Suggestiot ja mielikuvitus

Tässä työssä suggestion käsite on merkityksellinen, sillä psyykkisen val mentau-tumisen me netelmissä, myös mentaaliharjoittelussa kyse on suggestioiden hy-väksikäyt tämisestä. Muu sikolle on tärkeää vahvistaa positiivista minäkuvaa, oppia kes kittämään ajatukset oleel liseen ja hallita esiintymistilanteet. Kaikkiin näihin voidaan vai kuttaa suggestioiden kaut ta, heterosuggestii visesti toisen auttamana tai itsesuggestiolla. (Ks. Lindh 1983; Lindh 1998; Lozanov 1980.) Itsesuggestiossa on itsehypnoosin piirteitä (Liggett 2000, 12–17). Yleensä kysy-mys on lähinnä rentoutuksesta ja vilkkaan mentaalisen kuvittelun yh teis työstä.

Puhutaan myös päämäärätavoitteisesta fantisoinnista. Tämä tarkoittaa kuvi tel -tu ja tilanteita, jotka ta pah -tuessaan todellisuudessa sisältäisivät ei-tahdonalaista käyt täy ty mistä suggestion oh jaa mana. (Kallio 2003, 150–151.) Liggett (2000, 11) toteaa, että it se hypnoosi ei taval li ses ti ole yhtä voimakas kuin heterosug-gestiivinen lähestyminen.

Suggestiot ovat mielekästä kom mu nikointia, jonka joku henkilö – ”hyp-notisoija”, ”eh dot ta ja” tai ”operoija” – kohdistaa toi seen ihmiseen. ”Koh-teessa” tai ”ehdotetussa” herää sel lais ta ei-tahdonalaista vas ta kai kua, jota ei syntyisi ilman suggestiota. (Weitzenhoffer 2000, 81.) Suggestio on erotettava oh jeis ta, ehdotuksista tai vaatimuksista, mikä ei kui ten kaan ole helppoa (Kal-lio 2003, 10). Kognitiiviset suggestiot aiheuttavat muutoksia ha vain nois sa tai muutoksia muistissa ja ovat näin tärkeitä sekä kliinisessä että ko keellisessa mie lessä. Yksilö saadaan esimerkiksi ”nä kemään” jotakin, joka ei tosiallisesti ole läsnä. Hän voi ”kuulla” musiikkia nauhalta, jota todellisuudessa ei ole.

Toisaalta on myös mah dol lista suggestion avulla ”häivyttää” nä köpiiristä jota-kin, joka oi keasti on havaittavissa olevaa. Sug gestioita voidaankin tarkastella pyr kimyksenä synnyttää mentaalisia mie liku via asioista. Nämä voivat erota todellisuuden ha vaitsemisesta tai pitkäaikaisen muis tin in for maa tiosta. (Emt., 12.) Kallio (2003, 11) määrittelee ideomotorisen suggestion siten, et tä ”hyp-notisoija” pyytää yk si löä kuvittelemaan jonkun asiantilan (esim. raskaan esi-neen kä dessä), jolloin tapahtuu suo ra nainen fyysinen muutos (käsi laskeutuu).

Nämä ovat ”hel poim pia” suggestiolajeja ja 80–90% prosenttia ihmisistä ovat alttiita näille suggestioille (Kallio & Ihamuotila 1999).

Lozanov (1980, 16) määrittelee sug gestion universaa liksi kommunikaation tekijäksi, jolla on alitajuisesti osuutensa jo ka päi väisessä elämässä. Positiivi-simmassa muodossaan sug gestio voi paljastaa persoo nal li suu den potentiaaliset

kyvyt, siis käyt tämättömät voima va rat. Suggestioon liittyy myös sug gestion purkaminen, desuggestio. Sug gestiolla voi olla myös esteitä, joita on kolmea tyyppiä: kriittis-loogiset, intuitiivis-affektiiviset ja eettiset. Ne ovat erottamat-tomasti toi siinsa kytkeytyneitä ja alttiita jatkuville muutoksille. Sugges tioi den esteiden voittaminen merkitsee esimerkiksi niiden sosiaalisten suggestiivisten normien voit tamista, jotka sano vat, ettei ihminen kykene tekemään jotain tiet-tyä asiaa.

