

Haastatelluilla on pari-kolmekymmentä vuo tta kestänyt opettajakokemus Sibelius-Aka te mias sa. Haastateltujen ano nymiteetin vuoksi en nimeä virko-jen luonnetta. Kaikille haas ta tel luil le mentaa li har joit telu oli nimenä tuttu. He puhuivat mentaaliharjoit te luun liit ty vis tä sei koista, vaikka ei vät välttämättä käyttäneetkään mentaaliharjoittelun käsitteitä ja il mai su ja. Kun urheilun puo -lella käyte tään enemmän ilmaisua mielikuvaharjoittelu, men taa li har joittelu

työ nimenä mu sii kin yhtey dessä tuntui kaikkien haastateltujen mukaan luon te-val ta.

Useammalle haastatellulle jonkinlainen mentaaliharjoittelu oli alunperin ollut käytössä enem mänkin opiskeluaikana, jäänyt välillä vähemmälle huomi-olle ja palannut esiintymi sien ja opettamisen myö tä. Näyttää siltä, että men-taaliselle työskentelylle ei alussa ole vält tämättä ollut aina tietoista, tarkas ti mää riteltävää kohdetta eikä tarkkaa nimeä. Ajan myö tä on kuitenkin saattanut syntyä tarkkakin tie toi suus siitä, mihin mentaaliharjoittelu ni menomaisesti kohdistuu, vaikkakaan sitä siitä huolimat ta ei ole välttämättä kutsuttu mää -ritetyllä nimellä.

Haastatellut ovat jokseenkin samaa ikäluokkaa. Kaikil la haastatelluilla on myös ollut ja on sekä kansallista että kansainvälistä konsert ti toi mintaa. Kon-serttitoiminnan suhteen il me ni erilaisuutta. Joillakin konsertointi oli jat ku nut ja jat kuu suunnil leen tasaisesti edel leen. Tämä tarkoitti henkilöstä riippuen joistakin konser teis ta ja esiintymisistä kol meen-nel jäänkymmeneen konserttiin vuodessa. Eräillä haas ta telluista konsertointi oli ollut kym menisen vuot -ta sitten säännöllisempää kuin nyt, mut -ta ajan myötä opet-taminen oli tul lut tärkeämmäksi. Joilla kin puolestaan oli kysymys ajan jakamisesta molempien kes ken.

Samankaltaisuuksia, eroja ja vivahteita muusikoiden kokemuksista, mie-lipiteistä ja suh tau tu misesta mentaaliharjoitteluun hain omasta mielestäni eri-laisilta pianisteilta. Jokaisen haastatellun kon sert titoimintaa olen seuran nut aktiivisesti pitkällä aikavälillä, itse asiassa kol mi sen kym mentä vuotta. Tämän perus teella uskoin ja uskon löytäneeni keskenään eri lai sia muusikkoja ja saa-neeni heiltä uudenlaista tietoa ja lähestymistapoja mentaa li har joit te lus ta, joka kos kee tässä tutkimuksessa nimen omaan pianisteja.

Sukupuolella ei ollut merkitystä haastateltujen valinnassa. Sukupuolen osuutta ei myös kään todenneta tässä tutkimuksessa. Persoonallisuuksiensa eroavaisuuksista huo limatta kaik ki haastatellut ovat il mai suissaan poikkeuksel-lisen analyyttisiä ja selkeitä. Huip pu muu sikkoina he ovat jou tu neet työs ken-telemään johdonmukaises ti äärimmäisen vaativien mu siikkiteosten parissa.

On selvää, et tä heille on kehittynyt lah jak kuu den lisäksi kyky muun taa mu-siikkiin liit tyvät käsitteet muu sikon toiminnaksi tietoi sel la ta sol la. Toisaalta taas sen, mitä soitossa tapahtuu konkreettisesti, on täytynyt muun tua myös itsel leen selvi te tyksi käsitteistöksi. Näin ollen heille on helppoa ilmais ta aja-tuksensa musiikin ole mi sen muo doista. Vaikka haas tatteluissa kysyttiin vai-keita mu siikkiin liittyviä kä sit teellisiä asi oi ta, haasta tel lut ot ti vat poikkeukset-ta kysymykset vas poikkeukset-taan haasteena ja vas poikkeukset-tauk set olivat haaspoikkeukset-tat te lijan kan nal poikkeukset-ta tavattoman ”valmiita”. Yk sikään kysymys ei jäänyt sel ventävää vas tausta vail le. Lausumien suoris sa si taa teissa olen muuttanut jonkin verran puhekieltä kirjakielen suun taan hen ki löi den anonymiteettisuojan vuoksi. Kuitenkin on

to-det tava, että muu tokset ovat mi ni maalisia, sillä kaik ki haastateltavat puhuvat korrektia ja selkeätä suo men kiel tä. Ym mär rän, että puhekieli on enem män kuin sanat ja että tie tyn laisissa haas tat te lu tut ki muksissa on oleellista säilyttää ai heen mu kaisesti täy sin haas ta tel lun oma il mai su ta pa. Täs sä tutkimuksessa kui ten kin tut kitaan ilmiötä, jolloin aihe ei kär si pu he kie len hie no va rai sesta muuntami ses ta.

