Tullakseen kauppiaaksi ei ollut kyllin että pyrkijä oli palvellut kau-

kau-passa asetuksissa säädetyn ajan, vaan oli hänen lisäksi erityisten sitä tarkoitusta varten valittujen tutkijain luona käyminen kuulustelussa kaupan harjoittamiseen

tarpeellisissa

tiedonkappaleissa. Kuninkaalli-sen ohjesäännön mukaan ^9/₁₂ p:ltä 1734 oli palvelusaika laskettu

12:ksi vuodeksi, mutta käytännössä pidettiin tavallisesti 6:tta eli B:aa vuotta riittävinä nuoren kauppiaan käytännölliseen kehitykseen.

Vaikka säädettyyn tutkintoon

enimmäkseen

„kuului taito osata tyy-dyttävästi vastata ^muutamiin helppoihin ja

yksinkertaisiin

kysymyk-siin kauppatieteissä⁴⁴, voi se kuitenkin muutamissatapauksissa,

esim.

kun puoluenäkökohdat tai muut vähemmän epäitsekkäät kehottimet saivat olla mukana vaikuttamassa, tuottaa porvarioikeutta hakevalle vakavia vaikeuksia. Usein tapahtui myöskin että kun maistraatti oli antanut jollekin henkilölle porvarioikeuden kauppiaana toimimaan, valittivat vanhemmat säätyveljet kaupunginviranomaisten vapaamieli-syydestä vasta-alkajia kohtaan ¹).

Ennen esittämästämme olemme huomanneet ^että vaikeudet käsi-työläisille porvarioikeuden saavuttamisessa saattoivat ollajos mahdol-lista vielä suuremmat. Kun maistraatti v. 1843 myönsi porvarioikeu-den värjärin kisällille Mikko Hellströmille, jokakisällinä oli loppuun palvellut värjäriohjesäännössä ¹⁵

/n

^{pdtä 1756 säädetyt viisi vuotta,}

vaikka hän ^vasta v. 1839 oli opista päästetty, valittivat kaikki vär-x₎ Niin tapahtui esim. v. 1846 että joukko kauppiaita valitti maistraatin toimenpiteestä kun ^se myönsi porvarioikeuden kirjanpitäjälle Kaarle Juhana Carlssonille, joka kuitenkin ennen oli palvellut määrätyn ajan kaupassa ja^oli valmis käymään säädetyn kuulustelun raatimies Duvaldtin sekä kauppiasten Selinin ja Bäckmannin edessä. Huomautettiin tällä kertaa ettei ollut syytä antaa porvarioikeutta maahan muuttaneille ulkomaalaisille, etenkään Ruotsa-laisille, jotka, samoin ^kuin Wallenstr&le oli tehnyt, koottuine pääomineen pa-laavat kotimaahansa takaisin.

404

Aatelisten por-varioikeus.

Porvarien por-POEVAEIOIKEUS.

järimestarit

^tästä maistraatin päätöksestä.

Yastuukirjoituksessaan

no-jasi

maistraatti

toimenpiteensä usein mainittuun kuninkaalliseen pää-tökseen ^!’/₁₀ p:ltä 1804, joka lausui „että jokainen

käsityöläiskisälli,

olkoon hän kisällinä työskennellyt pitemmän ^tai lyhemmän ajan, joka paitsi todistusta hyvästä käytöksestä, ^{voi näyttää} tyydyttävän mestarinäytteen, joka,

sittenkuin asianomaisia

^on kuulusteltu, on

maistraatin

tarkastettava,

saakoon

^asettua kaupunkiin ja käsityötään harjoittaa".

