Musiikillinen muisti ja mentaaliharjoittelu

4.3.1 Ulkoaoppiminen

Ulkoaoppimiseen mentaaliharjoittelua käytetäänkin ehkä eniten musiikillisen muistin eri al ueista: ”Käy tän, kyllä varsin paljon siis niin, että käyn sitä mate-riaalia läpi. Ulkoaoppi mi nenhan tar koit taa sitä, että ikään kuin osaa sen ma-teriaalin fyysisellä tasolla ja lihas muis tissa ja mielen muistissa ja mik sipä sen sanoisi, abstraktissa muistissa.” Haastatel lul le mentaaliharjoittelu on jossain määrin myös ”lihasmiettimistä vaikeissa paikoissa”. En nenkaikkea se kuiten-kin kohdistuu ulkoaoppi miseen. ”Sem moi seen abstraktiin”.

Ulkoaoppimisen tehostaminen voi tapahtua esimerkiksi siten, että ”kun mä kuvittelen esit täväni jotain kappaletta ja huomaan, että nyt minulla on

mieli-kuvissa jokin epäva rma het ki, että en tiedäkään, että miten tämä menee, niin silloin minä käyn sen en sin nä kin var mistamassa nuoteista, soittamassa ja sit-ten koetan jollakin lailla pistää muis tiin asioita”.

Haastateltu kuvaa analyyttista ulkoaoppimista seuraavasti: ”Minä nyt ko-rostan vielä, että mi nul la se men taa liharjoittelu koskee ensisijaisesti sitä ana-lyyttisesti ulkoaoppimista. Vä hän niin kuin analyy sin tyy li ses ti. Että tuossa on tuo sointu ja niin edelleen. Siis vah vis taakseni sitä ul koao ppi mista. Se on se ensi sijai nen tapa.”

Esimerkiksi pianisti Gina Bachauer (1913–1976) harjoitteli sävellystä pia-nolla vasta kun se oli täysin analysoi tuna hänen mielessään ja hän oli saanut selville teoksen sano man. Hän luki ja ana lysoi musiik kia vuoteessaan joka ilta yhden tai kahden tunnin ajan. Sil lä ta voin hän oppi tietä mään tarkasti jo kai sen jakson, modulaatiot ja kadenssit sekä kaik ki teemat, missä ne esiintyivätkään.

(Oksala 1996.) Näyt tääkin siltä, että jotkut pia nistit ei vät har joittele sävellystä pianolla, ”ennen kuin se on ainakin jonkin verran, jol lei täy sin ana lysoi tuna mielessä”. Tämän tarkoituksena on ”ikään kuin sel vit tää teok sen sa noma”.

Analysoimalla pianisti oppii ”tietämään tarkasti esimerkiksi jokaisen jakson tee mat ja sel vittää, ovatko teemat muuttuneet tai uudessa sävellajissa”. Jos pyrkimyksenä on op pia kap paleita ulkoa niin nopeasti kuin mah dollista, men-taalinen työsken tely näyttää ole van tehokasta. Tällöin haastatellun mukaan

”kappaleen rakenteellinen pur kaminen ja löy tä minen, että mitä siinä kappa-leessa on, tapahtuu mentaalisti eikä niinkään fyysisesti soitta malla” ja on sitä men taaliharjoit te lua, jota muusikko etupäässä tekee ulkoaoppi mi sen hyväksi.

4.3.2 Muistissa säilyttäminen mentaaliharjoittelun avulla

Muistissa säilyttämisen tehostaminen tarkoittaa haastatellun mielestä muun muassa sitä, et tä ”sen lisäksi, että luottaa jo honkin, joihinkin monenlaisiin au-tomatioihin ja että siinä harjoitellessa jo, vaikkapa nä kömuistin kautta, pistää mieleen joitakin tiettyjä juttuja, niin että sitten myöskin aivan erillisesti muis-taa ne sa mat asiat ilman instrumenttia”. Voi taneen puhua mielessä kermuis-taami- kertaami-sesta, mielen au tomatisaa tiosta. Mielen automatisaa tio soitto suorituksessa oli-si oli-siis ilmiö, jossa mielessä toistetaan niitä aoli-sioita, joita oli-sitten myös fyyoli-sisesti auto ma tisaation kautta tapahtuu.

