Mielikuvat

Mielikuvat ovat muistiedustuksia, jotka sisältävät havaintotietoa. Eksperttien muistikuvat ei vät ole tarkkoja kuvia vaan tulkittuja muistiedustuksia, joissa tehtävän kannalta epä olennaiset piirteet ovat sumentuneet ja olennaiset piir-teet korostuneet. (Kalakoski 2006, 7.) Grunwald (1997, 26–33) esittää, että ihmisellä on kyky edetä konk reet tisesta aisti ko ke muksesta kohti eri ais tien men taalisia ilmentymiä ja abstrahoin ti ky kyä. Tämä mer kit see inhimillisten ky-ky jen laa jen tumista. Edellä esitetty kuvaa myös men taa lihar joit te lun ydintä.

Mielikuvien luomisessa oleellista on se, kuinka ”eläviä” ja kuinka hy vin ne ovat kontrol loi tavissa (Gould & Damarjian 1996; Lequerica et al. 2002;

Murphy & Martin 2002; Richardson 1999, 140–145). Mentaaliset mielikuvat ovat havainnon kaltaisia repre sen taatioita, joita har joitetaan ja manipuloidaan aistispesifi oituneessa työmuistissa (Kala koski 2006, 20–21). Mielikuvien elä-vyydellä Moran (2004, 158) tarkoittaa mielikuvan te rä vyyt tä tai eri ais teihin liittyvää monipuolisuutta. Mielikuvien kontrol loi ta vuudella puo les taan hän tar-koit taa sitä helppoutta ja täsmällisyyttä, jolla yksilö pystyy muun ta maan ja käsittelemään mie lessään mielikuviaan. Mielikuvat siis eivät ole ainoas taan vi su aa lisia (Vealey & Greenleaf 2001; Weinberg & Gould 2003) vaan erilais-ten ais tien yh teistyötä. Tähän kuu lu vat visuaalisuus, kuuloon liittyvät aistit, kinestesia, hajuaisti ja ma ku aisti (Ahsen 1995; Munzert & Hacfort 1999; Perry

& Morris 1995; Richardson 1994, 95–98). Motorinen ku vittelu voidaan nähdä representaation synnyttäjänä it ses tä toiminnassa (Jeannerod 1999). Myös mo-to risissa suorituksissa, joita tähän saakka on tut kittu lähinnä visuali soin nin ja kinestesian kaut ta, on todettu moniaistisen kuvittelun olevan tarpeellinen (Cox 2002, 215–218; Gould et al. 2002; Vealey & Greenleaf 2001).

Mielikuva on mentaalinen kuva jostakin, joka ei ole tosiasiallisesti läsnä (Lazarus 1984, 4–5). Neisser & Libby (2000) korostavat, etteivät mielikuvat ole aikaisempien ha vain to jen toi sintoja tai ko pioi ta, eivätkä pääs sä olevia ku-via. Ne ovat suunnitelmia, stra tegioita tie don hank ki mi sek si ym pä ristöistä.

Marks (1998) jatkaa, että samalla mie li ku vat ovat si säi ses ti toi mi vien mallien tie toisia tuotoksia. Mie li ku van kokeminen on si säi s tä val miutta havaita kuvi-teltu kohde. Ih misillä on eroja mie li ku vien muodos tamisessa ja erot hei jas tu-vat siinä, millaista tietoa he otu-vat valmistau tu neet poi mi maan.

Toisen käsityksen mukaan mielikuva on todel li suutta muistuttavan kuvan kaltainen rep re sen taatio kes kus hermostossa. Mielikuva voi edustaa yhtä tai useampia aisteja tai mo nien ais tien synteesiä. Mielikuvan näkeminen aikaan-saa tuntemuksen tai emootion, joka s i säl tää myös kehon tunte muk set. Fysio-logisesti mielikuva voidaan määrittää ai vois sa (muis tis sa) olevaksi ehdollis-tuneeksi (hermos ton) vastauk sek si tiettyyn tai tiettyi hin är syk kei siin. Ehdol-listumisen puolestaan katsotaan toiminnaksi, joka yh distää eri aistin alueilla ta-pahtuvan her mos tollisen toi minnan. (Numminen 1991, 20–125.) Eideettiseksi mää ri telty mie likuva voi Num misen (emt., 31–33) mukaan viitata mihin ta-han sa men taa li seen mie li kuvaan, jo ka on pro jisoitunut sensoriseen systeemiin.

