Millaiselle muusikolle mentaaliharjoittelua?

Tämän tutkimuksen perusteella on vaikea yleistää, minkälaiselle nimenomai-selle muu si kol le men taaliharjoittelu sopisi parhaiten. Op pimisessa yleensäkin lienee kes keis tä taito sie tää asi oi den monimutkaisuutta, moniselitteisyyttä ja elä män ennakoi matto muut ta. Myös men taa li har joit te luun kuuluvat kaikki edel-lä mai nitut seikat.

Voitaneen ajatella käy tän nön positiivista kokemuksista mentaaliharjoitte-lun yhteydessä, ett ä par haiten men taa liharjoittelua hyödyntävät asen teeltaan myön tei set ja vastaan ot ta vai set, ah kerat ja pit kä jänteiset yksilöt. Jos muusikko aloittaa tehtävän suo rittamisen jo val miik si ajatellen, ettei täst ä kuitenkaan tule mi tään, tämä ne gatiivinen lähtökohta ka ventaa si näl lään suoritus re sursseja ja

mah dol li suus epäonnis tumiseen kasvaa. Epäonnistuminen puo lestaan vahvis-taa entisiä käsityksiä, jolloin kul je vahvis-taan ym py rää, jolloin voidaan puhua ”it-seään toteutta vas ta profetiasta”. Tä mä lienee mo nelle esiin tyvälle muusikol-lekin tuttu il miö.

Mielikuvien luomisessa ei myöskään ole todennettu yksi se litteisiä yksilöl-lisiä eroja. Ul koi sen mielikuvan on kat sottu olevan yhteydessä sellaisiin ei-ha-luttuihin omi nai suuksiin kuin keskittymis ky vyt tömyys, huo no itseluottamus, liial linen virheiden pelko ja epä on nis tumisien muiste le minen. Sen sijaan sisäi-sen mie likuvan muodostamista ei yhdistetä ky seisiin piirteisiin. On huomatta-va, että kyseessä ovat ole tuk set, joita on vai kea todistaa todeksi.

Niin muusikolta kuin urheilijaltakin, jolle men taa li nen työskentelymetodi periaatteessa so pii, edel ly tetään paljon. Mentaaliharjoittelu on vaa tiva harjoittelumetodi, sillä suoritus ei toteudu konkreet ti sesti. Suora palaute siis jää saa -matta. Soittaja ei itse asiassa itsekään lo pullisesti tiedä, onko suoritus harjoi-teltu mie les sä oikein. Muusikolla on näin ollen ol ta va ky kyä pitkäjänteiseen toimintaan ja tulosten odot ta miseen. Tarvitaan myös taito nähdä osa ta voit teet sekä harjoittelussa edistyminen pal kit se vana. Vas tauksia kysymyksiin men taa -li sen harjoittelun tehokkuudesta on mah dol -lista saa da vain pitkällä ai kavä-lillä.

Muu si kon tulee olla tottunut itsenäiseen työs ken te lyyn. Hä nellä on oltava sel-keät käsi tyk set omis ta kyvyistään, mahdollisuuksistaan ja pää mää ristään. Tämä taas tarkoittaa jo käy tän nös sä tie tyn tasoista yleistä älykkyyttä ja loo gista ajat-telua. Voi makkaasti neu root ti suu teen tai puville henkilöille mentaa li har joit telu ei to den nä köi ses ti ole paras harjoi tus meto di. (Ks. Liukkonen 1997a, 1997b.)

Konk reettinen, raskaskin harjoittelu voi muusikosta tuntua ”rehellisem-mältä ” kuin men taa lihar joit te lu. Täs säkin tutkimuksessa ilmeni selkeästi, että motivaatio mentaalihar joit te luun on ol ta va muu sikolla itsel lään. Mentaali har -joit te lu edellyttää myös eläyty mis ky kyä, jota muu si kol la yleensä lieneekin.

Lisäksi on nis tuminen edellyttää itsesug gestio ky kyä. Sitä tar vitaan var sinkin silloin, jos varsi nais ta mentaaliharjoit te lua edeltää itsensä ren tout taminen. Li-säk si muusikolle on erittäin tär keää vahvistaa positiivista mi nä ku vaan sa ja kes kit tää aja tuk sen sa oleellisiin asioihin sekä hallita esiintymistilanteet. Tä mä on mah dol lista men taa liharjoit te lun avulla. Parhaimmillaan muusikko saattaa löytää näin eh kä yl lät tävät kin po ten tiaaliset kykynsä. Mikäli päämääränä on konk reettisen soit to tai don pa ran tami nen, muusikon on pystyttävä ennakoi-maan soittamisen fyysiset liikkeet ja muo dos tet ta va niis tä sel keä mieliku va – samoin kuin teknisestä ajoituksesta se kä ku vi tel lus ta soinnista. Tällöin muu-sikko on kehittänyt henkilökohtaisia men taalisen työs ken te lyn ta po ja us ko mat-ta, et tä pelkkä soittimen ääressä harjoitteleminen fyysisesti on ratkai su kaik-kiin muu sikkouden ongel miin.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli, että mentaaliharjoittelua voidaan käyttää tehok kaas ti erityisesti erit täin monimutkaisissa toiminnoissa, ja että

sen teho näyttäisi olevan si tä suurempi, mi tä mo ni mutkaisemmasta soitto-suorituksesta on kyse. Urhei lu val men nuk sessa ku itenkin men taa liharjoittelua käytetään myös yksinkertaisissa suoritteissa. Mu siik kiin yh distettynä, tä män tutkimuksen jälkeen, pedagogisia ja metodisia mahdol li suuk sia etsivänä, pidän mahdollisena, että pedagoginen mentaa liharjoittelun suun taa mi nen soit -tamisen aloit te li joihin voi olla hyvinkin toimiva.

