kohden, oli avonaisia paikkoja kirkon ja koulutalon vieressä sekä
kaalimaita
aina pysty aitaan saakka. Ylempänä koko tätä talojen, lauta-aitojen, katujen, kujien, mäkien ja avoimienpaikkojen
sekavaajoukkoa kohousi kaupungin kaksi komeinta julkista rakennusta, raati-huone torneineen jakirkko kellotapuleilleen.
Raastupana oli nyt, kuten 16-sataluvulla, kaksinkertainen puu-rakennus.
Todennöisesti
oli se myöspunaiseksi
maalattu. Ainakinoli se v. 1774 sivelty punavärillä ja varustettu keltaisilla ikkuna-puitteilla. Tornissa oli kello kullattuine numeroineen ja
viisareineen.
Istuntopöytä alemmassa salissa oli peitetty puolisinisellä veralla.
Rakennus oli muuten jo vanha ja huoneet ahtaat, jonka takia maa-herra kaupungissa käydessään v. 1797 ehdotti että uusi raastupa
ensi
tilassa olisi kivestä rakennettava'-). Tämän oli porvaristo lu-vannutkin tehdä, niin pian kuin tarvittavat varat olisivat tarjona.Raastuvan ulkopuolella aukeni tori, käsittäen noin kolmanneksen nykyistä raastuvanpuistoa. Ennenmainitun Weberin maalaaman tau-lun mukaan, ympäröi sitä osaksi
kaksinkertaiset
taitekattoiset raken-nukset.Kirkko sijaitsi vanhalla paikallaan hautausmaan
ympäröimänä.
Ahkerasta käyttämisestä kahden ja puolen vuosisadan aikana oli hautausmaan pinta kohonnut neljä kyynärää yli ulkopuolella
kulke-van kadun, ja täytyi astua muutaman porrasta alas tullakseen suku-hautoihin, jotka olivat rakennetut hautausmaata ympäröivän
kierto-muurin
viereen. Itse kirkko oli punaiseksi maalattu ja sen tervattu Myllykadunsilta Linnaneljänneksessä ja Linnalaituri sekin Linnaneljänneksessä Haagankentältä tulevan Linnan poikkikadun päässä. Kun tämä laituri oli ra-kennettava v. 1782, vaativat Kirsteiniläiset sen sijoitettavaksi Eutulan rantaan,joka sijaitsi heidän kaupunginosansa alapuolella; mutta maistraatti, katsoen tämän pyynnön saaneen alkunsa ahdasmielisestä nurkkaharrastuksesta, päätti sen rakennettavaksi hiukan lännemmäksi Nummelinin rantaan. Kirsteiniläiset
saivattyytyä Uudenkadun päässä sijaitsevaan puulaituriin.
*) Esim. Kirkkorinne, Eantakuja, Linnamäenkuja.
2) Maistraatin pöytäkirja 15/2 ja2l/2 1797.
327
Koulutalo ja köyhäinhuone
Kadut,
UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA YÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.
paanukatto oli tullut uudistetuksi ainakin v. 1772. Sisäpuolelta oli sen sekä katon että seinät jo v. 1752 koristanut vaasalainen maalari Hjulström maalauksilla, jotka esittivät pyhää kolminaisuutta, enke-lejä ynnä kohtauksia raamatunhistoriasta. Ovissa ja ikkunoissa riip-pui komeilla kukkaletkuilla varustetut verhot ja kuoriseinällä oli, kummallakin puolen alttaria, kaksi viiniköynnösten
kiertämää
pyra-miidia. Lehterit olivat myöskin kauniisti marmoroittuja tahi kolis-tettuja raamatullisilla kuvilla. Tuolitkin olivatsinisiksi
marmoroit-tuja vaalealle pohjalle. Yksi vanhan templin paraitakoristuksia
olivat kuitenkin uudet urut. Yaxholman lukkarin Gabriel Lindin valmistamina, oli ne pantu paikoilleen v. 1774’). Kirkon ympä-rillä levisi kirkkokenttä, jolla sijaitsivat koulutalo ja köyhäinhuone, molemmat jotenkin rappeutuneita ja alituistenkorjausten tarpeessa, jälkimmäinen jo ennen paloa aijottu kokonaan uudestaanrakennetta-vaksi. Pohjoispuolella kirkkoasijaitsi
myöskin samalla kentällä pakkahuone, joksika vanha myllyhuone oli muutettu, sittenkuin val-mistusveroa oli aljettu kantaa tulleissa (1773). Ehdotus uuden kivisen pakkahuoneen rakentamisesta oli jo v. 1786 esitetty, muttajätetty sikseen, „merikulun ja kaupan yleisen heikkoudentakia, joka silloin vallitsi ja pidätti kaiken voiman ja virkeyden*1.
