kauppiaat työskentelivät Reposaaren uuden sataman ja suurten tasa- tasa-sauma-alusten hyväksi, olivat porvarit kiinnittäneet harrastuksensa

ainoastaan vanhaan Santanenään ja

isiltäperittyihin

limilaitahaak-siinsa, joille he, vaikka turhaan, vielä kerran v. 1800 pyysivät

sa-moja etuja tullimaksuihin nähden kuin muilla laivoilla oli. Kirkko-hautariidassa (1777) asettuivat he

myöskin

vastustajain puolelle.

') Kts. maistraatin pöytäkirjaa yllämainitulta päivältä.

323

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.

Kun Lebell tässä tilaisuudessa lausui että hän itse, vaikka olikin haudanomistaja, ei vaatisi tulevansa kirkkoon haudatuksi, jos hän kuolisi

liikkeellä

olevaan mätätautiin, vaan muualle, vastasi hänelle Juho Lönnblad suomeksi sanoilla: „vaikkapa suohon“. Kun mais-traatti, Sacklenin ^erottua v. 1791, hänen ehdotuksensa mukaan tahtoi

saattaa perille Mörtengrenin ottamisen

pormestariksi

ilman vaalia ja silloin äkisti aikoi yllättää porvariston

esittämällä

kysymyksen toista tarkoitusta ^varten kuulutetussa kokouksessa, pani Kuhlberg, joka huhun kautta oli saanut asiasta tiedon, voimallisen vastalauseen tätä

yritystä vastaan riistää porvaristolta peruslakien sille säilyttämät oikeudet. Vielä palon jälkeen, v. 1805, nousi tämä puolue

puolusta-maan vanhaa hautausmaata, jonka „seurakunnan valistuneemmat jä-senet“ tahtoivat tuomita

kelvottomaksi.

He pyysivät Kunink. Ma-jesteettia hylkäämään koko suunnitelman, koska se mukavaan tuotti vaikeuksia ja rasittavia kustannuksia.

Kiivaimmin

oli kuitenkin taistelu riehunut ^1780- ja 1790-luvuilla, jolloin_ruoppaus ja uudet

satama-alotelmat olivat

päiväjärjestyksessä.

Kun Lana-väylä oli ruopattava asettui käsityöläisluokka

jäykästi

vastaan ja kieltäytyi

vakaasti

ottamasta osaa päivätöihin. „Heitä oli“, arvelivat he, „ankarasti kielletty millään tavalla harjoittamasta kauppaa ja siten tekemästä porvaristolle haittaa; heiliäpä ^ei myös-kään ollut mitään

tekemistä

^sen kanssa mikä kaupunkiin tuli, tahi

sieltä merille vietiin; heille oli ihanyhdentekevää, käytetäänkö kulku-reitteinä kerta kaikkiaanruopattuja Luusourin- vai Kokemäensaaren-väyliä, vaiko nyt suunniteltua Lana-väylää“. Mitään uusia kustan-nuksia he siis eivät tahtoneet ottaa päällensä. Tähän vastasivat kauppiaat että heillä nimittäin käsityöläisillä kaikilla,

köyden-punojalla,

väkipyöräntekijällä,

sepällä, purjeidenompelijalla, kanku-rilla, puusepällä, maalakanku-rilla, lasimestakanku-rilla, muurintekijällä, räätälillä, nahkurilla, suutarilla, tehtailijalla, ^oli

välillinen

elatuksensa laivan-rakentamisesta, ja ainapa siihen määrään saakka, että muutamat

heistä

olisivat aivan tarpeettomia ja elinkeinottomia tässä kaupungissa, jollei merenkulkua olisi olemassa; heidän ei siis pitäisi vetäytyä pois työstä, mikä tarkoitti yleisen menestyksen edistämistä". Olemme jo maininneet että käsityöläiset tässä taistelussa lopuksi joutuivat tap-pion puolelle ¹).

Kun Reposaaren laituri oli rakennettava vastusti koko porvaris-luokka, porvarien Eerikki Bäckströmin jaAntti Lönnbladin johdolla, mitä innokkaimmin näitä uusia rakennussuunnituksia. Useimmat

') Kts. Maaherrankirjelmiä Ruotsin Yaltioarkistossa.

