Samoin kuin tehdas- ja teollisuusoikeus jäivät luonollisesti myöskin ammattikuntain ammattioikeudet yhä edelleen olemaan

Kämnärinoikeus, joka palon jälkeen ^oli^v. 1802 uudestaan järjes-tetty,

päätti

^edelleen pienemmät jutut. ^Sillä ^oh erityinen puheen-johtajansa ^{sekä kaksi} joka

puolivuosi

porvaristosta nimitettyä

jä-sentä.

Puheenjohtajina

^olivat

^oikeudessa puheena-olevalla

aikakau-della

Jaakko

^Tudeer,

Erland

Rosenback, ^G. N. Carlborg ja Otto Jaakko Sohlström.

Kllmnärinoi keus.

Kaupungin

vanhimmat

vihdoin, joita

valitessa

vielä lähinnä edel

läkäyvällä aikakaudella

oli

tavaksi

^otettu

kaikellaisia

olojen vaati-mia

epäsäännöllisyyksiä, ^valittiin

^nyt

säännöllisesti

siinä järjestyksessä

Kaupungin vanhimmat.

') Palkkainjärjestämiskysymyksestä^{kts. S.U.} ^eac^/15 1814, F.E. ^J^"⁷^/8

-Kaupungin ulosteet.

SUUREN LAIVANVARUSTUSTOIMEN AIKA.

kuin

kuninkaallinen

^päätös ^kaupunkien valitukseen ¹⁶/,₀ p:ltä 1723 määräsi. Joka kolmas vuosi valittiin siten 8 edustajaa jokaisesta porvariston luokasta, niin että kaupunginedustuksena täysilukuisessa istunnossa oli 24 jäsentä. Aikakauden loppupuolella näytään kuiten-kin tahdotun panna toimeen melkoinen muutos vanhimpien toimi-vallan kestävyyteen nähden. Lyhyestä erityisten anojien tekemästä hakemuksesta että kaupunginvanhimmat, „jotka tähän saakka olivat valitutelinajaksi" valittaisiinjokakolmas vuosi, näyttäänäet siltä kuin ennen määrätyksi ajaksi valitun

kaupunginedustuksen

^sijaan olisi tullut laitos, minkä jäsenillä oli hallussaan virkaoikeus elinajaksi.

Jos niin on, ei tämä yritys muuttaa vanha laitos kuitenkaan tuotta-nut mitään pysyväisempää seurausta.

Kaupungin ulosteet kruunulle olivat samat kuin ennen, sillä poikkeuksella, että suostunnat nyt

olivat

lakanneet. Sen sijaan oli kaupungille määrätty majoitusvelvollisuus. Y. ¹⁸²⁵

nousivat

kaupun-gin kaikki ulosteet yhteenlaskettuina ^1,603 ruplaan ⁵⁰ kopeekkaan ¹).

Tämän lisäksi tuli

merimiesvakanssi

julistuksen mukaan ²^% piitä

1810 laskettu 92:ksi ruplaksi ^40;ksi kopeekaksi. 1850:n vuoden

maa-kirjassa merkitään kruununylöskanto seuraavien otsakkeiden alle: l:o

veroja maista ja tiluksista: karjaveroa 2: 88,

merimiesvakanssia

^92: ^40, tonttiäyriveroa ^—: ^96; ^2:o henkirahoja: manttalimaksuja ^1,181: 88, linna-apua 178: 29, lääkintärahaa 20: 7:2, teinirahoja ^67: ^72: 2; ^3:o

välillisiä

veroja: viina-arentia ^{629; 82;} 1, kuolinpesäkorkoja 447: ^25:

2, sekä ^4:o satunnaisia tuloja: sakkorahoja 105: ^69: ⁱ —tehden koko ylöskanto siis 2,736 ruplaa ^'*).

') Eri osuudet ^olivat; karjaverorahat (otettiin päätöksen mukaan ¹⁹/, pdtä 1757 ja tekivät nyt ²ruplaa 88 kopeekkaa), tonttiäyrimaksu(päätöksen ^mukaan

20/ 10 pdtä 1788 15:lta tontilta; 96 kop.), henkirahat (1,809 hengeltä kultakin ³⁶ kop. 672 ruplaa 84 kop.), kruununsakkorahat (230 ruplaa 85 kop.), uhkasakot (113 ruplaa 64 kop.) linnanrakennusapu ₍₁₁₅ ruplaa 23kop.), lääkintärahat (11 ruplaa 85 kop.), kuolinpesäkorot (6 ruplaa 60 kop.) ja 1826:n vuoden viina-arenti (448 ruplaa 65 kop.).

