set triviaalikoulun muuttamista heidän kaupunkiinsa. Tähän panivat kuitenkin Porin kaupunkilaiset V l2 1803 yksimielisen vastalauseen,

huomauttaen „että se sotisi sitä oikeutta _vastaan, jonka

Kuninkaalli-nen Majesteetti oli kaupungille antanut tämän laitoksen omistami-sesta“. Kaupunki pelastuikin tällä kertaakohtalosta, joka sitä oli koh-dannut v:n 1698:n palon palon perästä ja jälleen oli kohtaava v:n

1852:n samanlaatuisen tuhon jälkeen, niin. oppilaitoksensa menettämi-sestä. Koulu majoitettiin palon jälkeenensinkirkkoon,

sitten

erääseen vanhaan rakennukseen, jonka porvaristo oli ostanut

väliaikaista

raas-tupaa ja koulua _varten, ja kun tämä oli luovutettu

venäläisille

soti-laille v. 1808, sijoitettiin koulu vuokrahuoneustoon, kunnes vihdoin uusi koulutalo valmistui.

Porilaisista, jotka tosin aikaisemmin oli koulusta _päästetty, mutta joidenka vaikutus suurimmaksi osaksi ulottuu tämän aikakau-den kehykseen, muistettakoon paitsi jo ennen mainitsemiamme:

piispa Gabriel Fortelius (f 1788) ja lääkäri Juhana Gabriel Bergman

(| 1793) sekä myöskin haavalääkäri Juhana Hasselström (| 1783) ja kirkkoherra

Juhana

Saxberg (t 1784) Kurkijoella ¹). Edellisestä tuli vihdoin kuninkaallisen hovin haavalääkäri. Jälkimmäinentaasen, tunnettu itsenäisistäjavalistuneista

mielipiteistään muutamissa

uskon-nollisissa kysymyksissä, teki itsensä 1770-luvulla kuuluisaksi Viipu-rin tuomiokapitulin kanssa käymänsä riidan kautta, joka m. m.

ai-heutti

tiedonantoja

muutamiin ulkomaalaisiin teoksiin. Kaupunki-laisista, jotkatähän aikaan

kävivät

syntymäkaupunkinsa oppilaitoksen, olivat muita etevämmät: Freedrikki Lebell, kaupungin

kirkkoherra

isänsä

jälkeen,

^jaErland Rosenhack, vihdoin

Taivassalon

kirkkoherra, tunnettu

myöskin jälkeensä

jättämistäänpienemmistä kynätuotehnista.

Tämän

^verran triviaalikoulusta. Mutta samaan aikaan ajateltiin myöskin uuden alemman koulun perustamista kaupunkiin. ^21/2 p:nä v.

1784 ehdotti rovasti rehtori

Freedrikki

Brander että pedagogia eli

las-*) Juhana Hasselström, porvari Antti Kytterin poika, s. 1740,

f

¹⁷⁹³

Gripsholmissa, katso liitettä »Lääkärit.“ ^{JuhanaSaxberg, s. 1727,}räätälinpoika, yliopp. 1744, kotiopettaja Hiitolassa 1746, konsistoorinnotarius Viipurissa 1749, Viipurin katedraalikoulun rehtori 1752, sikäläisen konsistoorin asessori 1755, Kurkijoen kirkkoherra 1758; Käkisalmen kontrahtirovasti ^1769. Hänen

konsis-toorin kanssa käymänsä riita, syntyään siitä, että Saxberg ^oli tahtonut virsi-kirjasta poistaa muutamia virsiä ja värssyjä, jotka hänen mielestään ^olivat omiaan herättämään kansassa taikuutta ja harhauskoa, kesti v:sta 1770 v:teen 1776, jolloinsen ratkaisi venäläinen senaattisiten, ettäkonsistoorin ulottama tut-kistelu keskeytettiin, mutta myöskin Saxberg vaadittiin luopumaan uutten puuhaamisistaan. _Saxberg

f

^{29/8 1784,} luultavasti Kurkijoella.

290

kOIILU. KIRJALLINEN ^TOIMINTA.

tenkoulu perustettaisiin, jossa

triviaalikouluun

aikovat lapset saisivat opetella aakkosia, Lutlieruksenpientä

katekismusta

^sekäkirjoittamaan kirjainmerkkejä. Uuden

laitoksen

perustamisen syistä mainitaanmyös se huono valmistus, joka tuli etenkin suomea puhuvien lasten osaksi ennen heidän

triviaalikouluun

tulemistaan. Heille opetettiin ruotsia ulkoa ja sisältä, mutta ilman että he siitä ymmärsivät pienintäkään

sanaa. Porvaristo [»iti sellaista kouluatarpeellisena

ja

^määräsi palkka-ehdot uudelle opettajalle. Asia oli ilmoitettava ensimmäisessä piispan-tarkastuksessa, saadakseen sitten asianomaista tietä

vahvistuksensa

^').

