Haastattelu tutkimusmenetelmänä

Sosiokulttuurinen lähtökohta korostaa kielen merkitystä. Säljö (2001, 80–86) tähdentää, et tä ihmiset eivät ole suo ras sa tul kit semat to mas sa yhteydessä ul-komaailmaan, vaan vä lit ty neisesti. Ajatte lumme ja kä si tysmaail mam me ovat läh töisin kulttuurimme älyllisistä ja fyy sisistä vä lineistä ja ovat t ä ten niiden värittämiä. Kie lel li set il maisut välittävät to del li suut ta ja muo toilevat ajatte

lu-ta paamme. Kieli on samanaikaisesti kol lek tii vi nen, inter ak tii vinen ja yksi-löllinen sosio kult tuurinen väline. Haastatteluista saatuja mentaali har joit te lun si säl löllisiä ku vauksia voi taisiin siis lähestyä myös sosiokulttuurisesta lähtö-kohdasta. Tä mä nä kökulma tulenee johdonmukaisemmin esiin siinä vai heessa, kun ollaan ke hit tä mäs sä pe da gogista men taa liharjoittelun menetelmää, jonka yhteiseen rakentamiseen tar vitaan yh teistä kieltä.

Sosiokulttuurisen suuntaukset pohjautuvat ajatukseen oppimisesta kulttuu-rin osal lis tu mi sen pikemmin kuin tiedonhankinnan prosessina. Sosiokulttuuri-nen näkökulma (Hakka rai Sosiokulttuuri-nen et al. 2004, 97, 121) korostaa (muun muassa), että se mitä sa nom me, ei hei jasta suo raan ajatuksiamme eikä se, mitä ajattelemme, välttämättä hei jastu sa noi him me. Täten tie tä myksemme ihmisen ajattelusta on aina epäsuoraa ja näyt täytyy meil le puheen ja toi min nan välit tämänä. Näin ollen esimerkiksi haastattelu on ti e tyn lai nen ja erityinen so si aa li nen käy täntö, joka ei ole neutraali tilanne vaan sisältää eri laisia val miuksia, arvotuk sia ja en-nakko-oletta muk sia. Hak karainen lisää vielä, että mie len sisäisiä pro ses se ja yli-ko ros ta vaa tulkintaa on, jos aja tel laan, että ihmisiä haastattelemalla voi taisiin tut kia heidän kog ni tiivisia rakenteitaan ja ajat telu mal lejaan.

Kuitenkin tämän tutkimuksen metodia, haastattelua ajatel len on to det tava, että men taa lihar joit te lun kar tot ta minen vaati nimenomaan tämän tavan lähes-tyä aihetta. Se tieto, jota muu si kot ovat haastateltuina antaneet, ei olisi voi nut tulla esiin täs sä vaiheessa muul la ta valla yh tä sel keänä ja yhtä hyvin men-taalista oppimis prosessia ku vaavana. Teo reettisen viite ke hyk sen työ vä li neet mentaaliharjoittelussa, kuten musiikin repre sen toituminen, ei ole tul lut haas tat-te lujen myötä, vaan omana näkökul mani aihee seen, jo hon olen yrittä nyt saa da vas tausta ky sy mys ten muodossa haas tatelluilta pianis teilta. Aja tellen tutkimus-empi riaa, sellainen tutkimusasetelma, jossa olisin tutkinut men taali har joit telua koetilan teissa, ei ol lut mah dol lista, sillä konkreettista tietoa siitä, mi tä tut kittai-siin, ei ol lut. Vasta haas tat telujen myö tä on selvinnyt mahdolliset muusikon ta vat ja kohteet sekä pro ses soi tu mi nen men taaliharjoittelussa. Nämä kuulu-vat tämän työn tutki musteh tä viin. Sen tiedon varaan on mah dollista rakentaa konkreettisia em piirisiä tut ki mus tilan tei ta jat kossa.

