silmäyksiä kuninkaanhakoihin lujino hiekkaisine maaperineen. Jo344

Lahjoitus v:lta 1811.

»Vanha kau-punki» ja»Uusi

kaupunki.»

KAUPUNGIN ^ASEMA V. 1801. LAHJOITUS VUODELTA 1811.

maanjako-oikeus oli pyytänyt Ruotsin

hallitukselta

että kaupunkia saataisiin laajentaa itää kohden kruununmaille, mutta tähän anomuk-seen vastattiin kieltävästi. Uusi aika osottihe suopeammaksi kau-pungin yllämainittuun pyyteeseen nähden. Y. ¹⁸¹⁰oli porvaristo neu-votellessaan uudesta paloasetuksesta jälleen

huomauttanut,

mitenkä välttämätöntä olisi kaupungille päästä suurenemaan kysymyksessä-olevalle taholle ¹). Tämän ohessa

maistraatti

kohta senjälkeen antoi

hallitukseen alamaisen

anomuksen siitä että puheenalainen laajennus saisi käsittää 91:n tynnyrinmaan alan, pyytäen sen ohessa, että koska kaupunki asutettavaksi

tarkoitetusta

maasta omistaa ainoastaan 16 1/₄

tynnyrinalaa,

kruunu

tahtoisi tähän tarkoitukseen luovuttaa 74 tyn-nyrinalaa 27 ^x/₂ kapanalaa vanhoista

kuninkaanhaoista.

Perustellessaan

yllämainittua anomustansa huomautti maistraatti ja porvaristo, „mitenkä

kulumassa

olevan vuoden manttaliluettelon mukaan 507 perhekuntaa ahdistettiin 298:lle tontille, joista kukin erikseen oli

riittämätön

yhdelle ainoallekinasujamelle“. Sitäpaitsilisäsi majoitus yleistä tungosta. Olipa tapahtunut että 50 kyynärää pitkä ja yhtä leveä tontti oli siihen määrään jaeltu japaloiteltu useampien asujanten kesken, ettei siinä enää ollut vähintäkään tilaa jälellä. Jos kaupungin

hakemukseen

suostuttaisiin,

voitettaisiin

täten 150:n uuden tontin lisäys, noin 15 kapanalaa kukin, „välttämätön ei ainoastaan uudisrakentajille, vaan myöskin

siihen

nähden, että muutto

vanhoista

useiden perheiden

asuttamista

tonteista kävisi mahdolliseksi, missä vallitsevaa väentungosta maistraatin ainoastaan tilan puutteesta oli täytynyt sallia,

vaikka

se oli ristiriidassa v. 1801 kaupunkia

järjestel-täessä vahvistetun säännön kanssa, joka kielsi tonttien lohkomisen“.

28

/12

1810 kehotti maaherra, jolta oli vaadittu lausuntoa, suos-tumaan kaupunkilaisten anomukseen, ja ³¹/j 1811 antoi rakennus-toimen ylikonttori mietinnön, jonka mukaan silläpuolestaan _ei myös-kään ollut mitään kysymyksen suhteen

muistuttamista.

Vihdoin

hallitusneuvostokin, lähettäen

asiasta kertyneet asiakirjat korkeim-paan paikkaan, _antoi puoltolauseensa sanottuun anomukseen, kui-tenkin edellyttämällä että maata saisi käyttää ainoastaan tonteiksi.

“■’/4

¹⁸¹¹ allekirjoitti H. M. lahjoituskirjan.

Näin saavutettu kaupunginaseman enennys muodosti, kaupun-gin

suorakulmaiseen

pääosaan verraten, kaakkoa kohden ulkonevan

kolmionmuotoisen

lisäalan, jonka kantana oli

Herranlahden

^ranta ja jonka kärki

ulottui

kauas Hakariihille päin. Lahjoitetun alueen

keskustassa

sijaitseva tori,

Aleksanterintori,

säilyttää vielä

nimes-‘) Maistraatin pöytäkirja ^IT_/U 1810.

345

Uudestajärjes-tämistyö.

SUUREN LAIV AN V AKUSTU STOIMEN AIKA.

sään muiston hallitsijasta, jonka luvalla kaupungin suotiin milteipä kahdistaa alansa.