Kaupungin
suurimmat
kadut olivat: Rantakatu, Kuninkaankatu ja Hämeenkatu. Ensinmainitulla oli vilkas liike, etenkin kesäiseen aikaan, jolloin purettiin ja ahdettiin laitureilla. Sen varrella oli vii-ninlaskijallakin myymälähuoneustonsa. Kuninkaankatu kulki ete-lästä pohjoiseen melkein raastuvan ja kirkon keskiväliltä, vastatenlikipitäen
meidän
päiviemme Yladimirinkatua, jos sitäjatkettaisiin
suoraan Otavan yli jokea kohden. Tämäkin katu, joka tuli Hevos-torilta ja
Malmintullista
kumpikin sijaitsi sillä paikkaa, missä nykyjään Vladimirin- ja Konstantiininkadut risteytyvät oh yksi kaupankin tärkeimpiä liikereittejä. Se oli myöskin kivitetty „Malmin-tullista aina Bäckmanin kulmaan saakka112). Hämeenkatu taasenoli aina kaupungin perustamisesta saakka ollut kulkutienä kaikille
J) Urkuihin kuului 8 äänikertaa: 396 soivaa ja 31 mykkää torvea. Uuden urkulaitoksen maksamiseen tarvittavat varat 4,000 vaskitalaria, oli saatukokoon keräyslistoilla, jaLindistä, joka oli muuttanutkaupunkiin, tuli sen ensimmäinen palkattu urkuri.
2)Maistraatin pöytäkirja'% 1774. —B/ii 1794oli maaherra määrännyt yleisen kivityksen ennen 1796:n vuoden loppua. Porvarit selittivät kuitenkin % 1796 että sellainen kivitys nyt oli mahdotoin, koska kaikki työväki oli veistä-möllä laivatöissä. Kun Kuninkaankatu kivillä laskettiin (1774) päätettiin sa-malla „että jos joitakuita välttämättömiä katuja tässä kaupungissa kivitetään, maksaa puolen palkkaa kaupunginrahasto, lopun talonomistajat11.
328
Haagankenttä,
Linnamäki PAIKKASUHTEELLINEN YLEISKATSAUS.
niille, joiden Haagantullin puolelta oli matka torille ja kaupungin
keskiosiin.
Sitä vastaa lähimain meidän aikamme Nikolainkatu. Siitä paikasta lähtien, missä seristeytyi Kuninkaankadun kanssa Haaganken-tälle saakka s. o. nykyisen Otavanportin jaYidbomin talon välisellä matkalla loikkasi sitä kolme poikkikatua: Iso raastuvankatu, joka nykyisen Puistikon luona johti torille ja raastuvalle, Myllykatu,mennen yli nykyisen Alftanin talon Linnamäelle jarantaan, sekä Tehdaskatu, niin nimitetty sen varrella olevan tupakkatehtaan
mu-kaan, alkaen nykyisen Nikolainkadun varrella olevan talon n:o 17:n
portin tienoilta.
