että loismiesten tuli ottaa osaa päivätöihin ruoppaamisessa, jos kohta

vähemmässä määrässä kuin porvariston. _Kun 1808:n vuoden

sodan

aikana

venäläiset sotilasviranomaiset

^kaupungin

suoritettavaksi

velvoit-tivatmajoitustaakan, eisitä, kuten

kohtuullista

^olikin, katsottu voitavan laskeayksinään porvariston hartioille, „jota oli tuskin hiukanyli puolet

•) Maistraatin pöytäkirja ^%, 1772.

314

Porvarikaarti

Ratsuväki PORVARIKAARTI .TA PORVARILLINEN RATSUVÄKI.

kaupungin

^asukkaista ja joista suurin osa on sangen varattomia;

sitä

vastoin oli muiden asukastenjoukossa, joihinkuului

virkamiehiä

jamuita säätyläisiä, monta, joitavoitiin ilman mitään erityistä vahinkoa sillä rasittaa".

Porvariston eri luokatyhtyivät yhtenäiseenvaikutukseen porvari-kaartissa,

jonka

merkitys tähän aikaan näyttää olleen entistään

suu-rempi. Vaaran uhatessa kutsuttiin se toisinaan aseisiin. Niinpä esim.

kun ^sanoma Sprengtportenin vallankumouksesta oli saapunut kaupun-kiin. Pelättiin kaikkien olevaisten olojen äkillistä ja

väkivaltaista

kukistamista ja katsottiin täydyttävän ryhtyä ponteviin

toimenpi-teisiin

^rauhan palauttamiseksi. Paruillaan olevat markkinat keskey-tettiin, kaikki puodit, kapakat jakellarit suljettiin, tulliportit teljettiin.

Porvarikaarti

^kutsuttiin ^aseisiin, samalla kuin jokaista käskettiin

voitelemaan kiväärinsä

lukon sekä olemaan varustettuna hyvillä pii-kivillä ja kymmenellä kovalla latingilla,

«kuitenkin

^niin, ettei kukaan kovan

vastuunalaisuuden

uhalla saa ladata kivääriään, ennenkuin asianomainen upseeri niin käskee". Haagan kentälle kokoontuneita

välivaraisia

Marsin poikia kehotti pormestari ja raati kaikin voimin hengellään ja

verellään

puollustamaan säätyjen oikeutta ja

valalla

vahvistettuja lakeja. Tullihuoneet

muodostettiin

jonkullaisiksi ka-sarmeiksi tai kenttäleireiksi. Tykkijunkkari Selinin ja «konstaape-lien" Borgelinin, Appelbergin ja Strandstenin oli määrä ratsastaa

kaupungista vuorotellen Masialle ja

Luvialle

päin ja heti ilmoittaa, jos huomasivat jotakin outoa liikettä. Se into, jolla varustauduttiin puolustukseen, laimeni

kuitenkin pian

^sanoman saavuttua^ettäkuningas itse oli vallankumouksenetunenässä. Alotetut toimenpiteet peruutettiin nyt ja jokaisen käskettiin levossa ja rauhassa palata elinkeinonsa ja

ammattinsa

harjoittamiseen ¹).

Muutamia vuosia myöhemmin järjestettiin kaupunkiin myöskin

hevosväki.

^Kun ^näet kuningas Kustaa ^III;tta odotettiin kaupunkiin (1775), ei katsottu riittävänettäporvaristo jalkaisinlähtisi häntä vastaan-ottamaan neljänneksen päähän ulkopuolelle kaupunkia, vaan päätettiin perustaa 16:n eli 24:n miehen suuruinen ratsuväki, ratsumestareineen ja ajutantteineen. Ratsumiehet olivat valittavat

varakkaimmista kaup-piaista

porvareista

ja oli heidän varustautuminen seuraavilla tami-neilla: tummansinisillä takeilla ja

liiveillä sileine

kullattuine nappei-neen,mustillahousuilla, kultakalunoituillahatuilla, patukkaperuukeilla, hirvennahkahansikoilla, saappailla tinattuine kannuksineen, vuohen-nahkakarpiineilla ^ynnä patruunitaskuhihnoilla. Satulain oli määrä

*) Maistraatin pöytäkirjat ²⁵^{/ g}^, ²⁰/8 ja²⁷/s 1772. Hist. ^arkisto ^XIII, ^s. 356—64.