Muistissa säilymisen kannalta olennaista haastatellun mukaan on se, että

”kun sulla on inst rumentti siinä, se välttämättä kiinnittyy, mulla ainakin, juuri sen instrumentin topo gra fi aan ja siihen, miltä se näyttää ja sitten kun kuu-lostaa tältä, niin siis se näyt tää tältä. Jos mulla ei olekaan sitä instrumenttia, että mulla olisikin joku muu, siis mie li kuva yk sin kertai sesti tai kuva siitä, että miten se menee, vähän kauempaa ka tsoen.” Toisin sa noen kun muusikolla on

fyysinen etäisyys instrumentista, se antaa ikään kuin eri näkö kul man muistami-seen.

Muistissa säilymisen kannalta osa haastatelluista piti mentaaliharjoittelua erityisen no pea na ja te hok kaana tapana. Todettiin, että ”jos soittaa samaa oh-jelmaa monissa paikoissa, ei kä konserttien välillä ole paljonkaan aikaa har-joitella, matkat esiintymisien välillä voi olla mentaaliharjoit telulle tosi hyviä paik koja”. Matka-ajan voi käyttää miettimällä ja lu ke mal la esitettäviä kappa-leita. Tämä pro sessi aja teltiin nimenomaan ”muistissa säi lyt tä mi se nä ja hyvin-kin tehokkaana tapana siihen tarkoi tuk seen”.

Pianoa soitettaessa käden me kaa niset liikkeet ja muistin mentaalinen työs-kentely kulke vat käsi kä dessä. Tamas Vasary (s. 1933) toteaa, että lentokonees-sa tai tak sis lentokonees-sa olles lentokonees-saan hän itse yrittää pa laut taa mieleensä jokaisen nuotin, mutta lavalla ollessaan hän ei yritä aja tella nuotteja tai keskittyä niihin. Pysy-essään puoliunen kaltaisessa tilassa, hän tietää sel keästi, mi tä on tulossa, mutta jos hän keskit tyy tulevaan liian ankarasti, hän saa jonkin lai sen mentaalisen krampin. ”Vakuutusyhtiönä” omal le soitolle toimii jokaisen nuotin opet telu il-man pianoa. Matkus taes saan hän työskentelee visu aa lisella muistil laan, kirjai-mel lisesti visualisoiden joka nuotin. (Elder 1982, 138–139.)

Esiintyvälle pianistille aivan todellisia työskentely-ympäristöjä saatta-vat siis olla esi mer kik si ju nat, len tokoneet, kä velyt luonnossa ja kaduilla. On kui tenkin huomioitava eri lai set muu sikkotyypit. Joku haastatelluista pystyy keskit ty mään sa nanmukaisesti missä vain ja min kä lai sessa metelissä tahansa,

”koska elämäähän se vaan on”. Toinen tarvitsee ”eh dot to man yksi tyi syyden ja hiljaisuuden, joka ei saa rikkoontua millään tavoin”. Tässä suh tees sa muusikot voi vat edustaa ja edus tavatkin täysin eri ääri päi tä aivan samalla taval la kuin urheilijatkin.

Muistissa säilyttäminen voisi olla haastatellun mukaan periaatteessa ja käytännössä erit täin systemaat tista. Systemaationa toimisi ”eräänlainen mant-ra”, jolloin vaikkapa aamui sin ohjelmassa oli si jonkun kappaleen läpiviemi-nen. Näin muistissa säilyminen oli si ikään kuin varmistettu. Mantrana toimi-nut kappale, joka on joskus ollut ohjelmistossa, ”saat taisi olla myöhemmin helpom pi kaivaa esiin mentaaliharjoittelunkin avulla, kun sen on kerran jo osannut.”

4.3.3 Liikemuisti ja mentaaliharjoittelu

Huippupianistit ovat haas tateltaessa kertoneet, että heidän sormensa liikku-vat (enemmän tai vähemmän) au to maat tisesti myös heidän kuunnellessaan musiikkia (Münte et al. 2002). Liikemuistiin mentaaliharjoittelulla soitto ta-pah tumassa ei tun nu ole van aivan yk si oi koista tie tä. Muu sikoiden

harjoittelu-tottumukset yleensä ovat sel keästi sel laiset, että fyy si nen har joittele mi nen on aina kuitenkin se ratkai se va tekijä. ”Auto maa tio tapahtuu harjoit te lun myö tä ja kyllä se liike muistuu mieleen sitten”.