Aatelisilla oli, ritariston ja aateliston

etuoikeuksien

^{mukaan 1(>}

/io

piitä

^{1723, oikeus erityistä maksua, apuveroa}

^eli

„kontingenttia“

vastaan, harjoittaa porvarillista liikettä, ^{mutta olivat muuten} vapau-tetut kruunun ja kaupungin veroista. Siten olikapteeni Wallenstrå-lesta tullut ^n. k. veroporvari

kaupunkiin,

^ja

^samoilla

ehdoilla tuli

sittemmin kauppakirjanpitäjä

C. F. Rosenlewistä, kapteeni

Lauri

Maunu

Björkenheimistä,

kersantti J. A. C. v. Jordanista y. m.

kauppiaita kaupunkiin. Ne olot, joissa ^Rosenlew

saavutti

porvari-oikeuden, ovat aivan omansa

valaisemaan aatelismiehen

^asemaa sil-loisessa porvarillisessa elämässä. Palveltuaan kahdeksan vuotta kauppaneuvos P. A. ^{Moliisin luona,} jolla aikaa hän olitehnyt monta ulkomaanmatkaa ja

hankkinut

itselleen hyvät tiedot

kauppa-asioissa,

oli Rosenlew v. 1820 hakenut ja saanut

porvarioikeuden

kauppiaana.

Kymmenen ^vuotia harjoitti hän sitten yhteistä kauppaliikettä kaup-pias Aukusti Wilhelmi Björkmanin ^kanssa,

sellaisella

menestyksellä,

että hän jo 1830-luvun alussa „oli isäntä viidessä erityisessä suu-ressa laivassa ja sen ohessa luettiinkaupungin etevimpien

kauppias-ten joukkoon". ^Vuoden 1831:n äskenvalitut

kaupunginvanhimmat huomasivat

^{kuitenkin että oli} poikettu tavallisuudesta, kunRosenlew, vaikka oli aatelismies, oli saavuttanut

porvarioikeuden

tavallisena

kauppiaana,

ja määräsivät nyt hänen maksettavakseen ²⁰⁰ paperi-ruplan suuruisen veron.

Rosenlewin

^tämän johdosta ^esittämä pyyntö

saada ^„säilyttää

porvarilliset oikeutensa koskemattomina"

^{ei tuottanut} tarkoitettua tulosta. Vero

alennettiin

^150:eenruplaan, mutta ^muuten määrättiin, ettei

aatelismies

^{muilla ehdoilla,} kuin sellaisen maksun maksamalla, saanut porvarillista

elinkeinoa

harjoittaa.

Mitä porvarien porvarioikeuteen tulee noudatettiin aikakauden

aikaisemmalla

puoliskolla, ainavuoteen 1841,kuninkaallistakirjettä ¹⁰/u

piitä 1790, jonka mukaan ei oppivuosia tarvittu oikeuden saavutta-miseksi^n.k. tori- eli suomalaisporvari- ja

talonpoikaiskauppaan.

^Mutta

että tälläkin alalla tiedettiin hyväkseen käyttää pienintäkin tilaisuutta

estääkseen

uuden kilpailijan syntymistä, ^{osottaa meille m. m. n.} k.

Tocklinin porvarioikeusjuttu vuodelta 1815. Bernt Wilhehm Tocklin,

405

Vaikeus porva-rille tulla

kaup-piaaksi.

SUUREN LAIVANYARUSTUSTOIMEN AIKA.

tunnettu

romanttisista

suhteistaan aikanaan

kuuluisaan

kaunottareen Fredrika Charlotta Mörckiin ¹), jonka hän oli auttanut pakoon

sorta-jansa venäläisen kenraalin Demidoffin talosta, ja jonka kanssa hän

sittemmin

oh mennyt naimisiin, _oli

mainittuna

vuonna pyytänyt porvarioikeutta kotikaupungissaan. Mutta huhu tiesi kertoa että

Tocklin, kun hän vietiin Turkuun vastaamaan osanotostaan made-moiselle Mörckin pakoon, oli ollut „pantuna pahantekijän

kahleisiin

^41, joka, kuten paljas se seikka, että hän tässä jutussa oli ollut oikeu-den

edessä,

^{oli omiaan} vaikka hän oli tullut vapautetuksi

antamaan pärjääjille

tilaisuutta

epäedullisiin lausuntoihin hänen per-soonastaan. Kuinka olikaan, kun

maistraatti,

jolla yleensä _oli

vapaa-mielisemmät

näkökohdat päätäntöänsä johtamassa, oli antanut Tock-linille, joka olinäyttänyt todistuksen hyvästä maineesta ja moitteetto-masta elämästä, porvarioikeuden, huomasi joukko kaupungin porva-reja ja

vanhimpia

olevan syytävalittaa tästä toimenpiteestä. He pyy-sivät „ettei heidän tähän saakkasaastuttamattomaan yhteiskuntaansa

tarvitsisi

ottaa

henkilöä,

jonka hyvä nimi ja maine täällä on huo-noksi arvosteltu ja vastakkaisessa tapauksessa olisi meille

vahingolli-sena esimerkkinä^44. Ennenkuin hallituskonselji oli ehtinyt loppuun-käsitellä jutun, kuoli kuitenkin Tocklin, niin että asia itsestään raukesi.