315

Kapinavehkeitä soturistossa.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.

olla ruskeat ja satulavaippain siniset, reunustetut vaaleansinisillä

nau-hoilla, jalustimien ja päitsien tinattuja.

Raatimies

Mentzer

valittiin

hevosväen ratsumestariksi, ja koska samaan aikaan Gottleben, joka

ennen oli ollut jalkaväkisoturiston päällikkönä, silmätaudin tähden oli eronnut päällikkyydestään, valittiin Henrikki Juhananpoika Mo-liis nyt kaupungin majuriksi. Samalla valittiin kultaseppä Long-berg luutnantiksi, kauppamiehet Jaakko Björkroth vänrikiksi ja Gabriel Rosenback aliupseeriksi ¹). Miten kävi kuninkaan kaupun-gissa käynnin, emme tiedä, mutta

ratsuväki

jäi vakinaiseksi.

Kaupungin sotavoimilla oli lippukin, mutta minkä näköinen se

oli, ei ole kerrottuna. Myöskin näyttää olleen olemassa jonkullainen tykistö. Puhutaan „tykkijunkkareista“, ja ^v. ¹⁷⁷⁸ ostettiin kaupun-gille neljä kappaletta kanuunoita.

Seuraava pieni ^seikka on muuten omiaan valaisemaankaupungin sotilaallisia oloja. Oli päivä lopulla ^huhtikuuta ^v. ^1776.

Kaupungin

jalkaväki majaili harjoitusta varten paraattikentällä Haagantullin luona ulkopuolella suutari Malmin taloa. Lyhyemmän lepohetken jälkeen käski Moliis lyödä rumpua, siinä tarkoituksessa, että taasen alotettaisiin harjoitukset. Mutta varastohuoneenportailla ja kadun-reunoilla istuvat sotilaat eivät liikahtaneet, eivät ottaneet maasta

kivääreitään, vaan vaativat saadakseen

marssia

^torille

ja

esittää eräitä valituksia

maistraatille.

Päällikkökunnan täytyi mukautua, ja niin vetäytyi sotaisa joukko, reippaasti rumpua lyöden, mikä houkutti kadunkulmiin joukottani

uteliaita

katsojia, raastuvantorille ja

pysähtyi

ihan neuvoshuoneen eteen. Moliis, muutamienedustajain seuraamana, meni sisään ja pyysi että paruillaan koossa oleva

maistraatti

^tulisi ulos ja

ratkaisisi

miehistön asian. Maistraatti vastasi että

porvariston

valituksen täytyi tapahtua

pöytäkirjaan

^saatavana, ^jakoska maistraatti ei voinut kirjoittaa sellaista torilla, oli porvariston edustajain saapu-minen raastupaan seuraavana aamuna kello 10. Määrättynä aikana

seisoikin jalkaväki täysissä ^tammoissa raastuvan ulkopuolella, ja sen edusmiehet Kekonius, Lignell, Selin ja Antti Juhananpoika Moliis jättivät maistraatille 11 kohtaa käsittävän valituskirjan. Pyydettiin m. m. ettei päällikkö pitäisi

miehistöä

harjoituksissa enempää kuin kaksi päivää vuodessa, mieluimmin huhtikuun lopussa, että hän va-litsisi taitavia

korpraaleja,

ettei ketään

muutettaisi

hevosväestä jalka-väkeen, ja päinvastoin, sekä että maistraatin pitäisi tehdä tili niistä rahoista, joita oli velottu harjoituksista

poisjääneiltä. Maistraatti

suostui useimpiin kohtiin, kuitenkin muutamillaehdoilla, kuten esim.