Voi daankin ajatella liikemuistin mentaalisen vahvistamisen olevan esi-merkiksi sitä, että vah vis tetaan lähinnä näköku vaa, jolloin liike on ikään kuin ”enemmän”. Näin muisti yh dis tyy visua li saa tioon. Lii kemuistiin liittyy oleellisesti se, että ”kyseessä on luonnostaan no pea muistilaji”. Liikemuisti ja yleensä kin moto rinen muisti tuntuvat syntyvän muu si ko l le itsestään kaiken-laisen muun työsken telyn kulues sa hyvinkin nopeasti. ”Liike muistia ei tarvit-se käsitellä mitenkään erityi tarvit-sesti eril litarvit-senä asiana. Ra kenteellitarvit-set tarvit-sei kat ovat huo mat tavasti oleellisempia kohteita”. Ilmeisesti myös mentaalihar joit te lua aja tellen.

Lihas- ja nivelmuisti eivät myöskään tuntuneet paljonkaan kaipaavan mentaaliharjoit te lua, sillä ”li hak set, sormet ja nivelet vahvistuvat tarpeeksi konserttiin valmistautues sa”. It ses tään selvää on, että kon ser toiminen edellyttää valtavaa fyysistä harjoittelua, joka joh taa automatisaatioon. Soittotapah tu -man mentaalinen lihas- tai nivelmuistaminen tun tuu ole van kaiken kaikkiaan laajempialaista kuin tiettyjen lihasten tai nivelten mentaalista tun temista ja liittyvän ennen kaikkea käsien asemiin ja työs ken telyyn koskettimistolla. Kaik-ki haastatellut pystyvät kuvittelemaan ”ainaKaik-kin jossaKaik-kin määrin esimerKaik-kiksi hy vin tu tun kappa leen alun ja samal la tuntemaan käden asennon, nivelet ja vaikkapa peukalon liik keen”. Keskei senä men taalisena työskentelytapana se ei tunnu olevan kenellekään. Teo riassa mentaalihar joit telun mah dol lisuuksia tällaisissa yhteyksissä ei kuitenkaan kiel letty.

Lihas- ja nivelmuistiin palauttaminen haastateltujen mukaan tapahtuu en-sisijaisesti niin, et tä ”kokeillaan pianon ää ressä, mi ten hyvin kyseinen kap-pale on muistissa”. Tosin haas ta tellun mukaan jot kut vaikeat kapkap-paleet, jotka ovat olleet soitet tuina mon ta vuotta eri yh teyk sissä, ”saat tavat olla sellaisessa muistissa, ettei niitä tarvitse erik seen harjoi tella jo ka kerta”.

Ki nes teettiset ja vi suaaliset mielikuvat voivat vahvistaa toisiaan siinä mää-rin, että niitä on vai kea erottaa toi sistaan, sillä molemmat ovat tiiviisti muusi-kon äänitietoisuudes sa. Vi su aa liset mielikuvat ovat tärkeitä musiikillisen or-ganisaation yksityskohtaisemmalla tasolla. Cook (1990, 103) olettaa, että kun viulisti soit taa hyvin no pean skaalan, kouluttamaton kuun telija kuulee lähinnä vain nousevan tai laskevan äänen, mutta harjaantunut muu sikko kuu lee äänet asteik ko na. Toisin sanoen hänellä on mielikuva tietoisuus siitä sar jana eril li-siä sävelkorkeuksia, ja tä mä voidaan kons ti tuoida vi suaalisin termein, mut ta myös kines teettisesti. Erityis yhteyksissä, jol loin kyseessä on todella hankalak-si osoittautunut paikka, haas tatellun mu kaan on mah dollista miettiä yhdenkin nivelen, vaikkapa peuka lon vii mei sen nivelen asen toa. ”On se siis ihan mah-dollista miettiä ja suorastaan suunnitella jon kun isom man siir ron yh teydes sä,

min kälaiseen ase maan peukalo nivelineen ikään kuin val mis tau tuu sen siirron aikana”. Tä llainen mentaali harjoittelu näyttäisi kui ten kin ole van yk sittäistä ja sa tunnais ta, mut ta kuitenkin mahdol lista, jos to del lakin tarve sitä vaa tisi. On myös ero tet tava suori tuk sen men taa liharjoittelu täysin teknisen suorituksen men taa li har joit te lus ta. Suo rituksen mentaalinen näkeminen kohdistunee laa-jemmalti esi mer kiksi sii hen, miten kädet aset tu vat ja toimivat koskettimistol-la.