Se ei kui ten kaan ole fyy sinen muu tos ja kuvittelija itse tie tää sen ole van sub-jek tiivinen koke mus. Vi suaa li nen ei deet tinen mie li ku va ikään kuin näh dään, vaik kakin se mitä näh dään, koetaan sub jek tii visesti. Ku vit te lija tietää, että mie-li kuva on men taa mie-linen pro jektio ei kä fyysinen objekti.

Mielikuva on myös suggestion perustana. Lindh (1983) tähdentää, että mie-li ku va on kes kei nen vä mie-littäjä opit taes sa sekä nor maa mie-lin val ve tilan että sug-gestioalttiustilan ai kana. Mie likuvan kautta sana tai muu ärsyke muo dostuu sug ges tioksi, vaikutukseksi mie les säm me. (Emt., 38–40, 42.) Mielikuvat ovat tär keä osa tekijä mentaaliharjoittelussa. Mie li ku vien fysiologinen taus ta, ni i -den muodosta mi sen ehdot ja yksi löl li set erot taidoissa luo da mielikuvia, kuu-lu vat vält tä mät tö mänä o sa na men taa li harjoittekuu-lun kuu-luon teen tarkas te kuu-luun. Ais-teista alunperin syn ty neet mielikuvat, myös mu siik kiin liittyvät mieli ku vat, tar vit sevat kokemuksia ja muis tia, mielikuvi tus ta ja ku vit te lukykyä. Jotkut muusikot ovat si tä mieltä, että on turha yrittää tut kia intuitiivisia musiikilli-sia ko ke mukmusiikilli-sia tieteen keinoin. Swanwick (1994, 66) puo lus taa tutkimuksen mer ki tystä, sillä hä nen mukaansa mu sii kil li sen kokemuksen ana lyysi ei ole suinkaan tä män ko kemuksen korvike, mutta musii kil li nenkaan kokemus ei voi kertoa mi tään itses tään il man analyysiä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mielikuva edustaa yhtä tai useampia ais-teja tai monien ais tien syn teesiä, ja muu sikolla soit to suo ritukseen vaikuttaakin vääjäämättä kaik kien ais tien toimin ta. Tämä tarkoittaa kinesteetti siä, kuuloon, näköön ja jopa hajuihin liittyviä men taalikokemuksia, joita kaik kia on mahdollista harjaannuttaa mentaalihar joit te lun avul la. Lisäksi soittosuoritus esit

-tä mis tapahtumassa sisäl-tää, pait si vaihtelevia emootioita, myös mo nen laisia esi tyk sel li siä seik koja, joihin on hyvä mentaalisti varautua etu kä teen.

Harjoitetun taidon, tilanteen tai symbolin (esimerkiksi notaatio) mie li ku van nä ke minen tai jo yri tys kin nähdä se, voi saada aikaan tietyn tasoista hermos-tollista toi min taa. Näin ollen mielikuva ta vallaan jo heijastaa sitä kohdetta ja tekemistä, johon men taa li nen työskentely kohdistuu. Mielikuva on kui ten kin harvoin – jos koskaan – valokuvan kal tai nen. Tosin monet taiteilijat ja kirjai-lijat ovat ker toneet ole vansa ei dee tik koja. Mieli ku van näkeminen saa aikaan tuntemuksen tai emootion, joka sisältää myös ke hon tun te muk set. Tarvitaan myös voimakasta eläytymiskykyä.

2.4.7.1 Mielikuvat ja visualisaatio

Visuaalinen mielikuva käsitetään usein lineaarisen kognitiivisen prosessin tu-lokseksi. Kari ja Suonperä (1983) esittävät visualisaatioprosessin lineaarimal-lin (kuvio 3).

verkkokalvollaKuva Optinen

ärsyke

Lyhytaikainen muisti

Pitkäaikainen muisti

Mieli-kuva

Kuvio 3. Visualisaatioprosessin lineaarimalli (Kari & Suonperä 1983, 12–14).