Tuntemattomasta syystä näyttääkysymys kuitenkin sittemmin rauen-neen,

kosk’ei

aijotusta oppilaitoksesta tullut mitään. Kaikesta käy kuitenkin

selville

^että

kaupungissa

oltiinhuvitettuja opetuslaitoksesta sekä myös taipuvaisia ottamaan

hartioilleen

uusia uhrauksia sen

hyväksi.

Mitä kaupungin kulttuurielämään muuten tulee, oli ikäänkuin

Kustavin

aikakauden tuulahdus olisi _päässyttäälläkin eleille kiihottaen ainakin joitakuita henkilöitäkirjalliseen

vaikutukseen

jaesiin

loihtien

heräävän

tieteellisen

ja taiteellisen harrastuksen ensi enteet.

Kraftman kirjoitti „ajatuksensa“ taloudellisista kysymyksistä, Brander esitti lyhyesti luonnonhistorian käsitteen Lännen ja Yale-riuksen oppiperustelmien mukaan (1785). Konrehtori Ström valmisti

„muistutuksia

^herra Chageuxin selitykseenilmapuntarin muutoksista",

• , , o _

jotka ovat painettuina Aho Tidningardin v. 1782. Sacklen sepitti pie-nempiä kirjoituksia kaupungista _sekä Opetusseuran

(„Undervisnings-sällskapet") aikakauskirjaan että Tuneldin

maantietoon.

Myöskin Erland Rosenhack ²) kokoili kai jo tähän aikaan, ollessaan vielä tä-män kaupungin

asujaimia,

^ainekset niihin „Porin kaupunkia ja ym-päristöä koskeviin hajanaisiin muistoonpanoihin", jotka hän myö-hemmin, v. 1831, kirjoitti.

Kirjallinen vai-kutus.

Tältä ajalta on luultavasti myöskin alkuisin viimmemainitun tekijän runollisen

kuvauksen

luonnos, jossa hän asettaa kuningas Kaarle Xl:n käymään eräissä talonpoikaishäissä Rosenbackien

syn-tymätalossa Ruosniemellä³). Kuningas kulkee

kuninkaallisessa

jah-dissaan Luusourin „todellisen luonnon yrttitarhan"

sivuitse

ja sitten

Rosenbackin

»Ruosniemen häät».

') Maistraatin pöytäkirja ²¹/a ¹⁷⁸¹ ja Färling, Några grunddrag etc. s. 21.

2) Erland Rosenback, s. ⁷/₀ 1766. Kauppias Antti R:n poika, yliopp. 1782?

maist. 1789. Turun ruots. seurakunnan kappalainen 1791. Keuruun kirkkoherra 1806, Taivassalon 1821. Kuoli ^{2,/j 1811.}

3) Kynätuotelman nimitys kuuluukokonaisuudessaan: „Utsigten af Rothe-borg och Brölloppet pä Rosnäs, der Carl XI dansade med bruden Midsommar-dagen den 13 Juni 1686“.

291

Teaatteri

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VALIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.

edemmäksi idyllisen luoto- ja saarimaailman kautta

kylään,

jonka rannalla häntä vastaanottaa paikkakunnan aatelisto. Seudun nuoriso, kukkasseppeleillä somistettuna, siroittelee kukkia hänen tielleen aina vanhojen leppien

ympäröimään

häätaloon saakka. Täällä vi-reillä olevaan vilkkaaseen tanssiin ^ottaa kuningas osaa, itse vieden tanssiin morsianta, joka silloin laulaa: Kustaa kuningas on minulle hyvin rakas, mutta ruusua en unhota koskaan. Silläaikaa vallitsee kaupungissa ylevä juhlamieli. Kaksi kaupungin sillalla seisovaa

„haltijatarta", jotka puhaltavat kumpikin „torveaan“ („tuba“),

saat-tavat korkealle vieraalle kaupungin tervehdyksen. Maistraatti ja

kaupungin vanhimmat

sekä koko porvaristo ovat asetettuina torille järjestettyihin riveihin, jakun kirkontornista on annettu merkki kunin-kaallisen laivan tulosta, lankee koko joukko polvilleen laskien

kivää-rit ja liput. Säveleet värssystä: „kuningastamme hyvin varjele", kunnioittavaisten porvarien laulamina,

kaikuvat valtavasti

yli kau-pungin, jakatselunhaluiset joukkiot ovat kokoontuneet kirkkomäelle ja linnanmäen myllyjen luo. Paluumatkallaan käy kuningas kaupun-gissa, jossa vastarakennettu laiva, liukuen veistämön telakalta, ja piki-keittiö, „palaen ilmi tulessa", edustavat seudun teollisuustoimintaa.