Kaupungin molemmat osat, „vanha“ ja „uusi kaupunki", jotka ainoastaan vähän matkaa koskettivat toisiaan, edustivat kahta eri aikakautta kaupungin kehityksessä. Toinen muistoineen juutti

juu-rensa vanhaan Ruotsin aikaan, toisen ollessa uuden ajanjakson luo-muksen. Tätä todisti m. m. osa katujen nimistöä. Kaupungin van-hemmassa ^osassa tavattiin siis katuja nimeltä Kuningattaren-, Ku-ninkaan- jaKruununprinssinkatu. Ne halkaisivat kaupunkia idässä ja lännessä ja vastasivat asemansa puolesta lähimain vanhoja Ylistä Linna-, Kirkko- ja Hämeenkatuja.

Uudessa

kaupungissa sitävastoin saivat kadut osittain nimensä

samanaikuisten mahtimiesten

^mukaan, jotka maan uusissa, 1808:n vuoden jälkeisissäoloissa olivat tehneet it-sensähuomatuiksi, niinkuinArmfeitin-ja Steinheilinkadutkummallakin puolen Aleksanterintoria. Neljännekset vanhassakaupungissa pysyt-tivät vanhat nimensä:Kirkko-, Linna-, Tori-ja Malminneljännes,kun sitävastoin Uuskaupunkia pidettiin erityisenä kaupunginosana ^x).

Sillä välin jatkui uudisrakennustyö, ja maistraatti ei säästel-lyt vaivojaan ^{valvoessa että} yleiset ja yksityiset rakennusyritykset tapahtuivat karttojen ja rakennussääntöjen

mukaisesti.

Porvarit, tottuneet kun olivat vanhassa Porissa vallitsevaan

epäsäännöllisyy-teen,. eivät niinkään helposti taipuneet uuteen järjestykseen. Jo v.

1806 oli maistraatti, sen johdosta että muutamat porvarit olivat kau-pungin valtakatujen varrelle rakentaneetkaupunkia peräti rumentavia taloja, jotka olivat ristiriidassa niin hyvin

kaunoaistin

kuin

sääntö-jenkin kanssa, velvoittanut asukkaita ennen jokaisen rakennustyön alkamista näyttämään pohjapiirroksensa

pormestarille.

^Muussa ta-pauksessa saisivat syyttää itseänsä, jos heidän

rakennuksensa

hajei-tettäisiin. Y. 1811 kiellettiin talonomistajia, jotka uudesta asemakar-tasta huolimatta, tahtoivat paloitella tonttejansa, millään

ehdolla

teke-mästä toistensa kanssa sellaisia välipuheita, joiden johdosta ^saattaisi tapahtua että muutamat tontit tulisivat

pienemmiksi,

^toiset suurem-miksi²).

Erittäinkin kohtasi maistraattia vaikeuksia, kun oli

kysymyk-senä taivuttaa porvaristoa huomioon ottamaan janoudattamaan muu-tamia kaupungin toisin järjestämisessä

tarpeellisiksi

nähtyjä yleisiä toimenpiteitä koskevia päätöksiä. Y. 1809 täytyi maistraatin

niinmuo-’) Koko kaupunginasema ^{käsitti nyt 168} tynnyrinalaa sekä oli jaettuna 449:n tonttiin. ^Äsken lahjoitettu alue teki, lahjoituskirjan mukaan, 74 '/₂

tynnyrinalaa.

2) Maistraatin pöytäkirja ²⁷/ 4 1811.

346

Vaikeudet uu- destarakenta-mistyössä.

UUDISRAKENTAMIS- ^JA UUDESTAJÄRJESTÄMISTYÖ.

doin uudelleen teroittaa asianomaisten mieliin että nuo 52 silloin vielä paikallensa jäänyttä rantapuotia, joita uudistetuista käskyistä huolimatta ei oltu korjattu pois, nyt ehdottomasti olisivat omistajain toimesta purettavat tai siirrettävät Karjarantaan. Muutoin ne pitem-mittä mutkitta myytäisiin huutokaupalla kaupunginkassan hyväksi ^1).

Kun Linna- ja

Koulumäkiä

aikaisemmin tehdyn päätöksen nojalla piti alennettaman ja tasoitettaman luonnikkaampien tonttipaikkojen saantia varten, näyttäytyi porvaristo taasen perin

vastahakoiseksi.

Maistraatin oli

vihdoin

pakko julistaa että työ sittenkin oli pantava täytäntöön ja kustannukset sitten haettavat ulos niskoitteleviltä.