”Visio” viittaa informaatioon, joka on suhteessa näkemiskokemukseen havain-tona, jol loin visualisointi on informaation visuaalista prosessointia. Kirjalli-suudessa puhutaankin vi suaalisesta kuvittelusta synonyyminä mielessä ”nä-kemiselle” tai ohjataan mentaa lihar joit telussa kuvaan tai sen visualisointiin.

(Murphy & Martin 2002.)

Kosslyn (et al. 2001) edustaa käsitystä, jonka mu kaan mielikuva on todelli-suut ta muis tuttavan kuvan kaltainen representaatio keskus her mostossa. Tä-män tulkinnan perus teella mieli ku vaa voidaan katsella ja käsitellä kuin ku vaa.

Tästä näkemyksestä kuitenkin puut tuu täysin psy kologinen lähtökohta. Toisen tul kin tatavan mu kaan mielikuva on tie dos tamattoman, eks teroseptiivisille ha-vain noil le pe rus tuvan prosessin tuot ta ma kokemus. Tällöin on il meis tä, että

havaitse mi nen ja vi sua li saa tio ovat toisistaan jossakin määrin eril lisiä tapah-tu mia, jol loin mieliku van voi ajatel la ole van kognitiivisen kartan ja skee man kaltai nen, toi minnan suorit ta mis ta en nakoiva pro ses si. (Kari & Suonperä 1983, 12–14; Neisser & Libby 2000.)

Mentaaliharjoittelun tehoon ilmeisesti vaikuttaa, käyttääkö suori tuk sen te kijä visua li saa tiossa mielikuvia, jossa hän ikään kuin on koko ajan itsen-sä siitsen-sällä (siitsen-säi set mielikuvat, internal images) vai mentaaliharjoitteleeko hän siten, että näkee ta val laan it sensä ulko puo lisena (ulkoiset mielikuvat, exter-nal images), ikään kuin vi deol ta. Yleen sä si säisiä mie likuvia pidetään kaikin tavoin parempina verrattuna ulkoi siin mie li ku viin (Cox 2002, 75–79). Näin nimenomaan siksi, että sisäisiin mielikuviin näyttää oleellisesti liittyvän ki-nesteettinen tuntemus yksilön sisällä (Callow & Hardy 2004). Hardy (1996) on kui ten kin kri tisoinut sisäisen mielikuvan paremmuutta. Hän toteaa, että pa ras ta pa vaikuttaa pa ran tavasti suoritukseen men taa li har joittelulla, on muodostaa sel laiset mie likuvat, jot ka an ta vat eniten in formaatiota suoritusta ajatellen. Ih-misen toiminta pe rus tuu informaatioon ym pä ris töstä, omasta asemasta siinä ja hänen suhteestaan ym pä ris töönsä. Näin ollen ”kat sot tu”, ul koinen mielikuva voikin olla hyödyllinen taidon op pi mi sessa. On siis tärkeää ym märtää, että kinesteettisyys js sisäinen mielikuva eivät ole yk si ja sama asia, kuten ei vät ole myöskään visuaalisuus ja ulkoinen mielikuva. Toisin sa noen visuaalisia mie li ku via voi daan käyttää kinesteettisten mielikuvien kanssa paran ta maan mentaaliharjoittelun te hoa ja suorituksen tasoa. Kaikkein tehokkainta mentaali-har joit te lussa saattaa olla sekä si säis ten että ulkoisten mielikuvien käyttö, vi-suaalisen ja ki nes teettisen kuvittelun kanssa yh teistyössä. (Morris et al. 2005, 150–15; Liggett 2000, 50.)