Huolimatta siitä että kuvaus onkin vaan luonnos, ei siltä kuitenkaan puutu huvittavaisuutta ajankuvauksena, jokaetenkin lukuisasti esiin-tyvien ranskalaisten ja ulkomaalaisten sanain kautta johtaa lukijain ajatukset taaksepäin kolmannen Kustaan aikaan, mikä kaupungin historiassa on ollut merkillinen etenkin sivistyksen kohoamiseen ja tapain hienontumisen nähden.

Kaupungissa kävi nyt myöskin ensi kertaa mikäli tunnetaan teaatteriseurue, nimittäin tuo aikanaan yleisesti tunnettu Seijer-lingin näytteli]äseura. Tällä seurueella, joka viimme kuluneen vuosi-sadan lopussa teki kiertomatkansa Suomessa, olinäytelmävarastonsa ensimmäisenä kappaleena „luominen“, missä tavallisesti Seijerling itse näytteli isän Jumalan _osaa, puettuna yönuttuun ja yömyssyyn.

Moni kasku on säilynyt ^tästä alkujaan saksalaisesta seurueesta, jota tirehtööri itse on kuvannut sanoilla: „Mino akterer äre sturskemen, aber wenn di komme på de dorre bräther, da darre de" *) Milloin seurue ensi kertaa kunnioitti Poria käynnillään, ei ole lähemmin tunnettu, mutta varmalta _näyttää että se jo ennen 1801:n vuoden paloa oli antanut esityksiä kaupungissa. Mahdollisesti oleskeli Sei-jerlingin seura ainakin v. 1798 tällä paikkakunnalla, koska mainit-tuna vuonna muuan Eydström niminen näyttelijä Porista lähetti

*) Näyttelijäni ovat röyhkeitä miehiä, mutta kun joutuvat kuiville lau-doille s. o. näyttämölle silloin he vapisevat.

292

Porilaisten marssi.

Maalaustaide

Sanomalehdet.

TEAATTERI. PORILAISTEN ^MARSSI.

rahasumman, jonka oli määrä langeta Tukholman draamalliselle

teaat-terille.

Näytännöt annettiin värjäri

Levinin

talossa, jossa ennen

1801:n vuoden paloa oli koko kaupungin suurin sali. Palon jälkeen kävi kaupungissa ^{taasen mainittu seurue,} oleskellen siellä ainakin

lo-pulla vuotta 1804 ja alusta vuotta 1805. Seurue, jota silloin johti

tirehtöörinleski

Seijerling, antoi ^tämän käyntinsä aikana kaikkiaan 86 esitystä ja sanotaan sen kaupungissa asuneen 18kuukautta yhtä-mittaa, mistä näyttääkäyvän selvilleettä kaupunkilaiset kyllä ymmär-sivät panna arvoa

näytäntöjen

tarjoamalle taidenautinnolle¹).

Puhuttaessa kaunotaiteesta,

mainittakoon

^tässä myöskin että tämän aikakauden lopussa se kuuluisa soitannollinen luomus, joka,

vaikka

^vierasta syntyperää, myöhemmin on kulkenut Porin marssin nimellä, ensi kertaa tuli paikkakunnalla tutuksi. Tiedon mukaan on tämä

marssi

^oikeastaan alkujaan Ranskasta

ja kutsuttiin

sitä ensinnä Bonaparten marssiksi. Sen toi Ruotsiin Dupuy ^{v. 1799.} Mutta koska kuitenkaan Kustaa IV

ei

voinut kärsiä Bonapartea tahi mitään, jolla ^oli yhteyttä hänen kanssaan, ei Ruotsissa uskallettu julkaista marssia sen oikealla nimellä. Siitä tuli ensinnä Svean henkivartijani

juhlamarssi,

jasaapui se sitten Suomeen, missä sen

kunniamarssikseen

ottivat suomalaiset

rykmentit,

^niiden joukossa myöskin Porin ryk-mentti, joka v. 1808 Döbelnin johdolla itselleen saavutti kuolematto-man kunnian. Mutta marssi joutui sitten unhotuksiin, kunnes Rune-berg Vänrikki Stoolin

tarinoissa

uudestaan eloon viritti ^1808;n vuoden muistot. Konrad Greve sovitti uudelleen v. ¹⁸⁵¹ marssin, jonka sitten Filip v. Schantz on nykyisekseen uudistanut; sen jälkeen aljet-tiin sitä kutsua

Porilaisten

marssiksi^2).

