Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu

Laadullisen tutkimuksen lähtäkohtana on tutkijan avoin sub jekti viteetti ja sen myön tä mi nen, et tä tutkija on tutkimuksensa keskeinen tutkimusväline. Esko-la ja Suoranta (1998, 211) esittävät, että kvalita tii vi sessa tut ki muk ses sa pää-asiallisin luotettavuuden kri teeri on tutkija itse ja näin ollen luotetta vuuden ar viointi koskee koko tutkimus pro sessia. Laa dullisessa tut ki mu ksessa tutkija itse on tutkimusväline. Siksi on ymmär ret tä vä, et tä saavutettu tieto ei voi olla tutkittavasta ai hees ta koko totuus.Ymmärtä minen on aina epä täydellistä ja se on hy väksyttävä. (Eskola & Suoranta 1998, 214; Koski 1995, 116; Väkevä 2004, 9; Varto 1992, 15–17.) Hirvonen (2003, 39) toteaa, että ”tut ki ja valitsee sen työ välineistään, jonka avulla hän uskoo parhaiten pää se vänsä kä siksi tut ki-mus on gel mien sa ratkaisuun”. Tutkijana koin, että minun oli luo tet tava sii hen omaan ymmärrykseen ja niihin käsi tyk siini, joi ta seu ra ten tutkimus ete ni.

Tämä haastattelututkimus pyrkii ennen kaikkea tutkittavan ilmiön ymmär-tämiseen. In hi mil li ses ti kat soen ymmärtäminen on väistämättä suhteellista, josta seuraa, että tut ki muk sen kin luotettavuus on suhteel lista. Lincoln ja Guba (2000) puhu vat kin laadul li sen tutki muk sen luo tettavuuden sijasta us kot tavuu-desta. Mielestäni tämän tut kimuk sen luo tet ta vuut ta ja uskot ta vuut ta lisää se, että tavoitteena on juuri ilmiön, sen koh tei den ja sii hen koh distuvien toimintatapo jen kuvaaminen ja ana lysointi. Ti las tollinen edus tavuus ei ole ollutkaan pyr -kimyksenä, vaan deskriptio siitä, mi tä muu si kon yk si löl linen ja ai nut ker tai nen men taa liharjoittelu voi sisältää.

Uskottavuus luotettavuuden kriteerinä Eskola ja Suo rannan (1998, 212) mukaan tar koit taa sitä, että tutkijan on tarkistet tava, vas taa vat ko hä nen käsit-teellistyksensä ja tulkintansa tul kittavien käsityksiä. Tämän kri tee rin johdos-ta haasjohdos-tatellut lukivat osuu tensa kahteen ker johdos-taan, eikä kukaan heis tä esittänyt epäi lyksi ä tulkintojeni oikeelli suu des ta. Tämä siitä huo li matta, että luon nol-li sesti onol-lin vanol-linnut käsiteltäväksi haas tat te luis ta sub jektiivisesti vain tiettyjä osia. Sa mal la esitin haastatelluille kysymysten muo dossa myös tietoa niis tä kä-sitteistä, joita käy tet tiin työ ka luina. (Dhunpath 2000; Kvale 1996, 64; Tynjälä et al. 1997.) Uskot ta vuus kriteereissä on ky syttävä, onko haas ta tel tu jen valinta tapahtu nut il miön tutki misen kannalta asialli ses ti. Kun tutkimuskohteena on

”kon ser toi van ja opet ta van pia nis tin mentaa liharjoittelu”, haas tateltujen valin-ta on mie les täni luotetvalin-tava.

Vastaavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkijan tulkintojen ja rekonstruktioi-den tulisi vas ta ta alku pe räisiä konstruktioita. Ilmiöitä koskevien perustelujen tulisi olla sisäisesti yh te näinen kokonaisuus, se kä teoreettisesti että empiirises-ti. (Kvale 1996, 64; Maxwell 1992; Tynjälä et al. 1997.) Tämän tutkimuksen arvioinnissa on ratkai se vaa, mi ten olen tut ki jana ym märtänyt kohteena olevan ilmiön luonteen ja miten olen kyen nyt erit te le mään ja tul kit se maan haastatte-lujen sisältöä.