Vaikka ihmisten kyvyssä tuottaa selkeitä ja eläviä mielikuvia on suuria eroja, voitaneen olettaa, että jokaisella yksilöllä on ainakin jonkinlaisia mie-likuvia. Laza rus (1984, 4–5, 30) väittää, että yksin kertai nen rentoutuminen ja silmien sulke mi nen riittää men taa lis ten ku vien syn ty miseen. Mielikuvia ku-vaillaan myös ”sielun sil mäksi” (Mind’s eye) (ks. myös Kalakoski 2006, 26).

Koska ky ky luo da mielikuvia vaihtelee yksi löittäin, on myös nii tä, jotka eivät pysty harjoittele maan men taalisti. Näillä hen kilöillä ei ehkä ole samoja mah-dol li suuk sia val mistautua tiukkoi hin ti lan teisiin kuin men taalisti paremmin varus tautu neilla.

Myös musiikissa korostetaan mielikuvien mer ki tystä (Logie & Edwort-hy 1986; Reisberg et al. 1991). Soin tu jen mentaaliseen hahmot ta mi seen on aina pyrittävä. Pianisti Leschetitzky (1830–1915) ke hotti usein oppilasta tutki-maan sävel lyk sen soinnut ja sävel ryh mät ja muo dostatutki-maan niis tä kuvan mie-lessään (mind’s eye), tutkimaan sitä ja saman ai kaisesti aset telemaan kättään (mieli)kuvan mukaan en nen kuin kos kettaa kosketti mis toa. Hän kut sui tätä kä-den ”fysiognomiaksi.” (Gerig 1976, 273–275.)

Muusikon mielikuvamaailma ei ole millään tavoin rajoittunut sisäistettyyn esittä mis toi min taan. Cooke (1999, 103) täsmentää, että myös notaatio on mie-likuvien tärkeä lähde. Esi merkiksi soittaessaan ulkoa pia nis t in tietoisuus siitä, mitä soitettavassa kappaleessa ta pah tuu seuraavaksi, saattaa vahvis tua, kun hän ”näkee” mielessään, että se on puo livälissä oi keanpuoleista sivua. Op pi-mi sen alkuvai hees sa saattaa olla hankalaa, jos vaihdetaan edi ti ota ja todetaan, että kaik ki on eri pai kassa kuin missä muisti sen olevan.

Nuottikuvan visualisoiminen on hyvä tapa saada selville, kuinka hyvin osaa asiansa. Sii hen tarvi taan aukoton informaatio nuottikuvasta. Ter mi visu-alisoida ei ole riittävä, sillä li hasten rea gointi tai kuulomieli kuva saattaa olla voi mal lisempi kuin konsanaan visu aa linen mielikuva. Ristad (1982, 117–119) etsiikin soittamista koskevalle mie likuvahar joit te lulle vaihtoeh toi sia termejä, kuten ”kinesteettinen mie likuvitus”, ”li has muisti” tai ”sor mi muis ti”, ja toteaa, ettei mikään termi kuvaa täydellisesti tätä il miötä. Kyse on kuitenkin eri -laisesta aisti mi sesta kuin vain soittamisen ajattelemisesta. Ei ole sama asia myöskään vain muistaa nuotteja kuin tuntea sor menpäissään jo etukä teen, mil-tä kos kettimet tuntuvat tai mimil-tä sormet pystyvät luomaan kosketti mista.

Visualisoimista mielessä (Zatorre & Halpern 1993) on vertailtu äänensä-vyn ja äänen kor keu den (Aleman et al. 2000) kuvitteluun muusikoilla ja ei-muu sikoilla. Tulokseksi on saa tu, että auditiivisuuteen liittyvä mentaalinen työskentely toimii molemmilla tehok kaas ti, visualisoinnissa heikohkosti. Tu-los tukee tämän työn tutki mus tu lok sia.

2.4.7.2 Kuulomielikuvat eli auditiivisuus

Auditiivinen aistimus synnyttää erilaisia kognition ilmentymiä. Gruhn (1996) toteaa, et tä akus tinen ääni (sointu, me lodia) aktivoi monia kognitiivisia yksik-köjä. Sik si ääni (sound) he rättää refl ek tointia, assosiaatioita, muistumia, erilai-sia tuntemukerilai-sia, mie li aloja, tunteita ja kuvi telmia.