') Maistraatin pöytäkirja ¹⁶^/₄ 1775.

316

Yarallisuussuh teet.

VARALLISUUS SUHTEET.

että hidasoppisia ja uusikko-sotilaita saataisiin pitää harjoituksissa kauemmin kuin nuo kaksi määrättyä

päivää. Tyytyväisenä

siihen että pääasiassa oli saavuttanut tarkoituksensa, hajaantui nyt kapinal-linen miehistö ja joka mies meni omaan toimeensa ').

Varallisuuskin oli karttunut. Jos saa arvostella oloja veroäy-rien mukaan, oli 1770-luvulla kaupungin rikkain mies kauppias Matti Waden, taksoitettu ^40:een veroäyriin. Lähinnä häntä seu-rasivat kauppiaat lisakki Björkman, maksava 30 ja Pekka Bergen, maksava 20 veroäyriä. Käsityöläisistä oli seppä lisakki Rotmannilla korkein äyriluku 16. Myöskin kauppias lisakki Backmannin varalli-suutta pidettiin melkosuurena. Sen ilmoitettiin v. 1775 tekevän 32,000 kuparitalaria, jonka ohella keskellä kaupunkia Kuninkaan-kadun varrella sijaitseva talo arvioittiin 10,000 talariin. Kun huo-not alat 1780-luvulla olivat menneet ohi, tapaamme (1791) kauppias Juhana Gottlebenin korkeimmasta

taksoitettuna

(40:stä veroäyristä), ja hän ilmoitetaan

muissakin

^lähteissä „kaupungin siihen aikaan kieltämättä

etevimmäksi

kauppiaaksi ⁴⁴^. Hänen kanssaan kilpaili raati- ja kauppamies Niilo

Ascholin

⁽³⁵ veroäyriä). Tehtailijoista ja

käsityöläisistä

^oli

ensimmäisenä

värjäri Joonas Levin, maksava 10

veroäyriä. Mainittuna vuonna sanottiin porvariston kaikkien

vero-äyrien tekevän ⁶⁷⁰ ja

henkiluvun

^154.

Kaupungin varallisuussuhteita valaisee erinomaisesti, viimme vuosisadan lopussa ja ennen 1801:n vuoden paloa,

arvioimaluettelo

²⁾ niistä kaupungin asukkaista, jotka kuulutuksen mukaan ¹⁵/e p;ltä

1800 taksoitettiin maksamaan varallisuuden mukaan. Kaikki kau-pungin

kiinteimistöt

arvioitiin lähes 38,000:een hopeariksiin, paitsi kaupungin maata, joka taksoitettiin ^11,538 riksiin. Saatavat ja

muu omaisuus

arvioittiin

lähimain 12,000:een hopeariksiin, jonka ohella pääomat ja saatavat valtiovelkaseteleissä arvosteltiin16,686;een riksiin. Suurin oli kauppias Juhana Ascholinin varallisuus, jonka

kiinteimistöt

arvioittiin noin 530:ksi ja laivaosakkeet(„skeppsparter“)

6,500:aan hopeariksiin. Sitäpaitsi merkitään luetteloon pienempiä määriä hopeata ja

puhdasta

rahaa. Koska mainitut „laivaosakkeet“

merkitään luettelossa saatavia ja muuta varallisuutta käsittelevän ot-sakkeen alle, omisti Ascholin siis yksin enemmän kuin puolet koko porvariston tässä osastossa taksoitettua omaisuutta. Kauppias lisakki Björkmanin säästö arvioittiin 1,277 hopeariksiin. Sourander-nimisen kappalaisen kuolinpesässä oli kiinteimistöä 1,000 hopeariksiä, noin

1) Maistraatin pöytäkirja ²²/₄ 1776.

