tiaan harjoittaa 44

Vähitellen kohousi kuitenkin Pori uudelleen tukastaan. Me jätämme

kuitenkin

lähemmän kuvaamisenkaupungin uudestaan raken-tamisesta joka jatkui kauas yli nyt käsilläolevan aikakauden ensi lukuun, ja muistutamme ainoastaan että leveiden säännöllisten katujen varrella pian taasen nähtiin joukko upeita taloja, jonka _ohessa

välivarainen

raati- ja kordnhuone ennen pitkää saatiin kuntoon.

Kanta oli nyt avoin ja vapaa, sillä poistuomittujen rantapuotien si-jaan oli tullut tilavia

makasiineja Karjarantaan.

Lautta oli raken-nettu kaupungin itäosaan, sittenkuin vuosina 1807—1808rakennettu maantie Isonsannan yli Kuosniemeen oli tullut valmiiksi. Kanta koristettiin puuistutuksilla ja samaten tie Vähälle-Raumalle päin ²).

*) Kts. Kuninkaallisen Majesteetin päätöstä, päiv. Stralsundissa ⁹/₁₀ 1804 S. V. A:ssa.

2) Maistraatin pöytäkirja ^5/₁₀ 1806.

335

1808—9:n vuo

deu sota.

Venäläisten joukkojen mars-siminen

kaupun-kiin.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PUEJEHDUKSEN AIKA.

Jo v. 1808 voi eräs siellä oleskeleva muukalainen puhua „hauskasta kaupungista, josta oli ohijuoksevalle joelle vapaa javilkas näköala".

Paljon ^etua odotti itselleen vastarakennettu kaupunki etenkin nyt taasen ulotetuista koskenperkauksista Kokemäenjoessa, joka aikaa voittaen lupasi sille

suuriarvoisen

kulkureitin sisämaahan¹).

Mutta kauan tuntuivat vielä palon

vaikutukset.

Vaikka Ruot-sissa jo ¹⁷⁷⁶ oli perustettu paloapuyhtiö, oli aivan harvoilla ollut talonsa vakuutettuina. Y. 1797 oli kappalainen Wahlroos ainoa

kau-pungissa, joka vielä oli vakuuttanut talonsa, ja v. ¹⁸⁰⁰ oli siellä ainoastaan 6 palovakuutettua taloa. Taloudellinen ahdinko oli sen takia sitä yleisempi, koska perin harvat olivat kyenneet jälleen ra-kentamaantalonsa, paljoavelkaantumatta.

Sitäpaitsi

^{kävi kauppa,}

so-taa lähinnä seuraavina vuosina, huonosti; perin raju kevättulva tuotti myös porvaristolle v. ¹⁸⁰²

melkoisia

vahinkoja. Muutamia vararik-koja tapahtui, jotka,

vaikkeivät

olleet merkitykseltään suuret, kui-tenkin

todistivat

yleistä epävarmuutta taloudellisissa oloissa. Tämä

taloudellinen

ahdinko oli

tuntuvasti

^vallalla

vielä

pitkät ajat tuon-nemmaksi.

Ja samoin kuin kaupunki, 1698:n vuodon palon jälkeen, oli onnettomuutensa lisäksi vielä saava tuntea vihollisen etsimyksiä, niin oli se nytkin ainoastaan puoleksi rakennettuna, tuleva alttiiksi kai-kille niille hankaluuksille, joita sotatila, olipa se sitten kuinkakin leppeä, aina tuo mukanaan.

Sittenkun Klingsporin joukot ^illalla

maaliskuun

^{17 p:nä 1808} olivat lähteneet

kaupungista,

^saapui seuraavana päivänä k:lo ’/₂ 10 e. p. p. joukko

kasakoita

^erään kapteenin johtamina, sekä jälkeen-puolenpäivän ^{k:lo 2 eräs} rakuunarykmentti, joka ^muutamia päiviä oleskeli kaupungissa. 19 p:nä saapui ruhtinas Bagration sekä useita kenraaleja _ynnä yksi jääkärirykmentti, mistä noin 600 miestä jäi kaupunkiin

varustusväeksi

²). Ne sijoitettiin osaksi Malmin riihiin,

osaksi majoitettiin ne

porvariston

^luo. Päävartiona oli välivarainen raastupa, jonka vuoksi raastuvanoikeuden kokoukset pidettiin

raati-mies Cloubergin luona. Välivarainen kouluhuone taasen oli jätetty

sairashuoneeksi venäläisille

sotilaille, ja koulutunnit pidettiin jonkun aikaa eteenpäin kirkossa.