Lopuksi mainittakoon tässä myöskin, että kaupungilla tähän aikaan oli edustaja

maalaustaiteenkin

alalla. Juhana Freedrikki We-ber³), asuen itse kaupungissa, maalasi tähän aikaan taulun, joka esitti kaupungin toria, semmoisena kuin se oli ennen 1801:n vuoden paloa.

Tämän

taulun, joka ei liene ollut niinkään arvoton, lunasti

sittemmin kirkko,

ja siellä se oli aina vuoteen 1852, jolloin se ynnä itse

pyhät-tökin paloivat.

Jos lisäämme kaikkeen siihen, mitä tässä ylempänä on

kerrottu

kaupungin

uusista sivistysilmiöistä,

^{että myöskin} oltiin halukkaita

r₎ Maistraatin kirjelmä maaherralle ³⁰/ 0 1807 ja „Änteckningar rörande teatern i Finland", H:fors 1864 s. 92 ja seur.

2) Björneborgs tidning, 1860, huhtikuun ²⁴ p., ja Porin Sanomat, 1860, ^n;o 25. Rykmentin kokouspaikkana oli siihen ^aikaan Kissanmäen nummi.

3) Juhana Freedrikki Weber, s. 1754. Tuli Tukholmasta 1794. Mainitaan 1794—1814. Kuoli noin 1825.

293

Hypotenuusa-veljistö.

Köyhäinhoito.

Vaivaistaksoi-tuksen

perusta-minen.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN ATK A.

seuraamaan suuren maailman tapahtumain kulkua kahden kaupungin

tarpeeksi

^tilatun sanomalehden, nimittäin„Stockholmposten“in ja „ln-rikes tidningar“ien ^L) johdolla, voimme hyvin käsittää tämän kaiken olleen omiaan ainakin muutamissa piireissä _{edistämään} älyperäisen näköpiirin laajentamista, joka ^muuten senaikuisessa maaseutukau-pungissa ei voinut olla erittäin avara.

Aikaansa niinmuodoin seurattiin, joka siitäkin käy selville, että siihen aikaan muodissa oleva veljeskuntalaitos pääsi Porinkin yhteis-kuntaan. ²⁰/(i 1802 pyysi „veli“ Paimen²) v. ¹⁷⁹⁸ muodostetun

suomalaisen

n. k. hypotenuusa-veljistön

Turkulaisloosilta oikeutta

oman loosin avaamiseen

Porissa.

Lupaa ei kuitenkaan myönnetty heti, vaan kehotettiin Paimenia ilmoittamaan keitä paikkakunnalla voisi löytyä, „jotka olivat

valistusta

ansaitsevia^44. Sellaisiksi ilmoi-tettiin nyt majuri Brusin, maanmittarit Tillberg ja Elg, kappalaiset Grönlund ja Pihi, kauppiaat Kaarle jaFreedrikki Juh.

Clouberg

^sekä inspehtori Ad. Freedr. Boije. „Koska nämät ovat

kunnollisia

ja hyviä miehiä ja koska sitäpaitsi voi löytyä siellä muita samallaisia⁴⁴, ei Turkulaisloosilla ollut mitään loosin perustamista vastaan Poriin.

Josko

sellainen

todellakin tulikuntoon,

ei

kuitenkaan ole tunnettua^3).

Miten aika oli mennyt eteenpäin, huomaamme myöskin köyhäin-ja terveydenhoidon alalla toimeenpannuista muutoksista. Maaherran muistutuksesta sen johdosta, että kaupungin köyhät kulkivat maa-seuduilla kerjuulla, päättivät

maistraatti

ja kaupunginvanhimmat jo v. 1778 että kaupungin itse oli hoitaminen köyhänsä eikä

salliminen

heidän ulkopuolella kaupunkia hakea elatustaan kerjuulla ⁴). Kun sitten kovat ajat jälkeenv:n ^1783:n

lisäsivät

alhaisempien yhteiskunta-luokkien hätää, päätettiin kirkonkokouksessa ²² 6 1783, jonka pää-töksen maaherra vahvisti ²% 1784, panna toimeen säännöllinen vai-vaistaksoitus, „niin että joka taloutta

veroitettiin

suhteellisiin mak-suihin^; näistä oli määrä päästä osallisiksi ei

ainoastaan entisten

ruotuihin jaettujen köyhäin, vaan myöskin kaikkien muiden, joita

ennen tavallisilla köyhäinvaroilla oli ylläpidetty, sekä lasten ja

van-hempien ihmisten, jotka apua tarvitsivat^{44 5}). Toukokuun 5 p:nä

‘) Nämät mainitaan ^v. 1781, ja otti tilaamiseen osaa myöskin profes-sori Kraftman.