Ainoastaan neljään haastatel tuun päädyin siksi, että tutkittavana on syvälli-nen men taa li syvälli-nen pro sessi, jossa eksplikoidaan mu sii kkiin liityvää mentaalihar-joittelua. Samalla ky sees sä on myös muusikon men taa li har joittelun perusteita käsittelevä tutkimus, jota us koak seni voi daan hyö dyntää ai kuis opis ke lijoiden opetuksessa. Tämän tut ki muksen haas ta tel luilta saatu tieto men taa li har-joittelusta on uut ta, ja sen vuoksi tutkit ta vaa ma te riaalia on pal jon. Toisaalta ole tin myös aineiston kyl läänty mistä ja sa tur aa tio pis teen saa vut ta mista (Mä-kelä 1990, 52; Eskola & Suo ranta 1998, 123). Näin ollen men taali har joit telun ole muksen kartoit ta mi sek si haastateltujen määrä ei enää oli si ollut oleel lista.

Voidaan tie ten kin toisaalta poh tia, riittääkö nel jän muusikon haastattelu tuo-maan esiin jotakin oleel lis ta men taa liharjoittelusta. Ha lu sin kuitenkin päästä mahdol lisimman syvälle haas ta tel tu jen maail maan. Ne pe ruskä sit teet ja aja-tukset, joita yritin selvittää tut ki muk sel lisin kei noin, saivat syvälli siä ja silti osit tain hyvinkin samansisältöisiä vas tauk sia.

Mä ke lä (1990, 52–53) varoittaa liian laajoista aineistoista kvalitatiivises-sa tutkimukseskvalitatiivises-sa, kos ka laa jan aineiston hallinta ja perehtyminen on helposti pintapuolista, eivätkä uudet ta paukset tuo enää esiin tutkimuksen kan nalta uu-sia piirteitä. Oman ai neis toni suhteen koin juuri näin ja siksi päädyin neljään haastateltavaan. Eskola ja Suoranta (1998, 93) ei vät pidä pientä vastaus ten määrää ongelmana tyypillisessä kvalita tiivisessa tut kimuk ses sa. Tässä tutkimuksessa vastausten määrä oli kuitenkin suuri. Patton (1990, 169–173) esit tää -kin, että laadulliselle tutkimukselle on tyy pillistä pie ni määrä tarkoi tuk sen mu-kai ses ti valittuja haastateltavia. Heidän valin nas saan on mahdollis ta käyt tää erilaisia kritee re jä. On mahdollista esimerkiksi valita eri kois ta pauksia tai ää-rim mäistapauksia jos ta kin il mi ös tä, tai valita pienehkö homogeeninen jouk ko, jolloin ku vataan syvällisesti jotakin eri tyis tä ilmiön ala ryh mää.

3.2.2 Tutkimuksen kulku ja toteutus

Teemahaastattelut toteutuivat kahdenkeskisissä istunnoissa. Itselleni heränneet kysy myk set muodostuivat käyttämäni ur hei lu- ja musiik kikirjallisuuden poh-jalta. Kaikilla haasta tel tavilla oli vastat tavinaan samat kysymykset samassa järjestyksessä.

Haastattelut tehtiin keväällä 2002 yksilöhaastatteluina jokaisen nel jän pia-nistin kanssa. Is tunto kesti kahdesta kolmen tuntiin. Mikäli kysymyksissä oli epä selvyyksiä, haasta tel lut pystyivät heti tarkentamaan, rajaamaan tai laajen-tamaan asiat omalta kannaltaan ym mär ret täviksi. Haastat telijana pystyin puo-lestani esittämään syven täviä jatkokysymyksiä ai na, kun siihen oli tar vet ta.

Kaikki haastattelut litteroin itse. Merkitsin myös muun muas sa tun nelmia ku-vaavat huo kaukset ja naurah duk set, koska mie lestäni ne an toivat suunta vii vo ja sille, miten haastateltu koki kul loisenkin kysy myk sen. Myös ilmeet kertoivat suh tau tu mistavasta aiheeseen ja kysymyk siin.

Jokainen haastatelluista luki sanasta sanaan oman litteroidun haastattelu-osuutensa. He kom mentoivat oman kertomansa totuudellisuuden ja hyväk-syivät tekstin. Jos olin ymmär tä nyt jonkin asian väärin, sain palautteen siitä.