Ajatellen muusikon työtä, mentaalihar joit te lu systemaattisena harjoitus-muotona saat taisi ol la oivallinen apuväline päämäärämieliku vien luomisessa ja niiden konk reet ti ses sa saa vuttamisessa. Mitä enemmän sitä käytetään, sitä te hokkaammaksi se tulee. Har joi tuk sia han voi teh dä miltei kaikkialla. Mo-nilla muusikoil la on oletettavasti mahdollisuus näihin men taa lisen työsken-telyn ta poi hin. Kuitenkaan todennäköisesti ei ole suur ta kaan hyötyä yli pu hua muusikkoa käyttämään mentaaliharjoittelua harjoi tus me ne tel mä nään, jos hän ei itse ole siihen motivoitunut, eikä tunne tarvetta sisäistää maailmaansa tätä me netelmää.

Suu rin osa muusikon harjoitte lus ta tapahtuu yksin ja huipullakin on var-masti yksinäistä. Pit käjänteisyys ja määrätietoisuus kaikessa har joit te lussa on oleellista. Yhtä merkityk sel lis tä mentaa lihar joit te lus sa on se, että muusikko pystyy kokemaan myös osa tavoitteet ja har joit telussa itse mää rit te lemänsä edistymisen si nänsä palkitsevana.

Mentaaliharjoittelun ongelma on se, että suoritus ei toteudu konkreettisesti, joten välitön pa lau te jää saamatta. Muusikko ei siis tiedä, onko ”informaa-tio” työstetty oikein. Mah dol li nen suoritustason nousu ja mentaaliharjoitteli-jan omat kokemukset ja kuvaukset ovat ai noa lähde sen arvioimiseksi, onko men taaliharjoittelu suoritettu oikein ja mikä on ollut sen in ten si teet ti. Tämä jo sinällään asettaa vaa timuksia mentaaliharjoittelua harjoitus muo tonaan käyt-tävälle. Motivaatio ammattimuusikolla, kun asiat ovat normaalisti, lienee ai ka itsestäänselvää. Toiselle muusikolle jo harjoittelu itsessään tuo tyydytystä, toi-selle se on tie loppuunsaattamiseen ja sellaisenaan tyydytystä tuottava.

6.4 Mentaaliharjoittelun erot ja yhtäläisyydet urheilussa ja musiikissa

Mentaaliharjoittelun eduista on puhuttu ja siitä on varsinkin urheilun saralla näyt töä. Käy tän nös sä on kuitenkin vaikea tietää ja selventää, miten eri aistei-hin perustuvia mie li ku via luo daan. On myös vaikea selven tää, mitä tekijöi-tä pitekijöi-täisi ottaa huomioon, jotta men taalinen työs ken te ly onnistuisi par hai ten.

Toisin sanoen, mikä olisi pa ras opettelu- ja opet tamiskeino, mil laisia seik koja tulisi käyt tää hyväk si ja miten yksilöl liset omi nai suu det vaikuttavat mie li ku-vien syn nyttämi seen.

Urheilussa motoristen valmiuksien täydellistyttäminen on ollut mentaa-liharjoituksen tär keä kohde. Urheilu ja musiikki eivät kuitenkaan ole täysin verrattavissa toisiinsa suori tuk sia tarkas tel taessa. Kun musiikis sa puhutaan todellisesta instrumentin hallinnasta, se il menee tai teel lisena ja taidollisena toimin ta na. Kyseessä on ilmiö, jossa yksilön hieno syi simmät fyy si set, älylliset ja emootioiden toimintojen ta sot ovat mukana. Musiikki teok sen esit tä mi nen on sidottu fysiologisiin, psykomotorisiin, ha vain to psykologisiin, psyko dy naa mi-siin ja kognitiivimi-siin tekijöihin. Muusikon ja urheilijan suorituk sia vertailtaessa luul tavasti suu rin erottava tekijä on se, että samalla kun muusikon suoritus on ää rim mäi sen vaativa tek ni seltä ja fyysiseltä kannalta katsottuna, musiikkiesi-tyksen lopullisin kri tee ri kui tenkin on mu sii killinen ja taiteellinen lopputulos.