324

Anomus tapuli oikeuden lak-kauttamisesta.

PUOLUEET. ANOMUS TAPULIOIKEUDEN LAKKAUTTAMISESTA.

porvaristosta, sanoivat he, eivät kyenneet varustamaan laivoja, niin osalle on veneen hankkiminen jo kyllin suuri kustannus; he ei-vät siis tarvinneet satamia

ensinkään;

ne harvat taasen, jotka limi-laita-aluksillaan, isiltäperityn tavan mukaan, purjehtivat

Tukholmaan

ja Saksaan, tulivat ihankyllin hyvin toimeen Santanenällä; sitäpaitsi ei ollut heidän hyvä käyttää Reposaaren laituria; sillä kun jonkun kerran olivat koettaneet

laskea

aluksensa sinne, olivat kauppiaat ja heidän laivurinsa ajaneet heidätpois laiturilta, jonkakokonaan olivat itselleen anastaneet. He olivat joutuneet orjallisen ikeen alle, mutta eivät enää tahtoneet luovuttaa äyriäkään kauppiasten mukavuu-deksi¹^).

Huippukohtansa saavuttipuolueiden

kiivaus

v. ^1792.

Yastustus-puolue oli ^taasen joutunut raivoon Reposaaren

suuremmoisten

sata-marakenteiden johdosta, joita varten kuten sanottiin „tuskin valtameren avaruus riittäisi", ja noiden kalliiden ruoppausten, tuon

Sisyphus-työn takia, joka kuitenkin on ihan turhaa,

„sillä

^jos kau-punkilaiset vaikka se kaikissa tapauksissa on heille kohtuutonta

kuinkakin paljon ruoppaisivat, ei purjehdus väylää voitaisi paran-taa, koska syys- ja etenkin kevättulva tuo mukanaan niin paljon hiekkaa, että se alituisesti tukkeutuu". Nyt oli kärsivällisyys lojmssa ja tyytymättömyys meni niinkin pitkälle, ^että porvarit Eerikki Bäck-ström ja Antti Lönnblad etunenässä, sekä myöskin käsityöläiset,

suoraan Kuninkaalliselta Majesteetilta anoivat tapulioikeuden kumoa-mista,

„etenkin

^ja erittäin siitä syystä, että tällä kaupungilla ei ole tilaisuutta asianmukaisesti sitä hyväkseen käyttämään, koskapa pää-esteenä on kaupungin liian vaivalloinen purjehdus". „Koko tapuli-oikeudesta" sanottiin

„ei

^ollut ^muuta hyvää ^kuin että varak-kaat pitävät köyhempää porvaristoa orjallisen ja rasittavan sekä heidän että meidän varallisuuttamme korkeammalle kohoavan ikeen alla" ²).

Että tapulioikeuden

olemassa-010

^tahi menettäminen, jatkuvien sisällisten riitojen aikana, todellakin oli puntaruksilla, käsitti moni.

Kun Sacklen jo v. 1777, kehottaen

liikemiehiä velvollisuuttaan

vas-taaviin ponnistuksiin, huomautti mitenkä „muutkin asianhaarat" kuin

') Tämän porvariston vastarinnan johdosta syntyi nyt pitkällinen oikeu-denkäynti korkeammissa ja alemmissa oikeuksissa. Mutta tässäkin kysymyk-sessä, kuten ruoppaamiskysymyksessä, voitti kuitenkin yleisen edun asia, ja Kunink. Majesteetti päätti '% 1793 vihdoin että JReposaaren satamarakenteita oli vastaisuudessa, kuten tähän saakka oli tapahtunut, yhteisesti kustannettava ja ylläpidettävä. ^Kts. äskenmainituita kirjelmiä.

2 )Kaupungin valitukset, Pori 1793, S. Y. ^A;ssa.

325

326 UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEBEN-PUR.TEHDUKSEN AIKA.

kauppiasten leväperäisyys voisi olla aiheena kaupungin meritulli-kamarin lakkauttamiseen, tarkoitti hän epäilemättä niitä voimia,

jotka kaupungin sisäpuolella työskentelivät uutta järjestystävastaan.

