pysyväisyyteen nähden, se kun asetti porvaristolle jotenkin anka-roita ehtoja, oli se sitävastoin tottunut pitämään kruununha’an-maata melkeinpä kyllä varmana lahjoituksena. Sillä eihän ollut epäiltävää ettei kaupunki aina pystyisi maksamaan siitä määrättyä 10:n talarin arentimaksua. Ja olihan tämä maa kaupungille annet-tukin nimenomaan sen takia, että se sille oli välttämätön. Sekä nauttimus että oikeus näyttivät siis vakuuttavan asukkaille alituisen omistusoikeuden siihen.
Sellaisissa oloissa olimyös katsottu voitavan esteettömästäkäyttää
tätäkruununmaata, ikäänkuinse olisi ollutkaupunginkieltämätön omai-suus. Siellä oli viimme aikoina syntynyt kokonainen uusi kaupungin-osa, Kirsteinin neljännes („Girstens kvarteret“); sinne oli perustettu kaupungin laivanveistämö, jossanuo suuretVälimeren-purjehtijat raken-nettiin; sinne oli
raivattu
lähes 50 tynnyrinalaa uusia peltoja ja ryyti-maita. Vieläpä Aittaluodollakin vaikka se oikeastaan kuului lammas-kartanosaariin oli useita alotelmia, jotkatodistivat tämänkin kruu-nunmaan osan jo alkaneen käydä „välttämättömäksi kaupungille".Sellaisissa oloissa voimme helposti mielessämme kuvitella kau-pungissa vallitsevaa hämmästystä kun hallitus 1780-luvulla alkoi
panna kysymyksen alaiseksi kunkin näiden „ikuisten arentien" pysy-väisyyttä. Lammaskartanoa ei koskaan saatu hallituksen vaatimaan kuntoon ja aina 1780-luvun alusta ilmestyi pettämättömiä enteitä siihen, ettäkaupunki minä kauniina päivänä tahansa oli kadottava nuo oivalliset kruununsaaret. Samaan aikaan huhuiltiinmyösettä korkeat asianomaiset olivat aikoneet asettaa kuninkaankaan arentiehtoja lä-hemmän tarkastuksen alaisiksi; tulkiten ne tavalla, joka kokonaan oh ristiriidassa porvariston mielipiteen kanssa. V. 1782 oli kanne-viskaali Juslen huomauttanut kaupungin maksaman arennin olevan ihan liian pienen. Hallitus oli siitä syystä määrännyt maat uudes-taan mitattaviksi javelvoitettaviksi. Sanottiin ettei kaupunki kruu-nulle vahingoksi saisi odottaa voivansa iankaikkisesti nauttia tämän arennin etuja. Maistraatti ja porvaristo kiiruhti heti
ryhty-mään kaikkiin vallassaan oleviin toimenpiteisiin uhkaavan vaaran estämiseksi. Kustannettiin Tukholmaan asiamies, jonka siellä oli
276
EHDOTUS AITTALUODON LUNASTAMISESTA. ARENTIEN MENETYS. 277 valvominen
kaupungin
oikeutta, selitettiin mielellään maksettavan kor-keampaa arentia, jos kruunu niin vaatisi. Mutta vallanpitäjäteivät
näyttäneet ottavan kuulevaan korvaankaan mitään todistuksia ja tarjoomuksia. Liikanaisella vireydellä tiesi sitä paitsi huhu kertoa että koko
Uuskaupungin
osa purettaisiin, pellot pantaisiin auti-oiksi,laivaveistämö
hävitettäisiin, ja ettei mitään korvausta olisi odotettavissa niistä pääomista, joita oli pantiksi kirjoitettu kruunun-maan kiinteimistöstä ja viljelyksistä. Suuret edut olivat todellakin vaarassa, japelastaakseen mitä oli pelastettavissatekivät
maistraatti ja vanhimmat 21/n
1782 päätöksen, joka tarkoitettuun tulokseen nähden vastameidän
päivinämme on toteutunut. Kaupunki pyysi näet „lupaa saada lunastaa kruunulta kuninkaanha'ateli
Kuninkaanlahden laitu-men ynnäKuninkaanlahden
sekäYarvourin
ja mitäAittaluodosta
jalolle jää
kuninkaallisen
polttimon ja aitauksen ulkopuolella44 ').Kaupunki pyy-tää saada lunas-taa Aittaluodon
y. ra.