Muttajossiten tavallistenporvarien kelpoisuusehdot tämän vuosi-sadan alussa eivät olleet erittäin vaikeat _täyttää,

tulivat

sitävastoin vaatimukset myöhemmin hiukan kovennetuiksi 1841:n vuoden ase-tuksen kautta. Siinä säädettiinnäet että niiden, jotkahakevat porvuri-oikeutta pienempään eli n. k. tori- eli talonpoikaiskauppaan tulee, paitsi että

voivat

erityisellä

todistuksella

näyttää hyvän ^maineensa,

osata kirjoittaa ja laskea, sekä olla palvelleena ammatissa vähintään 6 vuotta.

Porvarioikeutta

^{muona- eli} ruokatavarakauppaan _hakevien tulee taasen, mainitun asetuksen mukaan, sitäpaitsi osata pitää

lain-mukaisia kauppakirjoja. Ajanhenki tarkotti siis yhä edelleen kun-kin henkilön toiminta-alan erottamista ja rajoittamista.

Vaikka

suomalaisella eli toriporvarilla, tai kuten myös sa-nottiin ^- kauppaporvarilla, oh oikeus harjottaa ulkomaankauppaa Itämerellä, ja siis näyttää kuin olisi täytynyt olla jotenkin helppoa jollekin henkilölle tästä asemasta kohota varsinaiseen kauppaluok-kaan, huomaamme . kuitenkin ettei niin suinkaan ollut asian laita.

Kauppaporvari Kaarle Freedr. Achander, joka nuoruudessaan oli käynyt apologistaluokan ja siellä oppinut sekä laskemaan että

kir-') Fredrika Charlotta Mörck, syntynyt Sundin pitäjässä Ahvenanmaalla

1⁸/* 1796, vihitty B. W. Tocklinin kanssa ³⁰/ 10 1814.

406

Puolueet

Porvariston lukumäärä.

PORVARIOIKEUS.

johtamaan sekä lisäksi uskontoa, maantietoa ja historiaa, oli sit-temmin kymmenen ^vuotta harjoittanut kauppaa Itämerellä, ^kohoten köyhyydestä sellaiseen varallisuuteen, että hän voi ajatella laajempaa liikettä. Hän pyysi sentähden, vuonna 1816,

porvarioikeutta

kaupan-pitoon avonaisessa puodissa, s. o. lupaa tullakseen

kauppiaaksi.

Hä-nen kouluopintoihinsa nähden, joiden hyvin ^{katsottiin vastaavan} kauppamiestutkintoa, ja katsoen hänen

Itämerenmatkoilla

saavutta-maansa saksankielen taitoon sekäkokemukseenkauppa-asioissa yleensä, ei maistraatti epäillyt

muitta

^{mutkittaantaa hänelleanomaansa} porvari-oikeutta. Mutta kauppaluokka valitti että jos Achander, „joka ei ollut oppinut kaupassa kuten vaaditaan^11,

laskettaisiin

heidän luok-kaansa,

„voitaisiin

^{samasta syystä mikä} talonpoikaisrenki tahansa, jolla on ollut yksi tai pari vuotta porvarioikeus, ilman sekä kieli-että

kirjoitustaitoa,

^kohottaa kauppaluokkaan“. Nämät valitukset hylkäsi tosin Hallituskonselji, mutta osottavat ne meille kuitenkin, mitenkä ahtaat porvarillisen

elinkeinovapauden

rajat vielä olivat.

Yleensä vallitsi vielä kauppiasten kesken toisella puolen ja por-varien toisella puolen kova kilpailu, mikä nyt kuten

ennenkin

tuli näkyviin etenkin silloin, kun oli kysymyksessä varojen

myöntämi-nen kaupungin rahastosta yleisiin

tarkoituksiin.