2) Henrikki Juhana Paimen _{(s. 1775).} Oli tähän aikaan Porin kaupungin-notarius, mutta pääsi sittemmin kamreeriksi tullijohtokuntaan. Kuoli 1836.

3) Kts. G-ustaf Cygnaeuksen kirjoitusta „Hypotenuserorden i Finland.

Suomen ruotsalaisen kirjallisuusseuran julkaisemia kirjoituksia XXX.

*) Maistraatin pöytäkirja ⁿ/_T 1773.

5) S:n s:n 18/u 1786.

294

KÖYHÄINHOITO JA VAIYAISTAKSOITUS.

1785 velottiin siten 157 riksiä. Tammikuussa 1786 tapahtui uusi 195:n riksin taksoitus; ja marraskuun 16 p:nä samaa vuotta pidet-tiin lisääntyvän ^hädän takia, vaivaiskysymysten järjestämiseksi kirkkoraadin, maistraatin ja vanhimpien jäsenistä yhdistetty („mele-radt“) kokous, sittenkun rovasti Lehell kuitenkin oli kirjallisesti

pidättänyt vastaisuutta varten kirkkoraadille asetusten-mukaisen oi-keutensa yksin vastaanottaa ja elättää köyhät sekä hoitaa

vaivais-varat. 45 taloutta oli nyt merkittyinä köyhäinluetteloon, jonka ohessa erityiset

henkilöt

ottivat hoitoonsa ¹⁴ hädänalaista lasta.

129 riksiä 16 killinkiä määrättiin taksoituksen nojalla

velottavaksi.

Täten oli uusi aika koittanut kaupungin

vaivaislaitokselle.

Sen sijaan että köyhät tätä ennen olivat olleet elatustaan ^varten jaettuina

muutamien

talouksien kesken, tuli nyt vuotuisia

köyhäin-varain maksuja, joitten jäännöksistä

erityinen köyhäinrahasto perus-tettiin. Vuosikymmenellä ^1791—1800

elätettiin keskimäärin

54 köy-hää ja

maksettiin

heidän elatuksekseen noin 110 riksiä vuosittain.

Palovuonna 1801 oli elätettyjen köyhäin luku 65 ja monot nousivat 182:een riksiin ^15:teen killinkiin. Seuraavina vuosina aleni tarvit-sevien lukumäärä noin ^40;een ja vaivaismenot noin 100:aan riksiin

vuosittain.

^{Sen ohessa} jaettiin edelleen entisestä köyhäinrahastosta,

sekä

^myös kolehtien tahi

kirkonovien

luo asetettujen säiliöiden kautta

karttuneista

varoista kirkkoraadin huolesta apua eriköyhille. Täten katsoi

kaupunki

^{hyvin pitäneensä huolta}köyhistään, ja maistraatti

kielsi

^monta kertaa ankarasti kaiken kerjuun. Näyttääpä ^Sacklen tähän aikaan tahtoneen ^saattaa perille työhuoneenkin

perustamisen

hallituksen ehdotuksen ^{mukaan, mutta}

porvaristo,

joka ei suostunut uusiin menoihin, vastusti sitä ¹). Aijotut lisähankkeet rajoittuivat

siihen, että hädän aikana kaupungin rahaston laskuun ostettiin mil-loin 20, milloin 50, milloin 100 leiviskää pellavia; nämät

määrättiin

sitten köyhille

kehrättäviksi

ja kudottaviksi. Kun sitäpaitsi _vanha vaivaistalo, johon

kuului

ainoastaan yksi huone varustettuna sijoilla

10:tä

hoitolaista

varten, oli niin rappeutunut, ettei siinä enää voinut asua, ajateltiin jo ^{v. 1799} uuden

useampihuoneisen rakentamista

^2), aije, mikä

kuitenkin

väliintulleen palon takia jäi toteuttamatta ^aina vuoteen ^1803, jolloin uusi vaivaistalo

rakennettiin

^3).

J) Maistraatin pöytäkirja ^24/4 1784.