') Ja Kustaa lILn aikana oli perkaaminen ollut käymässä Niskan kos-kessa, ja v. 1803 alettiin kaivaa Kolhijärvestä Huittisissa Sonnilan jokeen Kokemäellä kanavaa, jollakoko joukkokoskia joessa oli kierrettävä. Työ kes-keytettiin kuitenkin myöhemmin sodan takia.

2) Maistraatin pöytäkirja 4/₄ 1808.

336

Uskollisuuden vala.

1808 ^{9 VUODEN SOTA.}

Siten valloitti Bagration „Porin lujan ja hyvinlinnoitetun kau-pungin kuten Venäläisten

sisäänmarssista

tähän kokonaan avoi-meen paikkaan sanotaan kysymyksessä olevalla ajalla olleen luet-tavana eräässä saksalaisessa lehdessä. Mitään muuta sotaista ei kui-tenkaan ollut tapahtunut kuin että venäläiset ottivat vangiksi pari suomalaista upseeria ratsumestari Forskåhlin ja luutnantti Ly-beckerin jotka olivat

viivähtäneet

apteekissa, mikä samalla oli liköörikapakka ').

Huhtikuun 2 p:nä julaistiin kaupunkilaisille komentavan ken-raalin kreivi Buxhoevdenin kirjoitus maaliskuun 22 p:ltä, jonka mu-kaan Suomen kaikkien asukkaiden käskettiin _pysymään kotiseuduil-laan, ja saman kuun 14 p:nä

käskettiin

kaikkien asukkaiden jättämään kaikki kanuunat, tussarit, pyssyt ja pistoolit luotaan venäläiselle käskynhaltijalle annettaviksi. Toukokuun 22 p:nä teki porvaristo

kirkossa

uskollisuuden- jakuuliaisuudenvalan keisarille.

Kesällä levisi huhu että tulenarkoja aineita oli koottu useihin paikkoihin, että niillä sytytettäisiin ei ainoastaan varastohuoneetvaan

myöskin itse kaupunki, sekä että nuorta miesväkeä pakotettaisiin

menemään venäläiseen sotapalvelukseen. Sentähden kehotti maist-raatti väestöä (V- 1808), viitaten siihen hyvään kuriin, jota venäläi-set joukot koko kaupungissa-oleskelu-ajallaan olivat noudattaneet, etteivät uskoisi moisia pahanilkisten ihmisten kokoonpanemia jut-tuja. Mitään

väkivaltaisuuksia

eivät viholliset panneetkaan toimeen.

Kaupungin kotonaolevat laivat otettiin tosin takavarikkoon venäläisiä kuljetuksia varten ja estyneen meriliikkeen takia joutilaalta

meri-') Rancken, Weissmannin päiväkirja, s. 30. Mitä sotaan muuten tulee, otti Porin rykmentti erinomaisen kunniakkaasti ^osaa isänmaan puollustukseen vuosina 1808—9 ja sen nimi on siten antanutjonkummoisen historiallisen kaiun sen paikkakunnan nimelle jonka mukaan sillä itsellään oli nimensä. Rykment-tiin, jolla oli kokouspaikkanaan Kissanmäen kenttä kaupungin ulkopuolella, kuului 1,025 miestä ja500 miestä varaväkeä. Sen upseereina ^sodanalkaessa oli-vat: päällikkö kenraalimajuri ^{J. F.} Aminoff, everstiluutnantti C. J. Stjernvall, kapteeni J. A. Grönhagen, majuri J. F. Eek. Ratsutilapataljoonan päällikkö oli majuri E. Furuhjelm. Sittenkun suomalaiset prikaatit olivat yhtyneet Uuden-kaarlepyyn luona, yhdistettiin kaikki porilaisen rykmentin pataljonat 2:een pri-kaattiin, jonka päällikkyys annettiin eversti v. [lohduille; hän onikuisiksi ajoiksi tässä toimessaan liittänyt nimensä Porin rykmentin nimeen, joka olitämän prikaa-tin pääosana. Siikajoella,Lapualla, Kauhajoella, Juuttaallakunnostivatitseään Po-rilaiset, ja näissä taisteluissa solmiusi Döbelnin ja hänen erinomaisen joukkonsa vä-lille rakkauden ja luottamuksen side,jota ei mitkään^kohtalon vaiheetvoineet rik-koa. Lapualla kaatui Porilaisista: luutnantti M. F. Blume javänrikki H. G. v.