Vaikka esitin kaikille samat kysymykset, suunnilleen samassa järjestyk-sessä, haastat te lutilanteet oli vat vapaamuotoisia. Näin muusikot saattoivat poiketa aiheesta tai täy den tää sitä, sekä esit tää itse kysymyksiä. Kommuni-katiivinen validiointi (Hirvonen 2003, 142) on tässä tutkimukses sa tärkeä uskottavuus kriteeri. Vastaavuus kommu ni ka tii vi sella tasolla varmistui tekstin kahdella erillisellä luku kerralla, jolloin muu si koi den oli mahdol lis ta kom-mentoida lukemaansa sekä tutkijan tekemiä tulkin toja ja haas tat te lu sitaat teja.

En simmäisellä kerralla jo kainen luki oman henkilökoh tai sen osuu ten sa sa na sanalta lit te roi tuna. He saivat kommentoida lausu miaan siltä varal ta, että olin kuul lut tai käsittänyt asioita väärin haastattelun aikana. Totean, et tä muu tokset olivat var sin minimaalisia, lä hinnä täs men nyk siä johonkin omaan epäselvään ilmai suu ni.

Toisella kerralla haastatellut saivat luettavakseen kaikkien haastateltujen osuudesta koo tun ai neis to kokonaisuuden. Aineistossa oli mukana jokaisen oma osuus liitettynä eri lais ten men taa liharjoitte luun kuuluvien kohteiden, ta-pojen ja prosessoinnin ilmi asu jen koos teeksi. Eri lai set käsitteet, kuten visu-alisaatio ja sisäinen korva, joita sittemmin haastattelijan kanssa käy tettiin, oli jo ana lysoitu teo reettisessa viitekehyksessä. Koin erit täin tärke äk si, että haas-ta tellut saivat itse haas-tar kishaas-taa, miten ja kuinka syvällisesti olin tul kinnut hei dän lausumiaan. Tä hän tulkintaan liit tyy myös se, että olen kul jet tanut em piriaa ja teo riaa yh des sä ja verran nut tämän tutkimuksen tuloksia muihin ai he pii riin liit tyviin tutkimuksiin.

Ihanteellisinta lienee, jos samaa in formanttia haastatellaan usei ta ker toja pit kän ajan ku luessa. Hirvosen (2003, 38) mukaan tämä edesauttaa sellaisen luottamuk sellisen tut ki mus suh teen syntyä, joka puo lestaan edistää tutkimuk-sen ja tutkimuk-sen aineiston syventä mi s tä. Tässä tut ki muk sessa useat kerrat eivät ol-leet tarpeellisia ilmiön hah mot ta mi sek si. Haastatteluti lan ne toimii ai na myös tiedostamis proses si na, myös haastatelluille. En sim mäi nen haastat te lu ker ta oli täl laisen ilmiön tutkimisessa mielestäni tuorein uu den informaa tion saantia aja -tellen. Ajattelen myös, että haastattelutilanne toimi haas ta tel luil le ehkä uusien, erilaisten mentaaliharjoittelun as pektien avar tajana. Haastatte lu ti lan teis sa koin luot ta muk sel li sen il mapiirin syntyneen luon nostaan. Yhden ainoan ker ran haas -tat telu oli mielestäni paras rat kai su sen vuoksi, että vastaukset olivat tuo rei ta ja to del lis ta oma kohtaista pohdintaa sisältäviä. Toisel la haastat teluker ral la ti-lan ne oli si jo ol lut eri lainen, sillä silloin muusikoi den omien koke mus ten ja nyt jo tul leen taus ta tie don ra jaa oli si ollut vaikea erottaa. Näin pyrin mahdolli-sim man suureen to tuu del li suuteen, tai pi kem minkin todentuntuisuuteen, ”fi -delityyn” joka vii t taa tut ki muksen tarkkuuteen ja uskolli suu teen alkuperäisen aineiston suhteen (Bruner 1986, 11–13).

Todentuntuisuuden ohella tärkeä uskottavuuskäsite on myös läpinäkyvyys (apparent ness). Tämä tarkoittaa sitä, että on mahdollista seurata tutkimuksen kulkua samoin kuin tut kijan ajattelua ja hä nen tekemiään johtopäätöksiä (Con-nelly & Clandin 1996). Mie lestäni oma ajatteluni tässä työs sä tuli ilmi esitet-tyjen kysymysten muodossa. Kun vie lä to detaan, että pe rin teisen reabiliteetin sijasta voi daan puhua joh don mu kai suu des ta (Kvale 1996, 245), tämän työn suorat sitaatit toimivat relevant tina tukena ra por toinnille.