2) n n ²³,j2 1799. Vuonna 1754 rakennettu vaivais-talo näyttää sijainneen^tontilla, jokaoli kuulunut Lönnbladin suvulle ja jonka se v. 1770 uudestaan ^sai haltuunsa. Luultavasti oli vaivaistalo nyt vanhalla paikallaan rannassa kirkon alapuolella.

3) Tässä mainittakoon myös että kappalainen Wahlroos v. 1802 pyysi lupaa viljalainamakasiinin perustamiseen „maaseurakuntaa ^sekä Ahlaisten ja

295

Ensimmäiset lahjoitukset ja

hyvän tekeväi-syysrahastot.

Terveydenhoito,

Kaupungin haavalääkäri

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURIE HDUKSEN AIKA.

Ajanhenkeä kuvaava piirre oli myöskin varakkaiden kasvava myötätuntoisuus tarvitsevaisia ja

hätääkärsiviä

^kohtaan.

Ensimmäi-set lahjoitukset jarahastot hyväntekeväisiä tarkoituksia varten ovat tältä aikakaudelta. Y. 1772 lahjoitti tuntematon antaja

Yesteroosista

1,200 vaskitalaria, puoleksi kirkolle, puoleksi kaupungin vaivais-talon köyhille ^1). Y. ¹⁷⁷⁶ lahjoitti kauppias Henrikki Juhana Moliis kaupungin köyhille 32:nen ^osansa tupakkatehtaaseen, mikä osuus v. 1791 myytiin 16:sta riksistä 32:sta killingistä valtiovelkaa. Sen-ohessa lähetti Tukholman serafiimiveljistö vuosittain apua köyhäin lasten elatukseksi. Kaupungin

ensimmäiset hyväntekeväisyysrahastot

syntyivät taasen siten, _että kaikki

eri

kaupunkilaispiirit v. 1782, Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa Smoolannin herttuan, Kaarle Kus-taan, syntymän ikuiseksi muistoksi, päättivät keskuudessaan kerätä varoja rahastoiksi, joista elatusta oli jaettava köyhille tahi myöskin apua ^annettava varattomain lasten kasvatukseen ²). Kauppiasto mää-räsi kuitenkin jo ¹⁸⁰² Kaarle Kustaan rahastonsa vaivaistalon ra-kennukseen.

Samaan aikaan kuin köyhäinhoito siten asetettiin uudelle kan-nalle, tapahtui myöskin sairashoidon alalla kaupungille

erittäin

täh-dellisiä muutoksia. Kuten ennen on mainittu, oli jo ^v. 1762 paikka-kunta saanut

piirilääkärin,

jolla oli ^asuntonsaPorissa.

Tämä,

^tri Björn-lund, vaikutti myöskin kotilääkärinäkaupungin

varakkaammissa

per-heissä, jota

paitsi

^{hän v. 1776} ilmoittautui 200:n vaskitalarin vuo-tuista palkkiota vastaan

taipuvaiseksi

^{maksutta auttamaan} kaupungin köyhiä; tätä tarjoomusta oi porvaristo kuitenkaan ottanut vastaan, vaikkakin

maistraaatti sitä

kannatti. Paitsi

piirilääkäriä harjoitti

kaupungissa lääkärintointa myöskin

välskäri Aatami

Måsberg, jonka maistraatti

kuitenkin

^{v. 1773} kielsi ryhtymästä mätäkuumeen eli muiden sisällisten tautien parantamiseen ³).

Mutta noin kaksikymmentä vuotta siitä kuin paikkakunta oh saanut piirilääkärin, päätti kaupunki _pyytää omaakaupunginlääkäriä,

Noormarkun kappeleja varten". Mutta koska laitosta suunnitteli yksityinen mies, joka sillä tarkoitti ^omaa voittoaan, hylkäsi hallitus hänen anomuksensa

37,, 1802.

1j Maistraatin pöytäkirja 27 /4 17 72.

2) S:n sm n_/n 1782. Kauppias Gottleben otti kerätäkseen rahoja kauppiailta, porvari Björnberg taasen porvaripiiristä.

*) Myöskin ennenmainittu Porilainen, hovihaavalääkäri Hasselström, oli v. 1779 pyynnöstä otettu kaupunginvälskäriksi tähän syntymäkauprinkiinsä, kuitenkin palkatta. Epätietoista on kuitenkin, astuiko hän virkaansa. Ainakin hän kuoli Ghispholmissa v. 1783

296

Ensimmäinen apteekki.