2) Tämä luettelo on Ruotsin Valtioarkistossa

317

Ylellisyys

Vaatetus

818 UUDEN TAPULIOIKEUDEN TA VÄLIMUREN-PUft7EHDUKSEN AIKA.

170 muuta omaisuutta, sekä myös ⁹³⁵ rtr valtiovelkaseteleitä. Väl-jän Levinin kuolinpesän kohdalle merkittiin

kiinteimistösarekkeeseen

850:een, ja kolleega Branderin kohdalle 800:aan hopeariksiin tak-soitettu omaisuus j. ^n. e.

Lisääntyvä ylellisyyskin todistaa varallisuuden karttuneen. Huo-maamme suostuntaluetteloistam. m. silkkikankaankäytännön jo tul-leen kaupunkiin. Ah 1792 taksoitettiin useita

henkilöitä

vapaudesta käyttää silkkikankaita, ja kauppias lisakki Backman maksoi veroa

vieläpä

„huoneesta, jossa silkkihuonekaluja käytetään". Seitsemää henkilöä taksoitettiin samana vuonna kultakellon ja⁶¹:tä hopeakellon käyttämisestä. Katettuja vaunuja oli kaupungissa jo ^useita, puhu-mattakaan avonaisista vaunuista jakääseistä. Korttipelistä, joka_nyt myöskin oli tullut suostuntaveron alaiseksi, taksoitettiin v. 1801

yksi

henkilö

^ritaristoa ja aatelia, 18 henkilöä säätyläisistä ja kuusi porvareista. Koirien pitäminen oli ylellisyys, johon kaupunkilaiset mielellään antautuivat. A". 1801 taksoitettiin kahdeksaa henkeä

met-sästyskoirista ja viittä ^n. k. „hyödyttömistä

koirista"

^*).

Porvarien säätyluokassa nähtiin vielä toisinaan värillisiäpukuja, sellaisia kuin edellisellä aikakaudella oli ollut muodissa. Tulipunaista liiviä vaaleanruskean takin alla piti etenkinvanhempi

sukupolvi

vaa-timusten mukaisena pukimena" („habit comme il faut"). Kuitenkin näyttävät muutamat vaateparren muutokset nyt alkaneen astua voi-maan. Kustaa 111 harrasti innokkaasti kansallisen puvun käytäntöön saattamista; miehiä varten oli siihen kuuluva olkapäiltä taaksepäin ihomyötäisentakin yliriippuva vaippa sekäavaratpolvihousut ja puoli-saappaat, ja naisia varten alapäästä poimutuilla nauhoillaympäröitty alushame ja etupuolelta avoin päällyshame

laahuksineen.

²⁴ 4 1 778 kutsuttiin maistraatin eteen porvaristo ja muut asukkaat tästä tietoa saadakseen, „ja oli maistraatti vakuutettu että jokainen syvimmällä ja alamaisimmalla

kiitollisuuden

tunteella kiirehtii hankkimaan itsel-leen kansallisen puvun". Emme kuitenkaan tiedä missä määrin porvaristo otti

noudattaakseen

annettua ^kehotusta. ^Kuitenkin

’) Kts. Turun ja Porin läänin verilik.-kirjoja mainitulta vuodelta. Koi-rat, etenkin Backmanin, tuottivat kaupungin viranomaisille paljon vaivaa. Jo v. 1775 sanotaan „että kaupungin asukkaat yhteen aikaan ovat hankkineet itsel-leen suuren määrän koiria, jotka eläimet eivät tuota mitään hyötyä, vaan ahdistavat ^ihmisiä ja vahingoittavat ruumista ja vaatteita sekä pelottavat lapsia, minkä vuoksi maistraatti velvoittaa vihaisten koirien omistajat s:n talarin sakon uhalla pitämään niitä nuorassa ^tahi tappamaan sellaiset". Kun v. 1781 koira-raivo oli liikkeellä, suurennettiin sakko l:een rträin 32 kinkuin, jota paitsi nl-kona käyvät koirat muitta mutkitta olivat tapettavat.