Vahvistettavuus (tai vahvistuvuus) tarkoittaa sitä, että tehdyt tulkinnat saa-vat tukea toi sis ta vas taavaa ilmiötä tarkastel leista tutkimuksista (Eskola 2001;

Lincoln ja Cuba 2000). Tämän tutkimuksen vahvistettavuus on käsitteiden osal ta tarkis tet tavissa sekä kasvatustieteel lisestä, että urheilua, musiikkia ja psyko lo giaa kos kevasta kir jallisuudesta.

Tutkimustulosten siirrettävyys on Eskolan (2001) mukaan mahdollista tie -tyin eh doin. Sii tä huolimatta, että yleisesti naturalistisessa paradigmassa katso-taan, et teivät yleis tyk set ole mahdollisia todelli suu den monimuotoisuudesta johtuen. Tässä tut kimuk ses sa siirret tä vyyden käsitettä supistaa luon nol lisesti se, että otos on suppea. Kuiten kin ajat telen, että tut ki mustuloksia voidaan

”siirtää” ylei sem minkin muu si koi den ja mu siik kipedago gien käy tettäväksi ja sovellettavaksi. Tutkimustulokset voi vat joh taa myös uusiin mentaalipe-dagogisiin menetelmiin. Tutkimuksessani olen hyödyn tä nyt urheilun mieli ku-va harjoittelun metodeja ja käsitteitä. Muusikoilta saa tu tietous mie les täni on hyvin kin hyödyn net tä vis sä puolestaan urheilun alalla.

Silkelän (1999, 70–71) mukaan yleis tä minen ulottuu varsinaisen tutkimus-aineiston ul ko puolelle silloin, jos lukijat löytävät siitä joi tain omaa

kokemus-maailmaa kuvaavia mer ki tyksiä. Kokemus on ymmärtääkseni konk re tisoi ta-vissa myös käytännöksi. On myös to det tu, että perinteinen yleistettävyys ei ole itse asiassa mahdollista eikä edes ta voi tel ta vaa laa dullisessa tutkimuksessa (ks.

Elbaz-Luwisch 1997; Eskola 2001; Lincoln & Guba 2000).

Laadullista tutkimusta tekevän tutkijan tulisi Varton (2001, 186–187) mie-lestä ottaa huo mioon, että hänelle itselleen tutut piir teet aineis tos sa korostuvat ja vieraat piirteet jäävät vä hem mäl le huomiolle. Niiden välillä voi tasapainoil-la ja koettaa ymmärtää it sel le vie raita asioi ta omaltasapainoil-la tutultasapainoil-la tavaltasapainoil-laan, sekä vie raannuttaa tuttuja selviä asioi ta. Omas sa työssäni koin oikeaksi sen, että haastatellut olivat pianisteja, eikä muiden soit timien soittajia ollut mu kana.

Tämä seik ka auttoi minua asioiden ymmärtä mis essä. Vaikka esiin tyvänä piano-tai teilijana ja tu levien huip puosaajien opettajana oleminen ei vät kuulu työteh-täviini, pystyin kui tenkin eläy tymään näihin ”rooleihin” haas tat te lu jen kulues-sa. Koenkin olevani ob jek tii vi sem pi tutki ja na ja tulkin noissani, kun en itse ole samankaltainen taidoissani.

Aineiston aitous edellyttää, että se käsittelee tutki jan ja tut kittavan kannalta samaa asiaa. Syrjälä ( et al. 1995, 153) korostaa, että ai neiston luotettavuutta arvioitaessa on voi tava osoit taa, että tut kimushenkilöt ovat il mais seet käsityk-sensä juuri tut kit ta va na ole vasta asias ta. Lisäksi tutkijan tulee osoittaa se, että henkilöt ovat ilmaisseet sen, mi tä he todella ajat te le vat. Aineiston aitous riip-puu myös tutkijan ja tutkittavien in ter sub jektiivisesta yh teis ym märryksestä.