TERVEYDENHOITO. KAUPUNGIN HAAVALÄÄKÄRI.

jonka asianomaisesta koeteltuna oli palveleminen sekä haava- että

lääketieteessä, sekä määräsi 50 riksiä vuotuista palkkaa ^tulevalle lääkärille. Tähän anomukseen

suostuttiinkin korkeimmassa

^paikassa

v. 1783, kuitenkin

siten,

^ettei

kaupunki

pyyntönsämukaisestisaanut

„kaupunginfyysikkoa“,

^{vaan ainoastaan} kaupungin haavalääkärin,

„koska“, kuten sanottiin,

„piirilääkäri voi tyydyttävästi

^olla

kaupunki-laisille avuksi" ^*). Lauri Laurinpoika Hedbergistä, jokavarustettuna Tukholman kirurgisen yhdistyksen antamilla todistuksilla ilmoittau-tui uuteen virkaan, tuli ³/n 1783 ensimmäinen kaupunginlääkäri Poriin, missä hän astui virkaansa seuraavan vuoden syksynä.

Kumullakin lääkärillä, sekäBjörnlundilla että Hedborgilla, näyt-tää olleen kylliksi

käyttäjiä.

Björnlund piti myöskin Hedborgin tulon jälkeen vanhat kävijänsä, ja kokosi edelleen kesäisin

lukuisia

sairaita

terveyskaivonjuontiin

Porin happolähteestä, jonka ^hän jo aikaisem-min oli avannut Yähän-Rauman maalla, ja johon hän v. 1787 aikoi pyytää yksinoikeutta. Hän voitti sen ohessa erityistä arvoa, ollen ensimmäinen, joka paikkakunnalle oli tuonut rokotuksen. Hedberg, joka muun

praktiikkansa

ohella oli ottanut maksuttomasti hoitaak-seen varattomia, sai myöskin toimeen että v. 1785 mätäkuumetta

sairastavatköyhät kaupunginrahaston varoilla saivat lääkkeitä ilmai-seksi sekä varustettiin soppasuurimoilla, jonka lisäksi oh heitä varten

pidettävä sairaanhoitajattaria. ^Siten kaupungin varattomat asujaimet nyt ensi kertaa saivat tilaisuutta maksuttomaan sairashoitoon²).

Myöskin ensimmäisen apteekkinsa ja ensimmäisen sairashuo-neensa oli kaupunki nyt saava. Jo ^17/_G 1771 oli maistraatti suostunut Vaasan apteekkarin

Jaakkima

Krist. Kantzaun pyyntöön saada Po-rissa katsantonsa alaisena

proviisorin

jonka pitää apteekkia. Alussa vuotta 1772 saapuikin

kaupunkiin

hänen proviisorinsa Minell,

hyvin-varustettu apteekki mukanaan, jonka hän avasiporvari Antti Holmber-gin talossa. Mutta jo samana vuonna pyysi apteekinoppilas („apteks-gesällen") Martti Stengrund oikeutta saadakaupunkiin perustaa oma

apteekki. Kun kysymystä ⁷/u 1772 käsiteltiin maistraatissa, lausut-tiin siitä kaksi erilaista mielipidettä. Toiselta puolen huomautti Sacklen ettei pitäisi rikkoa sopimusta Kantzaun kanssa, joka ylei-seksi tyytyväisyydeksi

oli

^auttanut kaupunkia aikana,

milloin

enite apua tarvittiin, ja joka myöskin ennen oli varustanut tri

Björn-lundin

tarpeellisilla lääkkeillä. Mutta

raatimies

Stälfoot, ja hänen

l) Hjelt, Medicinalvärkets historia, 11, s. 186.

2) Kaupungissa oli myös ainakin jo v. 1778 tutkinnonsuorittanut ja van-notettu kätilö Maria Dahlman. Savenvalajan Sandelinin vaimo oli myöskin selittänyt olevansa halukas matkustamaan Tukholmaan oppimaan kätilöntointa.

297

Parantola

Kirkkokuntain sulkeminen.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.

kanssaan useimmat muut,

väittivät

^{että kaupunki} ainoastaan hätä-pakosta oli suostunut Kantzaun pyyntöön: tämä oli tosin ensi tilassa luvannut panna apteekin käyntiin, mutta

kuitenkin

oli hän ainoas-taan kahdeksi kuukautta lähettänyt tänne

tutkinnonsuorittamattoman apteekkipalvelijan riittämättömillä lääkkeillä

varustettuna, joka sitten kerättyään kasaan muutamia tuhansia talareita

matkusti

^Vaasaan,

jättäen

kaupungin alttiiksi liikkeellä olevalle mätäkuumeelle. He vaativat

sentähden

suostumusta Stengrundin ^{anomukseen1). Tämä} mielipide voitti, ja ^18/₂ 1773 sai Stengrund

maistraatin

suosituksen

lääkintähallitukselle.