2) Merimiesvakanssia maksettiin edelleen kuninkaallisen kirjeen mukaan

12/,, pdtä 1786 kultakin kaupungin seitsämältä merimiehellä 9 riksiä 8killinkiä, jotka keisarillisen julistuksen perusteella ²^% pdtä 1810 laskettiin 13 ruplaksi 20 kopeekaksi. Linna-apuraha ja lääkintäapu laskettiin palkka- ja taksoi-tusmaksua noudattaen kuninkaallista määräystä^5,„pdtä 1739ja maaherraviraston kirjettä ⁹/„ pdtä 1808. Teinirahoja lopuksi maksettiin noudattaen kuninkaallista kirjettä 16/,, pdtä 1780 ja maaherran virkakirjelmää ¹⁸^/s pdtä 1833, 6 äyriä eli

4V² kopeekkaa kaupungin kultakin kattilakunnalta, joita v. 1850 oli 1,505. Viina-vuokraa taasen laskettiin n. k. palotynnyrinmäärän mukaan. 1,685 mieheltä,

12:n ^kannun mukaan kultakin, oli taksoitettava ^20,220kannua, 2,083 naiselta,6:n

398

Majoitustaakka.

Kaupungino-KAUPUNGIN VANHIMMAT. KAUPUNÖINRAHASTO.

Missä määrin majoitus

rasitti

kaupunkia ei voida numeroilla

ilmoittaa,

koska osa tätä

velvollisuutta suoritettiin luonnontuotteissa.

Majoitusasetuksen mukaan ^;n/, p:ä 1812 oli kaupungin sotilaiden va-ralle pitäminen: 6 upseerinhuonetta, joista yhdestä

laskettiin

kyyryä

noin 120 riksiä, 2:sta 180 riksiä yhteensä, ja3:sta jälelläolevasta 300 riksiä yhteensä. Vielä oli varattava vääpelinhuone, josta kyyryä las-kettiin noin 60 riksiä sekä huoneet 50:lle aliupseerille ja sotamiehelle,

kustakin

huoneesta

laskettuna

^20:n riksin kyyry. Majoituksen porva-reille tuottamat

kustannukset

suorittivatpuoleksi porvaristo

veroäyrilu-vun mukaan, ja toiseksi jmoleksi kaupungin muut asujamet yhdesssä porvariston

kanssa talojen

arvon mukaan. Majoitustoimikunnan oli

liitäminen

huolta kaikista tämän velvollisuuden yhteydessä olevista

seikoista.

Koska kuitenkin

alinomaisia

selkkauksia ja riitoja tämän

rasituksen

jakamisesta syntyi, valittiin v. 1825 erityiset majoitustilien tarkastajat. Majoituskustannukset nousivatkin aika suuriin summiin.

Siten

laskettiin

^tämän rasituksen v. 1850 tekevän ^2,961 ruplaa 57

kopeekkaa.

Jo v. 1812 oli sitäpaitsi venäläisille sotilaille

luovutettu

^kaksi taloa

sairashuoneiksi

(Rosnellin ja Branderin), jonka ohessa

kreikka-lais-katoliset

jumalanpalvelukset pidettiin erityisissä vuokratuissa huoneustoissa (esim. 1824 pormestari Johnssonin, 1825 leski Eosen-backin talossa sekä myöhemmin n. k. Petrellin salissa, jota_myös toisinaan käytettiin maneesina sotilaskunnan harjoituksissa) ^l).

Mitä taasen porvariston suoranaisiin maksuihin

kaupunginkas-saan tulee, kuului niihin tonttiäyrivero, vahtirahat, maantie- ja lumi-aurarahat, raastupa- ja

ruiskumaksut

sekä lääkärinpalkka. Muuten oli kaupunginrahastolla vakinaiset tulonsa, joita olivat porvaruus-, apuvero- ja elinkeinomaksut, sekä myöskin maaverot, vaakarahat, sakkorahat ja kapakkamaksut. 1840-luvun

keskivaiheilta

juoksi

tuu-kannun ^mukaan naiselta, 12,498 kannua, yhteensä siis 32,718 kannua, johon kui-tenkin lisättiin 5 prosenttia, niin että taksoitettu kannuluku ^teki 34,353 kannua. Kun 18 kannua laskettiin menevän jokaiseen palotynnyriin, teki tyn-nyrien lukumäärä 1,908, joista maksu 33:n kopeekan mukaan tynnyriltä teki yllämainitun, 629:n ruplan 82:n kopeekan suuruisen summan.