Haastattelu on Elon (1995) mukaan kyselyä joustavampi menetelmä, jos-sa ennalta mää ri tel lystä haas tattelurungosta voidaan poiketa, ja sitä voidaan tarvittaessa täydentää. Haas tat telulla työstä saadaan hänen mukaansa yksityis-kohtaisempaa tietoa kuin kyselyllä. Tä män työn tut kimus menetelmä voidaan todeta teemahaastatteluksi. Empiiri sen haas tat te lu ai neiston ai heet pohjautuvat urheilu- ja mu siik kikirjallisuuteen mentaaliharjoit te lusta. Alun perin pohties-sani sitä lähestymis tapaa, joka olisi mentaali harjoit telua ajatel len in for maa-tiota eniten antava, hyl käsin varsin pian aluk si suunnittelemani loma kehaas-tattelun mah dolli suu den. Kun loma kehaastattelussa traditionaalisesti kysy-mysten ja väit tei den muo to ja esittämisjärjes tys on täysin määrätty, kyseinen

lähestymistapa ei tuntunut oi keal ta. Var sin kin, kun loma ke haas tatte lussa on oletet tava, että kysymyksillä on sama mer kitys kaikil le. (Hirs jär vi 2000, 44.) Suoritet tujen haas tattelujen myö tä ilmeni selkeäs ti, et tä mentaalihar joit telun kartoitukses sa haas tattelu on oi kea metodi, sillä silloin muu si kot pu huvat siitä tiedosta ja tai dosta, jos sa nimeno maan he ovat asian tuntijoita, jo kainen omal la persoo nallisella panoksellaan.

Haastattelussa tutkimustieto syntyy kahden ihmisen välisestä vuorovai-kutuksesta, jossa to teutuu in ter subjektiivisuus ja jossa keskustelun osapuolet vaikuttavat toisiinsa eri lais ten kon tekstien ja koo dien kautta. Subjektiiviset kä-sitykset saattavatkin muuttua haastat te lu ti lanteessa, sillä henkilöt eivät aloita vuorovaikutusta niin sanotusti tyhjinä tauluina, vaan haas tattelutilanteessa on mukana heidän koke muk sensa. (Hirsjärvi & Hurme 1984, 4; Warren 2002.) Yksinkertaisesti määriteltynä haas tattelu on siis tilanne, jossa henkilö (haastat-telija) esit tää kysy myk s iä toiselle henkilölle (haasta telta va). Kuitenkin on huo-mattava, että perin teisestä kysymys-vastaus -haastattelusta on yhä enem män siirrytty keskustelunomai sem piin haastattelutyyppeihin, jota tämäkin tutkimus edustaa. (Eskola & Suoranta 1999, 86.) Kvale (1996) määrittelee haas tattelun tutkimukseksi, jolla on ra ken ne ja päämäärä. Huh ta nen ( 2004, 49–50) toteaa, että haas tattelutilanteessa tavoitteena on osata kuun nella, kun vii saat puhuvat.

Haastateltava on se, joka ”tietää”, vastaa vasti haastat telija ”ei tiedä.”

Haas tattelu luokitellaankin laadulliseksi tiedonhankintamenetelmäksi, jon-ka mielen kiin to koh distuu inhimilliseen kokemukseen eikä esimerkiksi täytymiseen. Kun laadullinen tut kimus auttaa ym mär tämään ilmiötä, sen käyt-tö on perusteltua ihmisiä tut kittaessa. (Es ko la 2001; Mäkelä 1990, 57–60.)