Mutta katsomatta porvariston osottamaan

vähäiseen

harras-tukseenkaan,

mikäli

^se kohdistui toimeen pantaviin muunnoksiin, ^ei suinkaan ollut mikään helppo asia äkkipikaa tehdä toisellaiseksi tuo

satoja vuosia vanha kaupungin perus: laittaa

pois

^vanhat pohjamuu-rit, joista toiset kenties kaupungin ensi ajoista asti olivat seisoneet

paikoillaan, huolimatta kaikista kaupunkia tuhoavista tulipaloista;

täyttää vanhat kellarit, missä ne uuden järjestelyn kautta nyt jou-tuivat kaduihe ja toreille; ^kaivaa jatasoitella koko Linnamäki sileäksi kentäksi ja sieltä korjata pois aina Juhana-herttuan päivistä saakka sinne ajelehtamaan jääneet kivikasat. Eipä siis ihmekään jos työ tältä kannalta katsoen sujui hiukan hitaasti. Kun maaherra paroni Cedercreutz 1817 vieraili kaupungissa, katsoi hän olevan syytä päi-vitellä ei ainoastaan

kaupunginneljännesten

^vaan myös katujen ja teiden rappiota. Tähän vastasi maistraatti

karttavaisesti

^ettäkatujen

ja ^torien parantelua jatkettiin, mutta kivitykseen ^eivät kaupungin voimat pystyneet eikä voitaisikaan sitä koskaan saada aikaan muulla tavoin kuin vähinerin ja sitä myöten kuin varat myöntävät²). Vielä 1833 sanotaan: että Kuningattarenkatu vanha Linna nykyinen Aleksandrankatu oli kivinen ja epätasainen, että Kuninkaan- ja

Kruununprinssinkadut, viimmemainittu

^vastaava jotenkin

17-sata-luvun Hämeenkatua, mutta kulkien sitä hiukan etelämpänä osit-tain olivat tuiki vajaperäiset, sama oli laita eri osien Jokikadulla

Varvintorin

ja

Björnbergin

^{puodin välillä.} Iso Uusikatu

(likimmi-ten meidän päiviemme Konstantiininkatu), ^mennen jotenkin siitä missä pystyaita ennen oli kohonnut ja siten erottaen vanhat tontit uusista, kaipasi täyttämistä. Yarvintorilla, joka sijaitsi entisellä

ku-') Maistraatin pöytäkirja ^]/7 1809. Ne jotka tahtoivat muuttaa latonsa saivat, maistraatin päällikkökunnan kanssa ^tekemän välipuheen ^mukaan, käyt-tää työhön venäläisiä sotilaita, jos niin halusivat.

2) Maistraatin pöytäkirja ⁵/n 1817.

347

Uusi koulutalo

SUUREN LAIVANVARUSTUSTOIMEN AIKA.

ninkaankartanon paikalla,

tavattiin

vielä jälkiä Juliana-herttuan kella-rista, se oli kuoppainen ja tarvitsi tasoittamista').

Eikä suinkaan julkisten rakennusten asuminen sujunut ripeäm-min. Näistä oli ainoastaan yksi ainoa,

nimittäin

köyhäinlmone, val-mistunut ennen sotaa, sillämyöskin pakkahuone ja suolavarastosuoja, vaikka salvoksellajo v:sta 1807, oli vielä vailla kattoa jasisävarustusta.

Raastupa ja koulu, vastaiseksi rakennetut puusta, olivat ainoastaan väliaikaisessa kunnossa, aikomus oli näet ensi tilassa korvata yllä-mainitut rakennukset ajanmukaisilla

kivitaloilla.

Ensimmäinen

yleinen rakennustyö, johon ^sodan jälkeen käytiin käsiksi, oli uuden koulutalon pystytys. Piirustuksen oli tehnyt kieltenopettaja triviaalikoulussa Kaarle Kristian! ^Johnsson, joka

tä-hän aikaan esiintyi kaupungissa jonkullaisena vapaa-arkkitehtina. ^Hän oli tätä ^ennen antanut pohjapiirustuksen („dessein“) ^uuteen köyhäin-huoneesen ja sai v. 1816 maistraatilta todistuksen omaavansa „sen taitavuuden rakennustaiteen harjoittamisessa, jokailmaisee sekä aistia että luontaista taipumusta" ²). Hän oli itsekin avustajana koulu-talon rakentamisessa, jota alotettiin toukokuussa v. 1811. Kustannus-arvio oli 4,657 ruplaa 44kopeekkaa, mutta kolehtien javapaaehtoisten apujen kautta koottu rakennusrahasto, teki ainoastaan ⁵⁹⁰ ruplaa.