') Kaupunkiin kysymyksessä-olevalla ajalla sijoitetuista sotilasjoukoista mainittakoon: ^23;n kevyen tykistöprikaatin 2:n komppaniia. kapteeniBytschkoflf, (1819 1837), 46:n jääkärirykmentin 3:s karapiinikomppaniia, 140 miestä, majuri Lisenko (1831—lB ), 19:n tykistöprikaatin l:n kevyt patteri (1835), 12:n

suoma-laisen linjapataljoonankaksi komppaniiaa, ruhtinas Aktjurin ja Reinwall (1837 1852). Ainakin v. 1816 oli myöskineräs kasakkakomennuskunta eversti Kasch-kinin johdolla, majoitettuna kaupunkiin.

399

Taksoitukset

Menoja yleiseksi hyväksi.

SUUREN LAIVANVARUSTUSTOIMEN AIKA.

laakikin, kuten olemme nähneet, kaupunginrahastoon. Yleensä oli kaupunginrahaston asema aikakaudella erinomaisenhyvä. Maistraatti sanoo v. ^1844; „kaupunginrahasto, jonka

kustannuksella

kaupungin raastupa äsken on rakennettu, omaa hallituksen tuon tuostakin

kau-pungille antamien lahjoitusten kautta niin melkoiset tulot, _että se,

vaikkeiporvaristo sinne vähintäkäänmaksa,tuottaa noin2,ooo:n hopea-ruplan vuotuisen jäännöksen". Toisesta lähteestä saamme seuraavan

lausunnon: „Kaupungin tulot, tuulaakia lukuunottamatta, ovat huo-lellisen hallinnon kautta niin kukoistavassa kunnossa, että ne, sitten-kuin kaupungin yleiset menot on suoritettu, jättävät noin l,000;n hopearuplan vuotuisen jäännöksen".

Vuonna 1850 tekivät kaupunginrahaston tulot yhteensä 6,319 ruplaa 74 kopeekkaa ¹^). Menot rahastosta maksettiin vuoden kuluessa seuraavan nimisinä: palkat

kaupungin

virkamiehille ja palvelijoille, kulunkeja, korjaus- ja kunnossapitokulunkeja, maaveroa, postirahaa, vanginmuonaa ja muita tilapäisiä menoja. Kun nämät olivat suori-tetut, teki vuoden säästö 793 ruplaa, joka summa lisättiin rahaston entisiin puhtaisiin varoihin, 2,578:aan ruplaan 28 kopeekkaan.

Taksoitukset kaupunginrahastoon olivat siis verraten vähäpä-töiset. Rasittavampia olivat kruununulostekojen suorittamiseksi toi-meenpannut taksoitukset, etenkin majoitusvelvollisuudesta johtuvat.

Niitä toimeenpanivat

edelleen

kaupungin vanhimmat

yksinneuvoin

maistraatin kanssa, ja niissä seurattiin tavallisesti sitä periaatetta, että alin rahamäärä laskettiin 3:ksi ja korkein 40:ksi veroäyriksi, sekä että ainoastaan yhtä henkilöä vuotuisesti rasitettiin

korkeimmalla

veroäyriluvulla. Tätä taksoitusmuotoa, jota kaupungissa _vanhastaan oli seurattu, vaikkei sitä esivalta ollut vahvistanut, pidettiin hyvin käytännöllisenä. Kun 1834:n vuoden kaupunginvanhimmat

poikke-sivat

yllämainituista

periaatteista jamääräsivätBjörnbergille ⁵⁰

vero-äyriä, jota äänimäärää ei koskaan ennen kaupungissa ollut esiintynyt, tehtiin siitä valituksia, mitkä kuitenkin korkeimmassa paikassa hyl-jättiin.