Huonekalut

Ravintoloitsija (»Traktören»), VAATETUS. KODIT. ELÄMÄ ULKOPUOLELLA KOTIA.

näyttävät loistavat

värit

vähitellen kadottaneen arvoaan. Flanellipa Im-molla

kukkakuvituksineen

ei ollutkaan mitään menestystä ^„sen ^takia että yksiväriset kankaat nyt olivat tulleet käytäntöön“. ^Että kau-pungin

naisräätäli

joutui ^häviöön, riippui kaiketi myöskin lopullisesti siitä että häneltä puuttui työtä asianhaara, joka

luultavasti

oli jossakin yhteydessä ennen muodikkaidenpönkkähameiden katoamisen kanssa vuosisadan lopulla.

Porvarillisten kotien sisustamisessa tuli vähitellen käytäntöön uudenaikaisempi leima. Huoneet, ^etenkin sali, jossa perhe otti vas-taan vieraansa, koristettiin

usein

Kustavin ajan makua todistavalla hienoudella. Olemme jo maininneet että

1770-luvulla

silkkipeitteisiä huonekaluja tavattiin ainakin yhdessä kaupungin varakkaammassa talossa. Ikkunaverhoja

komeissa

poimuissa riippui ikkunoissa. Seiniä koristivat suuret peilit kullattuinekehyksilleen ja

taiteellisesti

valmis-tetut „pendyylit“. Jykevätkaapit, joista vielä muutamia kappaleita

on jälellä

vanhemmissa

taloissa, ollen meidän aikamme ihailun esi-neinä,

kätkivät

rikkaita aarteita komeita liina- ja pöytäkankaita.

Aistikkaita

„tammella

paneelattuja ja hopeasilaisia⁴⁴ piironkeja seisoi sisimmissä huoneissa, ja sänkyjä salasivat uutimet („pauluner“) eli sänkyteltat punaisesta kassiaanista tahi räkäisestäsilkkisarssista, joihin oli

ommeltu

hopeakukkia. Pöydällä, jonka ääreen vieraat kokoon-tuivat, kilpailivat kallisarvoiset posliiniastiat isiltä perittyjen

tinaser-viisien kanssa. Myöskin

hopeavadeista

kaiverrettuine kuvineen ja

»pikareista, joissaoli mitaleja pohjassa⁴¹^, pulultaan ajan asiakirjoissa *).

Myös elämä ulkopuolella kotia tuli saamaan entistään monipuo-lisemman muodon. Vanhempina aikoina olivat kapakat sekä kesti-kevari ja myöhemmin kaupunginkellari olleet ainoat paikat, joissa

porvarit kotinsa ulkopuolella voivat tavata toisiaan vapaina _hetkinä.

Nyt oli sitävastoin kaupungissa paitsi „viininlaskijaa“, jonka huo-neustossa näytään ahkerasti käydyn, myöskin „kahvilanpitäjä“, jolta luultavasti ei myöskään puuttunut ^vieraita. ^Vuonna ¹⁷⁷⁸ näytään

ensi alku tehdyn ravintolan aikaansaamiseksi, semmoisen, jota nyt sillä nimellä tarkoitetaan. Silloin pyysi näet Antti Antinpoika Moliis oikeutta tulla kaupungin „ravintoloitsijaksi⁴^4, mihin myönnyttiin sitä mieluummin, „koska oli sangen harvoja, jotkapalvelivat sekä matkus-tavia että yleisöä

ruoan!aittamisella

ravitsemisella

ja koska täällä usein

valitettiin

rahan edestä saatavan ravinnon puutetta⁴⁴ ²).

‘) Nämät tiedot ovat enimmäkseen saatuja kaikellaisista senaikaisista pesäkirjoitusluetteloista.

■) Maistraatin pöytäkirja ^'%, 1778.

319

Merkkipäivien viettäminen.