Lindh (1983, 22–24) puhuu tiedostamattomista kielteisistä ja myönteisistä vuoro vaiku tus sug ges ti ois ta. Kiel teinen, oppimista hei kentävä suggestio voi-daan hyväksyä, vaikka se oli si vir heel linen. Näin voi tapah tua, jos ajatuksen esittäjä on auktoriteetti (opettaja tai van hempi) tai ajatus liittyy yleisiin ym-pä ristö ärsykkeisiin, esimerkiksi yleisenä tapana. Kielteiset sug gestiot voivat johtaa passiiviseen luopumis malliin. Myönteisten vuo rovai ku tus sug ges tioi den vai kutukset saattaavat olla pitkäaikaisia, koska ai vojen on helppo hy väksyä sävyl tään ja ta voit teiltaan myönteisiä suggestioita. Vaikutukset monin ker -taistuvat kas va neen it seluottamuksen ja motivaation kautta suoritusten para-nemisena ja persoonal li suu den myön tei senä kehitty misenä. (Minäpystyvyys on myös käytetty ilmaisu. Ks. Numminen 2005). Kielellisen viestinnän ohella myös ilmeet ja eleet ovat vuorovaiku tus sug gestioita. Lindhin mukaan sugges-tion käsite tarkoittaa vaikut ta mis ta, vaikutus eh do tus ta, jolla käyt täy tymistä (asenteita, ajattelua ja tuntemista) yri te tään muut taa. Sugges tio on jat kuvaa kom mu ni kaa tiota, joka pääasiassa tiedostamattoman mie len toi minnan tie tä voi luo da ti lan persoonallisten reservivoimava rojen vapauttami seksi. (Lindh 1998, 126; Lindh 1983, 18–19, 22–24; Lozanov 1980, 16, 20–21.) Men taa li har-joittelun onnis tu mi sel le posi tii vi nen suggestioalttius on oleellinen työväline.

Kuvittelukyky ja mielikuvitus voidaan määritellä yksinkertaisesti jonkin uuden tule van mie lessä luomiseksi tai menneen mielessä tapahtuvaksi uu-destaan luomiseksi. Lloyd (2005, 1) esittää, että kog ni ti ivisen neurotieteen mukaan kuvittelukyky si säl tää sa man kor tikaalisen ra kennelman sovelluksen kuin primaarissa motorisessa cortexissa, sekä sel lai sen täy dentävän motorisen alueen, jota tarvitaan todellisessa liikkeessä. Pascual-Leone (emt., 1) todensi tutkimuksissaan, että pianoa soitettaessa kuvittelukyvyn käyttö vai kut taa sa-mal la tavoin aivojen rakenteisiin kuin konkreettinenkin soittaminen (ks. myös Kosslyn et al. 2001). Halpern (2001) selventää asiaa siten, että mu sii kil li nen mie li kuvitus on ”uudestaansoittamista” pelkästään mielessä. Ku vit te le minen si nänsä ei vaadi välit tö män havainnollisen ärsykkeen läsnäoloa; men taa lisia mie li kuvia voidaan konstruoida muis tista (Kalajoki 2006, 20).

”Musiikillinen kuvittelukyky”on termi, joka viittaa kuvitteeelliseen kuulo-kokemukseen mu sii kista. Tässä oleellista ovat yhtälailla sekä lyhytkestoinen että pitkäkestoinen muisti. Musiikillinen mielikuvitus on on tietoista sisäistä kuulemista, joka sisältää implisiittisen tie don länsimaisen musiikin rakenteista

sekä mentaaliset representaatiot sävelkor keu des ta, ajoi tuksista ja äänenväristä.

(Ericsson & Lehmann 1999.) Musiikillinen mie likuvitus tai oi keas taan ky ky

”kuulla” melodiajaksoja ”mielen korvalla” (mind´s ear) ilman ulkoa päin tu-levaa sti mulaatiota, on erittäin tärkeää musiikillisessa ta pah tu massa (Deutch

& Pierce 1992). Muusikot luot ta vat kin usein juuri mu sii kil liseen kuvit te -lukykyynsä soitto ta pah tu mien ja uu den opittavan musiikin muista mi ses sa. En-nen kaik kea kyky ”lukea” ja ”kuul la” mu siik kia mielessään on hankittu taito, jo ka si sältää mieli ku vituksen ja kuvitte lu kyvyn. (Aleman ym. 2000.) Musiikil-linen kuvittelu voi pitää sisäl lään äänensävyt (timbre), ää nen korkeuden, tem-pon ja luonnollisesti kuuloon liittyvät mu sii kin ominai suu det. (Ks. Crowder 1989; Halpern 2007; Halpern 2001; Halpern et al. 2004; Hubbard et al. 1992;

Pitt & Crowder 1992; Zatorre et al. 1996, 1998.)