^{Hän avasi}

vielä

samana vuonna apteckkinsa, joka kuitenkin vasta sittenkuin Stengrund ¹³/₁₀ 1780 oli

suorittanut

apteekkaritutkinnon, etuoikeutettiin ³⁰/₇ 1781. Hänen kuolemansa jäl-keen 1795 hoiti hänen leskensä Anna Margareeta ^Sacklen

proviisorin

avulla

apteekkiliikettä

^ja pani apteekin uudestaan kuntoon ^1801:n vuoden palon jälkeen²).

Mitä taasen kaupungin ensimmäisen

parantolan perustamiseen

tulee, näyttää piirilääkäri

Björnlund,

joka v. ¹⁷⁶⁶ oli saanut aikaan että hänen piirissään kuppatautia sairastavat kuusi erällään sai lähet-tää Turun lasarettiin parannuksille, jo 1780-luvulla ajatelleen kuppa-tautisten parantolan perustamista

kaupunkiin.

^{Hänen tuumansa oli}

kuitenkin vasta paljoa myöhemmin ^{toteutuva. 9/}5 1807

ilmoitti

näet maaherra Knuutti ^v. Troil Kuninkaalliselle Majesteetille että oli

välttä-mätöntä perustaa Poriin erityinen sairashuone läänin rahvaassa

juur-tuneenkuppataudin ehkäisemiseksi. Serafiimiveljistö puolusti myöskin tämän parantolan perustamista sekä tarjoutui omilla varoillaan

pitä-mään huolta laitoksen alkuunpanemisesta, johon^Kunink. Majesteetti

5/j₀ 1807 antoi suostumuksensa³). Vakinaista sairashuonetta varten, joka

kuitenkin

jo toukokuussa näyttää tulleen

väliaikaisesti avatuksi

porvari Wuosbergin talossa⁴), ostettiin nyt serafiimiyhdistyksen va-roilla kauppias Rosnellin talo n:o 243 noin

443:11 a ^riksillä.

^{Siten sai}

kaupunki, joka aina hospitaalin ajoista, 16-sataluvun alusta, oli ollut tällaista laitosta vailla, uudestaan yleisen

sairashoitolaitoksen.

Yhteydessä selonteon kanssa niistä edistyksistä, joita on tehty tällä aikakaudella köyhäin- ja

sairashoidon

alalla, mainittakoon sen-ohessa ^että nyt ensi kertaa kaupungissa

luovuttiin

^monista

vanhoista

J) Maistraatin pöytäkirja ⁷/n 1772.

2) Hjelt, Medicinalvärkets historia, 111, s. 483.

a₎ Mainittu teos, 11, s. 377.

4) Sairaalan perustaminen kuppatautisia henkilöitä ^varten porvari Wuos-bergin taloon mainitaan Maistraatin pöytäkirjassa ^"/6 1807, ja^*/, 1807 vuokrat-tiin vakinaiseksi sairashuoneeksitupa ja kamari.

298

Hautausmaan siirto.

KIRKKOHAUTAIN SULKEMINEN. HAUTAUSMAAN SIIRTO.

perintötavoista ja tottumuksista, jotka olivat olleet omiaan vahin-gollisesti

vaikuttamaan

seudun terveyssuhteisiin yleensä. Kun esim.

ennen oli ollut tavallista että kansa erotuksetta kävi sairasten^luona, sellaistenkin tykönä, jotka potivat mätäkuumetta ja muita

tarttuvia

tauteja, sekä

sitten

laumoittain kokoontuivat katsomaan ruumiita,

saattaen ruton leviämään yhä laajempiin

piireihin,

kielsi maistraatti Sacklenin ehdotuksesta, ^1773, sekä moiset sairaskäynnit ja

ruumiin-näyttäjäiset

^että myöskin kuumeeseen kuolleitten

hautaamisen

kirk-koon. Tämä viimmemainittu, _myös rovasti

Lebellin

kannattama kielto, herätti

useissa

kiinteää vastarintaa, etenkin niissä, joilla oli kirkossa muuratut haudat. Vasta

kiivaiden mielipiteiden

vaihtelujen jälkeen, joissa Sacklen, Lobell ja Björnlund esiintyivät uudemman ajan todellisina edustajina, päästiin asiassa

täydellisesti

^voitolle1),

kun

joulukuun

^{4 p:nä 1774 päätettiin ettei yhtään ruumista enää}

In document Porin kaupungin historia (sivua 51-60)