Luokittelen tämän tutkimuksen puolistrukturoiduksi teemahaastatteluksi siksi, että teema haas tat telun peri aatetta noudattaen aihepiirit, teema-alueet on etukäteen määrätty. Struk tu roitua haas tat telutapaa tut kimus myötäilee kuiten-kin siltä osin, että haastatelluille esitet tiin kysymykset sa massa muo dossa ja suunnilleen samassa järjestyksessä. Järjestys vaih te li hieman sikäli, että myös-kin haas tatel tavilla tuli omista vastauksistaan mielijohteita toi siin aiheeseen liit-tyviin seikkoihin, jolloin jär jestys saattoi hie man vaihdella. Silti struk turoi dun haastattelun valmiit vastausehdot puut tui vat ko ko naan tästä tutki muksesta, sil-lä vaik ka kysymykset olivat kaikille samat, jokainen haas tateltava vas ta si kysy-myk siin täy sin omin samoin (Eskola & Suoranta 1998, 87). Tässä yhteydessä myös sy vä haas tat te lu olisi ollut mahdollinen. Tut ki musaiheen vuoksi katsoin yhden haas tattelukerran riit tä väk si. Tut kimus han ei kos ke nut henkilökoh tai sia inhimillisiä kokemuksia, joiden tul kinta voi muut tua haastat telu kertojen kulu-essa (Korttei nen 1982, 296), vaan mentaaliharjoitte lua yh tenä muu sik ko ja kos-ke vana laajennuksena heidän työskos-kentelytavoissaan. Haastatel tu jen sa nal linen ja muu il mai sul linen an ti oli niin selkeää alusta saakka, et tä uu sin ta haas tattelu olisi to dennä köi ses ti tuntu nut sekä haastatelluis ta että haas tat telijasta ajan

huk-kaa miselta. Teemahaastatteluksi nimeän tutki mukseni myös siksi, että haastat-telu koh distui ni menomaisesti tiet tyihin teema-alueisiin men taa li harjoithaastat-telun kokonaisuudesta. Lähtö koh tana oli myös tietoisuus siitä, ettei tutkimusaihe edel lyt tänyt tiettyä ko keellisesti ai kaan saatua yhteistä kokemusta, vaan lähtee ole tuk sesta, että kaik kia yksilön kokemuk sia, aja tuksia, uskomuksia ja tunteita voidaan tutkia tällä me netelmällä. (Hirsjärvi & Hur me 2000, 48.)

Tomm (1988, 75) on kehitellyt psykoterapian alueella ”interventiivisen haastattelun”. Täs sä haastattelu ei ole ainoastaan pelkkää tietojen keräämis-tä, vaan interventio, jolla voi ol la niin haitallisia kuin hyö dyl lisiäkin seuraus-vaikutuksia. Silloinkin, kun ajatellaan vain ke rät tävää tietoa tutkimuksen tar-peisiin, vaikutetaan toisen tapaan ymmärtää ilmiöitä. ”Viat tomat kommentit”,

”asial li set ky sy myk set” ja ”jär ke vät” ehdotukset vaikuttavat tehok kaas ti. Ne paljastavat ennakkoluulot ja oletta muk set jopa parem min kuin suorat tulkin-nat. Omalta osaltani toivon, että tämän tutkimuksen haas tattelut ovat olleet posi tiivisia haasta telluille ja että ne olisivat lisänneet mentaaliharjoittelun osal-ta mahdollisesti uusia, raken osal-ta via näkökantoja.

Vaikka kysessä on kasvatustieteellinen tutkimus, rajaan mentaaliharjoitte-lun kohteeksi tie toisesti pia nistien oman mentaaliharjoitteluprosessin ja soit-tamisen, esiintymisen ja ai no astaan jos sa kin määrin opetta mi sen. Tämän tut-kimuksen pohjalta toivoakseni on mah dol lista rakentaa men taaliharjoit telusta sys te maat tinen metodi opettamisen didaktiseksi apuvälineeksi.

Haastattelututkimus rakentuu vuo rovai kutuksista, jotka jättä vät jälkiä, joita voidaan kut sua puhuja- ja vastaanottajakuviksi. Sekä tutkittavilla että tut kijalla on kä sitys siitä ke nel le tutkimus on suunnattu. (Sulkunen 1997, 13–53.) Tämän tutkimuksen lukija kun tana voi vat olla yhtälailla kasvatustieteilijät, muusi kot sekä musiikkikas vat tajat, mi kä voi luon nol lisesti vai kuttaa myös lukutapaan ilmiötä tutkittaessa.