V. 1775 odotetun kuninkaallisen käynnin johdosta olimäärättyettäkaikki talot jaaidatkaupunginyllämainittujen
pääka-tujen ynnäIson raastuvankadun varrella olivatpunaisiksimaalattavat*).Sille, joka kaupungin puolelta meni Hämeenkatua pitkin itään-päin,
avautui
jotenkin nykyisen Yidbomin talon kohdalla n. k.Haagankenttä. Tämä ennen muinoin laaja tasamaa oh nyt kutistu-nut pitkäksi kapeaksi avonaiseksi kentäksi, joka ulottui läpi kau-pungin Haagan tulliportista aina Linnamäelle saakka, s. o. noin ny-kyisen kauppatorin keskeltä yli osan Yidbomin, Juseliuksen, Sata-kunnan kirjapainon ja Rambergin taloja lähelle Liliuksen taloa Aleksandran kadun varrella. Asutut tontit olivat anastaneet muun osan lakeutta ja olisivatpa ne sen ehkä anastaneet tykkänäänkin, jolleivät vanhat puodit ja makasiinit, jotka noin kuudenkymmenen lukuisina olivat siellä paikottain
kaksinkertaisissa
riveissä, olisi muo-dostaneet ikäänkuin etusuojan muistorikkaalle paikalle, missä am-moisista ajoista kaupunginsotilaskunta
oli toimeenpannut kivääri-ja kenttäharjoituksensa. Se oli niin sanoaksemmekaupungin „mars-kenttä“ ja oli ennen ollut kaupungin laitaosana. Mutta nyt oli sen toisella puolen vielä kokonainen kaupunginosa, Kirsteininneljännes,lukuisine
väestöilleen, niillä seuduin, missä meidän aikanammesi-jaitsevat Petrellin ja Nevanderin talot sekä kirkko.
Jos lähdettiin kulkemaan Haagankentän yli pohjoista kohden ja
poikettiin
sen pohjoisesta päästä länteenpäin, saavuttiin pian Linnamäelle, joka sijaitsi Holmbergin talon nykyisellä paikalla.Yiim-meinenkin
mylly oli nyt kadonnut ja antanut sijaa uusille raken-nuksille, muttaJuhana-herttuan
linnaansa varten sinne kokoamat kivet olivat vielä paikoillaan. Ne olivat suojelleet tätä paikkaa uutis-asukkaiden anastukselta, samoin kuin puodit olivatsuojelleet Haagan-kenttää. Yielätarjosi mäki muutamiltakohdilta, missä vastarakennetut talot eivät olleet tiellä, laajan näköalan, ja monet viittaukset ajan') Maistraatin pöytäkirja 15/ 4 1775.
329
Pystyaita ja tulliportit.
1801:n vuoden palo.
UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.
asiakirjoissa osottavat sen yhä edelleen olleen kaupunkilaisille mie-leisen kävelypaikan. Mahdollisesti olivat kaupungin viranomaiset, kun he kuten ennen on mainittu v. 1787 tahtoivat pidättää
osan Linnamäkeä kaupungille, aikoneet sinne perustaa yleisen kä-velypaikan tahi istutuksen.
Maanpuolelle vihdoinkinnäkyi kaupungista etupäässä sen pysty-aita, joka vielä kuten 16-sataluvulla säännöttömänä kaarena ympäröi kaupungin, käyden laivaveistämöltä yli meidänaikaisen kauppatorin pitkin nykyistä Konstantiininkatua jotenkin sille paikkaa, missä
län-tinen Linjakatu nyt tapaa rannan. Pystyaitana oli jälkeen 1781;n vino 3:n tahi vähintäin 2 1/2m kyynärän korkuinen aita 1). Siellä täällä katkaisi sen rakennus, joka sijaitsi aitauslinjassa ja siis itse oli sulkuna. Useimmat näistä
rakennuksista
olivat ulkohuoneita, joiden tyhjä seinä olimaanpuolelle muutamine kiinninaulattuineluukkuineen.Vuonna 1784 oli näet paikkakunnallinen tullivirasto määrännyt kaikki navetta- ja muut maantielle päin avonaiset
luukut
suljettaviksi sala-tuonnin ja tullipetkutuksen estämiseksi. Tulliporttien luo oli nytlaitettu n. k. kääntöpyörät (trissor), luultavastikäypäläisten mukavuu-deksi2). Pystyaidan etupuolella kävi kapea maantie molempien tulli-porttien välillä, ja sitäpaitsi siitä itäänpäin tie Aittaluotoon, jonnenyt Herralahden salmenyli johtipitkä viidenpuuarkun kannattama silta ’).