Kaupungin johta-vissa piireissä oli muuten Björnbergillä,

Rosenlewillä ja

Björkmanilla johtava asema, jota vastoin Ignatius ja Grönfeldt ') pyrkivät

muo-dostamaan vastapainon heitä vastaan.

Mitä porvarioikeuden-omaavan porvariston lukumäärään tulee, tuotakoon, sen lisäksi

mitä

ennen on mainittu, vielä esiin muutamia numeroita, jotka ovat omansa antamaan yleissilmäyksen ^sen

lukui-suuteen aikakauden eri jaksoilla. Kauppaluokka ^oli lisääntynyt ^21:stä (1809) ^58:aan (1851), joista

25:11 ä oli

^{avonainen puoti. Sitäpaitsi}

oli viimmemainittuna vuonna 16 ruokatavarakauppiasta, joista 7 teki kauppaa avonaisessa puodissa.

Käsityöläisluokka

^{oli samaan aikaan} lisääntynyt ^74:stä 106:een.

Porvariluokkaan vihdoin

kuuluiv. 180984, 1820-luvun lopussa ^105, mutta v. 1851 ainoastaan53 jäsentä, jotenka

sen lukumäärässä, satunnaisen

enenemisen

jälkeen 1820-luvulla, on suuri vähennys huomattavana.

Porvarioikeutta omaavien

kokonais-luku oli siis aikakauden alussa noin 180, 1820-luvun lopussa 262 ja

v. 1850 noin 230 henkeä.

Alemman porvariston suuri väheneminen johtui epäilemättä etu-päässä jo edellisellä aikakaudella toimeenpannusta ankarammasta ta-vasta, millä porvarioikeutta anovien

hakukelpoisuutta

tarkastettiin.

') Juhana Grönfeldt, kauppaneuvos, s. ¹/i 1798,

f

^{26/t 1848.}

407

I'orvarioikeutta vailla olevat.

Kunnallisia epä-kohtia.

SUUREN LAIVANVARUSTUSTOIMEN AIKA.

Vaikuttavana syynä huomautetaan myöskin tähän aikaan Ruotsissa käytäntöön tulleet korkeammat tullimaksut^n.k. „syötäviltä tavaroilta“

(„ätande varor“), jotka saivat aikaan ^sen, ettei enää kenenkään suoma-laisena porvarina tahtonut kannattaa _„ruveta

harjoittamaan

^kala- ja karjakauppaa Tukholmassa^44.

Varsinaisen porvariston ulkopuolella oli yhä edelleen alituisesti lisääntyvä väestö porvalioikeutta vailla olevia, jotka eivät olleet osallisiakaupunginhallituksessa tai yleisten asiainkäsittelyssä. Kau-pungissa oleskeli joukko aatelishenkilöitä ja eron saaneita sotilaita,

jotka

sittemmin

olivat tänne asettuneet vanhuutensa päiviä viettä-mään. Myös säätyläis- ja

virkamiesluokissa

^oli useita, jotka eivät kuuluneet porvaristoon varsinaisessa merkityksessä. Lukuisin oli

kuitenkin

^edelleen kaupungin kirjoissa oleva työväki, jolla ei myöskään ollut mitään osallisuutta porvarillisten oikeuksien käyttä-miseen. Koska kuitenkaan henkikirjat eivät ole tehdyt eri luokkain mukaan, on vaikeaa lähemmin ilmaista sitä suhdetta, jossa ^nämät kaupunginväestön ainekset lukumäärään ja merkitykseen nähden olivat

varsinaiseen

porvaristoon. Vuonna 1830 oli kaupungissa ⁵³ henkeä aatelissäätyä, miehet,

vaimot ja

^lapset

yhteenlaskettuina,

^sekä

208 säätyhenkilöä, papistoa lukuunottamatta.