Muusikon korkeatasoisuus ei siis pe rustu viime kä des sä mo to ri sel le taidolle, vaan toiminnan tavoitteille. Soittajan taito kul mi noituu nimen omaan mu sii kin tulkin nassa. Monen urheilulajin fyysinen toteutus on kes tol taan huomat ta vasti ly hy em pi ja hienomoto rii kaltaan pelkistetympi kuin musiik ki esi tys. Tai to-voimistelu ja tai to luistelu ovat luultavasti lähimpänä musiikkiesitys tä, koska niis säkin on oleel lista taiteellinen puoli sekä laajojen liikesarjojen vivahteikas hallit se mi nen.

Au toma ti soi tuminen tiettyyn pisteeseen saakka on oleellista ja yhteistä ur-heilijan ja muu si kon toi min nas sa. Automatisaatio voi kui ten kin joh taa molem-missa myös joustavuuden vä he ne miseen. Kyse ei siis ole ai noas taan mää räs tä, vaan myös laa dusta. Kun ke hon täy tyy valita oi kein kaikista ai kai semmista ko ke muk sis ta, on sel vää että pienempikin määrä oikein tehtyjä liik keitä on oleellisempaa kuin suuri mää rä, jois ta vain osa on oikein tehtyjä. Esimerkiksi sisäistetty ja automatisoitunut virhe on sekä ur hei lijan että muusikon toimin-nassa en sin tuo ta va tietoi suu den ta solle ennen kuin se voidaan purkaa ja ope-tella oi kea tekniikka. Siitä huo li matta tämä vir he, joka on oikaistu suu rella työllä, ilmaan tuu helposti uudelleen, eri tyi ses ti väsy myk sen ja jännityksen yhteydessä. Op pi jan on siis myös opitta va ”muistamaan lihak sil laan”. Kun toiminta on automatisoitunut, li hak set ovat tavallaan urautuneet. Ne muista vat toi min non me ne telmän ja järjestyksen. Jos pit käl lisen harjoituksen tuloksena on oppinut esi mer kik si vai kean juok su tuksen ja yhtäkkiä täytyisikin esiintyä erilaisin sormituksin, seu rauksena voi vat olla hankalat. Muusikolla ei kuiten-kaan automatisoituminen riitä. Kuinka muu sikko pys tyi si jatkamaan suveree-nisti eteen päin esimerkiksi muistikatkosta huo li matta, jos kyse soit ta mi sessa olisi vain automati soi tuneesta motorisesta ohjelmoinnista. Ku ten tä män työn haas tat teluista käy ilmi, muusikko yrit tää myös välttää liian pitkälle auto ma ti-soitumista, sil lä hän pyrkii onnistuneeseen ja tai teel lisesti varteen otettavaan tulkitsemiseen, joka elää tässä hetkessä. Sen vastakohtana voi daan nähdä jäyk-kä, automatisoitunut imitaatio jon kun toi sen esityk ses tä.

Mentaaliharjoittelun esiasteena olevat perusharjoitukset (kuten rentoutu-minen ja keskitty mi nen) voi vat olla yhteneväisiä muusikon ja urheilijan työs-kentelyssä. Rentoutunut tila on tärkeä mentaa lihar joit telussa. Tällöin mieli on vastaanottavainen erilaisille suggestioil le ja mielikuville. Siten on mahdol-lista hel pom min irtautua häiriötekijöistä. Ren tou tu nee na ihmisen mieli ku vat pystyvät muovautumaan elä viksi ja yksityiskohtaisiksi. Jos soit taja on vasta aloittelemassa mentaaliharjoittelun käyt tämistä työskentelytapanaan, olisi hy-vä alus ta alkaen yhdistää siihen rentoutus ja itselle sopivat ren touden asteet.

Todellisuutta on myös se, että kaikki muusikot eivät pysty rentoutumaan op pi -m i sen kan nalta riittä västi.. Sy vä rentoutu-minen edellyttää tietynlaista persoo-nallisuuden lujuut ta ja us kal lus ta, sillä rentoutukseen yhdistyvä mentaalihar-joitus tuottaa muuttuvan tie toi suu den tilan.

Urheilijoille on todettu olevan eniten hyötyä mentaaliharjoittelusta psyy-ken hallinnassa, suo rituksen tarkkuudessa sekä nopeuden kehittämisessä. Nä-mä kaikki osa-alueet ovat oleel lisia myös muusikon työssä ja niihin pystytään vai kut ta maan men taa li harjoittelun avulla.

Voidaan myös olettaa, että mentaaliharjoittelu voi auttaa niin urheilijaa kuin muu sik koa kin suo ri tuk sen osiin jakamisessa ja täydellistyttämisessä, itseoh-jelmoinnissa ja kes kit ty mi ses sä. Men taaliharjoittelun avulla suorituksen tekijä voi kyetä tunnistamaan on gel mien sa aiheuttajan ja sen jälkeen suuntaamaan keskittymisensä suorituksen kannalta mer kit tä viin aspekteihin. Oleellista on myös muistaa, että kummankaan – urheilijan tai muu si kon – mentaaliharjoitte-lu ei saa olla suorituksen läpiajattementaaliharjoitte-lua, eikä toiveajattementaaliharjoitte-lua, vaan omaan työhön liittyvien osatekijöiden suunnitelmallisesti toteutettua mentaalista työs ken te -lyä.