Sentähden kääntyi maistraatti Pietarissa

siihen

aikaan oleskelevan piispa Tengströmin puoleen _pyytäen häntä H. M:nsa luona hie-nolla tavalla anomaan apua uudisrakennusta^varten. Mainitun pyyn-tönsä perusti maistraatti „H. M:nsa omaan Hänen ylhäisyytensä Sprengtportenin kautta armollisimmasti antamaan tätä asiaa koske-vaan lupaukseen tohtori professori Lebellille, tämän ollessa Turun hiippakunnan edusmiehenä ^{v. 1809,} jonka lupauksen alkukirjoitusta

tallennettiin viimmemainitun

luona". Mitä tointa piispa asiassa piti ei tunneta, mutta muita määrärahoja yleisistä

varoista

ei kaupunki koulunsa varallesaanut kuin kaksi yleistä ^kolehtiav. 1819, jotka tuotti-vat ainoastaan 321 ruplaa 14 kop. pankin

assignatsiooneja

^{sekä 227}

riksiä 28 killinkiä³). Sillä välin

valmistui

rakennus v. ¹⁸¹² ja

vihit-l) Maistraatin pöytäkirja ^3/8 1833.

2) S:n s:n ⁷_{/, 0} 1816. Rakennusrahasto oli kerätty koleh-deilla ja vapaaehtoisilla avunannoilla.

3) ²%i jätti tuomiokapituli kuitenkin ratkaistavaksi eikö valtionva-roista myönnettäisi 1,000 hopearuplaa avuksi rakennustyöhön, mikä esitys hyl-jättiin. Nuo ennen mainitut kaksi kolehtia myönnettiin talousosaston jo ^13/₃

1813 tekemän ehdotuksen perustuksella. Vielä 1824 oli koulurakennusrahasto velkaa ^{777 riksiä} 20 ^{killinkiä 4} runstykkiä pankin rahaa ja⁴⁷⁹ ruplaa 20 ko-peekkaa pankin assign., joista maksettiin korkoa kaupungin rahastosta.

348

Kirkon-rakeu-nustuumia.

Uusi raastuvan rakennus.

KIRKONRAKENNUS-TUUMI A. UUSI RAASTUVANRAKENNUS.

tiin

juhlallisesti

^{12/]0 s. v. Se seisoi} vanhan koulutalon paikalla länsipuolella ^kirkkoa. Kirkon-puolisesta itäisellä päätyseinällä ole-vasta sisäänkäytävästä tultiin, kuljettua ^porstuan läpi, valtavan suu-reen koulusaliin, joka täytti ^{koko talon} ja sai valaistuksensa 7:stä tai B:sta kummallakin sivuseinällä sijaitsevasta ikkunasta. Suurine saleineen, jonka tehoa holvikatto vielä enensi, oli rakennus

epäile-mättä aikanaan muhkeimpia koulutaloja maassa.

Huomattuamme koulutalorakennusta asuttaissa, mitenkä vai-keaksi kävi

porvaristolle

^hankkia julkisten rakennustensa kuntoon panemiseen tarvittavat varat, ei voi meitä ihmetyttää, jos rakenta-mistuumat osaksi jäivätkin toteutumatta, osaksi siirtyivät vuosikym-meniä eteenpäin. Rakennusyritysten joukossa, joita ^{ei koko tämän} vuosisarjan kuluessa saatu suoritetuksi, oli tuo jo aikasin tuumailtu kirkonrakennus. Senjälkeen kun näet vanha liekkien vallasta pelastettu ^kirkko, suuremman tilan saamista varten, 1825 oli

muu-tettu ristikirkoksi,

huomattiin

^se kuitenkin aivan pian liian ahtaaksi vuosi vuodelta lisääntyvän väestön tarpeeseen. ¹²

/s

¹⁸³³hyväksyttiin

sentähden yleisessä kirkonkokouksessa ehdotus rakentaa

vanhalle kirkkotasanteelle

uusi kirkko kivestä.

Piirustuksen vahvisti

^{H. M.}

jo

V

^{n 1834, ja työn oli määrä} alkaa sittenkuin oli ennätetty hankkia varoja vuonna 1846. Sillä välin syntyi

riitaisuuksia

kaupunki- ja

maaseurakuntain

välillä ei ainoastaan perusteista, joiden mukaan he olivat velvolliset ottamaan osaa uuden kirkon rakentamiseen, _vaan myöskin sanotun kirkon valmistumisajasta; ja ennenkuin näin oli päästy vuoteen 1846,

huomattiinkin

^{että kirkko,} tehty kaksitoista vuotta aikaisemmin laaditun piirustuksen pohjalle, ei enää olisi

vas-tannut tarvetta.