Finke (1989, 2) määritteli kuvittelukyvyn mentaaliseksi interventioksi tai ko kemuksen uu delleen luomiseksi siten, että se ainakin joissakin suhteissa muistuttaa sitä koh detta tai ti lannetta, joka on havaittu ja koettu, kuitenkin sen-sorisen stimulaation pois sa ol lessa. Moran (2004, 57–59) toteaa, että kuvitte-luun tulisi kuulua visualisaation lisäksi moninai set sen so riset toiminnot. Tämä edustaa erilaista käsitystä kuin urheilupsykologiassa yleen sä, jos sa pu hutaan nimenomaan visualisaatiosta, mentaalisista kuvista ja mielen sil mäs tä (mind´s eye) (Morris 1997, 79). Vealey ja Greenleaf (2001) määrittelevät yk sin ker tai -ses ti, että ku vittelu tarkoittaa kaikkien aistien käyttämistä kokemuksen luomi-sessa tai sen uu del leen luomiluomi-sessa.

Eri aisteihin kohdistuvaa mentaalista työskentelyä on vaikea tutkia, sillä usein ne perus tu vat henkilökohtaisiin raportointeihin. Esimerksi Hall (2002) pohtii kyvyn ja taidon eroa. Hän olettaa että kaikilla on kyky luoda mielikuvia, mutta ei kaikilla saman astei sesti. Murphy ja Martin (2002) toteavat mentaa-lisen työskentelyn olevan ku vit te lukyvyn käyt töä, joka tähtää kognitiivisten, käytöksellisten ja affektiivisten te ki jöi den muuttumiseen.

Kur kela (1990) korostaa, että mielikuvitusta tarvitaan musiikin merkityk-sen ymmär tä mi ses sä sinä het kenä, kun siirry tään äänten primaariominaisuuk-sien karusta maailmasta maail moihin, joissa musiik ki il maisee, puhuttelee ja kos ket taa. Mahdollisuus va lita eri tyyp pisten kognitiivisten taitojen – eriastei-sen kuvittelun ja enem män tai vä hem män ek sak tin tiedonkäsittelyn välillä – on vapautta. Mieliku vituksen avulla ym mär re tään mu siik kia. Mielikuvitus antaa mahdol lisuu den käsitellä mielensisäisiä impuls seja. Kurke la ko ros taa myös, että mie liku vi tuk sen vapaus edellyttää ja vahvis taa yksilöl li syyt tä. Mu siikki ja mielikuvitus elävät läheisessä vuo ro vai kutuksessa, olipa sit ten kyse sä veltä mi-ses tä, soit tamimi-sesta tai aktiivimi-sesta kuuntelemimi-sesta.

Mikä siis on kuvittelun voima. Yksilö pystyy luomaan ja elämään uudel-leen kokemuk si aan mentaalisti. Mentaalisti on mahdollista herättää henkiin todellisen elämän tunne ko ke muk set ja fysiologiset reaktiot. Harjoittelemalla

mentaalisti esimerkiksi ennen kilpailua tai tärkeää esiintymistä yksilö voi val-mistautua optimaaliseen suoritukseen juuri sillä het kel lä, kun se on tärkeintä.

Loukkantumisien sat tuessa mentaaliharjoittelulla voidaan koh dis taa ajatukset pois kivusta ja suunnata ne tai don mentaaliseen harjoittamiseen. Jo pel käs tään tieto mentaali har joittelun vaiku tuksista voi auttaa yksilöä esimerkiksi louk-kaan tu misesta toipumisessa. (Morris et al. 2005, 5.) Kuitenkin mentaaliharjoit-telussa on kyse mo ni mutkaisesta prosessista, joka täytyy ymmärtää monelta eri kannalta ennen kuin sen hyö dyt ovat voivat olla optimaalisia (Hall 2002;

Martin et al. 1999; Morris et al. 2004; Murphy & Martin 2002). Yhteenvetona voidaan todeta, että men taa lihar joit telua ajatellen ku vittelukyvyssä on oleellis-ta, että se on kokemuksen tuo maa ja uudelleen luo vaa toi min taa. Kuvittelu on mo ni aistinen kokemus ja se tapahtuu il man ul ko puolista är sykettä.