Mutta jos, kuten olemme huomanneet,

kaupunginrahastoon

jäi vuotuista säästöä, jataksoitukset tähän aikaan myöskin yleensä olivat jotenkin kohtuullisia, ei myöskään mitään erityisiä menoja uhrattu yleisen hyvän eteen. Eipä juuri mitään luovutettu katujen ja jul-kisten paikkojen ylläpitoon ja korjauksiin. Kaikista sellaisista

sei-') Myöskin pormestari Ignatius ilmoittaa v. 1841 tekemässään kaupunkia koskevassa kertoelmassa kaupunginrahaston ^tulot viimekuluneina vuosina

teh-neen noin 6,40(J ruplaa.

400

Väkiluku,

Porvaristo.

TAKSOITUKSET. VÄKILUKU. PORVARISTO.

koista oli yksityisten

talonomistajien

pitäminen huolta, ja vasta siinä tapauksessa etteivät nämät hyvällä suostuneet työhön, maksettiintyö kaupunginkassasta ja sitten haettiin kulungit lain voimalla ulos nis-kottelevilta. Kun esim. uusi

kivilaituri

oli v. 1847 rakennettava, kutsuttiin työhön vanhat ruodut, jotka aina 16-sataluvulta saakka

olivat

toimittaneet

sellaisiatöitä, ja kun eräs talonomistaja kieltäysi

tottelemasta

ruotumestarinkäskyä, palkattiin edellämainittuuntyöhön

päivämiehiä _hänen

kustannuksellaan.

Ei myöskään uskallettu kuten jo ennen on mainittu siihen aikaan ryhtyä mihinkään kal-liiseen ruoppaamiseen, vaikka sitäpidettiin perin tarpeellisena. Siihen eivät, arveltiin,

kaupungin

varat riittäisi. V. 1833 oli tosin

käytän-töön pantu katuvalaistus, mutta joskin se oli askel eteenpäin, ei laitos

likimaillekaan

vastannut

meidän aikamme

käsitystä

katuvalaistuksesta.

Siellä täällä

kadunkulmissa

vilkkui iltasin

kurja

kynttiläpahainen,

ikäänkuin

surren sitä että oli pantuna näyttämään miten pimeä to-dellakin oli. Myös kaupungin järjestyshoitoon nähden noudatettiin kaikkea mahdollista säästäväisyyttä. Itsellisten oli maksutta

lakai-seminen kaupungin tori.

Järjestyksen

vartijoina toimi 3 eli ⁴ po-liisia laatta eli ^n. k.

„voileipä“

rinnassa, ja unisen yövahdin kuul-tiin öiseen aikaan eri

kellonlyönneillä

huutavan yksitoikkoista ilmoi-tustaan: „kello on kymmenen (yksitoista j. n. e.) lyönyt“.

Väkiluku oli

aikakaudella

suuresti lisääntymässä. Henkikirjani mukaan oli

kaupungin

väestö vuonna 1809 2,140 henkeä jaettuina

In document Porin kaupungin historia (sivua 160-164)

Samoin kuin tehdas- ja teollisuusoikeus jäivät luonollisesti myöskin ammattikuntain ammattioikeudet yhä edelleen olemaan

päätti

puolivuosi

Puheenjohtajina

oikeudessa puheena-olevalla

Jaakko

Erland

vanhimmat

valitessa

läkäyvällä aikakaudella

tavaksi

kaikellaisia

epäsäännöllisyyksiä, valittiin

säännöllisesti

kuninkaallinen

kaupunginedustuksen

olivat

nousivat

merimiesvakanssi

merimiesvakanssia

välillisiä

rasitti

ilmoittaa,

velvollisuutta suoritettiin luonnontuotteissa.

laskettiin

kustakin

laskettuna

kustannukset

kanssa talojen

liitäminen

seikoista.

alinomaisia

rasituksen

laskettiin

luovutettu

sairashuoneiksi

kreikka-lais-katoliset

ruiskumaksut

keskivaiheilta

kustannuksella

kaupungin

edelleen

yksinneuvoin

korkeimmalla

yllämainituista

kaupunginrahastoon

talonomistajien

kivilaituri

toimittaneet

tottelemasta

kustannuksellaan.

kaupungin

likimaillekaan

meidän aikamme

katuvalaistuksesta.

kadunkulmissa

kurja

ikäänkuin

Järjestyksen

„voileipä“

kellonlyönneillä

aikakaudella

kaupungin

^oikeudessa puheena-olevalla

epäsäännöllisyyksiä, ^valittiin