Seuraavan kerran haastateltavat saivat luet tavakseen koosteen, jos sa hei dän haas tat teluosuu tensa mentaaliharjoittelusta oli liitet ty nä muiden haas tatte lu jen jouk koon. Täs sä vaiheessa ei siis enää ollut ky symys yksilöl li ses ti tunnistetta-vista puheen vuo roista. Haas tatteluista oli tullut kokonai suus, jossa poh dit tiin haastattelujen pohjalta musiikillista mentaali har joittelua ja siihen liit tyvää psyy ken hal lintaa, visuaa lisuutta, auditiivisuutta ja kinesteettisyyttä. Näitä lä-hestymistapoja yh tääl tä käsitteel lis tet tiin ja toi saalta puettiin konkretian erilai-siin ilmenemismuotoihin. Kuun telin äänittä mäni haas tattelut moneen ker taan.

Tarkoituksena oli tehdä haastatel tu jen mielipiteet itsel leni mah dol lisimman tutuiksi. Litteroimisen jäl keen luin litteraatit mo neen ker taan läpi erit täin huo-lellisesti. Samalla pyrin kartoittamaan mah dol lisesti epäsel vät kohdat (infor-mation gaps, Kelchtermans 1994, 97). Niitä oli vähän, haas tateltujen sel keäs tä ilmaisusta johtuen. Näin ollen kor jaus tar ve oli äärim mäisen pieni.

Haastattelijan ja haastateltavan välisen luot tamuksen saavuttaminen on olennainen tut ki mus haastattelun onnistumiseen vai kut ta va tekijä (Eskola ja Suoranta 1998, 94). Luotta muk sen saavuttamista edesauttaa se, että haastatteli-ja haastatteli-ja haastatel tava ta paavat useita ker to haastatteli-ja (Hirvonen 2004, 141). Tätä en kui ten-kaan kokenut oleellisena, sillä tutkimusaiheen luon netta ja erityisesti haasta tel-tuja aja tel len uskoin saavani tarvittavan aineiston jo yh del lä kerralla. Näin kävi-kin. Luonnollises ti on ajateltavissa, että etsitään tapauksia, jotka poik keavat toisistaan pal jon ja edus ta vat ää rim mäisiä ilmauksia kohteena olevasta asiasta.

Honkonen (1995, 185) toteaa, että tä mä erilaisuus on mahdollista mak si moi da erilaisten kri teereiden määrittelyllä, mutta mahdollista on myöskin pyrkiä tyy-pil lis ten tapausten va lin taan, jolloin tutkittavana on henkilöitä samankaltaisine koke muk si neen. Täs sä tutki muk sessa en puhuisi ”tyypillisistä tapauk sista”, vaan sen sijaan poikkeuksel lisen ana lyyt tisistä, men taaliharjoittelun eri tavoin ko kevista pianisteista.

Miles ja Huberman (1994, 50) suosittelevat aineiston varhaista analyysiä, koska tällöin on mahdol lista palata keräämään lisäaineistoa ja työskennellä

jo löydetyn aineiston poh jal ta. Omassa tutkimukse ssani analysoin materiaalin heti, mutta aiheen ko konaisuuden kan nalta en kokenut aika tau lul lisen etenemi-sen kanssa ongelmaa. Tutki muk etenemi-sen koh tee na han on ilmiö, joka ei ole nopeasti etenevästä ajasta riippuvainen.

Tutkimukseen liittyvät aina eettiset kysymykset. Oman tutkimukseni tarkoi-tuksena on vil pittömästi ollut saada uutta tietoa musiikillisesta mentaaliharjoit-telusta harjoit te lu pro ses sina. Men taa liharjoittelu on mielen sisäistä toimintaa.

Kun mielessä tapahtuvista asi ois ta puhutaan haastateltujen kanssa, haastatteli-jan on tunnettava vastuuta. Tämän vuoksi koin eri tyisen tär keäksi pitää huolta siitä, että haasta tel tu on anta nut suos tumuksensa ai neis ton käyttämiseen ja voi luot taa haastattelijan rehellisiin tutki muk sellisiin pyr kimyk siin aihetta tutkies-sa. Tässä koh den oli tär keää myös pohtia mahdol lisia tutki muk sen ai heut tamia seu rauk sia kohde henkilöille. Tämä oli oleel lista nimen omaan siksi, et tä haas-ta tel tuja oli vähän. Koin myös erit täin tärkeäksi, että haas haas-ta tel lut sai vat itse tarkistaa kah teen otteeseen, miten ja kuinka re hel lisesti heidän lauseitaan on tul kittu. Haas ta tel luilla ei ol lut paljonkaan huomautettavaa. Joitakin sellaisia asioita täsmennettiin, jot ka oli vat epä sel viä mahdollisesti äänityksestä joh tuen.

Kos kapa tut ki jan eettinen vel vol li suus on esit tää mahdollisimman varmaa ja to-dennettua tie toa, saa ma ni haastat te luai neis ton eettinen luo tettavuus mielestäni varmistui nimen omaan näillä haastatel tujen omakoh tai sil la lu ku ker roilla. Näin selvisi myös haas ta tel tujen näkemys siitä, on ko tut ki muksesta hait taa heil le tai heidän e dus ta mal leen op pi laitok sel le (Hirsjärvi & Hur me 2000, 20).