Kun sitäpaitsi hallitus pari kertaa, kaupungin vähemmän

tyydyttä-vän suolan- ja viljantuonnin johdosta, oli tullut lausuneeksi

uhkauksia

tapulioikeuden lakkauttamisesta, ei todellakaannäyttänytolevan mitään takeita siitä, etteikaupunki jonakinkauniinapäivänä voinut menettää vasta saavuttamaansa

etuoikeutta.

Mutta jos kohta Porilla olisi voi-nut olla kylliksi _syytä jonkummoisella jännityksellä odottaa mitä kuninkaallinen päätös tyytymättömäni valitukseen sisältäisi, lienee kuitenkin sitä varmemmin odotetun onnellista päätöstä, ^koska kau-pungin viimme aikoinasaavuttaman kehityksen kieltämättä täytyi va-kuuttaa korkeita asianomaisia tapulioikeuden välttämättömyydestä paikkakunnalle. Päivättynä ²²^/₇ 1793 sisälsikin päätös, jossa lyhyesti sanottiin: „että valittajilla ei ollut mitään oikeutta kieltäytyä kau-pungin asukkaiden yhteisestä edusta“, uuden vahvistuksen vasta saavutettuihin oikeuksiin.

Entistä varmemmalla luottamuksella voi kaupunki nyt kat-sella tulevaisuutta ja omistaa työnsä kehitykselleen meri- ja tapuli-kaupunkina.

Mutta sen ei ollut sallittu keskeyttämättä mennä eteenpäin tätä

'edistyksen tietä. Sitä oli taasen kohtaava yksi noita

etsimyksiä, jotka

ⁿⁱⁱⁿ ^monta ^kertaa ennen olivat sen saattaneet perikatonsa par.

taalle. 17-sataluvunkin Porin oli kammottava tulipalo maan pinnalta hävittävä, kuten oli käynyt sen edeltäjän 16-sataluvulla. Tahdomme kuitenkin, _ennenkuin käymme tekemään selkoa tästä

kauhistutta-vasta tapauksesta, heittää nopean silmäyksen kaupunkiin semmoi-sena kuin se oli ulkonäöltään sata vuotta sitten, perikatonsa lähinnä edellä käyvänä aikana.

Paikkasuhteelli-nen yleiskatsaus

kaupunkiin.

Joen puolelta katsottuna lienee se tarjonnut erittäin omituisen

Ranta.

näön. Taajaan toistensa viereen yhteensullotut rantamakasiinit, jotka jokeen kuvastuivat yhdenmuotoisine päätyineen, näyttivät matkan päähän suunnattoman suurelta matalaloviseltapystyaidalta. Veräjien tavoin avautui siellä täällä muutamia tyhjiä paikkoja, joissa kau-pungin yleiset laiturit pistäytyivät jokeen. Sillä _sen sijaan että ennen oli ollut ainoastaan yksi laituri, n. k. tullisilta, kilpaili nyt jokainen rantaan ulottuva neljännes oman kivisillan omistamisen kunniasta, jotapaitsi oli myöskin olemassa muutamiapuisialaitureita¹).

1) Kivilaiturit olivat: Tullisilta, raastuvan alapuolella; Koulurannan- eli Köyhäinhuoneensilta Kirkkoneljannoksessa koulun alapuolella(rakennettu 1779);

rJ O cö CL C

T—H

o00

iH z

c ^<

(D ^<

C ^*

c 2

<D S

< 2

W m

m ^£

5

O w

CL, ^d

S 2^CL

2

•7 1

Z 2

DJ ^<

W >;

20 DX

P

Eaastupa ja tori.

Kirkko.

PAIKKASUHTEELLINEN YLEISKATSAUS.

Pitkän

makasiinirivin

muodostaman esimuurin taka- ja yläpäolella kohuusi epäsäännöllinen joukkio laajasti yhteenkasattuja taloja ja rakennuksia pitkin Raastuvan- ja Linnamäkien vierteitä. Tämän joukkion läpileikkasi paikoittain ^katu, rinne tahi kapea umpikuja¹).

Matalalla rannalla kauinna idässä, kirkon nykyisellä paikalla, näh-tiin joukko vastarakennettuja taloja, Kirsteininneljännes, ja sen tuolta puolen häämötti vielä veistämö ahteineen, valkeana lastuista.

In document Porin kaupungin historia (sivua 84-90)