Mutta tämäkin oli turhaa. Saatiin tyytyä siihen, että hallitus
i"/ 7 1782
antoi kaupungille vahvistuksenveistämöön
sekä 22/7 1788myönsi Uuskaupungin porvareille luvan
häiritsemättä
asua kruunun-rnaalla erityisen tonttiäyriveron maksua vastaan. Aivan samana päi-vänä, n/7 1791, julkaistiin vihdoin ne kaksi kuninkaallista kirjettä, joiden kautta kaupunki kadotti arentioikeutensa sekälammaskartano-saariin
että kuninkaankaan maahan.Tämä viimmemainittu
oli edellä-käyneen huutokaupan jälkeenluovutettava enimmäntarjoavalle. Edel-linen taasen annettiin 11/g 1791 100:n vuoden arennille everstiluut-nantti Freedrikki v.Knorringille, laskettuna tammikuun l:stä päivästä1792, 3,000:n
talarin
pestirahaa ja250;n hopeariksin vuotuista arenti-summaa vastaan.Arentimaiden menettäminen.
Porvariston suureksi mielihyväksi ei kuitenkaan kuninkaan-ha’amnaata koskevaa määräystä
„väliintulleista
syistä41 pantukäytän-töön koko tällä kysymyksessä olevalla aikakaudella. Kaupunki jäi siten todellisuudessa omistamaan vanhan arentinsa ja uskalsipa se riidellä Knorringilta oikeutta Aittaluotoon ja Yarvouriin, jotka
sen väitteen mukaan olivat
„kruununhakain
alle kuuluvat44. Ku-ninkaallinen päätös 6/8 p:ltä 1805ratkaisi kuitenkin asian
Knorringin hyväksi. Päätöksen mukaan 5/7 p:ltä 1800 hyljättiin sitäpaitsi 1801:n vuoden palonjälkeen
asetetunkompromissioikeuden
pyyntö että kaupunkia yhä edelleen saisi laajentaakruununmaalle
2). Närnät mo-lemmat päätökset sisälsivät sitäpaitsisuoranaisia
kieltojakaupungin
’) Maistraatin pöytäkirjat 20/n 1782.
2) Samaten ei kaupungin maanmittaritoimituksessa v. 1807 lausuma toivo-mus laivaveistämön alan ulontamisesta tuottanut toivottua tulosta.
Pärnäisten pel-lot.
Muut pellot
UUDEN TAPULIOTKEUDEN JA VÄLIMEREN-PURJEHDUKSEN AIKA.
uudistettuun pyyntöön „saada edelleenpitää puheenaolevia tiluksiaan,
s. o, kruununhakoja". Mutta, kuten sanottu, joskin kruunu
siten
pidätti itselleen vapaan isännyysoikeuden maahansa, eivät toistaiseksi olevat olot siitä ensinkään muuttuneet. Selvää on kuitenkin että oli kärsitty suuri vahinko, kun kaupungin, sen sijaan että oli pitä-nyt sille välttämätöntä aluetta pysyväisessä omistuksessaan, nytsallittiin pitää sitä ainoastaan toistaiseksi, sillä mahdollisuudella,
että koska hyvänsä voi sen kadottaa.
Mitä kaupungin lahjoitusmaahan tulee, on meidän viljeltyyn maahan nähden muistaminen tuo vanha erotus Pärnäisten peltojen ja porvariston
muiden
viljelystenvälillä.
Pärnäistensaratlukuun-ottamatta noita maistraatille ja papistolle
palkkaeduiksi
määrättyjä6:tta tynnyrinalaa jaettiin yhä edelleen vuotuisesti porvareille 3:n ja 10:n kapanalan välillä
vaihtelevissa osuuksissa. Maistraatilla
oli myös muuten vapaakäyttövalta
näihin peltoihin. Siten päättise esim. v. 1788 että Pärnäisten sarat olivat jaettavat ainoastaan niille, jotka ottivat hamppua viljelläkseen.
Mutta ulkopuolella Pärnäisten peltoaitausta oli maistraatin valta ja isännyys lopussa, sillä muinaisen
roomalaisen
ager publicus-maan tavoin oli muu kaupunginmaa riistetty kunnalta ja siirtynyt yksi-tyisten haltuun. Y. 1783 sanoomaistraatti:
„Lukuunottamatta Pär-näisten peltoja omistaa kaikki muut entisinä ja myöhempinä aikoina raivatut pellot kaupungin porvaristo tahi heidän perillisensä var-moina omistuksinaan, ne siirtyvätperinnön
tahi myynnin kautta porvariston kesken omistajalta toiselle sekä ovat kiinnityksen alaisia.Näitä peltoja käytetään osasta 80;n tynnyrin peltoveron maksuavarten
ja toisista suoritetaan määrätty maksu kaupungille, hedehnättömim-mistä kuitenkaan ei
mitään"
!). Perinnön ja oston kautta voivat nämätpellot joutua sellaisillekin henkilöille joilla ei ollutkaupungin kanssa mitään
tekemistä.