Rakennuskomitea

anoi sentähden^{v. 1846uutta}

piirus-tusta tilavampaa kirkkoa varten, jonka ohessa ^se esitti uuden kirkon

rakennettavaksi toiselle

^{paikalle kuin v. 1834} ehdotetulle,

nimit-täin „etelään päin joenrannalle". Tähän saatiinkin armollinen suos-tumus; uusi

kustannusarvio

^tehtiin ja oli se 46,084 ruplaa ⁸² kop. ^l). Mutta ennenkuin työtä, joka taasen lykättiin eteenpäin,

pääasiallisimmin

varojen puutteen johdosta,

ehdittiin

^{alottaa, sattui}

vm 1852:n palo, ja kirkonrakennustuumat saivat jälleen uinailla, toteutuakseen vasta kuten vastedes saamme nähdä

kymme-nen vuotta myöhemmin.

Mutta ^se rakennusyritelmä, joka palosta

saakka

^{ennen kaikkia} muita veti porvariston ^huomion puoleensa, oli uusi

neuvoshuone.

Olemme ennen maininneet, mitenkä jo

viimmeisenä

Ruotsin aikana

') Maistraatin pöytäkirja ⁶/4 ^1851.

349

SUUREN LAIVANYARUSTUSTOIMEN AIKA.

oli ollut kysymyksenä rakentaa vankan puutalon asemesta uusi

ki-vestä. Palo joudutti tuuman kehittymistä, ja maistraatin pitäessä kokouksiaan toistaiseksi ensin vuokrahuoneustoissa ja sitten tarkoi-tusta varten laitetussa väliaikaisessa raatihuoneessa, koottiin teko-aineita uuden talon varalle. Piirustus, esittävä kaksikerroksista ra-kennusta ilman tornia, vahvistettiin^l

/e

^{1807, jakaupunki} varustautui ennen pikaa käymään käsiksi rakennustyöhön. Mutta sitte tuli sota

väliin, kysymys oli taas lykättävä toiseksi kertaa, ainekset menetet-tiin muihin tarkoituksiin, ja maistraatti, joka oli antanut väliaikaisen raastuvan vahtisuojaksi, turvautui jälleen vuokrahuoneisin.

Rakennustuumia ei sitten sodanjälkeenpantu vireille ennemmin kuin ^1825, jolloinka pormestari Johnsson, sen johdosta että oli he-rätetty kysymys uuden vankihuoneen perustamisesta, ehdotteli että

se sivurakennus kaupungin raastuvan alikerrassa, johon oli määrä

sijoittaa vankila, viipymättä olisi rakennettava, minkä ohessa muuta-mat vanhimmista vaativat koko alikerran samalla tehtäväksi ^'). Koska nyt kuitenkin havaittiin vanhan kaksikymmentä vuotta sitte laitetun piirustuksen monessa kohden kaipaavan muutosta, ja kun sitäpaitsi tahdottiin rakennukseen torni, jotta kellon voisi nähdä kaikilta ilman-suunnilta²), pyydettiin hallitukselta lupaa uuden piirustuksen val-mistamiseen. Suostumus tähän saatiin ^21/6 1826.

Kuitenkin kului taasen jonkun verran aikaa saamatta varain puutteesta työtä toimeen. Maistraatti oli tosin ^G/₂ 1832 määrän-nyt että se 18:n killingin maksu valtio-velkarahaa veroäyriltä, jonka porvaristo aikaisemmin raatihuonerakennusta varten oli ottanut

päällensä, oli suoritettava Idiä riksillä, mutta porvariston kieltäy-dyttyä maksamasta korotettua veroa, jonka maaherrakin kumosi, jä-tettiin asia taas lepäämään. Vielä 1838 ilmoitti raatihuonerakennusta varten asetettu komitea ettei porvaristo omin varoin jaksaisi saada rakennusta pystyyn ^3), ja ehdotti sen vuoksi että kaupunki anoisi

') Kaupunginvanhimpain pöytäkirja ²ⁱ/i ¹⁸²⁵ ja Maistraatin pöytäkirja

m_/

3 1825. Raatihuoneen paikalla seisoi puinen tyrmä, joka vähemmin sopi-vaan asemaansa nähden jo 1823 piti muutettamaneteläiselle tulliaukealle. Seu-raavana vuonna muutettiin kuitenkin päätös siihen suuntaan että vanha ^talo saisi seisoa paikallaan ja aivan uusi vankila olisi rakennettava tullikentälle.

Sen johdosta että uuden talon kustannukset nousivat liian korkeiksi, esiintoi Johnsson sitten yllämainitun ehdotuksen, jonka mukaan se osa raatihuonetta, minne vankila sisältyisi, rakennettaisiin.

2) Tämän ohessa virkkoi ^kuitenkin kauppaneuvos P. A. ^{Moliis että} „kello voi jäädä entiselleen, ilman tornia, joka paremmin kuului vanhempaan kuin uudempaan rakennustaiteeseen^41.