Yleisten kysy-mysten harras-taminen.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VALTMEREN-PUB-TEHDUKSEN AIKA.

Erityisiä

merkkipäiviä, kuten kuninkaallisia juhlapäiviä j. n. e.

vietettiin komeasti ja loistavasti. Kustaa IV:n Adolfin hääpäivänä v.

1797 valaistiin koko kaupunki, porvarikaarti oli paraatissa, liput lie-huivat ja

laukauksia

^ammuttiin neljästäkanuunasta. Sellaisissa tilai-suuksissa, etenkin kun kaupunkia käynnillään kunnioitti jokukorkea henkilö, oli myöskin tapana pitää puheita, jotka ajan ^tavan ^mukaan koristettiin kaikilla puhetaidon koristuksillaja akatemiallisen kaunopu-heliaisuuden korulauseilla. Maaherran parooni Magnus Yilh. ^Armfeltin

käydessä

kaupungissa ²⁶^/^{; ,} ¹⁷⁸² lausui siten Sacklen

hänelle

seuraa-vat sanat:

„Ne ^tasaiset ja kiirehtimättömät ^askeleet, jotkaHerra Maaherra koko kunniakkaana elonaikanaan on käynyt toisesta kunniapaikasta toiseen; se uutteruus kuninkaan ja isänmaan puolesta, hellyys kan-salaisia ^kohtaan, mikä Herra Maaherrassa on ainailmennyt niin lois-tavana, niin kunnioitettuna, ja^{ne suuret} tiedot ja ominaisuudet, jotka kaunistavat Herra Maaherran korkeaa sukuperää erinomaisimmilla aineksilla ja perusteilla Maistraatin ja porvariston iloksi saada Herra Maaherran viisaan hallituksen aikana ja sen kautta lukea onnelli-simpia päiviä ja aikoja tässä maaherrakunnassa, jolla sen ohessa on sekin etu, että Herra Maaherra ^sen

tarkimmin

tuntee; me saamme siis yhtä kunnioittavilla kuin iloisilla silmillä nähdä kaupan, meri-kulun ja käsiteollisuuden olevan Herra Maaherran voimallisesti

suo-jelemina ja edistäminä tässäkin kaupungissa, joka _panee

liikkeelle

kaiken kykynsä, neronsa ja ahkeruutensa, niin mahtavan ja armolli-sen kuninkaan hallitessa, niin suloisena Jumalan ja Kuninkaan val-mistamana rauhan ja levon aikana, lisätäkseen myöskin puolestaan pienessä piirissään niitä aineksia, mitkä tekevät meidän suuren Kus-tavimme aikakauden niin onnelliseksi hänenkansalleen, niin kunniak-kaaksi koko maailmalle. Eläköön siis Herra Parooni ja Maaherra kaikessa korkeassa onnellisuudessa ja saakoon hän

nauttia

korkeim-paan ikäänsä pienten suurtöittensä ja hyväin tekojensatuloksina kan-san kunnioituksen, rakkauden jakiitosten siunattuja hedelmiä. Mais-traatti ja porvaristo pyytää kaikkein nöyrimmästi päästä Herra Pa-roonin, Maaherran jaRitarin korkeaan suosioon.“

Kaikessa huomaamme miten Porin yhteiskunta tänä aikakau-tena oli mennyt eteenpäin. Ei yksikään ajan suurista liikkeistä men-nyt ohi kuvastumatta myöskin kaupungin elämään, ja porvaristo, jakautuneena luokkiinsa, otti suurella harrastuksella osaa keskuste-luun kaikista niistä kysymyksistä, jotka

aikakauden

kuluessa olivat kulloinkin päiväjärjestyksessä. Milloin sen oli lausuttava

mielipi-teensä elinkeinojen parantamis tavoistavaltakunnassa, milloin otettiin 320

Kaupungin

mcr-Siitä seuraavat rasitukset.