Harjoituksella on voimakas yhteys musiikin kuulonvaraisen hahmottami-sen kykyyn (Aleman et al. 2000). Mentaaliset mielikuvat (Mental-Images), jotka ovat ais tiemme ko ke mus ten tulos, eivät aina tarkoita pelkkää visuali-saatiota. On olemassa myös kuu lo mie li kuvia tai mihin tahansa ais tiin liitty-viä mieli kuvia. Se voi olla kuuloon liittyvä men taa li nen mielikuva melodiasta nuot tilehden avausfraa sis ta. Se voi olla C-duuri kol mi soinnun tun nistaminen tai tuntoon liittyvä, kinesteet tinen mie likuva sor mis ta kosket ti mil la. Ky sees-sä voi olla jopa tiettyyn tuoksuun liitty vä hajullinen mieli ku va. (Buck 1974, 35–35; ks. myös Fredriksson 1994.)

Kuulomielikuvien luominen edellyttää taitoa säilyttää auditiivinen mielikuva paine tusta nuo tista. Rubin-Rabson (1941a, 33–34) esittää, että alkeismuodos saan se muodostuu yk sit täisten sävelten korkeussuhteiden muo-dos tamasta vaikutel masta. Kun tämä taito on huip puluokkaa, mielikuva

har-moniasta ja instrumentaalisesta laadusta on niin todellinen, että se on enem-män tonaalis-eideettinen mie likuva kuin muistettu kokemus. Tämä se lit tänee esimerkiksi Beethovenin luovimman sä vellysperiodin hänen jo kuu rouduttaan.

Cook (1990, 86–87) toteaa, että il mei sesti hy vin kin yleinen ilmiö on saada mieleensä tuttu sä velmä. Se vain tapah tuu, eikä ky sees sä ole tah donalainen mieleen palauttaminen. Täl löin saattaa olla vaikeaa saada säve let jäl leen pois mie lestä. Vaikeudet yrityksissä laatia raa mit näille mielikuvituksen kokemuk-sille joh tu vat niis tä eroista, jotka ilmenevät siinä, miten musiikki ilmaisee it-sensä sisäiselle ja ulkoiselle kor val le.

Harjaantuneellekin muusikolle voi käydä niin, että hän voi ikään kuin unen kaltaisessa ti las sa kuvi tel la muistavansa teoksen. Cookin (1990) mukaan näissä tapauksissa au di tii vinen mielikuva tuntuu sel keältä, mutta kun tä tä mie-likuvaa yritetään soittaa tai kir joittaa nuottikuvaksi, musiikilli nen mielikuva osoittautuukin vail linai seksi. Toisin sanoen mu sii kil liset mielikuvat ovat ai-nakin osittain yleisiä laadultaan ja näin ol len vai keita konk re ti soit aviksi. Kun säveltäjillä ja esiintyjillä on esimerkiksi mentaalinen mie likuva ”tum mas ta”

klarine tin äänestä, he kuvittelevat. Heillä on nonverbaalinen käsite, au di tii vi-nen mie li ku va ää nes tä, joka on olemassa todel lisuudessa. Säveltäjä saattaa ku-vitella, mil tä me lo dia tu lee kuulostamaan tai miltä sinfoninen osa kuu lostaa.

Muusikot voivat myös löy tää uusia mah dolli suuksia sävel täes sään, esit täes-sään, improvisoidessaan tai johtaes saan mie les sään. Tässä mie lessä mu sisointi on ”ku vitte lun taidetta”. Yksilö voi oppia ole maan musii killisesti kuvitteleva mil lä tavalla ta han sa näis tä mahdollisuuksista. (Emt., 80–91.)