Qvanten, haavoittui luutnantti ^D. Gyllenbögel, ^vänrikit G. ^A. Gripenberg, O.

F. jaA. Lagermarck sekä H. G. Wirtzen ja J. F. Jägerskjöld.

22 337

Majoitus

UUDEN TAPULIOIKEUDEN ^.TA VÄLIMEBEN-PURTEHDUKSEN AIKA.

väeltä kysyttiin, eikö se tahtoisi ruveta keisarin palvelukseen, mutta minkäänlaista pakkoa, niin yhdessä kuin toisessakaan suhteessa, ei esiintynyt. Kaupungissa komentavista upseereista tekivät muutamat itsensä erityisesti suosituiksi, kuten kenraalimajuri Knieper, joka

sen erinomaisen järjestyksen ^vuoksi, jota hän aina oli ylläpitänyt joukoissaan, siihen määrin oli voittanut puoleensa kaupunkilaisten mieltymyksen, että nämät

Buxhoevdenilta

pyysivät saada pitää hänet talvenkin yli kaupungin päällikkönä, samoin myöskin paikallismajuri

Andrejeff,

^joka oli tullut tunnetuksi ankarasta oikeudentunnosta ja järjestyksestä.

Syksyllä lisääntyi melkoisestikaupunkiin sijoitettujen joukkojen lukumäärä*), Marraskuun ¹² p:nä sanotaan että jo kahden kuukau-den ajan sellainen paljous keisarillisia joukkoja on ollut majoitet-tuna, että useita taloja on rasitettu 30:llä ja 40:llä sotilaalla, jonka kautta kaupunkilaiset itse joutuvat kodittomiksi ja paljastetuiksi, kun heidän on pakko hankkia valoa ja puita, joita heidän täytyy maalaisilta ostaa, vaikkei heillä, kun kaikki elinkeinot ovat keskey-tyneet, ole ansiota omaksi elatuksekseen ja useimmat eivät ole

kyen-neet hankkia itselleen tarpeellisimpia huoneita, kaupungin palon jäl-keen. Pyydettiin sentähden Buxhoevdeniltä että osa joukkoja sijoi-tettaisiin maaseuduille sekä että majoitustaakka tasan jaettaisiin

') Sodan tapauksista saatiin Poriin mitä ristiriitaisimpia tietoja. Muuta-mat ilmoittivat Venäläisten eteytyneen ja Ruotsalaisten peräytyneen. Mutta elokuun lopussa huomattiinyleinen levottomuuskaupunkiin sijoitetun varustus-väen sekä päällystössä että miehistössä. Paitsi ^tavallista lauttaa, jota käytet-tiin jokapäiväiseenliikeyhteyteen kaupungin ja joenpohjoisen^rannanvälillä, aljet-tiin kaikkia, mitä suinkin työväkeä oli, panna liikkeellerakentamaan neljääuutta niin suurikokoista lauttaa, että ne kukin olisivatvoineet vetää jakantaa 3 eli 400 miestä. Näitä lauttoja rakennettiin yöt päivät, eikä kauan viipynyt ennenkuin ne olivat käytettävässä kunnossa. Vaikkei siis mitään sen varmempaa tietty sotatapausten kulusta, tehtiin kuitenkin päistikkaisista lauttatöistä se johto-päätös, että Venäläiset joko valmistautuivat peräytymään tahi myös aikoivat viedä uusia joukkojaPorin kautta Pohjanmaan rajalle.