KAUPUNGIN MERKITYS JA SIITÄ SEURAAVAT RASITUKSET.

keskusteltaviksi vähemmän aineellista laatua olevia kysymyksiä.

Vieläpä voi huomata jälkiä

Joukahaisesta

naiskysymyksestä tällä väsymättömän pyrkimisen aikakaudella. Jo v. 1772 oli

maistraatti

lausunut kauppiasten „myöskin olevan velvolliset käyttämään nais-väkeä palveluksessaan sellaisissa puodeissa, joissa useita palvelijoita

tarvittiin⁴⁴^. Mutta julkisen keskustelun alaiseksi tuli asia vasta v.

1786, jolloinkauppahallintokunta pyysi tietoa siitä,missä määrin kukin säätyluokka voi työssään käyttää apunaan vaimoväkeä. Kauppiaat sanoivat kukin etteivät tarvinneet enempää kuin yhden puotipalvelijan, jonka sen ohessa täytyi tehdä markkinamatkoja, mihin naisväkeä ei voitu käyttää. Mutta useat käsityöläiset, kuten räätälit, liinakanku-rit,

maalarit,

kirjansitojat, leipurit ja peruukintekijät sanoivat hyvin

voivansa toimessaan käyttää naisia ja lupasivat nykyisten oppi-poikainsa

poistuttua

^ottaa

sellaisia

työhönsä. Maistraatti, jota hal-lintokunta oli kehottanut jos vastasyitä kysymystä käsiteltäessä tuotaisiin esiin sopivilla esityksillä harrastuttamaan

säätyluokkia

asiaan, ilmoitti keskustelun tuloksenhallintokunnalle, lisäten senohessa

„olevansa esiintyvissä tilaisuuksissa‘) halukas, josvaan suinkin mah-dollista on, edistämään tätä hyödyllistä tarkoitusperää⁴⁴^.

Erityisesti harrasti porvaristo kuitenkin kysymyksiä, jotka koskivat kaupungin omia oloja. Kaikkialla, raastuvalla, Tocklinin

matamin

kapakassa, viininlaskijan luona, kahvihuoneessa, sekä myös-kin Linnanmäellä käveltäessä, keskusteltiin kaupungin vastaisesta menestyksestä ja siitä mitä oltiin tuleville sukupolville velkaa ehkä

innokkaammin

kuin koskaan

ennemmin

tahi myöhemmin.

Jos palautamme mieleemme koko edellisessäesityksessä kuvatun!

kehityksen Yälimerenlaivat, uuden sataman Reposaaressa, ^monet teollisuuslaitokset, „Kirsteininneljänneksen“, Lattomeren ja Kissan-mäen, kämnärioikeuden, terveydenhoidon, uskonnollisetliikkeet, kun-nallisen elämän huomaamme todellakin tosiksi Sacklenin sanat

„että kaupunki hänen aikanaan oli kohonnut rappiotilastaan⁴⁴ sekä myöskin maaherra Armfeltin lausunnon „että Pori nykyjään oli luet-tava suurempien kaupunkien joukkoon⁴⁴ ²).

Mutta tätä asemaa ei kaupunki ollut ilmaiseksi saavuttanut.

Sen muunnostaminen

tapulikaupungiksi

^oli kuten olemme huo-manneet ollut yhdistettynä suurten ^uhrauksien jamelkoisten kus-tannuksien kanssa porvariston puolelta. Ei ollut siinä kyllä että

') Maistraatin pöytäkirja ¹⁶^/,2 1786. Naisia olivat jo tähän saakka toimes-saan pitäneet leipurit.

2) Sanat tavataan siinä lausunnossa, jossa maaherra */u 1782 puoltaa luvansaantia kämnärioikeuden perustamiseen kaupungissa.

21 321

Edistyspuolue ja sen

vastusta-jat.

UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA VÄLIMEEEN-PURJEHDUKSEN AIKA.

kulkuväylät oli saatu ruopatuiksi ja laiturit rakennetuiksi. Tar-vittiin myöskin joukko

uusia

rakennuksia ja laitoksia, joista ei ennen oltu tietty. Kaupungin piti olla nyt varustettuna meritulli-kamarilla, vaakahuoneella, pakkahuoneella ja suolavarastohuoneella.

Sillä tulisi olla n. k.

mittarihuone

ja erityisesti palkattu vaakaaja.

Alinomaan täytyi olla yleistä hyvää palvelemassa päivätöillä ja ra-hoilla. Y. 1774 piti kaikkien joilla oli porvarioikeus tuoda kuor-mallinen harmaata kiveä Ullenbergin tontille

rakennettavan

pakka-huoneen perusmuuria ja portaita varten. Y. 1786, kun tämä pakka-huone huomattiin liian etäällä olevaksi ja varkaille otolliseksi, oli se muutettava

lähemmäksi

tullisiltaa, jossa se olisi paremman katsannon alaisena. V. 1779 oli kaupungin laivaveistämö Kirsteininnokalla va-rustettava aidalla ja porteilla. Milloin oli yleisillä varoilla ostettava

puoti suolavarastohuoneeksi, milloin pystytettävä Kallon saarelle riu-kuja tervatynnyrit nenässä merimerkeiksi, vieläpä pitäisi ryhtyä toimeen majakan

rakentamiseksi

^samaan paikkaan.

17-sataluvun loppu oli kaupungille käännekohtaa merkitsevä

'murrossaika. Ja sellaiset ajat tapaavat harvoin kulua yhteiskunnassa jättämättä jälkeensä muistoa kiivaista sisällisistä riitelyistä ja otte-luista. Tästä säännöstä ei silloinenkaan Porin yhteiskunta muodos-tanut

minkäänlaista

poikkeusta. Uudet aatteet ja yritykset joutuivat ensi hetkestä ristiriitaan vanhan järjestyksen kanssa ja syntyi niin sanoaksemme taistelu elämästä ja kuolemasta eri mielipiteiden välillä, taistelu, joka ei koskenut vähempää kuin koko tapulioikeuden olemassa- tahi olemattaoloa.

Sacklenin,

^Kraftmanin ja Lebellin muodostaman kolmiliiton ympärille ryhmittyivät kaupungin varak-kaammat kauppiaat, Ascholin, Björkman, Gottleben, Sourander. He ymmärsivät täydelleen uuden ajan edut, ja

vakuutettuina

„jotakin

jostakin"lauseenoikeudesta, vaativat he ettämyöskin uhrausten kautta tehtäisiin itsensä niitä ansaitseviksi. Yastapuoluetta, johon kuului enemmistö alempaa porvaristoa, johti myös miehet, jotkaeivät näytä olleen vähemmän taisteluvalmiita kuin heidän vastustajansa. Por-vari Eerikki Bäckström nukkavierussa sarkatakissaan, tupakkamälli suussa, oli kieltämättä vastapuolueen jäntevin ja valppain puol-lustaja. Hänen nimensä on aina ensinnä allekirjoittaneista niissä

lukuisissa pyynnöissä

ja valituksissa, joissa porvaristo pani vasta-lauseensa „uutispuuhaisuutta“ vastaan. Hänen rinnallaan seisoivat uskollisina porvarit Juhana ja Antti Lönnblad, sekä myöskin am-mattilaiset Hitke ja Kuhlberg. Kaikilla näillä

miehillä

näyttää ol-leen sangen suuri luottamus sarnanmielistensä ^seassa, ja heidän onnistui toisinaan hiukan hillitä sitä väsymätöntä vauhtia, jolla

vas-322

Puoiuetaisteiut EDISTYSPUOLUE JA ^SEN VASTUSTAJAT.

takkaisella

^taholla

tahdottiin

ajaa eteenpäin ajan pyörää.

Rikkaiden

In document Porin kaupungin historia (sivua 75-84)