Toisaalta Elliott (1995, 227–228) toteaa, että vaikka onkin mah dollis ta kuvitella näitä mu si i killisia mahdolli suu ksia mielessään, täytyy myös tie tää, miten ne muutetaan konk reet ti sik si ää niksi. Aino as taan tällöin on mahdollista saa vuttaa luovia musiikillisia tu lok sia. Mu siikin kuvittelu on osa muu sik kout ta ja sitä pitäisi ke hit tää eri muodoissaan, kos ka ”si säi nen kuu leminen” on tär-keä musiikil li sen ajattelun ja toi minnan kannalta. Kai kesta edel lä kuvatusta voisi päätellä, että musii kil linen ajattelu ja kokemus eivät välttä mät tä tar vitse akustista toteutusta, kuten ei ajatte lukaan aina tarvit se puhetta. Sisäisen kuu le-mi sen kognitiiviset rakenteet kehittyvät jatkuvasta musiikin kuunte le le-mi ses ta ja harjoit ta mi ses ta. Holahan (et al. 2000) toteaa, että sisäinen kuule minen on mie-len kyky havaita, muis taa, vertailla ja yhdistellä tonaalisia ja rytmisiä hah mo ja, vaikka ei konkreettisesti kuu le kaan musiikkia sillä hetkellä.

Auditiivinen kuvittelu voi sisältää täysin tarkkoja mielikuvia äänen tietyis-tä omi nai suuk sis ta. Halpern (2001) havaitsi selvän samankaltaisuuden kuvi-tellun ja esi te tyn tem pon vä lillä. Tutkimukset osoittavat myös, että musiikki kuvitellaan yleensä al ku pe räi sen nuotti avai men mukaisesti (Hubbard & Sto-eckig, 1992). Oleel li sen tärkeä ää nen sävy ”timbre”, jolla Bennett (2002, 11) tarkoittaa kahta au di tii vis ta, ää nen kor keudeltaan ja äänenvoimak kuu del taan

sa manlaista ääni sti mu lus ta, jotka pys ty tään kuitenkin erottamaan toi sis taan eri-lais ten äänensävyjensä vuok si. Kuuluisa esi merk ki timbrestä on Ravelin ”Bo-lero”, jos sa tee ma toistetaan monia ker toja, mutta eri instrumenteilla, jolloin äänensävy on ai na eri lai nen (Risset & Wessel 1999). Crowder & Pitt (1992) to tea vat, et tä nä mä äänensävyt voi vat koo dautua absoluuttisen tarkasti au di tii-vi seen muis tiin. He jat kavat, että kos ka pa yksilöt eivät pysty fyysisesti repro-du soi maan mo nen lai sia ää nen sä vyjä, men taa li sen represen taa tion timbrestä täytyy olla ei-mo to ri ses sa muis tissa. Sa mal la he oletta vat, että infor maatio tim-bre- ja ää nen kor keu desta on in te groi tu nut au di tii visten mie li ku vien muis tiin.

(Ks. myös Crowder 1989.) Timbren ku vittelu ja sa moin sen men taalihar joittelu representoituu audi tii vi sis sa mie likuvissa ai van samoin kuin ää nen korkeus tai tem po (Halpern et al. 2004). Halpern (2007) toteaa, että vaikka näyttää sel vältä timbren ja äänen korkeuden olevan yh tey des sä toisiinsa, asiaa on kuitenkin tut-kittu lähinnä ku vittelemalla yk sit täisiä ää niä. Halpern (et al. 2004) tutki asiaa myös eri instru menttien avul la, jonka jäl keen he pu huvat havainnon kaltaises-ta timbre rep re sen kaltaises-taatioskaltaises-ta. Tällaisen re p resen kaltaises-taa tion mah dol lisuus kaltaises-tarkoitkaltaises-taisi sitä, että siihen voitai siin vai kuttaa men taa li harjoittelulla aivan samoin kuin muihinkin representaatioihin. (Ks. timbre Bailes 2007; Krumhansl & Iverson 1992; Pantev et al. 2001; Pitt & Crowder 1992; Samson et al. 2002 ). Halpern ja Bower (1982) puhuvat mu sii kin mielessä py sy misen yhtey des sä pait si mu-sii killisen rakenteen mielekkyydestä, myös visuaa li ses ta ja auditiivisesta ”hy-vyy des tä.”

2.5 Mentaaliharjoittelun käyttömahdollisuudet