Sellainen oh kaupunki 17-sataluvun lopussa. Ainakin pääosissaan lienee se ollut sangen hyvin rakennettu, mikäli voi päättää eräästä
senaikuisesta
ilmoituksesta, että siihen „etenkin viimeaikoina on kart-tunut koko joukko kauniita rakennuksia" 4). Kivirakennuksetkaan eivät enään olleet kokonaan tuntemattomia kaupungissa. Jo v. 1778 sanotaan „seppä Rothmannin pihalleen kohottaneenpysyväisen raken-nuksen kivestä" 5). mutta muutamassa tunnissa oli tämäkaupunki,
johon kuului kaikkiaan 272 tonttia, kaikkine koottuine varastoineen melkeimpä jäljettömiin katoava maanpinnalta.10 p;nä kesäkuuta 1801, 10 minuuttia ennen 12, pääsi valkea irti
kauppiaanleski-vainajan
Björkmanin perillisten talossa. Monen viikon kuumuuden ja kuivuuden jälkeen oli ilma muuttunut, ja’) Maistraatin pöytäkirja 8/12 1781.
2) Kaupungin kolme tullihuonetta olivat uudestaan tulleet katetuiksi v. 1783.
3) Aittaluodon silta näyttää tulleen rakennetuksi v. 1781. Se oli silloin 123kyynärää pitkä.
4) Talot olivat myöskin varustetut porttien päälle kiinnitetyillä numero-tauluilla. (Maistraatin pöytäkirja 4 /3 1782).
s
) Maistraatin pöytäkirja 30/u 1778.
330
1801:n vuoden palo.
kylmä luoteistuuli puhalsi yli kaupungin '). Täällä oli, syystä että monta tonttia oli jaettu usean omistajan kesken, paikoittain joukko pienempiä rakennuksia ja
hökkeleitä
ahdettuyhteen, mitkäpitkällisen kuumuuden jälkeen olivat tulelle erinomaisena ravintona. Koko ranta taasen oli kuten olemme nähneet saanut antaa alaasa-doille puodeille ja makasiineille, jotka osittain olivat rakennetut paa-luille, niin että lastiveneet saattoivat laskea niiden laiturein luo.
Tämä vaikeutti suuressa määrin vedentuontia palopaikalle, vaikka se, sijaiten melkein Rosenlewin talon nykyisellä paikalla, ei ollut kaukana rannasta. Tuima tuuli kiidätti tuiskuna kipinäpilviä kauas yli kaupungin. Muutamat pihoilla sijaitsevat tervavarastot syttyivät tuleen ja palava terva levisi kaduille ja kujille, vieden mukanaan
sähisevät liekit paikkoihin, jotka mahdollisesti muuten olisi voitu pelastaa. Koko n. k. Haagantullinpuoli kaupunkia, joka oli lähinnä tuulen alla, meni sellaisella nopeudella tuhaksi, että asujaimet eivät ehtineet pelastaa edes irtainta omaisuuttaankaan. Hämmästys, joka tulen uskomattoman nopean levenemisen vuoksi valtasi asujainrau-kat, lamautti alusta alkaen sammutustyötä, mikä luonnonvoiman
hur-janriehunnan tähden olisi ollutkin aivan turhaa.