3) Kustannusarvio laskettiin silloin tekevän 85,092 rupi. 5 kop. pankin velkaseteliä. Muuten on huomattava että uusi raatihuonerakennus nyt oli

350

Uudestaraken-nus-työ loppuun

saatettu.

Kauppa. Huo-not liikeolot.

UUDESTARASENNUSTYÖ LOPPUUN ^SAATETTU. KAUPPA.

yleisistä varoista 30,000:n ruplan lainan pankin velkaseteliä. Mai-nittu anomus kuitenkin hyljättiin, syystä ^että kaupunkia pidettiin kyllin varakkaana voidakseen rakentaa neuvoshuoneensa ilman moista apua.

Vasta ¹/₅ 1839 pantiin vihdoinkin kauan tuumailtu rakennus alulle, ja ²²/6 tapahtui juhlallinen perustamistoimitus. Työtä jatket-tiin nyt taukoamatta ^1841:een, jolloin

viimeinkin

^uusi neuvoshuoue,

aikaansa nähden valtatyö, seisoi valmiina, korkealta paikaltaan

val-liten

ympäröivääkaupunkia ^1). Juhlallisessavihkimystilaisuudessa ^18/_I2

1841 luki pormestari Ignatius julki lyhyen kertoelman kaupungin menneistä kohtaloista, missä myöskin kosketettiin ylläkuvatun ra-kennus kysymyksen läpikäymiä vaiheita.

Raatihuone-rakennus oli niin sanoakseni seppelöinnyt kaupungin uudestarakentamistoimen, joka täten voidaankin pitää päättyneenä.

Millä menestyksellä yksityistäkin rakentamistyötä tähän aikaan oli harjoitettu, näemme siitä että rakennusten lukumäärä, tekevä 1824 14 kivitaloa sekä 369 puutaloa, vuosikymmenellä 1825 —35 oh kart-tunut 5:llä kivimuurilla ja

186:11 a

puutalolla, joiden yhteenlaskettu

arvo nousi 76,395:een hopearuplaan, siis lähes ^50;n prosentin lisäys.

Kaupungin näin jälleen yletessä raunioistaan, olivat myöskin palon ja sitä seuraavan sodan kautta maahan sortuneet porvarilliset elinkeinot taasen vähitellen vakaantuneet.

Se oli varsinkin kauppa ja kuten kohta tulemme lähemmin osottamaan laivanvarustajatoimi, joka tällä aikakaudella antoi kaupungille sen merkityksen.

Tosin olivat liikesuhteet aluksi hyvin kehnot²). Aina vuosi-sadan alusta asti olivat näet vallankumoussodat vaikuttaneet

eh-kohoutuva vähän pohjoisempana sitä paikkaa, missä vanha raastupa ^oli sijain-nut 16- ja 17-sataluvuilla. ^Kun kuitenkin lähinnä raatihuonetta pohjoiseen päin olevat tontit kuuluivat yksityisille henkilöille, olivat maistraatti ja kau-pungin vanhimmat jo n/j2 1832 päättäneet ostaa talon n:o ¹³⁵ valmistaaksensa sijaa uudelle raastuvalle ja ^sen pihamaalle. (Kts. maistraatin pöytäkirja ^7/2

1835). Piirustus oli C. L. Engelin tekemä.

') Rakennuskulungit olivat ^nousseet 16,555:n rupi. 83:n kop. hopearahaa, lukuunottamatta ostohintoja tonteista ^n;ot 134 ja 135, jotka lunastettiin 1,776;5ta ruplasta 75:stä kopeekasta hopearahaa. Kts. muuten Ignatiuksen kertoelmaa Porista Finland Allmänna Tidningissä 1850 nmt 272, 273 ja274.

2) Sen ajan huonot kauppasuhteet vaikuttivat myöskin pysyväisen va-jauksenmaan kauppatasapainossa. V. 1813 esim. nousi Suomenmaassa viennin kokonaisarvo ainoastaan 5,882,684:nruplaan 47:nkopeekkaan pankin velkaseteliä, samoin tuonnin arvo 6,662,040:n ruplaan 38:nkopeekkaan. Y. ^{1814 teki} maantap-351

Kauppasuhteet paranevat.

SUUREN LAIVANVARUSTUSTOIMEN AIKA.

käisevästi kansojen rauhalliseen keskusliikkeesen. Myöskin Porin merenkulku oli kärsinyt yleisen sotatilan vallitessa.

lisakki

Björk-manin laivan olivatv. 1802 Välimerellä anastaneet tripolilaiset risteili-jät ja G. A.