Elokuun 29 p:nä tapahtui sitten Lapväärttin tappelu, jossa edellisenä päivänä maallenoussut v. Vegesack voitti Bibikoffin. Venäläiset, jotka olivat kadottaneet 300 kuollutta jahaavoitettua, ajettiin hurjassa paossaÖmossan toi-selle puolelle, Poriin vievää tietä myöten. Ennen mainitut neljä uutta lauttaa ynnävanha olivat 2 eli 3päivää käytännössä ainoastaan haavoitettujen

ylikuljetta-miseksi. Nyt ei ollut enääkaupunkilaisille mikään salaisuus että sotaonni oli kääntynyt, ja aljettiin hiljaisuudessa tekemään varustuksia omien maanmiestensä vastaanottamiseksi. Tämä jälleennäkemisen toivo ei kuitenkaankestänyt^kauan, sillä voitokkaiden suomalaisten joukkojen täytyi oitis kääntyä takaisin vahvis-tamaan Pohjanmaalla taistelevaa pääarmeijaa.

338

Jälkikatsaus

1808—9 VUODEN SOTA. ^MAJOITUS.

asukkaiden

kesken, niin ettei yksinään porvaristo, jota _{tuskin oli} enemmän kuin puolet kaupungin väestöä, vaan myöskin sielläasuvat

virkamiehet, papisto y. m. ottaisivat siihen osaa^!).

Kaupunki, joka sillävälin heinäkuun 20 p:nä 1808 oli valinnut kauppias Israel Rosnellin jäseneksi Suureen lähetystöön, minkä oli määrä Pietarissa keisarille esittää maan asioita, ja helmikuun22 p:nä 1809

yksimielisesti

valinnut kauppias Juhana Ascholinin sen edus-miehenä läsnäoloinaan Porvoon valtiopäivillä, oli tässä kerrottujen tapausten kautta taasen astunut ihan

uusiin

oloihin, joista käymme

seuraavassa selkoa tekemään.

Tahdommetässä vaan vieläkerran muistuttaa sitämerkitystä, mikä nyt kuvatulla aikakaudella on ollut kaupungin

historiassa.

Sen ku-luessa oli Pori vähäpätöisestä maakaupungista, jonka ainoa etuoikeus oli rajoitettu kauppaoikeus

Saksanmaalla,

kohonnut melkoisen arvok-kaaksi tapulikaupungiksi. Sen

merikulku

oli ulonnettu Välimerelle,

sen teollisuus ja muut elinkeinot olivat alkaneet kukoistaa. Yleinen hyvinvointi oh lisääntynyt, sivistyselämä saanut vaihtelevampia

muo-toja, asukasluku melkeinpä kahdistunut. Tosin oli 1801:n vuoden palo ja jonkun aikaa senjälkeen alkanutsota ollut omiaan melkoisesti vähentämään suotuisaa lopputulosta aikakauden pyrinnöistä ja ahke-ruudesta. Mutta näiden etsimysten

aikaansaamat

^häiriöt

eivät

enää voineet tulla yhtä pelättäviksi kuin ne, jotka samallaiset tapaukset pari vuosisataa

aikaisemmin

olivat aikaansaneet. Sillä äskensaavu-tettu

kauppavapaus

^{tämä kaupungin} vastaisen menestymisen luja kulmakivi vakuutti sille nyt keinoja ja neuvoja verrattain lyhyellä ajalla voimaan

tointua kovimmistakin koettelemuksista.

^Mitä kau-pungissa tuon tuhoa tuottavan palonkin jälkeen uskallettiin ajatella

sen tulevaisuudesta, käy täydellisesti esiin eräästä porvariston v. 1804 antamassa mietinnössä esiintyvästä lausunnosta, missä m. m. sanotaan, että kun uudestaan alotetun koskenperkauksen hedelmät on ehditty korjata, „Pori, jota silloin voitanee pitää Suomen suurimman kau-pan avaimena, toivoo itselleen suloistatyydytystä siitä, että se melko määrin voi hyödyttää valtiota ja yhteistä hyvää, toivoo ehkä itsel-leen kunniaa kohoutua valtakunnan kauppakaupunkien ylimpään luokkaan."

’) Suomenmaan hallinnollista kirjeenvaihtoa vuodelta 1808 11,2,s. 316 —lB.

339

In document Porin kaupungin historia (sivua 98-104)