Toivottiin kuitenkin tuulen yläpuolella sijaitsevan
kirkkoseudun
säästyvän hävitykseltä. Mutta
„tuuli
kävi pyörteissä44 ja valkeale-visi tähänkin kaupunginosaan, joka sekin suurimmaksi osaksi paloi poroksi. Ainoastaan kirkon luona, jota pelastamaan joukko maalaisia oli rientänyt, jatkui sitkeä taistelu liekkejä vastaan, tullen vihdoin menestyksellä palkituksi. Kerrotaan että ennenmainittu Anna Lager-blad palon aikana pysytteli kirkossa rukoillen alttarin edessä, ja ettei häntä edes silloinkaan, kun kirkkoa läheisten palavien talojen liekit saarsivat ja sen pelastus jo näytti mahdottomalta, voitu saada sieltä poistumaan. Kun vanha templi kuitenkin vihdoin, ikäänkuin ihmeen kautta, pelastui, luki kansa tämän harvinaisentapauksen tuon
jumalaapelkääväisen
vaimon rukousten ansioksi. Muuten katosi tuohonsihisevään
tulimereen, josta ihmiset töin tuskin pääsivät hen-gissä, toinen talo toisensa perään, kunnes 8 tunnin kuluttua kokokaupunki
kaikkine julkisille rakennuksineen, paitsi kirkkoa, ja sen 272 taloa oli muuttunut hehkuvaksi tuhkaläjäksi. Ainoastaan erästölli, kaupungin länsiosassa, oli ihmeellisen kohtalon leikin kautta
’) Kuvaus palosta perustuu enimmäkseen Åbo Tidningar-lehdessä vuosi-kerran 1801 rroissa 48 ja 49 tavattaviin kertomuksiin, sekä myöskin tekstiin teoksessa Finland framstäldt i teckningar, s. 122.
331
Neuvotteluja kaupungin uu-destaan
raiteilta-luisesta.
UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.
säilynyt liekeiltä, ja oli kirkon kera yksinään jälellä surullisena muistomerkkinä tällä hävityksen paikalla 1).
Illalla oli lähes 2,500 ihmistä kodittomina ja useimmat vailla leipäpalaa tuleviksi päiviksi. „Kurjuus on“ kirjoitetaan Aho Tidningar lehdessä kesäkuun 20 p:nä 1801 sanomaton ja yleinen:
ympärivaeltavat kodittomat, pienet lapset, iäkkäätrammat, valittavat sairaat, useimmat leväten kedoilla paljaan taivaan alla, alttiina näkille ja ilman väkivaltaisuudelle, sekä kauheiden sorastaan vielä savuavien raunioiden näky, herättävät kumottavan kuivaavan tunteen.“ Olipa yksi ihmishenkikin hukkunut, kun näet tupakkatehtaan rengin Mikko Fagerdahlin 11-vuotias poika paloi taloon, joka sijaitsi vastapäätä alkuperäistä palopaikkaa kadun toisellapuolen. Sitäpaitsi
vahingoitti
valkea useita sammutustyöhön osaaottavia henkilöitä, samaten suis-tuvat talot ja savutornit.
Jo palon jälkeisenä päivänä oli rovasti tohtori Lebell kokoon-kutsunut joukon kaupunkilaisia heidän kanssaan neuvotellakseon ensimmäisistä avustustoimenpiteistä.
Muutamia
päiviä fiiyöhemmin saapui kaupunkiin maaherra v. Willebrandinpuolesta laamanni Olavi Yihelius itse paikalla ryhtyäkseen kaupungin entisiin voimiinsa ko-hottamista tarkoittaviintoimenpiteisiin.