Mitenkä muuten vanhentuneet olot, joissa nyt elettiin, jo alkoi-vat tuntua tukalilta, huomaamme muutamista tapauksista, ^mitkä ovat omiaan valaisemaan sekä kaupungin hallituksen vaikeuksia toiselta puolen että myöskin porvariston kasvavaa tyytymättömyyttä toiselta puolen. Sattui näet aivan aikakauden alussa, että kun maistraatti ja vanhimmat olivat huomanneet olevan syytä julkistenrakennusten uudestaan rakentamisen tähden veroittaa kaupungin tontitmäärätystä veroäyristä, osa talonomistajia, säätyläisiä ja työmiehiä, kieltäysi alistumasta tähän maksuun syystä etteivät olleet

porvareja.

^Tämä

vastalause paljasti ikävän epäkohdan kunnallisessa elämässä. Sama-ten kuin varsinainen porvaristo järkähtämättä tahtoi voimassa pitää etuoikeuksiaan, yhtä väsymättömästi tahtoivat porvarioikeuden ulko-puolella olevat _vetäytyä kaikista velvollisuuksista kuntaa kohtaan.

Ennen, kun kaupungin väestönä oli suurimmaksi osaksi todellisia porvareja, saattoi tämänlaatuisiakysymyksiä tuskin syntyäkään, mutta nyt, kun yksinään virkamiehet omistivat neljänneksen kaupungin kaikista- tonteista, sai asia periaatteellisen luonteen. Turhaan selitti maistraatti että nyt ei ollut kysymys hengeltä suoritettavasta mak-susta vaan maksusta heidän käyttämänsä kaupunginmaan edestä, jota olivat

velvolliset

suorittamaan, samoin kuin suorittivat arentia

pelloista

^{ja maksua}

karjalaitumen

käyttämisestä. Asia oli vihdoin 408

Vanhan raha-toimilaitoksen

puutteet.

VANHENTUNEET KUNNALLISET OLOT.

maaherran

läsnäollessa

päätettävä raastuvalla ja kutsuttiin tällä ker-taa kokoon ei ainoastaan porvaristo vaan yleensä kaikki talonomis-tajat, ja kun koko tämä joukkio ei voinut mahtua huoneustoon, pää-tettiin valita pari ^kolme edustajaa porvariston kustakin luokasta sekä myöskin

säätyhenkilöiden

^seasta. Tämä oli neuvotteleva kokous,

jommoista todennäköisesti ei koskaan ^ennen ollut kaupungissa ko-koontunut. Maistraatti huomautti siinä mitenkä säätyhenkilöt nautti-vat kaikkia etuja mitä kaupungilla on tarjottavina tahtomatta ottaa

osalleen tätä pientä ^maksua, josta kuitenkin he kuten kaikki ^muut hyötyvät. „He saavat asua taloja kaupungissa, saavat ostaa ja vil-jellä kaupungin peltoja, ^saavat syöttää karjaansa kaupungin maalla, kalastaa kaupungin kalastusvedessä, käyttää hyväkseen tuontia ran-nassa ja torilla, käyttää kaupungin salvuumiehiä, muurareja ja^muita tarpeellisia käsityöläisiä. Niin^- heidän joukossaan on kaksi, joillaon enemmän

oikeudenkäyntijuttuja

^{ja jotka enemmän vaivaavat} kaupun-gin järjestys- ja ulosottolaitosta kuin 30 porvaria yhteensä. Ja kuiten-kaan eivät he tahdo rovollaan ^auttaa järjestyksen ja ^kunnon yllä-pitämistä kaupungissa ja sen rakennuksen rakentamista, jota lyhy-käisyyden vuoksi sanotaan raastuvaksi, missä rauhanhäiritsijä saate-taan vahingoittamattomaksi, mihin velallinen suljetaan, missä ulos-ryestettyä ^omaisuutta myydään ja ennen kaikkea missä maistraatti

ja kaupungin ^muut oikeudet voivat

säädyllisesti

^kokoontua41.

Maa-herra vahvisti luonnollisesti maistraatin päätöksen.

Jos tämä tapaus ^osottaa meille mitenkä vanhatrajoitetut sääty-erotukset jo alkoivat mukanaan tuoda

käytännöllisiä

hankaluuksia,

selviää

^taasen

seuraavista

^aikakauden

viimmeisellä

jaksolla sattuneista

In document Porin kaupungin historia (sivua 167-172)