Björnbergin

kuunari „Apparence“ oli Lyybekissä otettu takavarikkoon ranskalais-jeukkojen marssiessa sisään mainittuun kaupunkiin v. 1806. Purjehdus rajoittui taasen Tukholmaanja

Sak-saan, kuin myös Pohjanmeren rannikoille. Yksin varastosuolaakaan, joka oli palanut v. 1801, eivät kauppiaat jaksaneet panna kuntoon ennemmin kuin v. 1811.

Kaupungin

kauppalaivastosta katosivat näin vähitellen kaikki laivan nimen ansaitsevat alukset.

Vielä vuonna 1817 näkee Turun maaherra olevan syytä ilmoit-taa senaatille että tapulikaupungit hänen läänissänsä suuresti kärsi-vät epäsuotuisista liikesuhteista, „melkeinpä yleisestä pysähdyksestä eurooppalaisten valtioidenkaupassa^44. „Erittäin huomiota ansaitseva⁴⁴ lisää hän „on afrikkalaisten

rosvovaltioiden

ryöstäntöjen tuot-tama vahinko, joka tapahtuu niin pian kuin matka ulottuu

Pohjan-merta tai Englannin kanavaa ulommaksi^44. Näiden merien rannikot olivatkin pitemmän aikaa olleet ja olivat vielä silloin

pääasiallisim-mat myyntipaikat kaupungin kauemmaksi meneville lasteille. Kui-tenkin oli tämäkin kauppa nyt vähemmintuottava, syystäettä suuret maksot, jotka siellä rasittivat laivoja,

nielivät melkoisen

^osan tava-rain hinnasta. „Ainoastaan suolan hankkimisen välttämättömyys,

jota tavaraa, senjälkeen kuin rosvovaltioidenkaappaukset ovat meiltä

sulkeneet

Atlantin ja Välimeren, on ainoastaan voitu saada Englan-nista, oh pakottanut Suomea antautumaan tälle epäedulliselle kau-palle^{44 1).}

Mutta vähitellen alkoi valtiollinen taivas taas seljetä ja sen kera myöskin kansojen välinäisen keskusliikkeen ehdot parata. Jo v. 1819 sanoo maistraatti mitenkä huolimatta siitä että yhä ylei-sesti valitetaan vähemmin suotuisista kauppasuhteista, liike tässä

kaupungissa kuitenkin on viimme vuosina melko-määrässä kasvanut ja varsinkin tänä vuonna ollut vilkasta. Vuotta ennen 1818 oli Englannissa käyvien laivojen lästiluku jo tehnyt ^584, Hollantiin menevien 182, sekä Bordeauxiin meneviksi

määrättyjen

39 lästiä.

Tuona maistraatin niin ylistämänä vuonna 1819 teki

„Wilhehniina“-laiva kaksi matkaa Lontoosen, jonka ohessa neljä prikiä kävi Liver-poolissa. Uskalsipa eräs kuunarijulki „Frigga⁴⁴ mennä Lissaboniin pio vielä 410,241 rupi. 45 kop. pankin velkaseteleitä. Vasta ^{v. 1815} näyttäytyi voittoa osottava ylijäämä, kun näet silloin vienti nousi yli 6,400,000:n ruplan, mutta tuonti teki ainoastaan lähimain 5 ’/₂ miljoonaa.

‘) Maaherran läänin tilaa koskeva ^kertomus 1817.

352

Vienti

KAUPPA. VIENTI.

saakka^,). Turkin keisarin „firmaanit“ (käskykirjeet), jotkahallitus oli

toimittanut

suojaksi Pohjois-Afrikan rosvovaltioiden merirosvouksia vastaan, avasivat vähitellenmyöskin Välimerenkaupalle, jav. ₁₈₂₅ saat-toi jo priki „Teodora“ ottaakuljottaaksensa rahtia Livornosta

Pietariin.

Varsin suotuisa näkyy kaupalle olleen 1830-luku.