17/c p;nä pidettiin hänen läsnäollessaan, kirkossa, kokous porvariston kanssa, jossa keskustel-tiin lähimmän tarpeenvaatimista
toimenpiteistä. Nyt, kuten v. 1640*) Muuan matkustaja, joka pari päivää myöhemmin kävi kaupungissa, kirjoittaa: «Kysyttyäni miten tämä kauhea hävitys oli tapahtunut kertoivat minulle ne harvat paikalle jääneethenkilöt, jotka harjoittivat raunioissa kaiva-mista: että valkea tämän kuun 10 p:nä eli viimekeskiviikkona k:lo 10minuuttia vaille 12 päivällä oli päässyt irti välskäri Måshergin lesken katolla lähellä rantakatua kaupungin itäosassa; että kaupungin ruiskut heti pantiin käyntiin ja kaikkiin toimenpiteisiin ryhdyttiin valkean sammuttamiseksi, mutta että se kuitenkin silloisen voimakkaan luoteistuulen takia kauhealla nopeudella levisi useihin kaupunginosiin, jotenka n. k. Haagantullinpuolen ynnä 2;n ruiskun täytyi joutua liekkien uhreiksi. Sill’aikaa ei oltu arvattu tulen tunkeuvan kir-kolle päin, joka oli tuulen yläpuolella, mutta heti jälkeenpuolenpäivän huo-mattiin senkin osan kaupunkia syttyneen tuleen jaennen k:lo ]o:täillalla koko-naan hävinneen.
Kaupungin asukkaat olivat nyt niin hajallaan lähimmissä Ulvilan pitäjän kylissä ja kartanoissa, etteivät varmuudella tienneet toinen toisistaan; ja köy-hemmän rahvaan täytyi asua vielä jälelle jääneissä riihissä ja rantapuodeissa sekä kirkossa; jotenka näinä päivinä sattunut tavaton kylmyys oli lisännyt heidän kurjuuttaan.
Paluumatkallani täytyi minun jo maantiellätavatauseita vaeltajiaPorista, kodittomina ja paljaina kun olivat kaikin puolin, pakotettuina tarttumaan ker-jäläissauvaan.“ (Aho Tidningar n:o 48).
332
Paloapukomitea ja
kompromissi-oikeus.
KOMPROMISSIOIKEUS. VAPAAVUODET.
ja 1698, otettiin puheiksi, olisiko kaupunki enää entisellepaikalleen rakennettava, vai eikö olisi syytä siirtää se alemmas Santanenälle tai Reposaareen. Mutta porvarit, jotka eivät tahtoneet kadottaa pel-tojensa ja niittyjensä läheisyyttä, ja jotka katsoivat talojansa uudes-taan rakentaessaan hyötyvänsä tonteille jääneistäkellareista ja perus-muureista, äänestivät yksimielisesti muuttamistavastaan ehdotettuihin paikkoihin, etenkin koska myös luulivat ettei niissä olisi kylliksi sijaa kaupungille J).
Päätettiin kuitenkin että kaupunki olisi toisin järjestettävä, ka-dut tehtävä leveämmiksi, munalta poistettava ladot ja puodit, uusia tonttia rakennettava Pärnäisten puolelle, hautausmaa siirrettävä Hamp-pustenmäkeen, Kriivarinluoto jätettävä tervavarastopaikaksi j. n. e-Senohessa pyysivät kaupunkilaiset erityisessä kirjelmässä; että kau-pungille
armollisesti
suotaisiin apuayleisistä
varoista; että ne 12,000rtr, jotka olivat
vuodeksi
1802 määrätyt koskenperkaukseen Koke-mäellä, myönnettäisiin kaupungille rakennusapurahoiksi; että se kruu-nun kustannuksellarakennustyöhön saisikäyttää sotilaita, mieluummin Pohjanmaan rykmentistä; että „koska melkoisestimaalaistavarain
tuontia kaupunkiin edistettäisiin, jos tullit poistettaisiin"kaikki
tullimaksut annettaisiin anteeksi 20:ksi vuodeksi, ja kaupunki samaan aikaan olisi vapaa kaikista sekä vakinaisista että ylimääräisistä ulos-teoista. Sitäpaitsi anoivat asukkaat että kouluhuone uudestaan ra-kennettaisiin kruunun tahi ainakin koko läänin kustannuksella, sekä että „almukirja koko valtakunnasta" kaupungille myönnet-täisiin.Yllämainituissa
kokouksissa oli myöskin asetettu paloapu- ja köyhäinavustuskomiteea jakamaan niitä paloapurahoja jamuitaavun-antoja, joita nyt kaikkialta saapui
hätääkärsivien hyväksi
aina 24,776 rtr:n suuruiseen summaan saakka, sekä myöskinkompromissioikeus,
jonka vetoomatta oli ratkaiseminen uuden tenttijärjestyksen ja avunanto-jaon johdosta syntyneet riidat2). Suuren vastarinnan') Maaherrankirjelmät Ruotsin Valtioarkistossa. Turun maaherran kirjeet Porin kaupungin uudestaan rakentamisesta 1801.