Vuonna 1790 oli sitenmuuan Kokemäen talonpoika Pria oston kautta saanut haltuunsa pellon Humalaistenryhmässä ja tuumaili nyt sijoittaa sinne torpan2). Useat pellot pääsivät myös asianomaisten huolimattomuuden takia kaikesta veloituksesta. V.1805 sanotaan että kaupungin omistamaa maata ovat sivulliset
val-*) Maistraatin pöytäkirja 25/g 1783.
2) Maistraatti yritteli tosin toisinaan puolustaa kaupungin oikeutta.
Niinpä esim. v. 1772, kun se kehotti- Merikarvian kirkkoherraa Strandbergiä ynnä Vaasan alaopettajaa Strandbergiä, jotkaomistivat muutamia peltoja heille langenneena perintönä, pakkohuutokaupan uhalla myymään ne jollekin
kau-punkilaiselle, „koska ei kellään muulla kuin porvaristolla ole oikeutta viljellä ja käyttää kaupunginmaata".
278
Maanviljelys
Peltoalan kas-vaminen.
PELLOT. SATOTULOKSET.
lanneet ja useat pellot ovat veroittamattomia; v. 1808 että ainav:sta 1794
saakka ei
oltu tehty mitään luetteloakaupungin maalla olevista pelloista ja niiden omistajista, josta syystä on seurannut suuri epä-järjestys peltoveron kokoamisessa, „etenkin koska yksi ja toinen jo-tenkin mielivaltaisesti maksoi mitä tahtoi“.Nämät pellot olivat joko hajallaan laidunmaallajakukin aitojen erottamana, tahi
muodostivat
ne myös suuria ryhmiä, joiden sisä-puolella eri henkilöt omistivat sarkansa ja palstansa.Tällainen
yh-teisviljelys aiheutti usein riitaisiaristikohtauksia
eri saranomistajain välillä, josta syystä maistraatin täytyi esiintyä välittäjänä eriedun-pyyteiden
välillä. Y. 1798 määrättiin että „koska on valituksia kuu-lunut siitä että ne, joilla on peltomaansamuiden
kanssa samassaaituuksessa, tahtovat niitä
vuotuisesti
kylvää, jättämättä niitä koskaan kesantoon ja siten tuottavat haittoja naapureille, heidän tulisi valita jokapeltoavarten päämies, jokapäättää koskapelto jätetään kesantoon, niin myös aidan ja ojien kunnossapidosta: ja valittiin Nevapeltoa („Måsaåkern“) varten Heikki Malmberg, vanhaaKissanmäkeä
vartenteurastaja Törnberg, uutta Kissanmäkeä varten Simuna Korrgren,
pohjoista
Kissanmäkeä varten Matti Mikonpoika Lönnmark, Vähä-mäkeä vartenperuukintekijä
Willstedt ja tiiliuuninpeltoa varten Jaakko Waden“.Jos kohta
kaupungin
kassa ikiajoista käytäntöön tulleen pelto-järjestyksen takia menettimelkoiset
tulot, saavutti kuitenkin kau-pungin maanviljelys tälläaikakaudella
niin korkean kehitysasteen,että sillä tuskin koskaan aikaisemmin tahi myöhemmin on sellaista ollut. Tämä käy selville sekä peltomaan tähän aikaan saavuttamasta suuresta lisäyksestä, että myöskin niistä erinomaisistasadoista, jotka silloin palkitsivat viljelijän vaivan.
Uutis viljelyksiä
raivattiin enemmän kuin 100:n tynnyrinalan leveydeltä. Jo v. 1772 oli 10 tynnyrinalaa Kissamäen luona luovu-tettu viljelykseen, ja 29/9 1785päätettiin
että siellä oli vielä 100tynnyrinalaa raivattava pelloksi.
Maanmittauksen
tapahduttua oh siellä jaettava porvareilleV 2 tynnyrinlan suuruisia
palstoja, sillä eh-dolla, että heidän tuli saada pelto valmiiksi kolmen vuoden kuluessa sekä, nautittuaan 6 vapausvuotta, maksaa määrätty maksu kaupun-ginkassaan. Peltojenpinta-ala,
joka edellisellä aikakaudella oli teh-nyt hiukan kolmatta sataa tynnyrinalaa, laskettiin v. 1772 ja 1783 324:ksi sekä 1792 340:ksi tynnyrinalaksi 1).’) Mahdollisesti oli kuitenkin tähän laskettu myös Kuninkaanha’an-pelto-jen pinta-ala, koska koko peltoalan v. 1816 sanotaan, pikaisempien vuosien mittauksen mukaan11, olevan ainoastaan 272 tynnyrinalaa, lukuunottamatta myö-279
Hyvät satojen tulokset.
Uusia viljelys-kasveja. Peru
nat.
UUDEN TAPULIOIKEUDEN JA YÄLIMEREN-PUBJEHDUKSEN AIKA.
Mitä satojen tuloksiin tulee sanoo