Myöhemmin, alkupuolella 1840-lukua, kauppa tosin tuotti jäl-leen vähemmin edullisia tuloksia, johtuensilloin vallitsevasta hintain alennuksesta niissä ulkomaan satamissa, joihin suomalaiset vienti-tavarat myytiin. Kauppahuone Björkman ^& Rosenlew ^ynnä kaup-pias C. F. Björnberg, jotka olivat saaneet luvan rakentaa sahan La-vian Susikoskelle sekä erioikeuden pultaanitehtaan perustamiseen, pyysivät ^{v. 1843} oikeutta lykätä sahan rakentamisen tuonnemmaksi ja muutamia huojennuksia tehtaan pitämiseen nähden, „koska epä-suotuisat kauppasuhteet ovat vaikuttaneet perin vahingollisesti sekä metsäntuotteiden että purjekankaankin menekkiin". Mutta aina

vuo-desta 1845 asti oli liike tasaisesti nousemassa niin tyvi^{ll maan} vientiesineiden korkoihin hintoihin nähden, kuin _myös niiden tavat-toman edullisten rahtien johdosta, joita siihen aikaan ulkomailla

tar-jottiin. Euroopan useimmissa maissa 1848ja 1849vallalla olevat levot-tomuudet sekä sen johdosta varrottu yleinen sota, vaikuttivat kyllä

ehkäisevästi Porinkin kauppaliikkeesen, mutta jo v. 1850 pääsi tämä elinkeino entiseen virkeyteensä, jolla kannalla se pysyikin 1852:een, vaikka silloinkin välistä kuului valituksia huononpuolisista kauppa-suhteista^2).

Asiain näin ollen kasvoikin kaupungin kauppaliike

melkomää-rässä aikakauden kuluessa. Mitä erittäin metsäntuotteiden vientiin tulee, huomaamme laahkojen ja lautojen

maasta-viennin

^vuosi vuo-delta lisääntyvän, kun sitävastoin ennen

tavallinen

vuoliaisten, par-rujen ja ruoteiden ulkomaille kuljettaminen alkoi vähetä ^:i). V. ₁₈₁₅

vietiinkaupungista 1,646 tohtia lautoja, ja^{v. 1817,} jolloin laahkoja ensi kerta erittäin mainitaan vientiluettelossa,

vietiin

niitä ulos ainoastaan 722 tohtia. Y. 1850 nousi laahkojen ulkomaalle vienti sitävastoin 26,440 tolttiin, paitsi ^2,386 tohtia soiroja. Yietiinpä palovuonna

1852 maasta kokonaista ^46,000 tohtia laahkoja. Laahkojen ulko-maalle viennin

keskimäärä

näyttää ajanjakson jälkimäisellä

puolis-') Maistraatin ^kertomus kaupan ja elinkeinojen tilasta Porissa y. m. vuo-sina 1818 ja 1819.

2) Kuvernöörin kertomukset ^S. Y. ^Å;ssa.

3) Kaikki nämä ja seuraavat kauppaa koskevat tiedonannot perustuvat kuvernöörien kolmivuotiskertomuksiin sekä Gyldenin kuvauksessa Suomen kau-pungista 1840-luvulla löytyviin tietoihin.

23

353

Tuonti

SUUREN LAIVANVARUSTUSTOIMEN ^AIKA.

kolia vaihdelleen 25,000:n ja 30,000;n toltin välillä.

Yuoliaisten

ja hirsien vientimäärän väheneminen näkyy esim. siitä että vuonna

1815 vietiin ulos kumpaisiakin 9,420 ja 2,818, mutta 1850 ainoastaan 528 ja 165 kappalta. Ruoteita oli v. 1818kuljetettu kaupungista yli 6,000 toltin, v. 1850 nousi vienti ainoastaan hiukan yli 1,000, v.

1852 2,386:een tolttiin.

Tervan vienti näkyy olleen nousemassa 1840-lukuun asti, mutta sitten alkaneen jonkunverran vähetä. Y. 1815vietiin mainittuatavaraa

ulos

^2,702 tynnyriä, v. 1843 5,000 tyrni., kolmivuotiskautena 1848—

1850 kunakin vuotena 2,779, 2,289 ja 1,821 tynn. Jonkunlaisen merkityksen saavutti tällä aikakaudella _myös potaskan vienti, jota ainetta suuressa määrin valmistettiin Porin pohjoispuolisissa pitä-jissä, sittenkun majuri Printz Siikaisissa oli opettanut talonpoikaista kansaa sitä tekemään. Korkeimmallensa pääsi potaskan vientiv. 1826,

jolloin sitä vietiin ulos lähimain 6,000 leiviskää. 1850 vietiinmaasta vielä likisuunnille 1,800 leiviskää potaskaa.

Mitä muiden maantavaroiden vientiin tulee huomataan voin-viennin nousemistaan nousevan, kun sitävastoin kaupungin vanhas-taan harjoittama eläin- ja lihanvienti, joka varsinkin 16-sataluvulla

oli ollut niin tärkeä, vähitellen ehtyi. Voita vietiin Porista

oli ollut niin tärkeä, vähitellen ehtyi. Voita vietiin Porista

In document Porin kaupungin historia (sivua 107-135)