2) Jäseninä paloapu- ja köyhäinvarain johtokunnassa: Fredr. Leheli, Kaarle Wahlroos, F. Clouberg n:mpi, J. v. Schantz, Taavetti Årxell, A. Gyllenhögel, Henr. Juh. Moliis, N. G. Norman, N. Lindqvist, Jaak.Lindehäck; kompromissi-oikeudessa; Kaarle Stjernvall, Fr. Lebell, J. M. Gottschalk, J. Lindehäck, Juh.
Selin,TaavettiArxell,F. Clouhergmmpi, Henr. Juh.Moliis, Taneli Björkqvist, Niilo Jungberg, Juh. Indrenius, Juh.H. Moliis.—Paloapu-ja köyhäinvarain johtokunta lopetti toimintansa vasta v. 1807 ja teki silloin tilin hallussaan pitämistään rahoista. Se oli 11 /c p:stä 1801 I0 p:ään 1807 vastaanottanut kaikkiaan 24,776 7 kln 8 rst valtiovelkaseteleissä. Tästä summasta oli maksettu noin 9,000 rtr.
333
Kaupungille myönnetyt va-paavuodet y.m
Kysymys vapaa'
kaupunkioikeu-desta kaupun-gille.
UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMBREN-PUR.TEHDUKSEN AIKA.
jälkeen sai maistraatti myöhemmin toimeen että kaupunginrahaston kartuttamiseksi oli maksettava n. k. tonttiäyriveroa. Sitä ei oltu kuten jo ennen on huomautettu tähän saakka kaupungissa
sen tonteista kannettu, paitsi että Uuskaupungin tontit olivat sel-laisen kruununveron alaiset.
Kuninkaan päätös porvariston hakemuskirjoituksiin on päivätty Stralsundissa 9/10 1804. Kaupunki vapautettiin 10
vuodeksi
henki-rahain suorittamisesta; sitävastoin oli sen määrä maksaa merimies-vakanssia ja vakinaista veroa, sekä suostuntaa, sillä lievennyksellä, mikä suostunta-asetus voi myöntää1). Mitä kaupungin anomukseen tullin helpotuksesta tulee, niin koska sellainen helpotus, „senjälkeen kuin kaupunki olivuokrannut
maatullitulot, ei enää voinut tulla kysymykseen", tahtoi Kuninkaallinen Majesteettitulliarentivaroista
määrätä 300 rtr
kolmeksi vuodeksi
kaupungin julkistenrakennusten uudestaan rakentamisen apurahoiksi. Mitään yleisiä varoja koulu-huoneenrakentamiseen
ei voitu hakijoille osottaa. Jo aikaisemmin,<2
/7 1801, oh kuningas päättänyt ettei
koskenperkausvaroja
voitu käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen johon olivat määrätyt, sekä 13/7 1801, että kaksi kompaniiaa Porinrykmentistä
saisi ollaapuna rakennustyössä kaupunkilaisten kanssa sopimaansa maksua
vastaan.