Tämä tuli mielestäni selväk si haas tatel tu jen va paa ehtoisuudessa ja osal lis tu mi-sessa tutkimuksen kulkuun omin kannanotoin ja kom men tein.

Sosiokulttuurinen näkökulma on myös tärkeä, sillä ”haastattelu on aina tie-tynlainen ja eri tyinen sosiaalinen käytäntö” (Hakkarainen et al. 2004, 97). Se ei ole neutraali ti lan ne, vaan sisältää erilaisia valmiuksia, arvotuksia ja ennak-ko-olettamuksia. Tekijät jatka vat, että haastattelussa se, mitä ihmiset puhuvat ja miten he toimivat haas tatte lu ti lan teis sa, liittyy aina näihin kyseisen tilanteen arvostuksiin ja ennakko-ole tuk siin, joi ta ti lan ne sisältää ja tarjoaa keskuste-lijoille. Tässä tutkimuksessa olen yrit tänyt ottaa edellä esi te tyn huomioon ja uskon, että haastateltujen aito kiinnostus ai hetta kohtaan ja luot ta muk sel linen ilmapiiri ovat edesauttaneet musiikillisen mentaa lihar joit telun perus tei den yh-teis tä etsintää ja löytämistä.

Usein haastattelututkimukset koskevat tutkittavalle hyvin kin henkilö-kohtaisia asioi ta. Täl löin on tär keää, että haastattelija pystyy rakenta maan luottamuksel lisen ja ymmär tä vän suh teen haas ta tel ta vaan ilman arvottamisia, ainoastaan kuun nellen ja hyväksy en. (Hirsjärvi 2000, 47–48.) On selvää, että mikäli kyse on ko vin sy välle me ne vistä asioista, haas tattelu voi olla ras kasta molemmille osa puolille. Tutki muk seni luotet ta vuut ta mie lestäni li sää se, että tutkimus koskee mentaaliharjoit te lua ilmiönä, sen koh teita ja ta po ja. Tällöin ei siis puhuta samalla tavalla hen kilökohtaisista asioista kuin esi mer kik si hen ki

lö-hi s to ri aan tai uraan liit tyvät asiat voivat olla. Tämän tutkimuksen aihe mah dol-listaa haas ta tel luil le asian kä sittelyn tavallaan ulko puo lisena, sillä men taa li har-joit teluun liit ty vät sei kat ovat käsiteltä vis sä ilmiötasolla ilman, että oma sielun kuva on täysin nähtävillä. Us kon tä män lisäävän ni menomaan tiedollisen infor-maa tion luo tet tavuutta kyseisestä ai heesta.

Tämän tutkimuksen luotettavuuden ongelmallisuutta helpottaa se, että tut-kimuksen ta voit teena on juuri mentaaliharjoitteluilmiön kuvaaminen ja ana-lysoiminen. Vai keu te na puo lestaan on se, et tä peruskartoitukseni liikkuu alu-eella, jossa sekä tut ki mus tie to että muu aiheeseen liit tyvä tieto on hajaantunut kovin monen tieteen alueelle. Pe rus kartoitus ei olisi kuitenkaan ollut riittä-vä, jos olisin keskittynyt vain yhteen mo nis ta osatekijöistä. Nyt kyseessä on deskriptiivinen lähtö kohta, jolloin aineistossakaan ei ole pyritty ti las tol li seen edustavuu teen. Aineisto on kerätty selkeäs ti tiedostaen men taa liharjoittelun koke mus ten ja tapojen yk silöllisen ainutkertaisuuden.

Luotettavuuden vahvistajana pidän myös sitä, että tutkimuksen tekijänä tein itse haas tat te lut ja kai ken koodauksen. Toisaalta voidaan luonnollisesti ongelmana ajatella sitä, että tutkimuksen kohteena ovat olleet haastateltujen henkilökohtaiset kokemukset, ei vät kä to den nettavat faktatiedot. Kuiten kaan tämän perusteella ei ole syytä epäillä tut kimuksen ul koista validiteettia, koska tahallista har haut tamista tai virheellistä vas taa mista haastatte luis sa ei ole tapahtunut (Harra 2004, 94). Kaiken kaikkiaan koin, että haas tatellut olivat mo -tivoituneita jakamaan omia kokemuksiaan ja valmiita vas taan ot ta maan myös toisten nä kemyksiä mentaaliharjoittelusta.