Yhteydessä kaupungin uudistamis- ja toinnuttamiskysymyksen kanssa palon jälkeen tuodaan myöskin esiin ehdotus, josta, jos se olisi toteutettu, olisi tullut varsin merkityksellinen paikkakunnan vas-taiselle kehitykselle. Maaherra,
mahdollisesti kaupungin
edistyspuo-lueen vaikutuksesta, jätti näet hallituksen ratkaistavaksi eikö Poria„omaten hyvän aseman ja merikulun ja johon tuotiin kaikkia tarve-tavaroita
halvemmalla
kuin muihin kaupunkeihin valtakunnassa,paloavunnimellä, jotaoli jaettu kaikille palossa vahinkoa kärsineille 26prosenttia siitä arvosta, josta heidän talonsa varallisuusmaksua varten toimeenpannussa arvioimisessa syyskuun 2 p:nä v. 1800 oli taksoitettu. Uudestarakentamisapua, josta kaikki, jotka sitoutuivat saamaan talonsa valmiiksi viimeistään ennen syys-kuuta 1806, voivat tulla osallisiksi, oli jaettu noin 11,700 rtr. Muu osa oli ku-lunut korvausavuksi kadotetuista tavaravarastoista, irtaimistosta, ja käsityö-aseista sekä varsinaiseen hätäapuun. Eahastossa oli vielä jälellä800 rtr.
') Porvaristo oli erityisissä kirjoituksissa sitäpaitsi pyytänyt vapautusta kaikista veroista, suostunta- ja varallisuusveroista 15;ksi vuodeksi, vapautta olla
suorittamatta rästiä neljän vuoden maksamattomasta suostunnasta (1804) sekä tullivaroista julkisia rakennuksia varten tähän saakka2:ksivuodeksimäärättyjen
300;nrtr.n pidentämistä 10:ksivuodeksi(1804). Päätökset näihinhakemuksiineivät ole tunnetut, mutta mitä tulee haettuihin vapautuksiin suostuntarästien maksa-misesta esitti hallitus että kaupunki 4:n vuoden ajalla voisi ne maksaa.
334
Uudesta raken-nettu kaupunki
VAPAAKAUPUNKIOIKEUS-TUUMIA. UUDESTARAKENNBTTU KAUPUNKI.
voitaisi
vanrastumisekseen
ja kehotuksekseen julistaa vapaakaupun-giksi, missä kaikkia tehtaita ja käsiteollisuuslaitoksia, villa- ja liina-kankaita valmistavia, saataisiin estämättäkäyttää sekä jonnekaikkien kansakuntain ihmisten sallittaisiin sellaisia laitoksiavarten asettuaasu-maan“ 1). Tällä tarkoitettiin laajalle ulottuvan vapauden hankkimista kaupungille mitä tehdas- ja käsiteollisuuteentulee, mikä olisi
vapaut-tanut nämät elinkeinot ammattikuntajärjestyksen kahleista, samaten kuin tapulioikeus jo oli vapauttanut kaupan kaupanvalvonnan siteistä.
Mahdollisesti on meidän etsiminen syytä ehdotuksen
hylkäämi-seen korkeimmassa paikassa kaupungissa vaikuttavan vastapuolueen vastarinnasta. Varmaa on että useat
käsityöläiset
ja porvariterityi-sessä kirjoituksessa KuninkaalliselleMajesteetille tekivät vastalauseen ehdotettua vapaakaupunkioikeutta vastaan. Sentähden piti K. M.
arveluttavana myöntää kaupungille sellaisenvapaakaupunkioikeuden,
mutta mitä tulee kysymykseen rajoittamattomasta elinkeinovapau-desta ammattikunnan alaisille käsityöläisammateille, määrättiin, Po-rissa erityisesti ilmaantuvien asianhaarojen takia, „että myynti-, teu-rastus- juomanpano- ja
leipurinammatteja
Porissa saa ilman edellä-käyviä oppivuosia jamuitaammattikunta-asetuksen
määräämiä ehtojajokainen hyvämaineinen, joka siitä maistraatille ilmoittaa, esteettö-mäsi toimittaa ja harjoittaa, sekä että jokaisen
käsityöläiskisällin,
olkoon hän kisällinä työskennellyt pidemmän tai lyhemmän aikaa, joka paitse todistusta hyvästä maineesta voi esiintuoda tyydyttävän mestarinäytteen, sallittakoon ilman kaikkia